Hennalan museot

Sotilaslääketieteen museo

Vuonna 1983 avattu sotilaslääketieteeseen keskittyvä museo toimii 1900-luvun alun punatiilisessä rakennuksessa Lahdessa Hennalan kasarmialueen vieressä. Museon näyttelyosastoissa esitellään Suomen sotien 1939-1945 lääkintähuoltoa sekä puolustusvoimien rauhanajan sotilasterveydenhuoltoa esinein, valokuvin ja tilastoin. 

Sotilaslääketieteellinen kirjasto, valokuva-arkisto ja toimisto täydentävät museon palveluita. Vastaavia museoita on Euroopassa vain muutamia.
Sotilaslääketieteen museo on harvinainen ja mielenkiintoinen tutustumiskohde. Museo on erittäin antoisa opetuskohde opiskelijaryhmille ja kaikille sotahistoriasta kiinnostuneille. Näyttelyjen siirrosta Sotamuseolle on jo päätetty.

Suomen sotilasmusiikkimuseo

Vuonna 2003 perustetussa Sotilasmusiikkimuseossa esitellään suomalaista sotilasmusiikkia 1600-luvulta nykypäivään. Suomen sotilasmusiikkimuseo toimii vuosien 1912-1914 aikana rakennetussa kasarmirakennuksessa. Entinen asuin- ja varastorakennus pitää nyt sisällään suomalaisen sotilasmusiikin historiaa, jota museo esittelee esineistön, ääninäytteiden ja valokuvien avulla. Perusnäyttelyn lisäksi museossa on vaihtuvana näyttelynä Lahti 1918. Museolla pidetään kesäkaudella piha-alueella Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan puistokonsertteja.
Aivan toistensa läheisyydessä sijaitsevat Sotilasmusiikkimuseo ja Sotilaslääketieteen museo muodostavat mielenkiintoisen vierailukohteen ainutlaatuisessa kasarmimiljöössä.

Yleistä museoista

Aivan toistensa läheisyydessä sijaitsevat Sotilasmusiikkimuseo ja Sotilaslääketieteen museo muodostavat mielenkiintoisen vierailukohteen ainutlaatuisessa kasarmimiljöössä.

Museoiden osoite: Helsingintie 199.
Avoinna: Kesä – elokuu 2012 la klo 12-16, sekä Varusmiessoittokunnan puistokonserttipäivinä keskiviikkoina 13.6., 27.6. ja 15.8. 16-19.
Avataan koko vuoden tilauksesta ryhmille sopimuksen mukaan.

Pääsymaksut: aikuiset 7 €, ryhmät yli á 5 €, eläkeläiset á 5 €, lapset alle 7-17 v. 3 €, päiväkoti- ja koululaisryhmät 1 €/hlö. Avausmaksu on 70 €. Opastus: Aukioloaikoina 1-30 hengen ryhmille 40 €, koululais- ja opiskelijaryhmät 20 €. Aukioloajan ulkopuolella avausmaksu 70 € sisältää opastuksen.
Tiedustelut: Hennala Expert Tmi Seppo Toivonen 050 309 2232, seppo.toivonen(at)phnet.fi.

Kaupunkikeskustan muoto

Johdanto

Lahden Aleksanterinkatu on saanut jälleen perinteiset jouluvalot. Kun ne vuonna 1983 ensimmäisen kerran ripustettiin kadun ylle oli se tuolloin toisennäköinen. Katuja reunustivat paikoituspaikat, jotka ovat sittemmin hävinneet, viimeistään 1990-luvun lopun katuremontin myötä. Tosin osa paikoista palasi vuoden 2016 katuremontin yhteydessä.

Joulu on tänä vuonna tullut torille joulukylän muodossa. Tori on ollutkin aina kaupungin sydän, siitä asti kun se kaavoitettiin vuonna 1878 kauppalan keskelle. Torin ympäristö on muuttunut noista ajoista tyystin. Tori on käynyt läpi muutoksia, mm. 1950-luvulla se sai mukulakivipinnan ja vesiallas poistettiin joskus 1960-luvulla.

Ensimmäisessä paperisessa Lahen Lehessä (nro 0) julkaistu artikkeli oli kirjoitettu usean keskustelutilaisuuden pohjalta, ja se oli johdanto lehden teemalle, jossa tarkasteltiin Lahden keskustaa. Olen sittemmin lisännyt juttuun muutamia korjauksia, tarkennuksia ja huomioita, viimeksi lokakuussa 2018.

Artikkelin sävy on enemmän henkilökohtaista, empiirisiin kokemuksiin pohjautuvaa pohdintaa. Pontimena oli tietysti oma kiinnostukseni yleisesti keskustan kehittämiseen ja etenkin se, että toimin tuolloin kauppiaana Rautatienkadulla vuosina 2006-2008.

Kuten huomaamme, asiat ovat edenneet hitaasti, joten artikkelin sanoma on edelleen ajankohtainen. Yksi olennainen keskustan hanke, toriparkin rakentaminen nytkähti hieman eteenpäin valtuustossa. Toriparkki sittemmin valmistui vuonna 2015.

Lahden kaupungin sivuilla julkaistaan keskustan kehittämiseen liittyviä hankkeita. Lisäksi asemakaava-asioita koskevalta sivustolta on nähtävillä yksittäisiä hankkeita, jotka liittyvät keskustarakenteen tiivistämiseen.

Keskustavisio

Syksyllä 2007 Lahden Yrittäjät ry:n järjesti kuulemistilasuuksia jäsenyrityksilleen. Tilaisuuksien tarkoituksena oli esitellä vuonna 2004 Lahden kaupungin hallituksen hyväksymää keskustavisiota ja herätellä keskustelua yrittäjien parissa. Esittelytilaisuuksissa yleensä paikalla oli useampi kymmenen yrittäjää sekä muutamia keskustan asukkaita. Asiallisesti huomautettiinkin että keskustaa ei pidä rakentaa pelkästään elinkeinoelämää varten, vaan on otettettava huomioon asukkaidenkin toiveet. Keskustan tiivistämistä  asuinrakennusten muodossa on myös suunnitelmissa. Asukkaat varmasti kannattavat autoliikenteen rajoittamista, onhan porua herärättänyt nn. korttelirallin aiheuttamat meluhaitat Vapaudenkadulla.

Houkuttelevempaa keskustaa on jo visioitu nykymuodossaan vuosikymmenten ajan. Suunnitelmissa on ollut esillä se, miten keskustan infraa ja rakenteita pitäisi muuttaa, jotta sen asema kaupallisena keskuksena säilyisi tulevaisuudessakin vahvana. Viime vuosina yksityinen puoli on tehnyt suuria investointeja keskustaan, mutta Lahden kaupungin vuoden 2009 budjetissa ei ole merkitty euroakaan keskustan kehittämiseen.

Vuoden 2004 keskustavision peruslähtökohtana on keskittää pysäköinti useaan keskustassa sijaitsevaan pysäköintilaitokseen ja rauhoittaa ydinkeskusta autoliikenteeltä kävelypainotteisille ratkaisuilla. Aleksanterinkatu on muutettu joukkoliikennekaduksi. Tilaisuuksien puheenvuoroissa eräs yrittäjä kiteytti sen, mitä varmasti moni tuumaa: ”Näyttää kivalta ja olen kannalla, muttei toimi käytännössä?” Kaikki ovat sitä mieltä että viihtyisyyttä pitää lisätä, mutta ei niin että kauppa kärsisi. Kauppias viihtynee kun kassakone kilisee, asiakkaalle tärkeää on kokonaisuudessaan ostotapahtuman helppous. Näennäisesti osapuolilla on sama päämäärä, mutta miten ja millä keinoilla tavoitteiseen päästään? Kaikille on selvää, että keskustan pitää olla houkuttelevampi ja kilpailukykyisempi suurten markettikeskittymien puristuksissa. Oppivatko keskustassa asioivat käyttämään keskitettyjä pysäköintilaitoksia ja kuinka nopeasti? Miten ostotottumukset muuttuvat ja mitä muutokset maksavat yrittäjille lyhyellä aikavälillä? Minkälaisia muutoksia on tulossa Lahden keskustan elinkeinorakenteeseen?

Keskustavisio on kokonaisuus, jossa on otettava huomioon eri osa-alueet sekä keskustaympäristön erilaiset toimijat. Päätökset keskustan kävelypainotteistamisesta tehdään sen jälkeen, kun kaupungin hallitus on tehnyt päätöksen tuleeko torinalusparkki vai ei. Miten toriparkin jälkeen keskustan kehittämistä viedään eteenpäin ja millä painotuksin?

Lahtelainen keskusta

Ensimmäisen kerran Lahden keskustaa tai tarkemmin sanottuna Lahden kylää haluttiin uudistaa ajanmukaiseksi 1800-luvun puolivälin jälkeen. Ahtaan kylän uudelleenrakentamissuunnitelmia ei suoranaisesti päästy sellaisinaan toteuttemaan: Lahden kylä paloi kesäkuussa 1877. Tämän ikävän onnekkaan tapahtuman jälkeen Lahteen laadittiin Alfred Cavenin, ajan ihanteiden mukainen ruutukaava. Pieni kylä muodosti kaavallisesti keskustan nykyisen muodon.
Seuraava iso yksittäinen muutos koettiin toisen maailmansodan jälkeen, kun karjalaiset siirtolaiset asettuivat Lahteen, tuoden mukaan lisää asukkaita ja yrityksiä.

Lahti oli 1950- ja 1960-luvuilla kasvava kaupunki ja voimakkaan rakentamisen ansiosta Lahden positiivinen maine Suomen ”amerikkalaisimpina kaupunkina” vahvistui. Kääntöpuolena muuttovoittoinen, mutta juureton kaupunki sai negatiivisen Chicago-leiman – sosio-ekonomisene ongelmien johdosta – jota vielä tänä päivänäkin pyyhitään pois.

Keskustaa haluttiin modernisoida 1960-luvulla. Kukaan ei Lahtea polttanut, mutta vanha keskusta modernisoitiin, mm. katuja levennettiin. Asuntoja tarvittiin maalta töiden perässä kaupunkiin muuttaville uusille asukkaille. Taloudellinen nousu aiheutti näkyviä muutoksia kaupunkikuvassa, vanhat talot saivat väistyvät modernien asumiskriteereiden täyttävien elementtitalojen tieltä. Kirjaimellisesti, kun teitä levennettiin, jotta autoliikenteelle muodostuisi enemmän tilaa ja talot ”työnnettiin” sisemmäksi kortteliin lisäpaikoituksen toivossa. Aivan loppuun operaatiota ei viety, kun uudet tuulet muuttivat suunnitelmien suuntaa. Jäljet ovat silti edelleen nähtävillä: epätasaiset rakennusrivistöt katujen varsilla. Väljän kaupungin ihanne väljähtyi.

1980-luvulla oli jo taloudellisesti paremmat ajat. Kovaa mentiin, ehkä liiankin kovaa. Tuli Business City, suunniteltiin keskustakortteleiden läpäiseviä kävelyväyliä sekä siltoja yhdistämään kaupalliset saarekkeet toisiinsa.

Laman jälkeen Aleksanterinkatu myllättiin, valaisimia ja penkkejä uusittiin. Aleksi sai myös pyörätien ja tori uuden pinnan. Muualla keskustassa vähän puuhasteltiin.

Kaupunkikeskustan kehittämisen voi nähdä pelkän pinnan kiillotukselta, mutta kun sen lähtökohdat johdetaan siihen, mitä meillä lahtelaisina on urbaanin kokemusten sarjassa, voi sen avulla saavuttaa aineettomia ja aineellisia höytyjä pidemmällä aikavälillä. Keskusta on paikka jossa tapaamme toisemme, keskusta luo sosiaalisia kokemuksia, johon välttämättä suuret markettikeskittymät eivät kykene. Mutta onko sekin välimatka kuroutumassa umpeen, ostoskeskusten muuttuessa huvittelupuistoiksi, joista voi elämysten lisäksi ostaa päivittäistavaroita.

Lahden keskusta on jo nyt vetovoimainen, josta kertoo omalta osaltaan se, että liiketilat ovat kysyttyjä (Antti Iso-Sipilä toteaa Etelä-Suomen Sanomissa 23.7.2011 että liiketilojen vajaakäyttöaste on lisääntynyt voimakkaasti vuoden parin sisällä voimakkaasti, toim. huom.) eikä tarjontaa voida kasvattaa kuin radikaaleilla maankäyttöön liittyvillä toimenpiteillä tai täydennysrakentamisella. Elävä kaupunkikeskusta ei tietenkään riipu pelkästään siitä onko ulkoiset olosuhteet kunnossa, vaan tärkeintä on sisältö, mitä keskustalla on kokonaisuutena tarjottavissa. Minkälaisia ihmisiä ja luovia toimijoita kaupunki houkuttelee, kuinka myönteinen ilmapiiri vallitsee asukkaiden, kauppiaiden, järjestöjen ja yhdistysten välillä. Mitkä ovat tavoitteet ja miten ristiriitatilanteet ovat soviteltavissa? Ei riitä että autot saadaan pois keskustan kävelyalueilta, vaan tilalle on saatava elävä, ihmisten kokoinen keskusta, jossa on hyvät puitteet tehdä kauppaa, mutta olla myös tekemättä.

Minkälainen rooli kaupunkien keskustoilla on tulevaisuudessa? Ostoskeskuksissa tehdään isoa kauppaa, johon matkataan kauempaakin. Ainakin suurempien kaupunkien keskustojen vetovoima säilynnee, mutta se on muuttamassa muotoaan. Onko suurten ja keskisuurten keskustojen rooli ulkoilmaviihdekeskuksina vahvistumassa, kaupan siirtyessä kaupungin laitamille? Ihmetelläänkö joskus tulevaisuudessa kaupunki-sanan alkuperää? Palaako aika jolloin kaupungissa tehtiin vielä kauppaa? ”Äiti, lähdetään maalle ostoksille!”, nyt jo joku huudahtaa.

Kirjoitus julkaistu 8.2.2008 ilmestyneessä ensimmäisessä Lahen Lehdessä (nro 0/2008) lukuunottamatta johdantoa. Artikkelia on päivitetty 15.10.2018.

Mallasjuoman tehtaan piipun henki

Pitkän linjan videokuvaajaharrastaja lahtelainen Keijo Skippari on tallentanut Lahdessa monia eri kohteita. Yksi hänen projekteistaan oli keskustassa sijaitsevan Mallasjuoman tehtaan eli Malskin vanhan piipun purkamisen kuvaaminen vaihe vaiheelta tammikuussa 2007.
Savupiippuhan symboloi teollista nousua ja termillä ”savupiipputeollisuus” on vahva lataus, kun puhutaan suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta agraariyhteisöistä kohti teollista Suomea. Siksi esimerkiksi sataman harvoista vanhoista teollisuusrakennuksista juuri savupiippu on säilytetty, vaikka sen käyttöarvo on nolla.

Tarina piipusta osallistui Lahdessa huhtikuussa järjestettyihin SM 2011 Filmifestivaalien dokumenttisarjaan sijoittuen toiseksi. Festivaalien raati totesi reilun 8 minuutin kestoisesta lyhyt elokuvasta seuraavaa: ”Mielenkiintoinen elokuva lahtelaisen O.Y. Mallasjuoman piipun purkamisesta. Elokuvassa piippu on kertojanäänenä, joka antaa elokuvalle runollisen vaikutelman. Hieno kunnianosoitus vanhalle piipulle, joka on ollut vuosisadan ajan osa lahtelaista katunäkymää ja kaupunkikuvaa, näkyvä osa Lahden historiaa.”

Tarina alkaa mustavalkoisella, ilmeisesti 1960-luvulla kuvatulla mainoselokuvalla, kertojaäänen valistaessa katsojaa: ”Tämä on Lahti, suomalaisen yrittelijyyden aito tunnus”. Historiakatsaus kertoo mainiosti katsojalle Mallasjuoman tehtaiden merkityksestä Lahdelle, korostaen erityisesti kaupunkiin liitettyä yrittelijäisyyttä sekä yrityksen kansainvälistä mainetta.

Elokuvan alun nostalginen ajankuva päättyy riemukkaaseen torven soittoon, joka saa väistyä haikean musiikin saattelemana nykyajan tieltä. Kun hetkeä aiemmin yritys on arvotettu, sitä kautta teollisuusrakennusten kulttuurihistoriallinen merkitys todennettu, niin alueen murroksesta kertoo rakennusliikkeiden mainostaulu: ”On sinun vuorosi jatkaa tarinaa”, vanhaa ja uutta rinnan, piipun kera. Nykyhetken tilannetta painokkaasti luotaava lehtileike Etelä-Suomen Sanomista toteaa, että ”kallistunut piippu puretaan turvallisuusriskinä”.

Kerronnallisesti em. viitteet ovat mainio keino viedä tarinaa eteenpäin. Niillä on saatu kerrottua katsojalle piippuun liitetty symboliarvo sekä tilanne nykyhetkestä tuodaan katsojan tietoon tehokkaasti, jopa yhdellä kuvalla.

Skippari on onnistunut tallentamaan piipun purkamisen monesta eri kuvakulmasta, lopputuloksen kuitenkaan olematta sekavaa, vailla johdonmukaisuutta. Kuvaajaan/leikkaajan kokemus tulee ilmi: Kaukaa kuvatut auttavat hahmottamaan alueen erityispiirteitä, vanhaa punatiiltä keskellä kaupunkia; sekä näyttää lyhenevän piipun ”tukalaa” tilannetta. 40 metriä piippu purettiin käsityönä, lukuunottamatta viimeistä 7 metriä, joka tehtiin koneellisesti.

Kuten raadin kommentissa todettiin, piippu toimii tarinan kertojana. Ratkaisu on naiivi, mutta kertoja vie tarinaa eteenpäin joutuisasti ja tuo aiheeseen inhimillistä kosketusta. Piipulla (elokuvalla) on havaittavissa pientä katkeruutta purkupäätöksen tehneitä (kasvottomia?) virkamiehiä kohtaan. Kokonaisvire on surumielinen.

Yksi eräs vaikuttavimmista kohtauksista on kun kamera nousee nosturin lavalla kohti piipun huippua, raksamiehen polttaessa tupakkaa. Kohtaus on toisaalta juhlallinen, kohoava, mutta yhtäältä rosoinen, harmaa ja inhorealistinen. Taustalla näkyy panimorakennuksen rappioromanttinen puoli, jonka takana nousevat 1960-70-luvuilla rakennetut keskikaupungin betonielementtitalot. Sen enempää osoittelemalla menneisyyteen ja tekemättä moraalisia johtopäätöksiä, näkymässä kiteytyy  1950-luvulta alkaen jatkunut voimakas keskustan uusiutuminen.

Piippu on mennyt, aika näyttää miten Panimolle käy…

Museokamaa Internetissä

Miten Lahti näkyy Internetissä -sarja, osa 23.

Lahden museot ovat lanseeraannut Museokamaa.fi-nimisen sivuston. Itse törmäsin sivustoon aikalailla vahingossa, tietenkin Facebookissa, kun tuttu ”tykkäsi” sivusta. Ensimmäinen artikkeli on kirjoitettu jo maaliskuussa. Ensisilmäyksellä sivuston päällimmäisenä tarkoituksena lienee tehdä Lahden museoista helpommin lähestyttävämpiä, ja tämän todentaa myös sivujen esittelyteksti:

”Museokamaa on Lahden kaupungin sivistystoimialan rekisteröimä iskulause. Se kertoo Lahden museoiden helposta lähestyttävyydestä, yhdistää Lahden eri museot, niiden näyttelyiden, tapahtumien ja kauppojen elämyksellisyyden.

Museokamaa.fi -verkkosivusto haluaa keskustella ja vuorovaikuttaa suuren yleisön kanssa rennommin ja vapaamuotoisemmin, samalla tavalla kuin Lahden museot haluaa korostaa ainutlaatuisuuttaan elämyksentuottajana yhä suuremmalle yleisölle.”

Sivut ovat pelkistetyt ja rakenteiden osalta onkin pyritty yksinkertaisuuteen, joten ajavat asiansa helppokäyttöisyyden osalta. Silti ulkonäköön saatu graafisesti elävyyttä. Tarkempi sisällön tarkastelu osoittaa kuitenkin sivujen etsivän vielä itseään. Pääasiassa sivuilla esitellään museot karttoineen ja suositellaan museokaupan tarjontaa satunnaisilla tuotteilla. Lähikuvassa on vasta yksi artikkeli, Janne Ahosen lahjoitus. Kamakätkössä kerrotaan vanhoista aarteista, tähän saakka julkaistu esittely vanhasta aikakauslehdestä. Hyvä potentiaali, täydennystä odottaen.

Suorasti palautetta voi antaa palautelomakkeella ja epäsuorasti Oletko Museokamaa -testillä. Museo kaivannee palautetta meiltä lahtelaisilta ja muilta Lahden museoista kiinnostuneilta.

Ajatus vuorovaikutuksesta on kannatettava, mutta jatkoa ajatellen kysymys kuuluu, mitä lisäarvoa Museokamaa-sivusto tuo, minkälaista vuorovaikutusta harjoitetaan ja voiko slogan voi tarjota muuta kuin nettisivut?

Museokamaa

Museojunia Lahdessa

Lahdessa kulkee tänäkin vuonna museojunat. Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry yhteistyössä Haapamäen Museoveturiyhdistyksen kanssa järjestää ajot Heinolaan 7.-8.5.2011 sekä 18.-19.6.2011. Aiemmista tiedoista poiketen Keiteleen Museon lättähatut (Dm7) eivät ole tulossa, resurssipulan takia eivät tällä kertaa lättäajot jäävät tekemättä. Höyryveturi Ukko-Pekkakin (Hr1 1009) oli tarkoitus tulla Lahteen, mutta toistaiseksi veturi on remontin alla. Jos kunnostus etenee suunnitelmien mukaan, on mahdollista, että höyryjuna saapuu Lahteen myöhemmin kesällä.
Tämän vuoden varmistuneista ajoista lisää artikkelin lopussa.


Lahti on ollut otollinen paikka museojuna-ajoille. Keskeinen sijainti sekä Lahdesta suuntautuvat teollisuuskäytössä olevat rautatiet Heinolaan ja Loviisaan ovat mahdollistaneet epäsäännöllisen matkustajajunaliikenteen.

Lahdessa järjestettiin 1980-luvulla kesäisin säännöllisesti museojuna-ajoja Lahdesta Heinolaan. Lähdöt tapahtuivat Vesijärven asemalta. Heinolan radalla liikennöinyt höyryjuna valittiin 1985 Suomen hauskimmaksi matkakohteeksi (Wikipedia). Lue täältä viime vuoden yhdestä junamatkasta täältä. Myöhemmin ajoja alettiin järjestämään Lahden Rautatiepäivän yhteydessä, josta jäljempänä.

Viime vuosina toukokuisten Classic Motor Show:n yhteyteen Salpausselän seisakkeelle messuhallin tykö, Topparoikka järjestivät rautateihin liittyvää toimintaa: vuonna 2009 Salpausselällä seisoivat liikuteltava Risto-höyryveturimuistomerkki sekä Fo-konduktöörivaunu, jossa pääsi tutustumaan lahtelaiseen rautatiekulttuuriin.
Vuonna 2010 oli vuorossa liikkuvaa kalustoa Ukko-Pekan muodossa, paikalla seisovan konduktöörivaunun toimiessa lipunmyyntipisteenä. Viikonlopun aikana oli tarkoitus ajaa neljästi Heinolaan, mutta kerrat jäivät kolmeen, koska Kymijärven voimalaitoksesta haetut hiilet hyydyttivät Pekan ja viimeinen matka jäi tekemättä.

Ajoja on myös järjestetty Loviisaan. Höyryllä Walkoon -tapahtumaan (vuosina 2008 ja 2009) Pikku-Jumbolla ajettiin tietysti Lahden kautta vaikka tarkoitus oli palvella Loviisan ja Valkon väliä kulkevia.

Lisäksi Heinolan ja Loviisan radoilla on nähty vuosien varrella erinäisiä avoimia sekä epävirallisempiakin museojuna-ajoja höyryllä ja dieselillä. Mainittakoon että Loviisaan ajettiin vuonna 2005 Dr12 2216:n eli Hurun vetämä SRHS:n syysretkijuna.

Lahden runsaan rautatiestön ansiosta myös kaupungin sisäisesti on pystytty järjestemään useita museojuna-ajoja, mm. vuonna 2010 Pikku-Jumbo (Tk3 1136) pendelöi moottoripyörämessuilla Lahden aseman ja messualueen välillä. Topparoikan satavuotias lumiaura oli radan päätepuskimella toivottamassa messuvieraita tervetulleeksi: kaminassa oli lämminhenkiset tulet.

Myös Mukkulaan on tehty muutamia yleisömatkoja sekä höyryjunalla että dieselillä, kuten oheisesta kuvasta (vaunut.org) näkyy.

Oman mausteensa epäsäännölliseen liikenteeseen ovat tuoneet perinteiset Salpausselän kisajunat (kuvia kisajunista vuodelta 2006 ja 2007 Topparoikan kuvagalleriassa). Vanhaa satamarataa on toki hyödynnetty muissakin tapahtumissa, tosin satunnaisesti ja ne eivät ole edustaneet ns. museojunakulttuuria. Näin matkustajat ovat päässeet suoraan tapahtumapaikalle urheilu- ja/tai messukeskukseen. Ratayhteys satamaan katkesi Jalkarannantieltä 1990-luvun alussa ja Jalkarannantien ja Salpausselänkadun välinen yhteys purettiin vuonna 2006.

Rautatiepäivät 2006-2009

Topparoikka järjesti vuonna 2006 ensimmäiset nykymuotoiset rautatieharrastajien avoimet ovet Lahden varikolla. Silloin ei vielä ollut liikkuvaa kalustoa resiinaa lukuunottamatta, mutta jo seuraavana vuonna 2007 järjestettiin höyryinen yleisöjuna. Ukko-Pekka matkasi ensimmäistä kertaa Helsingistä oikorataa pitkin. Mäntsälän asemalla oli varsinainen kansanjuhla. Lahdessa soittokunta otti höyryjunan vastaan.
Vuoden 2008 Rautatiepäivänä koettiin jopa pientä museojunaruuhkaa. Tuttuun tyyliin paikalle Helsingistä saapui Ukko-Pekka (Hr1 1009). Ukko-Pekan saavuttua Mytäjäisiin Pikku-Jumbo, aloitti matkansa Heinolaan. Paikalla vieraili myös PorHan lättähättu (Dm7), jonka mukana matkasi saksalaisen televisiokanavan SWR:n Eisenbahn Romantik-kuvausryhmä. Televisioryhmä matkusti rengasmatkan Suomen museorautatiekohteisiin ja ensimmäisessä osassa ryhmä vieraili myös Mytäjäisten varikolla.
Vuonna 2009 Pikku-Jumbo kuljetti tuttuun tyyliin ihmisiä Mytäjäisistä Heinolaan.
Tapahtumapaikalla oli myös saattajana toiminut museodieselveturi Huru.
Vuonna 2010 ei Rautatiepäivää ei järjestetty varikon epävarman tilanteen takia.

Museojuna-ajot vuonna 2011

Museojunakauden avaa 7. ja 8.5.2011 kun legendaarinen museoveturi Pikku-Jumbo vaunuineen saapuu Lahteen. Viikonlopun yleisöjunat järjestetään Classic Motor Show-tapahtumasta Heinolaan. Topparoikka järjestää ajot yhdessä Messukeskuksessa järjestettävien Classic Motor Show-tapahtuman kanssa.

Kesäkuussa Topparoikka järjestää höyryveturivetoisia museojunia yhteistyössä Haapamäen museoveturiyhdistyksen kanssa KesäHeinola-tapahtumaan 18.6 ja 19.6.2011.

Loppukesän mahdollisista muista ajoista myöhemmin tiedotetaan Museojunalla Lahdesta -sivulla.