Selvitys Ylisestä Viipurintiestä

Ylinen Viipurintien linjauksista on saatu Lahden kaupunginmuseon toimesta valmiiksi kattava selvitys. 53-sivuisen raportin on laatinut Sinikka Kärkkäinen ja sen tekoon osallistuivat myös Lahden kaupunginmuseon arkeologit Piritta Häkälä ja Eetu Sorvali.

Kovinkaan paljon tiestä ei ole suoritettu tutkimista. Merkittävin on Kirsi Salosen tutkimus vuodelta 1998, julkaisijana Hämeen liitto.

Nyt julkaistussa selvityksessä on käytetty hyväksi maastoselvityksen lisäksi vinovarjostevalokuvausta, jonka avulla vanha tienpohja saatiin esille. Vanha tielinja on moninpaikoin havaittavissa maastossa myös paljaalla silmällä. Tie on pääosin hävinnyt rakentamisen vuoksi.

Selvityksen myötä haluttiin selvittää Päijät-Hämeen alueella vielä jäljellä olevat, mutta pois käytöstä jääneet Ylisen Viipurintien tieosuudet. Raportin mukaan nämä tulisi suojella kiinteinä muinaisjäännöksinä.

Selvityksen lopussa on esitetty muitakin toimenpidesuosituksia, joista tarkemmin artikkelin lopussa.

Ensimmäinen kirjallinen maininta Ylisestä Viipurintiestä on vuodelta 1556, mutta kattavaa kartta-aineistoaon saatavilla vasta isojaon yhteydessä tehdyistä kartoista. Tielinjan kulusta on tehty vain muutamia tutkimuksia, eikä linjan reittejä ole aikaisemmin tarkastettu maastossa yksittäisiä inventointeja lukuun ottamatta (esim. Poutiainen et al. 2014). Tielinjan merkitys on vaihdellut vuosisatojen kuluessa, varsinkin itärajalla rajalinjan kokiessa muutoksia. Myös rautatien kehitys 1800-luvulla vähensi sen merkitystä.

Tielinja on kuitenkin ollut näihin päiviin saakka jatkuvassa käytössä ja vasta viime vuosikymmeninä kokenut monia suuria muutoksia.

Lahen Lehessä ja Hollolan Lahti -lehdessä on tiestä julkaistu kaksiosainen
(osa 1 ja osa 2
eri lähteistä koostamani yhteenveto. Sen jälkimmäinen osa julkaistiin viime Hollolan Lahti -lehdessä (3/2017), ensimmäinen jo muutama vuosi sitten. Artikkelien yhteydessä olen ehdottanut tielle muistomerkin pystyttämistä ja tuo ehdotus toimi tämän selvityksen alullepanevana voimana.

Selvitys lähti liikkeelle Lahti-seuran kaupungille tekemästä aloitteesta, jossa Lahden torille ehdotettiin pystytettävän Ylisen Viipurintien muistomerkki. Ehdotus toimitettiin myös Lahden kaupunginmuseolle, joka kävi neuvotteluja asiasta Lahti-seuran kanssa. Lopulta päädyttiin siihen, että Ylisen Viipurintien linjaukselle voisi ennemminkin kehittää historiareitti, joka merkittäisiin maaston ja jonka varrelle pystytettäisiin kylttejä sopiviin paikkoihin. Tässä vaiheessa neuvotteluihin tuli mukaan myös Nastola-seura. Lopulta sovittiin, että Lahden kaupunginmuseo kartoittaa Ylisen Viipurintien kulun Hollolasta Nastolaan.

Tie on Lahden seudulle jäänyt vähälle huomiolle. Suomessa on paljon tunnetumpia vanhoja tieosuuksia kuten Hämeen Härkätie ja Suuri Rantatie. Luultavasti siksi, että Viipurintiehen on suhtauduttu pragmaattisesti vain tienä, sillä tiehän on yhä käytössä, osittain jopa sen alkuperäisellä linjauksellaan valtateinä 10 ja 12. Esimerkiksi Hämeen Härkätie Turusta Hämeenlinnaan on jäänyt selkeästi syrjään myöhemmin rakennetuista valtaväylistä, joten tien historiallinen merkitys on korostunut, ja sitä on voitu hyödyntää selkeästi matkailutienä.

Ylisen VIipurintien tapauksessa sen historiallinen merkitys jäänyt vähäiselle huomiolle, jonka takia tien potentiaali matkailutienä on jäänyt kokonaan hyödyntämättä.

Viipurintien linja sopii hyvin tiematkailukohteeksi. Jo Kirsi Salosen (1998) tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda Ylinen Viipurintie matkailijoiden käyttöön, kuten Hämeen Härkätie ja Suuri Rantatie eli Kuninkaantiekin ovat, mutta jostain syystä tavoite ei toteutunut. Tämän kartoituksen tarkoituksena oli tien kulun lisäksi selvittää Päijät-Hämeen alueella pois käytöstä jääneet tieosuudet, jotka tulee suojella kiinteinä muinaisjäännöksinä. Kyseessä oli pääosin aikaisempiin lähdeaineistoihin pohjautuva karttaselvitys, jonka pohjalta tehtiin arkeologisia maastotarkastuksia.

Selvityksessä linjataan jatkotoimenpiteet.

Tässä kartoituksessa käydyistä kohteista seuraavia esitetään suojeltavaksi kiinteinä muinaisjäännöksinä:
Ylinen Viipurintie, Tenhiälä
Ylinen Viipurintie, Mäkelä
Ylinen Viipurntie, Montero
Ylinen Viipurintie, Kukonkoivu
Ylinen Viipurintie, Kylä-Sipilä
Ylinen Viipurintie, Pelto-Sipilä

Kohteiden tarkemmat sijainnit ja aluerajaukset on esitetty raportin liitekartoissa. Aluerajaukset perustuvat maastohavaintoihin, vinovalovarjostekuviin sekä vanhoihin karttoihin. Rajauksista laajin ja epävarmin Monteron rajaus.

Lisäksi monien muiden käytössä olevien hiekka- ja metsäteiksi jääneiden linjausten alla voi olla säilyneitä Ylisen Viipurintien rakenteita.

Ylisen Viipurintien reitti kannattaa merkitä kunnan karttoihin. Reitin varrella on useita merkittäviä nähtävyyksiä. Vanhaa tielinjaa voitaisiinkin hyödyntää laajemminkin matkailutienä.

Kaupunginmuseon tutkijat ovat tehneet erinomaista työtä. Julkaistu raportti toimii tärkeänä välineenä tarjoten valmiit toimenpide-ehdotukset. Ehdotusten pohjalta tehdyt toimenpiteet edesauttavat tien tunnetuksitekemiseen. Selvityksen tullessa julki, lähestyin asiasta sähköpostitse Lahden kaupungin vuorovaikutussuunnittelijaa Henrik Saarta, joka välitti selvityksen eteenpäin.

Raportti suosittelee merkitsemään tietyt osuudet matkailureitteinä ja kiinteinä muinaisjäännöksinä. Lisäksi tie olisi hyvä merkitä seudun karttoihin, esimerkiksi Lahden kaupungin nettisivujen karttapalveluun. Nämä  voitaisiin esimerkiksi toteuttaa kuntien yhteishankkeena. ||

Selvitys on ladattavissa pdf-muodossa Lahti-Seuran sivuilta.

Artikkeli on julkaistu Holloan Lahti -lehdessä 1/2018.
Tekstin kursivoidut Selvitys Ylisen Viipurintien linjauksista Päijät-Hämeessä -raportista.

Lahden kaupungin visio 2030

Lahden kaupunki julkaisi 13.8. vision siitä, miten sataman ja urheilukeskuksen väliä pitäisi kehittää. Visiotyö on tehty kaupungin omana työnä, mutta sen kuluessa on kerätty kaupunkilaisilta eri yhteyksissä ideoita ja mielipiteitä alueen kehittämisestä. Visio ulottuu vuoteen 2030 asti ja kaupungin mukaan vision tavoitteena on parantaa veden ja luonnon äärellä lähes kaupungin keskustassa ainutlaatuista aluetta entisestään ja lisätä sen ympärivuotista käyttöä mielenkiintoisena liikunnan, kulttuurin, tapahtumien, kaupunki- ja luontomatkailun sekä vapaa-ajan ja virkistäytymisen vyöhykkeenä.

Urheilukeskus (Kuva Sauli Hirvonen)


Alue käsittää Ranta-Kartanon, Kisapuiston, Sibeliustalon ympäristöineen, sataman, rantaväylän, Pikku-Vesijärven puiston, Lanupuiston, Teivaan sataman sekä urheilu- ja messukeskuksen ympäristöineen.

Projektin sivulta on katsottavissa visiovideo sekä ladattavissa em. raportti ja ortokarttamuotoiset visiot A ja B tapahtuma-akselin kehittämisestä, joihin on merkittty reitit ja kehittämispisteitä. Lisäksi erillisenä pdf-tiedostanona on kumppanuushankkeet. Oleellisin kuitenkin 26-sivuinen pdf-raportti, joka on jaettu eri kehittämisalueisiin. Näitä on mm. liikunta- ja urheilualueet, puistot ja viheralueet, ranta-alue ja Ranta-Kartano. Nämä alueet sisältävät kohteet eli ns. osahankkeet kuvauksineen ja niiden aikataulut. Sarakkeissa on ilmoitettu myös se, onko jo jotain tehty.

Kisapuisto saanee uuden katsomon (Kuva Sauli Hirvonen)

Alla muutamia yksittäisiä nostoja visiosta.  
-Karpaloon on rakennettu hyppyrimäkien lisäksi lautailurinne ja hiihtohissi
-Teivaan rinteeseen on avattu kiipeilypuisto
-Ranta-Kartano on valmistunut, kylpylähotelli on matkailijoiden suosiossa
-Uusi vesiliikuntakeskus ahkerassa harrastus- ja kilpailukäytössä
-Kisapuistossa uusi katsomo vetää väkeä peleihin ja Ranta-Kartanon puolella olevat kahvilat ja ravintolat pelien jälkeen
-Uusittu vierasvenesatama houkuttelee Päijänteen veneilijöitä hyvillä palveluillaan
-Rannalla on kelluva uimala
-Ranta-aitoista löytyy välinevuokraamoja, kauppapuoteja ja muita palveluja
-Lanupuistoon kulkee rinnehissi ja parhaalle näköalapaikalle on rakennettu terassi
-Rantaväylä säilyy jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käytössä, mutta sillä kulkee myös kevyt automaattikulkuneuvo
-Älyratkaisuja satamaraitin valaistuksessa

Lisäksi alueelle halutaan lisää yritystoimintaa ja yrityksistä sekä yhteisöistä kumppaneita toteuttamaan isoja ja pieniä hankkeita.

Muutamia huomioita

Kaupungin julkaisema suunnitelmakokonaisuus on tervetullut. Tässä yhteydessä haluankin nostaa omia kirjoituksiani. Alueen historiaa olen käsitellyt useasti, esim. Ranta-Kartanosta olen kirjoittanut täällä, ja satamaradasta löytyy juttu täältä.

Alueen kehittämisestä olen kirjoittanut kahdessakin eri yhteydessä, jossa olen korostanut alueen potentiaalia, kuten tässä Ranta-Kartanoa koskevassa artikkelissä vuodelta 2006.
Etelä-pohjoissuunnassa alueen potentiaalia pohdin myös Markku Meriluodon käynnistämässä Sibeliusrata-hankkeen yhteenvedossa.
Kun nämä kaksi tekstiä yhdistetään, saadaan hyvin samantyyppinen kuin Lahden kaupungin Visio 2030, toki suppeampana maallikkonäkemyksenä.

Kun kaupunki keräsi ideoita, lähestyin syksyllä 2016 lähetin sähköpostia ja toin esille satamaradan palauttamisen yhtenä ideana kokonaisuuteen. Viestin vastaanottanut kaupungin edustaja kiitti kommentista. Tosin tässä vaiheessa hän halusi tietää kustannukset ”miljoonan tarkkuudella”. Tällaista tietoa ei tietenkään tässä vaiheessa ollut antaa. En tiedä, mihin tietoa vielä siinä vaiheessa tarvittiin, sillä kysehän on nimenomaan visiosta. Raportin läpikäytyäni en löytänyt minkäänlaisia kustannusarvioita.

Entisen satamaradan varrella sijaitseva Salpausselän seisake on edelleen käytössä. (Kuva Sauli Hirvonen)

Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta raportissa oli Salpausselän ulkoreittien yhdistämiseen tarkoitettu silta. Tämä silta rakennettaisiin Hollolankadun yli ja se olisi ”Radiomäeltä hiihtoa ja kävelyä palveleva laadukas, arkkitehtoninen silta. Vaihtoehtoinen reitti matkakeskuksesta urheilukeskukseen. Toimii porttina alueelle ja edistää virkistysreittienyhtenäisyyttä (mm. lehmusreitti).”

Kirjoitin Salpausselän silloista vuonna 2009 ja artikkeli on luettavissa täällä. Ehdotin sillat satamaradalla, Hollolankadulla ja Iso-Paavolankadulla: ”(Kolmen) puisen sillan kokonaisuus keskellä kaupunkia, aivan luonnonläheisyydessä, toimisivat viheralueiden linkkeinä ja ne korostaisivat Lahden kaupungin tiivistä luontosuhdetta ja ne toimisivat (valo)taideteoksina, uusina maamerkkeinä ja samalla hyödyttäisivät lahtelaisia liikkujia”. Palaan tähän Salpausselän silta-asiaan vielä myöhemmin tänä vuonna muussa yhteydessä.

Visio 2030 on erittäin tervetullut. Tosin se olisi pitänyt tehdä silloin kun Ranta-Kartanoa suunniteltiin, jolloin koko rannan ja keskustan välistä aluetta olisi tarkasteltu kokonaisuutena. Visio antaa hyvät puitteet kehitystyölle alueella, joka on kaupungin tärkeimpiä Lahden keskustan ohella. Fellmannin pellot siirtyivät Lahden kaupungille vuonna 1924, joten vuonna 2024 alue viettää satavuotisjuhlia.

Ylinen Viipurintie 2/2

Lahden kylä kasvoi Ylisen Viipurintien varteen. Tien ja kylän yhteinen historia on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tähän toiseen osaan olen koonnut tien syntyyn ja linjaukseen liittyvää tutkimustietoa ja kirjallisuutta eri lähteistä.

Ylisen Viipurintien toinen osa keskittyy tien syntyyn ja sen linjaukseeen, tien merkitykseen ja perintöön? Artikkeli ei ole tutkimus vaan se on koostettu eri lähteistä, yhteenveto tien historiasta Lahden näkökulmasta. Olen merkinnyt lähteen sulkuihin sen tekstin jälkeen, josta se on poimittu.

Lisäksi pohdin artikkelin lopussa sitä, miksi tie ansaitsisi muistomerkin Lahteen. Lahdessa tien olemassaolo tiedostetaan, mutta silti sen merkitys on jäänyt mielestäni vähälle huomiolle. Olen ehdottanut että tielle pystytettäisiin muistomerkki. Aiheesta lisää täällä.

Ensimmäinen osa on julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 2/2015 ja se on luettavissa myös täällä.

Vuoden 2018 alussa Lahden kaupunginmuseo julkaisi selvityksen Ylisen Viipurintiestä Lahden seudulla.

Palaneen Lahden kylän paikalle kaavoitettiin kauppala. Pääkatu Aleksanterinkatu noudattelee Ylistä Viipurintietä (Kuva Lahden Tekninen ja ympäristötoimiala)

Tien synty

Vastausta Ylisen VIipurintien ikään ja kulkureittiin on syytä lähteä etsimään alueen varhaisesta asutushistoriasta ja karjalaisen ja hämäläisen heimon suhteista. Kulkureitin länsipäässä eli Hämeen alueella asutus on peräisin jo rautakaudelta, kaupalliseksi keskukseksi viimeistään 600-800-luvuilla. Hollolan – Lahden tienoilta on tehty pitkiäkin eräretkiä pohjoiseen ja itään päin.

Tien synnyn voi ajallisesti sijoittaa suunnilleen toisen vuosituhannen alkuun, jolloin karjalaiset ja hämäläiset ovat alkaneet kulkea heimojen asuinalueiden väliin jääneillä erämailla. Tällöin on kuljettu enimmäkseen sisemmän Salpausselän tuntumassa, koska alueen lukuisat järvet ovat muodostuneet hyvän rinnakkaisen vesitieverkoston.

Asutus ja kulttuuri levisi Lappeenrannan seudulle 1000-luvulta, idemmässä maanviljelyyn liittyvää pysyvää asutusta jo 700-luvulla. Ylisen Viipurintien linjan päihin on siis muodostunut asutusta ensimmäisen ja toisen vuosituhannen vaihteessa. Tästä ajasta voidaan ryhtyä puhumaan yhtenäisemmästä ja vakituisemmasta kulkutarpeesta alueiden välillä. Tähän aikakauteen tulee myös sijoittaa tien reitin synty- ja varhaisvaiheet. Liikenne ei tuolloin ollut vielä varsinaista kaukoliikennettä, vaan enimmäkseen lähialueiden välistä liikkumista. Salpausselkiä pitkin on toki kulkeneet myös kauppiaat sekä sotajoukot puoleen ja toiseen Hämeen ja Karjalan välillä.

Kun ruotsalaiset olivat 1200-luvun loppupuolen valloitusretkiensä jälkeen vakiinnuttaneet asemansa sekä Hämeessä että Karjalassa, he rakensivat hallinnon ja puolustuksen tarpeisiin Hämeen ja Viipurin linnat. Ulompaa Salpausselkää myötäillyt Ylisen Viipurintien reitti syntyikin pitkälti näiden kahden linnan ja maallisen ja kirkollisen hallinnon välisen yhteydenpidon tarpeisiin 1300-luvun alussa. Eteläinen linjaus on synnystään asti ollut merkittävämpi kuin pohjoinen vaihtoehto. Myös pohjoista reittiä kuljettiin sisempää Salpausselkää myöten, mutta oli vähemmän käytetty ja huonokuntoisempi kuin eteläinen linjaus. (Ylinen Viipurintie, Kirsi Salonen)

Tie on ollut 1400-luvulla hevosella liikennöitävässä kunnossa. (Päijät-Häme I)

Hämeen tieolojen lähtökohtana oli sellaisen tieverkoston luominen, joka liittäisi linnaläänin eri kulmat Hämeen linnaan. Tärkeimmät tiet kulkivat läänin pääkaupungin Hämeenlinnan kautta, ensimmäinen tärkeä tie oli Härkätie Turkuun. Hämeen tieverkoston pääreitit periytyvät pääosin jo keskiajan lopulta.

Myös vireästä Hollolan Lahden kylästä kehittyi aikaa myöten merkittävä teiden risteys. Hollolan Lahden kylässä tästä tiestä erosi Suuri Savontie Heinolan ja Mikkelin kautta Savonlinnaan.

Näiden yhteyksien tarkkaa syntyajankohtaa ei ole pystytty kovinkaan tarkasti määrittämään (erään arvion mukaan luultavasti vasta Savonlinnan valmistumisen jälkeen 1400-luvun lopulla, toim. huom.). Ylinen Viipurintie että Suuri Savontie ovat mainittu vanhimmassa yhtenäisessä luettelossa Suomen yleisistä teistä ja kulkureiteistä. Kyseinen luettelo ajoittuu 1500-luvun puoliväliin. (Lahtelaisen lukukirja, Hannu Kivilä)

Keskiajan tieverkosto jäi vielä alkutekijöihinsä. Ylistä Viipurintietä voidaan pitää ainoana varsinaisena maantienä, jota pitkin mm. veroparselit saatiin kuljetettua Hämeenlinnaan. Keskiaikana kuljettiin pääasiassa vesistöjä pitkin, talvella jäitä pitkin ja maalla kävellen tai ratsain. 1500- ja 1600-luvuilla ei uusia teitä juurikaan raivattu Päijät-Hämeeseen. (Päijät-Häme I)

Varsinaisessa tutkimuksessa yleinen maantie on mainittu ensimmäisen kerran vasta 1791 tai 1792, H.G. Porthanin Suomen teitä käsittelevään kuvauksessa hän arvioi pääosan Suomen teistä periytyvän jo kristinuskon tuloa edeltävänä kaudelta. Hänen mukaansa maamme vanhimmat tiet ovat olleet polku- ja ratsuteitä, jotka ovat syntyneet asutuksen sekä käräjä- ja kauppamatkojen vaatimaan liikkumistarpeeseen. (Ylinen Viipurintie, Kirsi Salonen)

Tien linjaus

Ylisen Viipurintien reitti muodostui kahdesta samansuuntaisesta helposti kuljettavia hiekkaharjuja pitkin kulkevasta vaihtoehtoisesta linjauksesta Viipurin ja Päijät-Hämeen välillä. Näiden tieosuuksien synnyssä reitinvalinnassa on painanut eniten maaston helppokulkuisuus. Koska Viipurin ja Päijät-Hämeen välisellä alueella ei tien varhaisvaiheissa ole vielä ollut kovinkaan runsaasti asutusta, eivät kylien sijainnit ole päässeet kovin suuresti muuttamaan tielinjan kulkua. Paremminkin kyliä on alkanut syntyä kulkureitin varrelle.

Hämeenlinnan puoleisessa päässä tie ei syntynyt kaukoreitiksi vaan muodostunut paikallisteiden pätkistä, jotka taas ovat syntyneet yhdistämään paikallisia kyliä toisiinsa asutuksen alkuvaiheista lähtien. Täällä siis tielinjan kulkuun on ensisijaisesti vaikuttanut asutuksen sijainti.

Ylisen Viipurin tien linjauksesta on erotettavasti kaksi rinnakkaista väylää: pohjoinen ja eteläinen linjaus, kaksi Salpausselän harjujonoa.

Tie on johtanut yhtenä linjauksena Hämeenlinnasta Lahden itäpuolelle saakka, jossa se on erottunut kahdeksi rinnakkaiseksi väyläksi.

Eteläinen reitti on mennyt suoraan ulompaa Salpausselkää myöten Lappeenrantaan. Pohjoinen reitti taas suuntautunut sisemmän Salpausselän harjua pitkin Vierumäeltä Savitaipaleelle ja edelleen Lappeenrantaan. Lappeenrannassa reitit ovat yhtyneet Viipuriin vieväksi tieksi. Kumpi reitti on sitten ollut tärkeämpi tai käytetympi, on riippunut eri aikoina eri syistä. (Ylinen Viipurintie, Kirsi Salonen)

Eteläinen linjaus

Eteläisellä maantiellä tarkoitetaan Ylisen Viipurintien eteläistä linjausta ulompaa Salpausselkää pitkin Keltin kautta Hämeenlinnaan.

H.G. Porthanin “Beskrifning öfver vägarna i Finland” -kirjassa puhutaan Hämeenlinnan ja Viipurin välisestä tiestä, joka Keltissä haarautuu kahtialle:  Lappeenrantaan ja Haminaan.

1790-luvulta on myös tieto, jossa ilmoitettaan Hollolan läpi kulkee kaksi maantiereittiä:  “Eteläinen maantie Turusta Kelttiin, joka on rakennettu v. 1712” sekä “Pohjoinen maantie Heinolasta Hämeenlinnaan, joka on rakennettu 1730-luvulla”

Eteläisestä linjauksesta on ollut kyse myös kuningas Kustaa Vaasan kirjeessä 14.2.1556, jossa käskettiin tuhoamaan toinen Nastolan Uudestakylästä Lappeenrantaan (joko Keltin tai Iitin kautta) menneistä kahdesta tiestä.

Tästä on kaksi tulkintaa:

1. Voionmaa on tulkinnut tämän niin, että Keltin kautta johtanut tie on tarkoittanut ulompaa Salpausselkää pitkin mennyttä Ylisen Viipurintien eteläistä linjausta ja Iitin kautta mennyt tie on tarkoittanut sisempää Salpausselkää, siis Savitaipaleen kautta, kulkenutta Ylisen Viipurintien pohjoista reittiä.

2. Anne Mäkelä kuitenkin tulkitsee kirjettä siten, että sekä Keltin että Iitin kirkonkylän kautta kulkeneet reitit ovat liittyneet molemmat eteläiseen linjaukseen. Ne ovat olleet vain toisilleen rinnakkaisia väyliä, jotka ylitettyään Kymijoen hieman eri kohdissa yhtyivät molemmat Salpausselän linjalle Valkealan alueella. (Ylinen Viipurintie, Kirsi Salonen)

Pohjoinen linjaus

Yleisesti pohjoisen ja eteläisen tien merkityksistä ei ole päästy täyteen yksimielisyyteen, Pohjoista reittiä on luultavammin käytetty eräretkeilyyn ja on luultavasti myös vanhempi.

Viipurin linnan rakentamisen jälkeen Hämeen ja Viipurin linnan välillä oli tarvetta hallinnolliselle ja sotilaalliselle liikenteelle eri mittakaavassa kuin aikaisemmin. Tien eteläinen linjaus on s.o. keskiajalla ja 1500- ja 1600-luvulla ollut virallinen yleinen tie Hämeenlinnan ja Viipurin välillä. On esiintynyt epäselvyyksiä Lahden jälkeen siitä, kumpaa Salpausselkää tie on noudatellut. Kumpi linjaus on ollut tärkeämpi minäkin aikana ja minkälaisessa käytössä tiet ovat olleet.

Pohjoiselle linjaukselle on annettu kirjallisuudessa myös toinen vaihtoehto. Sen mukaan tie on lähtenyt koilliseen jo Lammin kirkolta eikä vasta Lahden jälkeen. Tie on kulkenut Asikkalan Kurhilaan, josta se on Vesijärven ja Asikkalanselän välistä harjua pitkin mennyt itään Anianpellon kautta Vesivehmaalle ja edelleen Vierumäen Härkälään.

Tämä vaihtoehto ei luultavasti liity Yliseen Viiputintiehen vaan oikeastaan Suureen Savontien alkuosa (voi myös olla Viipurintien vaihtoehtoinen alku, toim. huom.). Suuri Savontiehän oli reitti, joka yhdisti 1400-luvun viimeisellä neljänneksellä Olavinlinnan ja Hämeen linnan toisiinsa. (Ylinen Viipurintie, Kirsi Salonen)

Ylisen Viipurintien linjaus pysyi kautta vuosisatojen suurin piirtein samoilla sijoilla. Ehkäpä eniten päänvaivaa tutkijoille on aiheuttanut ajatukset siitä, olisiko tie joskus mahdollisesti kulkenut Hollolan keskiaikaisen kivikirkon kautta. Monet lähdetiedot viittaavat kuitenkin reitin kulkeneen Sairakkalasta suoraan Kankaantaan (Vesalan) kautta Lahteen ja edelleen Viipurin suuntaan. Selitys tähän löytynee aikaisemman kirkon sijainnista: Untilan kylästä Vesalan tienoilta on löydetty 1300-luvulla käytössä olleen kirkon sija. (On myös arveltu suoremmasta tiestä, voi olla ollut useita reittejä, joista yksi Hollolan kirkon kautta, toim. huom.).

(Lahtelaisen lukukirja, Hannu Kivilä)

Tie Lahdessa ja lähikunnissa

Hollolaan tultaessa, tie on noudatellut Kukonkoivun risteykseen saakka valtatie 12:n linjaa poiketen välillä tien puolin. Kukonkoivun risteyksessä vanha tielinja on kadonnut valtavien tie- ja risteystöiden vuoksi, mutta hieman idempänä jotain siitä on sentään jäljellä. Linjaus lienee kulkenut suurin piirtein reittiä Tampereentie (maantie 2955), Untilanmutka, Aikkalantie, Vanhatie ja jälleen mt 2955, tällä kertaa Soramäentien nimisenä.

Vähän aikaa mt 2955:ttä seurattuaan tie on yhtynyt vt 12:aan, jota pitkin linjaus on mennyt suunnilleen Mytäjäisten risteykseen asti. Vanha linjaus on kadonnut uusien teiden alta eikä sitä ole millään paikallistettavissa koko kaupungin alueelta. Mytäjärven pohjoispuolella Viipurintie on tehnyt mutkan Lahden (ennen vuotta 1877 kylää) keskustaa kohti nykyisten Hollolankadun (ent. Hevosmiehenkadun) ja Aleksanterinkadun kautta. Vanhaa tie linjaa ei kuitenkaan ole mahdollista selvittää kaupunkirakentamisen aiheuttamien muutosten vuoksi, paitsi kauppatorin kaakkoiskulmassa, jossa siitä oli säilynyt lyhyt osuus.

Lahden keskustasta tie on jatkanut itään päin Karjalankadun (ent. Kauppakadun) suuntaisesti ja Joutjärven länsipäässä se on haarautunut kahtia: järven pohjoispuolelle ja eteläpuolelle. Tämä risteys on vieläkin nähtävillä Möysänkadulla.

Lahdesta Joutjärven pohjoispuolelle lähtevä Ylisen Viipurintien pohjoinen linjausvaihtoehto on suunnannut Karjalankadun risteyksestä pohjoiseen Ahtialantielle, kulkenut vähän matkaa Heinolan valtatietä pitkin, kunnes vanha linjaus on kadonnut uusien tienrakennusten alta maastoon. Tie on jatkunut taas Ahtialantien pohjoispuolella Pitkämäenpolkuna ja eteläpuolella Tullikatuna, Siltamäenkatuna ja Virtalankatuna. Linjaus jälleen kadonnut joksikin matkaa tietöiden alle, mutta se voidaan paikallistaa jälleen pt 14085:n linjana ensin Ahtialantien ja sitten Seestaantien nimellä.

Eteläpuolelta tie on jatkanut eteläisen Salpausselän linjaa Lappeenrantaan asti. Erottuaan Karjalankadusta tie on jatkanut edelleenkin Viipurintien nimisenä aina Pekanmäelle saakka.

Nastolassa tie on yhtynyt nykyiseen vt 12:aan, jatkanut Salppauselän harjua Nastolantien, Levonkadun ja Villähteentien nimisenä (mt 312) vt:n liittymään Nastolan Variolanrinteen kohdalla. Sieltä se kulki nykyisin Vaakatien nimellä tunnettua entistä mt 312:n linjausta takaisin Kouvolantien nimellä kulkevan mt 312:n nykylinjalle ja sitä pitkin aina Uusiharjun risteykseen asti.

Uusiharjun risteyksen jälkeen vanhan tielinjan väylä on kadonnut tehtyjen tie-, risteys- ja rautatietöiden vuoksi kokonaan, mutta Ylinen Viipuritie lienee kulkenut suurin piirtein Uudenkyläntien suuntaisesti rautatielinjaa pitkin. Poikettuaan hetkiseksi Arolantien nimellä kulkevan vt 12:n linjaukselle tie on jatkanut Ylämaantienä (osin pt 14501) Kivisenportin ohitettuaan palannut taas vt 12:n linjalle Punaiselle portille Nastolan itärajalle.

Pohjoinen linja on likimain Vierumäeltä itään vanhalla paikallaan. Tälle on johtanut ilmeisesti useampi yhdysteitä, Yksi Seestan ja toinen Uudenkylän kautta. (Ylinen Viipurintie, Kirsi Salonen)

Merkitys

Ylinen Viipurintie on ollut eräs maamme merkittävimmistä teistä. Sitä myöten ovat liikkuneet kirkon kuin kruununkin edustajat ja veronkerääjät sekä lähetit ovat vieneet tietoa linnasta toiseen, oikeudenhoitajat käräjäkierroksilla. Tietä pitkin on marssitettu sotajoukkoja Hämeen linnasta Viipurin linnan turvaksi tai idästä vahvistamaan Ruotsin armeijaa sotakentille.

1600-luvulla tiellä kulki kruunun postinkuljettajat, mutta ei merkittävissä määrin. Idän ja lännen välillä pääpostireittinä toimi Suuri Rantatie.

Reittiä käyttivät myös kauppiaat ja tavarankuljettajat. Viipuri oli 1700-luvun alun rajamuutoksiin asti Karjalan, Savon ja Päijät-Hämeen alueiden kaupan keskus. Päijät-Hämeestä Viipuriin vietävät tuotteet kuljetettiin maanteitse.

Ylinen Viipurintien ei kuitenkaan palvellut ainoastaan pitkänmatkalaisia, vaan myös lähiliikennettä, erityisesti Hämeen puoleisessa päässä, missä tie on muodostunut alunperin paikallisliikenteeen tarpeisiin syntyneisiin tieosuuksista. Tie on yhdistänyt toisiinsa pitäjien kylät ja sitä myöten on kuljettu kirkkoon ja paikallisille markkinoille tai käräjille. Paikallisliikenteen näkökulmasta ajatellen Ylinen Viipurin ei kuitenkaan ollut yhtä merkittävä kuin kaukoreittinä, sillä pitäjissä on ollut varsinki Hämeen päässä ja Lappeenrannan ja Viipurin välillä runsaasti muutakin paikallisteitä, joita on yhtä hyvin käyttää. Rinnakkaisia kaukoreittejä ei taas ole ollut olemassa. (Ylinen Viipurintie, Kirsi Salonen)

Lahden merkitystä tärkeänä liikenteen solmukohtana lisäsi myöhemmin tavaroiden kuljetus. Suuria rahtikuormia liikkui niin itä-länsisuunnassa kuin pohjoisesta etelään ja päinvastoin. Pitkiä rahtijonoja kulki Viipurin, Hämeenlinnan ja Turun väliä ennen kaikkea sen jälkeen kun Suomi oli yhdistetty Venäjään. Erityisen merkittävää oli Päijänteen alueen sahojen tuotteiden kuljettaminen rahtisaattueissa Lahden kautta rannikon satamiin sekä se liikenne, jonka avulla useiden sisämaan kaupunkien kauppamiehet hankkivat siirtomaatavaransa ja teollisuustuotteensa. (Lahtelaisen lukukirja, Hannu Kivilä)

Ylinen Viipurintie menetti merkitystään 1700-luvulla tien katkaisseiden itärajan muutosten vuoksi. Tien käyttö lisääntyi uudelleen 1800-luvulla, kun Suomi liitettiin Venäjään eikä raja ollut enää esteenä kulkemiselle. 1800-luvun aikana tapahtunut liikennemuotojen kehitys, rautatien tulo Suomeen ja Saimaan kanavan rakentaminen, vähensivät kuitenkin tien merkitystä.

Nykypäivänä

Kokonaisuudessaan Ylinen Viipurintien pohjalta on muodostunut nykyiset väylät Hämeenlinnasta Tuulokseen (vt 10) ja eteläisenä tienä Kouvolaan valtatie 12:na. Tie noudattaa Kouvolan ja Lappeenrannan välillä nykyisen valtatie 6:n linjausta pääosin.

Tien käyttö on nykyisin lisääntynyt valtavasti kasvaneen Venäjän-liikenteen vuoksi.

Ylisen Viipurintien linjaus on pysynyt siis suurin piirtein samanlaisena aina sen keskiaikaisesta synnystä 1800-luvun puoliväliin asti, poikkeuksena Kymijoen ylityspaikka. 1950-luvulla alettiin vaatia Suomeen hyväkuntoisen tieverkosto luomista. Sodanjälkeinen tienrakennustoiminta keskittyi ensin Lapin sodan tuhojen korjaamiseen. Ylisen Viipurintein reitti tuli rakennuskohteeksi vasta 1960-luvulla, kun teitä ryhdyttiin korjaamaan ajan autoliikenteen vaatimalle tasolle sodan kolhujen jälknee. 1970-luvun alkuun mennessä koko Ylisen Viipurintien reitti oli saanut kestopäällysteen.

Lahti-Tampere välille syntyi valtatie 12, jonka myötä tehtiin oikauksia Lammin, Hämeenkosken ja Hollolan alueella, niin että tie ei kulkenut kuntien keskusten kautta. Samalla oikaistiin Tuuloksen ja Hämeenlinnan väli. Näille osuuksille vanha tie jäi uuden tien suuntaisesti kulkevaksi tien pätkiksi.

Valtatie 12 jatkui Lahdesta Kouvolaan ja sieltä vt 6:na Lappeenrantaan, koki samanlaisen kohtalon kun läntinen osuus.

Viipurintien pohjoinen linjaus on pysynyt lähes samana kuin edellisinä vuosisatoina. Keskustoissa ja lähiöissä vanha tie on luonnollisesti hävinnyt rakentamisen yhteydessä. (Ylinen Viipurintie, Kirsi Salonen)

Lahden kylän tuhoisan tulipalon (1877) jälkeen paikkakunta nimitettiin kauppalaksi ja se sai ensimmäisen asemakaavansa. Kaavan laatija oli Hämeen lääninarkkitehti Alfred Caween (1836-1912), joka oli nimitetty virkaansa vain muutamaa vuotta aikaisemmin. Maaliskuussa 1878 päivätty suunnitelma sisälsi kaksikymmentäkaksi korttelia, nykyisen ydinkeskustan alueen. Kaava sijoittui palolta raivattuun maastoon siten, että kylänraittina toimineen Ylisen Viipurintien valmiin pohjan paikalle tuli itä-länsisuuntainen pääkatu. Se nimitettiin Suomen suuriruhtinaan, Venäjän keisari Aleksanteri II:n mukaan. Tärkeitä katuja nimettiin tuolloin Suomessa yleisesti hallitsijan mukaan, mutta nimitykseen oli täällä oikeus senkin vuoksi, että suuriruhtinas teki vuonna 1856 matkan maahamme, ja kulki myös Hollolan Lahden kylän läpi. (Lahtelaisen lukukirja, Hannu Kivilä)

Lahdesta johtaville ulosmenoteille ei tehty oleellisia parannuksia vielä 1920-luvullakaan, mutta seuraavalla vuosikymmenellä alkoi vihdoin tapahtua autoilijoiden ja muidenkin teillä liikkuvien iloksi. Ylisen Viipurintien kohdalla parannukset näkyivät sekä Hämeenlinnan että Viipurin suuntaan, kun nykyiset Hollolankatu (>Hevosmiehenkatu) ja >Karjalankatu rakennettiin vanhojen mutkaisten maanteiden paikalle.

Tämän päivän lahtelainen pystyy vieläkin jäljittämään kaupungistamme satoja vuosia vanhoja maanteitä tai niiden katkelmia. Ne eivät luonnollisestikaan ole enää niissä muodoissaan kuin kärryliikenteen aikoina, vaan moneen kertaan uudelleen rakennettuina autoliikenteen vaatimusten mukaisesti. Esimerkiksi Tähtitorninkatu on osa alkuperäisen Viipurintien linjausta, Vanhatie puolestaan osa entistä Lahden ja Anianpellon välistä kulkureittiä. Suuren Savontien alkuperäisiä sijoja voidaan vielä jäljittää mm. Karoliinankujalta, Heinolan Vanhatieltä, Pitkämäenpolulta ja Virtalankadulta. Ylisen Viipurintien ja Suuren Savontien ikivanhan risteyksen paikka on edelleen havaittavissa Möysänkadun varrella (ympyröity kartassa s. 15).  (Lahtelaisen lukukirja, Hannu Kivilä)

Ylinen Viipurintie saatiin kaivettua lyhyeltä osaltaan, joskin koko leveydeltään esiin vuonna 1998 kauppatorin arkeologisten kaivausten yhteydessä Juhakkalan ja Mäkelän entisten talojen kohdalta. Täällä tien leveys oli paloa edeltäneessä vaiheessa noin seitsemän metriä. Sen kahden puolen oli matalat ojanteet, ja puujäännöksistä päätellen tietä oli reunustanut aita. (Lahtelaisen lukukirja, Hannu Kivilä)

Uudelleen tie kaivettiin esiin vuoden 2013 torikaivauksissa. Torin kaakkoiskulmasta paljastui hyvänkuntoista tienpintaa. ||

Lahen Lehti paperisenä

Toisin kuin aiemmin uutisoitiin, Lahen Lehti jatkaa edelleen paperisenä. Lehti 1/2018 ilmestyy lähiaikoina. Jatkossa lehti ilmestyy tosin harvemmin.
Uusin numero on saatavilla tutuilta paikoilta Kauppahallista, matkakeskuksesta ja elokuvateatteri Kino Iiriksestä. Näköislehti on luettavissa täällä.

Karttoja ja filmejä

Lahti kartalla -näyttely

Lahden teknisen ja ympäristötoimialan arkistojen kartoista koostettu näyttely, joka sisältää Lahden karttoja eri vuosikymmeniltä. Kartoista ilmenee Lahden kehitys pienestä kylästä maakunnan keskukseksi.
Kartoista järjestetään kaksi näyttelyä. Ensimmäinen on Lahden 
kaupunginkirjaston aulassa 2.-31.1.2018 (12 karttaa) ja toinen järjestetään Kino Iiriksen aulassa 5.-28.2. (14 karttaa).
Näyttely toteutetaan yhteistyössä Lahti-Seuran ja Lahden teknisen ja ympäristötoimialan. Kirjaston näyttely tehdään yhdessä Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto kanssa ja Kino Iiriksen näyttely Päijät-Hämeen elokuvakeskuksen kanssa.

Nostalgiakino

Kevään 2018 sunnuntaiset Nostalgiakinot käynnistyvät jo 28.1. rautatieaiheiain lyhytfilmein. 25.2. katsotaan vanhoja mainoksia ja 25.3. liikutaan vesiteitse. Näytökset alkavat klo 12. Lämpimästi tervetuloa Kino Iirikseen. Lisätietoja.

Lahti-filmejä Kino Iiriksessä

Perinteiset Lahti-filmi-iltamat jatkuvat kevättalvella Kino Iiriksessä. Näytöksissä esitetään Lahti-aiheisia lyhytelokuvia ja -dokumentteja, ja näytöksiin on vapaa pääsy. Esityspäivät ovat:
Ma 26.2. Klo 12 | Ke 28.2. Klo 17.30 | La 3.3. Klo 12
Ma 5.3. Klo 12 | Ke 7.3. Klo 17.30 | La 10.3. Klo 12
Jokaisen näytöksen ohjelmisto on sama.

Marolan Aino Rosa Reuna, 2017, kesto 18 min*
Kuvia 1960-80-lukujen Lahdesta osa 1 Kuvat: Lahden Tekninen ja ympäristötoimiala, 2018
Rintamalotta Keijo Skippari, 2016, kesto 24 min*
Kuvia 1960-80-lukujen Lahdesta osa 2 Kuvat: Lahden Tekninen ja ympäristötoimiala, 2018
Afrikan tähdet – Lahden Reipas Afrikassa Kari Vähävuori, 2018, kesto 30 min