Teistä ja väylistä

”Lahden edullinen maantieteellinen asema Päijänteen vesistön eteläpäässä ja parin vanhan valtamaantien risteyksessä teki jo se varhain tavallisia maalaiskyliä huomattavammaksi paikaksi” toteaa Kaarlo Nieminen Kauppalan historia -kirjassa. Toisaalta Lahden kylää on yleisesti pidetty tyypillisenä sisä-Suomen raittikylänä, mutta hyvä sijainti yleisen maantien varrella ja sopiva etäisyys isoista kaupungeista katsottiin eduksi kun Hollolalle myönnettiin markkinaoikeudet vuonna 1672. Markkinapaikaksi määrättiin Lahden kylä.

Kylän kautta on kuljettu vuosisatoja talviteitä pitkin Keski-Suomeen. Lahtelaiset ovat tarjonneet läpikulkuliikenteelle muonitusta ja majoitusta sekä rahdinajoa, niin että aikalaiskuvauksen mukaan ”rahaa tuli ovista ja ikkunoista”.

On arveltu että nimenomaan liikenteen kehitys oli Lahden kohdalla se merkittävä tekijä, joka vaikutti kaupungin kehitykseen kohottavasti verrattuna moniin muihin sisämaan keskuksiin. Hyvät liikenneyhteydet oli yksi peruste kaupunkioikeuksien puoltamisessa.

Ensimmäinen auto on tullut Lahteen ilmeisesti vuonna 1906.

Teitä

Aiemmin mainittu valtamaantie Hämeenlinnan ja Viipurin yhdistävä Ylinen Viipurintie oli ollut hevosella liikennöitävässä kunnossa jo 1400-luvulla. 
Toinen tärkeää maantie oli Suuri Savontie, joka tunnettiin yleisenä tienä 1550-luvulla. Lahdesta pääsi rannikolle Porvooseen Orimattilan kautta ja tämä haara mainitaan ikivanhaksi jo 1680 ja tie hyväksyttiin yleiseksi tieksi 1860-luvun alussa. Porvooseen oli kuljettu sisämaasta myös Porveenjokea pitkin.

Lahdesta kulki myös talvitie Vesijärven jäätä pitkin Asikkalaan, Päijännettä pitkin aina Savoon asti.

Vielä 1900-luvun alussa teiden kunnossapito oli talollisten vastuulla. 1920-luvulla valtio otti tärkeimpien maanteiden hoidon – myös talvisin – asiakseen.

Lahdesta Helsinkiin ei ollut suoraa yhteyttää vaan kaksi kiertotietä: Porvoon tai Orimattila-Mäntsälän kautta, joista jälkimmäinen oli 5-tie. Suora tie Helsinkiin oli esillä jo 1920-luvulla ja päätös rakentamisesta tehtiin 1930-luvun lopulla. Tien rakennus aloitettiin vasta 1950, Lahdessa rakennettiin sisääntulotie Ala-Okeroisista Mytäjäisiin, jolloin valmistui myös rautatien ylittävä Mytäjäisten silta. Vuonna 1954 Helsingintie määrättiin valtatieksi numero 5. Vuonna 1956 aloitettiin Lahti-Padasjoki-tien teko ja vuonna 1963 Helsinki-Lahti-Padasjoki tielle linjattiin kulkemaan myös valtatie 4, joka oli aiemmin kulkenut Lammin kautta. Viitostie jatkui Lahden Holmasta Heinolaan.

Kantatie 54 Riihimäelle valmistui vuonna 1979.

Jo 1970-luvulla suunniteltiin moottoritietä Helsingistä Lahteen. Moottoritie Helsinki-Järvenpää valmistui vuonna 1973.

Järveenpäästä Lahteen tie rakennettiin moottoriliikennetienä. Vuonna 1983 valmistui Lahden ohitie Renkomäestä Kymijärvelle. Lisäksi samana vuonna valmistui maantieosuus Kymijärven liittymästä Holmaan, josta pääsi sekä Jämsään (vt 4) että Heinolaan (vt 5).

Moottoriliikennetieosuus Mäntsälästä Lahteen valmistui vuonna 1985 ja kolme vuotta myöhemmin vuonna 1988 valmistuivat Kymijärven ja Vierumäen osuus ja Järvenpää-Mäntsälä. Tuolloin vanha nelos- ja viitostie eli Helsingin valtatie jäi rinnakkaistieksi numeroksi 140, joka nykyisin kulkee Vantaalta Lahden kautta Heinolaan.

Myös moottoritie Järvenpäästä Heinolan Lusiin rakennettiin useassa osassa.

Silloiseen Heinolan maalaiskuntaan rakennettiin moottoritie Vierumäeltä Lusiin vuosina 1993-1996. Heinolan kaupungin ohitie ja Tähtiniemen silta valmistuivat vuonna 1993.

Vuonna 1996 4-tie muutettiin kulkemaan Päijänteen itäpuolitse Jyväskylään ja samalla Lahti-Jämsä-tiestä tuli valtatie 24.

5-tie muutettiin 1980-luvulla alkamaan Lahdesta, mutta Heinolan moottoritiehankkeiden valmistuttua 1990-luvulla se siirrettiin alkamaan Lusista.

Järvenpää-Lahti (Kymijärvi) -moottoritie valmistui lopulta vuosina 1998 ja 1999.

Loput Lahdesta Heinolaan johtavasta moottoriliikennetieosuudesta rakennettiin moottoritieksi vuosina 2003-2005.

Valtatie 12 on muodostunut Ylisen Viipurintien linjaukselle, tie on rakennettu pääasiassa 1960- ja 70-luvuilla. Numeronsa se sai jo 1938 tienumerojärjestelmässä.

Vanha valtatie 12 kuvattuna Upon sillalta itään päin.

Lahdessa rakennettiin uusi tieyhteys Mytäjäisten risteyksestä rautatieasemalle 1960-luvun alussa. Tietä jatkettiin 1980-luvun alussa rautatieasemalta Joutjärven liittymään, jolloin valtatie 12:n ydinkeskustaosuus Hollolankatu-Aleksanterinkatu-Viipurintie siirtyi etelämmäksi.

Moottoriliikennetie Nastolaan valmistui vuonna 1985, Uuteenkylään 1988. Nykyisin tie on leveäkaistatie, mutta suunnitelmissa on ollut muuttaa se normaaliksi moottoriliikennetieksi.

Hollolan Kukonkoivussa avattiin 1993 moottoriliikennetieosuus.

Viimeisin merkittävä väylähanke saatiin päätökseen joulukuussa 2020, kun Lahden keskustaa halkova valtatie 12 siirtyi etelämmäksi.

Uusi valtatie 12:sta linjaus ja Liipolan tunnelin itäinen puoli.

Uusi tie sisältää moottoritietä 5,5 ja moottoriliikennetietä 7 km. Uusia liittymiä rakennettiin 6 ja kaksi tunnelia, joista Liipolan tunneli on maantieverkoston 4. pisin ja 2. pisin moottoritietunneli.

Mustankallion tunneli. Vuonna 1965 valmistunut tunneli oli pitkään Suomen pisin liikennetunneli. Tunnelin suuaukko olisi hyvä paikka julkiselle taiteelle.

Artikkeli on alunperin julkaistu lehdessä Hollolan Lahti 1/2021

KINOS-viikonloppu 3.-4.9.2021

KINOS-elokuvafestivaali järjestetään lauantaina 4.9.2021 elokuvateatteri Kino Iiriksessä. Tapahtuma käynnistyy jo perjantaina 3.9. Ravintola Torvessa live-keikalla. Viikonloppuna järjestetään muutakin mielenkiintoista ohjelmaa, josta tiedotetaan tarkemmin kesän aikana.

Lauantaina klo 12 elokuvanäytökset käynnistyvät Kino Iiris -salissa. Valitut teokset on julkaistu jo aiemmin ja ohjelmisto muodostuu useasta eri sarjasta. Lopulliset sarjat ja esitysaikataulut julkaistaan 1.8.2021.
Festivaali levittäytyy Ulkona-teeman mukaisesti teatterin ulkopuolelle; tästä spesiaalitilaisuudesta tarkemmin lähemmin tapahtumaa. Osa valituista teoksista esitetään tässä tilaisuudessa.

KINOS-klubi järjestetään perjantaina 3.9. Ravintola Torvessa. Tapahtumassa esitetään live-musiikkia mielenkiintoisella artistikattauksella.

Keskiviikkona 1.9. ja sunnuntaina 5.9. järjestettävät Lahti-dokumenttinäytökset kuuluvat myös Kinoksen ohjelmistoon, ja lisäksi Kinos on osana samaan aikaan järjestettävää Fringe-kaupunkifestivaalia.

Tulevia kirjajulkaisuja (päiv.)

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Kokoelmat_etukansi-150x150.jpg

Vuoden 2021 aikana julkaistaan kolme Sauli Hirvosen kirjaa. Keväällä ilmestyi jo viides kokoelma.

Kuluvan vuoden syksyllä julkaistaan Kokoelmat 1-5, johon koottu kaikki aiemmat kokoelmat. Kirjassa on myös aiemmin julkaisematonta materiaalia.

Alunperin kesälle suunniteltu Armas pääsee ääneen loppuvuodesta. Supersuosittu(?) rokkari seikkailee itsellisessä jatko-osassa Armas – Mies katoaa. Kaupunkiseikkailun pyörteisiin joutuva Armas saa ihmeteltäväkseen nykyajan yhteiskunnan kummallisuuksia.

Vuonna 2022 on suunniteltu julkaistavaksi Rautateiden Lahti -valokuvakirja sekä toinen osa puujalkavitsikirjasta Puujalat 2. Työn alla on myös kuvakirja Tunnelmia Lahdesta 2.

Tarkemmat julkaisuajankohdat selviävät myöhemmin. Kirjat julkaisevat Pekka Productions.

Kevätretki Hennalaan

Sateinen ja harmaa kevätpäivä ei tarjonnut otollisimpia olosuhteita kävelyretkelle,
mutta eipä tuo juuri haitannutkaan: sadetakki oli keksitty jo vuosia sitten. Tosin pisarat puhelimen pinnalla eivät parantaneet kuvauskokemusta, mutta siitäkin selvittiin.

Kävelyretki alkoi matkakeskuksen tienoilta, jonka länsipuolella Jaksonkadulla oli aloitettu uudisalueen rakennustyöt. Tullin rakennusten ja postitalon sekä vastapäätä olleen oikeustalon purkutyöt oli saatu päätökseen.

Ratapihan viertä kuljin Mytäjäisten vanhalle varikolle, josta ojien kautta pujahdin Sopenkorveen. Sopenkorvenkatua pitkin pääsin varsinaiseen kohteeseen eli Hennalaan.

Itselleni vanhan kasarmialueen läntinen osa tuli tutuksi vietettyäni Hämeen Poliisilaitoksen työmaalla vuoden 2018-19. Varsinaisen työmaan päätyttyä, palasin vielä selliosastolle, en asiakkaaksi, vaan tekemään viimeistelytöitä. Selleissa oli tuolloin jo asiakkaita.
Hennalan alue – osaksi myös puolustusvoimien harjoitusalue oli tullut tutuksi jo aikoinaan, seutu tarjosi meille pikkupojille monenlaisia seikkailuja ja tilaisuuksia kolttosille.

Nyt en kolttosiin ryhtynyt vaan tarkastelemaan hulevesialtaita. Järjestelmä onkin varsin mielenkiintoinen. Hennalan altaissa suodatetaan keskustan sade- ja sulamisvedet, jotka sitten lasketaan Porvoonjokeen. Sen lisäksi, että systeemi pienentää vesien kuormitusta, on paikka oikein viihtyisä.

Altaista ensimmäinen.
Kolmannesta altaasta vesi laskee ojaa pitkin Porvoonjokeen.

Hulevesialtailta matka jatkui entiselle kasarmialueelle. Hämeen rykmentti lakkautettiin vuonna 2014 ja samalla Suomen puolustusvoimat luopui sekä Hennalan tiloista että maa-alueista. Senaatti-kiinteistöt ja kaupunki alkoivat suunnittelemaan alueen rakentamista, ja varuskunta-alueen asemakaavoitus uuteen käyttöön aloitettiin vuonna 2014. Kaava tuli lainvoimaiseksi maaliskuussa 2018.

Vuosien saatossa rakennukset ovat siirtyneet yksityisille omistajille ja rakennuksia on saneerattu ja tullaan saneeraamaan. Jo aiemmin alueella avattiin kiitelty Apulanta-museo ja hiljattain valmistui kiistelty uudisrakennus Upseerikerhon rakennuksen viereen.

Seurailin rakenteilla olevia katuja Marssikatua sekä Taukokatua, jonka vieressä seisoi vielä keltainen varastorakennus. Sen vieressä oli aikoinaan ollut nk. rillirata, jonka kävelin läpi 1980-luvun lopulla. Nyt radasta ei ollut paljoakaan jäljellä, muutamia pölkkyjä oli vielä maastossa. Ilmeisesti rata oli ollut jossakin harjoituskäytössä. Siitä tai rakennuksesta minulla ei ole sen tarkempia tietoja.

Entinen varastorakennus tulevan Taukokadun vieressä.

Kaikki muut Ulaaninkadun varrella olleet harjoitusrakennelmat oli purettu jo aiemmin pois.

Poistuin Paraatikatua pitkin, josta on tulossa alueen kokoojakatu, ja uusi yhteys Helsingintiellä. Koukkasin vielä entisen sotilaskodin takaa kuvaten kaikki matkan varrelle osuneet sotilasmuistomerkit.

Paraatikadulla on aloitettu tietyöt.

Laajamittaiset tiehankkeet alueella on siis aloitettu, joten nyt on viimeinen hetki käydä aistimassa vanhan Hennalan tunnelmaa. Lahti muuttuu.



Kylän portti

Malva eli Lahden uuden taide-, juliste- ja muotoilumuseon rakennustyöt Malskin korttelissa ovat loppusuoralla. Vanha panimokiinteistö on saanut uuden sisäänkäynnin Päijänteenkadun puolelle, ja myös kadun ilmettä ja rakennetta on parannettu. Tämän yhdeydessä Päijänteenkadun, KIrkkokadun ja Vesijärvenkadun ristetykseen, “Viiskulmaan” haluttiin julkinen taideteos johdattamaan ihmiset Malvaan. Lahden kaupunki järjesti teoksesta yleisen taidekilpailun:
“Viiskulmaan haettiin teosta, joka on elämyksellinen ja taiteellisesti laadukas luoden aukiolle selkeän identiteetin ja toimien samalla opastavana elementtinä Lahden uuden taide-, juliste- ja muotoilumuseon sekä Malskin suuntaan.”

Teoksia kilpailuun lähetettiin yhteensä 60, joista valittiin Akseli Leinosen Kylän portti -teos.

Viiskulman tyylikäs katseenvangitsija.

Kävin tutustumassa teokseen sunnuntaina 9.5., jolloin se oli jo pystyssä, vain katutyöt olivat kesken.

Teos on vaikuttuva. Omasta mielestäni Kylän portti teos on edustavinta julkista taidetta Lahdessa pitkään aikaan. Perustelen asia muutamin esimerkein.

Katsellessani teosta tuli olo, että suunnittelija olisi teosta tehdessään samalla lukenut Lahti-käsikirjaa ja poiminut sieltä vaikutteita teokseensa. Näin ei varmastikaan ollut, mutta katsellessani porttia ajatuksiini juolahti monia yhtymäkohtia Lahteen ja lahtelaisuuteen, oli ne sitten positiivisia tai ei-niin-mairittelevia. Esimerkkejä ei tarvitse ottaa tosissaan, oleellista on, että teos sai ajattelemaan, jopa innostumaan.

Teos kuvaa porttia ja ajatuksena on tietysti että teoksen kautta/läpi kuljetaan keskustan ja Malvan välillä. Samaa läpikulun ajatusta voidaan sovitella myös Lahteen: Lahden läpi on kuljettu iät ja ajat, ja monille kylä/kauppala/kaupunki on toiminut pelkkänä läpikulkupaikkana.

Portti on auki (kohta).

Teos on myös mahtipontinen ja maskuliininen, ominaisuudet jotka yhdistän lahtelaisuuteen. Teoksen muoto ja asetelma miellyttävät omaa silmää. Ne viittaavat jopa Antiikin Kreikkaan? Kolhuilla teos tavoittelee historiaa, jota sillä ei ollutkaan. Historiassa Lahden identiteettipainiskelut ova tuottaneet mahtipontisia suunnitelmia, jotta olisimme jotain. Aivan kuin kaupungin (oletettu) historiattomuus on otettu osaksi teosta, jota teos jo itsessään on.

Toisaalta kolhut jollain tavoin herkistävät rosoista teosta.
Lisäksi kahdesta suunnasta katsottuna teos näyttää jopa vaatimattomalta.

Vaatimaton, ainakin jostakin suunnasta katsottuna.

Teos tuo mieleen myös palaneen rakennuksen pystyyn jääneen savupiipun. Lahden kylän palon jälkeen avautui aivan uudenlaiset mahdollisuudet: tuhkasta ja raunioista nousi uusi kaupunki.

Punaruskea väritys viitannee tiileen, josta myös Malski tunnetaan.
Värityksen voi nähdä viittauksena Lahden surkeaan tilanteeseen 1990-luvun laman kurittamana “ruostevyöhykkeen” teollisuuskaupunkina.
Jollakin värityksestä voi tulla myös mieleen olutpullo, ja siinä ei ole mitään pahaa, puhutaanhan nyt Mallasjuomankin perinnöstä.

Toivotaan tälle hyvinkin lahtelaiselle teokselle pitkää ikää, se on juuri sitä ympäristön ekologista huomioonottamista.