Kansalaisvaikuttamista (juttusarja)

Juttusarja kansalaispalautteen antamisesta.

Osa 3: Pysäköinti Yrjönkadulla (3.11.2020)

Kesällä Yrjönkadulle saatiin uutta asfalttia ja uudet katumerkinnät. Tarkastelin uusia katumerkintöjä, erityisesti Yrjönkadun eteläisen puolen pysäköintiä, jossa ruudun viiva on merkitty lähes kiinni suojatiehen. Ennen viivojen merkitsemistä kohdassa on ollut usein auto pysäköitynä kiinni suojatiehen (usein alle 5 m), näkyvyys on muutenkin huono rakennuksen takia ja alueella liikkuu paljon lapsia. Tällaista palautetta lähetin kaupungille ja jo muutaman päivän päästä insinööri vastasi selittäen kärsivällisesti.

”Tässä kohteessa on poikkeuksena Vuoksenkadun jalkakäytävän jatkuminen Yrjönkadun ajoradalle saakka, jolloin Yrjönkadun pysäköintipaikka on pysäköintitaskussa. Suojatien merkinnän paikka ja reunakivijärjestelyt mahdollistavat pysäköintipaikan merkitsemisen suojatien eteen saakka vaikka voi olla hankala tulkittava tienkäyttäjälle tieliikennelain mukaisesti kun 5 metriä ennen suojatietä on pysäköintikielto. Vastaavia kohteita on käytetty muuallakin ja ilman suojatien reunakivellistä korotusta. Käytännössä on siis mahdollinen pysäköintipaikka ja pysäköintiviivat on tehty havainnollistamaan sallittua pysäköintipaikkaa.”

Näin opin taas jotain uutta tieliikennelaista. Seuraava kuulostaa selittelyltä, mutta myönnän että minulla oli käynyt mielessä, että ehkä jalkakäytävän jatkuminen pysäköintitaskun leveyden verran voi vaikuttaa siihen, että auton voi pysäköidä 5 metirä lähemmäksi suojatietä. Halusin kuitenkin varmistuksen asiantuntijalta ja enkä halunnut lähteä spekuloimaan palautetta antaessa.

Asukas ei siis aina ole oikeasssa, vaikkei se ehkä olekaan olennainen asia, vaan että asialle tuli selvyys nopean vastauksen muodossa.

Osa 2: Torin pysäkit (18.5.2019)

Monet lahtelaiset tuntevat torin linja-autopysäkkien paikat, mutta vaikka olen itse syntyperäinen, joudun välillä muistelemaan missä sijaitseen minkäkin linjan lähtöpysäkki. Tällä hetkellä pysäkin tunnus näkyy vain yhteen suuntaan (sinne mistä linja-auto saapuu). Tämä tuntuisi olevan hankalaa erityisesti ei-lahtelaisille.
Ehdotin Lahden kaupungin nettisivujen kautta, että pysäkit varustetaan selkein kirjaimin, niin että ne näkyvät jokaiseen ilmansuuntaan. Lisäsin, että kirjaimet voisi toteuttaa oivaltavasti tai muuten kaupunkikuvaan istuvaksi. Tämä auttaisi hahmottamaan oikeat pysäkit jo kaukaa.

Kaupungin insinööri vastasi jo seuraavana(!) päivänä palautteeseen.

Hän totesi, että asiasta on tullut kaupungille palautetta aikaisemminkin, mutta tätä pysäkkien tunnistettavuuden lisäämistä useammasta suunnasta on jäänyt hoitamatta. Insinööri totesi vastauksessaan, että kauppatorin pysäkkikatoksen rungot ovat paksua metallia, johon tällaiset pysäkkitunnukset tulisivat porattavaksi ja kiinnitettäväksi läpipulteilla. Muunlaista ratkaisua ei kaupungilla ole vielä ehditty miettiä.

Ehkä kirjaintunnukselle oma tolppa joka pysäkille? Se toki vaatiin toripintaan muutoksia, erityisesti jos sen haluaisi valaista. Voisiko tolppa/kyltti olla osana valaistusta?

Luultavasti joudumme vain odottelemaan uusia pysäkkikatoksia, johon kirjaimet saadaan kiinni. Vaatimattoman rakennusmiehen kokemuksella, en tosin usko että se olisi nytkään ongelma.

Päivitys 6.11.
Kiinnitys ei ollutkaan ongelma, sillä syksyinä iltana huomasin että pysäkkikatoksiin oli kiinnitetty pienet kylti, johon oli merkitty pysäkin kirjain. Hienoa!

Osa 1: Hennalankatu (10.9.2018)

Työskentelin noin vuoden verran Hennalassa entisen varuskunnan muonitusrakennuksessa, joka saaneerattiin täysin Hämeen Poliisilaitoksen tiloiksi. Tarkoituksena oli ajaa töihin polkupyörällä, mutta tekniset ongelmat tuntuivat olevan ylivoimaiset. Saamattomuuttani pyörän korjaus viivästyi, ja lisäksi hukkasin pyöränavaimen, joten kuljin lähes koko työssäoloaikani linja-autolla.

Keskustasta Hennalaan päästäkseni minulla oli oikeastaan kaksi linjavaihtoehtoa. Aamulla töihin mennessäni käytin bussia numeroa 12, joka sopi aikataulullisesti paremmin. Jäin Helsingintien Hennalan Shell-kylmäasemaa vastapäätä olevalle pysäkille. Töistä lähdettäessä hyppäsin bussiin numero 2, joka ajoi Metsä-Pietilästä torille. Kakkosta käyttäessäni, huomioin, että juuri entisen varuskunnan kohdalla oli pysäkkien mentävä aukko. Joskus aikoinaan Hennalankatu toimi linjan 12:n päätepysäkkinä. Tämä päätepysäkkimerkki on vieläkin pystyssä Stora Enson paikoitusalueen nurkassa, aivan aidan vieressä. Lähimmät pysäkit olivat kuitenkin kaukana toisistaan, kuten alla olevasta vuosien 2017-18 linjakartasta näkyy (itseasiassa kartasta puuttuu nykyinen ns. Stora Enson pysäkki, joka oli kyllä oikeasti tien varressa).

Linjakartta keväällä 2018. Linjan 2 pysäkit Hennalankadulla. Kuten näkyy, on varuskunnan kohdalla pitkä pysäkitön väli. Tilanne muuttui uusien aikataulujen myötä syksyllä 2018. (Kuva lsl.fi)

Asia ei ollut merkittävä henkilökohtaisesti, paitsi silloin kun satoi räntää tai vettä. Tulevan poliisilaitoksen palveluja ja ”palveluja” käyttäisivät monet, jotka liikkuisivat henkilöauton sijasta linja-autolla, joten ajattelin että hyvää asiakaspalvelua olisi sijoittaa aseman lähettyville kaksi pysäkkiä lisää.
Lähetin palautepalvelun kautta kaupungille ehdotuksen Hennalankadun lisäpysäkeistä. Viestiin vastattiin: ”Olemme tänä vuonna laatimassa uutta runkolinjasuunnitelmaa ja Hennalankadun joukkoliikenne on mukana suunnitelmissa.
Otamme palautteenne huomioon reitti- ja aikataulusuunnittelussa.”

Hennalankadun uudet pysäkit 13.8.2018 alkaen. (Kuva Sauli Hirvonen)

Elokuussa postiluukusta kolahti uusi Lahden seudun liikenteen aikatauluvihko. Otin linjakartan esille, ja kuinka ollakaan: Hennalankatu oli saanut uudet pysäkit (kuva yllä). Toki pysäkkiasia oli kaupungin joukkoliikennesuunnittelijoilla tiedossa, mutta näin tavallisena lahtelaisena tunnen nyt päässeni vaikuttamaan. Ainakin palauttaseen vastattiin eli kaupunkinlaista kuunneltiin. Se lämmitti.

Rautatieviikonloppu (päiv. 14.9.)

Riihimäki-Pietari-rautatie täytti kuluvan vuoden syyskuun 11. päivänä 150 vuotta. Isot juhlat jäivät pitämättä ja juhlajunat ajamatta koronan takia. Väyläviraston nettisivulla Pietarin radalla on oma sivu, jonka kautta pääsee tutustumaan verkkonäyttelyyn.

Radanvarsikunnat ovat järjestäneet monenlaista tapahtumaa. Lahden kaupunginmuseo järjestää luentosarjan, rautatieharrastajat ja muut kulttuuritahot ovat huomioineet Lahdelle tärkeän tasavuoden omassa toiminnassaan. Lahden rautatieharrastajat ja Lahti-Seura järjestivät rautatieaiheisen näyttelyn Lahden pääkirjastoon syyskuun ajaksi. Kuulemani palaute on ollut pelkästään positiivista.

Lahden kaupunki ei tätä tärkeää päivää juurikaan huomioinut, vaikka rautatieharrastajat olivat jo viime vuonna toivoneet jonkinlaista huomionosoitusta tulevalla juhlavuodelle. Yle Lahti lähetti aiheeseen liittyviä haastatteluja (ainakin Kouvolasta), muista paikallismedioista silmään ei osunut sen suurempaa mainintaa radan tasavuosista.

Virallisen Pietarin radan vuosipäivän yhteydessä, viikonloppuna (12.-13.9.) ajettiin höyryjunalla Lahdesta Heinolaan. Vaikka matka suuntautuikin vuonna 1932 valmistunutta rataa pitkin Heinolaan, olisi ajoja voinut markkinoida kaupungin viestinnän tai matkailun sosiaalisen median eri kanavissa pienellä vaivalla.
Vierumäen kylä oli sen sijaan ajojen tiedottamisen suhteen erittäin aktiivinen. Kylän sometilit täyttyivät hienoista höyryjuna- ja tapahtumakuvista.

Viikonlopun Haapamäen museoveturiyhdistyksen Pikku-Jumbo-veturin (Tk3 1136) vetämät höyryjunat osuivat Pietarin radan vuosipäivän tienoille, liittyivät ajot Heinolan radan valmistumisen ajankohtaan. Lahden ja Heinolan välinen rautatie otettiin käyttöön 10. päivä syyskuuta 88 vuotta sitten. Topparoikka ry:n järjestämä Vierumäen rautatieaseman Heinolan rata -päivä on jokasyksyinen tapahtuma. Kokonaisuudessaan tapahtuma oli onnistunut, väkeä oli mukavasti molempina ajopäivinä ja aseman ympäristössä oli kiva kuhina.

Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n ja Museojunalla Heinolaan järjestämien Lahden seudun museojuna-ajot on todettu toimivaksi lähimatkailupalveluksi ja ne ovat vakiinnuttaneet paikkansa jokakesäisinä tapahtumakokonaisuuksina.

HMVY:n lauantain ensimmäinen juna on pysähtynyt Vierumäen rautatieasemalla. Heinolan radan -päivä houkutteli mukavasti väkeä Vierumäelle. (Kuva Sauli Hirvonen)

Juna on lähtenyt Vierumäelta kohti Heinolaa. Paikalla oli myös asiaankuuluvia ajoneuvoja. (Kuva Sauli Hirvonen)

 

Jaksonkatu on avattu

Lahden rautatieasemalla on tapahtunut viime vuosina paljonkin. Asema ja ratapiha uusittiin vuosina 2005-07 oikoradan rakentamisen yhteydessä. Vuonna 2016 avattiin matkakeskus, kun linja-autoterminaali siirtyi rautatieaseman yhteyteen.

Radan varsi on tulevina vuosina kaupungin tärkeimpien uudisrakennuskokonaisuuksia: Aseman ja keskustan välistä valtatie siirtyy uudelle eteläiselle kehätielle ja Askonkatu linjattiin osittain uudelle paikalle ja sen varrelle valmistui hiljattain ensimmäinen kerrostalo.

Askonkadun uusi kerrostalo.

Aseman länsipuolelta purettiin vuonna 1960 valmistunut postitalo sekä vuonna 1963 valmistunut tullin rakennus. Tämän jälkeen rakennettiin uusi saattoalue, niin että Jaksonkadusta tehtiin läpiajettava länteen ajettaessa. Jaksonkatu muodosti uuden risteyksen Salininkadun kanssa.
Kaupungin sivuilla todetaan, että: ”Saattoalueen ja Jaksonkadun liittymäalue on toteutettu tilapäisratkaisuna, sillä alueesta muodostuu myöhemmin, liiketilojen ja mahdollisen hotellin toteutuessa Asematori-alue.”
Toivottavasti saattoalue säilyy muodossa jos toisesssa aseman alueella. Näin parannetaan liikenneturvallisuutta ja liikenteen joustavuutta. Esimerkiksi aseman eteläpuolelle samanlainen ratkaisu olisi hyvä.

Jaksonkadusta tuli läpiajetteva saattoalueen myötä. Alue on oikealla.

Jaksonkatu ja Salininkatu muodostavat uuden risteyksen.

Vanha Jaksonkadun tienpohja ja reunakivet näkyvät vielä maastossa. Vasemmalla paikoilleen jäänyt tullin portinpylväs.

Jaksonkatu itään.

Jaksonkatu länteen.

Uusia liikennemerkkejä Jaksonkadun länsipäässä.

Kuukausi sitten voimaan tulleen uuden tieliikennelain Jaksonkatu sai kokovalkoiset sulkuviivat sekä uudet liikennemerkit.

Lue lisää:
Matkakeskuksen länsipuolella rakenteilla ollut Jaksonkatu on avattu liikenteelle (Lahden kaupunki)
Matkakeskuksen sumppuun puhkaistiin uusi väylä (Yle Lahti)

 

 

Lahden eteläinen kehätie

Vuonna 2018 käynnistynyt Lahden eteläisen kehätien eli valtatien 12:n rakentaminen on edennyt aikataulussa. Tie Hollolan Kukonkoivusta Lahden Kujalaan valmistuu ajallaan.
Vuosikymmenten väännön jälkeen Väylävirasto, Lahden kaupunki ja Hollolan kunta solmivat lähes 50 vuotta vireillä olleen hankkeen toteuttamissopimuksen keväällä 2017.
Launeen ohitie oli siis esillä ensimmäisen kerran jo 1960-luvulla. Tien eri vaiheista voi lukea (ladattava linkki pdf-muodossa) (silloisen Liikenneviraston) projektipäällikön Juha-Pekka Hämäläisen artikkelista.

Kirjoitin vuonna 2010 pohdiskelevan artikkelin rakentamisen ja tien käytön vaikutuksista. Hiljattain Omalähiössä julkaistu Juhani Melasen artikkeli palautti aiheen jälleen mieleeni. Puhdas Laune -kansanliikeen esilletuomat huolet olivat toki ymmärrettäviä ja varmasti myös aiheellisia.
Tämä juttu ei kuitenkaan ole vastine kellekään tai millekään, ainoastaan päivitys tuohon aiempaan kirjoittamaani juttuun. Käyn tässä läpi lyhyesti Launetta puoltavat perustelut.

Uudenmaankadun sillan valutöiden valmistelut. Kuvattu huhtikuussa 2018.

Lahdessa valtatie 12 oli ainoita kaupungin halki kulkevia valtateitä Suomessa, eikä sille ollut olemassa nykyisessä tieverkostossa realistisia vaihtoehtoisia reittejä, paitsi rakentamalla kokonaan uusi. Päätös on ollut tulppana maankäytön ”tehostamisessa” niin keskustassakin kuin Etelä-Lahdessa. Onkin ollut merkillistä että yleisesti kaupunkialueen toimivuuden ja viihtyvyyden kannalta valtatie on kulkenut keskustan läpi noinkin pitkään. Täytyy muistaa että valtatien liikenne siirtyi Aleksanterinkadulta nykyiselle paikalleen Mannerheiminkadulle 1980-luvun alussa.

Uudelle ohitiellä oli vaihtoehtoina olivat Laune ja Renkomäki, joiden välillä suurin vääntö käytiin 1990-luvulta lähtien. Lahti ja Tiehallinto (nyk. Väylävirasto) olivat ilmoittaneet etteivät ne kannattaneet Renkomäen linjausta. Launeen linjausta vastustettiin voimakkaasti tien aiheuttamien melu- ja ympäristöhaittojen ja yhdyskuntarakenteen pirstaloitumisen takia. Tämän tulkinnan mukaan Launeen linjaus on ollut oikeastaan relevantti 1960-luvun jälkeen eli siitä asti kun ohitietä on kaavailtu. 1960-luvun suunnitellun Launeen linjauksen maastokäytävävaraus on ollut nähtävillä ympäristössä aina näihin päivään asti. Kun katsoo 1960- ja 1970-lukujen karttoja Etelä-Lahtikin oli tuolloin suhteellisen harvaan asuttua, alue oli pääasiassa peltoa ja metsää. Päätöksen venyessä eteläinen Lahti on rakentunut, saaden runsaasti asumista ja palveluita; yhdyskuntarakenne on tiivistynyt ja täten myös liikenne on lisääntynyt. Toki 1960-luvun autoiluun liittyvällä edistysuskolle on syytä suhtautua kriittisesti. Oliko tuolloin (oikeaa) tarvetta ohitielle vai oliko kehätieajattelu laajemmin ajan henkeen liitetty yksityisautoilun ihannetta? Ehkä tarve nähtiin tulevaisuudessa?

Joka tapauksessa alueen maankäyttö on vuosikymmenten saatossa johtanut siihen että ohitiestä on muodostunut sisäiseen liikenteeseen tarkoitettu kehätie. On ennustettu, että tie vähentäisi liikennettä eteläisen kaupungin sivukaduilla. Olisi toivottavaa että erityisesti osa keskustan läpi kulkevasta pohjois-eteläsuuntaisesta liikenteestä siirtyisi kehätielle.

On tosin vaikea ennustaa miten ja kuinka paljon kaupunki kasvaa etelään. Se seikka tietysti liittyy poliittisiin päätöksiin sekä yleisesti yhteiskunnan trendeihin. Onkin tietysti mahdollista että Hollolan ja Renkomäen välinen tieosuus joskus perusparannetaan.  Rakentamalla Renkomäkeen kokonaan uusi tie ainakin maallikon näkökulmasta sen ympäristövaikutukset tulisivat olemaan suuremmat kuin Launeen kehätien rakentamisella.

Uusi Loviisan radan silta entisen Pippon moottoriradan tuntumassa. Radan ali kulkee jatkettu Vanhanradankatu, jota kautta Kehätieltä pääsee mm. Lotilan teollisuusalueelle. Kuvattu syyskuussa 2019.

Oikeastaan eteläisen kehätien rakentamisen puolesta muutamia selkeitä etuja:

– Keskustan läpi kulkeva läpiajoliikenne saadaan (vihdoin) pois.
– Henkilövanhinko-onnettomuudet vähenevät
– Kehätie palvelee kaupungin sisäistä liikennettä ja purkanee sumppuja muualta.
– Vaarallisten aineiden kuljetukset vähenevät herkällä pohjavesialueella. Toki aineita kulkee edelleen rautateitse, ja uusikin tie kulkee osittain pohjavesien muodostumisalueella, mutta nyt riskit ovat pienemmät.
– Etelä-Lahtea voidaan nyt markkinoida mm. pääkaupunkilaisille asukkaille ja uusille yrityksille, onhan alue ”hyvien palveluiden ja erityisesti liikenneyhteyksien äärellä”.
– Kaupunkirakennetta voidaan tiivistää mm. uudisrakentamisen myötä, vrt. Hämeenlinnan kauppakeskus moottoritien päällä.

Uudelta Ajokadun sillalta kuvattu Liipolan tunnelin suuntaan keväällä 2020.

Hankkeen kokonaiskustannuksen arvioidaan olevan 275 miljoonaa euroa. Vt 12 Lahden eteläisen kehätien osalta investointikustannuksen arvioidaan olevan 258 miljoonaa euroa ja Mt 167 Lahden eteläisen sisääntulotien 17 miljoonaa euroa. Valtion rahoitusosuus on 72 % (198 miljoonaa euroa) ja Lahden kaupungin ja Hollolan kunnan yhteinen rahoitusosuus 28 % (77 miljoonaa euroa).

Lahden maksettavaksi tulee siis n. 77 miljoonaa euroa. Kuten Melanenkin kirjoituksessaan aiheellisesti kysyy, mitä sillä summalla saadaan. Varmastikaan suoria taloudellisia hyötyä ei pystyä laskemaan, mutta vuosikymmenten sijoitus mahdollistaa muita välillisiä tuottavia yhteiskunnalle hyötyjä, kuten edellä listasin.

Liikenteen lisääntyminen aiheuttaa melu- ja ympäristöhaittoja sekä em. riskejä pohjavesialueille. Lahti on aikoinaan rakennettu ”väärään” paikkaan esim. (pohja)vesiä ajatellen, tämän sai kirkas Vesijärvikin sai aikoinaan tuntea. Valtatien säilyttäminen olisi nykyisessä tilanteessa huonoin vaihtoehto.
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta tie tullee parantamaan liikenteellisiä olosuhteita ja asukasviihtyvyyttä.

Lisätietoja:
Mielipide: Omalähiö: Eteläinen kehätie valmistuu: Mitä hyötyä Lahdelle 70 miljoonan euron sijoituksella?
Artikkelisarja: Moottori-lehti
Virallinen sivu: Väylävirasto
Facebook: Vt 12 Lahden eteläinen kehätie