Höyryä Heinolaan

Lahden seudulla järjestettiin pitkin 1980-luvua höyryveturiajoja, veturina hääräsi Pikku-Jumbo (kuva ja kuva). Heinolan radalla liikennöinyt höyryjuna valittiin 1985 Suomen hauskimmaksi matkakohteeksi (Wikipedia / alkuperäinen lähde: Nieminen, Puntari, Immonen: Vauhtia ja voimaa – Valtionrautatiet 1862-1987. Kirjayhtymä Oy, 1986.). Itsekin osallistuin kahteen matkaan; hämärän muistikuvan mukaan matkoilla oli jonkinlaista (teatraalista) ohjelmaa, toinen matkoista oli perinteinen luokkaretki Heinolan lintutarhaan. Tuolloin lähdöt tapahtuivat Lahdessa Vesijärven asemalta, johon ratayhteys katkesi 1990-luvun alussa. Nykyään asemalta pääsee verkkaisen kaupunki”juna”-Puksun kyytiin. Höyryveturimatkoja alettiin järjestämään säännöllisen epäsäännöllisesti Heinolaan ja myös Loviisaankin jälleen 2000-luvulla. Osittain ajot olivat Lahden rautatieharrastajien organisoimia ja ne tehtiin Lahden Rautatiepäivään yhteydessä. Lahdessa liikkuvaa museokalustoa ei ole (ainoastaan liikuteltavaa), mutta yhteistyö helsinkiläisen Höyryveturimatkat Oy:n ja Haapamäen Veturimuseoyhdistyksen (HMVY) kanssa mahdollisti ajojen järjestämisen. Tänä vuonna Rautatiepäivää ei järjestetty varikon epäselkeän tilanteen takia ja tapahtuman jatko onkin toistaiseksi hämärän peitossa.

Lauantaina 21.8. oli asialla Haapamäen Veturimuseoyhdistys ja Lahden rautatieharrastajat. Tarkoitus oli tehdä kaksi matkaa Heinolaan. HMVY:n runsas kalusto saapui Hyvinkään Rautatiemuseopäiviltä Riihimäen kautta Lahteen  Mytäjäisten varikolle perjantaina hieman ennen puoltayötä. Höyryveturi Pikku-Jumbon (Tk3 1136) lisäksi neljä matkustajavaunua (Ei-sarja) sekä kaksi “Efiä” (EFi 22395, legendaarisen maineen saavuttanut puupenkkivaunu, ainoat liikenteessä olevat leveäraiteiset puupenkit maassamme.). Saattajana toiminut “Huru” Dr12-dieselveturi (joka vieraili vaunuineen Heinolassa v. 2005) sekä makuuvaunu (BT 01155, joka on entinen makuuvaunu Cm 2157 vuodelta 1920) postivaunu (Po 9841) sekä Gbl-tavara(halko)vaunu jäivät varikolle päivystämään siksi aikaa kun Pikku-Jumbo ajelutti kansaa Heinolan radalla. (Kiitos kalustofaktoista JJ Piltille.)

Lahdesta höyryjunalähdöt tapahtuivat tällä kertaa rautatieasemalta, toisin kuin monena muuna kertana, jolloin liikkeelle lähdettiin varikolta tai Salpausselän seisakkeelta. Juna saapui raiteelle neljä jo hyvissä ajoin ja väkeä oli laiturilla aikoimuksenaan nousta kyytiin ja matkaamaan Heinolaan tai vain ihmettelemään/ihastelemaan vanhan höyryhevon henkäilyä.

Itselleni matka oli ensimmäinen höyryjuna-ajelu sitten 80-luvun, tosin paljon myöhemmin tuli vierailtua Heinolassa dieselveturin (Dv16) vetävässä legendaarisissa “sinisissä” vaunuissa. Myös dieselmuseovetureita on nähty Heinolan ja Loviisan baanoilla useammankin kerran, tavaraahan radalla kulkee vielä aktiivikäytössä olevien dieselvetureiden (Dv12) toimesta. Ulkoapäin katsellessani dieselvetureiden virtaviivaisuus miellyttää silmää, mutta matkustettaessa höyryvetureissa on kuitenkin erilaista tunnelmaa, ne antavat enemmän: Liike, äänet ja tuoksut.

Junassa asetuimme lahtelaisten kanssa viimeiseen vaunuun palvelemaan lastenvaunujen kanssa liikkuvia, haapamäkisten (*korjattu muodosta haapamäkeläisten, toim. huom.) rientäessä myymään lippuja matkaaville. Viimeinen vaunu ja sen takaikkuna oli otollinen paikka katsella maisemia ja nauttia matkasta. Tilanteessa keho suorastaan ratanaulautui paikoilleen ajatusten ja tunteiden virratessa kiskojen kolkkeessa tasatahtiin maisemien, ohimenevästi, mutta vapauttavasti.

Ahtialan läpi kulkiessamme huomion kiinnitti korostetusti tasoristeyksissä ja pihoissa olevien ihmisten iloinen vastaanotto. Molempien ajojen yhteydessä radanvarsien otollisemmat (ja omaperäisimmät) kuvauspaikat mm. sillat olivat kuvaajien käytössä. Pikku-Jumbon aurinkoista matkaa dokumentoitiin monesta eri kulmasta. Matkalaisille ajelu tarjosi kaunista peltomaisemaa, jyhkeitä kallioita, pikkupuroja, synkkää metsää ja eläviä eläimiä. Sävykkäällä pellolla hyppi höyryä säikkynyt kauris, aitauksessa kisailivat hevoset, jotka saivat naakat lentoon, lampaat kulkivat vierivieressä ja ruohosta nauttivat lehmät. Tietenkin rautatieharrastajassa erityistä kiinnostusta herättivät Vierumäen linjavaihde ja Myllyojan liikennepaikka sekä vanhat asemarakennukset Ahtialassa ja Mäkelässä. Kruununa tietysti Jyrängönkosken ylitys.

Heinolassa matkustajat poistuivat iloisin ilmein laiturille. Siihen jäätiin odottelemaan veturin siirtymistä junan keulilta vaunujonon taakse. Matkat Lahteen tehtäisiin peruuttaen, veturin tenderi (erillinen halko/hiili- ja vesivaunu) edellä. Ennen lähtöä veturi sai vettä paloautosta, vaikka vesuviskuri seisoi raiteiden välissä hyväkuntoisena. Toki näitä laitteita ei ole pitkään aikaan käytetty. Heinolan asema oli ehtinyt aikoinaan palaa kaksi kertaa ja viimeisimpänä tilalle oli vuonna 1988 saatu parakkirakennus. Se ei ole arkkitehtooninen mestariteos, mutta toimitti virkaansa käytännöllisesti, varsinkin kun matkustajaliikenne oli radalla loppunut jo kaksikymmentä vuotta aiemmin. Sen sijaan vanha makasiinirakennus oli hyvässä maalissa ja Itä-Hämeen Kansantanssijat olivat jälleen kerran järjestäneet sinne tarjoilua Lahdesta matkaavilta. Pulla oli erinomaista. Asemalla seistiin sen verran, että kahvin jälkeen ehti tutustua asemanseutuun, tarkemmin sanottuna ratapihan koilliskulman, johon rata päättyi kilometriluvulle 168 (Helsingistä). Muita mielenkiintoisia kohteita on vanha vesitorni taidenäyttelypihoineen sekä tiilinen veturitalli, johon en tällä kertaa tosin ehtinyt tarkemmin tutustua.

Ensimmäinen lähtö Lahteen houkutti monia heinolaisia hyppäämään nostalgisen höyryjunan kyytiin. Lähdössä oli suuren juhlan tuntua, moni jäi laiturille ja radan varteen saattamaan Pikku-Jumbon matkaan.

Lahdessa varikolla molempien ajojen jälkeen oli tehtävänä vesitys, Harjunalustan WPK:n avustamana. Samalla janoinen Pikku-Jumbo sai mukaansa maittavan, vaikkakin ehkä hiukan kuivakkaan kasvisaterian. Veturi parkkeerattiin halkovaunun viereen ja talkooporukalla tenderi täyttyi metsän antimista. Tenderiin mahtuu puuta kokonaiset kymmenen kuutiota; kun on raskaat työt, täytyy olla myös täyttävät eväät. Ennen HMVY:n lähtöä Lahdesta talkoilla hoidettiin haapamäkisten (*) kyytiin topparoikkalaisten hallussa olevia junanvaunujen ikkunoita ja ovia.

Illalla HMVY:n kalusto oli valmis palaamaan kotiin. Ensi vuonna uudestaan. Viimeistään.

Lahti-Heinola-rata Wikipediassa.

Vastaa