Malva eli Lahden uuden taide-, juliste- ja muotoilumuseon rakennustyöt Malskin korttelissa ovat loppusuoralla. Vanha panimokiinteistö on saanut uuden sisäänkäynnin Päijänteenkadun puolelle, ja myös kadun ilmettä ja rakennetta on parannettu. Tämän yhdeydessä Päijänteenkadun, KIrkkokadun ja Vesijärvenkadun ristetykseen, “Viiskulmaan” haluttiin julkinen taideteos johdattamaan ihmiset Malvaan. Lahden kaupunki järjesti teoksesta yleisen taidekilpailun:
“Viiskulmaan haettiin teosta, joka on elämyksellinen ja taiteellisesti laadukas luoden aukiolle selkeän identiteetin ja toimien samalla opastavana elementtinä Lahden uuden taide-, juliste- ja muotoilumuseon sekä Malskin suuntaan.”
Teoksia kilpailuun lähetettiin yhteensä 60, joista valittiin Akseli Leinosen Kylän portti -teos.
Kävin tutustumassa teokseen sunnuntaina 9.5., jolloin se oli jo pystyssä, vain katutyöt olivat kesken.
Teos on vaikuttuva. Omasta mielestäni Kylän portti teos on edustavinta julkista taidetta Lahdessa pitkään aikaan. Perustelen asia muutamin esimerkein.
Katsellessani teosta tuli olo, että suunnittelija olisi teosta tehdessään samalla lukenut Lahti-käsikirjaa ja poiminut sieltä vaikutteita teokseensa. Näin ei varmastikaan ollut, mutta katsellessani porttia ajatuksiini juolahti monia yhtymäkohtia Lahteen ja lahtelaisuuteen, oli ne sitten positiivisia tai ei-niin-mairittelevia. Esimerkkejä ei tarvitse ottaa tosissaan, oleellista on, että teos sai ajattelemaan, jopa innostumaan.
Teos kuvaa porttia ja ajatuksena on tietysti että teoksen kautta/läpi kuljetaan keskustan ja Malvan välillä. Samaa läpikulun ajatusta voidaan sovitella myös Lahteen: Lahden läpi on kuljettu iät ja ajat, ja monille kylä/kauppala/kaupunki on toiminut pelkkänä läpikulkupaikkana.
Teos on myös mahtipontinen ja maskuliininen, ominaisuudet jotka yhdistän lahtelaisuuteen. Teoksen muoto ja asetelma miellyttävät omaa silmää. Ne viittaavat jopa Antiikin Kreikkaan? Kolhuilla teos tavoittelee historiaa, jota sillä ei ollutkaan. Historiassa Lahden identiteettipainiskelut ova tuottaneet mahtipontisia suunnitelmia, jotta olisimme jotain. Aivan kuin kaupungin (oletettu) historiattomuus on otettu osaksi teosta, jota teos jo itsessään on.
Toisaalta kolhut jollain tavoin herkistävät rosoista teosta.
Lisäksi kahdesta suunnasta katsottuna teos näyttää jopa vaatimattomalta.
Teos tuo mieleen myös palaneen rakennuksen pystyyn jääneen savupiipun. Lahden kylän palon jälkeen avautui aivan uudenlaiset mahdollisuudet: tuhkasta ja raunioista nousi uusi kaupunki.
Punaruskea väritys viitannee tiileen, josta myös Malski tunnetaan.
Värityksen voi nähdä viittauksena Lahden surkeaan tilanteeseen 1990-luvun laman kurittamana “ruostevyöhykkeen” teollisuuskaupunkina.
Jollakin värityksestä voi tulla myös mieleen olutpullo, ja siinä ei ole mitään pahaa, puhutaanhan nyt Mallasjuomankin perinnöstä.
Toivotaan tälle hyvinkin lahtelaiselle teokselle pitkää ikää, se on juuri sitä ympäristön ekologista huomioonottamista.
