Museojunia Lahdessa

Lahdessa kulkee tänäkin vuonna museojunat. Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry yhteistyössä Haapamäen Museoveturiyhdistyksen kanssa järjestää ajot Heinolaan 7.-8.5.2011 sekä 18.-19.6.2011. Aiemmista tiedoista poiketen Keiteleen Museon lättähatut (Dm7) eivät ole tulossa, resurssipulan takia eivät tällä kertaa lättäajot jäävät tekemättä. Höyryveturi Ukko-Pekkakin (Hr1 1009) oli tarkoitus tulla Lahteen, mutta toistaiseksi veturi on remontin alla. Jos kunnostus etenee suunnitelmien mukaan, on mahdollista, että höyryjuna saapuu Lahteen myöhemmin kesällä.
Tämän vuoden varmistuneista ajoista lisää artikkelin lopussa.


Lahti on ollut otollinen paikka museojuna-ajoille. Keskeinen sijainti sekä Lahdesta suuntautuvat teollisuuskäytössä olevat rautatiet Heinolaan ja Loviisaan ovat mahdollistaneet epäsäännöllisen matkustajajunaliikenteen.

Lahdessa järjestettiin 1980-luvulla kesäisin säännöllisesti museojuna-ajoja Lahdesta Heinolaan. Lähdöt tapahtuivat Vesijärven asemalta. Heinolan radalla liikennöinyt höyryjuna valittiin 1985 Suomen hauskimmaksi matkakohteeksi (Wikipedia). Lue täältä viime vuoden yhdestä junamatkasta täältä. Myöhemmin ajoja alettiin järjestämään Lahden Rautatiepäivän yhteydessä, josta jäljempänä.

Viime vuosina toukokuisten Classic Motor Show:n yhteyteen Salpausselän seisakkeelle messuhallin tykö, Topparoikka järjestivät rautateihin liittyvää toimintaa: vuonna 2009 Salpausselällä seisoivat liikuteltava Risto-höyryveturimuistomerkki sekä Fo-konduktöörivaunu, jossa pääsi tutustumaan lahtelaiseen rautatiekulttuuriin.
Vuonna 2010 oli vuorossa liikkuvaa kalustoa Ukko-Pekan muodossa, paikalla seisovan konduktöörivaunun toimiessa lipunmyyntipisteenä. Viikonlopun aikana oli tarkoitus ajaa neljästi Heinolaan, mutta kerrat jäivät kolmeen, koska Kymijärven voimalaitoksesta haetut hiilet hyydyttivät Pekan ja viimeinen matka jäi tekemättä.

Ajoja on myös järjestetty Loviisaan. Höyryllä Walkoon -tapahtumaan (vuosina 2008 ja 2009) Pikku-Jumbolla ajettiin tietysti Lahden kautta vaikka tarkoitus oli palvella Loviisan ja Valkon väliä kulkevia.

Lisäksi Heinolan ja Loviisan radoilla on nähty vuosien varrella erinäisiä avoimia sekä epävirallisempiakin museojuna-ajoja höyryllä ja dieselillä. Mainittakoon että Loviisaan ajettiin vuonna 2005 Dr12 2216:n eli Hurun vetämä SRHS:n syysretkijuna.

Lahden runsaan rautatiestön ansiosta myös kaupungin sisäisesti on pystytty järjestemään useita museojuna-ajoja, mm. vuonna 2010 Pikku-Jumbo (Tk3 1136) pendelöi moottoripyörämessuilla Lahden aseman ja messualueen välillä. Topparoikan satavuotias lumiaura oli radan päätepuskimella toivottamassa messuvieraita tervetulleeksi: kaminassa oli lämminhenkiset tulet.

Myös Mukkulaan on tehty muutamia yleisömatkoja sekä höyryjunalla että dieselillä, kuten oheisesta kuvasta (vaunut.org) näkyy.

Oman mausteensa epäsäännölliseen liikenteeseen ovat tuoneet perinteiset Salpausselän kisajunat (kuvia kisajunista vuodelta 2006 ja 2007 Topparoikan kuvagalleriassa). Vanhaa satamarataa on toki hyödynnetty muissakin tapahtumissa, tosin satunnaisesti ja ne eivät ole edustaneet ns. museojunakulttuuria. Näin matkustajat ovat päässeet suoraan tapahtumapaikalle urheilu- ja/tai messukeskukseen. Ratayhteys satamaan katkesi Jalkarannantieltä 1990-luvun alussa ja Jalkarannantien ja Salpausselänkadun välinen yhteys purettiin vuonna 2006.

Rautatiepäivät 2006-2009

Topparoikka järjesti vuonna 2006 ensimmäiset nykymuotoiset rautatieharrastajien avoimet ovet Lahden varikolla. Silloin ei vielä ollut liikkuvaa kalustoa resiinaa lukuunottamatta, mutta jo seuraavana vuonna 2007 järjestettiin höyryinen yleisöjuna. Ukko-Pekka matkasi ensimmäistä kertaa Helsingistä oikorataa pitkin. Mäntsälän asemalla oli varsinainen kansanjuhla. Lahdessa soittokunta otti höyryjunan vastaan.
Vuoden 2008 Rautatiepäivänä koettiin jopa pientä museojunaruuhkaa. Tuttuun tyyliin paikalle Helsingistä saapui Ukko-Pekka (Hr1 1009). Ukko-Pekan saavuttua Mytäjäisiin Pikku-Jumbo, aloitti matkansa Heinolaan. Paikalla vieraili myös PorHan lättähättu (Dm7), jonka mukana matkasi saksalaisen televisiokanavan SWR:n Eisenbahn Romantik-kuvausryhmä. Televisioryhmä matkusti rengasmatkan Suomen museorautatiekohteisiin ja ensimmäisessä osassa ryhmä vieraili myös Mytäjäisten varikolla.
Vuonna 2009 Pikku-Jumbo kuljetti tuttuun tyyliin ihmisiä Mytäjäisistä Heinolaan.
Tapahtumapaikalla oli myös saattajana toiminut museodieselveturi Huru.
Vuonna 2010 ei Rautatiepäivää ei järjestetty varikon epävarman tilanteen takia.

Museojuna-ajot vuonna 2011

Museojunakauden avaa 7. ja 8.5.2011 kun legendaarinen museoveturi Pikku-Jumbo vaunuineen saapuu Lahteen. Viikonlopun yleisöjunat järjestetään Classic Motor Show-tapahtumasta Heinolaan. Topparoikka järjestää ajot yhdessä Messukeskuksessa järjestettävien Classic Motor Show-tapahtuman kanssa.

Kesäkuussa Topparoikka järjestää höyryveturivetoisia museojunia yhteistyössä Haapamäen museoveturiyhdistyksen kanssa KesäHeinola-tapahtumaan 18.6 ja 19.6.2011.

Loppukesän mahdollisista muista ajoista myöhemmin tiedotetaan Museojunalla Lahdesta -sivulla.

Lahden rautatieharrastajien lausunto yleiskaavaan


Lahden kaupungin tekninen ja ympäristötoimiala on laatinut Yleiskaava 2025 -prosessiin liittyen luonnoksia, joihin on pyydetty kunnan jäsenten palautetta ja kommentteja. Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry esittää tässä asiakirjassa palautteensa ja tarkennusehdotuksensa kaavaluonnoksista. Kommenttimme rajoittuvat lähinnä Sopenkorven-Varikon alueen suunnitelmiin, koska Mytäjäisten varikkoalueen kehittäminen ja alueen rakennuskannan suojelu on ollut perinteisesti yhdistyksemme agendalla.

Yleiskaava 2025 -prosessin tuloksena on esitetty kolme mallia: VE0+, VE1 ja VE2. Lisäksi Sopenkorven-Varikon alueesta on laadittu erityinen teemakartta hahmottamaan alueen kehitysvaihtoehtoja. Topparoikka ry on kiinnittänyt näissä suunnitelmissa huomiota etenkin siihen, että Varikon alueelle on kaavailtu sekoitettuja toimintoja, runsasta lisärakentamista ja korkeita tornitaloja.

Yhdistyksemme haluaa myös kiinnittää huomiota yleiskaavan kaavaselostuksessa oleviin ilmeisiin virheisiin. Selostuksen kohdassa 1.11 (Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet) on mainittu kulttuuri- ja luonnonperintökohteita käsittelevässä kappaleessa, että em. aluekokonaisuudet eivät kohdistu Lahteen. Haluamme muistuttaa, että Valtioneuvoston 22.12.2009 hyväksymässä valtakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristöjä käsittelevässä RKY 2009 -inventoinnissa (www.rky.fi) on uutena alueena Lahdesta otettu mukaan Mytäjäisten varikkoalue ja rautatieaseman ympäristö. Yleiskaavan 2025 kaavaselostuksessa virhe toistuu kohdassa 5.8 (Suojelu), jossa Lahden kaupungin RKY-kohteiden listauksesta on jätetty varikkoalue ja rautatieasema pois.

Edellä mainittu RKY-inventointi vaatii valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ominaispiirteiden vaalimista kaavoitusprosesseissa. Mytäjäisten varikkoalueen suunnitellut tornitalot eivät mielestämme ole inventoinnin hengen mukaisia. Omassa katsannossamme asetamme varikkoalueelle mahdollisesti tulevalle lisärakentamiselle seuraavanlaisia vaatimuksia. Näitä ehtoja ja ajatuksia tarkennamme mielellämme mahdollisessa asemakaavaprosessissa:
1) Uudisrakennusten harjakorkeus ei saa nousta veturitallin räystäskorkeutta korkeammaksi. Näin turvataan vesitornin, alueen puuston ym. varikkoalueelle ominaisten piirteiden säilyminen alueen silhuetissa.
2) Vanhan koulurakennuksen ja asuinkasarmin (alueen itäkärki) pihapiirit tulee ulkorakennuksineen säilyttää entisellään.
3) Veturitallin, vesitornin ja kääntöpöydän muodostamaa kokonaisuutta tulee varjella.

Yhdistyksemme kanta on, että yleiskaavassa tulisi erityisesti puuttua Varikon alueen mahdollisten uudisrakennusten kerroskorkeuteen. Alueen ”täyteen ahtamista” vastaan puhuvat kulttuurihistoriallisen arvon lisäksi myös monet muut seikat. Varikkoalue on kauttaaltaan raiteiden ympäröimä, ja Liikenneviraston omistama rataverkko toleransseineen asettaa alueen käytölle rajoitteita. Runsas uudisrakentaminen toisi (etenkin työpaikat ja palvelut) alueelle myös huomattavasti lisää asiointiliikennettä, ja tällöin uuden kulkuväylän puhkaiseminen varikolle olisi välttämätöntä. Käytännössä tie täytyisi puhkaista Sopenkorven kautta, ja ongelmalliseksi muodostuisi peräti kolmen raideparin levyisen Salpausselän radan ylitys. Ajoneuvokelpoisen ali- tai ylikulun sovittaminen ahtaalle alueelle on haasteellista, ja tasoristeystä on pidettävä turvallisuuden kannalta huonona vaihtoehtona. Salpausselän rataa olisi muutoinkin varjelta matkailullisen potentiaalin ja suunnitellun Vesijärven asemalle jatkon (Sibeliusrata-optio) vuoksi. On myös muistettava, että Mytäjäisten varikkoaluetta rajaa vilkasliikenteinen Kouvolan eikä alueelle kohdistuvia tärinä- ja meluhaittoja voida poistaa.

Topparoikka ry katsoo myös, että Mytäjäisten varikkoalueen yhdistäminen Sopenkorpeen on keinotekoista ja tarpeetonta. Mytäjäinen toki linkittyy kulttuurihistoriallisesti Sopenkorpeen eräänlaisena teollisuus- ja liikennehistoriallisena jatkumona. Aluetta tulisi kuitenkin ensi sijassa kehittää yhdessä Mytäjärveä ympäröivän, jo asemakaavoitetun puutaloalueen kanssa. Varikkoalueen ja osittain sen vaikutukesta syntyneen pientaloasutuksen näkeminen kokonaisuutena täyttäisi myös RKY-inventoinnin tavoitteen. Yhdistyksemme ei halua varsinaisesti asettua minkään kaavaluonnosvaihtoehdon kannalle. VE1- ja VE2-vaihtoehdot ovat ongelmallisia voimakkaan Mytäjäisiin kohdistuvan voimakkaan uudisrakentamisen vuoksi. VE0+:n ongelma on taas se, että tällöin aluetta ei varsinaisesti kehitetä mihinkään suuntaan. Toivoisimmekin, että lopullisessa kaavassa varikkoalueella olisi varaus pienelle määrällä hillittyä ja matalaa rakentamista. Arkkitehtuuriltaan nämä matalat rakennukset voitaisiin hyvin istuttaa vanhan rakennuskannan sekaan. Tarkemmin siitä, millaista tämä hillitty kehittäminen on, tulee päättää vasta asemakaavoitusvaiheessa. Alueen tulevaisuutta käsiteltäessä tulisi myös huomioida yhdistyksemme antama panos alueen historian ja sen elävöittämisen hyväksi sekä intressimme jatkaa tätä toimintaa (tapahtumat, museorautatiekaluston kunnostus, toimitilat) myös jatkossa.

Muistutamme lopuksi, että RKY-sidoksen ja alueen valtakunnallisestikin ainutlaatuisen arvon vuoksi Varikon aluetta kehitettäessä on asetettava suurelle painoarvolle Museoviraston tai alueellisen maakuntamuseon (tässä yhteydessä Lahden kaupunginmuseo) asiantuntijalausunnot.

Topparoikka ry:n hallituksen valtuuttamana,
Janne Ridanpää puheenjohtaja

Lisätietoja
Yleiskaava 2025
RKY
Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry


Eteläinen kehätie ja asemanseutu

Lahdessa on tänä vuonna käynnistynyt Yleiskaava 2025 -prosessi, joka on tarkoitus viedä päätökseen vuonna 2012. Kaava on nähtävillä mm. Lahden kaupungin nettisivuilla ja siitä voi ja kannattaakin antaa palautetta. Kaavasta järjestettiin marraskuun lopulla seitsemän esittelytilaisuutta, jotka menivät itseltäni viimeistä lukuunottamatta hieman sivusuun, paikallislehdestä tuli sentään tutustuttua että mistä on pääpiirteissään kyse. Viimeiseen menin lähinnä varikon suunnitelmien takia Lahden rautatieharrastajien puheenjohtajan toivomuksesta, mutta toki lahtelaisena oli kiinnostaavaa muutenkin kuulla missä mennään vuonna 2025, tai ainakin missä voitaisiin mennä. Viimeinen kaavatilaisuus pidettiin Metsäkankaan koulussa, jonka musiikkiluokkaan oli mukavasti pakkautunut paikallisia, niin että tuoleja piti hakea naapuriluokasta lisää. Esittelystä vastasi kaupungin arkkitehti Anne Karvinen-Jussilainen ja monologin jälkeen paikalla olijat esittivät kysymyksiä ja kommentteja, liittyen lähinnä Ala-Okeroistentien parannukseen ja Metsäkankaan koulun kohtaloon sekä lähiön kehittämiseen. Tämä artikkeli perustuu osittain yleiskaavaan, mutta on jo ollut työn alla pidempään ja nyt on hyvä aika julkaista mielipidehenkinen katselmus valtatie 12:sta ja rautatieaseman seudun suunnitelmista.

Valtatie 12

Lahden eteläistä keskustaa ja asemanseutua on vaikea kehittää, sillä aluetta halkoo yksi Suomen poikittaisista valtaväylistä. Valtatie 12:sta on ollut useita suunnitelmia sen parantamisesta Tuuloksen ja Kouvolan välillä. Hollola-Tuulos-Hämeenlinna (pdf-linkki) sekä Uudenkylän-Jokue (pdf-linkki) välisen tien perusparannus ja/tai uudelleenlinjaus ovat olleet jo esillä jonkin aikaa. Lahden keskustassa nykyinen valtatie on tarkoitus muuttaa tukemaan myös kaupungin sisäistä liikennettä, kun eteläinen ohitie valmistuu. Tiehallinnon sivuilla todetaan: ”Valtatie 12 Lahden eteläisen kehätien yleissuunnitelma on valmistunut marraskuussa 2008. Yleissuunnitelmassa esitetään, että valtatie 12:lle rakennetaan Lahden eteläinen kehätie tarvittavine tie- ja liittymäjärjestelyineen Soramäen ja Kujalan välille niinsanotun Launeen vaihtoehdon mukaisesti.” Sivuilla voi tutustua myös kehätien virtuaalimalliin.

Eteläistä kehä-/ohitietä on (yleis)kaavailtu jo neljäkymmentä vuotta ja tällä hetkellä tien rakentaminen on kiinni rahoituksesta. Etelä-Suomen Sanomat kertoi 2.12. että ainakaan vielä valtiolta ei ole luvassa tielle edes suunnittelurahaa. Nykyään Päijät-Hämeen liikenneasioista vastaa Uudenmaan ELY, jolle se siirtyi Hämeen tiepiiriltä 1.1.2010. ELYä toivotaan samaan pöytään yhdessä liikenneviraston kanssa (Ilkka Viljanen, Etelä-Suomen Sanomat 2.12.). Lahdessa ja Hollolassa kaivataan nopeaa asian edistämistä ja edistymistä.

Kehätien valmisteluvaiheessa oli muitakin vaihtoehtoja kuin Laune. Suunnitelmissa oli mm. Renkomäen vaihtoehto sekä tien kehittäminen nykyisellä paikallaan, joista viimeinen vaihtoehto ei tullut kysymykseen Lahden eikä Hollolankaan kohdalla. Väylien modernisointi olisi varmasti kannattavinta tehdä niiden nykyisillä paikoilla, mutta tila ei anna tähän myötä. Muutkin vaihtoehdot putosivat pois ja ainoaksi realistiseksi vaihtoehdoksi jäi Launeen linjaus, jota myös Tiehallinto kannatti. Vaikka tien vastustamiselle syntyi oma kansanliike, on yleinen tuntuma, että lahtelaisten keskuudessa tien linjausta Launeelle kannatetaan ja jopa kiirehditään.

Etelä-Lahti halkeaa?

Monet eteläisen kehätien arvostelijoista ovat vastustaneet tietä etenkin lounaisen Lahden luontoarvojen heikkenemisen takia. Toinen paljon esillä ollut perustelu tietä vastaan on ollut se, että se pirstoaa yhdyskuntarakennetta tiiviissä Etelä-Lahdessa, jossa on runsaasti asutusta. Toisaalta Launeen palvelut ja keskustan kehittäminen ajavat tietä Launeelle. Yhdyskuntarakenteen liiallisen pilkkomista lieventää se, että tie on viety osin maan alle. Tunnelit on tarkoitus rakentaa Patoniityn pallokentän ja Liipolan mäen ali.

Launeen paljon kritisoitu ”markettipuisto” on tuonut liikenteen teille, jotka ovat rakennettu 30 vuotta sitten, ja joita tuskin rakennettiin nykyisille liikennemäärille. Tulevaisuudessa Laune ja ylipäänsä eteläiset osat tulevat entisestään tiivistymään. Niinpä jo tien rakentamisen yhteydessä on mietittävä miten arvokas tonttimaa voidaan hyödyntää rikkomatta ja hajoittamatta eteläistä Lahtea. Yhtenä esimerkkinä Hämeenlinna, joka on tehnyt suunnitelmat moottoritien kattamiseksi rakennuksilla. Aivan vertailukelpoisia Lahti ja Hämeenlinna ole, mutta Kanta-Hämeessa on ymmärretty että arvokas tonttimaa keskeisellä paikalla on oltava muutakin käyttöä kuin läpiajoliikenteen tukeminen. Kaupunkeja halkovat pääväylät olivat autoistumisen myötä ajanhenki 1960-luvulla, jonka huipentumana voidaan pitää Helsingin Smith & Polvisen -suunnitelmaa.

Valtatie aseman tukkeena

Syyksyllä 2006 oikoradan valmistumisen kynnyksellä myös Lahden rautatieasema, laiturit ja tekniikka valmistuivat nykyvaatimuksia vastaaviksi. Vaikka raideliikenteen käyttäjien olosuhteet paranivat aiemmasta huomattavasti, aseman ympäristö on vielä keskeneräinen. Alueen yksi tärkeimmistä hankkeista on paljon puhuttu matkakeskus ja sitä on alustavasti suunniteltu mm. konsultin avulla. Linja-autopalveluiden yhteyteen rakennettaisiin ostoskeskus, joka toisi alueelle kaupallisia palveluja. Asemanseutu vilkkaasta liikennöinnistä huolimatta on ollut niiden suhteen harmaata aluetta. Lahdessa kulku keskustaan etelästä tapahtuu pääosin kolmesta kohtaa, rautatien yli tai ali. Kansanomaisesti ilmaistuna nämä paikat ovat Starkin silta, Upon silta ja asematunneli. Näiden pisteiden kautta keskustaan suuntautuvat ihmisvirrat keskittyvät rajatulle alueelle. Silti esimerkiksi asemanseudun palvelupotentiaalia ei ole pystytty hyödyntämään. Alueella on jatkuva virta, oli sitten kyse Lahteen tulevista/lähtevistä junamatkustajista tai kaupungin sisäisistä läpikulkumatkalaisista.

Rautierakenteiden sekä katujen eritasoisuuden ja etenkin valtatie 12:sta takia asemanseutu on epäyhtenäinen ja siksi vaikea kehittämiskohde. Vaikka oikoradan remontissa seutu kohentui, itse perusrakenteet eivät muuttuneet. Alueella on paljon ”kuollutta” pintaa, asfalttia ja betonia ja pimeitä kulmia (jotka ovat alttiina töhryille). Risteävät kadut, Vesijärvenkatu-Uudenmaankatu ja Mannerheimintie (valtatie 12), tekevät alueen maankäytöstä erityisen haastavan. Vasta valtatien siirron jälkeen eteläiseen Lahteen – jolloin raskas liikenne siirtyy pois keskusta-alueelta – asema/matkakeskus saadaan tiivimmin osaksi keskustaa. Viimeisimmässä kaavailuissa Etelä-Suomen Sanomissa julkaistussa artikkelisssa, aseman eteen tiejärjestelyihin on hahmoteltu kiertoliittymää, joka ei tunnetusti ole kovinkaan jalankäyttäjäystävällinen.

Alueelle on myös suunniteltu enemmän tai vähemmän tosissaan myös tunnelivaihtoehtoja. Uudenmaankadun liikenne siirtyisi Saimaankadulle Anttilanmäen ja radan alittavan tunnelin, jolloin Vesijärvenkatu rauhoittuisi läpiajoliikenteen osalta. Mannerheimintie aseman edustalla vietäisiin maan tai kannen alle, jolloin aseman ja keskustan välinen yhteys vahvistuisi. On myös ehdotettu että radan ja Mannerheimintien väliin vanhan asemanpäällikön edustalle rakennettaisin betonikansi, joka toisi lisää liikkumatilaa ahtaalle alueelle. Ratkaisu yhtenäistäisi koko miljöötä.
Lisäksi on heitelty ilmoille ajatuksia tunnelista radiomäen ali, keskustasta suoraan asemalle.

Myös aseman eteläpuoli kehittyy ja tiivistyy. Vuonna 2009 Uudenmaankadun varteen alettiin rakentaa uusia rakennuksia aivan radan tuntumaan, mm. vanhusten palvelutalo sekä muita asuintaloja. Kaupunki käytti etuosto-oikeutta Moisionkatu 4:ssa, joten aseman alue tullee laajenemaan myös tälle tontille. Kaavanmuutoksen tavoitteena on mahdollistaa yksityisen robottiparkin rakentaminen helpottamaan rautatiematkustajien pysäköintiä (lähde).
Yksi epäkohta on se, että asemalta puuttuu mahdollisuus lyhytaikainen pysäköintiin ja matkustajien jättämiseen/noutamiseen pienellä odotusvaralla. Nyt matkustajat jätetään milloin mihinkin, joka ruuhkauttaa varsinaisia pysäköintialueita aseman etelä- ja pohjoispuolella.

Kevyenliikenteenväylätkin kaipaavat parannusta. Yleiskaava 2025 liittyvässä keskustan teemakartassa (pdf) näkyy että kevyenliikenteen kehittämisen paino on radan itä-länsisuunnassa. Lännessä radanpihan suuntaan ja itään Askon alueelle. Ratapihanhan siirtoa Sopenkorpeen on mietitty, joten rautatiealue tullaan kaavoittamaan tulevaisuudessa asuin- ja toimistokäyttöön. Ratapihan eteläpuolella olevan Santamäen ns. Starkin hallit on tarkoitus purkaa ja alue saattaa asuinkäyttöön.
Myös Salininkadun suunnalta on suunniteltu yhteyttä myös radan ali etelään.
Uudenmaankadun länsipuolen kevyenliikenteen väylä on kovin heikkotasoinen (mäkinen ja kapea) sen käyttäjämääriin suhteutettuna. Etenkin asemalta purkautuvat ihmismassat aiheuttavat joskus vaaratilanteita. Toivottavasti väylää kohennetaan tulevaisuudessa.

Asema-alueen kunnostus oikoradan rakentamisen yhteydessä oli hyvä alku. Nyt alueen muu infrastruktuuri pitäisi ajanmukaistaa. Tämä tietysti riippuu eteläisen ohitien valmistumisesta.

Kaupungin muutos kartoissa

Vanhat kartat ovat mielenkiintoinen väline historian tutkimiseen. Eri vuosikymmenien eri tyyppisiä kaupunkikarttoja on kiinnostavaa vertailla siitä minkälainen muutos kaupunkia on kohdannut. Kuka, Mitä, Lahti -nettisivuilla kiteytetään karttojen monipuolinen käyttö: ”Historiantutkijalle kartta on erinomainen dokumentti, joka yhdistää tapahtumien ajan ja paikan. Maankäytön suunnittelijoille kartta selittää kehityksen syitä ja seurauksia. Samalla se opettaa ennakoimaan tulevaa kehitystä. Kaupungin asukkaita kartta opettaa arvostamaan ympäristöään. Kartta on myös tieteellinen dokumentti.”

Lahtea kartoissa

Kaupungin rakenteiden mittasuhteiden muutoksesta ja kehityksestä voidaan tehdä johtopäätöksiä vaikkapa teiden ja katujen rakentumisen ja uusiutumisen myötä, karttojen avulla: aiemmin valtateinä toimineet väylät nykyään näyttäytyvät kapeina ulkoilureitteinä tai asuntoalueiden väylinä. Lahdessa yksi esimerkki löytyy mm. Tonttilasta, jossa Vanha Heinolantie on aikoinaan nimensä mukaisesti vienyt Heinolaan, mutta joka nykyään palvelee lyhyeltä matkaltaan omakotitaloalueen asukkaita. Lahden läpi vuosisatoja kulkeneesta historiallisesta Ylisen Viipurintiestä on vielä nähtävillä merkkejä, muuten kuin uudelleen rakennettuna väylänä vanhan tien päälle. Nämä vanhat kansallisestikin merkittävät reitit jäsentävät vielä nykyäänkin monien kaupunkiemme/kyliemme keskustoja, vaikka niiden merkitys on tyystin muuttunut.

Kuka, Mitä, Lahti -nettisivuilla on nähtävillä digitalisoidut Päijät-Hämeen Senaatin kartat (mittakaava 1:21 000) vuodelta 1860, jolloin Lahti oli vielä pieni ja tiivis kylä Vesijärven likellä. Lahden alue on kartoitettu vuosina 1874-75, ennen kylän paloa vuonna 1877. Tämä seikka tuo oman kiinnostavuutensa paikallishistorian tutkimiseen. Se kertoo ajasta jolloin Lahti ei vielä ollut järjestäytynyt vaan luonnollisesti syntynyt taajama ison tien varrelle.

Näistä kartoista voidaan esimerkinomaisesti nostaa esille eteläisessä Lahdessa, silloisessa Hollolassa kulkevat tiet, jotka myöhemmin tunnetaan ”vaatimattomasta” nimillä Launeenkatu, Vanha Orimattilantie sekä Kyläkunnantie. Nykyään ne toimivat paikallisteinä, mutta vanhassa kartassa selkeinä pääväylinä. Ajan saatossa, kun väyliä modernisoidaan, usein vuosisatoja vanhojen teiden maastokäytäviä hyödyntäen, vanhat kulkureitit eivät suoranaisesti katoa, vaan muuttavat muotoaan.

Myös rautatieverkoston kehityksestä kartoissakin voidaan tehdä johtopäätöksiä yhteiskunnallisella tasolla, rautatiet voivat pitkällä aikavälillä kertoa alueen teollisesta rakennemuutoksesta. Esimerkiksi satamien ja niiden lähettyvien teollisuuslaitosten kiskoväylät ovat korvattu mm. kevyenliikenteenväylillä, joiden hyödyntämiseen on käytetty vanhaa ratapohjaa. Lahden keskustassakin on vielä nähtävissä vanhan, vuonna 1960 puretun kapearaiteisen Wesijärvi-Walko-rautatien muoto, joka määritteli keskustan itäpuolen asemakaavan 1900-luvun alusta lähtien.

Muun muassa 1960- ja -80-lukujen karttoja vertailemalla tähän päivään ovat hyvä tapa tutustua kaupungin kehitykseen. Ajallisesti ne ovat tarpeeksi lähellä, jotta niiden esittämän informaation pystyy helpommin asettelemaan tähän hetkeen ja silti tarpeeksi kaukana, että huomaa muutoksen.

Ilmakuvat

Lahen Lehti kirjoitti jo aiemmin Lahden kaupungin nettisivujen karttapalvelusta ja siellä olevista ilmakuvista. Sivuilla on hyvä valikoima ilmakuvia Lahdesta vuodesta 1946 alkaen. Kaupunkikuvia on kahdeksalta eri vuodelta, uusimmat ilmakuvat ovat heinäkuulta 2008, elokuulta 2005 ja syyskuulta 2001. Hieman taaksepäin mentäessä huomio kohdistuu kohteisiin, joita tänä päivänä helposti pitää itsestään selvyyksiinä, ”ainahan se siinä on ollut” -ajtuksella. Vielä heinäkuussa 1995 satama näyttää kovin alastomalta; keväällä 1986 kauppakeskus Forumin rakentaminen on käynnissä; keväällä 1979 Launeen pellot olivat vielä peltoja; keväällä 1960 hyppyrimäki sijaitsee ”vanhalla hyvällä” paikalla ja toukokuussa 1946 Lahden keskusta näyttää pikkukaupunkimaisen väljältä.

Vanhojen ilmakuvien sijoittumista helpottaa sivun alalaidassa Lahden nykyinen kartta. Vertailu myös vanhojen ilmakuvien välillä on kätevää, ei tarvitse kuin vaihtaa vuosikymmentä hetkessä ja nähdä silmänräpäyksessä kuinka alue on muuttunut.

Ilmakuvia selatessa, menneet vuosikymmenet Lahdessa tuntuvat käsinkosketeltavan läheisiltä. Silti muutos on valtava. Siksi kiinnostava.

Radanrakentajien haustausmaa – Lahtea tonkimassa osa 3

Ensilumi oli satanut, ilma sunnuntaina oli raikas. Tällä kertaa vierailukohteena oli yksi Hollolan Lahden historian dramaattisia paikkoja, Radanrakentajien hautausmaa. Allekirjoittanut oli käynyt paikalla yli 15 vuotta sitten, mutta muistikuvat olivat ajansaatossa haalistuneet. Itseni ja Markus-sedän vierailun tarkoitus oli tietenkin tutkia syrjäisen paikan olemusta ja tutustua samalla sen historiaan ja myös tallentaa sen tunnelmia kauniina syyspäivänä.

Hauta ja sen muistomerkki sijaitsee Salpausselällä, entisessä Hollolan Järvenpään kylässä, joka on nykyään Lahden Järvenpään kaupunginosa. Hautausmaa oli jäänyt vanhan ja uuden Valtatie 12:n puristuksiin. Uuden tien linjaus oli lohkaissut ison palan hautausmaa-alueen länsipuolelta, vanha tie ohitti haudan eteläpuolen. Tiehankkeiden takia hautausmaa oli tarkoitus hävittää, mutta lopulta se onneksi säästyi. Tässä vuoden 1979 ilmakuvassa näkyy valtatien rakentaminen ja keskellä pieni metsäsaareke.
Paikalle pääsy ei ole kovinkaan helppo, ainakaan kävellen tai pyörällä; pitää ylittää vilkasliikenteinen Nastolantie. Autolla pääsi paremmin. Nähtävyys-tienviitta opastaa vierailijan koruttomalle, isojen kivien reunustamalle paikoitusalueelle. Kävelimme mäen päälle välttävänkuntoista tietä pitkin, autolla ei ylös päässyt portin takia, mikä on tietysti hyvä.

Nälkäradan hauta

Riihimäki-Pietari radan rakentaminen alkoi vuonna 1867. Radanrakennuspäätöksen jälkeen valtava määrä työtä vailla olevia ihmisiä saapui radanvarsipaikkakunnille. Suomessa oli nälkävuodet 1866-1868 ja osittainen syy Pietari-radan rakennustöiden aloittamiselle oli lievittää maassa jo useina vuosina jatkunutta pulaa ja nälänhätää. Ankarissa oloissa hätäaputyönä rakennettu rata sai lisänimekseen ”nälkärata” ja ”luurata”.

Radanrakentajien hautausmaa perustettiin vuonna 1868. Sinä vuonna Hollolan noin 7000:sta asukkaasta kuoli yli tuhat ihmistä. Se osaltaan vaikutti ulkopaikkakuntalaisten hautaamisen kieltämiseen Hollolan seurakunnan hautausmaahan, kun oman seurakunnan kuolleita oli vaikea saada haudatuiksi. Muualta tulleille radanrakentajille perustettiin hautausmaa Hollolan Järvenpään kylään ja vaikka vieraspaikkakuntalaiset haudattiin toukokuusta lähtien omiin hautausmaihin, tuotti oman pitäjän vainajien kuljetus ja hautaaminen huomattavia vaikeuksia etenkin touko- ja kesäkuussa, jolloin kuolleisuus oli suurimmillaan. Vainajia kerrotaan löydetyn metsistä, ulkorakennuksista ja pihoiltakin. Kuolleita vieraspaikkakuntalaisia radanrakentajia varten perustettiin erilliset hautausmaat myös Hausjärvelle, Kärkölään ja Nastolaan.
(Lisätietoja Suomea ja Hollolaa kohdanneesta tuhosta Arno Forniuksen sivuilta Katovuosi 1867 ja Hollolan kuolovuosi 1868)

Hautapaikka on aidattu kiskoista hitsatulla aidalla. Aita on näyttävä, jonka sisäänkäyntiä koristivat rautaiset ristit. Useat kiskot näyttivät olevan vuodelta 1926, mutta kiskoaita on huomattavasti nuorempi. Muutama metri sisäänkäynnin edessä seisoi Lahden seurakunnan pystyttämä muistopatsas vuodelta 1953. Muistokiveen on kaiverrettu teksti: ”Vuosien 1867 – 1868 suurina nälkävuosina haudattiin tähän paikkaan nälkään ja kulkutauteihin kuolleita Hollolan pitäjän Lahden ja Järvenpään kylistä sekä muualta kotoisin olleita Riihimäen – Pietarin radan rakentajia.” Haudassa on arvion mukaan n. 300 vainajaa.

Kahden sukupolven keskustelua

Kesken kuvauspuuhien paikalle saapui kaksi herrasmiestä sauvoineen. Keskustelua syntyi kahden sukupolven välillä ja vanhempi polvi oli vilpittömän innostunut siitä että nuoretkin kiinnostuneet paikallishistoriasta, historiasta joka on yhteydessä koko maata koetteleviin tapahtumiin. Monta tarinaakin kuultiin aina Kuusamoa myöten. Aidatun hauta-alueen kaakkoiskulmassa oli pieni hautakivi, jonka historia ja merkitys ei siinä hetkessä auennut. Pohdintaa entisajan olosuhteista ja vaikeuksista. Monet kysymykset jäivät ilman vastauksia. Mäen päälle kuuluivat ohikiitävien junien äänet.


Kuvat: Markus-Setä

Lähteet:
Wikipedia
Lahdenseurakunnat.fi
Vellamon vinkit
Arno Forsius – www.saunalahti.fi/arnoldus

[päiv. 13.10.2011]
Katso esittelyvideo Radanrakentajien hautausmaasta