Tornatorin alku ja loppu

Takana oleva punatiilinen Tornatorin tehdasrakennus purettiiin talvella 2016-17. Alueella säilyvät siilo, höyrykeskuksen piippu sekä huonekalutehtaan rakennus. Kuva on kesältä 2014. (Sauli Hirvonen)

Taustalla oleva punatiilinen Tornatorin tehdasrakennus purettiin talvella 2016-17. Alueella säilyvät siilo, höyrykeskuksen piippu sekä huonekalutehtaan rakennus. Kuva on kesältä 2014. (Sauli Hirvonen)

Lankarullien teollinen valmistus alkoi Suomessa 1870-luvun puolivälin jälkeen. Rullien raaka-aineeksi tarvittiin kovaa puuta, joksi esimerkiksi koivu soveltui hyvin. Koivua kasvoi runsaasti Pohjois-Euroopassa, joten rullien sorvaaminen siitä tuli edulliseksi.

Suomeen perustettiin lähes samanaikaisesti lankarullatehtaita Mäntsälän Kaukaalla, Käyhkäällä ja Sysmään. Kahden viimeisen toiminta loppui odotuksista huolimatta muutamien vuosi päästä, Kaukaan tehdas sinnitteli 1880-luvulle.

Wolter Ramsay oli kevääseen 1887 asti Kaukaan lankarullatehtaan palveluksessa, jolloin hän erosi perustaakseen uuden lankarullatehtaan. Tuolloin hän halusi hyötyä lankarullien kysynnän noususuhdanteesta, jota hän ei taloudellisesti pystynyt hyödyntämään Kaukaan tehtaalla. Mukaan hankkeeseen lähti Isak Alanco, joka oli toiminut mm. Sysmän rullatehtaan johtajana.

Ruukinpatruuna Wolter Ramsay kutsui maaliskuun seitsemänneksi päiväksi 1887 kokoon neuvottelukokouksen keskustelemaan uuden lankaruillatehtaan perustamiseksi Lahden rautatieaseman läheisyyteen.

Uuden tehtaan osakepääoma oli Wolffin ja Ramsayn sukujen käsissä, ensin mainitulla 162 osaketta 200:sta. Ramsay peri aikoinaan peri Taalin-tehtaan ruukin. Myöhemmin hän ajautui kuitekin vararikkoon. Ramsayn suvun varallisuus oli aikaisempien vararikkojen myös vähentynyt.  Wolffien varallisuus oli periytynyt Carl Gustav Wolffilta, joka oli aikoinaan ollut Suomen suurin laivanvarustaja.

Ramsay ehdotti uuden tehtaan paikaksi Vesijärven eteläpuolella sijaitsevan Lahden kauppalan lähiympäristöä. Paikan valinnassa pai-noivat kuljetusyhteydet: edellytyksenä kannattavalle tuotannolle olivat  hyvät yhteydet raaka-ainelähteiltä tehtaalle ja edelleen vientisatamiin.

Sopiva 32 hehtaarinen maa-alue löytyi Helkalan perintötalosta. Se ostettiin Erik Eriksonilta 3000 markalla. Tila oli ollut mm. nahkurinmestari (myöh. kauppalan poliisi) Henrik Rautellilla, joka oli saanut haltuunsa vuonna 1879 huutokaupassa puolet koko Helkalan tilasta.

Jo huhtikuussa 1887 päästiin aloittamaan tehdasrakennusten perus-tustyöt. Marraskuussa olivat valmiina mm. seuraavat rakennukset:
-kivinen 2-kerroksinen tehdasrakennus
-konttori ja tehtaanjohtajan asunto
-asuinrakennuskonemestaria ja konttoriapulaisia varten
-talli ja ajokaluvaja
-5 työväenasuntorakennusta
-erilaisia pesu- ja leipomotupia, ulkohuoneet sekä sauna

Yrityksen perustava kokous pidettiin syyskuussa. Samalla valittiin yhtiölle nimi. Esillä oli nimivaihtoehtoja jotka liityivät tehtaan sijaintipaikkaan Lahteen tai Helkalaan. Lopulta päädyttiin Tornatoriin, joka tarkoittaa sorvaajaa.

Joulukuussa 1887 aloitettiin rulla-aihioiden valmistus ja ensimmäiset myyntiin tarkoitetut rullat sorvattiin tammikuun 8. päivänä 1888.

Tehdasalueen myöhempiä vaiheita 

-Vuonna 1935 tehtaalla sattui suuri tulipalo, joka tuhosi puuvarastot
-Tornator fuusioitiin Enso-Gutzeitiin vuonna 1942
-Lankarullatehdas lopetettiin vuonna 1951
-Vuonna 1962 hallintoneuvosto päätti rakentaa aaltopahvi- ja laatikkotehtaan
-1960-luvun lopulla tuotantolaitokset jaettiin kartonki-, paperi- ja puuteollisuuteen, myöhemmin mukaan tuli pakkausryhmä
-Maaliskuussa 1980 loppui puuteollisuustuotteiden valmistus

Joulukuussa 2016 alueesta järjestettiin kaavamuutoksesta yleisötilaisuus, jossa kerrottiin tulevasta rakennusten purusta. Rakennukset purettiin vielä samaana talvena. Tilalle rakennetaan pääasiassa punatiilisiä asuinkerrostaloja. Vuonna 1888 valmistunut tehdasrakennus oli Lahden vanhin säilynyt teollisuuskäyttöön tarkoitettu rakennus. Osa rakennuksen tiilistä on tarkoitus säilyttää uusiokäyttöön. Samalla purettiin radan varressa olleet korjauspaja ja heloittamorakennus.

Vanhimmat säilyvät rakennukset:

-paikallisjohtajan asunto (valm. v. 1888)
-puusepäntehdas (1945)
-jätepuuvarasto (siilo)
-höyrykeskuksen savupiippu
-Hennalankadulla olevat vuonna 1945 valmistunut kerrostalo sekä vuonna 1946 valmistuneet asuinra-kennukset.

Lähteet:
Osakeyhtiö Tornatorin Lahden rullatehdas vuosina 1887-1952 (Pekka Lehonkoski)
Lankarullista pakkaustuotteisiin (Pekka Lehonkoski)

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahdessa 1/2017

Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 2016

PHtutkimusseuranvuosikirja16Päijät-Hämeen Tutkimusseuran laadukkaiden vuosikirjojen sarjaa jatkaa vuonna 2016 aiheena Salpausselkä. Kirja koostuu 12 artikkelista ja kirjan ovat toimittaneet Matti Oijala, Jukka Oksa, Ossi Nummela ja Heidi Andersson.

Kirjaan on saatu monipuolisesti erilaisia näkökulmia. Artikkelimääräisesti kirjassa käsitellään eniten asutusta, kylien ja taajamien muodostumista Salpausselälle. Tällaisia artikkeleita on neljä, mm. Saara Hakaste kirjoittaa Hollolan kylistä, Matti Oijalan tarkastelussa on kylät Vesijärveltä itäänpäin.

Lahtelaisittainkin asutushistoria on sikäli kiinnostava, sillä Lahden kylän muodostuminen on sidoksissa lähiympäristön muutoksiin. Ylinen Viipurintie mainittiin useassa artikkelissa, mutta aihe olisi ansainnut enemmänkin tarkastelua.

Rautateitä sivutaan kahdessa artikkelissa. Janne Ridanpää kirjoittaa rautateiden vaikutuksesta yleisellä tasolla. Mari Lakka kirjoittaa radanrakentajien kalmistoista.

Marja Huovila avaa Salpausselkä-nimeä, sen alkuperää ja sitä, mille tahoille se on antanut nimensä.

(Toim. huom. Lahdessa on Salpausselän seisake (lyhenne Sss), joka on rakennettu Salpausselkää halkovaan maaleikkaukseen. Seisake perustettiin vuoden 1938 MM-hiihtojen yhteyteen. Kuvaavaa onkin että Salpausselkä-niminen rautatie-liikennepaikka sijaitsee nimenomaan Lahdessa. Seisakkeen “Salpausselkä”-kyltti on edelleen tallessa, tosin ei alkuperäisellä paikallaan.)

Salpausselästä tulee mieleen puhtaat pohjavedet, ja aihe on useasti keskusteluissa myös ulkopaikkakuntalaisten kanssa. Heidi Andersson kirjoittaa Salpausselkien pohjavedestä, sen muodostumisesta, oikeudellisesta asemasta ja suojelusta sekä pohja-vesien uhista.

Salpausselkä on toiminut myös dramaattisten tapahtumien näyttämönä: vuoden 1918 taistelut ovat Hannu Takalan aihe.

Vaikka usein lahtelaiset “omivat” Salpausselän itsellee, Kari Porra vertailee mielenkiintoisesti Lohjaa ja Lahtea, joissa molemmissa Salpaus-selkä on läsnä.

Monille meistä lahtelaisista Salpausselän eteläinen reunamuodostelma näyttäytyy itsestäänsel-vyytenä, mutta kirja herättelee meitä siihen, että meillä on jalkojemme alla geologinen ja historiallis-maantieteellinen aarreaitta, joka antaa loputtomasti tutkittavaa.

Salpausselän henki ja perintö elää Lahdessa vahvana.

Ulkoisesti kirja pysyy linjassaan kuten aiempina vuosina. Taitto on selkeää ja kannen tunnistettava grafiikka miellyttää silmää, mukavaa oivaltavuutta, kuten aiemmissakin kirjoissa.

Kaikkien aikojen Salpausselkä on erinomainen kirja. Se vahvistaa käsityksiä Salpausselästä, sen historiasta ja rikkaudesta, mutta kertoo myös runsaasti uutta.

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahdessa 1/2017

Lahden keskustan elinvoima vahvistunut

Elävät Kaupunkikeskustat ry julkisti suomalaisten kaupunkikeskustojen elinvoimatiedot toukokuussa. Elinvoima-asiantuntija, FM Martti Wilhelms on laskenut kaupunkikeskustojen elinvoiman 25 kaupunkikeskustasta. Mukava ovat: Tampere, Espoo, Oulu, Turku, Jyväskylä, Lahti, Kouvola, Pori, Joensuu, Lappeenranta, Hämeenlinna, Vaasa, Seinäjoki, Mikkeli, Salo, Kokkola, Hyvinkää, Savonlinna, Tornio-Haaparanta, Raahe, Kemi, Heinola, Pietarsaari, Kalajoki ja Mänttä-Vilppula.
Elinvoiman muutoskehitys yhden vuoden aikana on laskettu 14 kaupungista. Yhdeksän kaupunkikeskustaa on elinvoimaistunut, viisi kaupunkikeskustaa on laimentunut. Muutokset ovat keskiössä, ei suora vertailu eri kaupunkien välillä.

Noin puolet Suomen 50 suurimmasta kaupungista laskee nyt vuosittain elinvoimalukunsa. Tavoitteena on, että säännöllisessä elinvoimalaskennassa on mukana kaikki 50 Suomen suurinta keskustaa vuonna 2019. Kaupunkeja kiinnostaa, miten keskustansa kehittyy. Onko keskusta elinvoimaistumassa vai laimenemassa? Tulos vaihtelee kaupungeittain kertoen mm. erilaisten kehittämisinvestointien onnistumisesta sekä kaupungin maankäyttöpolitiikasta.

Alla tiivistelmä raportista.

Rautatienkatu Lahdessa toukokuussa 2014. (Kuva Sauli Hirvonen)

Rautatienkatu Lahdessa toukokuussa 2014. (Kuva Sauli Hirvonen)

Käsitteitä

Elinvoimaluku on tärkein. Vuoden 2017 elinvoimalaskennassa sen keskiarvo kaupungeissa oli 3.00, joka on suhteutettu asukaslukuun.
SaFe-prosentti kertoo rakenteellisesta tasapainosta. Tavoitteena on, että kuumat yritykset eli lauantailiikkeet ja ravintolat olisivat enemmistönä. Kriittinen raja on, jos kuumia yrityksiä on alle 50 %.
BusRe-prosentti kertoo lauantailiikkeiden ja ravintoloiden suhteesta. Lauantailiikkeet ovat aina selvänä enemmistönä elinvoimaisessa kaupunkikeskustassa.
Black Hole -prosentti kertoo tyhjien liiketilojen osuuden. Tavoitteena on, että se olisi aina alle 10 %.

Menetelmät

Elinvoiman mittausmenetelmä (Allin Method) on suomalaisten keskustakehittäjien tuote. Keskeisintä on lauantaisin toimivien ”kuumien yritysten” kokonaismäärä, josta vähennetään tyhjät liikehuoneistot. Jo yhden tyhjän liiketilan täyttyminen nostaa elinvoimalukua (Vitality Index), joka on suhteutettu asukaslukuun. Näin voidaan vertailla kaupunkeja keskenään.
Keskustarakenteen ulkopuoliset kauppakeskukset sekä voimakkaat alakeskukset vaikuttavat elinvoimalukuun. Mitä elinvoimaisempi keskusta, sitä kestävämpi ekologisesti kaupunki on. Ja sitä pienempi koko kaupungin hiilijalanjälki on.

Johtopäätöksiä

Liiketilapainotetun nousuprosentin keskimääräinen muutos oli +1.9 %. Kaupunkikeskustat ovat keskimäärin vuoden aikana hiemaan elinvoimaistuneet.
Tyhjien liiketilojen määrän osuus on keskimäärin laskenut -1%, mutta se on edelleen keskimäärin korkea (11.2 %). Tavoite on, että tyhjien liiketilojen osuus olisi alle 10 %. Elinvoimalaskenta on yksinkertaisimmillaan tyhjien liiketilojen kehittymisen seurantaa.
Vuoden 2017 elinvoimamittauksessa näyttää, että kuumien lauantaiyritysten osuus keskustoissa on keskimäärin 51.8 %.

Lahti investoi toriparkkiin. Rakennustyömää kesällä 2013. (Kuva Sauli Hirvonen)

Lahti investoi toriparkkiin. Rakennustyömaa kesällä 2013. (Kuva Sauli Hirvonen)

Lahti

Lahden elinvoimaluku 2.781 on noussut hieman yhden vuoden aikana. Elinvoima on siten vahvistunut vuodessa +3.1 %. 

Tyhjät liiketilat ovat täyttyneet. Vuodessa uusia ravintoloita on tullut 12 ja uusia arkiyrityksiä 14.

Keskustan ”kuumien yritysten” osuus on silti vielä hieman alle 50 % kokonaismäärästä, mutta suunta on nyt oikea. Sitä Lahdessa kannattaa seurata tarkasti tulevaisuudessa.  

Tyhjien liikehuoneistojen osuus 12.2 %. Se on parantunut vuodessa +1.5 prosenttiyksikköä. Tämä myönteinen kehitys on suunnilleen samaa tasoa kuin Lahden vertailukaupungeissa esim. Jyväskylässä.

Liikehuoneistojen kokonaismäärä on keskustassa suuri, mutta kaupallisia toimintoja ravintoloineen on paljon myös keskustan ulkopuolella.

Lahden kaupalliset alakeskukset erikoisliikkeineen haastavat keskustan kauppapaikkakilpailuun.

Lahden keskusta hakee ihanteellista tasapainoa, jotta keskustan upeasta  kaupunkimaisesta katutilasta saa parhaan elinvoimahyödyn nyt näyttävästi uudistettuine Aleksanterinkatuineen.

Tie tähtiin – Lahden Ursa

Marko Kämäräinen

Kuva Marko Kämäräinen

Vierailimme Lahti-Seuran jäsenten kanssa tähtitornilla 17. päivä tammikuuta. Vastassa meitä oli Lahden Ursan tiedottaja Marko Kämäräinen. Ensin jäimme Pirttiharjun tähtitornin ensimmäiseen kerrokseen Ursan toimitilaan, jossa Kämäräinen piti esittelyn yhdistyksen toiminnasta sekä kertoi hieman harrastamisesta ja yleistietoa tähtitieteestä. Tämän jälkeen kiipesimme tornin huipulle, ja pääsimme ihailemaan maisemia ja laitteita. Vierailulle sattui pilvinen sää, joten tähdet jäi näkemättä. Katsoimme kuitenkin erästä maakohdetta eli mitä kaupungintalon kello näytti.
Kyselin vierailun jälkeen Kämäräiseltä tähtiharrastamisesta.

Miten päädyit harrastamaan tähtitaivasta?
— Äitini kysyi vuonna 1983 haluaisinko mennä käymään tähtitornilla. Siellä oli silloin muistaakseni avoimet ovet tai muuta esittelyä. Olin silloin 13-vuotias, ja liityin saman tien jäseneksi. Jossain vaiheessa pidin toiminnasta vähän paussia, mutta jatkoin aikuisiällä, ja tällä tiellä olen edelleen.

Mikä sinulle on tähtiharrastamisessa kiinnostavinta?
— Mahtavat etäisyydet, valonnopeus sekä avaruuden alkuperän selvittäminen öisin kaukoputken ääressä. Olen kuvannut seitsemän komeettaa sekä auringonpurkauksia, eli protuberansseja. Sain kuvattua kansainvälisen ISS-avaruusaseman ja lisäksi etsin uusia supernovia.

Minkälaiset puitteet Lahdessa on tähtien katselulle?
— Lahdessa on kaupungin läheisyyden takia vähän hankala harrastaa tähtienkatselua, puhumme ”valosaasteesta”. Kuitenkin tähtitornilla meillä on Suomen huipputason laitteet eli tietokoneohjattu Meade 16″ LXX 200 teleskooppi ja SBIG-kamera. Myös tornin historiallinen Väisälä-teleskooppi on edelleen käytössä.

Entä lähiympäristössä ja muualla Suomessa?
— Valosaaste on ongelmana muuallakin kaupunkien läheisyydessä. Orimattilan Artjärvelle Helsingin Ursa on rakentanut valosaasteettomaan ympäristöön maaseudulle ison havaintokeskuksen, jossa joskus kokoonnumme. Siellä on tähtien katselu huipussaan!

Minkälaista toimintaa Lahden Ursa järjestää?
— Ursa järjestää tähtitieteen näytöksiä Pirttiharjussa yleisölle ja jäsenilleen. Jäsenillemme järjestämme teemailtoja mahdollisimman usein, joissa aiheena esimerkiksi tähtivalokuvaus, avaruuslennot tai myrskybongaus. Teemme joskus retkiä muille tähtitorneille kuten em. Artjärven havaintokeskukselle tai yliopistojen tähtititieteen laitoksille. Lisäksi meillä on Lahden Ursan, Järvenpään Altair ry ja ja Helsingin Ursan välillä alkanut 2012 maaliskuussa ”Auringon moniaaltoalueen havaintoprojekti” -nimellä kulkeva yhteistyöprojekti.

Minkälaisia kohokohtia tähtitornissanne on koettu?
— Olemme kuvanneet 22 supernovaa. Niiden kuvaaminen on tähtiharrastajana vähän harvinaisempaa. Venuksen ylikulku on kuvattu vuosina 2004 ja 2012 onnistuneesti. Tapahtuma on mahdollista kuvata vasta 120 vuoden kuluttua uudelleen.

Mitä muuta tähtiharrastajat voivat tehdä pilvisellä säällä, kuten Lahti-Seuran vierailulla?
— Pilvisäällä jäsenilloissa katsomme videoesityksiä avaruustieteistä tai muutoin juttelemme kosmologiaa tai niitä näitä.

Miten tähtiharrastukseen pääsee mukaan?
— Ei tarvita erityisosaamista, esimerksi itse aikoinaan aloitin harrastuksen kiikareilla. Harrastuksen alkuun neuvotaan tähtitornilla. Mukaan toimintaan pääsee käymällä verkkosivuillamme ja täyttämällä jäsenhakukaavake.


Lahden Ursa on perustettu marraskuussa 1948 tähtitieteen harrastuksen edistämiseen. Tällä hetkellä Ursalla on jäseniä 150 henkilöä. Ursan logossa esiintyy Ison Karhun tähdistö 1600-luvun tähtikartasta Saksassa. Latinaksi se on Ursa Major, josta yhdistys saa nimensä. Pirttiharjun tähtitorni valmistui vuonna 1963 ja tornin lattian korkeus merenpinnasta 192,5 m.

Höyryllä Heinolaan ja Vierumäellä rautatiepäivä

Pikku-Jumbo on ollut tuttu näky Lahden seudulla (Kuva Sauli Hirvonen)

Pikku-Jumbo on ollut tuttu näky Lahden seudulla (Kuva Sauli Hirvonen)

Kesäkuussa höyryjuna Pikku-Jumbo ajaa jälleen Lahdesta Heinolaan. Näillä näkymin höyryllä kuljetaan ainakin yhtenä viikonloppuna 10. ja 11. päivänä kesäkuuta. Viikonloppuun kuuluu kolme edestakaista matkaa Lahdesta Heinolaan.
Lisätietoja tulevan kesän höyryjunasta kevään aikana. Höyryjunaa liikennöi Haapamäen museoveturiyhdistys ry.
Lahden seudulla on järjestetty vuodesta 2007 asti säännöllisiä höyryjunamatkoja, jonka yhteydessä mm. väliasemilla on järjestetty erilaisia tapahtumia. Tulevana kesänä ainakin Vierumäen asema avaa ovensa ajojen yhteydessä molempina päivinä.

Vierumäen Rautatiepäivä 10.6.

Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry järjestää Vierumäen asema-alueella lauantaina 10.6. höyryjuna-ajojen yhteydessä Rautatiepäivä-tapahtuman. Lahden Mytäjäisten varikolta tutuksi tulleet Rautatiepäivät saavat jatkoa Vierumäen aseman ympäristössä, autenttisessa rautatiemiljöössä. Haapamäen museoveturiyhdistyksen höyryjuna liikennöi radalla pysähtyen Vierumäen asemalla.

Kesäinen Vierumäen asema (Kuva Ilona Reiniharju)

Kesäinen Vierumäen asema (Kuva Ilona Reiniharju)

Päivän aikana klo 10-19 asemalla on monipuolista ohjelmaa, tapahtumassa esiintyy mm. bluesmies Ismo Haavisto klo 17 alkaen. Asemalla pienoisrautatie, näyttely ja kahvio. Alueella voi tutustua museojunakalustoon ja tapahtumaan saapuu muita vanhoja kulkuneuvoja, maatalouskoneita yms.
Jos haluat tarjota ohjelmaa, talkooapua Rautatiepäivään tai muuten vaan tiedustelle lisätietoja, niistä tarkemmin osoitteessa: www.topparoikka.net.

Asema on auki myös sunnuntaina 11.6. klo 10-14.

Ismo Haavisto

Vierumäen asemalla esiintyvä Ismo Haavisto kuuluu Suomi-bluesin ammattilaiskaartiin. Ismo tunnetaan laulajana, harpistina, kitaristina ja biisintekijänä. Haavisto on mukana omalla kappaleellaan Aki Kaurismäen tuoreessa elokuvassa “Toivon tuolla puolen”, jonka ensi-ilta oli 3.2.2017. Ismo Haavisto One Man Band on Ismon aktiivisin “kokoonpano”. Haavisto soittaa kitaraa, slidea, huuliharppua ja tietysti laulaa. Menoa rytmittää jalalla paukutettava Stompbox ja jalkatamburiini. Ohjelmisto koostuu omasta tuotannosta ja 30-50-lukujen blueskappaleista.

Ismo Haavisto esiintyy Vierumäellä 10.6.2017 (Kuva  ismohaavisto.fi)

Ismo Haavisto esiintyy Vierumäellä 10.6.2017 (Kuva ismohaavisto.com)