Kirja-arvio: Lahti

Lahdesta on julkaistu useita kuvateoksia ja nyt lukulampun valossa on vuonna 1963 Lahden kaupungin julkaisema Lahti-niminen kirja. Se ei liene poikkeuksellinen tai omalaatuinen, mutta 49 vuotta myöhemmin se tuo esiin toisenlaisen Lahden kuin miltä se itselle nykyään näyttäytyy. Mutta silti se näyttää sen saman Lahden, joka on tullut tutuksi ja niin kai näiden kuvakirjojen ajankuvaus on se asia johon aina haluaa palata.

Toinen olennainen syy miksi haluan juuri nimenomaan kirjoittaa tästä kirjasta on se seikka että sain kirjan lappeenrantalaiselta kaveriltani, joka tiesi minut Lahti-faniksi, ja jonka kanssa on käyty monet hyvät keskustelut Lahdesta ja Lappeenrannasta. Niinpä perinnöksi jäänyt hyväkuntoinen kirja sai uuden omistajan: poika tuli kotiin.

Toimituskuntaan on kuulunut Antero Nurminen, Pentti Mäkinen, Niilo Savutie, Osmo Vesiranta, Toini Vuorenjoki. Kirjan johdannon on kirjoittanut lahtelaisille tutumpi Olli Järvinen. Tekstit ovat suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi. Yli 90-sivuinen teos sisältää niin mustavalko- kuin värikuviakin. Värikuvia on 6 kpl ja niissä todella värit tulevat hienosti esille, jota tietenkin korostaa niiden määrän vähyys verrattuna mustavalkoisiin. Esimerkkeinä Fellmannin puiston kukkaloisto tai talvisen linja-autoaseman sävyt.

Kirjassa on paljon mielenkiintoisia yleiskuvia kaupungista, etenkin jo nyt kadonneista teollisuusalueista sekä lähikuvia ihmisistä näiden kompleksien sisällä, joista avautuu arkinen lahtelaisuus. Keskustakuvissa kiirehtivät ihmiset kertovat omalta osaltaan väistyvästä agraariyhteiskunnasta kohti urbaania kaupunkia; 1960-luvulla Lahti oli voimakkaasti kasvava kaupunki. Kirjan alustusteksti päättyykin lauseeseen: ”Elämä jatkuu, samoin kaupungin rakentaminen, jotta huominen olisi tätä päivää parempi”.

Kaupunkikeskustan muoto

Johdanto

Lahden Aleksanterinkatu on saanut jälleen perinteiset jouluvalot. Kun ne vuonna 1983 ensimmäisen kerran ripustettiin kadun ylle oli se tuolloin toisennäköinen. Katuja reunustivat paikoituspaikat, jotka ovat sittemmin hävinneet, viimeistään 1990-luvun lopun katuremontin myötä. Tosin osa paikoista palasi vuoden 2016 katuremontin yhteydessä.

Joulu on tänä vuonna tullut torille joulukylän muodossa. Tori on ollutkin aina kaupungin sydän, siitä asti kun se kaavoitettiin vuonna 1878 kauppalan keskelle. Torin ympäristö on muuttunut noista ajoista tyystin. Tori on käynyt läpi muutoksia, mm. 1950-luvulla se sai mukulakivipinnan ja vesiallas poistettiin joskus 1960-luvulla.

Ensimmäisessä paperisessa Lahen Lehessä (nro 0) julkaistu artikkeli oli kirjoitettu usean keskustelutilaisuuden pohjalta, ja se oli johdanto lehden teemalle, jossa tarkasteltiin Lahden keskustaa. Olen sittemmin lisännyt juttuun muutamia korjauksia, tarkennuksia ja huomioita, viimeksi lokakuussa 2018.

Artikkelin sävy on enemmän henkilökohtaista, empiirisiin kokemuksiin pohjautuvaa pohdintaa. Pontimena oli tietysti oma kiinnostukseni yleisesti keskustan kehittämiseen ja etenkin se, että toimin tuolloin kauppiaana Rautatienkadulla vuosina 2006-2008.

Kuten huomaamme, asiat ovat edenneet hitaasti, joten artikkelin sanoma on edelleen ajankohtainen. Yksi olennainen keskustan hanke, toriparkin rakentaminen nytkähti hieman eteenpäin valtuustossa. Toriparkki sittemmin valmistui vuonna 2015.

Lahden kaupungin sivuilla julkaistaan keskustan kehittämiseen liittyviä hankkeita. Lisäksi asemakaava-asioita koskevalta sivustolta on nähtävillä yksittäisiä hankkeita, jotka liittyvät keskustarakenteen tiivistämiseen.

Keskustavisio

Syksyllä 2007 Lahden Yrittäjät ry:n järjesti kuulemistilasuuksia jäsenyrityksilleen. Tilaisuuksien tarkoituksena oli esitellä vuonna 2004 Lahden kaupungin hallituksen hyväksymää keskustavisiota ja herätellä keskustelua yrittäjien parissa. Esittelytilaisuuksissa yleensä paikalla oli useampi kymmenen yrittäjää sekä muutamia keskustan asukkaita. Asiallisesti huomautettiinkin että keskustaa ei pidä rakentaa pelkästään elinkeinoelämää varten, vaan on otettettava huomioon asukkaidenkin toiveet. Keskustan tiivistämistä  asuinrakennusten muodossa on myös suunnitelmissa. Asukkaat varmasti kannattavat autoliikenteen rajoittamista, onhan porua herärättänyt nn. korttelirallin aiheuttamat meluhaitat Vapaudenkadulla.

Houkuttelevempaa keskustaa on jo visioitu nykymuodossaan vuosikymmenten ajan. Suunnitelmissa on ollut esillä se, miten keskustan infraa ja rakenteita pitäisi muuttaa, jotta sen asema kaupallisena keskuksena säilyisi tulevaisuudessakin vahvana. Viime vuosina yksityinen puoli on tehnyt suuria investointeja keskustaan, mutta Lahden kaupungin vuoden 2009 budjetissa ei ole merkitty euroakaan keskustan kehittämiseen.

Vuoden 2004 keskustavision peruslähtökohtana on keskittää pysäköinti useaan keskustassa sijaitsevaan pysäköintilaitokseen ja rauhoittaa ydinkeskusta autoliikenteeltä kävelypainotteisille ratkaisuilla. Aleksanterinkatu on muutettu joukkoliikennekaduksi. Tilaisuuksien puheenvuoroissa eräs yrittäjä kiteytti sen, mitä varmasti moni tuumaa: ”Näyttää kivalta ja olen kannalla, muttei toimi käytännössä?” Kaikki ovat sitä mieltä että viihtyisyyttä pitää lisätä, mutta ei niin että kauppa kärsisi. Kauppias viihtynee kun kassakone kilisee, asiakkaalle tärkeää on kokonaisuudessaan ostotapahtuman helppous. Näennäisesti osapuolilla on sama päämäärä, mutta miten ja millä keinoilla tavoitteiseen päästään? Kaikille on selvää, että keskustan pitää olla houkuttelevampi ja kilpailukykyisempi suurten markettikeskittymien puristuksissa. Oppivatko keskustassa asioivat käyttämään keskitettyjä pysäköintilaitoksia ja kuinka nopeasti? Miten ostotottumukset muuttuvat ja mitä muutokset maksavat yrittäjille lyhyellä aikavälillä? Minkälaisia muutoksia on tulossa Lahden keskustan elinkeinorakenteeseen?

Keskustavisio on kokonaisuus, jossa on otettava huomioon eri osa-alueet sekä keskustaympäristön erilaiset toimijat. Päätökset keskustan kävelypainotteistamisesta tehdään sen jälkeen, kun kaupungin hallitus on tehnyt päätöksen tuleeko torinalusparkki vai ei. Miten toriparkin jälkeen keskustan kehittämistä viedään eteenpäin ja millä painotuksin?

Lahtelainen keskusta

Ensimmäisen kerran Lahden keskustaa tai tarkemmin sanottuna Lahden kylää haluttiin uudistaa ajanmukaiseksi 1800-luvun puolivälin jälkeen. Ahtaan kylän uudelleenrakentamissuunnitelmia ei suoranaisesti päästy sellaisinaan toteuttemaan: Lahden kylä paloi kesäkuussa 1877. Tämän ikävän onnekkaan tapahtuman jälkeen Lahteen laadittiin Alfred Cavenin, ajan ihanteiden mukainen ruutukaava. Pieni kylä muodosti kaavallisesti keskustan nykyisen muodon.
Seuraava iso yksittäinen muutos koettiin toisen maailmansodan jälkeen, kun karjalaiset siirtolaiset asettuivat Lahteen, tuoden mukaan lisää asukkaita ja yrityksiä.

Lahti oli 1950- ja 1960-luvuilla kasvava kaupunki ja voimakkaan rakentamisen ansiosta Lahden positiivinen maine Suomen ”amerikkalaisimpina kaupunkina” vahvistui. Kääntöpuolena muuttovoittoinen, mutta juureton kaupunki sai negatiivisen Chicago-leiman – sosio-ekonomisene ongelmien johdosta – jota vielä tänä päivänäkin pyyhitään pois.

Keskustaa haluttiin modernisoida 1960-luvulla. Kukaan ei Lahtea polttanut, mutta vanha keskusta modernisoitiin, mm. katuja levennettiin. Asuntoja tarvittiin maalta töiden perässä kaupunkiin muuttaville uusille asukkaille. Taloudellinen nousu aiheutti näkyviä muutoksia kaupunkikuvassa, vanhat talot saivat väistyvät modernien asumiskriteereiden täyttävien elementtitalojen tieltä. Kirjaimellisesti, kun teitä levennettiin, jotta autoliikenteelle muodostuisi enemmän tilaa ja talot ”työnnettiin” sisemmäksi kortteliin lisäpaikoituksen toivossa. Aivan loppuun operaatiota ei viety, kun uudet tuulet muuttivat suunnitelmien suuntaa. Jäljet ovat silti edelleen nähtävillä: epätasaiset rakennusrivistöt katujen varsilla. Väljän kaupungin ihanne väljähtyi.

1980-luvulla oli jo taloudellisesti paremmat ajat. Kovaa mentiin, ehkä liiankin kovaa. Tuli Business City, suunniteltiin keskustakortteleiden läpäiseviä kävelyväyliä sekä siltoja yhdistämään kaupalliset saarekkeet toisiinsa.

Laman jälkeen Aleksanterinkatu myllättiin, valaisimia ja penkkejä uusittiin. Aleksi sai myös pyörätien ja tori uuden pinnan. Muualla keskustassa vähän puuhasteltiin.

Kaupunkikeskustan kehittämisen voi nähdä pelkän pinnan kiillotukselta, mutta kun sen lähtökohdat johdetaan siihen, mitä meillä lahtelaisina on urbaanin kokemusten sarjassa, voi sen avulla saavuttaa aineettomia ja aineellisia höytyjä pidemmällä aikavälillä. Keskusta on paikka jossa tapaamme toisemme, keskusta luo sosiaalisia kokemuksia, johon välttämättä suuret markettikeskittymät eivät kykene. Mutta onko sekin välimatka kuroutumassa umpeen, ostoskeskusten muuttuessa huvittelupuistoiksi, joista voi elämysten lisäksi ostaa päivittäistavaroita.

Lahden keskusta on jo nyt vetovoimainen, josta kertoo omalta osaltaan se, että liiketilat ovat kysyttyjä (Antti Iso-Sipilä toteaa Etelä-Suomen Sanomissa 23.7.2011 että liiketilojen vajaakäyttöaste on lisääntynyt voimakkaasti vuoden parin sisällä voimakkaasti, toim. huom.) eikä tarjontaa voida kasvattaa kuin radikaaleilla maankäyttöön liittyvillä toimenpiteillä tai täydennysrakentamisella. Elävä kaupunkikeskusta ei tietenkään riipu pelkästään siitä onko ulkoiset olosuhteet kunnossa, vaan tärkeintä on sisältö, mitä keskustalla on kokonaisuutena tarjottavissa. Minkälaisia ihmisiä ja luovia toimijoita kaupunki houkuttelee, kuinka myönteinen ilmapiiri vallitsee asukkaiden, kauppiaiden, järjestöjen ja yhdistysten välillä. Mitkä ovat tavoitteet ja miten ristiriitatilanteet ovat soviteltavissa? Ei riitä että autot saadaan pois keskustan kävelyalueilta, vaan tilalle on saatava elävä, ihmisten kokoinen keskusta, jossa on hyvät puitteet tehdä kauppaa, mutta olla myös tekemättä.

Minkälainen rooli kaupunkien keskustoilla on tulevaisuudessa? Ostoskeskuksissa tehdään isoa kauppaa, johon matkataan kauempaakin. Ainakin suurempien kaupunkien keskustojen vetovoima säilynnee, mutta se on muuttamassa muotoaan. Onko suurten ja keskisuurten keskustojen rooli ulkoilmaviihdekeskuksina vahvistumassa, kaupan siirtyessä kaupungin laitamille? Ihmetelläänkö joskus tulevaisuudessa kaupunki-sanan alkuperää? Palaako aika jolloin kaupungissa tehtiin vielä kauppaa? ”Äiti, lähdetään maalle ostoksille!”, nyt jo joku huudahtaa.

Kirjoitus julkaistu 8.2.2008 ilmestyneessä ensimmäisessä Lahen Lehdessä (nro 0/2008) lukuunottamatta johdantoa. Artikkelia on päivitetty 15.10.2018.

Lahti-seuran vuosijuhlaa


Lahden kaupunki täytti tänä vuonna 106 vuotta ja kotiseutuyhdistys Lahti-seura on viettänyt 65. juhlavuotta. Seuran perinteistä vuosijuhlaa vietettiin tiistai-iltana kaupungin syntymäpäivänä 1.11.2011 Lahden Muotohuoltamolla, joka toimii WDC Helsinki 2012 designvuoden Lahden näyttelytilana ja toimipisteenä. Vesijärven kadulla sijaitseva funkistyylinen asema rakennettiin Esson huoltoasemaksi ja se valmistui vuonna 1931. Asema oli vasta Suomen toinen ja Helsingin ulkopuolella ensimmäinen tämän tyylisuunnan huoltamo. Vuodesta 1987 lähtien rakennuksessa toimi ambulanssiasema, jonka jälkeen siitä kunnostettiin Riku Roudon toimesta moottoripyöräliike, ja nyt siis rakennus on Muoltohuoltamo.

Vuosijuhla käynnistyi perinteiseen tyyliin seuran puheenjohtajan avajaissanoilla, jonka jälkeen Muotohuoltamon projektipäällikkö Päivi Ronkainen-Forsius kertoi huoltamon historiasta ja toiminnasta. Paikalla olleet pääsivät tutustumaan Designnäyttelyn Muotoja, jonka järjestäjinä toimi Muoto2 ja Malinen&Takkinen. Pian tämä näyttely vaihtuu Heikki Sauren Kirjoituksia maasta -näyttelyyn, johon voi tutustua ajalla 8.-19.11. Muotohuoltamo tarjosi lahtiseuralaisille myös kahvit.

Ronkainen-Forsius jälkeen 30-päisen yleisön eteen asteli juhlapuhuja Risto Halme. Hän syntyi aivan huoltamon läheisyydessä sijainneessa Lahden synnytyssairaalassa 78 vuonna sitten. Halme valmistui sisustusarkkitehdiksi Taideteollisesta oppilaitoksesta, Ateneumista vuonna 1959, mutta teki työuransa Lahdessa, jossa asuu edelleen. Risto Halme pureutui puheessa Lahden elinekeinoelämän kehitykseen  ja (muotoilu)yrittämisen haasteisiin nykypäivänä. (Puhe on luettavissa seuraavassa Lahti-seuran Hollolan Lahti -lehdestä.)

Halmeen jälkeen päästiin tunteikkaisiin tunnelmiin kun Lahti-seuran puheenjohtaja kukitti Onerva Vartiaisen kanssa Vuoden 2011 Lahtelaiseksi lihamestari Eila Saarisen. Saarinen työskenteli Osuuskauppa Hämeenmaan palveluksessa ennen kun jäi kesäkuussa eläkkeelle, tehtyään 56 vuotta töitä.
(Vuoden lahtelaisesta kattavammin myöhemmin Lahti-seuran nettisivuilla.)

Seuran vuosikokous

Ennen vuosijuhlaa tiloissa pidettiin Lahti-seuran sääntömääräinen syyskokous. Kokouksessa käytiin ensi vuoden asioita läpi, valittiin mm. uudet hallituksen jäsenet. Uusina hallitukseen valittiin Irma Willman ja Heikki Kolunen. Puheenjohtajana jatkaa Sauli Hirvonen, muut hallituksen jäsenet ovat Onerva Vartiainen, Marianne Valola, Paula Sällinen, Martti K. Lehto, Timo Peippo ja Esa Yrjölä. Lisäksi valittiin toiminnantarkastajat vuodeksi 2012, jotka ovat Risto Lassila ja Seppo Toivonen. Varatoiminnantarkastajat ovat Pekka Kotiaho ja Seppo Nieminen.

Kokouksen aikana ja sen jälkeenkin keskustelua herätti erityisesti, miten seura saataisiin paremmin nuorten tietoisuuteen. Esille tulikin monia hyviä kehittämisideoita, joita uusi hallitus pääsee ensi vuonna pureksimaan.

Lisäksi tilaisuudessa palkittiin viirillä Kari Knuuttila pitkästä ja ansiokkaasta työstä seuran hyväksi. Tunteikkaat terveiset toi Tauno Salo seuran pitkäaikaiselta puheenjohtajalta Unto Tupalalta.

Vuosijuhlasta ja syyskokouksesta lisää tulevassa Hollolan Lahti -lehdessä nro 4/2011.

Lahden kaupunkikeskustan sivut

Miten Lahti näkyy internetissä -sarja, osa 22.

Uuden keskustaisännän Timo Taulon myötä myös Lahden keskustaeheytyksen sivut uudistuivat ja runsastuivat. Myös sivujen osoite on uusi (vanhoilta sivuilta pääsee). City-sanaa suomalaisessa kontekstissa on moitittu monesti teennäiseksi, joten olisko nimenä ollut parempi lahtikaupunki tai vastaava, kun en ainakaan sivuilta löytänyt englanninkielistä vaihtoehtoa (vielä?). Ainakin nimi on lyhyt ja ytimekäs, jotenkin lahtelainen…

Pitkään keskustaeheytyksen sivut olivat auttamasti kömpelöt ja epäkäytännölliset, tämän kevään sivujen uudistus on tullut tarpeeseen ja Lahden keskusta on saanut arvoisensa näyteikkunan. Sivujen rakenne on selkeä ja visuaalisesti sivut ovat raikkaat ja etusivun vaihtuvat valokuvat tuovat eloa. Liikkuvat grafiiset elementit sivun alareunassa tuovat mukavaa kaupunkimaista liikettä.

Sivuilla esitellään keskustan monia mahdollisuuksia mm. tapahtumien ja yritysten tarjonnan muodossa.

Tapahtumakalenteri on selkeä. Oleellisemmat tiedot eli päivät ja nimi korostetusti ja vierestä löytyvät lisäselitykset kuvineen. Ajankohtaista-sivulla on toukokuun aikana julkaistu useita keskustaan liittyviä artikkeleita ja huomioita. Ajankohtaista-sivun lisäki keskustaisäntä Timo Taulon blogi tuo isännän omia henkilökohtaisia huomioita ja mietteitä keskustan elämästä ja sen kehittämisestä.
Keskustaeheytys
kertoo yhdistyksen toiminnasta.
Yritysten esittelyistä löytää monenmoista keskustan palvelua. Ne on kategorioitu kuuteen eri osioon:
Shopping, Kauneus & Terveys, Hotellit & Ravintolat, Viihde & Taide, Palvelut ja Kauppatori. Infoa löytää mm. pysäköinnistä, Kauppahallista sekä kuvien ja linkkien muodossa kaupungin historiasta.

Lahticity.fi

Lahtelaista kuvagalleriaa

Avasin lähes vuosi sitten kuvagallerian urban.pictures.fi (hieman eri nimellä silloin), jonka toimintaperiaate perustuu valmiiseen galleriapohjaan. Edullisen vuosimaksun maksaessa saa eteensä yksinkertaisen käyttöjärjestelmän ja yksinkertaisen näkymän. Nykyään jokainen pystyy luomaan suhteellisen vaivattomasti tämäntyyppisiä ”tavissivustoja” ja jakamaan kätevästi tallennettua historiaa ja jakamaan sitä pitkälle jälkipolville.

Galleriaan on tarkoitus tyhjentää omia kuva-arkistoja, jotka koostuvat pääasiassa Lahdessa otetuista kaupunkikuvista sekä rautateistä (rautatieaiheisia kuviani löytyy myös suositulta Vaunut.org-sivustolta). Suurin osa arkistokuvistani ei näyttäydy kovin kiinnostavilta nyt, mutta luulen että ainakin osassa voi nähdä muutaman vuosikymmenten päästä arkista historian havinaa. Omaa kameraa minulla ei ole, joten kiitos niille, jotka ovat omaansa minulle lainanneet. Välillä kuluu pitkiäkin aikoja jolloin ei tule kuvattua. Kuvauskipinä iskee kun huomaa konkreettiset muutokset lähiympäristössä tai kun lukee lehdistä uusista rakennus- tai kaavasuunnitelmista.

Hiljattain muuton yhteydessä löysin nipun valokuvia, jotka luulin jo hävittäneen. Kuvat olin ottanut joskus 1990-luvun lopulla ja kun saan ne skannattua, laitan ne sivustolle esille. Omalta kohdalta Lahden tallentaminen alkoi juuri 1990-luvun lopulla, kun tietoinen kiinnostus kaupunkiympäristöön oli syntynyt 1990-luvun alussa. Osa kuvista on Ankkurista, aikaa ennen Sibeliustalon valmistumista, muusta uudesta rakennuskannasta puhumattakaan. 90-luvun loppu ei nyt tunnu kovin kaukaiselta, mutta lähihistoria on kiinnostavaa juuri siksi että että Lahdessakin moni paikka on täysin muuttanut muotoaan lyhyessä ajassa. Ja vaikka näin tapahtuu, aina voi löytää ympäristöstä tunnistettavia kiintopisteitä, jotka kiinnittävät paikkaan, jonka tuntee omaksi muutoksista huolimatta.

urban.pictures.fi-sivustolla on tällä hetkellä vain kolme kuvakoostetta, mutta toivon mukaan pääsen keväällä täydentämään sitä ahkerammin. Ajatuksena on myös ollut että julkaisisin sivuilla myös muutakin kuin valokuvia, esim. vuosien varrella tekemiäni julisteita ym.

Kannattaa käydä tutustumassa myös Ratapihaan (jonka banneri on istunut jo jonkin aikaa tuossa oikeassa laidassa), joka on rautatieharrastajaystäväni ylläpitämä: ”Ratapiha.com on kuvablogi Lahesta, pääaiheina muuttuvan rautatie- ja kaupunkikulttuurin ilmiöt ja tapahtumat.”

Omaa luokkaansa verrattuna edellämainittuihin on Chicago.fi, joka onkin tulevien (?) ammattilaisten ylläpitämä vapaamuotoinen, sivujen esittelyssä todetaan tyhjentävästi:

”Z-junan päätepysäkki on paikka, jossa nuori suomalainen valokuva kasvaa. Chicago.fi -sivusto esittelee Muotoiluinstituutin valokuvaa intohimolla ja ehdottoman tosissaan. Se on paikka ilman rajoja, ilman johtajaa. Sillä ei ole visuaalista linjaa eikä tyylisuuntaa. Chicago.fi on kaikkea sitä, mitä elävä, muuntuva ja moninainen valokuva on.

Chicago.fi on opiskelijoiden itse luoma, ideoima ja ylläpitämä sivusto, joka syntyi tarpeesta näkyä ja olla. Sivusto esittelee rönsyilevää ja tekijälähtöistä valokuvaa, sekä saattaa vihdoin yleisön nähtäville sen yhteisöllisen voimakkuuden ja kuvallisen ilmaisun vahvuuden, mikä ’Lahden valokuvakouluun’ on aina liitetty. Chicago.fi kutsuu nauttimaan, pysähtymään ja häkeltymään valokuvasta.”

Mainoskuvia Päijät-Hämeestä pääsee ihailemaan Lahdenseutu.net-sivulla.