Museojunia Lahdessa

Lahdessa kulkee tänäkin vuonna museojunat. Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry yhteistyössä Haapamäen Museoveturiyhdistyksen kanssa järjestää ajot Heinolaan 7.-8.5.2011 sekä 18.-19.6.2011. Aiemmista tiedoista poiketen Keiteleen Museon lättähatut (Dm7) eivät ole tulossa, resurssipulan takia eivät tällä kertaa lättäajot jäävät tekemättä. Höyryveturi Ukko-Pekkakin (Hr1 1009) oli tarkoitus tulla Lahteen, mutta toistaiseksi veturi on remontin alla. Jos kunnostus etenee suunnitelmien mukaan, on mahdollista, että höyryjuna saapuu Lahteen myöhemmin kesällä.
Tämän vuoden varmistuneista ajoista lisää artikkelin lopussa.


Lahti on ollut otollinen paikka museojuna-ajoille. Keskeinen sijainti sekä Lahdesta suuntautuvat teollisuuskäytössä olevat rautatiet Heinolaan ja Loviisaan ovat mahdollistaneet epäsäännöllisen matkustajajunaliikenteen.

Lahdessa järjestettiin 1980-luvulla kesäisin säännöllisesti museojuna-ajoja Lahdesta Heinolaan. Lähdöt tapahtuivat Vesijärven asemalta. Heinolan radalla liikennöinyt höyryjuna valittiin 1985 Suomen hauskimmaksi matkakohteeksi (Wikipedia). Lue täältä viime vuoden yhdestä junamatkasta täältä. Myöhemmin ajoja alettiin järjestämään Lahden Rautatiepäivän yhteydessä, josta jäljempänä.

Viime vuosina toukokuisten Classic Motor Show:n yhteyteen Salpausselän seisakkeelle messuhallin tykö, Topparoikka järjestivät rautateihin liittyvää toimintaa: vuonna 2009 Salpausselällä seisoivat liikuteltava Risto-höyryveturimuistomerkki sekä Fo-konduktöörivaunu, jossa pääsi tutustumaan lahtelaiseen rautatiekulttuuriin.
Vuonna 2010 oli vuorossa liikkuvaa kalustoa Ukko-Pekan muodossa, paikalla seisovan konduktöörivaunun toimiessa lipunmyyntipisteenä. Viikonlopun aikana oli tarkoitus ajaa neljästi Heinolaan, mutta kerrat jäivät kolmeen, koska Kymijärven voimalaitoksesta haetut hiilet hyydyttivät Pekan ja viimeinen matka jäi tekemättä.

Ajoja on myös järjestetty Loviisaan. Höyryllä Walkoon -tapahtumaan (vuosina 2008 ja 2009) Pikku-Jumbolla ajettiin tietysti Lahden kautta vaikka tarkoitus oli palvella Loviisan ja Valkon väliä kulkevia.

Lisäksi Heinolan ja Loviisan radoilla on nähty vuosien varrella erinäisiä avoimia sekä epävirallisempiakin museojuna-ajoja höyryllä ja dieselillä. Mainittakoon että Loviisaan ajettiin vuonna 2005 Dr12 2216:n eli Hurun vetämä SRHS:n syysretkijuna.

Lahden runsaan rautatiestön ansiosta myös kaupungin sisäisesti on pystytty järjestemään useita museojuna-ajoja, mm. vuonna 2010 Pikku-Jumbo (Tk3 1136) pendelöi moottoripyörämessuilla Lahden aseman ja messualueen välillä. Topparoikan satavuotias lumiaura oli radan päätepuskimella toivottamassa messuvieraita tervetulleeksi: kaminassa oli lämminhenkiset tulet.

Myös Mukkulaan on tehty muutamia yleisömatkoja sekä höyryjunalla että dieselillä, kuten oheisesta kuvasta (vaunut.org) näkyy.

Oman mausteensa epäsäännölliseen liikenteeseen ovat tuoneet perinteiset Salpausselän kisajunat (kuvia kisajunista vuodelta 2006 ja 2007 Topparoikan kuvagalleriassa). Vanhaa satamarataa on toki hyödynnetty muissakin tapahtumissa, tosin satunnaisesti ja ne eivät ole edustaneet ns. museojunakulttuuria. Näin matkustajat ovat päässeet suoraan tapahtumapaikalle urheilu- ja/tai messukeskukseen. Ratayhteys satamaan katkesi Jalkarannantieltä 1990-luvun alussa ja Jalkarannantien ja Salpausselänkadun välinen yhteys purettiin vuonna 2006.

Rautatiepäivät 2006-2009

Topparoikka järjesti vuonna 2006 ensimmäiset nykymuotoiset rautatieharrastajien avoimet ovet Lahden varikolla. Silloin ei vielä ollut liikkuvaa kalustoa resiinaa lukuunottamatta, mutta jo seuraavana vuonna 2007 järjestettiin höyryinen yleisöjuna. Ukko-Pekka matkasi ensimmäistä kertaa Helsingistä oikorataa pitkin. Mäntsälän asemalla oli varsinainen kansanjuhla. Lahdessa soittokunta otti höyryjunan vastaan.
Vuoden 2008 Rautatiepäivänä koettiin jopa pientä museojunaruuhkaa. Tuttuun tyyliin paikalle Helsingistä saapui Ukko-Pekka (Hr1 1009). Ukko-Pekan saavuttua Mytäjäisiin Pikku-Jumbo, aloitti matkansa Heinolaan. Paikalla vieraili myös PorHan lättähättu (Dm7), jonka mukana matkasi saksalaisen televisiokanavan SWR:n Eisenbahn Romantik-kuvausryhmä. Televisioryhmä matkusti rengasmatkan Suomen museorautatiekohteisiin ja ensimmäisessä osassa ryhmä vieraili myös Mytäjäisten varikolla.
Vuonna 2009 Pikku-Jumbo kuljetti tuttuun tyyliin ihmisiä Mytäjäisistä Heinolaan.
Tapahtumapaikalla oli myös saattajana toiminut museodieselveturi Huru.
Vuonna 2010 ei Rautatiepäivää ei järjestetty varikon epävarman tilanteen takia.

Museojuna-ajot vuonna 2011

Museojunakauden avaa 7. ja 8.5.2011 kun legendaarinen museoveturi Pikku-Jumbo vaunuineen saapuu Lahteen. Viikonlopun yleisöjunat järjestetään Classic Motor Show-tapahtumasta Heinolaan. Topparoikka järjestää ajot yhdessä Messukeskuksessa järjestettävien Classic Motor Show-tapahtuman kanssa.

Kesäkuussa Topparoikka järjestää höyryveturivetoisia museojunia yhteistyössä Haapamäen museoveturiyhdistyksen kanssa KesäHeinola-tapahtumaan 18.6 ja 19.6.2011.

Loppukesän mahdollisista muista ajoista myöhemmin tiedotetaan Museojunalla Lahdesta -sivulla.

Radanrakentajien haustausmaa – Lahtea tonkimassa osa 3

Ensilumi oli satanut, ilma sunnuntaina oli raikas. Tällä kertaa vierailukohteena oli yksi Hollolan Lahden historian dramaattisia paikkoja, Radanrakentajien hautausmaa. Allekirjoittanut oli käynyt paikalla yli 15 vuotta sitten, mutta muistikuvat olivat ajansaatossa haalistuneet. Itseni ja Markus-sedän vierailun tarkoitus oli tietenkin tutkia syrjäisen paikan olemusta ja tutustua samalla sen historiaan ja myös tallentaa sen tunnelmia kauniina syyspäivänä.

Hauta ja sen muistomerkki sijaitsee Salpausselällä, entisessä Hollolan Järvenpään kylässä, joka on nykyään Lahden Järvenpään kaupunginosa. Hautausmaa oli jäänyt vanhan ja uuden Valtatie 12:n puristuksiin. Uuden tien linjaus oli lohkaissut ison palan hautausmaa-alueen länsipuolelta, vanha tie ohitti haudan eteläpuolen. Tiehankkeiden takia hautausmaa oli tarkoitus hävittää, mutta lopulta se onneksi säästyi. Tässä vuoden 1979 ilmakuvassa näkyy valtatien rakentaminen ja keskellä pieni metsäsaareke.
Paikalle pääsy ei ole kovinkaan helppo, ainakaan kävellen tai pyörällä; pitää ylittää vilkasliikenteinen Nastolantie. Autolla pääsi paremmin. Nähtävyys-tienviitta opastaa vierailijan koruttomalle, isojen kivien reunustamalle paikoitusalueelle. Kävelimme mäen päälle välttävänkuntoista tietä pitkin, autolla ei ylös päässyt portin takia, mikä on tietysti hyvä.

Nälkäradan hauta

Riihimäki-Pietari radan rakentaminen alkoi vuonna 1867. Radanrakennuspäätöksen jälkeen valtava määrä työtä vailla olevia ihmisiä saapui radanvarsipaikkakunnille. Suomessa oli nälkävuodet 1866-1868 ja osittainen syy Pietari-radan rakennustöiden aloittamiselle oli lievittää maassa jo useina vuosina jatkunutta pulaa ja nälänhätää. Ankarissa oloissa hätäaputyönä rakennettu rata sai lisänimekseen “nälkärata” ja “luurata”.

Radanrakentajien hautausmaa perustettiin vuonna 1868. Sinä vuonna Hollolan noin 7000:sta asukkaasta kuoli yli tuhat ihmistä. Se osaltaan vaikutti ulkopaikkakuntalaisten hautaamisen kieltämiseen Hollolan seurakunnan hautausmaahan, kun oman seurakunnan kuolleita oli vaikea saada haudatuiksi. Muualta tulleille radanrakentajille perustettiin hautausmaa Hollolan Järvenpään kylään ja vaikka vieraspaikkakuntalaiset haudattiin toukokuusta lähtien omiin hautausmaihin, tuotti oman pitäjän vainajien kuljetus ja hautaaminen huomattavia vaikeuksia etenkin touko- ja kesäkuussa, jolloin kuolleisuus oli suurimmillaan. Vainajia kerrotaan löydetyn metsistä, ulkorakennuksista ja pihoiltakin. Kuolleita vieraspaikkakuntalaisia radanrakentajia varten perustettiin erilliset hautausmaat myös Hausjärvelle, Kärkölään ja Nastolaan.
(Lisätietoja Suomea ja Hollolaa kohdanneesta tuhosta Arno Forniuksen sivuilta Katovuosi 1867 ja Hollolan kuolovuosi 1868)

Hautapaikka on aidattu kiskoista hitsatulla aidalla. Aita on näyttävä, jonka sisäänkäyntiä koristivat rautaiset ristit. Useat kiskot näyttivät olevan vuodelta 1926, mutta kiskoaita on huomattavasti nuorempi. Muutama metri sisäänkäynnin edessä seisoi Lahden seurakunnan pystyttämä muistopatsas vuodelta 1953. Muistokiveen on kaiverrettu teksti: “Vuosien 1867 – 1868 suurina nälkävuosina haudattiin tähän paikkaan nälkään ja kulkutauteihin kuolleita Hollolan pitäjän Lahden ja Järvenpään kylistä sekä muualta kotoisin olleita Riihimäen – Pietarin radan rakentajia.” Haudassa on arvion mukaan n. 300 vainajaa.

Kahden sukupolven keskustelua

Kesken kuvauspuuhien paikalle saapui kaksi herrasmiestä sauvoineen. Keskustelua syntyi kahden sukupolven välillä ja vanhempi polvi oli vilpittömän innostunut siitä että nuoretkin kiinnostuneet paikallishistoriasta, historiasta joka on yhteydessä koko maata koetteleviin tapahtumiin. Monta tarinaakin kuultiin aina Kuusamoa myöten. Aidatun hauta-alueen kaakkoiskulmassa oli pieni hautakivi, jonka historia ja merkitys ei siinä hetkessä auennut. Pohdintaa entisajan olosuhteista ja vaikeuksista. Monet kysymykset jäivät ilman vastauksia. Mäen päälle kuuluivat ohikiitävien junien äänet.


Kuvat: Markus-Setä

Lähteet:
Wikipedia
Lahdenseurakunnat.fi
Vellamon vinkit
Arno Forsius – www.saunalahti.fi/arnoldus

[päiv. 13.10.2011]
Katso esittelyvideo Radanrakentajien hautausmaasta