Lahti-näyttelyiden trilogia

Vuosina 2019-2021 järjestetty “Lahti-näyttelyiden trilogia” on päättynyt. Noina vuosina pääkirjaston aulan näyttelytila toimi erinomaisena paikkana kolmen yhdistyksen toiminnan esittelyyn. Jokaisen näyttelyn pontimena oli tasavuosi, jonka yhteydessä esiteltiin kulloisenkin tahon toimintaa. Lahti-trilogiaksi nuo näyttelyt muodostuivat sattumalta ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Niitä tosin yhdisti se, että olin kaikissa näyttelyissä aloitteentekijänä ja lisäksi rooliini kuului myös näyttelyn kokonaisuuden suunnittelu ja tiedottaminen. Tuotin näyttelyihin myös aineistoa ja taitoin esillepannut julisteet. Ehkä juuri roolini takia näyttelyt noudattelivat samaa toteutustapaa.

Esittelen nyt nuo kolme näyttelyä lyhyesti, jotta muutkin yhdistykset innostuisivat kertomaan tarinaansa kirjastossa. Luultavasti olen jatkossakin järjestämässä kirjastoon näyttelyitä, aiheet tosin eivät ole vielä tiedossa.
Artikkelin lopuksi vielä kerron muistakin näyttelyistä joita olen ollut tekemässä.

Lahden karate 40-vuotta (syyskuu 2019)
Suomen paras karateseura (myös vuonna 2021 SM-mitalien perusteella) Lahden Karate on perustettu vuonna 1979. Vuonna 2019 vietettiin menestyksekkään ja perinteikkään seuran 40-vuotisjuhlia.
Itsekin olen karateharrastaja ja osallistun jonkin verran muuhunkin toimintaan kuten treenien ohjaamiseen. Lisäksi olen puuhannut mm. julisteita ja muuta materiaalia seuran markkinointikäyttöön. Vuoden 2017 tienoilla olin saanut tehtäväkseni laatia seuralla ns. leikekirjan, jota varten skannasimme seuran toiminnasta kertovia kymmeniä lehtileikkeitä ja valokuvia vuosien varrelta. Materiaalia kertyi runsaasti, joten ehdotin samassa yhteydessä seurasta kertovaa näyttelyä kirjastoon, olihan seuran juhlavuosikin oli tulossa. Ehdotus sai hyvän vastaanoton ja perustimme työryhmän viemään hanketta eteenpäin. Oma tehtäväni oli kerätä ja kirjoittaa aineistoa kasaan ja julkaistavaan muotoon. Erityisesti valokuvia ja lehtileikkeitä kertyikin runsaasti.

Kolme työryhmän jäsentä pääsi pystyttämään näyttelyä, mukana oli mm. Lahden karaten sensei ja yksi seuran perustajista Tuomo Heinonen. Heinosilta näyttely sai mojovan esillepanon seuran saamista palkinnoista sekä henkilökohtaisesti tunnustuksista.

Näyttely sai mukavasti positiivista palautetta.

Saman vuoden syksyllä seuran puheenjohtaja ja kansainvälisen tason tuomari Pirkko Heinonen sai Lahden kaupungin myöntämän Vuoden lahtelainen urheiluteko -tunnustuksen.

Näyttelyn julisteessa sensei (valmentaja) Tuomo Heinonen
Seuran menestystä vitriinissä
Lahden karate on viime vuosinaan menestynyt kansallisissa kilpailuissa


Rautateiden Lahti (Pietarin rautatie 150 v) (syyskuu 2020)
Riihimäeltä Pietariin valmistui rautatie koko matkaltaan vuonna 1870; Riihimäeltä oli Lahteen päässyt veturilla jo syksyllä 1869. Vuonna 2020 rata täytti 150 vuotta ja tarkoitus oli juhlistaa tärkeän väylän historiaa monin eri tavoin. Muun muassa radan varren kunnat, Väylä ja rautatieharrastajatahot suunnittelivat erityyppisiä tapahtumia.
Lahdessa aloitteen radan vuosipäivän huomioimiseksi teki Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry. Kävimme pitkän linjan rautatieharrastajan Markku Meriluodon kanssa keskustelemassa kaupungin edustajien kanssa mahdollisesta juhlien ohjelmasta. Meriluodolla oli jo ohjelmarunkoluonnos, joka noudatteli radan 125-vuotisjuhlia. Kuten tiedämme, koronan takia lähes kaikki juhlallisuudet jäivät lopulta pitämättä.

Topparoikka sentään piti rautateiden lippua korkealla Lahdessa ja järjestimme tapahtumia, toki turvallisuus edelle. Yksi näistä oli rautatieaiheinen näyttely kirjastossa syyskuussa 2020.
Sermeihin olin koostanut tietoa Lahden rautateistä ja Topparoikka-yhdistyksestä. Vitriiniin aseteltiin erilaista esineistöä ja pienoisrautateitä kuten Esko Nikkasen Lahti-pienoismalleja ja omia pienoisrautatiedioraamojani sekä Jonne Seppäsen tekemä Heinolan rata -infotaulu.

Mukana Topparoikan lisäksi oli Lahti-Seura sekä tulipyörä.fi-sivustoni.

Rautateiden Lahti -näyttelyn esittelyjuliste
Vitriinissä pienoisrautateitä ja muuta esineistöä
Esillä pienoismalleja, tietoja Rautatiepäivästä ja Heinolan rautatiestä


Lahti-Seura 75 vuotta (1.-15.10.2021)
Kolmas näyttely oli Lahti-Seuran 75-vuotisjuhlanäyttely, jonka sisältöä tosin laajennettiin koskemaan koko Lahtea. Seuran perustamiskokous pidettiin maaliskuussa 1946, näyttely pidettiin lokakuussa. Näyttelyn rakenne oli samanlainen kuin aikaisemmat, sillä miksi vaihtaa hyväksi havaittua konseptia: Sermeissä kerrottiin seuran toiminnasta ja vitriineissä esiteltiin Lahtea ja lahtelaisuutta esineistön kautta. Esineistö oli koottu Lahti-Seuran ja Tiitu Saastamoisen sekä omista tavaroistani, kuten kirjoista, postikorteista ja t-paidoista (kts. myöhemmin Ehtaa Lahtea).

Työryhmässä olivat itseni lisäksi Saastamoinen ja Ari-Veli Isonikkilä.

Näyttelyn pystytystä
Seuran vitriini ja Vuoden kotiseututeko -tunnustus
Kirjoittajan tuottamaa Lahti-aineistoa


Muita näyttelyitä

Hardcore/metallibändimme Generation XXX -julkaisi ensimmäisen ja ainoan levynsä vuonna 2007. Se ei sinänsä ollut mikään merkittävä asia. Enemmänkin se, miten teimme sen. Normaalisti levynjulkaisutapahtuma on keikka, mutta tällä kertaa halusin jotain muuta: Levyn julkaisu tapahtui levynjulkaisunäyttelynä.
Näyttely toteutettiin silloisen Taidepanimon Laboratorio-huoneessa kesällä 2007. Luulen että tämä on ollut suuritöisin näyttely, jota olen ollut ideoimassa ja tekemässä. Kävimme mm. kuvaamassa levyn kannet Helsingissä, kiitos siitä Nina Erwekselle.
Näyttelyn avajaistilaisuudesta meistä ei ollut ketään paikalla, joten paikallislehdessäkin oli vain maininta: “Generation XXX Laboratorio-tilassa” tms.
En tiedä onko vastaavaa levynjulkaisukonseptia toteutettu muualla ennen meitä tai meidän jälkeen. Hauska kokemus joka tapauksessa.

Huomioarvoltaan varmasti merkittävin näyttelyni oli Kotiseututatuoinnit: Lahti Lahden historiallisessa museossa syksyllä 2017. Kotiseututatuointinäyttelyn yhteyteen halusin esille muutakin lahtelaisuuteen liittyvää, joten näyttely laajeni yhteistyökumppaneiden avulla.
Mukaan tulivat videotaiteilija Seppo Pessan videoteos ja muotoilija Marianne Valolan töitä, kuten Lahen Raita. Lahti-esineistöä nähtiin Ehtaa Lahtea -nimisessä näyttelyssä, joka toteutettiin yhteistyössä Aatetila ry:n ja Lahti-Seuran kanssa.
Kotiseutunäyttelyyn sain Lahden kaupungilta tähän saakka ainoan henkilökohtaisen apurahan: Se meni kokonaisuudessaan verojen jälkeen valokuvaaja Mika Lintuselle.

Lahden rautatieharrastajat Topparoikka on esitellyt toimintaansa useissa näyttelyissä. Yksi tällainen oli Sibeliustalon Metsähallissa vuonna 2006 järjestetty Radan vuosi -tapahtuma. Esillä oli mm. resiina sekä Vesijärven sataman pienoisrautatie.
Vuonna 2018 yhdistyksen täyttäessä 30 vuotta, järjestimme juhlanäyttelyn Kansantalon kioskin ikkunoissa yhteistyössä em. Aatetilan kanssa.

Lahti-Seuran on ollut järjestämässä tai yhtenä osallisena monissa näyttelyissä, kuten jo aiemmin mainittu Ehtaa Lahtea. Vuonna 2014 co/Malskin tiloissa järjestimme Luovat ry:n kanssa Kai R. Lehtosen ilmavalokuvista valokuvanäyttelyn.
Ulla Koskinen-Laine ja Ulla Lilius käynnistivät seuran nimissä Lasten Lahti -hankkeen, johon kuului syksyllä 2019 järjestetty valokuva- ja pienoismallinäyttely Lahden kaupunginkirjaston lasten ja nuorten osastolla. Näyttelyn pääarkkitehdit olivat yhdessä koululaisten kanssa koonneet valokuvakokoelman, josta muodostui hieno näyttely. Lasten piirustuksia oli tarkoitus hyödyntää Lahden kaupunginmuseon näyttelyssä, mutta korona siirsi näyttelyn verkkoon.
Lahti-Seura oli järjestämässä tammikuussa 2018 Lahden kaupunkiympäristön kartoista näyttelyn kirjaston aulaan. Näyttely voitaisiin laskea Lahti-näyttelyksi, mutta jätin sen nyt pois laskuista, sillä emme hyödyntäneet tuossa näyttelyssä vitriiniä.
Kartat olivat esillä myöhemmin myös elokuvateatteri Kino Iiriksen aulassa.

Vuosien saatossa Kino Iiriksen aula on toiminutkin tilana monille valokuvanäyttelyille, kuten Albumit auki -hankkeen valokuville. Aulassa on esitelty myös yksityishenkilöiden valokuvakokoelmia kuten omiani Lahti-kuvia ja rautatiekuviani Kituvat kiskot -nimellä.

Mainittakoon vielä, että Lahti-valokuvakirjatrilogian kolmas osa Rautateiden Lahti on käynnistynyt verkkaisesti. Joka tapauksessa sen valmistuessa järjestän kirjan julkaisemisen yhteydessä aiheeseen liittyvän valokuvanäyttelyn.

Renkomäen sorakuoppa

Lahden seudun reunamuodostelma ja harjut ovat tarjonneet suuremmissa määrin 1800-luvulta alkaen hiekkaa kasvavan kauppalan ja kaupungin tarpeisiin. Käytön jäljet ovat edelleen nähtävissä maastossa, kuten Paavolassa sekä Salpausselän etelärinteellä. Toki rakennetut väylätkin (satamarata, Loviisan rata ja Heinolan rautatie) ovat jättäneet jälkensä Salpausselkään.
Entiselle Starkin varastoalueelle on parhaillaan rakentumassa Vahva-Jussi-niminen asuinalue. Ennen varastoaluetta siinä kohdin oli korkea Ilomäki, josta olen kirjoittanut täällä.

Ote opaskartasta vuodelta 1966.
Lahden Kaupunkiympäristön arkisto


Vaikka soran ja hiekan kaivuu on kaupunkialueella vähentynyt ja soranotto siirtyi sittemmin kaupungin reunoille, on esimerkiksi Renkomäki toiminut pitkään soranottopaikkana. Vuoden 1966 opaskartassa näkyy Lahden Betonin pienet soralaikut, jotka sittemmin laajenivat ikävännäköiseksi maamerkiksi. Nyt kun toiminta on viime vuosina pienentynyt, Lahden kaupunki kysyi kaupunkilaisten näkemyksiä alueen muuttamiseksi virkistyskäyttöön:
“Jälkihoitosuunnitelma käsittää Lahden kaupungin ja Rudus Oy:n yhteisen soranottoalueen. Virkistyskäyttösuunnitelma laaditaan sekä soranottoalueelle, että sitä ympäröiville metsäalueille.” Myös Etelä-Suomen Sanomat kysyi (tilaajille), mitä alueelle pitäisi tehdä.

Ennen kuin edes ehdin kaupungin sivuille tutustumaan suunnitelmaan, mielessäni kävi, että alue pitäisi muuttaa mahdollisimman luonnonmukaiseen tilaan. Tietysti “muuttaa” on hieman huono termi, sillä luonnonmukaisuus hoituisi ajan kanssa “itsestään”, mutta toki tässä ajatellaan myös paikan soveltuvan modernin ihmisen tarpeisiin eli kaupunkilaisten virkistäytymiseen.

Itse toivon, että alueelle saadaan erilaista puustoa, kasvillisuutta sekä tekolampia (kalaistuksineen). Ehkä jonkin verran opastettuja ja valaistuja reittejä, mutta muuten rakentaminen pitäisi rajoittaa esimerkiksi pelkkiin laavuihin.

Samantyyppisiä asioita painottaa myös kaupunki: “Renkomäen sorakuopan jälkihoito ja alueen virkistyskäytön suunnittelu on käynnistynyt. Mitä sinä haluaisit alueelle nyt tuotannon loputtua ja alueen vapauduttua kaikkien käyttöön? Missä alueella kulkisi juuri sinulle tarpeellisin yhteys? Olisiko alue erinomainen juuri johonkin tiettyyn harrastustoimintaan, mitä se alueelta vaatisi?”

Renkomäen soramonttu kesällä 2020. Kuva Sauli Hirvonen

Kuten todettu, mielestäni alue ei kaipaa mitään harrastustoimintaa tukevia kiinteitä rakenteita, vaan aluetta pitäisi kehittää “luonnonmukaiseen” suuntaan.
Kaupungin sivuillakin todetaan, on “tavoitteena on kehittää Renkomäen sorakuopan alue monimuotoiseksi biodiversiteettipuistoksi, jossa ulkoilu ja uhanalaisten lajien elinolosuhteet on yhteensovitettu toimivaksi kokonaisuudeksi.” Se on hyvä tavoite.

Lahtelaisedustusta Hittimittarissa

Hittimittari oli 1980-luvun suosikkiohjelma, ja nyt Hittimittarin jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa. Tätä kirjoittaessani olen päässyt toiseen kauteen ja jaksoon 21, josta enemmän tuonnempana.

Hittimittari-ohjelman idea oli kaikessa yksinkertaisuudessa se, että raatilaiset arvioivat musiikkikappaleita ja tv-katsojat pääsivät nauttimaan artistien musiikkivideoista. Musiikkivideokulttuuri oli Suomessa vielä 80-luvulla vaatimatonta, eihän tuolloin ollut juurikaan esitysfoorumeita; vain kaksi televisiokanavaa. Yhdysvalloissa Music Television käynnistyminen vuonna 1981 oli aloittanut uuden tavan kuluttaa musiikkia.
Suomessahan oli Levyraati aloittanut jo vuonna 1961, mutta siitä minulla ei ole tietoa, milloin Levyraadissa aloitettiin esittää myös musiikkivideoita.
Harva suomalaisbändi oli tuolloin tehnyt musiikkivideota, joten Hittimittarin kotimaisista “ajanvietemusiikin” videoista suurin osa lienee kuvattu ohjelmaa varten, ainakin samat lavasteet toistuvat monissa videoissa.

Jaksot esitettiin kahden viikon välein. Ensimmäisellä kaudella arvioitavat esitykset oli jaettu ulkomaankielisiin ja suomenkielisiin ohjelmiin, jotka esitettiin vuorotellen.
Kappaleet arvioivat raatilaiset. Viidessä maantieteellisesti jaetussa alueraadissa istui kymmenen jäsentä kussakin, raadin kokoontuessa eri jaksossa eri paikkakunnilla. Alueraatien pisteet ynnättiin ja kolme parasta pääsi jatkoon, ja jos kappale sai parhaat pisteet kolme kertaa peräkkäin, siitä tuli kestohitti ja se sai väistyä uusien tulokkaiden tieltä.
Juontaja oli ensimmäisellä kaudella Timo T.A. Mikkola.

Jaksossa 5 saatiin lahtelaistunnelmaa kun Sleepy Sleepers esitti kappaleen Järkee vai ei. Se sai yhteensä 128 pistettä tullen neljänneksi. Se kuitenkin pääsi jatkoon, koska Riki Sorsan Na na naa -kappaleesta tuli kestohitti. Sliipparit kuitenkin putosi seuraavalla kierroksella jäätyään kuudenneksi.
Sleeper Sleepers teki paluun toisella kaudella (jakso 19) kappaleelle On se niin väärin, sijoittuen kotimaisten sarjassa viidenneksi. Ei jatkoon.

Toisella kaudelle juontajan tahtipuikkoihin tarttui Mikko Alatalo. Ohjelmakin muuttui hieman edelliskaudesta: nyt se kesti tunnin sijasta puolitoista tuntia ja samassa ohjelmassa esitettiin vuorotellen vieras- ja suomenkieliset kappaleet.
.
Jakso 21 on mielenkiintoinen lahtelaisten näkökulmasta tarkasteltuna, sillä Keski-Suomen alueraati kokoontui Lahdessa Pentti Teräväisen johdolla. Teräväisen esittelyjuonnon olen litteroinut kohdasta 11:58 alkaen.

“Well, hello there! We are here in the Business city. Lahti, you know. Niin, enää ei puhuta Suomen Chicagosta vaan Business Citystä. Olemme täällä Lahdessa ja tuntuu siltä, että vaikku muu Suomi tuolle Business City -nimitykselle irvisteleekin, nämä lahtelaiset ovat siitä pikemminkin ylpeitä. Ainakin mitä mä katselin tuolla kadulla, niin jenkkirautojen, nuorten ihmistenkin autojen takalaseissa näkyi olevan aika paljon Business City -tarroja, joten se tuntuu olevan kova sana täällä.

No, Lahtihan on varmaan tuttu kaikille suomalaisille tuttu talviurheilu- ja kulttuurikaupunkina. Ja tämä on varmasti Suomen suosituin läpikulkukaupunki, tästähän joutuu menemään läpi, meni mihinkä suuntaan Suomessa hyvänsä. Elikkä monien koiranleukojen mielestä Lahden paras keksintö on tuo ohíkulkutie. Toiseksi paras keksintöhän on tietenkin tämä Sleeper Sleepers -yhtye, joka vaikuttaa täältä Lahdesta käsin.

Well, here we are elikkä olemme täällä kaupungin ykkösmestassa ja biisejä oikeen innolla raaditaan.”

Kohdasta 13:45 alkaen kymmenen raatilaista pääsivät suusanallisesti kertomaan suosikkikappaleensa. Näkyykö tuttuja?

Ulkolaisista kappaleista lahtelaiset antoivat eniten pisteitä Glenn Freyn kappaleelle You belong to the city. Tämä sai Alatalon tuumimaan, että Lahdessa tunnutaan ymmärtävän Amerikan-meininkiä, biisihän oli Miami Vicen tunnuskappale.

Lisäykset:
Jaksossa 53 eli neljännellä kaudella hittimittarin viisari värähtelee Badding Rockers -orkesterille, jossa laulaa lahtelaisvaikutteinen(?) Marko Haavisto.
Jaksossa 54 esiintyy Raggars kappaleella Nuori rytmi. Raggars sijoittui 4:ksi 84 pisteellä.
Jaksossa 59 raati on jälleen Lahdessa. Raadissa näyttää olevankin useampi tuttu kuin myös “julkisuudenhenkilö” kuten silloinen FC Kuusysin maalivahti Ismo Korhonen.

Kaiken kaikkiaan Hittimittari on kestänyt aikaa. Kasarimusiikin hitit ovat ajattomia, mutta toisaalta tietyn ikäisille ohjelma tarjoaa nostalgista tunnelmointia. Lisäksi ohjelma laajentaa tuon ajan viihdemusiikkikäsitystä, esitetäänhän siinä erityylistä ja -tasoista musiikkia nykykuuntelijalle: Tuttuja klassikoita, kadonneita artistilupauksia ja kenties jo unohdettuja hittejä.

PS. Artikkeli päivittyy jos myöhemmistä jaksoista löytyy lisää Lahti-yhteyksiä.

Teistä ja väylistä

”Lahden edullinen maantieteellinen asema Päijänteen vesistön eteläpäässä ja parin vanhan valtamaantien risteyksessä teki jo se varhain tavallisia maalaiskyliä huomattavammaksi paikaksi” toteaa Kaarlo Nieminen Kauppalan historia -kirjassa. Toisaalta Lahden kylää on yleisesti pidetty tyypillisenä sisä-Suomen raittikylänä, mutta hyvä sijainti yleisen maantien varrella ja sopiva etäisyys isoista kaupungeista katsottiin eduksi kun Hollolalle myönnettiin markkinaoikeudet vuonna 1672. Markkinapaikaksi määrättiin Lahden kylä.

Kylän kautta on kuljettu vuosisatoja talviteitä pitkin Keski-Suomeen. Lahtelaiset ovat tarjonneet läpikulkuliikenteelle muonitusta ja majoitusta sekä rahdinajoa, niin että aikalaiskuvauksen mukaan ”rahaa tuli ovista ja ikkunoista”.

On arveltu että nimenomaan liikenteen kehitys oli Lahden kohdalla se merkittävä tekijä, joka vaikutti kaupungin kehitykseen kohottavasti verrattuna moniin muihin sisämaan keskuksiin. Hyvät liikenneyhteydet oli yksi peruste kaupunkioikeuksien puoltamisessa.

Ensimmäinen auto on tullut Lahteen ilmeisesti vuonna 1906.

Teitä

Aiemmin mainittu valtamaantie Hämeenlinnan ja Viipurin yhdistävä Ylinen Viipurintie oli ollut hevosella liikennöitävässä kunnossa jo 1400-luvulla. 
Toinen tärkeää maantie oli Suuri Savontie, joka tunnettiin yleisenä tienä 1550-luvulla. Lahdesta pääsi rannikolle Porvooseen Orimattilan kautta ja tämä haara mainitaan ikivanhaksi jo 1680 ja tie hyväksyttiin yleiseksi tieksi 1860-luvun alussa. Porvooseen oli kuljettu sisämaasta myös Porveenjokea pitkin.

Lahdesta kulki myös talvitie Vesijärven jäätä pitkin Asikkalaan, Päijännettä pitkin aina Savoon asti.

Vielä 1900-luvun alussa teiden kunnossapito oli talollisten vastuulla. 1920-luvulla valtio otti tärkeimpien maanteiden hoidon – myös talvisin – asiakseen.

Lahdesta Helsinkiin ei ollut suoraa yhteyttää vaan kaksi kiertotietä: Porvoon tai Orimattila-Mäntsälän kautta, joista jälkimmäinen oli 5-tie. Suora tie Helsinkiin oli esillä jo 1920-luvulla ja päätös rakentamisesta tehtiin 1930-luvun lopulla. Tien rakennus aloitettiin vasta 1950, Lahdessa rakennettiin sisääntulotie Ala-Okeroisista Mytäjäisiin, jolloin valmistui myös rautatien ylittävä Mytäjäisten silta. Vuonna 1954 Helsingintie määrättiin valtatieksi numero 5. Vuonna 1956 aloitettiin Lahti-Padasjoki-tien teko ja vuonna 1963 Helsinki-Lahti-Padasjoki tielle linjattiin kulkemaan myös valtatie 4, joka oli aiemmin kulkenut Lammin kautta. Viitostie jatkui Lahden Holmasta Heinolaan.

Kantatie 54 Riihimäelle valmistui vuonna 1979.

Jo 1970-luvulla suunniteltiin moottoritietä Helsingistä Lahteen. Moottoritie Helsinki-Järvenpää valmistui vuonna 1973.

Järveenpäästä Lahteen tie rakennettiin moottoriliikennetienä. Vuonna 1983 valmistui Lahden ohitie Renkomäestä Kymijärvelle. Lisäksi samana vuonna valmistui maantieosuus Kymijärven liittymästä Holmaan, josta pääsi sekä Jämsään (vt 4) että Heinolaan (vt 5).

Moottoriliikennetieosuus Mäntsälästä Lahteen valmistui vuonna 1985 ja kolme vuotta myöhemmin vuonna 1988 valmistuivat Kymijärven ja Vierumäen osuus ja Järvenpää-Mäntsälä. Tuolloin vanha nelos- ja viitostie eli Helsingin valtatie jäi rinnakkaistieksi numeroksi 140, joka nykyisin kulkee Vantaalta Lahden kautta Heinolaan.

Myös moottoritie Järvenpäästä Heinolan Lusiin rakennettiin useassa osassa.

Silloiseen Heinolan maalaiskuntaan rakennettiin moottoritie Vierumäeltä Lusiin vuosina 1993-1996. Heinolan kaupungin ohitie ja Tähtiniemen silta valmistuivat vuonna 1993.

Vuonna 1996 4-tie muutettiin kulkemaan Päijänteen itäpuolitse Jyväskylään ja samalla Lahti-Jämsä-tiestä tuli valtatie 24.

5-tie muutettiin 1980-luvulla alkamaan Lahdesta, mutta Heinolan moottoritiehankkeiden valmistuttua 1990-luvulla se siirrettiin alkamaan Lusista.

Järvenpää-Lahti (Kymijärvi) -moottoritie valmistui lopulta vuosina 1998 ja 1999.

Loput Lahdesta Heinolaan johtavasta moottoriliikennetieosuudesta rakennettiin moottoritieksi vuosina 2003-2005.

Valtatie 12 on muodostunut Ylisen Viipurintien linjaukselle, tie on rakennettu pääasiassa 1960- ja 70-luvuilla. Numeronsa se sai jo 1938 tienumerojärjestelmässä.

Vanha valtatie 12 kuvattuna Upon sillalta itään päin.

Lahdessa rakennettiin uusi tieyhteys Mytäjäisten risteyksestä rautatieasemalle 1960-luvun alussa. Tietä jatkettiin 1980-luvun alussa rautatieasemalta Joutjärven liittymään, jolloin valtatie 12:n ydinkeskustaosuus Hollolankatu-Aleksanterinkatu-Viipurintie siirtyi etelämmäksi.

Moottoriliikennetie Nastolaan valmistui vuonna 1985, Uuteenkylään 1988. Nykyisin tie on leveäkaistatie, mutta suunnitelmissa on ollut muuttaa se normaaliksi moottoriliikennetieksi.

Hollolan Kukonkoivussa avattiin 1993 moottoriliikennetieosuus.

Viimeisin merkittävä väylähanke saatiin päätökseen joulukuussa 2020, kun Lahden keskustaa halkova valtatie 12 siirtyi etelämmäksi.

Uusi valtatie 12:sta linjaus ja Liipolan tunnelin itäinen puoli.

Uusi tie sisältää moottoritietä 5,5 ja moottoriliikennetietä 7 km. Uusia liittymiä rakennettiin 6 ja kaksi tunnelia, joista Liipolan tunneli on maantieverkoston 4. pisin ja 2. pisin moottoritietunneli.

Mustankallion tunneli. Vuonna 1965 valmistunut tunneli oli pitkään Suomen pisin liikennetunneli. Tunnelin suuaukko olisi hyvä paikka julkiselle taiteelle.

Artikkeli on alunperin julkaistu lehdessä Hollolan Lahti 1/2021

Tulevia kirjajulkaisuja (päiv.)

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Kokoelmat_etukansi-150x150.jpg

Vuoden 2021 aikana julkaistaan kolme Sauli Hirvosen kirjaa. Keväällä ilmestyi jo viides kokoelma.

Kuluvan vuoden syksyllä julkaistaan Kokoelmat 1-5, johon koottu kaikki aiemmat kokoelmat. Kirjassa on myös aiemmin julkaisematonta materiaalia.

Alunperin kesälle suunniteltu Armas pääsee ääneen loppuvuodesta. Supersuosittu(?) rokkari seikkailee itsellisessä jatko-osassa Armas – Mies katoaa. Kaupunkiseikkailun pyörteisiin joutuva Armas saa ihmeteltäväkseen nykyajan yhteiskunnan kummallisuuksia.

Vuonna 2022 on suunniteltu julkaistavaksi Rautateiden Lahti -valokuvakirja sekä toinen osa puujalkavitsikirjasta Puujalat 2. Työn alla on myös kuvakirja Tunnelmia Lahdesta 2.

Tarkemmat julkaisuajankohdat selviävät myöhemmin. Kirjat julkaisevat Pekka Productions.