Vilkas Lättähattu-kesä luvassa

Perinteiset museojuna-ajot jatkuvat tulevana kesänä Lahdesta Heinolaan. Tänä kesänä höyryt ovat vaihtuneet dieseliin ja kaikki ajot suorittaa kiskobussi Dm7 eli tuttavallisesti Lättähattu. Liikennöitsijöinä ovat Haapamäen museoveturiyhdistys (HMVY) ja Keitele-Museo Oy. Samanlaisilla junilla hoidettiin Lahden ja Heinolan välistä matkustajaliikennettä aina vuoteen 1968 saakka.

Vierumäen rautatieasema (Asematie 16) on auki jokaisena ajopäivänä, kahvion palvellessa matkustajia sekä muita vieraita. Asemalla järjestetään ajojen yhteydessä useampi tapahtuma, päätapahtuma Rautatiepäivä järjestetään kesäkuun 8. päivä. Tarkempia tietoja tapahtumista lähempänä ajankohtaa mm. Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n nettisivuilta.

Alla ajopäivät, museojunaliikennöitsijä ja Vierumäen aseman ohjelma.

8.6. HMVY – Tapahtuma: Vierumäen rautatiepäivä
9.6. HMVY – Asema auki

3.8. Keitele-Museo – Tapahtuma: Pieni Pienoisrautatiepäivä (lisätietoja myöhemmin)
4.8. Keitele-Museo – Asema auki

7.9. HMVY – Tapahtuma: Heinolan rautatien vuosijuhla (lisätietoja myöhemmin)

Ajojen aikataulut ja lisätiedot osoitteessa museojunallaheinolaan.fi.

Lättähattu Salpausselän seisakkeella vuonna 2005 (Kuva Sauli Hirvonen)

Kinos tulee taas

Lahtelainen elokuvafestivaali KINOS tarjoaa huhtikuun kuudennen päivän iltana monipuolisen elokuvakattauksen. Kino Iiris -elokuvateatterin mainiot puitteet toimivat tänäkin vuonna estradina puhuttelevalle ohjelmistolle.

Kinos käynnistyy klo 16 Kinosart-sarjalla, joka sisältää mm. Anssi Kasitonnia ja AV-Arkin koostama lyhäripaketti. Festavaalin dokumenttina esitetään Matti Nykänen: Omin sanoin. Paikalle saapuu elokuvan työryhmän jäseniä kertomaan elokuvasta. Fiktiokimara-sarjassa Teemu Nikin Siivooja on Jussi-ehdokas ja Rendel-ohjaajan Jesse Haajan palkittu Perfect Fit on kuvattu Lahessa. Illalla lentää veri splatter-hengessä, kun Kinoksen päättää Inferno-sarja alkaen klo 21.30, joten  Kulttimaineessa oleva The Defiler esitetään viimeistä kertaa festareilla! Sarja on K18.

Edellisvuosien tapaan paikalle saadaan tekijöitä kertomaan teoksistaan ja yleisö pääsee esittämään kysymyksiä. Luvassa myös tekijöiden videotervehdyksiä. Festivaalin juontaa stand up -koomikko Niilo Nahari.

Sarjojen alkamisajat ja esitettävät elokuvat:

Klo 16 KINOSART
Hukka – Juhana Moisander / 1,5 min
Väistelen – Pekka Ruoska / 1 min
Finnish Midsummer 2169 – Anssi Kasitonni / 11 min
Middle Richard: FUMA – Irw Jakkson / 1,5 min
AV-Arkin lyhytelokuvakokoelma

Klo 17.15 KINOS-DOKKARI 2019
Matti Nykänen – Omin sanoin – Kim Finn / 1 h 20 min
Dokumentin jälkeen on mahdollisuus keskustelulle.

Klo 19.30 FIKTIOKIMARA (K16)
Leak – Juhana Moisander / 1,5 min
Modern Art – Eric Raunio / 3 min
Jonathan’s Big Presentation – Juha I. Laine / 6 min
Alisa – Anne-Mari Musturi & Johannes Lilja / 13 min
Sinivalkoiset talkoot – Jarno Harju / 19 min
Ethology of a Man – Juhana Moisander / 1 min
Hear Me – Jesse Haaja / 2 min
Stand Alone – Michael Hall / 12 min
Yövaras – Khadar Ahmed / 15 min
Perfect Fit – Jesse Haaja / 8 min
Siivooja – Teemu Nikki / 15 min

Klo 21.30 K18 INFERNO (K18)
The Congregation – Chrzu Lindström / 16 min
The Defiler – Artturi Rostén / 24 min

+ loppuhöpinät.

Elokuvista julkaistaan Kinoksen nettisivuilla tarkemmat esittelyt tapahtuman lähestyessä. Festivaaleille tarjottiin jälleen runsaasti töitä, josta Kinos-työryhmä on jälleen erittäin kiitollinen. Valitettavasti aikataulusyistä kaikkia ei voitu ottaa ohjelmistoon.

Ohjelmistoon voi vielä tulla muutoksia. Seuraa ajantasaista tietoa Kinoksen nettisivuilla ja Facebook-sivulla. Oikeudet muutoksiin pidätetään.

Infoa

Tammisalissa toimii festareiden kahvio. Virvokkeiden ja pikkupurtavan lisäksi voi nauttia Lahti-valokuvista vuosien varrelta. Kahviossa käy vain käteinen. Kahvio avaa ovet klo 16 ja sulkee ovensa kun siltä tuntuu.

Kinoksen käsiohjelman tuottaa Kinos-työryhmä yhteistyössä Lahen Lehen kanssa. Käsiohjelmaa on jaettavissa jo hyvissä ajoin ennen festivaalia, mm. elokuvateatteri Kino Iiriksessä. Lue näköislehti.

Tervetuloa lämminhenkiseen Kinokseen! Vapaa pääsy!

Kinos lauantaina 6.4.2019 alkaen klo 16.
Elokuvateatteri Kino Iiris
Saimaankatu 12 Lahti

Kampusraitti avattu

Marraskuussa kirjoitin uuden NiemiCampuksen avoimista ovista, jossa kävin piipahtamassa. Hiljattain kävin myös tutustumassa Mukkulanradan ympäristöön ja uuteen, juuri avattuun kampusraittiin.

Mukkulan ratapiha vuonna 2006. Vasemmalla oleva raide käytössä puunlastaukseen ja keskellä pystyyn lahoava koppi. Taustalla Iskun tehdas vielä alkuperäisessä ulkoasussa.

Tehdasrakennuksen saneerauksen yhteydessä myös tehtaan laiturin raide purettiin. Vaihde oli purettu jo tosin muutama vuotta aikaisemmin, kuin myös levytehtaalle vieneen raiteen vaihde. Ennen saaneerausta joissain havainnekuvissa rakennuksesta lähtee lasinen kävelysilta, joka ylittäisi rautatien. Ainakaan tässä vaiheessa sellaista ei ole rakennettu. En tiedä onko sellaista tulossa myöhemminkään. Mukkulankadun tasoristeykseen on mitä ilmeisemmin kohdistumassa Liikenneviraston teetättämiä turvallisuustoimenpiteitä. Jäädään odottelemaan minkälaisia.

Samassa yhteydessä Mukkulan ratapihan pohjoispuolelle rakennettiin Niemen yrityspuiston ja NiemiCampuksen yhdistävä kevyenliikenteen väylä. Raitin tieltä purettiin yksi läpiajettava raide, josta oli pisto päätepuskimeen. Jokunen vuosi sitten tällä raiteella lastattiin autonrenkaita venäläisvaunuun. Mukkulassa on useina vuosina lastattu puuta (katso ylempi kuva), joskin se on ollut satunnaista. Raiteen purun yhteydessä vanha vaihdekoppi sai myös lähteä.
Lisää Mukkulanradan liikenteestä.

Kampusraitin miljöötä marraskuussa 2018. Kiskot ja taustalla vanerista ja betonista valmistettuja erimuotoisia penkkejä.

Raitin miljöö on saanut vaikutteita rautateistä. Raitilla on kolmet raiteet, jotka noudattelevat oikeita rautateitä. Kiskot ovat kiinnitetty betonilaattoihin. Mittaa ei mukaan tullut, mutta silmämääräisesti näiden ympäristötaideteosten raideleveys on n. metri.
Raitilla on paljon istumapaikkoja, materiaalina on käytetty vaneria, metallia ja betonia.

Lahti heräsi kiskoliikenteelle

Lahden kaupunki on vihdoin herännyt seudun vähäliikenteisten ratojen tarjoamiin kehittämismahdollisuuksiin. Kaupunki tulee teettämään Duoraitio-nimisen selvityksen, selviää 5.11. julkaistussa viranhaltijapäätöksessä. Siinä todetaan mm. seuraavaa:

”Heinola-Lahti-Loviisa –rataosuus on vähällä käytöllä ja radan kapasiteetti mahdollistaisi henkilöliikenteen liikennöinnin Heinolan ja Orimattilan suuntiin. Raideliikenteen tehostamisella voisi olla positiivinen vaikutus Lahden kaupunkiseudun ja koko Päijät-Hämeen maakunnan kehittämisen kannalta.

Duoraitioliikenteen perusselvityksessä selvitetään seudullisen duoraitioliikenteen mahdollisuudet Heinola-Lahti-Orimattila –välillä olemassa olevaan rataverkkoon tukeutuen. Lisäksi selvitetään alustavasti mahdollisuuksia laajentaa raitiotietä Lahden kaupunkialueelle.

Selvityksen kokonaishinta on 36 000 euroa (alv 0%), Lahden kaupungin osuus on 10 000€ (alv 0%).”

Viranhaltijapäätös on ladattavissa pdf-muodossa nimellä Duoraitiotie.

Olen kirjoittanut pikaraitiotiestä yli toistakymmentä vuotta sitten lähes edellämainituin perusteluin, jossa esittelin mm. duoraitiovaunumallin hyödyntämisestä Heinolan ja Orimattilan radoilla sekä Lahden sisäisessä liikenteessä.

Julkaisin vision ensimmäisen kerran vuonna 2007 silloisilla verkkosivuillani. Sittemmin olen päivittänyt ja laajentanut artikkelisarjaa, viimeksi vuonna 2017. Sarjan viimeisen osan julkaisin tämän kirjoituksen yhteydessä. Sarjan osat ovat luettavissa yhteenvetoa lukuunottamatta Johdanto-sivulta alkaen.

Asia on siis huomioitu, ja hyvä että seudun rautatiekaupungit haluavat selvittää tarkemmin kiskoliikenteen kehittämismahdollisuudet seudulla. Jäädään mielenkiinnolla odottamaan selvityksen valmistumista.

Tässä yhteydessä haluan mainita, että näin 30-vuotiaan Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n juhlavuoden innoittamana, olen parhaillaan kirjoittamassa Hollolan Lahti 3/2018 -lehteen rautatieharrastajan näkökulmasta, siitä millä tavoin kaupunki voisi huomioida rautateiden merkityksen Lahden kehitykselle. Esittelen jutussa (ainakin) kolme toimenpide-ehdotusta, ja toivotaan että joku niistä kantaisi hedelmää.

[päiv. 17.4.2019]
Juttu on luettavissa täällä.

Valokuvakirjojen Lahti-trilogia

Lahdesta on julkaistu paljon hienoja ja laadukkaita valokuvateoksia. Yksi vaikuttavimmista on Lahti-Seura ry:n julkaisema kuvateos vuodelta 1949. Seurahan oli tuolloin vasta kolmevuotias, joten kirja on ollut jäsenistöltä iso voimanponnistus. Ja käsittääkseni kirja on yksi vanhimmista kuvakirjoista Lahdesta, ellei vanhin.

Lahen Lehessä olen esitellyt sellaisia kuvakirjoja kuten Lahti (v. 1963), Lahti – Arjen kauneus (v. 2007) ja tuoreimpana Pertti Hammarin Kylästä kaupungiksi (v. 2015). Hammarilta on tullut laadukkaita kuvakirjoja kuten Muistikuvia kaupungista (v. 2005) sekä Unto Tupalan kanssa toteutettu erinomainen teos Niin oli ennen, entäs nyt vuodelta 1996. Kirjan ideana on esitellä verrokkikuvin vuosien varrella tapahtunut kaupunkikuvan ja -tilan radikaaliakin muutosta pääosin vuosisadan ensimmäiseltä puoliskolta 90-luvulle.

Kotiseudun tallentamista

Itsekin olen valokuvannut Lahtea jonkin verran, mutta en luokittele itseäni varsinaisesti valokuvauksen harrastajaksi. Olen kiinnostunut tallentamaan ”sen hetkistä” kotiseutua, jota myöhemmin verrata nykyaikaan. Vanhoja valokuvia katsellessa kiinnostavinta on kaupungissa tapahtuneet muutokset. Ottamiani kuvia on kerääntynyt vuosien mittaan sen verran, että päätin kantaa oman vaatimattoman korteni Lahti-kuvakirjojen kekoon. Olen parhaillaan työstämässä Lahti-trilogiaa, kolmiosaista Lahteen sijoittuvaa valokuvakirjasarjaa. Kirjat ovat tarkoitus julkaista loppuvuodesta 2018 sekä viimeinen vuoden 2019 alussa. Kirjoista alla lyhyet esittelyt.

Sarjan ensimmäinen on selkeästi oma kokonaisuus: kirjassa esitellään Lahti-tatuointeja. Seuraavat osat voidaan käsittää samana kokonaisuutena; toinen on ns. yleiskuvakirja ja kolmas keskittyy rautatiehin. Näiden jälkimmäisten sisällöt olen jakanut omiin teemoihin.

Kolme kirjaa

Lahti-tatuoinnit -kirja eroaa sisällöltään kahteen muuhun kirjaan verrattuna. Lisäksi kuvat eivät ole ottamiani, vaan tatuoinnit on kuvannut ja käsitellyt Mika Lintunen. Kirja perustuu käynnistämääni kotiseututatuointikuvien keräyshankkeeseen, jonka myötä kuratoin valokuvanäyttelyn Lahden historiallisessa museossa syksyllä 2017.
Tatuoinnit on kuvattu kesällä 2017, ja lisäksi kuluvan vuoden kesällä kuvasimme kirjaan kolmen henkilön Lahti-tatuoinnit, joita ei siis esiintynyt näyttelyssä. Jokaisesta tatuoinnista tulee kirjaan lyhyt esittely.
Lisäksi tekeillä on video, joka sisältää tatuoinnit ja muutamia haastatteluja.

Lahti-tatuointinäyttelyn anti kootaan kirjaksi. (Alkuperäistä kuvaa on rajattu, kuva Mika Lintunen)

Tunnelmia Lahdesta on yleisvalokuvakirja, jonka sisältämät teemat ovat karkeasti jaetultu kaupunkikuviin, katunäkymiin, teollisuuteen sekä luontoon rakennetussa ympäristössä. Viimeinen kappale koostuu 1990-luvun lopulla ottamista kuvistani. Kuvat ovat nähtävillä Albumit auki -kuvagalleriassa, ja osa näistä kuvista oli esillä Kino Iiriksen aulassa loppukesästä 2018.
Tunnelmia Lahdesta ilmestyy loppuvuodesta.

Klassinen näkymä Lahdessa. (Alkuperäistä kuvaa on rajattu, kuva Sauli Hirvonen)

Rautateiden Lahti painottuu nimensä mukaisesti rautateihin. Kirja esittelee Lahtea rautateihin liittyvien tilanteiden ja paikkojen kautta. Teos on lahtelaisen rautatieharrastajan näkökulma rautatiekulttuuurista ja -miljöistä. Kirjasta nauttiakseen ei tarvitse olla harrastaja, sillä kirja sisältää paljon tuttua ”lahtelaista”.

Kituvat kiskot ovat yksi rautatieaiheisen kirjan teema. (Alkuperäistä kuvaa on rajattu, kuva Sauli Hirvonen)

Molemmissa em. kirjoissa kuvat sijoittuvat vuosille 2005-2017, pääosin kirja sisältää vuosina 2008-2010 otettuja kuvia. Olen halunnut luoda tunnistettavuutta klassisten ja kliseistenkin asetelmien kautta. Erilaiset tilanteet, olosuhteet, vuorokausien ja vuodenaikojen vaihtelut tuovat kirjaan mukavaa tunnelmaa. Tämä kirja ilmestynee vasta vuoden 2019 puolella.

Kaikista kolmesta kirjasta julkaistaan rajoitetut painokset. Kustantajana toimii Pekka Productions.