Kampusraitti avattu

Marraskuussa kirjoitin uuden NiemiCampuksen avoimista ovista, jossa kävin piipahtamassa. Hiljattain kävin myös tutustumassa Mukkulanradan ympäristöön ja uuteen, juuri avattuun kampusraittiin.

Mukkulan ratapiha vuonna 2006. Vasemmalla oleva raide käytössä puunlastaukseen ja keskellä pystyyn lahoava koppi. Taustalla Iskun tehdas vielä alkuperäisessä ulkoasussa.

Tehdasrakennuksen saneerauksen yhteydessä myös tehtaan laiturin raide purettiin. Vaihde oli purettu jo tosin muutama vuotta aikaisemmin, kuin myös levytehtaalle vieneen raiteen vaihde. Ennen saaneerausta joissain havainnekuvissa rakennuksesta lähtee lasinen kävelysilta, joka ylittäisi rautatien. Ainakaan tässä vaiheessa sellaista ei ole rakennettu. En tiedä onko sellaista tulossa myöhemminkään. Mukkulankadun tasoristeykseen on mitä ilmeisemmin kohdistumassa Liikenneviraston teetättämiä turvallisuustoimenpiteitä. Jäädään odottelemaan minkälaisia.

Samassa yhteydessä Mukkulan ratapihan pohjoispuolelle rakennettiin Niemen yrityspuiston ja NiemiCampuksen yhdistävä kevyenliikenteen väylä. Raitin tieltä purettiin yksi läpiajettava raide, josta oli pisto päätepuskimeen. Jokunen vuosi sitten tällä raiteella lastattiin autonrenkaita venäläisvaunuun. Mukkulassa on useina vuosina lastattu puuta (katso ylempi kuva), joskin se on ollut satunnaista. Raiteen purun yhteydessä vanha vaihdekoppi sai myös lähteä.
Lisää Mukkulanradan liikenteestä.

Kampusraitin miljöötä marraskuussa 2018. Kiskot ja taustalla vanerista ja betonista valmistettuja erimuotoisia penkkejä.

Raitin miljöö on saanut vaikutteita rautateistä. Raitilla on kolmet raiteet, jotka noudattelevat oikeita rautateitä. Kiskot ovat kiinnitetty betonilaattoihin. Mittaa ei mukaan tullut, mutta silmämääräisesti näiden ympäristötaideteosten raideleveys on n. metri.
Raitilla on paljon istumapaikkoja, materiaalina on käytetty vaneria, metallia ja betonia.

Lahti heräsi kiskoliikenteelle

Lahden kaupunki on vihdoin herännyt seudun vähäliikenteisten ratojen tarjoamiin kehitysmahdollisuuksiin. Kaupunki tulee teettämään Duoraitio-nimisen selvityksen, selviää 5.11. julkaistussa viranhaltijapäätöksessä. Siinä todetaan mm. seuraavaa:

”Heinola-Lahti-Loviisa –rataosuus on vähällä käytöllä ja radan kapasiteetti mahdollistaisi henkilöliikenteen liikennöinnin Heinolan ja Orimattilan suuntiin. Raideliikenteen tehostamisella voisi olla positiivinen vaikutus Lahden kaupunkiseudun ja koko Päijät-Hämeen maakunnan kehittämisen kannalta.

Duoraitioliikenteen perusselvityksessä selvitetään seudullisen duoraitioliikenteen mahdollisuudet Heinola-Lahti-Orimattila –välillä olemassa olevaan rataverkkoon tukeutuen. Lisäksi selvitetään alustavasti mahdollisuuksia laajentaa raitiotietä Lahden kaupunkialueelle.

Selvityksen kokonaishinta on 36 000 euroa (alv 0%), Lahden kaupungin osuus on 10 000€ (alv 0%).”

Viranhaltijapäätös on ladattavissa pdf-muodossa nimellä Duoraitiotie.

Olen kirjoittanut pikaraitiotiestä yli toistakymmentä vuotta sitten lähes edellämainituin perusteluin, jossa esittelin mm. duoraitiovaunumallin hyödyntämisestä Heinolan ja Orimattilan radoilla sekä Lahden sisäisessä liikenteessä.

Julkaisin vision ensimmäisen kerran vuonna 2007 silloisilla verkkosivuillani. Sittemmin olen päivittänyt ja laajentanut artikkelisarjaa, viimeksi vuonna 2017. Sarjan viimeisen osan julkaisin tämän kirjoituksen yhteydessä. Sarjan osat ovat luettavissa yhteenvetoa lukuunottamatta Johdanto-sivulta alkaen.

Asia on siis huomioitu, ja hyvä että seudun rautatiekaupungit haluavat selvittää tarkemmin kiskoliikenteen kehittämismahdollisuudet seudulla. Jäädään mielenkiinnolla selvityksen valmistumista.

Tässä yhteydessä haluan mainita, että näin 30-vuotiaan Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n juhlavuoden innoittamana, olen parhaillaan kirjoittamassa Hollolan Lahti 3/2018 -lehteen rautatieharrastajan näkökulmasta, siitä millä tavoin kaupunki voisi huomioida rautateiden merkityksen Lahden kehitykselle. Esittelen jutussa (ainakin) kolme toimenpide-ehdotusta, ja toivotaan että joku niistä kantaisi hedelmää.
Julkaisen jutun myöhemmin myös Lahen Lehessä.

Valokuvakirjojen Lahti-trilogia

Lahdesta on julkaistu paljon hienoja ja laadukkaita valokuvateoksia. Yksi vaikuttavimmista on Lahti-Seura ry:n julkaisema kuvateos vuodelta 1949. Seurahan oli tuolloin vasta kolmevuotias, joten kirja on ollut jäsenistöltä iso voimanponnistus. Ja käsittääkseni kirja on yksi vanhimmista kuvakirjoista Lahdesta, ellei vanhin.

Lahen Lehessä olen esitellyt sellaisia kuvakirjoja kuten Lahti (v. 1963), Lahti – Arjen kauneus (v. 2007) ja tuoreimpana Pertti Hammarin Kylästä kaupungiksi (v. 2015). Hammarilta on tullut laadukkaita kuvakirjoja kuten Muistikuvia kaupungista (v. 2005) sekä Unto Tupalan kanssa toteutettu erinomainen teos Niin oli ennen, entäs nyt vuodelta 1996. Kirjan ideana on esitellä verrokkikuvin vuosien varrella tapahtunut kaupunkikuvan ja -tilan radikaaliakin muutosta pääosin vuosisadan ensimmäiseltä puoliskolta 90-luvulle.

Kotiseudun tallentamista

Itsekin olen valokuvannut Lahtea jonkin verran, mutta en luokittele itseäni varsinaisesti valokuvauksen harrastajaksi. Olen kiinnostunut tallentamaan ”sen hetkistä” kotiseutua, jota myöhemmin verrata nykyaikaan. Vanhoja valokuvia katsellessa kiinnostavinta on kaupungissa tapahtuneet muutokset. Ottamiani kuvia on kerääntynyt vuosien mittaan sen verran, että päätin kantaa oman vaatimattoman korteni Lahti-kuvakirjojen kekoon. Olen parhaillaan työstämässä Lahti-trilogiaa, kolmiosaista Lahteen sijoittuvaa valokuvakirjasarjaa. Kirjat ovat tarkoitus julkaista loppuvuodesta 2018 sekä viimeinen vuoden 2019 alussa. Kirjoista alla lyhyet esittelyt.

Sarjan ensimmäinen on selkeästi oma kokonaisuus: kirjassa esitellään Lahti-tatuointeja. Seuraavat osat voidaan käsittää samana kokonaisuutena; toinen on ns. yleiskuvakirja ja kolmas keskittyy rautatiehin. Näiden jälkimmäisten sisällöt olen jakanut omiin teemoihin.

Kolme kirjaa

Lahti-tatuoinnit -kirja eroaa sisällöltään kahteen muuhun kirjaan verrattuna. Lisäksi kuvat eivät ole ottamiani, vaan tatuoinnit on kuvannut ja käsitellyt Mika Lintunen. Kirja perustuu käynnistämääni kotiseututatuointikuvien keräyshankkeeseen, jonka myötä kuratoin valokuvanäyttelyn Lahden historiallisessa museossa syksyllä 2017.
Tatuoinnit on kuvattu kesällä 2017, ja lisäksi kuluvan vuoden kesällä kuvasimme kirjaan kolmen henkilön Lahti-tatuoinnit, joita ei siis esiintynyt näyttelyssä. Jokaisesta tatuoinnista tulee kirjaan lyhyt esittely.
Lisäksi tekeillä on video, joka sisältää tatuoinnit ja muutamia haastatteluja.

Lahti-tatuointinäyttelyn anti kootaan kirjaksi. (Alkuperäistä kuvaa on rajattu, kuva Mika Lintunen)

Tunnelmia Lahdesta on yleisvalokuvakirja, jonka sisältämät teemat ovat karkeasti jaetultu kaupunkikuviin, katunäkymiin, teollisuuteen sekä luontoon rakennetussa ympäristössä. Viimeinen kappale koostuu 1990-luvun lopulla ottamista kuvistani. Kuvat ovat nähtävillä Albumit auki -kuvagalleriassa, ja osa näistä kuvista oli esillä Kino Iiriksen aulassa loppukesästä 2018.
Tunnelmia Lahdesta ilmestyy loppuvuodesta.

Klassinen näkymä Lahdessa. (Alkuperäistä kuvaa on rajattu, kuva Sauli Hirvonen)

Rautateiden Lahti painottuu nimensä mukaisesti rautateihin. Kirja esittelee Lahtea rautateihin liittyvien tilanteiden ja paikkojen kautta. Teos on lahtelaisen rautatieharrastajan näkökulma rautatiekulttuuurista ja -miljöistä. Kirjasta nauttiakseen ei tarvitse olla harrastaja, sillä kirja sisältää paljon tuttua ”lahtelaista”.

Kituvat kiskot ovat yksi rautatieaiheisen kirjan teema. (Alkuperäistä kuvaa on rajattu, kuva Sauli Hirvonen)

Molemmissa em. kirjoissa kuvat sijoittuvat vuosille 2005-2017, pääosin kirja sisältää vuosina 2008-2010 otettuja kuvia. Olen halunnut luoda tunnistettavuutta klassisten ja kliseistenkin asetelmien kautta. Erilaiset tilanteet, olosuhteet, vuorokausien ja vuodenaikojen vaihtelut tuovat kirjaan mukavaa tunnelmaa. Tämä kirja ilmestynee vasta vuoden 2019 puolella.

Kaikista kolmesta kirjasta julkaistaan rajoitetut painokset. Kustantajana toimii Pekka Productions.

Kuvakokoelma Lahdesta videona

Osasta Lahden kaupungin käytetettävissä olevista kuvista on julkaistu videoa. Sen kuvat sijoittuvat eri puolelle Lahteen ja ovat pääasiassa 1960-80-luvuilta. Videon kesto on n. 10 minuuttia.
Kuvat ovat nähtävillä myös Albumit auki -sivustolla.

Kuvat: 
Lahden kaupunki 
Kaupunkiympäristö
Maankäyttö ja aluehankkeet

Lahden kaupungin visio 2030

Lahden kaupunki julkaisi 13.8. vision siitä, miten sataman ja urheilukeskuksen väliä pitäisi kehittää. Visiotyö on tehty kaupungin omana työnä, mutta sen kuluessa on kerätty kaupunkilaisilta eri yhteyksissä ideoita ja mielipiteitä alueen kehittämisestä. Visio ulottuu vuoteen 2030 asti ja kaupungin mukaan vision tavoitteena on parantaa veden ja luonnon äärellä lähes kaupungin keskustassa ainutlaatuista aluetta entisestään ja lisätä sen ympärivuotista käyttöä mielenkiintoisena liikunnan, kulttuurin, tapahtumien, kaupunki- ja luontomatkailun sekä vapaa-ajan ja virkistäytymisen vyöhykkeenä.

Urheilukeskus (Kuva Sauli Hirvonen)


Alue käsittää Ranta-Kartanon, Kisapuiston, Sibeliustalon ympäristöineen, sataman, rantaväylän, Pikku-Vesijärven puiston, Lanupuiston, Teivaan sataman sekä urheilu- ja messukeskuksen ympäristöineen.

Projektin sivulta on katsottavissa visiovideo sekä ladattavissa em. raportti ja ortokarttamuotoiset visiot A ja B tapahtuma-akselin kehittämisestä, joihin on merkittty reitit ja kehittämispisteitä. Lisäksi erillisenä pdf-tiedostanona on kumppanuushankkeet. Oleellisin kuitenkin 26-sivuinen pdf-raportti, joka on jaettu eri kehittämisalueisiin. Näitä on mm. liikunta- ja urheilualueet, puistot ja viheralueet, ranta-alue ja Ranta-Kartano. Nämä alueet sisältävät kohteet eli ns. osahankkeet kuvauksineen ja niiden aikataulut. Sarakkeissa on ilmoitettu myös se, onko jo jotain tehty.

Kisapuisto saanee uuden katsomon (Kuva Sauli Hirvonen)

Alla muutamia yksittäisiä nostoja visiosta.  
-Karpaloon on rakennettu hyppyrimäkien lisäksi lautailurinne ja hiihtohissi
-Teivaan rinteeseen on avattu kiipeilypuisto
-Ranta-Kartano on valmistunut, kylpylähotelli on matkailijoiden suosiossa
-Uusi vesiliikuntakeskus ahkerassa harrastus- ja kilpailukäytössä
-Kisapuistossa uusi katsomo vetää väkeä peleihin ja Ranta-Kartanon puolella olevat kahvilat ja ravintolat pelien jälkeen
-Uusittu vierasvenesatama houkuttelee Päijänteen veneilijöitä hyvillä palveluillaan
-Rannalla on kelluva uimala
-Ranta-aitoista löytyy välinevuokraamoja, kauppapuoteja ja muita palveluja
-Lanupuistoon kulkee rinnehissi ja parhaalle näköalapaikalle on rakennettu terassi
-Rantaväylä säilyy jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käytössä, mutta sillä kulkee myös kevyt automaattikulkuneuvo
-Älyratkaisuja satamaraitin valaistuksessa

Lisäksi alueelle halutaan lisää yritystoimintaa ja yrityksistä sekä yhteisöistä kumppaneita toteuttamaan isoja ja pieniä hankkeita.

Muutamia huomioita

Kaupungin julkaisema suunnitelmakokonaisuus on tervetullut. Tässä yhteydessä haluankin nostaa omia kirjoituksiani. Alueen historiaa olen käsitellyt useasti, esim. Ranta-Kartanosta olen kirjoittanut täällä, ja satamaradasta löytyy juttu täältä.

Alueen kehittämisestä olen kirjoittanut kahdessakin eri yhteydessä, jossa olen korostanut alueen potentiaalia, kuten tässä Ranta-Kartanoa koskevassa artikkelissä vuodelta 2006.
Etelä-pohjoissuunnassa alueen potentiaalia pohdin myös Markku Meriluodon käynnistämässä Sibeliusrata-hankkeen yhteenvedossa.
Kun nämä kaksi tekstiä yhdistetään, saadaan hyvin samantyyppinen kuin Lahden kaupungin Visio 2030, toki suppeampana maallikkonäkemyksenä.

Kun kaupunki keräsi ideoita, lähestyin syksyllä 2016 sähköpostitse ja toin esille satamaradan palauttamisen yhtenä ideana kokonaisuuteen. Viestin vastaanottanut kaupungin edustaja kiitti kommentista. Tosin tässä vaiheessa hän halusi tietää kustannukset ”miljoonan tarkkuudella”. Tällaista tietoa ei tietenkään tässä vaiheessa ollut antaa. En tiedä, mihin tietoa vielä siinä vaiheessa tarvittiin, sillä kysehän on nimenomaan visiosta. Raportin läpikäytyäni en löytänyt minkäänlaisia kustannusarvioita muista hankkeista.

Entisen satamaradan varrella sijaitseva Salpausselän seisake on edelleen käytössä. (Kuva Sauli Hirvonen)

Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta raportissa oli Salpausselän ulkoreittien yhdistämiseen tarkoitettu silta. Tämä silta rakennettaisiin Hollolankadun yli ja se olisi ”Radiomäeltä hiihtoa ja kävelyä palveleva laadukas, arkkitehtoninen silta. Vaihtoehtoinen reitti matkakeskuksesta urheilukeskukseen. Toimii porttina alueelle ja edistää virkistysreittienyhtenäisyyttä (mm. lehmusreitti).”

Kirjoitin Salpausselän silloista vuonna 2009 ja artikkeli on luettavissa täällä. Ehdotin sillat satamaradalla, Hollolankadulla ja Iso-Paavolankadulla: ”(Kolmen) puisen sillan kokonaisuus keskellä kaupunkia, aivan luonnonläheisyydessä, toimisivat viheralueiden linkkeinä ja ne korostaisivat Lahden kaupungin tiivistä luontosuhdetta ja ne toimisivat (valo)taideteoksina, uusina maamerkkeinä ja samalla hyödyttäisivät lahtelaisia liikkujia”. Palaan tähän Salpausselän silta-asiaan vielä myöhemmin tänä vuonna muussa yhteydessä.

Visio 2030 on erittäin tervetullut. Tosin se olisi pitänyt tehdä silloin kun Ranta-Kartanoa suunniteltiin, jolloin koko rannan ja keskustan välistä aluetta olisi tarkasteltu kokonaisuutena. Visio antaa hyvät puitteet kehitystyölle alueella, joka on kaupungin tärkeimpiä Lahden keskustan ohella. Fellmannin pellot siirtyivät Lahden kaupungille vuonna 1924, joten vuonna 2024 alue viettää satavuotisjuhlia.