MM-kisojen varjossa

Kuudentoista vuoden tauon jälkeen Lahdessa kisataan hiihtolajeissa MM-tasolla. Surullisen kuuluisat Lahden 2001 MM-hiihdot ovat jo reilusti takanapäin, mutta lienevät vielä tuoreessa muistissa doping-sotkujen takia. Suoranaisestihan Suomen Hiihtoliiton sisäiset sotkut eivät liittyneet Lahteen, mutta jättivät leimansa kaupunkiin.

Salpausselän kisat ovat edelleen tärkeä osa lahtelaista identiteettiä ja urheiluimagoa, halusi tai ei. On ollut kuitenkin havaittavissa, että kisojen urheilullinen puoli on jäänyt vuosien saatossa hieman taka-alalle. Ainahan kisat ovat ollet kokonaisuus, johon on liittynyt muutakin kuin pelkkiä hiihtolajeja.
Toisaalta on harmiteltu että kisat näkyvät vähäisesti esimerkiksi keskustassa ja keskustan liikkeissä. Tulevien MM-kisojen oheistapahtumat ovat nostaneet päätään ja ”kisahenkeä” on Lahdestakin löydettävissä jo tässä vaiheessa, piti kisoja tarpeellisena tai ei. Vuoden 2017 kisoista on tarkoitus tehdä koko maakunnan yhteinen tapahtuma. Kisat näyttyvät muuallakin alueella ”kisakylinä”. Suomen juhlavuonna kisoista haetaan myös myös Suomen juhlavuoden teeman mukaisesti yhteisöllisyyden henkeä.

Usein kuuleekin pohdintaa, onko järkevää ylläpitää kalliita tapahtumapaikkoja, ja voisiko esimerkiksi hyppyrimäkiä hyödyntää myös muuhun käyttöön kuin mäkihyppyyn, kiipeily- ja näköalapaikan lisäksi. Kilpailupaikkojen ylläpidon kustannukset ovat kaupungissa kestopuheenaihe, aina ennen MM-kilpailuita investointien tarve kasvaa. Viime vuonna esitettiin kritiikkiä, kun kisapaikkojen rakennus- ja kunnostustöissä tuhoutui sisällissodan aikaisia muinaismuistoja, mm. juoksuhautoja.
Tosin, järjestetäänkö jatkossa Lahdessa isoja kisoja, riippuu myös sekä kansallisesta että kansainvälisestä hiihtoliitosta. Ainakin tämän ESS:n uutisen perusteella hankausta tuntuu olevan. Toki MM-kisat tuonevat (toivottavasti positiivista) näkyvyyttä sekä rahaa kaupunkiin, suoraan ja välillisesti.

Mainittakoon, että olen itsekin ollut muutama vuosi sitten urheilukeskuksessa kunnostamassa kilpailupaikkoja, ja olen sitä mieltä että kisoilla on edelleen paikkansa lahtelaisessa tapahtumatarjonnassa.

Lahtelaisittain – ja miksei muidenkin – kannalta nosta kaksi asiaa, mitkä ns. pistivät silmään. Ensimmäisestä aiheesta on jo somessakin ehditty keskustelemaan.

1) Hiihtomuseo

Hiihtomuseo avautui loppiaisena pitkähkön remontin jälkeen. Jo joulukuussa Etelä-Suomen Sanomat uutisoi että museo tulee olemaan MM-kisaorganisaation käytössä, joilloin museo pidetään yleisöltä suljettuna. Museonjohtajaa tilanne luonnollisesti harmittaa, ja tuntuukin kovin oudolta että suomalaiseen ja lahtelaiseen hiihto- ja mäkihyppyhistoriaan ei pääse tutustumaan, vaan verorahoilla ylläpidettävä kulttuurilaitos on valjastettu kisaorganisaation käyttöön.
Vuosien 2015-17 talousarviossa todetaan: ”Hiihtomuseon vetovoimaisuutta kohennetaan käytettävin resurssein vuosina 2015—2016 ennen hiihdon MM 2017-kisoja.”
Kisojen aikana alueella on tuhansia potentiaalisia asiakkaita. Näin Suomea markkinoidaan ulkomaille sulkemalla suomalaisesta hiihto-osaamisesta ja -historiasta kertova museo kisojen ajaksi.

Tämänkin uutisen valossa museon kiinnipitäminen tuntuu hieman oudolta. Nythän kaupungilla ja hiihtolajeilla olisi ollut oiva tilaisuus markkinoida itseään oikeissa olosuhteissa. En kuitenkaan osaa arvioida mikä rooli museon sulkemisessa on kaupungilla, vai onko mitään.

Museo on joka tapauksessa nyt auki.

Pikku-Jumbo kulki rautatieaseman ja Salpausselän välillä moottoripyörämessuilla vuonna 2008 (Kuva Sauli Hirvonen)

Pikku-Jumbo kulki rautatieaseman ja Salpausselän välillä moottoripyörämessuilla vuonna 2008 (Kuva Sauli Hirvonen)


2) Salpausselän seisake

Satamaradan tynkä loppuu nykyään Salpausselän seisakkeelle, seisakkeelle joka perustettiin nimenomaan vuoden 1938 MM-hiihtoihin. Seisake on myös kesäisin ahkerassa käytössä museojuna-ajojen lähtöpaikkana.
Kisaorganisaatio on keksinyt radalle muuta käyttöä. Jo viime vuoden kisoissa rataosuus toimi hiihtäjien lämmittelyalueena. Tietysti hiihtäjät ovat kisoissa pääosassa, mutta ihmisvirtojen likellä keskeisellä paikalla alueelle olisi voitu sijoittaa esim. kisakävijöitä palvelevia toimintoja. Tämän tiedon mukaan kisajuna kulkee, mutta ajoi kisajuna tai ei, olisi paikalle voinut miettiä muutakin käyttöä, esimerkiksi junanvaunuista muodostettu ”kisakylä”, torin joulukylän tapaan.
Tällainen järjestely varmasti loisi lämpimää ja maanläheistä, suomalaista tunnelmaa aivan kisapaikan ytimeen.

Kisajuna Salpausselällä vuonna 2006 (Sauli Hirvonen)

Kisajuna Salpausselällä vuonna 2006 (Sauli Hirvonen)

Pyörällä päästään osa 2

Lahdessa on pyritty parantamaan pyörätieverkostoa, ja tämä heijastuu myös kaupungin tahtoon saada palautetta lahtelaisislta. Keväällä Lahden kaupungin Facebook-sivulla haluttiin palautetta pyöräteistä: ”Auta meitä kehittämään Lahtea pyöräilykaupunkina. Kysymme mm. kuinka tyytyväinen olet keskustan pyöräreitteihin ja onko ne merkitty tarpeeksi selvästi.”

Lahden pyöräteitä tutkineen Rambollin nettisivuilla todetaan vuonna 2011: ”Lahdessa on hyvät pyöräily-yhteydet keskustan läpi ajamiseen, mutta keskustassa pyöräteitä on vähemmän ja pyöräilijät joutuvat ajamaan ajoradalla”. Tavoitteena on kaksinkertaistaa pyöräily kaksikertaistaa vuoteen 2017 mennessä.”
Ramboll on tehnyt aiheesta myös kaupunkipyörävideon. ”Video on osa Lahden Green city -ohjelmaa ja sen Urbaani ratas -hanketta, jossa kehitetään polkupyöräilyn toimintaedellytyksiä ja tuodaan pyöräilyyn liittyvää infrastruktuurisuunnittelua esille muotoilun keinoin.”
Pyöräilyn kehittämistoimiksi Lahden kaupungin liikenneinsinööri Matti Hoikkanen mainitsee mm. pyöräilyn laatukäytävät, joista Etelä-Suomen Sanomat uutisoi hiljattain.

Itse olen aiemmin ottanut kantaa Lahden pyöräteihin, jotka löytyvät täältä (Pyörällä päästään Lahdessa) ja täältä (Aleksanterinkatu 2/2).

Pyöräilystä ja erityisesti kaupunkialueiden pyöräteiden kehittämisestä on keskusteltu paljon ja jotain on myös tehtykin. Aleksanterinkatu sai oman pyöräkaistan 90-luvulla tehdyssä remontissa. Pyöräteitä onkin rakennettu katuremonttien yhteydessä, mm. pätkälle Vapaudenkatua. Tahti on ollut maltillinen, eikä keskustan pyörätieverkosta ole vielä läheskään ”valmis”. Tähän tietysti vaikuttaa monet asiat, taloudelliset ja valmiin kaupungin kaupunkisuunnittelun hankaluus sekä varmasti se, että liikennesuunnittelussa kevytliikenne on alisteinen autoliikenteelle. Toriparkin piti mahdollistaa keskustan kevyen liikenteenväylien kehittämistä ja aika näyttää miten tavoitteet täyttyvät.
On tärkeää että autoliikenne on sujuvaa ja ihmiset voivat asioida kaupungissa autolla,
mutta keskusta-alueella toivoisi enemmän ratkaisua kevyen liikenteen hyväksi.
Esimerkkiä tästä Trion edustalla olevat liikennevalot, jotka voisi asentaa jalankulkijoille oletuksena vihreälle. Nythän valoissa joutuu odottamaan vaikkei autoja tulisi kummastakaan suuntaan ja usein monet kävelevät punaisia päin. Tällaisilla pienillä muutoksilla voidaan vaikuttaa keskustan kävelyalueiden toimivuuteen. Esimerkiksi Tanskan Kööpenhaminassa pyöräilyä kehitetään kokonaisvaltaisesti. Myös pyöräilijöiden oma liikennekulttuuri vaikuttaa siihen, millä tavalla pyöräilyä keskikaupungissa ylipäänsä arvostetaan.

Pyöräverkkoa on tarkoitus kehittää kokonaisvaltaisesti, niin että verkko on käytännöllinen (mukava ja turvallinen ajaa), looginen ja johdonmukainen (pyörällä pääsee suoraan A-pisteestä pisteeseen B kiertämättä X:n kautta).

Välillä törmätään epämiellyttäviin ratkaisuihin. Yksi tällainen on Mustankallion tunneli, jossa Kiveriöstä kaupunkiin ajattaessa pyöräilijöitä kehotetaan siirtymään ajoradalle. En suosittele. Ajorata on kapea ja molempiin suuntiin on lisäksi keltainen sulkuviiva. Jos jalkakäytävällä laskettelee hiljalleen, on se huomattavasti turvallisempaa kuin ajaa ajoradalla, oli vauhtia tai ei.

Muutama huomio

Otan kaksi esimerkkiä, jotka ovat juuri valmistuneessa matkakeskuksessa. Esimerkit voivat tuntua hiusten halkomiselta, mutta ne kertonevat pyöräteiden suunnittelun vaikeudesta. Kokonaisuutta tarkastellessa ne ovat kuriositeettejä, mutta toteutuessaan käytännössä niillä on vaikutuksia laajempaan käsitykseen koko verkoston toimivuudesta.

Kolmannessa esitän oman ajatukseni pyöräverkoston laajentamiseksi keskustan ulkopuolella.

Uusi matkakeskus avattiin helmikuussa. Samalla rakennettiin Uudenmaankadulle uudet pysäkit kannen alle ja kevyenliikenteen väylille rakennettiin omat kaistat jalankulkijoille sekä pyöräilijöille. Haasteena on väylän kapeus. Uudenmaankatua ajettaessa kadun itäpuolta pohjoiseen pyörätie tekee ”mutkan” tunneliin. Jos haluaa ajaa Vesijärvenkadulle, on kierrettävä Loviisankadun kautta. Ilmeisesti tarkoitus on ohjata pyöräilijät entiseen Loviisanradan uomaan ja sitä kautta keskustaan. Silti koukkaus tuntuu turhalta, varsinkin kun väylä jatkuu koko matkaltaan Vesijärvenkadun ja Loviisankadun risteykseen.
Tunneli pyöräparkkeineen on sinänsä onnistunut ratkaisu.

Toinen yksityiskohta, mikä pyöräilijän silmää osuu, on keskustasta tullessa valtatie 12:n ali. Pyörätie kulkee BW Towerin ja HTC-talon välistä, mutkitellen Askonkadulta lopulta radan ali Anttilanmäelle. Jos pyörätie olisi jatkunut suoraan pysäköintilaitoksen ja robottiparkin välistä, olisi yhtynyt ”luonnollisesti” radan varteen. Radan vartta ja aseman seutua ollaan kehittämässä ja rautatie tarjoaa valmiin maastokäytävän, jotta itä-länsisuuntaista kulkua voitaisiin kehittää välillä Askon alue, Sopenkorpi/Urheilukeskus, ja sieltä aina Niemeen asti.

Lahden rundi?

Eli pyörällä Lahden ympäri? Kuten jo ensimmäisessä osassa totesin, Lahden kaupunkihan on hyvin mäkinen, mikä tietysti tekee siitä pyöräilijän näkökulmasta mielenkiintoisen ja ajoittain haastellisen.
Ajatuksena olisi jatkaa pyörätietä Niemestä Mukkulanradan vartta aina Myllypohjaan asti ja sieltä Tonttilan kautta pääradanvarteen ja Askon alueelle. Nythän Niemestä Myllypohjan itä-länsisuuntainen poikittaisliikenne (kevyt) on suhteellisen huonolla tolalla ja epäyhtenäinen.
Tällaisella väylällä lahtelaisivat saisivat oman baanan eli lahtelaisittain rundin. Rundilla ei olisi juurikaan nousuja ja sen varrelle sijoittuvat Niemen kampusalue, Vipusenkadun koulutuskeskus sekä satoja teollisuustyöpaikkoja. Rundi ei siis olisi itsetarkoitus vaan se yhdistäisi rautatieaseman seudun ja radanvarren ”pohjoisen” opiskelu- ja työpaikat.
Näin Lahti saisi ympyräradan pyöräilijöiden käyttöön.

Kotiseutuseminaari: Uuden Lahden visio

Lahti-Seura ja Nastola-seura tiivistivät yhteistyötään vuonna 2015, kun ilmassa oli tuleva liitos kuntien kesken, joka sitten astuikin voimaan kuluvan vuoden alusta.

Yhdistysten yhteistyö saavutti yhden merkkipaalun, kun seurat järjestivät elokuvateatteri Kino Iiriksessä kotiseutuseminaarin “Uuden Lahden vision” toukokuun 18. päivä.
Ajatus seminaarista perustui Matti Oijalan laatimaan uuden Lahden visioon, jonka hän esitteli Lahti-Seuran vuosijuhlassa 1.11.2015. Juhlassa seurat kutsuivat kaupunginjohtajan Jyrki Myllyvirran tulevaan kotiseutuseminaariin keskustelemaan siitä, mitkä ovat uuden Lahden kaupungin vahvuudet ja haasteet.

Seminaarin pohja-ajatus oli, että tilaisuuden yleisluonne olisi positiivinen, jossa keskustellaan kaupungin mahdollisuuksista, vahvuuksista, jokainen osallistuja oman organisaationsa/tahonsa näkökulmasta.
Kritiikille oli myös sijaa, mutta ytimessä oli se, mitä on tehty hyvin sekä mitä ja miten tehdään jatkossa vieläkin paremmin.

Seminaari hyvässä hengessä

Seminaarin rakentelu alkoi vuoden vaihteen jälkeen, ja lopulta mukaan ilmottautuivat kaupinginjohtaja Jyrki Myllyvirta, Nastolan aluejohtokunnan puheenjohtaja Rauno Grönroos, kaupunginarkkitehti Anne Karvinen-Jussilainen, kaupungin uusi kehitysjohtaja Olli Alho, Lahden nuorisovaltuuston puheenjohtaja Merike Maurig ja sivistystoimialan johtaja Tiina Granqvist.
TIlaisuuden puheenjohtajaksi kutsuttiin viestinnän ammattilainen Heikki Hakala. Hakala oli toiminut puheenjohtajana myös muutamia vuosia sitten Lahti-Seuran ja Lahden Kaupunkikulttuuriseuran järjestämässä Lahden konserttitaloa koskevassa keskustelutilaisuudessa.

Matti Oijala oli laatinut seminaarin käsikirjoituksen, joka vielä tarkentui Hakalan toimesta. Lahti-Seuran eli allekirjoittaneen vastuulla oli seminaarin käytännönjärjestelyt.

Tilaisuuus alkoi kaikkien osallitujen avauspuheenvuorolla, jossa jokainen esitteli itsensä. Yleisöllä oli mahdollista esittään kysymyksiä ennakkoon, ja yksi tällainen myös saatiin.
Keskustelu rönsyily odotetusti: aiheet vaihtuivat nopeastikin, mielipiteitä kuultiin, silti sisältö pysyi hyvin johdonmukaisena ja selkeänä. Tästä tietysti kiitos erinomaiselle puheenjohtajalle. On selvää että kaupunginjohtaja oli eniten äänessä, kaikki osallistuivat keskusteluun oman tahonsa näkökulmasta. Ehkä oleellista ei mielestäni ollutkaan kuka oli äänessä eniten, kuka vähinten, vaan että asioista keskusteltiin, ja kuunneltiin. Kuten asiaan kuuluu, kritiikkiäkin esitettiin. Silti paikallaolleet jakoivat ajatuksen yhteisestä Lahdesta. Monet ääntään käyttäneistä myös kehuivat Lahtea ja korostivat kaupungin mahdollisuuksia.

Uskon että tällaiset keskutelutilaisuudet kasvattavat kiinnostusta vaikuttamiseen, onhan nämä lahtelaisille erinomaisia mahdollisuuksia vaikuttaa kaupungin asioihin kohtaamalla poliitikot ja virkamiehet suoraan. Vuoropuhelu myös kannustanee ottamaan asioista selvää, niin kansalaiset kuin ns. päättäjätkin.
Valitettavasti median kiinnostus tilaisuutta kohtaan oli aika vähäistä.

Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja tällaisia tilaisuuksia on tarkoitus järjestää jatkossakin sekä Nastolan, että Lahden puolella, kenties eri teemoin.

Kaupunginjohtaja kirjoitti tilaisuuden annista blogiinsa. Yhteenvedon laati myös Matti Oijala, ja teksti julkaistaan myöhemmin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2016. Kirjoitus myös välitettiin kiitokseksi osallisille.

Kiitos omasta ja Lahti-Seuran puolesta kaikille osallistujille! 

Tapahtuman mainosbanneri

Tapahtuman mainosbanneri (Sauli Hirvonen)

 

Kevään nostalgiaviikonloppu

Toukokuun toisesta viikonlopusta muodostui hieman tahattomastikin nostalgiahenkinen,
toki ennakkoon oli tiedossa monenmoista: Lättähattuajo Lahdesta Heinolaan, Classic Motorshown-viikonloppu lentokoneineen ja höyryvetureineen.
Noista eri tilanteista päätin tallentaa pienen lyhyen videon, joka on nähtävillä jutun lopussa.
[Valitettavasti kamerakännykän videon laatu on ajoittain aika kehnoa ja nykivää. Lisäksi auringonpaisteen takia ei aina en nähnyt mitä kuvasin, joten kohdentaminen ei onnistunut suunnitellusti.]

Perjantai

Topparoikan ja Porvoon museorautatieyhdistyksen yhteinen kevätretki toteutettiin perjantaina 6.5.2016 Lahdesta Mukkulan uhanalaissen ratapihan kautta Heinolaan omalla Lättähattu-junalla. Matkalla vierailtiin Topparoikan Vierumäen asemarakennuksessa, Versowoodin sahalla sekä Myllyojalla Kuusakoski Oy:n jätteidenkäsittelylaitoksella. Kiskoauto vieraili myös Heinolassa Rautsalon raiteilla. Aikataulu on nähtävillä Topparoikan nettisivuilla.
Itse en päässyt retkelle, mutta sain tallennettua videolle Lättähatun ohiajon Mukkulaan.

Lauantai

Lauantain ainoa ”nostalgiatrippi” ei varsinaisesti liittynyt Lahteen, mutta Hämeeseen kuitenkin. Vierailin Tammelassa, ja osan matkaa kuljin Hämeen Härkätietä. Aikoinaan tätä tietä pitkin kuljettiin Turusta Hämeenlinnaan. Mahdollisesti sieltä matka jatkui Ylistä Viipurintietä pitkin Viipurin asti, matkalla ehkä pysähdyttiin Hollolan Lahden kylässä.
Hämeen mutkaisella museotiellä tuli vastaan useita moottoripyöriä, olihan kelit kovinkin kesäiset.
Tien varrelta löytyi vielä komeita kilometritolppia sekä vanhaa
maalais-/perinnemaisemaa.

Sunnuntai

Varma kevään merkki on Classic Motorshown Lahdessa, joka järjestetään toukokuun ensimmäisinä viikonloppuina. Joka vuosi näyttelyssä on jokin teema, tänä vuonna ”Sorateiden virtuoosit”. 

Vuosittaiseen vakio-ohjelmistoon kuuluu myös Suomen suurimman ajokuntoisen höyryveturin Ukko-Pekan saapuminen puuvaunuineen molempina päivinä. Tällä kertaan Helsingistä Salpausselän seisakkeelle aivan messukeskukseen.
Lisäksi yleisö pääsi höyryllä lauantaina 7.5. Järvelään ja sunnuntaina 8.5.Orimattilaan.

Orimattilaan suuntautuva ajo oli tarkoitus kuvata jossain päin Ämmälää.
Suunnittelemani kuvauspaikka oli Ämmäläntien ja Lakkilantien risteyksessä, mutta paikalle päästyäni se oli jo varattu. Tiedossa oli toinen paikka, hieman pohjoisempana, radan vieressä olevan kallion päällä. Kalliolta näki pitkälle pohjoiseen, josta juna saapui. Höyryjuna lähtöaika Salpausselältä oli 11.25, ja olin paikalla noihin aikoihin.
Mikäs siinä oli odotellessa, kuumassa kevätsäässä. Talven kylmäävät kiskotkin napsuivat auringonpaisteessa, ja muurahaiset suorittivat toimiaan kalliolla.
Junan kulku löytyy jutun lopussa olevasta videosta.

DC3 Vesivehmaan kentällä

DC3 Vesivehmaan kentällä

CMS:n yksi mielenkiintoisimmista tapahtumista oli DC-3-lentokoneen vierailu Lahden suuntaan, tarkemmin sanottuna Vesivehmaan lentokentälle. Toki siihen kuului myös messualueen ylilento. Jo aamulla havahduin komeaan pörinään ja ikkunasta ehdin nähdä vilauksen, kun kone lensin matalalla Lahden keskustan yllä.

Vesivehmaalle lähti seurueellinen kiinnostuneita. Kentällä en ollut aiemmin käynyt (muistaakseni), toki ajanut ohi. Paikalla olikin jo ihmisiä ihailemassa kuin uutuuttaan kiiltävää lentokonetta. Ja komeahan se oli.
Iltapäivän ohjelmassa oli kolme nousua DC-3 OH-LCH-koneella, ensimmäisellä pudotettiin kyydistä laskuvarjohyppääjät, toinen oli maisemalento ja kolmannella kone suuntasi takaisin Malmin lentokentälle. Lennon järjesti DC-yhdistys ry jäsenilleen.

Toisen nousun jälkeen poistuimme seurueen kanssa Vääksyn kanavalle juomaan kahvit.

Rautatienkadusta kävelykatu osa 2

Lahden kaupungin ylläpitämässä Lahti Uudistuu -sivustolle on saatu lisää kaupunkiamme koskevia osioita. Uutuutena on kohta ”Kokeilut keskustassa”, jossa kerrotaan mm. tulevasta Rautatienkadun kokeilusta. Lisäksi nykyisin sivulta löytyy uuden Lahden strategiablogi, jossa on tällä hetkellä kolme blogikirjoitusta.

Paneudun tässä artikkelissa Rautatienkadun kokeiluun, jonka muutostyöt alkavat huhtikuun puolessa välissä. Vuonna 2014 kirjoitin kadusta ja miksi juuri Rautatiekatu sopisi kävelykaduksi. Matkakeskuksen vuoksi erityisesti kadun eteläpää korostuu, vaikka osuus ei sellaisenaan välttämättä kelpaisi kävelykaduksi. Yrittäjätkin ovat huomioineet eteläisen osuuden tärkeäksi kaupunkiin saapuville.

Rautatienkatu talvella 2008. (Kuva Sauli Hirvonen)

Rautatienkatu talvella 2008. (Kuva Sauli Hirvonen)

Rautatienkadun kokeilu

Kesällä alkaa Rautatienkadulla kokeilu, jossa poistetaan pysäköinti toiselta puolelta katua ja samalla jalankulkualuetta levennetään. Kokeilut keskustassa -sivulla selvitetään: ”Rautatienkadun leventämistä ja elävöittämistä kokeiltiin pienimuotoisesti kesällä 2015. Kokeilua on tarkoitus jatkaa esityksen mukaan vapusta 2016 syyskuun loppuun 2017. Levennys koskisi Rautatienkadun idänpuoleista jalkakäytävää Hämeenkadun ja Harjukadun välillä. Kahviloiden ja ravintoloiden toivotaan osallistuvan elävöittämiseen sijoittamalla jalkakäytävälle terasseja ja somisteita, kuten kukkaruukkuja ja pieniä kalusteita. Autoilu sallitaan Rautatienkadulla kokeilunkin aikana ja kadun länsireuna jää pysäköintikäyttöön. Lahden kaupunki valmistelee kokeilua yhteistyössä Lahti City ry:n ja Rautatienkadun yrittäjien kanssa.”

Palautteen perusteella, päätetään voitaisiinko pysyvä ratkaisu toteuttaa vuonna 2018. Nyt alkava kokeilu perustuu siis viime kesänä toteutettuun järjestelyyn Rautatienkadulla, jossa kadun kahden ravintolan terassi sai lisätilaa jalkakäytävältä. Sen johdosta ajoradasta lohkaistiin muutama neliö jalkakäytäväksi. Toriparkin rakentamista perusteltiin sillä, että keskustassa päästäisiin kehittämään katualueita kevyenliikenteen ehdoilla. Aleksi yksisuuntaistiin, mutta samalla pysäköinti palasi sitten 90-luvun. Pysäköinti on tarkoitettu lyhytaikaiseksi, havainnot kertovat kuitenkin toista. Aleksin muutostyöt alkavat keväällä. Ainakaan osa yrittäjistä ei ole muutoksesta mielissään (ESS 11.4.2016).

Rautatienkadun kokeilu paperilla vaikuttaa kenties hyvältä, ja ilmeisesti palaute viime kesältä on ollut hyvää. Kokeilu onkin hyvä ensiaskel, mutta valitettavasti ratkaisu vaikuttaa kompromissilta, jonka lisäarvo on vähäinen. Toisaalta lisätila jalankulkuun ja ylipäänsä oloskeluun kasvaa, yhtäällä kadulla sallitaan edelleenkin läpiajo ja pysäköinti toisella puolella. Pysäköintipaikoista poistuisi puolet. Näin lopputulos vaikuttaa olevan ”vähän jotain siltä väliltä”. Aleksin kohdalla tällainen järjestely toimii, mutta kapean Rautatienkadun kohdalla muutos vaikuttaa kosmeettiselta. Vaikka Aleksanterinkatu ja Rautatienkatu ovat erilaisia, on myös Rautatienkatua pidetty keskustan pääkatuna Aleksin lisäksi: se on toiminut ja toimii edelleen matkakeskukselta (rautatieasemalta) keskustaan tullessa sisääntuloväylänä, porttina.

Rautatienkatu joulukuussa 2008. (Kuva Sauli Hirvonen)

Rautatienkatu välillä Aleksanterinkatu-Hämeenkatu joulukuussa 2008. (Kuva Sauli Hirvonen)

Kaupungilla kierrellessä, Lahden liikehuoneistojen käyttöaste tuntuu olevan silmiinpistävän alhainen, tosin tämä on vain subjektiivinen havainto. ESS:n uutinen viime vuoden tammikuulta, toteaa tilanteen olevan tyydyttävä, hyvä muihin kaupunkeihin nähden hyvä: ”Toisaalta keskusta on Lahdessa yhä suhteellisesti tärkeämpi kauppapaikka kuin useimmissa muissa suurissa kaupungeissa.”
[Päivitetty 27.4.: ESS:n juttu "Tyhjien liiketilojen määrä kasvoi selvästi Lahden keskustassa - 'kuumien kortteleiden' alue on kaventunut", 1.5. ESS:n pääkirjoitus "Lahden keskustan elpymisestä ei ole vielä merkkejä"]

]

Keskustaan kivijalkamyymälän (erikoisliikkeen) perustamisessa on suuret haasteet. Tästä pitävät huolen suuret ostoskeskittymät kaupungin laidoilla ja internetmyynti sekä yleisesti huono taloudellinen tilanne. Viime vuosina on perustettu ns. pop-up-myymälöitä, jollainen oli mm. Aleksanterinkadulla, entisessä kirjakaupan tiloissa. Pop-upiksi laskettaneen myös Lahden torin joulukylä. Autolla keskustassa liikkuva siirtyy pisteestä A pisteeseen B, ei havainnoi ympäristöään yhtä tarkasti kuin kävelijä tai pyöräilijä. Automarkettiin ajava ei odota saavansa autoa aivan oven eteen, ja ruuhkina parkkipaikkaa voi joutua jopa etsimään. Lisäksi suuressa marketissakin joutuu kävelemään. Ero on siinä, että automarketit tarjoavat ilmaista pysäköintiä, keskustassa pysäköinnistä joutuu maksamaan.

Miten keskustaa elävöitetään liike-elämän kannalta? Ratkaisu ei ole yksinkertainen, vaan monisyinen ja syvällinen, haasteina aiemmin mainitut seikat. Kävelykatu on väline, yhtälailla kuin auto. Kävelykaduilla ihmisten kontaktit ympäristöön lisääntyvät: muihin ihmisiin sekä kadun varrella oleviin liikkeisiin: näyteikkunoita jäädään katsomaan. Lisäksi ympäristöstä havainnoidaan ja tulkitaan viestejä herkemmin, liikkumisen rytmi muuttuu. Autoilu taasen etäännyttää katutilasta ja ympäristöstä. 

Mutta, annetaan kokeilulle mahdollisuus. Toivottavasti kaupunkilaiset ottavat kadun omakseen koko leveydeltään ja Lahteen saadaan oikea kävelykatu.