Lahti kartalla

Parhaillaan tekeillä oleva Lahti kartalla -sivusto oli tarkoitus avata jo keväällä 2018. Projekti on edelleen kesken, mutta tavoitteena on saada se julkaisukuntoon kesän aikana. Aloite sivustosta tuli Juuso Lehtiseltä, joka oli aiemmin tehnyt mainion helsinkiennen.fi-sivuston. Palaveerasimme Lehtisen kanssa muutaman kerran viime vuoden lopulla sekä kesän alussa.

Lahtikartalla.fi:n idea on hyvin yksinkertainen. Runkona toimii kartat 1870-luvulta 1990-luvulle asti. Jokaiselle vuosikymmenelle on oma kartta tietyltä vuodelta, yhteensä 14 karttaa. Karttoihin on sijoitettu vanhoja valokuvia, joiden sijoittuminen määrittyy valokuvan ottovuoden perusteella jollekin vuosikymmenelle. Kävijän on helppoa siirtyä ”ajassa” vuosikymmenestä toiseen.

Kartta: Lahden kaupungin Kaupunkiympäristö – Maankäyttö ja aluehankkeet

Karttojen ja kuvien lisäksi sivulla on muutakin sisältöä kuten tekstiä, videoita ja jopa äänitiedostoja kuunnelmien muodossa.
Tekstisisältö muodostunee mm. Hannu Kivilän Lahtelaisen sanakirjasta sekä Päijät-Häme wikistä. Lisäksi Kuka, mitä, Lahti -sivusto tarjoaa monipuolista tietoa, jota voitaneen hyödyntää joissakin määrin.
Hollolan Lahti -lehteenkin kirjoittaneelta Kai R. Lehtoselta julkaistaan sivulla kaksi videota.

Mielenkiintoisen lisän tuo Lahden kaupunginteatterin tekemät kuunnelmat, jotka liittyvät vuoden 1918 tapahtumiin Lahdessa. Kuunnelmien ensi-ilta järjestettiin kaupunginteatterin Eero-salissa 12.3.2018. Kuunnelmat julkaistiin lahtikartalla.fi-sivulla huhtikuun alussa.

Sivuston sisällön olen suunnitellut yhdessä Lehtisen kanssa, jonka vastuulla on ollut sivun tekninen toteutus. Ylläpitäjänä minulle voi lähettää kehittämisideoita, kommentteja ja mahdollisia korjauksia. Sivusto on tehty talkoovoimin ja sen tekemiseen on osallistuneet em. henkilöt ja tahot. Tekemisessä saimme apua myös Päijät-Hämeen elokuvakeskuksen työkokeilijalta ja työssäoppijalta. Heidän avullaan saimme kerättyä paljon aineistoa.

Aineiston kerääminen jatkuu sivuston avaamisen jälkeenkin ja sivustoa päivitetään aina tarvittaessa.

Karttoja esillä

Yhteistyön merkeissä Lahti-Seura sai kuvia käyttöönsä Lahden kaupungin Kaupunkiympäristön Maankäyttö ja aluehankkeet -osaston (ts. Teknisen ja ympäristötoimialan) digitoituja valokuvia.

Kuvia julkaistiin viime vuoden lehdissä ja Kino Iiriksen aulan näyttelyssä. Kuvista suurin osa on jo julkaistu Albumit auki -sivuston Lahden osiosta. Näitä kuvia voi hakea myös Finnan kautta.

Yhteistyö on kantanut hedelmää, sillä valokuvien lisäksi kartat ovat olleet esillä vahvasti viime aikoina. Teknisellä ja ympäristötoimialalla on Lahdesta kymmeniä digitoituja karttoja mm. topografisia sekä asemakaava-, opas- ja osoitekarttoja. Vanhimmat kartat ovat 1700-luvulta.

Osa näistä kartoista oli esillä yleisölle kahdessa näyttelyssä. Ensimmäinen oli Lahden kaupunginkirjaston aulassa tammikuussa ja toinen järjestettiin helmikuussa elokuvateatteri Kino Iiriksen aulassa. Kartat kiinnostivat ihmisiä ja mm. Uusi Lahti -lehti kirjoitti näyttelystä. Kiinnostuksella oli myös varjopuolensa, sillä kirjaston näyttelystä katosi vuodelta 1959 oleva kartta. Kopio toki.

Näyttelyt sisälsivät Lahden karttoja eri vuosikymmeniltä yhteensä 14 kpl.

Näyttely toteutettiin yhteistyössä Lahti-Seuran ja Lahden kaupungin Kaupunkiympäristön (Maankäyttö ja aluehankkeet) kanssa. Kirjaston näyttely tehtiin yhdessä Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kanssa ja Kino Iiriksen näyttelyssä oli mukana Päijät-Hämeen elokuvakeskus.

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2018

Valokuvakirjojen Lahti-trilogia

Lahdesta on julkaistu paljon hienoja ja laadukkaita valokuvateoksia. Yksi vaikuttavimmista on Lahti-Seura ry:n julkaisema kuvateos vuodelta 1949. Seurahan oli tuolloin vasta kolmevuotias, joten kirja on ollut jäsenistöltä iso voimanponnistus. Ja käsittääkseni kirja on yksi vanhimmista kuvakirjoista Lahdesta, ellei vanhin.

Lahen Lehessä olen esitellyt sellaisia kuvakirjoja kuten Lahti (v. 1963), Lahti – Arjen kauneus (v. 2007) ja tuoreimpana Pertti Hammarin Kylästä kaupungiksi (v. 2015). Hammarilta on tullut laadukkaita kuvakirjoja kuten Muistikuvia kaupungista (v. 2005) sekä Unto Tupalan kanssa toteutettu erinomainen teos Niin oli ennen, entäs nyt vuodelta 1996. Kirjan ideana on esitellä verrokkikuvin vuosien varrella tapahtunut kaupunkikuvan ja -tilan radikaaliakin muutosta pääosin vuosisadan ensimmäiseltä puoliskolta 90-luvulle.

Kotiseudun tallentamista

Itsekin olen valokuvannut Lahtea jonkin verran, mutta en luokittele itseäni varsinaisesti valokuvauksen harrastajaksi. Olen kiinnostunut tallentamaan ”sen hetkistä” kotiseutua, jota myöhemmin verrata nykyaikaan. Vanhoja valokuvia katsellessa kiinnostavinta on kaupungissa tapahtuneet muutokset. Ottamiani kuvia on kerääntynyt vuosien mittaan sen verran, että päätin kantaa oman vaatimattoman korteni Lahti-kuvakirjojen kekoon. Olen parhaillaan työstämässä Lahti-trilogiaa, kolmiosaista Lahteen sijoittuvaa valokuvakirjasarjaa. Kirjat ovat tarkoitus julkaista syksyllä ja/tai loppuvuodesta 2018. Kirjoista alla lyhyet esittelyt.

Sarjan ensimmäinen on selkeästi oma kokonaisuus: kirjassa esitellään Lahti-tatuointeja. Seuraavat osat voidaan käsittää samana kokonaisuutena; toinen on ns. yleiskuvakirja ja kolmas keskittyy rautatiehin. Näiden jälkimmäisten sisällöt olen jakanut omiin teemoihin.

Kolme kirjaa

Lahti-tatuoinnit -kirja eroaa monessakin suhteessa kahteen muuhun kirjaan verrattuna, sekä sisällöltään että formaatiltaan. Lisäksi kuvat eivät ole ottamiani, vaan tatuoinnit on kuvannut ja käsitellyt Mika Lintunen. Kirja perustuu käynnistämääni kotiseututatuointikuvien keräyshankkeeseen, jonka myötä kuratoin valokuvanäyttelyn Lahden historiallisessa museossa syksyllä 2017.
Tatuoinnit on kuvattu kesällä 2017, ja lisäksi tulevana kesänä kirjaan kuvataan kahden tai kolmen henkilön Lahti-tatuoinnit, joita ei siis esiintynyt näyttelyssä. Jokaisesta tatuoinnista tulee kirjaan lyhyt esittely. Kirja on sekä sisällöllisesti että muodoltaaan (210×210 mm) hieman erityyppinen kuin trilogian kaksi jälkimmäistä kirjaa.
Lisäksi tekeillä on video, joka sisältää tatuoinnit ja muutamia haastatteluja.

Lahti-tatuointinäyttelyn anti kootaan kirjaksi. (Alkuperäistä kuvaa on rajattu, kuva Mika Lintunen)

Tunnelmia Lahdesta on yleisvalokuvakirja, jonka sisältämät teemat ovat karkeasti jaetultu kaupunkikuviin, katunäkymiin, teollisuuteen sekä luontoon rakennetussa ympäristössä.

Klassinen näkymä Lahdessa. (Alkuperäistä kuvaa on rajattu, kuva Sauli Hirvonen)

Rautateiden Lahti painottuu nimensä mukaisesti rautateihin. Kirja esittelee Lahtea rautateihin liittyvien tilanteiden ja paikkojen kautta. Teos on lahtelaisen rautatieharrastajan näkökulma rautatiekulttuuurista ja -miljöistä. Kirjasta nauttiakseen ei tarvitse olla harrastaja, sillä kirja sisältää paljon tuttua ”lahtelaista”.

Kituvat kiskot ovat yksi rautatieaiheisen kirjan teema. (Alkuperäistä kuvaa on rajattu, kuva Sauli Hirvonen)

Molemmissa em. kirjoissa kuvat sijoittuvat vuosille 2005-2017, pääosin kirja sisältää vuosina 2008-2010 otettuja kuvia. Olen halunnut luoda tunnistettavuutta klassisten ja kliseistenkin asetelmien kautta. Erilaiset tilanteet, olosuhteet, vuorokausien ja vuodenaikojen vaihtelut tuovat kirjaan mukavaa tunnelmaa.

Kaikista kolmesta kirjasta julkaistaan rajoitetut painokset. Kustantajana toimii Pekka Productions.

Mukkulanradan liikennettä

Mukkulanrata valmistui vuonna 1955, Lahden kaupungin 50. juhlavuonna. Rata palveli Niemen alueen teollisuutta, ja kun Loviisa-Niemi -kapearaiteinen rautatie purettiin, Niemestä rakennettiin pistoraide keskustaan Rauten tehtaalle asti.
Tämä rata purettiin vasta 1991. Kauppakadun ja Sammonkadun risteyksen tuntumassa entisen Häklin laiturin vieressä on vielä raidetta jäljellä toistakymmentä metriä. (linkissä kuva Lahdenkadun tasoristeyksestä 1980-90-lukujen vaihteesta, lähde: Albumit auki)

Mukkulan rataa hyödynsivät monet teollisuuslaitokset kuten Isku, Kesko, Etelä-Suomen Kirjapaino, Kymijärven voimalaitos. Viime vuosina nämä pistoraiteet ovat olleet käyttämättöminä ja monia vaihteita on purettu.
Nykyään rataa käyttää Polttimo Oy, josta kuljetetaan mallasohraa venäläisillä vaunuilla. Ajoittain Mukkulan ratapihalla lastataan myös puuta.
Vuodelta 2016 olevalla videolla kaksi Dv12-veturia on hakenut Polttimolta vaunuja. Mukkulankadun tasoristeyksessä on valo- ja äänivaroituslaitos. Tasoristeys kuuluu Liikenne- ja viestintäministeriön tasoristeysturvallisuuden parantamisohjelmaan. Tasoristeykseen tullaan kohdistamaan joitakin toimenpiteitä lähivuosina.

Iskun entiseen kotikalustetehtaaseen on tulossa NiemiCampus, osana Lahden Tiedepuistoa radan pohjoispuolen. Näiden rakennusten välille rakennetaan kevyeen liikenteen väylä, ja ratapihalta puretaan ainakin yksi raide sen tieltä. Suunnitelmista lisää Lahden kaupungin kaavoitussivulta.

Aiheesta lisää:
Kiiltävät kiskot (29.7.2008)
Rautatievideoita Lahden seudulta (20.7.2012)
Lahden matkailuvalttina kiskot (6.7.2014)
Junia ja kiskoja Lahdessa (20.6.2015)

Selvitys Ylisestä Viipurintiestä

Ylinen Viipurintien linjauksista on saatu Lahden kaupunginmuseon toimesta valmiiksi kattava selvitys. 53-sivuisen raportin on laatinut Sinikka Kärkkäinen ja sen tekoon osallistuivat myös Lahden kaupunginmuseon arkeologit Piritta Häkälä ja Eetu Sorvali.

Kovinkaan paljon tiestä ei ole suoritettu tutkimista. Merkittävin on Kirsi Salosen tutkimus vuodelta 1998, julkaisijana Hämeen liitto.

Nyt julkaistussa selvityksessä on käytetty hyväksi maastoselvityksen lisäksi vinovarjostevalokuvausta, jonka avulla vanha tienpohja saatiin esille. Vanha tielinja on moninpaikoin havaittavissa maastossa myös paljaalla silmällä. Tie on pääosin hävinnyt rakentamisen vuoksi.

Selvityksen myötä haluttiin selvittää Päijät-Hämeen alueella vielä jäljellä olevat, mutta pois käytöstä jääneet Ylisen Viipurintien tieosuudet. Raportin mukaan nämä tulisi suojella kiinteinä muinaisjäännöksinä.

Selvityksen lopussa on esitetty muitakin toimenpidesuosituksia, joista tarkemmin artikkelin lopussa.

Ensimmäinen kirjallinen maininta Ylisestä Viipurintiestä on vuodelta 1556, mutta kattavaa kartta-aineistoaon saatavilla vasta isojaon yhteydessä tehdyistä kartoista. Tielinjan kulusta on tehty vain muutamia tutkimuksia, eikä linjan reittejä ole aikaisemmin tarkastettu maastossa yksittäisiä inventointeja lukuun ottamatta (esim. Poutiainen et al. 2014). Tielinjan merkitys on vaihdellut vuosisatojen kuluessa, varsinkin itärajalla rajalinjan kokiessa muutoksia. Myös rautatien kehitys 1800-luvulla vähensi sen merkitystä.

Tielinja on kuitenkin ollut näihin päiviin saakka jatkuvassa käytössä ja vasta viime vuosikymmeninä kokenut monia suuria muutoksia.

Lahen Lehessä ja Hollolan Lahti -lehdessä on tiestä julkaistu kaksiosainen
(osa 1 ja osa 2
eri lähteistä koostamani yhteenveto. Sen jälkimmäinen osa julkaistiin viime Hollolan Lahti -lehdessä (3/2017), ensimmäinen jo muutama vuosi sitten. Artikkelien yhteydessä olen ehdottanut tielle muistomerkin pystyttämistä ja tuo ehdotus toimi tämän selvityksen alullepanevana voimana.

Selvitys lähti liikkeelle Lahti-seuran kaupungille tekemästä aloitteesta, jossa Lahden torille ehdotettiin pystytettävän Ylisen Viipurintien muistomerkki. Ehdotus toimitettiin myös Lahden kaupunginmuseolle, joka kävi neuvotteluja asiasta Lahti-seuran kanssa. Lopulta päädyttiin siihen, että Ylisen Viipurintien linjaukselle voisi ennemminkin kehittää historiareitti, joka merkittäisiin maaston ja jonka varrelle pystytettäisiin kylttejä sopiviin paikkoihin. Tässä vaiheessa neuvotteluihin tuli mukaan myös Nastola-seura. Lopulta sovittiin, että Lahden kaupunginmuseo kartoittaa Ylisen Viipurintien kulun Hollolasta Nastolaan.

Tie on Lahden seudulle jäänyt vähälle huomiolle. Suomessa on paljon tunnetumpia vanhoja tieosuuksia kuten Hämeen Härkätie ja Suuri Rantatie. Luultavasti siksi, että Viipurintiehen on suhtauduttu pragmaattisesti vain tienä, sillä tiehän on yhä käytössä, osittain jopa sen alkuperäisellä linjauksellaan valtateinä 10 ja 12. Esimerkiksi Hämeen Härkätie Turusta Hämeenlinnaan on jäänyt selkeästi syrjään myöhemmin rakennetuista valtaväylistä, joten tien historiallinen merkitys on korostunut, ja sitä on voitu hyödyntää selkeästi matkailutienä.

Ylisen VIipurintien tapauksessa sen historiallinen merkitys jäänyt vähäiselle huomiolle, jonka takia tien potentiaali matkailutienä on jäänyt kokonaan hyödyntämättä.

Viipurintien linja sopii hyvin tiematkailukohteeksi. Jo Kirsi Salosen (1998) tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda Ylinen Viipurintie matkailijoiden käyttöön, kuten Hämeen Härkätie ja Suuri Rantatie eli Kuninkaantiekin ovat, mutta jostain syystä tavoite ei toteutunut. Tämän kartoituksen tarkoituksena oli tien kulun lisäksi selvittää Päijät-Hämeen alueella pois käytöstä jääneet tieosuudet, jotka tulee suojella kiinteinä muinaisjäännöksinä. Kyseessä oli pääosin aikaisempiin lähdeaineistoihin pohjautuva karttaselvitys, jonka pohjalta tehtiin arkeologisia maastotarkastuksia.

Selvityksessä linjataan jatkotoimenpiteet.

Tässä kartoituksessa käydyistä kohteista seuraavia esitetään suojeltavaksi kiinteinä muinaisjäännöksinä:
Ylinen Viipurintie, Tenhiälä
Ylinen Viipurintie, Mäkelä
Ylinen Viipurntie, Montero
Ylinen Viipurintie, Kukonkoivu
Ylinen Viipurintie, Kylä-Sipilä
Ylinen Viipurintie, Pelto-Sipilä

Kohteiden tarkemmat sijainnit ja aluerajaukset on esitetty raportin liitekartoissa. Aluerajaukset perustuvat maastohavaintoihin, vinovalovarjostekuviin sekä vanhoihin karttoihin. Rajauksista laajin ja epävarmin Monteron rajaus.

Lisäksi monien muiden käytössä olevien hiekka- ja metsäteiksi jääneiden linjausten alla voi olla säilyneitä Ylisen Viipurintien rakenteita.

Ylisen Viipurintien reitti kannattaa merkitä kunnan karttoihin. Reitin varrella on useita merkittäviä nähtävyyksiä. Vanhaa tielinjaa voitaisiinkin hyödyntää laajemminkin matkailutienä.

Kaupunginmuseon tutkijat ovat tehneet erinomaista työtä. Julkaistu raportti toimii tärkeänä välineenä tarjoten valmiit toimenpide-ehdotukset. Ehdotusten pohjalta tehdyt toimenpiteet edesauttavat tien tunnetuksitekemiseen. Selvityksen tullessa julki, lähestyin asiasta sähköpostitse Lahden kaupungin vuorovaikutussuunnittelijaa Henrik Saarta, joka välitti selvityksen eteenpäin.

Raportti suosittelee merkitsemään tietyt osuudet matkailureitteinä ja kiinteinä muinaisjäännöksinä. Lisäksi tie olisi hyvä merkitä seudun karttoihin, esimerkiksi Lahden kaupungin nettisivujen karttapalveluun. Nämä  voitaisiin esimerkiksi toteuttaa kuntien yhteishankkeena. ||

Selvitys on ladattavissa pdf-muodossa Lahti-Seuran sivuilta.

Artikkeli on julkaistu Holloan Lahti -lehdessä 1/2018.
Tekstin kursivoidut Selvitys Ylisen Viipurintien linjauksista Päijät-Hämeessä -raportista.

Lahden kaupungin visio 2030

Lahden kaupunki julkaisi 13.8. vision siitä, miten sataman ja urheilukeskuksen väliä pitäisi kehittää. Visiotyö on tehty kaupungin omana työnä, mutta sen kuluessa on kerätty kaupunkilaisilta eri yhteyksissä ideoita ja mielipiteitä alueen kehittämisestä. Visio ulottuu vuoteen 2030 asti ja kaupungin mukaan vision tavoitteena on parantaa veden ja luonnon äärellä lähes kaupungin keskustassa ainutlaatuista aluetta entisestään ja lisätä sen ympärivuotista käyttöä mielenkiintoisena liikunnan, kulttuurin, tapahtumien, kaupunki- ja luontomatkailun sekä vapaa-ajan ja virkistäytymisen vyöhykkeenä.

Urheilukeskus (Kuva Sauli Hirvonen)


Alue käsittää Ranta-Kartanon, Kisapuiston, Sibeliustalon ympäristöineen, sataman, rantaväylän, Pikku-Vesijärven puiston, Lanupuiston, Teivaan sataman sekä urheilu- ja messukeskuksen ympäristöineen.

Projektin sivulta on katsottavissa visiovideo sekä ladattavissa em. raportti ja ortokarttamuotoiset visiot A ja B tapahtuma-akselin kehittämisestä, joihin on merkittty reitit ja kehittämispisteitä. Lisäksi erillisenä pdf-tiedostanona on kumppanuushankkeet. Oleellisin kuitenkin 26-sivuinen pdf-raportti, joka on jaettu eri kehittämisalueisiin. Näitä on mm. liikunta- ja urheilualueet, puistot ja viheralueet, ranta-alue ja Ranta-Kartano. Nämä alueet sisältävät kohteet eli ns. osahankkeet kuvauksineen ja niiden aikataulut. Sarakkeissa on ilmoitettu myös se, onko jo jotain tehty.

Kisapuisto saanee uuden katsomon (Kuva Sauli Hirvonen)

Alla muutamia yksittäisiä nostoja visiosta.  
-Karpaloon on rakennettu hyppyrimäkien lisäksi lautailurinne ja hiihtohissi
-Teivaan rinteeseen on avattu kiipeilypuisto
-Ranta-Kartano on valmistunut, kylpylähotelli on matkailijoiden suosiossa
-Uusi vesiliikuntakeskus ahkerassa harrastus- ja kilpailukäytössä
-Kisapuistossa uusi katsomo vetää väkeä peleihin ja Ranta-Kartanon puolella olevat kahvilat ja ravintolat pelien jälkeen
-Uusittu vierasvenesatama houkuttelee Päijänteen veneilijöitä hyvillä palveluillaan
-Rannalla on kelluva uimala
-Ranta-aitoista löytyy välinevuokraamoja, kauppapuoteja ja muita palveluja
-Lanupuistoon kulkee rinnehissi ja parhaalle näköalapaikalle on rakennettu terassi
-Rantaväylä säilyy jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käytössä, mutta sillä kulkee myös kevyt automaattikulkuneuvo
-Älyratkaisuja satamaraitin valaistuksessa

Lisäksi alueelle halutaan lisää yritystoimintaa ja yrityksistä sekä yhteisöistä kumppaneita toteuttamaan isoja ja pieniä hankkeita.

Muutamia huomioita

Kaupungin julkaisema suunnitelmakokonaisuus on tervetullut. Tässä yhteydessä haluankin nostaa omia kirjoituksiani. Alueen historiaa olen käsitellyt useasti, esim. Ranta-Kartanosta olen kirjoittanut täällä, ja satamaradasta löytyy juttu täältä.

Alueen kehittämisestä olen kirjoittanut kahdessakin eri yhteydessä, jossa olen korostanut alueen potentiaalia, kuten tässä Ranta-Kartanoa koskevassa artikkelissä vuodelta 2006.
Etelä-pohjoissuunnassa alueen potentiaalia pohdin myös Markku Meriluodon käynnistämässä Sibeliusrata-hankkeen yhteenvedossa.
Kun nämä kaksi tekstiä yhdistetään, saadaan hyvin samantyyppinen kuin Lahden kaupungin Visio 2030, toki suppeampana maallikkonäkemyksenä.

Kun kaupunki keräsi ideoita, lähestyin syksyllä 2016 sähköpostitse ja toin esille satamaradan palauttamisen yhtenä ideana kokonaisuuteen. Viestin vastaanottanut kaupungin edustaja kiitti kommentista. Tosin tässä vaiheessa hän halusi tietää kustannukset ”miljoonan tarkkuudella”. Tällaista tietoa ei tietenkään tässä vaiheessa ollut antaa. En tiedä, mihin tietoa vielä siinä vaiheessa tarvittiin, sillä kysehän on nimenomaan visiosta. Raportin läpikäytyäni en löytänyt minkäänlaisia kustannusarvioita muista hankkeista.

Entisen satamaradan varrella sijaitseva Salpausselän seisake on edelleen käytössä. (Kuva Sauli Hirvonen)

Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta raportissa oli Salpausselän ulkoreittien yhdistämiseen tarkoitettu silta. Tämä silta rakennettaisiin Hollolankadun yli ja se olisi ”Radiomäeltä hiihtoa ja kävelyä palveleva laadukas, arkkitehtoninen silta. Vaihtoehtoinen reitti matkakeskuksesta urheilukeskukseen. Toimii porttina alueelle ja edistää virkistysreittienyhtenäisyyttä (mm. lehmusreitti).”

Kirjoitin Salpausselän silloista vuonna 2009 ja artikkeli on luettavissa täällä. Ehdotin sillat satamaradalla, Hollolankadulla ja Iso-Paavolankadulla: ”(Kolmen) puisen sillan kokonaisuus keskellä kaupunkia, aivan luonnonläheisyydessä, toimisivat viheralueiden linkkeinä ja ne korostaisivat Lahden kaupungin tiivistä luontosuhdetta ja ne toimisivat (valo)taideteoksina, uusina maamerkkeinä ja samalla hyödyttäisivät lahtelaisia liikkujia”. Palaan tähän Salpausselän silta-asiaan vielä myöhemmin tänä vuonna muussa yhteydessä.

Visio 2030 on erittäin tervetullut. Tosin se olisi pitänyt tehdä silloin kun Ranta-Kartanoa suunniteltiin, jolloin koko rannan ja keskustan välistä aluetta olisi tarkasteltu kokonaisuutena. Visio antaa hyvät puitteet kehitystyölle alueella, joka on kaupungin tärkeimpiä Lahden keskustan ohella. Fellmannin pellot siirtyivät Lahden kaupungille vuonna 1924, joten vuonna 2024 alue viettää satavuotisjuhlia.