Yhdistävä tekijä: Pinkki paplari

Lahden kaupunginteatterin kampaaja-maskeeraajilla Kati Talikalla ja Merja Torri-Seppälällä on irtokarvat ja peruukit hallussa. Pyrkimyksenä ei ole ollut päästä ”rivikampaajan” hommiin.

Kolmevuotiaalle Merjalle jäi Herra Huun esityksestä tunne, että tätä haluan aikuisena tehdä. Kampauspäiden kautta aloitettuaan hän eteni ensin maskeeraajaksi ja sen jälkeen kampaajaksi. Rauli Jokelin palkkasi Merjan Kotkan kaupunginteatteriin heti hänen valmistuttuaan vuonna 2008. Sieltä ei ollut enää paluuta edes kampaamo Pinkkiin paplariin, jossa ihan sattumalta molemmat ammattilaisemme ovat työskennelleet, vaan vuorossa oli Lahden kaupunginteatteri (vuoden vierailu). Vuodet freelancerin elämää mm. Kansallisteatterissa, Kotkan ja Riihimäen teattereissa, muutamassa TV-tuotannossa sekä Sinfonia Lahden takahuoneissa olivat hienoja kokemuksia. Erityinen paikka Merjan sydämessä on vielä Heinolan kesäteatterilla, jossa hän on työskennellyt seitsemänä kesänä. Tämänhetkinen vakituinen työ Lahden kaupunginteatterissa alkoi puoli tuntia teatterinjohtaja Ilkka Laasosen puhelun jälkeen. ”Rakkaudesta lajiin, jossa voi yhdistää oman käden jäljen taiteen ja luovien ihmisten parissa työskentelyyn”, sanoo Merja.

Tuoreempi kiinnitys Lahden kaupunginteatterin ”kauneustiimissä” on Kati. Jalometallialan opiskelut vaihtuivat kampaamokouluun, jossa opettaja ehdotti opinnäytetyötä Varkauden teatterilla. Vuonna 2010 valmistuttuaan parturi-kampaajaksi Kati työskenteli päivät kampaamossa ja illat sekä viikonloput teatterilla. Kaksi kautta Varkauden teatterilla antoi myös innostuksen maskeerausta kohtaan. Vuonna 2013 Kati valmistui maskeeraajaksi esitys- ja teatteritekniikan linjalta Stadin aikuisopistosta. Tämän jälkeen oli edessä paluu Savoon pariksi vuodeksi. Tänä aikana kampaamon liiketyöskentelyn lisäksi Kati oli mukana Mikkelin revyyteatterissa, niin näyttämöllä kuin kulisseissa. Takaisin Helsinkiin muutettuaan Katille tarjoutui paikka freelancerina Helsingin kaupunginteatterilla, jossa hän ehti työskennellä kaksi esityskautta. ”Oli jännittävää tulla Lahteen kesken kauden, mutta kaikki on ottaneet minut tosi hyvin vastaan! Ei tätä taloa ja hyvää ilmapiiriä ole turhaan kehuttu!” iloitsee Kati.

Merjan ja Katin kemiat kohtasivat heti, työt jaetaan oman osaamisen ja erikoistumisen mukaan niin, että jokainen voi tehdä vahvuuksiensa mukaan. Peruukkien ja viiksien virkkaus on hidasta hommaa, koska esimerkiksi peruukit tehdään mittojen mukaan tyllipohjalle juuri virkkuukoukulla virkaten. ”Tehdään itse, koska osataan, ja koska uudet peruukit ovat myös kalliita”, he perustelevat tätä työprosessia. Ekologisuus toteutuu samalla eikä eläinkarvaa käytetä. Synteettiset siveltimet on otettu käyttöön meikkisienien sijasta yms. päivitystä nykypäivään tarvitaan. Apua pieneen budjettiin haetaan sponsorien kautta, jollaisesta juuri iloitaan Inglot-merkin kanssa. Työhön kuuluu tietenkin myös erikoistehosteita kuten luodinreiät, mätäpaiseet, mustelmat, haavat ja muut irto-osat roolihahmosta riippuen. Pukusuunnittelija on lähin työkaveri oman tiimin ulkopuolelta.

Hyvä lisä kampaamo-maski –yhteisöön on maskeeraaja Eija Nurminen. Juuri perhevapaalta palannut Eija sai kertaheitolla kaksi uutta työkaveria. Työssäoppija Laura Pasanen harjoittelee heidän kanssaan tämän näytäntökauden ajan maskien tekemistä.

Kirjoittaja:
Jetta Kuitunen
Lahden kaupunginteatterin tiedottaja

Lahden elokuvanäytösten alkutaival

Hollolan Lahti -lehdessä 1/1990 julkaistiin artikkeli “Lahden vanhat elokuvateatterit”, jonka on kirjoittanut Heikki Parmela. Usean kirjallisen lähteen lisäksi hän on käyttänyt lähteenään 30 lahtelaisen haastattelua.

Nyt julkaistava artikkeli on Sauli Hirvosen tekemä tiivistelmä Parmelan artikkelista, kattaen ajanjakson ensimmäisestä elokuvanäytöksestä äänielokuvan tuloon.

Rautatienkatu 13 (Kuva Sauli Hirvonen

Rautatienkatu 13, entinen Kuva-Palatsi (Kuva Sauli Hirvonen)

Lahden ensimmäiset näytökset 

Lahdessa esitettiin eläviä kuvia ensi kerran 12.7.1899 Oskar Alosen kiertävän kinematografisen teatterin toimesta vasta valmistuneessa Lahti-hotellin talossa Hämeenkatu 12 puutalossa, jossa v. 1921 aloitti toimintansa Lahden Lyseo ja jossa myöhemmin toimi kaupunginkirjasto. Alosen teatteri kiersi silloin miltei kaikissa maamme kaupungeissa. Istumapaikoista sai pulittaa 1 markan ja seisomapaikoista 50 penniä. Ohjelmaa luonnehdittiin kirjavaksi.

Vuonna 1904 The Roayl Biograph-niminen kiertue esitti lahtelaisille mm. matkan kuuhun. Lennart Tammisto on muistellut olleensa sellaisessa näytöksessä vuonna 1904 tai 1905 ns. Rajasen tontilla (Rautatienkatu 18) sijainneessa puutalossa. Tämä teatteri toimi lyhyehkön aikaa.

Ensimmäinen vakituinen teatteri avattiin Lahdessa 12.5.1907. Sen nimenä oli “Lahden Elävienkuvien Teatteri”. Teatteri oli Aholan talossa, jossa synnytyslaitoskin toimi, ja teatteri sijaitsi Rautatienkadun puolella, numerossa 12. Teatterin omistajasta ei ole tietoa.

Musiikista huolehti mekaaninen soitin fonola, mutta myös “hyvä soittaja herra Balden”. Avajaisohjelmasta ilmoitettiin Lahti-lehdessä seuraavasti:

”Lahden Elävien kuvien Teatteri Aholan talossa alkaa näytäntönsä tänään sunnuntaina kello 2 jpp.

Ohjelma: 1. Köpenikin kapteeni 2. Matkustuksia Skotlannissa 3. Sukelat varkaat 4. Kasakka-tyttö 5. Vannehame 6. Sata yhdestä eli onnistunut vedonlyönti 7. Hattu-parka.

Pääsylippujen hinnat ovat 25 p, 50 p, 75 p ja 1 mk.

Sunnuntaina on näytäntöjä kello 2 alkaen, joka tunti iltaan klo 8. Arkipäivinä klo 6 ja klo 8.”

Seuraava elokuvateatteri perustettiin 1911 Aleksanterinkatu 15:een. Sen perusti Juho Myötyri, monitoiminen liikemies. Teatteri oli pihan perällä. Sen nimi oli “Helios” ja sitä pidettiin hyvin hienona. Siinä oli parvekeaitiot, joihin noustiin rautaisia kierreportaita. Yleisöä viihdytti täälläkin mekaaninen piano eli fonola. Kun Myötyri sitten noin vuonna 1921 möi Helioksen Suomi-filmille, muuttui sen nimeksi Kino-Teatteri. Tämän ostivat myöhemmin Kymin Kino Oy:n osakkaat Antti Huvinen sekä vaatturit Einari Laaksonen ja Otto Salminen. Sittemmin teatteri siirtyi v. 1929 Salmiselle yksin. Se lopetettiin, kun talo purettiin HOP:n rakennuttaman osakeyhtiötalon tieltä.

Rautatienkatu 22:ssa sijainneessa puutalossa oli elokuvateatteri n. v. 1909-12 vaiheessa. Teatterin nimi ei ole tiedossa.

Lahden Näyttämö perustettiin 1910-luvun alussa Peltosen taloon Rautatienkatu 9, perustaja oli Juho Myötyri. (Talon kulmassa olevassa torniosassa pitivät Lahden Radioamatöörit lähetysasemaansa)

Myötyri myi myöhemmin sen eteenpäin ja monien vaiheiden jälkeen se päätyi Paasimaan perheelle, joka pyöritti toimintaa koko perheen voimin. Teatterissa esitettiin “hienoimmat” filmit. Teatteri kuitenkin lopetettiin kannattamattomana, kun Rautatienkatu 13:een valmistui Kuva-Palatsi v. 1926, etenkin kun sen mukana tuli äänielokuvat v. 1929.

Seuraavana ikäjärjestyksessä on sitten Elokuvateatteri Kullervo. Se perustettiin heti kapinan jälkeen v. 1919. Teatteri oli oli puutalossa Rautatienkatu 26. Teatterin omistaja oli Abel Adams, joka välikäsien kautta oli omistussuhteessa erittäin moniin maan eri puolilla toimiviin elokuvateattereihin.

Kullervon taru päättyi, kun puutalo purettiin ja nykyinen kerrostalo nousi tilalle.

Aleksanterinkatu 13:een (myöh. Teräksen talo) rakennettiin upea teatterihuoneisto. Toimeenpantiin nimikilpailukin ja Kuva-Pirtti -nimi voitti. Teatterin perustaja ja omistaja oli Adams-filmi parin vuoden ajan. Sitten sen osti v. 1933 Otto Salmi-nen. Toiminta alkoi 1928. Teatterin musiikkipuolesta huolehtivat mm. Pia ja Kalle Pakkanen, niin kauan kuin teatteri hankki äänielokuvalaitteet v. 1931. Kuva-Palatsissa tuli sama tilanne jo v. 1930, josta Pakkaset siirtyivät Kuva-Pirttiin. Sen nimeksi, sitten kun lahtelainen elokuvamagnaatti Otto Salminen v. 1939 oli teatterin myynyt tamperelaiselle Mäkelän Kinostolle, tuli Elokuvateatteri Häme.

Lahdessa toimi kaksi erikoisteatteria, kiertävät elokuvateatterit Pohjola ja Varuskuntateatteri.

Teatteri Pohjola saapui Lahteen vuodesta 1920 lähtien aina syysmarkkinoiden aikaan. Se rakennettiin alatorille sirkustelttojen viereen. Omistaja oli kolme kiertävää teatteria omistava J.H.T. Sariola ent. Grönroos, Sirkus-Sarioloitten isä. Teltta oli rakennettu mustasta kankaasta ja sillä oli voimanlähteenä oma petroolimoottori.

Varuskuntateatterin esityshuoneena toimi TR:n II pataljoonan ruokasali ja ainoastaan asevelvollisilla oli oikeus käydä esityksissä. Asevarastonhoitaja Vilho Harinen oli koneenkäyttäjä ja teatterin johtaja.

Aikoinaan tyylikkäin ja paras kaikista: Kuva-Palatsi. Sen toiminta alkoi tammikuussa 1927. Kauppalan ja kaupungin alkukymmenen vaikuttajan, kauppias ja talonomistaja Aleks Kaurasen pojat Viktor, Valter ja Paul perustivat Aleksanterinkatu 10:een suuren kaupan, mutta Viktor ei ollut kovinkaan kiinnostunut senlaatuisesta liiketoiminnasta. Hankittuaan omistukseensa Rautatienkatu 13:n kulmatontin hän päätti hän rakentaa tontin ylälaitaan laadukkaan rakennuksen. Siihen tuli myös rakentaa korkean luokan elokuvateatterihuoneisto.

 Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2014

Lähteet:

Hollolan Lahti 1/1990:
Heikki Parmela on käyttänyt artikkelissaan seuraavia lähteitä: ESS, Lahden Lehti. Lahti-lehti, PHP:n vanhat luettelot, Sven Hirn: Kuvat kulkivat, Kari Uusitalo: Suomalaisen elokuvan vuosikymmenet, Aimo Halila: Lahden historia, Suomen Elokuva-arkisto, Suomen Elokuvasäätiö, lisäksi yli 30:n lahtelaisen haastattelut.

 

 

Lahti-leivos on valittu

Lahti-leivos vuosimallia 2014. (Kuva Koulutuskeskus Salpaus)

Lahti-leivos vuosimallia 2014. (Kuva Koulutuskeskus Salpaus)

Lahti-Seuran hallituksen jäsenen ja kaupunginvaltuutetun Onerva Vartiaisen aloitteesta kaupunki saa uuden Lahti-leivoksen.
Ensi vuonna 110 vuotta täyttävälle Lahden kaupungille valittiin uusi nimikkoleivos Salpauksen leipuriopiskelijoiden kilpailussa.
Kilpailun voitti Edurne Heikkisen leivos. Siinä on kauraa, valkosuklaamoussea ja pähkinätryffelisuklaata. Leivoksen koristelu viittaa Lahden vaakunaan.

Valintatilaisuus pidettiin maanantaina 13.10. koulutuskeskuksen tiloissa ja 10 leivosehdokkaasta valittiin Heikkisen tekemä virallinen Lahti-leivos. Toiseksi kisassa tuli Sanni Kumpulainen ja kolmanneksi Katri Tynkkynen. Leivoksissa arvioitiin ulkonäköä ja makua.
Kaikki kolme palkitaan Lahti-Seuran vuosijuhlassa maanantaina 3.11. Lahden Lyseossa.

Voittajaleivosta aiotaan tarjota esimerkiksi Lahden juhlaviikoilla, Salpausselän kisoissa ja kaupungin tilaisuuksissa.
Leivosta valmistaa Pulla Pojat Oy.

Historian ensimmäisen Lahti-leivoksen suunnitteli 20 vuotta sitten Sinuhen silloinen kondiittorimestari Matti Storlöpare. Nyt oli mukana organisoimassa kilpailua Salpauksen lehtorin roolissa.

Aiheesta myös Koulutuskeskus Salpauksen sivuilla.

Lahteen perustettiin elämysmatkailuosuuskunta

Matkailu on maailmanlaajuisesti yksi nopeimmin kasvavista liiketoiminta-alueista. Lahden seudun ja Päijät-Hämeen luonto, historia ja olemassa oleva piilevä matkailun kapasiteetti ovat vahvasti alikäytettyjä. Ulkoiset edellytykset monipuolistaa alueen potentiaaliin perustuvia matkailupalveluja ovat viime aikoina parantuneet sekä alueen ja sitä ympäröivän väestön sosiodemograafisten muutosten ansiosta että merkittävien liikenneyhteyksien parantumisen ansiosta.

Neljä Lahden Seudun matkailun kehittämismahdollisuuksiin vahvasti luottavaa lahtelaista perusti 16.1.2014 Lahden Seudun Kulttuuri- ja Elämysmatkailu nimisen osuuskunnan.

Osuuskunnan toimiala määriteltiin perustavan kokouksen hyväksymissä säännöissä seuraavasti:

Osuuskunnan toimiala on kehittää ja edistää Lahdessa, Päijät-Hämeessä ja muilla lähialueilla elämys, luonto- ja kulttuurimatkailua, alueen kulttuuriperinnön ja historian tutkimusta, tallentamista ja tunnetuksi tekoa.
Osuuskunta tukee museotoimintaa, ammatinharjoittajia ja yrityksiä, jotka omalla toiminnallaan vaalivat alueen kulttuuri- ja luontoarvoja ja edistävät niiden matkailullista hyödyntämistä luonnon suojeluun ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.
Osuuskunta ylläpitää palvelutoimistoa, joka tuottaa matkailupalveluita ja välittää jäsenille toimeksiantoja sekä hoitaa jäsenten tarvitsemia toimistopalveluita ja tarvike-w ja muita tilauksia ja tavarahankintoja.
Omaa myymälää pitämällä tai muulla tavoin osuuskunta markkinoi jäsentensä valmistamia palvelutuotteita, koru-, matkamuisto- ja käyttöesineitä.
Osuuskunta voi tuottaa myös muita osuuskunnan jäsenten toimintaa tukevia palveluja

Osuuskunnan perustamisasiakirjat lähetettiin Patentti- ja Rekisterihallitukseen hyväksymistä varten maanantaina 20.1.

Osuuskunnan perustajajäsenistä muodostettu 4-henkinen hallitus järjestäytyi välittömästi perustavan kokouksen jälkeen. Puheenjohtajaksi kokouksessa valittiin Antti Holopainen. Osuuskunnan asiamieheksi kutsuttiin hallituksen ulkopuolelta Antti Papinniemi.

Tammikuun alusta 2014 voimaan astunen osuuskuntalain 5§:n mukaan ”Osuuskunnan toiminnan tarkoituksena on jäsenten taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi harjoittaa taloudellista toimintaa siten, että jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan tarjoamia palveluita taikka palveluita, jotka osuuskunta järjestää tytäryhteisönsä avulla tai muulla tavalla.”  Osuuskunnan perustava kokous hyväksyi laissa säädetyn osuuskunnan toiminnan tarkoituksen lisäämättä tarkoitusta toisella tavalla määrittäviä tai rajaavia säännöksiä perustetun osuuskunnan sääntöihin.

Päätimme käynnistää heti osuuskunnan jäsenhankintaprosessin tavoitteenamme saada koottua mahdollisimman laaja joukko osuuskunnan toimialan hyväksyviä yhteisöjä ja yksityishenkilöitä kehittämään Lahden seudun elämys- luonto- ja kulttuurimatkailua, tukemaan alan yritystoimintaa ja tuottamaan yhdessä Lahden seudun ainutlaatuiseen luontoon ja kulttuuriin nojautuvia matkailupalveluja.

Osuuskunnan perustava kokous päätti osuuden merkintähinnan suuruudeksi 100 euroa, josta merkintähinnasta 50 euroa merkitään osuuspääomaan ja 50 euroa sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon.

Jäsenhakemukset voi lähettää joko alla olevalla osoitteella tai sähköpostilla osoitteeseen

Antti Papinniemi
antti[at]papinniemi.com
tai
Osuuskunta Lahden Seudun Kulttuuri- ja Elämysmatkailu
c/o Antti Holopainen
Puistokatu 11 B 40
15100 Lahti

Teksti: Antti Holopainen

Lahen mallisto

Marianne Valola suunnitteli kesällä 2012 Lahen Raidan, jonka tarinaa jatkaa Lahden paikallispukukangas. Se kertoo Lahdesta 2000-luvulla.

Lahen timantit

Lahen timantit (Kuva Marianne Valola)

Olen asunut Lahdessa vuodesta 1997. Poikakaverini pääsi silloin Muotoiluinstituuttiin ja minä muutin tänne muuten vaan. Olin keväällä kirjoittanut ylioppilaaksi ja elämä oli hakusessa. Olin myyjänä kenkäkaupassa ja lahjatavaraliikkeessä. Kannoin lannoitesäkkejä ja ajoin trukkia maatalouskaupassa. Kävimme omenavarkaissa poliisilaitoksen pihalla ja mietiskelimme elämää Tiirismaan koulun takana olevalla mäellä istuskellen.

Lahti tuntui mukavalta kaupungilta. Pohjanmaan kasvateista Lahden mäkiset maastot tuntuivat mahtavilta. Harjun laelta näki kauas ja arjen murheet saivat mittasuhteensa. Sisämaan tuulettomuus tuntui myös luksukselta: Oulussa jäinen merituuli repii hiukset päästä mutta Lahessa tuuli on kuin kissan henkäys.

Viitisen vuotta kuitenkin vain asuin Lahessa. Kotikaupunki siitä minulle tuli vuoden 2002 tienoilla kun boyfriendin kanssa valmistuimme molemmat Muotoiluinstituutista ja oli aika valita: Lähteäkö vai jäädä? Me jäimme. Lahti oli järjen ja tunteen valinta.

Lahti ei paljastu tänne muuttavalle helposti. Onko se hämäläistä hitautta vai mitä? Moni ammattikorkeassa opiskeleva ei tutustu kaupunkiin lainkaan. Se on sääli. Lahti ei ota tulijaa avosylin vastaan vaan jurottaa: Vastaa kun kysytään, mutta ei tule itse juttusille. Olen kuullut ihmisten puhuvan vaanLahdesta: Asun vaan Lahdessa. Koulu sijaitsee vaanLahdessa jne.
Minusta Lahti on vähän kuin sellainen kätketty timantti. Lahdella on yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta niistä ei pidetä melua. Lahti toki markkinoi itseään ulkomaille ja ulkopaikkakuntalaisille ja eri organisaatiot tekevät hyvää työtä Lahden tunnetuksi tekemiseksi, mutta lahtelaiset itse pitävät kynttilää vakan alla. Olen monesti miettinyt, että jos Oulu olisi puoliksikaan näin hyvä kaupunki kuin Lahti, ei henkseleiden paukuttelusta tulisi ikinä loppua. Tekis mieli sanoa ryhmäliikuntaohjaajan sanoin, että “LAHTI! Selkä suoraksi, vatsa sisään, rinta ulos ja leuka ylös!”

Minä olen nykyään vahvasti lahtelainen. Tiedän ja tunnen sen. Minä olen Lahessa ja Lahti minussa. Reissuilta tulen kotiin Lahteen ja täällä on hyvä olla. Helsinki on lähellä, siellä on kiva käydä ja onneksi Zetalla pääsee nopeasti kotiin.

Lahtelaisuus näkyy muotoilijantyössäni. Olen suunnitellut Lahen raidan, eli Lahden oman paikallispukukankaan. Suunnittelutyön perustaksi kysyin lahtelaisilta ja lahdenmielisiltä: Mikä on parasta ja rakkainta Lahdessa? Miltä Lahti tuntuu sydämessä? Mikä täällä on kaikkein kauneinta? Niistä ajatuksista tehtiin Lahen raita. Se julkistettiin elokuussa 2012.

Nyt Lahen raita saa jatkoa: Olen saanut Päijät-Hämeen kulttuurirahastolta apurahan Lahen malliston suunnittelua varten. Nyt syksyn ja alkutalven 2013 aikana toteutettavassa projektissa suunnittelen ja valmistan mallikappaleet lahtelaiseen arkeen ja juhlaan sopivista asusteista, vaatteista ja sisustustuotteista. Malliston kantavana ideana ovat Lahden kätketyt timantit.

Kirjoitan blogia projektin edistymisestä nettisivuillani.

Kaikenlaiset mallistoon liittyvät ideat ja kommentit ovat lämpimästi tervetulleita!

Terveisin,
Marianne Valola

Kirjoitus julkaistu alunperin Hollolan Lahti 3/2013 -lehdessä