Prinsessa, prinssi ja Kuningas

Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel saapuvat maanantaina 1.11. Lahteen viettämään Lahden 105-vuotissyntymäpäiviä parin tunnin kakulla. Tiirismaan koulu ja Sibeliustalo kuuluvat retkiohjelmaan ja Lahden pusikot ja seinät(?) on putsattu. Monet lahtelaiset ovat jo ehdottaneet (huhu) että kuningasparia voitaisiin ajeluttaa Porkkalan junien tyyliin luukut autojen ikkunoiden edessä, koska “Lahti on niin ruma kaupunki” (Lähde?). Säästyisi samalla siivouskuluja.

Lahtea voidaan pitää kuninkaallisessa mielessä jonkinlaisena keskipisteenä Suomessa. Pohjoisessa Päijät-Hämeessä Hartola on kuningaskunta (Ruotsin kuningas Kustaa III julisti Hartolan itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 31.8.1784. Hän nimesi pitäjän kruununprinssin mukaan Kustaa Adolfin pitäjäksi. Kunta otti käyttöön statuksensa Kustaa Adolfin muistoksi kunnanvaltuuston päätöksellä vuonna 1987 – Wikipedia) ja etelärannikolla kulkee Kuninkaan tie.

Lahdessa parin kulkema reitti voitaisiin nimetä Kuningaalliseksi tieksi. Meillä Lahdessahan oli vain Ylinen Viipurintie, joten Kuningaallisten tie kuulostaisi hienommalta kuin Kuninkaantie! Se päällystettäisiin kultaisilla tiilillä, ja tältä tieltä pitäisi pitää loitolla linnunpelättimet, peltimiehet ym. epämääräinen aines.

Suurin syy siihen että kuninkaalliset vierailevat Lahdessa, on se, että meillä on oma kuningas, Jari X. Ei hän ole oikealla tavalla, sillä Jari X on omalla työllä ansainnut Kuningas-nimensä. Suomessa oli joskus aikoinaan kuningas, mutta hanke meni mönkään. Niinpä, naapurimaan kuninkaalliset on tutustettava lahtelaiseen kuninkaaseen ja Victoria ja Daniel on ehdottomasti vietävä katsomaan Kisapuistoon Jari X:n patsasta. Tosin tästäkin on taiteilijapiireissä liikkunut huhuja (huhu) että kritiikkiä saanut patsas pitäisi esitellä huputettuna. Siis patsas huputettuna. On myös ehdotettu (huhu) että tuleva jalkapallostadion rakennettaisiin linnan muotoiseksi ja nimeksi tulisi Victoria-stadion. Järjestysmiehet puetaan haarniskoihin, aseistetaan siinä määrin että onnistuvat pitämään FC Lahden kannattajien rosvojoukon kurissa. Joukkueen sponsoriksi Robin Hood ja peliasuksi sukkahousut. Kuulutukset ruotsiksi, jotta ruotsin opiskelusta olisi jotain hyötyä Lahdessakin. Katsojille jaettaisiin myös Tre Kronor-pakkofanipaitoja, muistuttamaan yhteisestä historiasta, Tukholma -95.

Kaikki nämä ehdotetut toimet lisäävät Lahden arvostusta muiden monarkioiden silmissä. On tärkeää tiedostaa mitä muut meistä ajattelevat.

Ps. Lahen Lehen toimituksessa liikkuneiden huhujen mukaan lehti on tekemässä Kuninkaallis-extraa. Se luultavasti julkaistaan 2 kk myöhässä ja se tulee suomeksi vaikka moni lukija luulee sitä ruotsiksi.

Radanrakentajien haustausmaa – Lahtea tonkimassa osa 3

Ensilumi oli satanut, ilma sunnuntaina oli raikas. Tällä kertaa vierailukohteena oli yksi Hollolan Lahden historian dramaattisia paikkoja, Radanrakentajien hautausmaa. Allekirjoittanut oli käynyt paikalla yli 15 vuotta sitten, mutta muistikuvat olivat ajansaatossa haalistuneet. Itseni ja Markus-sedän vierailun tarkoitus oli tietenkin tutkia syrjäisen paikan olemusta ja tutustua samalla sen historiaan ja myös tallentaa sen tunnelmia kauniina syyspäivänä.

Hauta ja sen muistomerkki sijaitsee Salpausselällä, entisessä Hollolan Järvenpään kylässä, joka on nykyään Lahden Järvenpään kaupunginosa. Hautausmaa oli jäänyt vanhan ja uuden Valtatie 12:n puristuksiin. Uuden tien linjaus oli lohkaissut ison palan hautausmaa-alueen länsipuolelta, vanha tie ohitti haudan eteläpuolen. Tiehankkeiden takia hautausmaa oli tarkoitus hävittää, mutta lopulta se onneksi säästyi. Tässä vuoden 1979 ilmakuvassa näkyy valtatien rakentaminen ja keskellä pieni metsäsaareke.
Paikalle pääsy ei ole kovinkaan helppo, ainakaan kävellen tai pyörällä; pitää ylittää vilkasliikenteinen Nastolantie. Autolla pääsi paremmin. Nähtävyys-tienviitta opastaa vierailijan koruttomalle, isojen kivien reunustamalle paikoitusalueelle. Kävelimme mäen päälle välttävänkuntoista tietä pitkin, autolla ei ylös päässyt portin takia, mikä on tietysti hyvä.

Nälkäradan hauta

Riihimäki-Pietari radan rakentaminen alkoi vuonna 1867. Radanrakennuspäätöksen jälkeen valtava määrä työtä vailla olevia ihmisiä saapui radanvarsipaikkakunnille. Suomessa oli nälkävuodet 1866-1868 ja osittainen syy Pietari-radan rakennustöiden aloittamiselle oli lievittää maassa jo useina vuosina jatkunutta pulaa ja nälänhätää. Ankarissa oloissa hätäaputyönä rakennettu rata sai lisänimekseen “nälkärata” ja “luurata”.

Radanrakentajien hautausmaa perustettiin vuonna 1868. Sinä vuonna Hollolan noin 7000:sta asukkaasta kuoli yli tuhat ihmistä. Se osaltaan vaikutti ulkopaikkakuntalaisten hautaamisen kieltämiseen Hollolan seurakunnan hautausmaahan, kun oman seurakunnan kuolleita oli vaikea saada haudatuiksi. Muualta tulleille radanrakentajille perustettiin hautausmaa Hollolan Järvenpään kylään ja vaikka vieraspaikkakuntalaiset haudattiin toukokuusta lähtien omiin hautausmaihin, tuotti oman pitäjän vainajien kuljetus ja hautaaminen huomattavia vaikeuksia etenkin touko- ja kesäkuussa, jolloin kuolleisuus oli suurimmillaan. Vainajia kerrotaan löydetyn metsistä, ulkorakennuksista ja pihoiltakin. Kuolleita vieraspaikkakuntalaisia radanrakentajia varten perustettiin erilliset hautausmaat myös Hausjärvelle, Kärkölään ja Nastolaan.
(Lisätietoja Suomea ja Hollolaa kohdanneesta tuhosta Arno Forniuksen sivuilta Katovuosi 1867 ja Hollolan kuolovuosi 1868)

Hautapaikka on aidattu kiskoista hitsatulla aidalla. Aita on näyttävä, jonka sisäänkäyntiä koristivat rautaiset ristit. Useat kiskot näyttivät olevan vuodelta 1926, mutta kiskoaita on huomattavasti nuorempi. Muutama metri sisäänkäynnin edessä seisoi Lahden seurakunnan pystyttämä muistopatsas vuodelta 1953. Muistokiveen on kaiverrettu teksti: “Vuosien 1867 – 1868 suurina nälkävuosina haudattiin tähän paikkaan nälkään ja kulkutauteihin kuolleita Hollolan pitäjän Lahden ja Järvenpään kylistä sekä muualta kotoisin olleita Riihimäen – Pietarin radan rakentajia.” Haudassa on arvion mukaan n. 300 vainajaa.

Kahden sukupolven keskustelua

Kesken kuvauspuuhien paikalle saapui kaksi herrasmiestä sauvoineen. Keskustelua syntyi kahden sukupolven välillä ja vanhempi polvi oli vilpittömän innostunut siitä että nuoretkin kiinnostuneet paikallishistoriasta, historiasta joka on yhteydessä koko maata koetteleviin tapahtumiin. Monta tarinaakin kuultiin aina Kuusamoa myöten. Aidatun hauta-alueen kaakkoiskulmassa oli pieni hautakivi, jonka historia ja merkitys ei siinä hetkessä auennut. Pohdintaa entisajan olosuhteista ja vaikeuksista. Monet kysymykset jäivät ilman vastauksia. Mäen päälle kuuluivat ohikiitävien junien äänet.


Kuvat: Markus-Setä

Lähteet:
Wikipedia
Lahdenseurakunnat.fi
Vellamon vinkit
Arno Forsius – www.saunalahti.fi/arnoldus

[päiv. 13.10.2011]
Katso esittelyvideo Radanrakentajien hautausmaasta