Lahti laulaa ja lausuu

Tunnetuimpia tai ainakin kaupungin imagoon voimakkaimmin vaikuttaneita Lahti-kappaleita taitaa olla vuonna vuonna 1968 perustetun Amuletin ”Suomen Chicago”-lohkaisu vuodelta 1976. Sen unohtumaton kertosäe ”Tule Lahteen, Suomen Chicagoon – Tule Lahteen, täällä jännää on” jättänyt kaupunkiin syvät jäljet, jotka on havaittavissa nykyäänkin vahvassa Chicago-leimassa. Siitä on tosin virallisesti aika ajoin pyritty eroon, vaikkakin tuolloin 70-luvulla ”uudistettu” leimalla on alkuperäiset juurensa 1900-luvun alun lihateollisuudessa. Lahden amerikkalaisuudesta puhuttiin jo 1800-luvulla.

Suomen Chicago on julkaistu myös Lahti-kokoelmacd:llä Raakaa romantiikkaa, joka julkaistiin vuonna 2005 satavuotiaan Lahden kaupungin kunniaksi. Levy sisältää 17 kappaletta ja kestää noin 50 minuuttia, tyylillä iskelmästä humppaan ja rokkiin. Mainittakoon siitä muutamia ikisinisiä, kuten Teuvo Valon esittämät “Terveiset Lahdesta” ja “Puuseppä” sekä Kukonpojat ja Oy Mallasjuoman soittokunta veivaama mainoslaulu “Ei oo Lahden voittanutta”. Kannatuslauluosastoa edustaa Pekka Masalin “Reipas on rautaa” (ja raitaa, toim. huom.) ja rokuilua Turo’s Hevi Geen “Tanssimaan alatorille” (alkuperäinen “Dancing in the street”). Levyä taitaa olla vain saatavilla nettihuutokaupoista sekä lainattavissa kirjastosta.

Lahtelaisen säveltäjä-sanoittaja Rauli Nordbergin tuotannossa lahtelaisuus on ollut kantava inspiraation lähde. Nordbergin molemmat kokonaan omia lauluja sisältäneet äänitteet liittyvät Lahteen: Vuonna 1991 ilmestyi LP Sininen laulu, laulelmia Lahtikaupungista ja jälkimmäinen, Harjujen laulu, on saanut aiheensa satavuotisjuhliaan viettäneen Lahden historiasta.

Lahden laulut

Perinteistä kotiseutulyriikkaa edustavat maakuntalaulut. Päijät-Hämeen nykyinen maakuntalaulu on nimeltään ”Vihreiden harjujen maa”. Pidempiaikaista suosiota on nauttinut ”Hämäläisten laulu”, jota lauletaaan edelleen mm. Lahti-Seuran tapahtumissa. J.H. Erkon sanoittama Hämäläisten laulu oli vuoteen 1999 asti Päijät-Hämeen maakuntalaulu.
Jutun lopussa on linkkejä muihin kotiseutulauluaiheisiin.

Lahti-Seura on myös julkaissut oman laulukoelmavihkonsa. Vuonna 1948 tuolloin vain kaksivuotias seura julkaisi Lahden Laulut -nimisen lauluvihkon, joka sisältää (päijät-)hämäläisiä lauluja piristämään kotiseututilaisuuksia ja kohottamaan kotiseutuhenkeä. Alla oleva “Lahden laulu” oikeutetusti on ensimmäinen viisu kokoelmalla. Vihko sisältää Lahti-Seuran vuosijuhlastakin tutun “Hämäläisten laulun”.

Lahden laulu
Kohoo radiomastomme polviä päin osoitukseksi, missä Lahti on.
Yli maan, meren käy sieltä lennähtäin jalon taiteen ja tiedon mahti.
Hei, Lahti se on, hei, Lahti se on, kotipaikkamme verraton.
Mäki mainio katsojan kammistoi, kisapaikkana kuulu on Lahti.
Tuli suksista suihkii ja sommat soi, rajun kiistan kun käy ajojahti.
Hei, Lahti se on, hei, Lahti se on ja vie Suomen se voittohon.
Sahat jyskää ja lastut ne singahtaa, puuseppien keskus on Lahti.
Janon tuskan taas tuimankin sammumaan saa. Erikoisemme kuohuva sahti.
Hei, päästänyt sun janon vallasta on ollut Lahden, mi mallasta on.
Koko kansa se myös Monot koivissa käy, joka suuntaan on kauppa ja rahti.
Etupäähän kun Lahdessa ennättäy Mercurius nyt sekä Ahti.
Hei, tarmoa on, – kas, Lahdessa on työn tahtikin horjumaton.
Ja kun miehiä tarvis on taistelemaan, Häme vanha on vaarojen vahti.Toki Hennalan tanhilta tunnetaan tämä jäämien jäntevä tahti.
Aseveikkokin on, asesiskokin on ain Lahdessa vankkumaton.

Uusi sukupolvi

Uuden sukupolven Lahti-tuotanto on pääosin lähtöisin ala- tai vaihtoehtokulttuureista.

Eräs sellainen on Lahen Poikien “Oi! Lahtelaista”, joka nauhoitettiin 2000-luvun taitteessa. Sen on alunperin on esittänyt englantilainen punkyhtye The Business. Tästä lahtelaisesta versiosta kuultiin pätkä FC Lahden kannattajista kertovassa dokumentissa, joka sai ensi-iltansa vuonna 2013.
Mainittaakoon myös Pekka Productionsin vuonna 2006 julkaisema lahtelaishardcore- ja punk-bändien kokoelma Hometown Pride, jonka ulkomusiikillisilla seikoilla nostatetaan Lahden kaupunkia.

Nykypäivänä räp taitaa olla kotiseutumusiikin tunnetuin muoto. Onhan se nimensä mukaisesti rytmitettyä runoutta, ja parhaimmillaan siitä on leivottu modernia kansanrunoutta.

Helsinkiläinen SMC Lähiörotat on tehnyt kappaleen “Lahden Sininen” (albumilla Raffii Suomi-flättii, 2011). Se on sikäli poikkeuksellinen, että räpkollektiivi on Helsingistä, mutta kappale on hatunnosto lahtelaiselle musiikkielämälle ja Torvelle sekä Mallasjuomalle ja sen perinteille. Osittain kappale kertoo bändin artistin Avionin Prinssin kokemuksista Lahdesta ja Torvesta. Musiikkivideo kuvattiin Rooster Pubissa ja Ravintola Torvessa.

Lahden virallinen kotiseutuhengen nostattaja Brädi on ollut monessa kappaleessa mukana. “Kotona”-nimisen kappaleen hän teki yhdessä kitaristi Panu, ja se on julkaistu vuonna 2012 julkaistulla albumilta Näis kengis. Kappale on saavuttanut suurta suosiota mm. sosiaalisessa mediassa, ja muutenkin noteerattu hienosti lahtelaisten parissa.

Brädi ja metalliyhtye Tuoni tekivät vuonna 2017 Pelicans-jääkiekkojoukkuelle ”Tulipyörä”-nimisen kannatuslaulun.

Lahti United on lahtelainen räp-kollektiivi ja sen suurin hitti on vuonna 2014 julkaistu ”Signaali”. Ilmeisesti siitä on tykätty Lahden rajojen ulkopuolellakin, onhan YouTube-kuuntelukertoja reilusti yli 4 miljoonaa (!).
Signaalista mainittakoon mielenkiintoinen yksityiskohta. Artisti JV aloittaa kappaleen näillä sanoilla: ”Vähemmistöräppäri Lahti-seuras”.

Aiheeseen liittyviä poimintoja

Vesijärvi ei loista musiikissa (ESS 7.10.2008)
Rauli Nordberg (Päijät-Häme-wiki)
Hometown Pride – kotikonnuilta kajahtaa (Lahen Lehti)
Vihreiden harjujen maa (Wikipedia)
Hämäläisten laulu (Wikipedia)
Kotiseudun laulu ja maakuntalaulut (Suomen Kotiseutuliitto)
Ajatuksia Heinolan kotiseutulaulun sanoittamisesta (Heinola-Seura)
Kotiseututarinat (Vahvike)

Tähän loppuun vielä oma Lahti-aiheinen runoni. Se on julkaistu vuonna 2017 Kokoelma-kirjassa.

Kotikaupunki

Toinen haluaa takaisin
Toinen haluaa pois
jotta voi kertoa olevansa sieltä

Tylyt ja harmaat, kylmää betonia
Ihmiset vai rakennukset?
Kuoret vai ydin?

Paloi pois, syntyi tuhkasta
Kaupunki, jossa ei tapahdu mitään
antaen kaiken

Artikkeli on julkaistu kahdessa osassa Lahti-Seuran jäsenlehdessä Hollolan Lahti 4/2013 ja 3/2018

Yhdistävä tekijä: Pinkki paplari

Lahden kaupunginteatterin kampaaja-maskeeraajilla Kati Talikalla ja Merja Torri-Seppälällä on irtokarvat ja peruukit hallussa. Pyrkimyksenä ei ole ollut päästä ”rivikampaajan” hommiin.

Kolmevuotiaalle Merjalle jäi Herra Huun esityksestä tunne, että tätä haluan aikuisena tehdä. Kampauspäiden kautta aloitettuaan hän eteni ensin maskeeraajaksi ja sen jälkeen kampaajaksi. Rauli Jokelin palkkasi Merjan Kotkan kaupunginteatteriin heti hänen valmistuttuaan vuonna 2008. Sieltä ei ollut enää paluuta edes kampaamo Pinkkiin paplariin, jossa ihan sattumalta molemmat ammattilaisemme ovat työskennelleet, vaan vuorossa oli Lahden kaupunginteatteri (vuoden vierailu). Vuodet freelancerin elämää mm. Kansallisteatterissa, Kotkan ja Riihimäen teattereissa, muutamassa TV-tuotannossa sekä Sinfonia Lahden takahuoneissa olivat hienoja kokemuksia. Erityinen paikka Merjan sydämessä on vielä Heinolan kesäteatterilla, jossa hän on työskennellyt seitsemänä kesänä. Tämänhetkinen vakituinen työ Lahden kaupunginteatterissa alkoi puoli tuntia teatterinjohtaja Ilkka Laasosen puhelun jälkeen. ”Rakkaudesta lajiin, jossa voi yhdistää oman käden jäljen taiteen ja luovien ihmisten parissa työskentelyyn”, sanoo Merja.

Tuoreempi kiinnitys Lahden kaupunginteatterin ”kauneustiimissä” on Kati. Jalometallialan opiskelut vaihtuivat kampaamokouluun, jossa opettaja ehdotti opinnäytetyötä Varkauden teatterilla. Vuonna 2010 valmistuttuaan parturi-kampaajaksi Kati työskenteli päivät kampaamossa ja illat sekä viikonloput teatterilla. Kaksi kautta Varkauden teatterilla antoi myös innostuksen maskeerausta kohtaan. Vuonna 2013 Kati valmistui maskeeraajaksi esitys- ja teatteritekniikan linjalta Stadin aikuisopistosta. Tämän jälkeen oli edessä paluu Savoon pariksi vuodeksi. Tänä aikana kampaamon liiketyöskentelyn lisäksi Kati oli mukana Mikkelin revyyteatterissa, niin näyttämöllä kuin kulisseissa. Takaisin Helsinkiin muutettuaan Katille tarjoutui paikka freelancerina Helsingin kaupunginteatterilla, jossa hän ehti työskennellä kaksi esityskautta. ”Oli jännittävää tulla Lahteen kesken kauden, mutta kaikki on ottaneet minut tosi hyvin vastaan! Ei tätä taloa ja hyvää ilmapiiriä ole turhaan kehuttu!” iloitsee Kati.

Merjan ja Katin kemiat kohtasivat heti, työt jaetaan oman osaamisen ja erikoistumisen mukaan niin, että jokainen voi tehdä vahvuuksiensa mukaan. Peruukkien ja viiksien virkkaus on hidasta hommaa, koska esimerkiksi peruukit tehdään mittojen mukaan tyllipohjalle juuri virkkuukoukulla virkaten. ”Tehdään itse, koska osataan, ja koska uudet peruukit ovat myös kalliita”, he perustelevat tätä työprosessia. Ekologisuus toteutuu samalla eikä eläinkarvaa käytetä. Synteettiset siveltimet on otettu käyttöön meikkisienien sijasta yms. päivitystä nykypäivään tarvitaan. Apua pieneen budjettiin haetaan sponsorien kautta, jollaisesta juuri iloitaan Inglot-merkin kanssa. Työhön kuuluu tietenkin myös erikoistehosteita kuten luodinreiät, mätäpaiseet, mustelmat, haavat ja muut irto-osat roolihahmosta riippuen. Pukusuunnittelija on lähin työkaveri oman tiimin ulkopuolelta.

Hyvä lisä kampaamo-maski –yhteisöön on maskeeraaja Eija Nurminen. Juuri perhevapaalta palannut Eija sai kertaheitolla kaksi uutta työkaveria. Työssäoppija Laura Pasanen harjoittelee heidän kanssaan tämän näytäntökauden ajan maskien tekemistä.

Kirjoittaja:
Jetta Kuitunen
Lahden kaupunginteatterin tiedottaja

Valokuvakirjojen Lahti-trilogia

Lahdesta on julkaistu paljon hienoja ja laadukkaita valokuvateoksia. Yksi vaikuttavimmista on Lahti-Seura ry:n julkaisema kuvateos vuodelta 1949. Seurahan oli tuolloin vasta kolmevuotias, joten kirja on ollut jäsenistöltä iso voimanponnistus. Ja käsittääkseni kirja on yksi vanhimmista kuvakirjoista Lahdesta, ellei vanhin.

Lahen Lehessä olen esitellyt sellaisia kuvakirjoja kuten Lahti (v. 1963), Lahti – Arjen kauneus (v. 2007) ja tuoreimpana Pertti Hammarin Kylästä kaupungiksi (v. 2015). Hammarilta on tullut laadukkaita kuvakirjoja kuten Muistikuvia kaupungista (v. 2005) sekä Unto Tupalan kanssa toteutettu erinomainen teos Niin oli ennen, entäs nyt vuodelta 1996. Kirjan ideana on esitellä verrokkikuvin vuosien varrella tapahtunut kaupunkikuvan ja -tilan radikaaliakin muutosta pääosin vuosisadan ensimmäiseltä puoliskolta 90-luvulle.

Kotiseudun tallentamista

Itsekin olen valokuvannut Lahtea jonkin verran, mutta en luokittele itseäni varsinaisesti valokuvauksen harrastajaksi. Olen kiinnostunut tallentamaan ”sen hetkistä” kotiseutua, jota myöhemmin verrata nykyaikaan. Vanhoja valokuvia katsellessa kiinnostavinta on kaupungissa tapahtuneet muutokset. Ottamiani kuvia on kerääntynyt vuosien mittaan sen verran, että päätin kantaa oman vaatimattoman korteni Lahti-kuvakirjojen kekoon. Olen parhaillaan työstämässä Lahti-trilogiaa, kolmiosaista Lahteen sijoittuvaa valokuvakirjasarjaa. Kirjat ovat tarkoitus julkaista loppuvuodesta 2018 sekä viimeinen vuoden 2019 alussa. Kirjoista alla lyhyet esittelyt.

Sarjan ensimmäinen on selkeästi oma kokonaisuus: kirjassa esitellään Lahti-tatuointeja. Seuraavat osat voidaan käsittää samana kokonaisuutena; toinen on ns. yleiskuvakirja ja kolmas keskittyy rautatiehin. Näiden jälkimmäisten sisällöt olen jakanut omiin teemoihin.

Kolme kirjaa

Lahti-tatuoinnit -kirja eroaa sisällöltään kahteen muuhun kirjaan verrattuna. Lisäksi kuvat eivät ole ottamiani, vaan tatuoinnit on kuvannut ja käsitellyt Mika Lintunen. Kirja perustuu käynnistämääni kotiseututatuointikuvien keräyshankkeeseen, jonka myötä kuratoin valokuvanäyttelyn Lahden historiallisessa museossa syksyllä 2017.
Tatuoinnit on kuvattu kesällä 2017, ja lisäksi kuluvan vuoden kesällä kuvasimme kirjaan kolmen henkilön Lahti-tatuoinnit, joita ei siis esiintynyt näyttelyssä. Jokaisesta tatuoinnista tulee kirjaan lyhyt esittely.
Lisäksi tekeillä on video, joka sisältää tatuoinnit ja muutamia haastatteluja.

Lahti-tatuointinäyttelyn anti kootaan kirjaksi. (Alkuperäistä kuvaa on rajattu, kuva Mika Lintunen)

Tunnelmia Lahdesta on yleisvalokuvakirja, jonka sisältämät teemat ovat karkeasti jaetultu kaupunkikuviin, katunäkymiin, teollisuuteen sekä luontoon rakennetussa ympäristössä. Viimeinen kappale koostuu 1990-luvun lopulla ottamista kuvistani. Kuvat ovat nähtävillä Albumit auki -kuvagalleriassa, ja osa näistä kuvista oli esillä Kino Iiriksen aulassa loppukesästä 2018.
Tunnelmia Lahdesta ilmestyy loppuvuodesta.

Klassinen näkymä Lahdessa. (Alkuperäistä kuvaa on rajattu, kuva Sauli Hirvonen)

Rautateiden Lahti painottuu nimensä mukaisesti rautateihin. Kirja esittelee Lahtea rautateihin liittyvien tilanteiden ja paikkojen kautta. Teos on lahtelaisen rautatieharrastajan näkökulma rautatiekulttuuurista ja -miljöistä. Kirjasta nauttiakseen ei tarvitse olla harrastaja, sillä kirja sisältää paljon tuttua ”lahtelaista”.

Kituvat kiskot ovat yksi rautatieaiheisen kirjan teema. (Alkuperäistä kuvaa on rajattu, kuva Sauli Hirvonen)

Molemmissa em. kirjoissa kuvat sijoittuvat vuosille 2005-2017, pääosin kirja sisältää vuosina 2008-2010 otettuja kuvia. Olen halunnut luoda tunnistettavuutta klassisten ja kliseistenkin asetelmien kautta. Erilaiset tilanteet, olosuhteet, vuorokausien ja vuodenaikojen vaihtelut tuovat kirjaan mukavaa tunnelmaa. Tämä kirja ilmestynee vasta vuoden 2019 puolella.

Kaikista kolmesta kirjasta julkaistaan rajoitetut painokset. Kustantajana toimii Pekka Productions.

Kuvakokoelma Lahdesta videona

Osasta Lahden kaupungin käytetettävissä olevista kuvista on julkaistu videoa. Sen kuvat sijoittuvat eri puolelle Lahteen ja ovat pääasiassa 1960-80-luvuilta. Videon kesto on n. 10 minuuttia.
Kuvat ovat nähtävillä myös Albumit auki -sivustolla.

Kuvat: 
Lahden kaupunki 
Kaupunkiympäristö
Maankäyttö ja aluehankkeet

Lahden kaupungin visio 2030

Lahden kaupunki julkaisi 13.8. vision siitä, miten sataman ja urheilukeskuksen väliä pitäisi kehittää. Visiotyö on tehty kaupungin omana työnä, mutta sen kuluessa on kerätty kaupunkilaisilta eri yhteyksissä ideoita ja mielipiteitä alueen kehittämisestä. Visio ulottuu vuoteen 2030 asti ja kaupungin mukaan vision tavoitteena on parantaa veden ja luonnon äärellä lähes kaupungin keskustassa ainutlaatuista aluetta entisestään ja lisätä sen ympärivuotista käyttöä mielenkiintoisena liikunnan, kulttuurin, tapahtumien, kaupunki- ja luontomatkailun sekä vapaa-ajan ja virkistäytymisen vyöhykkeenä.

Urheilukeskus (Kuva Sauli Hirvonen)


Alue käsittää Ranta-Kartanon, Kisapuiston, Sibeliustalon ympäristöineen, sataman, rantaväylän, Pikku-Vesijärven puiston, Lanupuiston, Teivaan sataman sekä urheilu- ja messukeskuksen ympäristöineen.

Projektin sivulta on katsottavissa visiovideo sekä ladattavissa em. raportti ja ortokarttamuotoiset visiot A ja B tapahtuma-akselin kehittämisestä, joihin on merkittty reitit ja kehittämispisteitä. Lisäksi erillisenä pdf-tiedostanona on kumppanuushankkeet. Oleellisin kuitenkin 26-sivuinen pdf-raportti, joka on jaettu eri kehittämisalueisiin. Näitä on mm. liikunta- ja urheilualueet, puistot ja viheralueet, ranta-alue ja Ranta-Kartano. Nämä alueet sisältävät kohteet eli ns. osahankkeet kuvauksineen ja niiden aikataulut. Sarakkeissa on ilmoitettu myös se, onko jo jotain tehty.

Kisapuisto saanee uuden katsomon (Kuva Sauli Hirvonen)

Alla muutamia yksittäisiä nostoja visiosta.  
-Karpaloon on rakennettu hyppyrimäkien lisäksi lautailurinne ja hiihtohissi
-Teivaan rinteeseen on avattu kiipeilypuisto
-Ranta-Kartano on valmistunut, kylpylähotelli on matkailijoiden suosiossa
-Uusi vesiliikuntakeskus ahkerassa harrastus- ja kilpailukäytössä
-Kisapuistossa uusi katsomo vetää väkeä peleihin ja Ranta-Kartanon puolella olevat kahvilat ja ravintolat pelien jälkeen
-Uusittu vierasvenesatama houkuttelee Päijänteen veneilijöitä hyvillä palveluillaan
-Rannalla on kelluva uimala
-Ranta-aitoista löytyy välinevuokraamoja, kauppapuoteja ja muita palveluja
-Lanupuistoon kulkee rinnehissi ja parhaalle näköalapaikalle on rakennettu terassi
-Rantaväylä säilyy jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käytössä, mutta sillä kulkee myös kevyt automaattikulkuneuvo
-Älyratkaisuja satamaraitin valaistuksessa

Lisäksi alueelle halutaan lisää yritystoimintaa ja yrityksistä sekä yhteisöistä kumppaneita toteuttamaan isoja ja pieniä hankkeita.

Muutamia huomioita

Kaupungin julkaisema suunnitelmakokonaisuus on tervetullut. Tässä yhteydessä haluankin nostaa omia kirjoituksiani. Alueen historiaa olen käsitellyt useasti, esim. Ranta-Kartanosta olen kirjoittanut täällä, ja satamaradasta löytyy juttu täältä.

Alueen kehittämisestä olen kirjoittanut kahdessakin eri yhteydessä, jossa olen korostanut alueen potentiaalia, kuten tässä Ranta-Kartanoa koskevassa artikkelissä vuodelta 2006.
Etelä-pohjoissuunnassa alueen potentiaalia pohdin myös Markku Meriluodon käynnistämässä Sibeliusrata-hankkeen yhteenvedossa.
Kun nämä kaksi tekstiä yhdistetään, saadaan hyvin samantyyppinen kuin Lahden kaupungin Visio 2030, toki suppeampana maallikkonäkemyksenä.

Kun kaupunki keräsi ideoita, lähestyin syksyllä 2016 sähköpostitse ja toin esille satamaradan palauttamisen yhtenä ideana kokonaisuuteen. Viestin vastaanottanut kaupungin edustaja kiitti kommentista. Tosin tässä vaiheessa hän halusi tietää kustannukset ”miljoonan tarkkuudella”. Tällaista tietoa ei tietenkään tässä vaiheessa ollut antaa. En tiedä, mihin tietoa vielä siinä vaiheessa tarvittiin, sillä kysehän on nimenomaan visiosta. Raportin läpikäytyäni en löytänyt minkäänlaisia kustannusarvioita muista hankkeista.

Entisen satamaradan varrella sijaitseva Salpausselän seisake on edelleen käytössä. (Kuva Sauli Hirvonen)

Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta raportissa oli Salpausselän ulkoreittien yhdistämiseen tarkoitettu silta. Tämä silta rakennettaisiin Hollolankadun yli ja se olisi ”Radiomäeltä hiihtoa ja kävelyä palveleva laadukas, arkkitehtoninen silta. Vaihtoehtoinen reitti matkakeskuksesta urheilukeskukseen. Toimii porttina alueelle ja edistää virkistysreittienyhtenäisyyttä (mm. lehmusreitti).”

Kirjoitin Salpausselän silloista vuonna 2009 ja artikkeli on luettavissa täällä. Ehdotin sillat satamaradalla, Hollolankadulla ja Iso-Paavolankadulla: ”(Kolmen) puisen sillan kokonaisuus keskellä kaupunkia, aivan luonnonläheisyydessä, toimisivat viheralueiden linkkeinä ja ne korostaisivat Lahden kaupungin tiivistä luontosuhdetta ja ne toimisivat (valo)taideteoksina, uusina maamerkkeinä ja samalla hyödyttäisivät lahtelaisia liikkujia”. Palaan tähän Salpausselän silta-asiaan vielä myöhemmin tänä vuonna muussa yhteydessä.

Visio 2030 on erittäin tervetullut. Tosin se olisi pitänyt tehdä silloin kun Ranta-Kartanoa suunniteltiin, jolloin koko rannan ja keskustan välistä aluetta olisi tarkasteltu kokonaisuutena. Visio antaa hyvät puitteet kehitystyölle alueella, joka on kaupungin tärkeimpiä Lahden keskustan ohella. Fellmannin pellot siirtyivät Lahden kaupungille vuonna 1924, joten vuonna 2024 alue viettää satavuotisjuhlia.