Suomen kesä on yksi maailman parhaista. Kotimaamme tarjoaa paljon nähtävää ja merkityksellistä koettavaa, jopa Lahdessakin. Tällaiselle peruskaupunkilaiselle jo heti kantakaupungin ulkopuolella maailma voi tuntua aivan toisenlaiselta kuin on normiarjessa tottunut kokemaan. Tätä seikkaa todisti Viimeisimmistä pyöräretkistä, joista olen kirjoittanut täällä (Pyörällä Vierumäelle ja Ämmälään). Kesälle on suunnitteilla ainakin vielä yksi pyöräretki idän suuntaan, joten tässä kohtaa siirrymmekin aasinsillalla nykyiseen itä-Lahteen eli Nastolaan. Sinne suuntautuvista kesäretkistä olen raportoinut aiemminkin (Lahti-Nastola-Lahti), ja varmasti jonkinasteiseen Nastola-kiinnostukseeni vaikuttaa Uusikylä-taustani (Uuteenkylään ja takaisin). Uudenkylän taajaman hiljentynyt pääkatu tarjoaa edelleen mielenkiintoista nähtävää, ja antaa mielikuvitukselle siipiä palata ”vanhaan hyvään aikaan”, jolloin raitilla oli oletettavasti touhua ja tohinaa.

Vaikka Lahti ja Nastola ovat olleet samaa kuntaa vuodesta 2016 lähtien, puhutaan silti edelleen Lahdesta ja Nastolasta. Nastolalla on pitkä historia ja vankka identiteetti, ja kuntaliitoksen jälkeen tuntuu että identiteetti on vain entisestään vahvistunut. Hyvä niin.

Nastolan vierailurumba alkoi kesäkuussa, kun osallistuin Lahti-Seuran edustajana, yhdessä varapuheenjohtajan kanssa Toivonojan kartanon kesänäyttelyn avajaisiin. Näyttelyssä esiintyy seitsemän kuvataiteilijaa, joista nimekkäimpänä Miina Äkkijyrkkä. Hänen teoksensa on sijoitettu ulos navetan päätyyn. Uusia kohtaamisia -näyttely kestää 18.8. asti. Mainittakoon, että näyttelyssä on mukana Aivosäätiö, jolle voi tehdä lahjoituksen aivotutkimuksen tukemiseen. Näyttelypaikkana toimii kartanon navetta, joka on kunnostettu viimeisen päälle. Navetan sisällä ja sen ulkopuolella katsellessa rauhoittavaa maalaismaisemaa helposti unohtuu että nyt ollaan Lahdessa. Paikkaan kannattaakin tutustua näyttelyn ohella, edustaahan se suomalaista kulttuurimaisemaa parhaimmillaan. Toivotaan siis näyttelytoiminnalle onnea ja pitkää ikää.

Toivonojan kartanolta hieman pohjoiseen on postikorttimaisen hieno myllymiljöö, joka lienee monen kesämatkaajan vakikohde. Tosin täytyy myöntää, että itselleni käynti oli vasta toinen… Tällä kertaa paikka houkutteli elävällä musiikilla. Immilänmyllyn Myllyjazzeja järjestetään kuluvan vuoden heinä- ja elokuussa perjantaisin. Tällä kertaa esiintymisvuorossa oli The Lazy Cats. Orkesteri soitti monia hienoja klassikoita sovitettuna sekä omaa tuotantoaan.

Yleisöä oli runsaasti, ns. tupa oli täynnä eli kaikki ulkoilmakatsomon paikat oli täytetty. Todella miellyttävä kesätunnelma, ja ihmiset viihtyivät.
Immilän Myllyjazzit järjestetään vielä neljä kertaa, esiintymässä mm. Helmi Luttinen ja Ismo Haavisto. Vahva suositus niin konserteille kuin paikallekin.

Wikipedia kertoo että

”Immilän koskissa on jauhettu viljaa jo keskiajalla, mutta vanhin kirjallinen tieto myllyistä on vasta vuodelta 1548. Ensimmäinen saha rakennettiin koskeen 1760-luvulla, tähän aikaan mäellä oli jo asutusta sekä kievari. 1800-luvulla asutus alkoi lisääntyä ja Immilään muodostuikin monipuolinen käsityöläis- ja myllärikylä. Toisen maailman sodan jälkeen Immilän koskissa toimi kolme myllyä; kahden sahan lisäksi myös sähkölaitos oheislaitteineen. Viimeisenä myllyistä lopetti toimintansa Immilän piirin saha toukokuussa 1969. Myllyistä on säilynyt ainoastaan Immilän piirin 1901 rakennettu myllyrakennus.

Immilän mylly ja myllypiirin vanhat rakennukset kunnostettiin vuosina 1997–1999. Kunnostuksen jälkeen mylly on ollut aina kesäisin auki vierailijoille.”

Enemmän Immilän historiasta Häme-Wikissä.

Hittimittari oli 1980-luvun suosikkiohjelma, ja nyt Hittimittarin jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa. Tätä kirjoittaessani olen päässyt toiseen kauteen ja jaksoon 21, josta enemmän tuonnempana.

Hittimittari-ohjelman idea oli kaikessa yksinkertaisuudessa se, että raatilaiset arvioivat musiikkikappaleita ja tv-katsojat pääsivät nauttimaan artistien musiikkivideoista. Musiikkivideokulttuuri oli Suomessa vielä 80-luvulla vaatimatonta, eihän tuolloin ollut juurikaan esitysfoorumeita; vain kaksi televisiokanavaa. Yhdysvalloissa Music Television käynnistyminen vuonna 1981 oli aloittanut uuden tavan kuluttaa musiikkia.
Suomessahan oli Levyraati aloittanut jo vuonna 1961, mutta siitä minulla ei ole tietoa, milloin Levyraadissa aloitettiin esittää myös musiikkivideoita.
Harva suomalaisbändi oli tuolloin tehnyt musiikkivideota, joten Hittimittarin kotimaisista ”ajanvietemusiikin” videoista suurin osa lienee kuvattu ohjelmaa varten, ainakin samat lavasteet toistuvat monissa videoissa.

Jaksot esitettiin kahden viikon välein. Ensimmäisellä kaudella arvioitavat esitykset oli jaettu ulkomaankielisiin ja suomenkielisiin ohjelmiin, jotka esitettiin vuorotellen.
Kappaleet arvioivat raatilaiset. Viidessä maantieteellisesti jaetussa alueraadissa istui kymmenen jäsentä kussakin, raadin kokoontuessa eri jaksossa eri paikkakunnilla. Alueraatien pisteet ynnättiin ja kolme parasta pääsi jatkoon, ja jos kappale sai parhaat pisteet kolme kertaa peräkkäin, siitä tuli kestohitti ja se sai väistyä uusien tulokkaiden tieltä.
Juontaja oli ensimmäisellä kaudella Timo T.A. Mikkola.

Jaksossa 5 saatiin lahtelaistunnelmaa kun Sleepy Sleepers esitti kappaleen Järkee vai ei. Se sai yhteensä 128 pistettä tullen neljänneksi. Se kuitenkin pääsi jatkoon, koska Riki Sorsan Na na naa -kappaleesta tuli kestohitti. Sliipparit kuitenkin putosi seuraavalla kierroksella jäätyään kuudenneksi.
Sleeper Sleepers teki paluun toisella kaudella (jakso 19) kappaleelle On se niin väärin, sijoittuen kotimaisten sarjassa viidenneksi. Ei jatkoon.

Toisella kaudelle juontajan tahtipuikkoihin tarttui Mikko Alatalo. Ohjelmakin muuttui hieman edelliskaudesta: nyt se kesti tunnin sijasta puolitoista tuntia ja samassa ohjelmassa esitettiin vuorotellen vieras- ja suomenkieliset kappaleet.
.
Jakso 21 on mielenkiintoinen lahtelaisten näkökulmasta tarkasteltuna, sillä Keski-Suomen alueraati kokoontui Lahdessa Pentti Teräväisen johdolla. Teräväisen esittelyjuonnon olen litteroinut kohdasta 11:58 alkaen.

”Well, hello there! We are here in the Business city. Lahti, you know. Niin, enää ei puhuta Suomen Chicagosta vaan Business Citystä. Olemme täällä Lahdessa ja tuntuu siltä, että vaikku muu Suomi tuolle Business City -nimitykselle irvisteleekin, nämä lahtelaiset ovat siitä pikemminkin ylpeitä. Ainakin mitä mä katselin tuolla kadulla, niin jenkkirautojen, nuorten ihmistenkin autojen takalaseissa näkyi olevan aika paljon Business City -tarroja, joten se tuntuu olevan kova sana täällä.

No, Lahtihan on varmaan tuttu kaikille suomalaisille tuttu talviurheilu- ja kulttuurikaupunkina. Ja tämä on varmasti Suomen suosituin läpikulkukaupunki, tästähän joutuu menemään läpi, meni mihinkä suuntaan Suomessa hyvänsä. Elikkä monien koiranleukojen mielestä Lahden paras keksintö on tuo ohíkulkutie. Toiseksi paras keksintöhän on tietenkin tämä Sleeper Sleepers -yhtye, joka vaikuttaa täältä Lahdesta käsin.

Well, here we are elikkä olemme täällä kaupungin ykkösmestassa ja biisejä oikeen innolla raaditaan.”

Kohdasta 13:45 alkaen kymmenen raatilaista pääsivät suusanallisesti kertomaan suosikkikappaleensa. Näkyykö tuttuja?

Ulkolaisista kappaleista lahtelaiset antoivat eniten pisteitä Glenn Freyn kappaleelle You belong to the city. Tämä sai Alatalon tuumimaan, että Lahdessa tunnutaan ymmärtävän Amerikan-meininkiä, biisihän oli Miami Vicen tunnuskappale.

Lisäykset:
Jaksossa 53 eli neljännellä kaudella hittimittarin viisari värähtelee Badding Rockers -orkesterille, jossa laulaa lahtelaisvaikutteinen(?) Marko Haavisto.
Jaksossa 54 esiintyy Raggars kappaleella Nuori rytmi. Raggars sijoittui 4:ksi 84 pisteellä.
Jaksossa 59 raati on jälleen Lahdessa. Raadissa näyttää olevankin useampi tuttu kuin myös ”julkisuudenhenkilö” kuten silloinen FC Kuusysin maalivahti Ismo Korhonen.

Kaiken kaikkiaan Hittimittari on kestänyt aikaa. Kasarimusiikin hitit ovat ajattomia, mutta toisaalta tietyn ikäisille ohjelma tarjoaa nostalgista tunnelmointia. Lisäksi ohjelma laajentaa tuon ajan viihdemusiikkikäsitystä, esitetäänhän siinä erityylistä ja -tasoista musiikkia nykykuuntelijalle: Tuttuja klassikoita, kadonneita artistilupauksia ja kenties jo unohdettuja hittejä.

PS. Artikkeli päivittyy jos myöhemmistä jaksoista löytyy lisää Lahti-yhteyksiä.