Aihearkisto: Kulttuuri ja taide

Kulttuuriin ja taiteeseen liittyvät aiheet

Lahti Design Festival Kasisalilla

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin Lahti Design Festival käynnistyi Kasisalilla maanantaina 21.9. kestäen sunnuntaihin 27. päivään asti. Tapahtuma on siis vielä lauantaina ja sunnuntaina auki klo 12-18, ja osoite on tietysti Sammonkatu 8.

Rakennus on itsellekin tuttu monesta eri yhteydestä. Tutuimpana tietenkin legendaarinen Kasisali, jossa itsekin tuli 1990-2000-luvuilla käytyä katsomassa punkin ja hardcoremusiikin rytkettä. Kasisalin pääsisäänkäynti oli sisäpihan puolella. Näyttelytilan sisäänkäynnin vieressä oli myös Fillariklubin sisäänkäynti. Tila oli rakennuksen Sammonkadun puolella. Aktiivista musiikkitouhua sielläkin yleisesti harrastettiin, ja itsekin muistan käyneeni katsomassa ainakin yhden keikan. Rakennuksen Kauppakadun puoleisessa päässä oli tiloja koulutuksiin ja maankuulu Taideinstituutti.

Nyt järjestetty näyttely kuitenkin rajautui rakennuksen toiseen päähän ja Kasisaliin. Paikasta sivuilla todetaan osuvasti: ”8-Sali ei ole vain tapahtumapaikka, vaan pala Lahden kulttuurihistoriaa.
Sammonkatu 8 tiloissa on kasvanut kokonainen sukupolvi lahtelaista musiikkikulttuuria. Paikka on syntynyt myös yhteisön voimasta, kun 1980-luvulla punkkarit ja eläkeläiset löivät hynttyyt yhteen saadakseen tilan nuorten käyttöön. Nyt paikka herätetään jälleen henkiin. Epävarmoina aikoina tarvitaan juuri tällaisia tiloja, joissa ihmiset kohtaavat, syntyy uutta ja paikallinen kulttuuri saa vähän ravistelua.”

Paikkaan liittyy myös toinenkin historiallinen kiinnostavuus, joka yhdistää sen Lahti Design Festivaliin. Alunperin rakennuksessa toimi Häklin puusepäntehdas. Tehdas sai alkunsa vuonna 1925 (katso kuva) ja rakennusta laajennettiin useaan otteeseen. Huonekalutoimintaa kesti vuoteen 1964, ja vuosikymmenen lopulla rakennuksessa aloitti erilaisia kaupungin toimintoja. Nyt tämäkin rakennus on purku-uhan alla. Sammonkatu 8:n kiinteistön omistaa nykyisin Spatium Toimitilat Oy.
On jo ajatuksena hieno, että tulevaisuuden (kaluste)muotoilijat pääsevät esille entisessä puusepäntehtaassa. Paikallisen puuseppäperinteen vaalimisessa Lahti koki kovan takaiskun, kun Pro Puu ry lopetti viime keväänä. Toivotaan että nuoret kyvyt pitävät puuseppä- ja kalustemuotoilun osaamista edelleen Lahdessa.

Joten sekä näyttely että rakennus ja sen monipuolinen historia houkuttelivat paikalle myös Lahtiwoodin omat puusepät Tapion ja allekirjoittaneen. Samalla kun koettiin nuorten lupausten teoksia, samalla vilkuiltiin vanhan rakennuksen nurkkiin ja rakenteisiin. Näyttely tarjosi paljon kiinnostavaa nähtävää. Mutta mitä siis näyttely sisältää? Muotoiluinstituutin sivuilla tapahtumasta kerrotaan seuraavaa:
” Tapahtumaviikon ytimessä on laaja näyttely, joka kokoaa yhteen opiskelijatöitä ja installaatioita Muotoiluinstituutin kaikista koulutuksista. Tapahtumapaikalle 8-saliin on vapaa sisäänpääsy koko viikon ajan. Lahti Design Festival tarjoaa alustan keskusteluille ja uudenlaiselle osallistumiselle.
Lahti Design Festival tarjoaa alustan keskusteluille ja uudenlaiselle osallistumiselle. Kantavana teemana on erilaisten ihmisten, ajatusten ja kokemusten kohtaaminen sekä niiden synnyttämät uudet oivallukset.”

Tässä Tapion kuvapoiminnat (ellei toisin mainita) näyttelystä.

Vanhaa, tyylikästä punatiiliarkkitehtuuria. (Kuva Sauli)
Kuvan ylälaidassa näkyy myös osa Sammonkadun Muraalista. Lisätiedoja Malvan sivuilla.


Tällaisestä design-tapahtumasta halutaan vuosittainen perinne, ja mikäs sen parempi paikka aloittaa kuin entinen kulttuurikeskus ja puusepäntehdas. Tästä on hyvä jatkaa, ja ensi vuonna jälleen uusin ideoin.

Järven ääni -dokumentti kiinnosti

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Antti Erolan Järven Ääni -dokumentin ensi-ilta järjestettiin elokuvateatteri Kino Iiriksessä 2.9.. Dokumentti kiinnosti laajalti, täysi sali oli todistamassa isolta kankaalta “miten yhdestä Suomen kirkasvetisimmistä järvistä tuli muutamassa vuosikymmenessä yksi saastuneimmista sekä mitä vesistön pelastaminen on vaatinut ja miltä näyttää sen tulevaisuus?” 35 minuuttia tiivistää järven kaaren erinomaisesti esihistoriasta tähän päivään saakka katsoen luottavaisena tulevaisuuteen. Ihmisen toiminta heikensi aiemmin kirkkaan järven laatua, ja vasta ajan kuluessa havahduttiin järven heikkoon kuntoon. 1980-luvulla alkoivat ponnistelut järven pelastamiseksi, joita jatketaan tänäkin päivänä. Dokumentti toteaa tapahtuneen, se ei osoittele, vaan auttaa katsojaa pohtimaan omaa suhdettaan järveen, joka on ehkä ollut liiankin lähellä ja liiankin itsestäänselvyys. Mutta aina on jotain tehtävissä.

Ohjaaja Antti Erola kertoo dokumentistaan. (Kuva Sauli Hirvonen)
Vesijärvisäätiön vesistöasiantuntija Mirva Kertola toimista miten järven tilaa on parannettu ja mikä on sen tilanne tänä päivänä. (Kuva Sauli Hirvonen)

Tänä vuonna valmistunut dokumentti on toteutettu osana SamiEdun Dokumenttikertojan koulutusta. Näytöksen alussa Antti Erola esitteli dokumentin. Dokumentin jälkeen kuultiin Vesijärvisäätiön vesiasiantuntija Mirva Ketolaa, joka esiintyi myös dokumentilla. Ketola kertoi mitä järvelle on tehty, mitä järvelle kuuluu tänään. Lopuksi yleisö sai esittää kysymyksiä ja kommentteja, ja niitä kuultiinkin paljon. Syntyi hyvää keskustelua ja pohdiskelua: järvi ja sen tila koetaan tärkeäksi, ja hyvä niin. Järven ääno on hieno, hyvin toteutettu dokumentti tärkeän asian, Vesijärven puolesta. Kiitos kaikille tilaisuuteen osallistujille! Dokumentista on tulossa tulevaisuudessa lisänäytöksiä, joten kannattaa seurata seurankin ilmoittelua. Ehdoton katsomissuositus, jos siihen tulee mahdollisuus.

Kuvakaappaus dokumentista Järven ääni.

Näytös järjestettiin yhteistyössä Lahti-Seura ry:n, elokuvateatteri Kino Iiriksen, Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön ja Flyhill Productionsin kanssa.

Kotiseutu ja pienoisrautatiet osa 2

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Suomessa pienoisrautatieharrastus yleisesti painottuu ulkolaisiin esikuviinsa, johtuen suuremmasta ulkolaismerkkien tarjonnasta. Mikä taasen johtuu siitä, että harrastamäärät ovat suuremmat esimerkiksi Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Suomalaiset mallit ja esikuvat ovat jääneet vähemmälle. Tilanne on tosin muuttunut viime vuosina, pääasiassa 3d-mallintamisen ja -tulostamisen ansiosta. Nykyään (lähes) jokainen harrastaja voi 3d-mallintamalla ja tulostamalla saada itse halutunlaisia malleja. Suomessa mm. Mestarimallit tekee kotimaista kalustoa ja rakennuksia, ja jotkin yksityishenkilöt tarjoavat esimerkiksi suomalaisen kaluston 3d-suunnittelu- ja tulostuspalveluita.

Suomalaisista ja lahtelaisista dioraamoista kirjoitin Lahen Lehteen artikkelin muutamia vuosia sitten. Se perustui lahtelaisen pitkän linjan pienoisrautatieharrastajan tekemiin dioraamoihin, jotka sijoittuvat Lahteen. Tässä toisessa osassa esittelen omia dioraamojani, jotka sijoittuvat Suomeen, ja ovat saaneet vaikutteita Lahdesta. Niillä ei ole varsinaisesti oikeaa esikuvaa, mutta ovat silti samaistuttavan tuttuja. Poikkeuksena jutun viimeinen dioraama, joka sijoittuu Lahteen vaikka tarkkaa paikkaa ei ole määritelty.

Lisää dioraamoista tulipyörä.fi-sivustoltani.

Alla esittelyt suomalaismalleista.

Rautatien ylittää huonokuntoinen maantie. Autoon on tullut jokin vika, ja kuski selvittää sitä puhelimessa. Kyseinen paikka voisi olla mistä päin Suomea tahansa, mutta se voi olla myös Lahdesta vaikkapa Loviisan, Heinolan tai Mukkulan radalta. Liikennemerkit ja kyltit olen tulostanut itse. Laatikko ja betoniporsaat olen 3d-tulostanut, joista jälkimmäiset ovat valmiina malleina saatavilla netistä.
Mittakaava 1:87, koko n. 200×200 mm, valmistuminen 2020.

Kapearaiteinen (H0e) jossain päin Suomea menneisyydessä, ehkä 1990-luvulla. Inspiraatiota on saatu kapearaiteisesta Vesijärvi-Loviisan radasta, joka tosin osittain purettiin ja muutettiin muilta osin leveäraiteiseksi vuonna 1960. Liikennemerkit on itse tulostettu ja 3d-tulostettu on kuormalava ja tynnyrit. Autot tehdasvalmisteisia.
Mittakaava 1:87, koko 290×400 mm, valmistuminen 10/2021.


Ainoa N-mittakaavan (1:160) dioraamani. Tämäkin on Suomesta, ja varsinaista esikuvaa tällekään ei ole vaan on mielleyhtymä jostain kenties tutusta paikasta. Tasoristeysmiljöö, jossa kioski on ollut hylättynä jo jonkin aikaa.
Tämä oli yllättävän haastava, sillä kun on tottunut mittakaavaan 1:87, joutui tässä hieman ajattelemaan asioita toisin.
Mittakaava 1:160, koko 90×220 mm, valmistuminen 10/2024.

Lahti-dystopia valmistui juuri kaupungin 120-vuotisjuhlavuonna. Dioraamassa ollaan tulevaisuudessa, eikä ehkä niin kaukana. Dystopia-kuvaukset eivät kerro kylläkään tulevaisuudesta vaan siitä ajasta, missä eletään. Ilmoitustaulussa on virallinen Lahti 120 -logo.
Mies on vaipunut epätoivoon, ehkä tulitikut ovat kastuneet. Diaraamassa on kolme eläintä.
Tässä on itsetulostettu kuormalavat, tynnyrit, patterit sekä osa huonekaluista. Valmiita tuotteita on mm. osa huonekaluista, ilmoitustaulu ja voimalinjapylväs. Halot olen tehtyt balsapuusta.
Mittakaava 1:87, koko 145×380 mm, valmistuminen 10/2025.






Runovideosarja julkaistu

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ensimmäinen runovideoni ”Kotikaupunki” esitettiin elokuvateatteri Kino Iiriksessä KINOS-lyhytelokuvafestivaalin lauantaina 5.4.2024, ja se kuului festivaalin Lahti-aiheiseen sarjaan. Olen nyt lisännyt Sanat Diodraamassa -runosarjan kaksi ensimmäistä osaa YouTube-kanavallani. Kolme viimeistä runoa julkaisen huhtikuun aikana. Videot löytyvät samasta soittolistasta.

Tekemäni dioraamat toimivat runojen taustalla – niillä ei välttämättä ole tekemistä itse runon sanoman kanssa – lähinnä leikittelee dioraama- ja diodraama-sanojen samankaltaisuudella. Diodraama ei tosin taida tarkoittaa mitään, mutta valveutunut katsoja tietää mistä on pohjimmiltaan kyse.
Runovideoiden teko oli oikein hauskaa. Keston lyhykäisyydestä huolimatta videoiden teossa oli monta vaihetta. Dioraamoista oli jo kuvat olemassa, joten koin, että niitä ei tarvitse kuvata uudestaan, valitsin vain sopivimmat mallit kuhunkin runoon. Tein myös äänimaailman itse, yhdestä raidasta tein viisi erityyppistä versiota. Ääni lienee olevan jonkinlaista ambienttia, musiikista en tiedä sen enempää.
Haastaviin vaihe oli runojen lausuminen ja tallentaminen. Jotain tämäntyyppisiä nauhoituksia olen tehnyt, esimerkiksi aikoinaan punkbänditouhuissa ”laulujen” muodossa. Runoja ja tulevia projekteja varten hankin mikrofoninkin. Siihen ja tallennusohjelmaan tutustuttuani apukäsien kautta, pääsin varsinaiseen runojen tallentamiseen. Se tarkoitti tietynlaista ääninäyttelemistä, mutta samalla äänen piti kuulostaa luonnolliselta. Painotus ja rytmitys oli avainasemassa. Vaihtoehdoista valitsin sitten vähinten epäonnistuneet.

Videoita on tulossa jossain vaiheessa lisää toisen sarjan muodossa. Nyt julkaistuiden videoiden runot on julkaistu Kokoelma – Runot, Ajatelmat, Pakinat -kirjassani vuonna 2017.

Kuluvana vuonna myös Lahden Runomaraton juhlistaa 120-vuotiasta Lahden kaupunkia. Runomaraton 2025 tapahtuma kulkee teemalla Sydän auki! Runomaratonin runojuhlaa 15.-17.8.2025 ja silloin kaupungissa tulee olemaan erilaisia runotapahtumia. Sivuilla kerrotaan seuraavaa: ”Keräämme runoja Lahdesta, lahtelaisuudesta, sisältä kokien, ulkoa katsoen. Omin sanoin. Runosi voi olla pieni ajatelma tai monisäkeinen teksti, kertoa Lahdesta suoraan tai utuna tunnustellen – sinä päätät, miltä sinun Lahtesi kuulostaa, näyttää, tuntuu, miten se rytmittyy ja värittyy.”

Itsekin osallistun kahdella runolla ”Kotikaupunki” ja ”Viimeiset”.

Muuttuvaa Heinolaa kuvin

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Jokainen paikkakunta tarvitsee oman Kari Utin. Miksikö? Siihen palataan tuonnempana.
Suuntasin keväisenä sunnuntaina naapurikaupunkiin. Tällä kertaa piti kulkea bussilla sillä (museo)junaa ei ollut tänä viikonloppuna liikenteessä. Heinolassa onkin tullut käytyä läheisen sijaintinsa ansiosta usein, niin töiden kuin harrastusten vuoksi sekä myös kulttuurin takia. Heinolan kaupunginmuseossa on parhaillaan valokuvanäyttely Kari Utti – Heinolan katuja ja rakennuksia 1970–80-luvuilta. Näyttely avautui Heinolan kotiseutupäivänä perjantaina 31.1. Kaupunginmuseossa. Näyttelyn avasi kaupunginjohtaja Jari Parkkonen.

Näin ei-heinolaisena kiinnostus Heinolan historiaan kulminoituu rautateihin. Aikoinaan kiinnostus Lahtea kohtaan ja sen historiaa alkoi nimenomaan rautateistä. Onhan Heinolassa toki muutakin, kaupungilla on pitkä historia ja kaupunkia on kohdannut muutokset, niin rakennusten, väylienkin ja siltojenkin kohdalla. Kaupunkikuvan muutos jo sinänsä on kiinnostava aihe, oli vierailulla millä tahansa paikkakunnalla.

Heinolan kameraseuran nykyinen puheenjohtajaa innosti nimenomaan 1970- ja 80-luvuilla Heinolaa kohtaava muutos, joka näkyi mm. vanhan rakennuskannan häviämisellä. Utin näyttelystä kerrotaan seuraavaa:
”Ajatus tämän näyttelyn pitämisestä lähti siitä, että on kulunut jo liki 50 vuotta Utin ensimmäisestä kuvasta. Nehän voisi julkaista nähtäväksi, etteivät jäisi pelkästään kansioihin pölyttymään.”
Juuri näin: Ensin tulee innostus tallentaa muuttuvaa kaupunkia kohtaan ja vielä sen jälkeen kuvat saatetaan yleisön nähtäville. Kuvia oli esillä lähes 40, ja lisäksi tv-näytöllä pyöri myös useita kymmeniä valokuvia Niemelän kartanon viimeisesti vaiheista, jota Utti oli ollut tallentamassa. Historiallinen kartano purettiin vuonna 1985.
Jos näyttelyä ei ehdi katsomaan, on heinolanmuseot-Instagram-tilillä nähtävillä joitakin kuvia. Näyttely kestää 9.3. asti.
Toivotaan että kuvista olisi tulossa joskus jonkinlainen painettu julkaisukin. Utin kaltaisia kotiseutuharrastajia sekä edellä mainitunlaista kotiseutuharrastamista jokainen paikkakunta kaipaa.

Komeaksi oli pöytä katettu.
Heinolassa esitellään uusimpia trendejä. Vuodelta 1972. Huomaa Mallasjuoman ”Lahden Kotikalja”.

Heinolan kaupunginmuseon perusnäyttely on oikein kiinnostava ja taiten rakennettu. Suhteellisen pieneen tilaan on saatu kiinnostavasti etenevä näyttely, jossa lähdetään esihistoriallisesta ajasta ja kuljetaan nykypäivään saakka. Näyttelyssä nostetaan eri aiheita, tapahtumia ja ilmiöitä, joilla on ollut merkitystä Heinolan historiassa paikallisesti kuin myös valtakunnallisestikin, ja joilla on ollut vaikutuksia kaupungin nykyhetkeen.

Näyttelyssä on paljon tekstiä ja kuvia, muttei ähkyyn asti. Kulloistakin aikaa kuvaavat miljööt ovat oikein elävästi rakennettu, ja tuntuu kuin katsoja olisi siirtynyt ajassa taaksepäin. Erityismaininta Heinolan kaupungin pienoismallista, joka kertoo yhdestä aikakaudesta havainnollisesti, mutta myös kauniilla tavalla: taitavasti toteutetussa pienoismallissa on paljon katsottavaa ja tutkittavaa.
Heinolasta on julkaistu myös laadukasta kotiseutukirjallisuutta.

Toki Heinolassa käydessä myös katsahtamassa entinen työmaani, jota en kuitenkaan paljasta. Valitettavasti ulkopuolella tarkastellessa se ei ole edistynyt. Joka kerta Heinolassa käydessäni olen käynyt katsomassa kohdetta, ja tulen jatkossakin käymään.

Vakiovierailukohteisiin kuului myös Lintuhoitolan korppi, varikset ja joutsenet sekä ratapiha. Siellä olikin tekemässä lähtöä Lahteen tyhjä raakapuujuna. Ratapihalla oli myös hakevaunu, jota ei Heinolassa oltu nähty vähään aikaan (ainakaan minä). Osasin käydä kuvaamassa vaunun, sillä rautatieharrastajien keskusteluryhmässä oli ollut vinkki vaunusta saman päivän aamuna. Vaunun liepeillä liikkui myös jonkin sortin kauris(?)eläin. Valitettavasti puhelimeni kameran tekninen suoritus ei yltänyt tarpeeksi hyvälaatuiseen kuvaan. Ensi kerralla sitten.