Uuteenkylään ja takaisin

Uudenkylän ensimmäinen asemarakennus vuodelta 1870 tuhoutui talvisodassa kolme päivää ennen talvisodan päättymistä. Nykyisen asemarakennuksen vuodelta 1940 Liikennevirasto luovutti 1.1.2016 Senaatti-kiinteistöille myytäväksi, samana päivänä kun Lahti sai kolme rautatieasemaa lisää liitoksen myötä. Tosin vanhalla asemalla junat eivät ole ottaneet matkustaja kyytiin yli kymmeneen vuoteen vaan matkustajat ovat käyttäneet vuonna 2010 valmistunutta uutta asemaa, joka sijaitsee hieman lännempänä.
Vanha asemarakennus sijaitsee Pietarinradan ja Uudenkyläntien välissä keskellä taajamaa. Makasiini on vielä toistaiseksi vuokralla.

Uudenkylän vanhaan asemaan liittyy paljon paikkakuntalaisten muistoja. Tiilirunkoinen, lautaverhoiltu rakennus on pidetty hyvässä kunnossa. Siihen on jo paikallisten toimesta ideoita mm. kahvila, asukkaiden ”olohuone”, käsityöverstas, Matkahuolto, kylähistorian näyttelytila, harrastepaja.

Uudenkylän Työväenyhdistys ry ja Lahden Rautatieharrastajat TOPPAROIKKA ry. järjestävät aseminen muistelutilaisuuden Kynttilänpäivänä 31. tammikuuta klo 14.00–17.00 kulttuuripisteessä Uudenkyläntie 59. Tilaisuudessa jokainen voi jakaa asemasta kertomuksiaan ja kuvia, lisäksi musiikkia ja muistoesineitä. Junailijoina toimivat Juhani Sillanmäki ja Markku Sakari Meriluoto. Paikalla kahvitarjoilu.

IMG_6253

Uudessakylässä

Kuten kaikki tietävät, vuoden alusta Lahti ja Nastola yhdistyivät. Kävin viime kesänä hakemassa tuntumaa uuden kunnan Nastolan puoleen, kun Lahden seudun oppaat ry järjestivät kiertoajelun Nastolaan.

Kierros ulottui myös Uuteenkylään, johon minulla on ollut erityinen suhde. Tähän vaikutti se, että asuimme siellä vuosina 83-84. Piskuinen taajama oli vielä silloin voimissaan, kauppoja oli muutama, kirjasto ja jopa muutamia erikoisliikeitä. Seutu tarjosi pikkupojille hyvät olosuhteet erilaisille seikkailuille ja kolttosille.

Asuimme rinteessä aivan rautatien vieressä. Rautatien kautta opin myöhemmin tuntemaan myös Lahtea.

Vielä tuolloin valtatie 12 kulki taajaman halki ja ylitti vilkasliikenteisen rautatien. Sittemmin liikenne siirtyi ohitielle.

Myöhemmin myös kuulin, että Risto Jarvan Jäniksen vuosi -elokuvassa pääosanesittäjä Antti Litja istuu autossa, joka ajaa Kouvolasta Heinolaan Uudenkylän kautta. Kohtauksessa nähdään auton takaikkunasta, kuinka auto kääntyy Kouvolan tieltä ylittäen rautatien, kohti Heinolaa.

Kohtaus on kuvattu Uudessakylässä.

Näin jälkeenpäin ajateltuna Uusikylä muistuttaa Lahtea, etenkin sitä Lahtea, joka oli vielä pieni kyläyhteisö.

Molemmat ovat muodostuneet Salpausselälle, teiden risteykseen ,joka sai myöhemmin rautatieaseman. Uusikylä mainitaan olleen nimismiehentalo vuonna 1422 ja se mainitaan pitäjänä 1478–1481. Lahden nimi mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1445. Lahdesta kasvoi maakunnan keskus, Uudenkylän kohtalona on ollut näivettyä.

Tarina Uudestakylästä

Uuteenkylään minulla liittyy tarina, joka on tietenkin tosi.

Muutettuamme pois parin vuoden asumisen jälkeen Lahteen, en enää päässyt käymään Uudessakylässä. Ja aina kun ajoimme Uudenkylän ohi, yritin tavoittaa katseella taloa, jossa asuimme.

Heti kun sain ajokortin 18-vuotiaana ensimmäinen paikka, jossa vierailin Lahden ulkopuolella, taisi olla juuri Uusikylä.

Entinen keltatilitalomme oli paikallaan sellaisena kuin muistinkin sen olevan. Ja edelleen rinteessä naapuritontilla oli sama vanha puutalo edelleen autiona ja ränsistyneenä. Pieneen poivaikutti pelottavalta, olihan Uudessakylässä oma kummitustalokin

Monesti palasin unessani Uuteenkylään vanhalle kotitalomme ja tuo sama ränsistynyt puutalo vaikutti aina uhkaavalta, unessa oli painostava tunnelma, välillä suorastaan painajaismainen. Näitä unia näin useita, ja ne toistivat samaa kaavaa.

Kun Uudessakylässä tuli käytyä silloin tällöin vuosien varrella, oli puinen autiotalo aina samassa lohduttomassa tilassa.

Kunnes sitten erään kerran näin unen, jossa tämä autiotalo oli kunnostettu. Piha oli laitettu, ja nurmi oli vehreää, linnut lauloivat ja kanit hyppivät pihalla. Koska uni oli erilainen kuin ennen, päätin mennä katsomaan taloa mitä pikimmin.

Kuinka ollakaan: Talo oli kunnostettu ja asutettu.

Tämän episodin jälkeen en enää näitä unia nähnyt.

Osa artikkelistä on julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 3/2015

Vastaa