Murrejaottelussa Lahti kuuluu Hollolan ryhmään (3A), joka taas kuuluu kaakkoishämäläisiin murteisiin. Hollolan ryhmän rajat noudattelevat nykyisen Päijät-Hämeen länsi-, etelä- ja itärajaa. Kaksi muuta ryhmää on Porvoo ja Iitti. Kaakkoishämäläiset ryhmät kuuluvat yhteen yksi neljästä hämäläismurteiden alaryhmästä.
Wikipediassa kerrotaan, että hämäläismurteiden alue on melko epäyhtenäinen, ja sen eri alueilla on paljon piirteitä naapurimurteista. Hämäläismurteet ovat olleet tiheässä vuorovaikutuksessa muiden murteiden kanssa, ja hämäläismurteiden alue on laaja ja siten melko hajanainen. Sellaiset murrepiirteet, joita löydetään ainoastaan hämäläismurteiden alueelta on vähän. Niistäkin moni piirre ei ole tyypillinen murrealueen kaikilla alueilla. Voidaankin todeta, että yleishämäläinen ja leimallisesti hämäläinen piirre on joskus ollut yleiskielen d:n vastineina, kuten l (palan, lehlen) tai r (paran, lehren). Ne ovat kuitenkin pitkälti väistyneet muiden varianttien tieltä. Toinen leimallinen hämäläisyys on äite, ”äiti” (äilen/äiren).
Hollolan murteella oltiin siis joskus ”Lahlesta”, nyt ollaan lahtelaisittain ”Lahesta”.
Ylen kysely
Yle selvitti syksyllä 2025 yhdessä Itä-Suomen yliopiston suomen kielen oppiaineen kanssa, kuuluuko suomalaisten puheessa d silloin, kun sanomme sanat meidän, veden tai tehdä.
Kysymykseen vastasi yli 123 000 ihmistä ja kyselyn vastauksista muodostettiin kartta, jossa näkyy alueittain em. sanojen taivutusmuodot.
Vuonna 2013 julkaistussa Ylen jutussa kerrotaan, että Suomen kielessä ei alkujaan ole ollut d-äännettä vaan th-äänne. D tuli ruotsin kielestä 1700-luvulla th:n tilalle nimenomaan kirjoitettuun yleiskieleen. Puhekieleen d ei tullut laajalti käyttöön.
Viimeisintä kyselyä kommentoi Ylen haastattelema professori Hanna Lappalainen. Hän kertoo, että ”vielä sata vuotta sitten d:tä oli vain aivan pienellä alueella Porin seudulla, mutta nyt Häme, Uusimaa ja Varsinais-Suomi ovat vahvasti d-aluetta.”
Karkeasti d-äänteen jako kulkee Kaakkois-Suomesta Uudenkaarlepyyn kohdille, niin että rajan etelä-/lounaispuolella puhutaan runsaammin d:n kanssa. Silmämääräisesti voidaankin todeta että hämäläismurteet sisältyvät näihin d-äänteisiin paikkoihin, erityisesti jako on hyvin selvä sanan ”veden” kohdalla, lähes koko Päijät-Häme ja oikeastaan läntinen Suomi puhuu ”vedestä”, Etelä-Pohjanmaalla ”verestä”. Lähes koko muu Suomi puhuu ”veestä”.
Sana ”tehdä” ei ole niin selvä. Lahden seudulla se on ”tehä”, kuten lähes kaikkialla muuallakin Suomessa, lukuunottamatta läntistä Suomea, jossa se on ”tehdä” sekä jälleen Etelä-Pohjanmaata, jossa sanotaan ”teherä”. Erityisesti yli 55-vuotiaat sanovat lähes koko Länsi-Suomessa ”tehdä”.
”Meidän” kohdalla jako Päijät-Hämeessä tapahtuu ”meiän” ja ”meijän” välillä, mm. Okeroisissa, Mäkelässä ja Vierumäellä se on ”meidän”.
Aiemmin Yle on tehnyt kaksi samantyyppistä kyselyä, jotka koskivat minä-sanan muotoja (2022) ja tervehtimistä (2023).