Aihearkisto: Tapahtuma

Tapahtumat, tilaisuudet, kokoukset

Oikorataa pitkin kuljettu 20 vuotta

Julkaistu , kirjoittanut

Lahden oikorata otettiin virallisesti käyttöön 3.9.2006. Nimistä huolimatta rata ei kulje Lahden kaupungin alueella, vaan rata rakennettiin Kerava Kytömäälta Hollolan Hakosiltaan, jossa se yhdistyy ”vanhaan” Lahti-Riihimäki-rataan. Helsingistä tullessa rata erkaantuu Tampereen radasta heti Keravan aseman jälkeen Kytömaalla. Pohjoisesta tultaessa oikorata ylittää Tampereen radan Suomen pisimmällä rautatiesillalla.

Seitsemänkymmentäneljä kilometriä pitkän oikoradan rakentaminen alkoi vuonna 2002, ja koeajot aloitettiin 3. kesäkuuta 2006. Saman vuoden syksyllä oli tiedossa juhlat kun rata avattaisiin yleiselle liikenteelle. Lahdessa radan avaamista oli juhlistettu monin eri tavoin jo koko vuoden.

Luhdanmäen rautatiesilta ylittää Luhdanjoen ja seututie 140:n. Silta on reilut 550 metriä pitkä.

Juhlavuosi ja Oikoratafestarit

Oikoradan valmistumisvuonna Lahdessa järjestettiin rautateihin liittyviä tempauksia ja tapahtumia. Ensi askel oli Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry. järjestivät lauantaina 10.6. koko kansalle avoimet ovet Lahden vanhalla veturivarikolla sijaitsevassa vesitornissa.
Kesäkuun lopulla Sibelius-talon Metsähallissa avautui silloisen Kulttuuripääkaupunki-hankkeen Asemat ja Radat -näyttely, jossa Topparoikka oli myös mukana. Paikalla oli esillä mm. resiina ja yhdistyksen Vesijärven sataman pienoisrautatie.

Syksyllä juhlat huipentuivat. Taidepanimossa (nyk. Malski / Malva) Päijänteenkadulla paikalliset taideyhdistykset järjestivät rautateiden ympärille monenlaista nähtävää ja koettavaa. Myös elokuvateatteri Kino Iiris oli aiheen parissa esittämällä rautateihin liittyviä filmejä.

Varsinaiset juhlat järjestettiin syyskuun ensimmäinen päivä. Oikoratafestarit järjestettiin radan varren asemilla Keravalla, Haarajoella, Mäntsälässä ja tapahtuman pääpaikassa Lahdessa. Lahteen saapui VIP-juna (kaksi yhteenliitettyä pendolinoa) kunniavieraineen, ja paikalla oli monenlaista ohjelmaa kuten artistiesiintyjiä.

VIP-juna saapuu Lahteen.
Lahden asemalla oli monenlaista ohjelmaa.

Saman päivän iltana vietettiin myös Raiteiden Iltaa, joka tuolloin korvasi Taidelauantain / Taiteiden Yön.


Kymmenen vuotta oikoradan avaamisen jälkeen, Lahden rautatieaseman yhteyteen avattiin matkakeskus, jolloin silloiselta Jalkarannantien linja-autoasemalta siirtyivät linja-auto- ja rahtitoiminnot rautatieaseman yhteyteen. Vuonna 2026 vietettiin siis matkakeskuksen 10-vuotisjuhlia.

Oikoradasta

  • Avattiin liikenteelle 3.9.2006, rakentaminen oli alkanut vuonna 2002
  • Reitti Kytömaa (Kerava) – Hakosilta (Hollola)
  • Pituus 74 km
  • Uudet asemat Haarajoki (Järvenpää), Mäntsälä ja vuodesta 2017 lähtien Henna (Orimattila)
  • Matka-aika Lahdesta Helsinkiin oikorataa pitkin on nopeimmillaan alle 50 minuuttia Pendolinolla ja InterCityllä sekä 65 minuuttia Z-lähijunalla. Riihimäen kautta matkustettaessa matka kesti lyhimmillään tunti ja 21 minuuttia
  • Radalla sijaitsee Suomen pisin rautatiesilta, 557 metriä pitkä Kytömaan rautatieristeyssilta. Silta sijaitsee Tuusulassa
  • Lahdessa järjestettiin vuonna 2006 tapahtumia radan valmistumisen kunniaksi.
    Lahden rautatieharrastajat järjestivät veturivarikolla Avoimet ovet, 1.9.2006 järjestettiin
    Oikoratafestarit ja Raiteiden Ilta -tapahtumat.

Lahti Design Festival Kasisalilla

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin Lahti Design Festival käynnistyi Kasisalilla maanantaina 21.9. kestäen sunnuntaihin 27. päivään asti. Tapahtuma on siis vielä lauantaina ja sunnuntaina auki klo 12-18, ja osoite on tietysti Sammonkatu 8.

Rakennus on itsellekin tuttu monesta eri yhteydestä. Tutuimpana tietenkin legendaarinen Kasisali, jossa itsekin tuli 1990-2000-luvuilla käytyä katsomassa punkin ja hardcoremusiikin rytkettä. Kasisalin pääsisäänkäynti oli sisäpihan puolella. Näyttelytilan sisäänkäynnin vieressä oli myös Fillariklubin sisäänkäynti. Tila oli rakennuksen Sammonkadun puolella. Aktiivista musiikkitouhua sielläkin yleisesti harrastettiin, ja itsekin muistan käyneeni katsomassa ainakin yhden keikan. Rakennuksen Kauppakadun puoleisessa päässä oli tiloja koulutuksiin ja maankuulu Taideinstituutti.

Nyt järjestetty näyttely kuitenkin rajautui rakennuksen toiseen päähän ja Kasisaliin. Paikasta sivuilla todetaan osuvasti: ”8-Sali ei ole vain tapahtumapaikka, vaan pala Lahden kulttuurihistoriaa.
Sammonkatu 8 tiloissa on kasvanut kokonainen sukupolvi lahtelaista musiikkikulttuuria. Paikka on syntynyt myös yhteisön voimasta, kun 1980-luvulla punkkarit ja eläkeläiset löivät hynttyyt yhteen saadakseen tilan nuorten käyttöön. Nyt paikka herätetään jälleen henkiin. Epävarmoina aikoina tarvitaan juuri tällaisia tiloja, joissa ihmiset kohtaavat, syntyy uutta ja paikallinen kulttuuri saa vähän ravistelua.”

Paikkaan liittyy myös toinenkin historiallinen kiinnostavuus, joka yhdistää sen Lahti Design Festivaliin. Alunperin rakennuksessa toimi Häklin puusepäntehdas. Tehdas sai alkunsa vuonna 1925 (katso kuva) ja rakennusta laajennettiin useaan otteeseen. Huonekalutoimintaa kesti vuoteen 1964, ja vuosikymmenen lopulla rakennuksessa aloitti erilaisia kaupungin toimintoja. Nyt tämäkin rakennus on purku-uhan alla. Sammonkatu 8:n kiinteistön omistaa nykyisin Spatium Toimitilat Oy.
On jo ajatuksena hieno, että tulevaisuuden (kaluste)muotoilijat pääsevät esille entisessä puusepäntehtaassa. Paikallisen puuseppäperinteen vaalimisessa Lahti koki kovan takaiskun, kun Pro Puu ry lopetti viime keväänä. Toivotaan että nuoret kyvyt pitävät puuseppä- ja kalustemuotoilun osaamista edelleen Lahdessa.

Joten sekä näyttely että rakennus ja sen monipuolinen historia houkuttelivat paikalle myös Lahtiwoodin omat puusepät Tapion ja allekirjoittaneen. Samalla kun koettiin nuorten lupausten teoksia, samalla vilkuiltiin vanhan rakennuksen nurkkiin ja rakenteisiin. Näyttely tarjosi paljon kiinnostavaa nähtävää. Mutta mitä siis näyttely sisältää? Muotoiluinstituutin sivuilla tapahtumasta kerrotaan seuraavaa:
” Tapahtumaviikon ytimessä on laaja näyttely, joka kokoaa yhteen opiskelijatöitä ja installaatioita Muotoiluinstituutin kaikista koulutuksista. Tapahtumapaikalle 8-saliin on vapaa sisäänpääsy koko viikon ajan. Lahti Design Festival tarjoaa alustan keskusteluille ja uudenlaiselle osallistumiselle.
Lahti Design Festival tarjoaa alustan keskusteluille ja uudenlaiselle osallistumiselle. Kantavana teemana on erilaisten ihmisten, ajatusten ja kokemusten kohtaaminen sekä niiden synnyttämät uudet oivallukset.”

Tässä Tapion kuvapoiminnat (ellei toisin mainita) näyttelystä.

Vanhaa, tyylikästä punatiiliarkkitehtuuria. (Kuva Sauli)
Kuvan ylälaidassa näkyy myös osa Sammonkadun Muraalista. Lisätiedoja Malvan sivuilla.


Tällaisestä design-tapahtumasta halutaan vuosittainen perinne, ja mikäs sen parempi paikka aloittaa kuin entinen kulttuurikeskus ja puusepäntehdas. Tästä on hyvä jatkaa, ja ensi vuonna jälleen uusin ideoin.

Järven ääni -dokumentti kiinnosti

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Antti Erolan Järven Ääni -dokumentin ensi-ilta järjestettiin elokuvateatteri Kino Iiriksessä 2.9.. Dokumentti kiinnosti laajalti, täysi sali oli todistamassa isolta kankaalta “miten yhdestä Suomen kirkasvetisimmistä järvistä tuli muutamassa vuosikymmenessä yksi saastuneimmista sekä mitä vesistön pelastaminen on vaatinut ja miltä näyttää sen tulevaisuus?” 35 minuuttia tiivistää järven kaaren erinomaisesti esihistoriasta tähän päivään saakka katsoen luottavaisena tulevaisuuteen. Ihmisen toiminta heikensi aiemmin kirkkaan järven laatua, ja vasta ajan kuluessa havahduttiin järven heikkoon kuntoon. 1980-luvulla alkoivat ponnistelut järven pelastamiseksi, joita jatketaan tänäkin päivänä. Dokumentti toteaa tapahtuneen, se ei osoittele, vaan auttaa katsojaa pohtimaan omaa suhdettaan järveen, joka on ehkä ollut liiankin lähellä ja liiankin itsestäänselvyys. Mutta aina on jotain tehtävissä.

Ohjaaja Antti Erola kertoo dokumentistaan. (Kuva Sauli Hirvonen)
Vesijärvisäätiön vesistöasiantuntija Mirva Kertola toimista miten järven tilaa on parannettu ja mikä on sen tilanne tänä päivänä. (Kuva Sauli Hirvonen)

Tänä vuonna valmistunut dokumentti on toteutettu osana SamiEdun Dokumenttikertojan koulutusta. Näytöksen alussa Antti Erola esitteli dokumentin. Dokumentin jälkeen kuultiin Vesijärvisäätiön vesiasiantuntija Mirva Ketolaa, joka esiintyi myös dokumentilla. Ketola kertoi mitä järvelle on tehty, mitä järvelle kuuluu tänään. Lopuksi yleisö sai esittää kysymyksiä ja kommentteja, ja niitä kuultiinkin paljon. Syntyi hyvää keskustelua ja pohdiskelua: järvi ja sen tila koetaan tärkeäksi, ja hyvä niin. Järven ääno on hieno, hyvin toteutettu dokumentti tärkeän asian, Vesijärven puolesta. Kiitos kaikille tilaisuuteen osallistujille! Dokumentista on tulossa tulevaisuudessa lisänäytöksiä, joten kannattaa seurata seurankin ilmoittelua. Ehdoton katsomissuositus, jos siihen tulee mahdollisuus.

Kuvakaappaus dokumentista Järven ääni.

Näytös järjestettiin yhteistyössä Lahti-Seura ry:n, elokuvateatteri Kino Iiriksen, Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön ja Flyhill Productionsin kanssa.

Lahden palo

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden kylän palosta tulee 19.6.2027 kuluneeksi 150 vuotta. Palosta on aikoinaan kerätty muistelutietoja, kun Lahti-Seuran jäsen Sirkka Porri (o.s. Lepistö) haastatteli vuonna 1947 kylän palon todistaneita, haastatteluaikaan jo iäkkäitä lahtelaisia. Haastatteluaineisto on kaupungin museon huomassa.

Muistolaatta palon alkamispaikalla, nykyiselle Lahden kauppatorilla.

Lahden kylän arkelogisia pelastuskaivauksia tehtiin torilla vuosina 1997-98. Näistä kaivauksista kirjoitettiin kirjasssa Nuoren kaupungin pitkä historia (1999). Kirjassa kaupunginmuseon tutkijan Hannu Takalan artikkeli ”Kuka poltti Lahden kylän?” on käytännössä ainoa tutkimus palon vaiheista. Takala käy läpi artikkelissaan palon syttymiseen liittyviä yksityiskohtia, ja samalla kumoten pitkään kiertäneen tarinan Marolan piiasta.

Toisen kerran toria tutkittiin toriparkin rakentamisen yhteydessä vuonna 2013. Kaivaukset olivat tuolloin kaikkien aikojen suurimmat arkeologiset kaivaukset Suomessa niin tutkitun alueen laajuuden kuin henkilökunnan määränkin perusteella. Löytöjen ja säilyneiden rakenteiden määrä oli suuri. Esimerkiksi löytöjä voi selvittää mm. dokumenttiaineiston tietokannasta Lahden museoiden arkistossa.

Molemmat kaivaukset valaisivat kylän aikaista elämää. Julkaisussa Raittikylästä kaupungiksi valotettiin vuoden 2013 kaivausten tuloksia ja vuosisataista lahtelaista kyläelämää sekä kyläelämän päättänyttä tulipaloa. Torikaivausten tuloksia on nähtävillä mm. historiallisen museon Hyvä paikka -näyttelyssä.

Viime vuonna julkaistiin Lahden palosta Lahden kylän palo vuonna 1877 koettuna ja uutisoituna katastrofina -niminen Toni Haaviston kandidaatintutkielma vuodelta 2024. Haavisto toteaa johdannossa: ”Käsittelen tutkielmassa sitä, miten muistitieto välittää tuolloisten lasten 
kokemuksia ja miten katastrofista uutisoitiin suomenkielisessä lehdistössä kesä-heinäkuun 1877 aikana.” Haavisto jatkaa: ”keskityn kyseiseen katastrofiin ilmiönä yksittäisten ihmisten kokemusten ja sanomalehtien välittämien uutisten kautta.” Lopuksi hän tiivistää: ”Tutkimusteni kautta selvisi, että havaittavissa oli lasten kesken jaettuja ja toistuvia kokemuksia, mutta myös yksittäisiä, joukosta eroavia kokemuksia. Välillä oli kuitenkin hankala erottaa, kertoivatko muistelijat omia lapsuuskokemuksiaan vai välittivätkö he muilta kuultua tietoa. Uutisaineiston tutkinta puolestaan osoitti, että tieto liikkui aikakaudelle tyypillisen saksijournalismin välityksellä kopioituna tai tiivistettynä 
sanomalehdestä toiseen.

Palon katastrofaalisuutta käsiteltiin eri lehdissä eri tavoin. Katastrofaalisuus ilmeni sekä monisanaisena kuvailuna 
palon kauheuksista että tiiviinä osuuksina, jotka jättivät paljon lukijan oman mielikuvituksen varaan.”

Haaviston aineistossa ei ilmennyt varsinaisesti mitään uutta tietoa, mutta tutkielmaa voidaan pitää yhteänä niistä harvoista tutkimuksista, jotka nivovat yhteen tuon historiallisesti merkittävän tapahtuman kulkulinjoja. Tutkielmaan voi tutustua Turun 
Yliopiston verkkosivujen kautta.

Toivottavasti aihe kannustaa tutkimaan jatkossakin, vaikkakin tapahtumasta on jo kohta 150 vuotta; Hollolaan kuulunut Lahden kylä paloi 19.6.1877.

Puhallettiin yhteen hiileen – siihen tarvittiin paloa

Lahden ahdas raittikylä paloi maantasalle kesällä 1877, vain muutama rakennus säilyi tulimerestä vahingoittumina. Jo heti palon jälkeen kyläläiset alkoivat rakentaa uusia asumuksia palaneiden tilalle. Viranomaiset kielsivät tämän ehdottomasti, piti odottaa uutta ruutuasemakaava, joka määrittelisi tulevan kauppalan ja kaupungin muodon.

Vuonna 2027 palosta tulee kuluneeksi 150 vuotta. Ehdotankin, että kaupunki ja kaupunkilaiset ottavat omakseen päivämäärän 19.6. vuosittaista perinnetapahtumaa varten.    Ajatus olisi tuoda nykyihmisten mieliin aika, joka oli aivan toisenlainen kuin nykyään. Kylän tuhonnut tulipalo oli tragedia, ja kotien ja omaisuuden menetyksistä huolimatta se oli uusi alku koko yhteisölle. Tapahtumapäivä symboloisi    periksiantamattomuutta, ja olisi osoitus yhteisestä ponnistelusta, lahtelaisten palosta yrittää ja rakentaa uutta.

Palosta alkoi uusi aikakausi, tosin hämäläistyyliin verkkaisesti, mutta hiljalleen Hollolan suurimmasta kylästä muodostui koko alueen keskus.

Artikkeli on alunperin julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 1/2026

Hollolan kirkonkylällä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahti-Seura ry:n jäsenet tekivät eräs sunnuntai retken Lahden entiseen emäpitäjään Hollolaan. Tarkemmin sanottuna Hollolan kirkonkylälle, kohteina tässä tapauksessa kirkko ja kotiseutumuseo.

Hollolan kirkko

Vierailu kirkon sisällä oli itselleni ensimmäinen kerta. Komea kivikirkko kätki sisäänsä vielä suurempia (rakennus)taiteellisia taidonnäytteitä. Wikipediasta löytyy kirkosta sopivasti tiivistettynä seuraavaa:

Kirkko valmistui nykyiseen muotoonsa 1495-1510, ensin sakaristo 1495, sitten itse kirkkosali 1500 ja viimeiseksi asehuone vuoden 1505 jälkeen. Kirkko on oletettavasti Hattulan kirkon jälkeen Hämeen vanhin kivikirkko. Kirkossa on 550 istumapaikkaa, ja se on Suomen keskiaikaisista seurakuntakirkoista kolmanneksi suurin. Katolisella ajalla se nimettiin Pyhän Marian kirkoksi. Kansantarinan mukaan Hollolan kirkon rakensivat jättiläiset Hollo ja Martta.

Hollolan keskiaikainen kivikirkko valmistui nykyiseen muotoonsa 1495–1510.
Kirkon alttari.
Yleisnäkymä urkuparvelta.
Kirkon eteläpuolella on Carl Ludvig Engelin suunnittelema uusklassinen, vuosina 1829–1831 rakennettu kellotapuli.

Esinemuseo

Kirkkovierailun jälkeen suunnattiin  Esinemuseoon. Se kuuluu yhdessä Hollolan talomuseoalueen kanssa Hollolan kotiseutumuseoon. Molemmat kohteet ovat Hollolan kotiseutuyhdistyksen omistuksessa, ja tällä hetkellä Esinemuseossa on vaihtuvana näyttelynä yhdistyksen 80-vuotisjuhlanäyttely. Vanha viljamakasiini on rakennettu vuonna 1855. Kotiseutuyhdistys osti viljamakasiinin vuonna 1952 ja jo heti seuraavana vuonna kunnosti sen museotarkoitukseen sopivaksi. Esinemuseon vihkiäiset pidettiin heinäkuussa 1960. Kaksikerroksinen rakennus näyttää vaatimattomalta, mutta sisätiloista on saatu oikein valoisa ja runsas esineistö hirsiseinillä tulee näyttävästi esille. Rakennukseen rakennettiin aikoinaan kaksinkertainen hirsiseinä estämään viljavarkaudet.

Talomuseo

Esinemuseon vahtimestarin johdolla siirryimme talomuseoalueelle. Ensimmäisenä ryhmä tutustui Ylä-Köllin taloon. Rakennus siirrettiin ja uudelleen pystytettiin nykyiselle paikalleen vuosina 1974-1980. Köllin jälkeen kierrettiin muissa rakennuksissakin kuten Haikaron torpassa (1900-luvun vaihde). Torppa oli siirretty Voistion kartanosta vuonna 1984.

Alueen vanhimmat aitat on vuosilta 1751 ja 1782, suurin osa rakennuksista kuitenkin 1800-luvulta.

Ylä-Köllin ja Hentilän talo olivat sisustuksineen oikein vaikuttavia. Jälkimmäinen on vuonna 1837 rakennettu perinteinen hämäläistalo, joka on siirretty Asikkalan Iso-Äiniön kylästä vuonna 1971. Se on ensimmäinen talomuseon rakennus.

Ylä-Köllin rakennus vuodelta 1863.
Talomuseoalueen rakennuksia. Vasemmalla edessä Sunellin ometta (1917), oikealla Mömmölän paja (1880-luku) ja taustalla Hentilän talo (1837-44). Pajan taakse jää aittarakennuksia 1700-1800-luvuilta.
Hentilän taloa vastapäätä Näsäkkälän aitat (1800-luvun lopulta), vasemmalla aitta (Tennilä-Hakosilta 1751) ja oikealla näkyy Tankkalan tallit (1854).
Hentilän talo Asikkalan Iso-Äiniössä näkyy jotakuinkin kartan keskellä. Lähde: vanhatkartat.fi

Lahtelaisittain kiinnostava on Ylä-Köllin talo (kartassa Yli-Kölli) on sijainnut Hollolan Jalkarannan kylässä eli nykyisen Lahden kaupungin alueella. Talo sijaitsi Köllin pihapiirissä, jossa oli kaksi päärakennusta navettoineen ja aittoineen. Ylä-Köllin talo on rakennettu vuonna 1863. Alla olevissa kartoissa vuosilta 1947 ja 1962 talo sijoittuu Ali-Köllin lounaispuolelle.

Yli-Köllin ja Ali-Köllin talojen välistä kulki tie Lahdesta Hollolan kirkon kylälle. Kartta: Lahden Kaupunkiympäristön arkisto, osasuurennus vuoden 1947 opaskartasta.
Uusi Hollolaan johtava tie on rakennettu kulkemaan Yli-Köllin eteläpuolelta. Kartta: Lahden Kaupunkiympäristön arkisto, osasuurennus vuoden 1962 opaskartasta.

Kahvit kioskilla

Tällä kertaa Kapatuosian linnavuorelle ei kiivetty vaan retki päättyikin kahvitteluhetkeen kioskille. Kioskin vieressä sijaitsee vanha kunnantupa sekä entinen kauppa.
Hollolan kirkon seutu ja maantien varsi on on valtakunnallisestikin arvokasta.

Kirkon ja kellotapulin kanssa samaan rakennuskokonaisuuteen kuuluu Hollolan vanha pappila. Museovirasto on määritellyt ne ympäristöineen, johon kuuluu myös kunnantupa ja maantien varren kyläasutus viljelysmaisemineen, valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, ja näiden muodostama kokonaisuus on myös osa Kastarin-Hatsinan-Kutajoen valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta.  

Lisäksi em. Kapatuosian linnamäki on ”Päijät-Hämeen liiton lakisääteisessä maakuntakaavassa tunnuksella SM1 osoitettu Kapatuosianmäen muinaismuistoalue kuvauksella Hollolan kirkonkylässä sijaitseva muinaislinna”.

Hollolan kirkon seutu on mielenkiintoinen kohde paikallisillekin. Idyllinen maalaismiljöö ja pitkä historia tarjoavat kävijälle monenlaista kiinnostavaa nähtävää ja sitä kautta kenties pohdittavaakin.