Junia ja kiskoja Lahdessa

Jatketaan rautatieaiheella. Vaikka rautatieliikenne on hiipunut huippuvuosista, ratoja suljettu ja purettu, riittää Lahdessa kuvattavaa. Kirjoitin aiheesta aiemmin otsikolla Rautatievideoita Lahden seudulta (Lahen Lehti 20.7.2012).

Lahden rautateiden tilasta kirjoitin Kiiltävät kiskot -kuva-artikkelissa (Lahen Lehti 29.7.2008). Artikkelissa mainituista pistoraiteista ei ole enää nykyään käytössä.
Alla päivitetty katsaus rautateiden tilasta Lahden alueella. Rautatiekuvia Lahdesta on nähtävillä myös vaunut.org-sivulla.

Mukkulanrata
Rataa käytetään vielä puukuljetuksiin sekä Viking Maltin (ts. Polttimo) omiin raaka-ainekuljetuksiin.
Niemen ratapihalla vielä paljon raiteita, vaikka viime vuosina niitä on muutamia poistettu.
Mukkulanradalta puretiin hiljattain Iskun kaksi vaihdetta. Holman Prisman kohdalla oli pistoraide. Rata oli jäljellä siihen saakka, kun automarketti rakennettiin, vaihde oli purettu jo aikaisemmin. Radasta vieläkin kiskoja ja pölkkyjä jäljellä.
Kymijärven voimalaitokseen on yhä vaihteet ja useita ajettavia raiteita, mutta ei liikennettä.
Jäljellä on myös Esan Kirjanpainon/Keskon vaihde. Tosin pistoraide on pusikoitunut ja Yhdyskadun tasoristeys poistettu.
Onnisen raide on vielä jäljellä ja kiskot menevät tontille.

Yrittäjänkadun vaihde vuonna 2005. (Kuva Sauli Hirvonen)

Yrittäjänkadun vaihde vuonna 2005. (Kuva Sauli Hirvonen)

Aiemmin oli purettu Yrittäjänkadun vaihde, kiskoitusta jäljellä. Pistoraide oli tosin asfaltoitu jo aiemmin kadun kohdalta.
Myös Merivaaraan vaihde Joutjärvellä on purettiin hiljattain, kiskoitus ja päätepuskin on yhä paikallaan.

Pääradanvarsi
Sotkan vaihde yhä paikallaan Heinolan radan vaihteen kohdin, tosin rata pusikoitunut. Muutama vuosi sitten raiteella oli vielä avotavaravaunu. Sittemmin poistettu?
Radan eteläpuolella oli pistoraide romuliikkeeseen(?), hieman ennen sitä kohtaa, missä Loviisan rata erkanee pääradasta. Käsittääkseni purettiin oikoradan rakentamisen yhteydessä.
Entisen Upon valimolta lähtee läpiajettava raide, mutta ei ole ollut käytössä, vaikka osa siitä rakennettiin uudestaan. Pihalla asfaltin sekaan jäänyt raiteita.
Eteläpuolella Askon raiteet on vielä paikallaan. Käytössä oli vielä muutama vuosi sitten.
Asemalla ja tavararatapihalla pääasiassa raiteet jossain käytössä. Tullin raide purettaneen lähitulevaisuudessa, nyt raiteellä lähinnä säilytetään vaunukalustoa.
Starkin raiteet ja vaihde jäljellä. Seis-levy ja sen jälkeen tuleva portti estää ajon tontille. Raiteet olivat vielä käytässä muutamia vuosia sitten.
Ei-käytössä olevaa kiskoitusta jäljellä tontilla ja sen liepeillä.

Asemanseutua 1973. Tullin raiteella vaunu. Kuva Hirvonen-Rajaharju -arkisto)

Asemanseutua 1973. Aivan alareunassa tullin raiteella vaunu.
(Kuva Hirvonen-Rajaharju -arkisto)

Tornatorilla vielä jäljellä kiskoitusta rakennusten välissä. Alueen, pääradan puolella, läpi menevä raide purettiin muutamia vuosia sitten. Stora Enson teollisuusalueen eteläpuolella on kiskoitusta vielä jäljellä. Tehtaalla oli käytössän oma veturi. Alueelle menevä raide on katkaistu teollisuusalueen portilla.
Sama raide kulkee omana raiteena Lasitehtaalle asti, jossa on kaksi läpiajettavaa raidetta. Raide jatkuu porttien sisälle aina teollisuushallin läpi. Lasitehtaalla oli oma veturi.

Loviisanrata
Loviisan radalta erkanee vaihde BE Groupille. Rata on käytössä ja raiteilla on usein vaunuja odottamassa.

Loviisan radalta erkaneva Be Groupin pistoraide vuonna 2005. (Kuva Sauli Hirvonen)

Loviisan radalta erkaneva Be Groupin pistoraide vuonna 2005. (Kuva Sauli Hirvonen)

Varikko/Salpausselkä
Varikon ns. kolmioraide on säilynyt ja säilynnee tulevaisuudessa. Satamarata päättyy Salpausselänkadulle, Salpausselän seisakkeelle.
Rata Salpausseläntieltä Jalkarannantielle purettiin vuonna 2006. Suurhallin paikoitusalueen asfaltin alle jäänyt voimalaitoksen raide, sitä nähtävillä Salpausselänkadulla. Lisäksi kiskoitusta on säilynyt kahdessa entisen teollisuuslaitoksen pihassa.
Lahden satamanradan palauttamisesta ja sen valjastamisesta matkailukäyttöön on aktiivisten rautatieharrastajien toimesta tehty selvityksiä jo 1990-luvulta asti. Lisää Sibeliusrata-suunnitelmasta Topparoikan sivuilta.

Mytäjäisen kolmion länsiraiteilla Topparoikan kunnostamaa museojunakalustoa ja museoveturi Risto (Tr1 1047). Veturitallin kääntöpöytä edelleen toimii (käsikäyttöisesti) ja useaan pilttuuseen menee vielä kiskot sekä pöydän viuhkaan. Raiteiden kohtalo on tosin avoin.

Sopenkorpi
Sopenkorvessa on vielä käytössä läpiajettavat raiteet. Viimeksi olen näillä raiteilla nähnyt sepelivaunuja ratatyökoneineen.
Sopenkorven alueen sisälle menevä raide on jäljellä, mutta pusikoitunut, aidattu ja osittain hävinnyt. Radalla oli aikoinaan runsaasti vaihteita ja raiteita eri teollisuuslaitoksille. Radan kiskoitusta jäljellä aivan Takojankadulle asti. Ahjokadun tasoristeys hävisi aikoinaan, kun kiskojen päälle rakennettiin hidastetöyssy.

Kuvauspaikkoja

Lahdesta siis löytyy runsaasti ja monipuolisesti paikkoja liikkuvan rautatiekaluston kuvaamista ajatellen. Erityisesti Heinolaan ja Loviisaan johtavat teollisuuskäytössä olevat radat ovat harrastajille oivia kuvauskohteita. Myös museojunat ovat näillä osuuksilla kesäisin tuttu näky.
Junien seuraaminen on nykyään teknologian ansiosta helppoa, junien kulkutiedot on nähtävillä netissä reaaliaikaisesti.
Kuten edellä kuvailin, kohteita on paljon myös ns. rautatierappioromantiikan ystäville, muistuttamassa rautateiden vaikutuksesta kaupunkiin.

Ohessa video, joka on koottuu neljänä eri ajankohtana kuvatuista otoksista Lahden asemalla ja sen liepeillä.

Lättähatulla Lahdesta

Haapamäen Museoveturiyhdistys ry ajoi 13.-14.6. Lahdesta Heinolaan kolme edestakaista matkaa Dm7:lla eli tuttavallisesti lättähatulla. Lahden seudun museojuna-ajot on pääasiassa hoidettu höyryveturikalustolla, joten nyt oli oiva tilaisuus päästä kokemaan kiskobussitunnelmaa. Lähtö tapahtui tuttuun tyyliin Salpausselän seisakkeelta.

Aikoinaan lättähatuilla hoidettiin Lahden lähiliikennettä 1950-luvulta asti. Sähköistämisen jälkeen siirryttiin Sm1 ja Sm2 -kalustoon. Lättähatut liikennöivät vähäliikenteisillä radoilla ja niillä pääsi myös Heinolaan ja Loviisaan. Heinolaan suuntautunut matkustajaliikenne lopetettiin kuitenkin vuonna 1968 ja Loviisaan 1970-lopulla.

Ensimmäisen kerran pääsin lätän kyytiin (vasta) muutamia vuosi sitten, jolloin ajo tapahtui Nastolan Uudenkylän sisällä. Matka suuntautui Uudenkylän uudelta asemalta teollisuusraiteille ja takaisin.

Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka kokousti lauantaina 13.6. Vierumäen asemalla, joten osa porukasta matkasi Vierumäelle (ja takaisin) lättähatulla. Matkustaminen lättähatussa tutulla radalla oli erittäin miellyttävä kokemus. Lätässä on maanläheinen tunnelma, ja osittain tähän vaikuttaa päätyikkunat. Maisema avautuu lätällä matkustettaessa aivan toisella tavalla kuin höyryjunassa, puhumattakaan nykyisestä kalustosta.

Tunnelmia lauantain toiselta ajolta oheisella videolla.

Mikä tämä on?

Kuvakaappaus Lahden karttapalvelun ilmakuvasta vuodelta 1946

Kuvakaappaus Lahden karttapalvelun ilmakuvasta vuodelta 1946

Selailin Lahden karttapalvelun ilmakuvaa vuodelta 1946. Silmiini osui mielenkiintoinen yksityiskohta, jota en ollut aiemmin huomannut. Nikkilässä näyttää kello olevan 10:48.

Onko jollain selitystä tälle? Nopeasti vilkaistuna, ajattelin ensin, että kyseessä on joku palvelun ”aikaleima” (outo sellainen). Onko kuvaa kenties jälkeen päin muokattu? Vai onko se sittenkin maastossa? Miksi?
Kuka osaa kertoa? Totuus on tuolla alhaalla.

[päivitys 3.6.]
Asia selvisikin Tekninen ja ympäristötoimiala, Maankäyttö -asiakaspalvelusta, josta vastattiin: ”Ortokuvamosaiikki muodostetaan yhdistelemällä useita eri kuvia, tyypillisesti kuvat ovat limittäin noin 30-80%. Tässä tapauksessa ortokuvamosaiikkiin on jäänyt jonkun kuvan reunalta tuo mainitsemasi kellotaulun osa. Kuvaus on tehty vuonna 1946 puolustusvoimien toimesta, alun perin kartan tekoa varten.”

Aleksanterikatu 2/2

Lahden keskustan yleissuunnittelun 2. vaihe on saatu päätökseen. Työn ensimmäisessä vaiheessa esitetyt keskustan liikenteelliset ja toiminnalliset periaatteet on hyväksytty kaupunginhallituksen päätöksellä, johon myöhemmin tarkennetut katuratkaisut.

Keskustan yleissuunnitelmaan voi tutustua Lahtiuudistuu.fi-sivulla. Suunnitelma on seitsenkohtainen, jossa käydään läpi mm. lähtökohdat ja tavoitteet, yleisesti keskustan liikenneverkko, katusuunnitelmat (ratkaisut), kaupunkikuvalliset asiat, vaikutukset ja riskit sekä kustannukset ja hankkeen aikataulu.

Yleissuunnitelman tiivistelmässä todetaan, että ”Lahden kaupunginhallitus on 18.2.2013 linjannut keskustan liikennesuunnitelman periaatteita, joissa mm. keskustan läpiajoliikennettä vähennetään, Aleksanterinkatu on kävely- ja joukkoliikennepainotteinen, keskustan joukkoliikennereitit kulkevat Kauppatorin kautta. Tässä keskustan kokonaissuunnitelmassa on tavoitteena luoda edellytykset elinvoimaiselle kävely- ja joukkoliikennepainotteiselle kaupunkikeskustalle. Esitetty kokonaisratkaisu palvelee vaiheittaista katutilojen kehittämistä ja muita keskustan kehittämiseen liittyvien hankkeiden tavoiteasettelua.”

Kokonaisuutena tavoitteena on kehittää vetovoimainen ja houkuttelevaksi kehittyvä keskusta-alue sekä ympäristökaupungin viihtyisä ja terveellinen ympäristö.

Ydinkeskustan katuratkaisujen kustannukset ovat yhteensä 9,3 M€, ja yleissuunnitelman mukaan katujen uudet liikennejärjestelyt on tarkoitus valmistua vuoden 2020 tienoilla.

Aleksanterinkatu

Kirjoitin jo aiemmin Aleksanterinkadun vaiheista täällä (Lahenlehti.net 18.11.2014).

Marraskuussa 2014 Lahden valtuusto päätti  Aleksanterinkadun yksisuuntaisemisesta äänin 30-29. Päätöksen mukaan Aleksanterinkatua kehitetään kävely- ja joukkoliikennepainotteisena katuna Rauhankadun ja Vesijärvenkadun välillä.

Aleksanterinkadun katusuunnitelman muutosehdotus välillä Lahdenkatu – Vesijärvenkatu ja Vesijärvenkadun liittymä on nähtävillä 3.6.2015 asti, mm. verkossa.

Nyt julkaistussa yleissuunitelmassa todetaan:
”Nykyisin keskustan tärkeimpänä pääkatuna toimiva Aleksanterinkatu muuttuu yksisuuntaiseksi ja pääsoin yksikaistaiseksi kävely- ja joukkoliikennepainotteiseksi hitaan liikenteen kaduksi. Aleksille sijoittuu myös pyöräilyn laatukäytävään kuuluva kaksisuuntainen pyöräväylä. Väylän varrelle tehdään merkittävä määrä pyöräpysäköintiä. Aleksin muutos näkyy ennen kaikkea kävelyalueiden kasvamisena. Tällöin korostuu kävelyakseli Kauppatorin ja Trio-kauppakeskuksen välillä.”

Erityisen haastava on Vesijärvenkadun ja Aleksanterinkadun risteys. Tosin Vesijärvenkatu väliltä Aleksanterikatu-Kirkkokatu tullee muuttumaan joukkoliikennekaduksi ja keskustan läpiajoliikenne on tarkoitus ohjata keskustaa kiertävälle kehälle. Tämä antaa mm. mahdollisuuden kaventaa Vesijärvenkadun ajorataa Keskuskorttelin ja Trion väliltä, jolloin tilaa jää enemmän kevyelle liikenteelle.

Jalankulun ja pyöräilyn kannalta uudistus on tervetullut, silti haluaisin nostaa esille muutaman huomion.
Kirjoitin risteyksestä jo aiemmin artikkelissä Pyörällä päästään (kohta 3).

Veskun ja Aleksin risteys

Kevyelle liikenteelle Kauppakadun ja Vesijärvenkadun välillä Aleksin pohjoispuoli on Trion vuoksi tärkeä. Jalankulkijat ja pyöräilijät pääasiassa (oma huomio) kulkevat Veskun ja Aleksin yli, Trion puolelta Sokoksen puolelle. Juuri tämä risteävä liikenne on risteyksessä on haaste.  Vaikka tulevaisuudessa yhä useampi luultavasti tullee käyttämään Aleksin pohjoispuolta, eteläpuoli on edelleen tärkeä, etenkin siksi, että pyörätie sijaitsee sillä puolen.

Ohessa on risteyksestä koskeva yleissuunnitelman osa risteyksestä.

Aleksi etelästä. Lähde: Yleissuunnitelma: 2. keskustan liikenneverkko -pdf

Aleksi etelästä. Lähde: Yleissuunnitelma: 2. keskustan liikenneverkko -pdf

Sen rinnalle olen tehnyt omani havainnekuvan, miten risteyksen voisi toteuttaa. Siinä olen merkinnyt pyörätiet sinisellä ja jalankulun vihreällä.Aleksi

Kuten oikeassa yleissuunitelmassa näkyy, Aleksin pohjoinen pyörätie loppuu kuin seinää Veskulle. Se tekee 90 asteen koukkauksen risteyksen yli. Tätä pohjoista reittiä voisi jatkaa heti Veskun yli, josta se jatkuisi Aleksin yli Sokoksen puolelle. Pyöräilijälle tämä on selkeää ja lisää joustavuutta. Lisäksi pyörätien ylitys voisi tapahtua lähempänä ajorataa, koska pyörätie ei välttämättä tarvitse keskikoroketta ja kääntyvän autoilijan on joka tapauksessa väistettävä pyöräilijää. Sama koskee myös risteyksen eteläistä ylitystä. Lisäksi pyöräliikenteelle voisi myös tehdä risteykseen oma liikennevalo-ohjauksen.

Toinen perustelu on siirtää pyörätie kulkemaan pohjoista reittiä, on se, että alkuvaiheessa keskustan kiertävä kehä kulkee Vesijärvenkadulta Aleksanterinkatua itään Saimaankadulle. Liikenne siis kulkee Veskulta itään Aleksille, jonka yli keskustan pääpyörätieverkko ylittää keskustan kehän. Tämä voi aiheuttaa jonoutumista, ellei kääntyville autoille ole nuolivaloa oikealle.

Lisäksi pohjoista reittiä kulkeva pyörätien kadun ylitys on lyhyempi kuin eteläinen, jossa on enemmän kaistoja. Myös liikennemäärät tuntuisivat suunnitelmien pohjalta vähäisimmiltä pohjois- kuin etäläpuolella juuri keskustan kehäliikenteen takia.

Pyörätien siirtäminen pohjoispuolelle sisältää kuitenkin haasteita. Idästä tullessa Aleksin bussiliikenne käyttää pohjoista kaistaa länteen päin mentäessä, ja sama kaista on pohjoiseen kääntyville. Jos pyörätie vedetään aivan kadun reunaan, pohjoiseen kääntyvillä ei ole odotustilaa, jolloin suoraan Aleksia jatkavat joutuvat odottamaan kääntyviä pyörätien ja suojatien takia.
On epäselvää kuinka paljon (joukko)liikennettä kulkee idästä pohjoiseen risteyksen kautta.

Liikenne- ja kaupunkisuunnittelu on kokonaisuuksien hahmottamasti, ja pienilläkin, näennäisesti mitättömillä yksityiskohdilla voi olla vaikutuksia aivan toisaalla.
Mutta koska Aleksanteri on kaupallinen pääkatu ja strategiassa jalankulkuyhteyttä korostetaan, on hyvä huomioida risteyksen käyttö nimenomaan kevyen liikenteen näkökulmasta.

Kalustesarjan kimpussa osa 4

Kolme vuotta sitten alkaneessa kalusteprojektissa tapahtui jälleen pientä edistymistä. Tai oikeastaan aika paljonkin ja näkyvääkin.
Ilmottauduin Wellamo-Opiston yhden päivän puutyökurssille. Mahdollisuutta oli toki useammalle päivälle, mutta ajattelin että yksi päivä riittäisi tähän tarkoitukseen. No, kaksihan siihen olisi tarvittu.

Kalusteet tai tässä vaiheessa vielä sen osat, oli tarkoitus ruiskumaalata. Maalin olin hankkinut jo aikapäiviä sitten. Maalina käytin Futura 40 (uretaanialkydi, puolikiiltävä), jonka ohenteena käytin Teknosolv 9500 (lakkabensiinä).

Ruiskumaalausta olin kokeillut aiemmin vain kerran jokunen vuosi sitten puuseppäkoulutuksessa, jonka yhteyteen kuului myös lyhyt pintakäsittelykurssi. Se olikin aiheeseen pinnallinen käsittely, niinpä tiesin tarvitsevani maalauksessa hieman opastusta.
Olin hankkinut itselle halpiskynäruiskun pienoisrautatietä varten, mutta en ollut vielä päässyt sitä testaamaan.

Aikuiskoulutuskeskuksen puusepänverstaasta löytyi perinteiset höyläpenkit, konesalista mm. pöytäsirkkeli ja vannesaha sekä sorvaukseen, höyläämiseen ja hiomiseen tarvittavat koneet. Samassa pajassa tehdään myös metallitöitä, ja niillekin löytyivät omat asianmukaiset tilat. Kuten myös maalaamiseen.
16042015006

Heti aamusta, lämmittelynä pilkoin pöytäsirkkelillä muutaman täysikokoisen vanerin muihin tarpeisiin. Päivän varsinaiseen toimeen pääsin, kun aamun ensimmäinen ruiskumaalaja oli saanut oman urakkansa päätökseen. Häneltä sain opastusta ruiskun toimintaan, joka ei ollutkaan niin vaikea mitä muistin.
Ilmanpaineen säätämiseen vaikutti mm. se, mikä oli maalin viskositeetti ja minkälaista pintaa haluttiin. Tässä tapauksessa mentiin kuitenkin oletusasetuksilla.

Sekoitin maalin ja opettaja lisäsi ohenteen, jota ohjeen mukaan tarvittiin noin 10-15 %.
Siitä tulikin hyvin juoksevaa, hieman maitomaista. Tämän jälkeen testasin muutamaan em. vanerinpalaan ruiskun toimintaa, samalla hain tuntumaan. Kun testit oli tehty, olikin jo aika ryhtyä hommiin, sillä kuluisi 4 tuntia ennen kuin osat olisivat kosketuskuivia ja pois vietävissä.

Minulla oli mukana kaikki kaluston osat eli neljän jakkaran istuimet, jalat ja niiden yläsarjat. Pöytälevy oli vielä kahdessa osassa. Pöydän jalat olivat kiinni yläsarjassa (mutta purettavissa osiin), jotta sen käsittely olisi helpompaa tilanteen mukaan. Se olikin maalausvaiheessa etu että jalat olivat jo valmiiksi pystyssä. Haastellisempia olivat pienet osat, kuten jakkararoiden sarjat ja jalat.

Kaikki osat sain maalattua, vaikka tuntui että pidin turhaa kiirettä. Aivan tyytyväinen en lopputulokseen ole: joissakin kohdissa on selkeitä valumia, jossakin taas maalia liian niukalta. Kuitenkin välihionnan jälkeisen maalauksen jälkeen uskaltaa sanoa mikä on lopputulos. Nyt sain paljon kokemusta ja ensi kerralla osaan ottaa huomioon monia sellaisia asioita, joihin nyt ei ehkä osannut varautua. Osaan suunnitella paremmin aikataulun sekä maalausolosuhteisiin on hyvä tutustua tarkasti etukäteen.
Seuraavasta maalausprojektista sitten myöhemmin.