Teistä ja väylistä

”Lahden edullinen maantieteellinen asema Päijänteen vesistön eteläpäässä ja parin vanhan valtamaantien risteyksessä teki jo se varhain tavallisia maalaiskyliä huomattavammaksi paikaksi” toteaa Kaarlo Nieminen Kauppalan historia -kirjassa. Toisaalta Lahden kylää on yleisesti pidetty tyypillisenä sisä-Suomen raittikylänä, mutta hyvä sijainti yleisen maantien varrella ja sopiva etäisyys isoista kaupungeista katsottiin eduksi kun Hollolalle myönnettiin markkinaoikeudet vuonna 1672. Markkinapaikaksi määrättiin Lahden kylä.

Kylän kautta on kuljettu vuosisatoja talviteitä pitkin Keski-Suomeen. Lahtelaiset ovat tarjonneet läpikulkuliikenteelle muonitusta ja majoitusta sekä rahdinajoa, niin että aikalaiskuvauksen mukaan ”rahaa tuli ovista ja ikkunoista”.

On arveltu että nimenomaan liikenteen kehitys oli Lahden kohdalla se merkittävä tekijä, joka vaikutti kaupungin kehitykseen kohottavasti verrattuna moniin muihin sisämaan keskuksiin. Hyvät liikenneyhteydet oli yksi peruste kaupunkioikeuksien puoltamisessa.

Ensimmäinen auto on tullut Lahteen ilmeisesti vuonna 1906.

Teitä

Aiemmin mainittu valtamaantie Hämeenlinnan ja Viipurin yhdistävä Ylinen Viipurintie oli ollut hevosella liikennöitävässä kunnossa jo 1400-luvulla. 
Toinen tärkeää maantie oli Suuri Savontie, joka tunnettiin yleisenä tienä 1550-luvulla. Lahdesta pääsi rannikolle Porvooseen Orimattilan kautta ja tämä haara mainitaan ikivanhaksi jo 1680 ja tie hyväksyttiin yleiseksi tieksi 1860-luvun alussa. Porvooseen oli kuljettu sisämaasta myös Porveenjokea pitkin.

Lahdesta kulki myös talvitie Vesijärven jäätä pitkin Asikkalaan, Päijännettä pitkin aina Savoon asti.

Vielä 1900-luvun alussa teiden kunnossapito oli talollisten vastuulla. 1920-luvulla valtio otti tärkeimpien maanteiden hoidon – myös talvisin – asiakseen.

Lahdesta Helsinkiin ei ollut suoraa yhteyttää vaan kaksi kiertotietä: Porvoon tai Orimattila-Mäntsälän kautta, joista jälkimmäinen oli 5-tie. Suora tie Helsinkiin oli esillä jo 1920-luvulla ja päätös rakentamisesta tehtiin 1930-luvun lopulla. Tien rakennus aloitettiin vasta 1950, Lahdessa rakennettiin sisääntulotie Ala-Okeroisista Mytäjäisiin, jolloin valmistui myös rautatien ylittävä Mytäjäisten silta. Vuonna 1954 Helsingintie määrättiin valtatieksi numero 5. Vuonna 1956 aloitettiin Lahti-Padasjoki-tien teko ja vuonna 1963 Helsinki-Lahti-Padasjoki tielle linjattiin kulkemaan myös valtatie 4, joka oli aiemmin kulkenut Lammin kautta. Viitostie jatkui Lahden Holmasta Heinolaan.

Kantatie 54 Riihimäelle valmistui vuonna 1979.

Jo 1970-luvulla suunniteltiin moottoritietä Helsingistä Lahteen. Moottoritie Helsinki-Järvenpää valmistui vuonna 1973.

Järveenpäästä Lahteen tie rakennettiin moottoriliikennetienä. Vuonna 1983 valmistui Lahden ohitie Renkomäestä Kymijärvelle. Lisäksi samana vuonna valmistui maantieosuus Kymijärven liittymästä Holmaan, josta pääsi sekä Jämsään (vt 4) että Heinolaan (vt 5).

Moottoriliikennetieosuus Mäntsälästä Lahteen valmistui vuonna 1985 ja kolme vuotta myöhemmin vuonna 1988 valmistuivat Kymijärven ja Vierumäen osuus ja Järvenpää-Mäntsälä. Tuolloin vanha nelos- ja viitostie eli Helsingin valtatie jäi rinnakkaistieksi numeroksi 140, joka nykyisin kulkee Vantaalta Lahden kautta Heinolaan.

Myös moottoritie Järvenpäästä Heinolan Lusiin rakennettiin useassa osassa.

Silloiseen Heinolan maalaiskuntaan rakennettiin moottoritie Vierumäeltä Lusiin vuosina 1993-1996. Heinolan kaupungin ohitie ja Tähtiniemen silta valmistuivat vuonna 1993.

Vuonna 1996 4-tie muutettiin kulkemaan Päijänteen itäpuolitse Jyväskylään ja samalla Lahti-Jämsä-tiestä tuli valtatie 24.

5-tie muutettiin 1980-luvulla alkamaan Lahdesta, mutta Heinolan moottoritiehankkeiden valmistuttua 1990-luvulla se siirrettiin alkamaan Lusista.

Järvenpää-Lahti (Kymijärvi) -moottoritie valmistui lopulta vuosina 1998 ja 1999.

Loput Lahdesta Heinolaan johtavasta moottoriliikennetieosuudesta rakennettiin moottoritieksi vuosina 2003-2005.

Valtatie 12 on muodostunut Ylisen Viipurintien linjaukselle, tie on rakennettu pääasiassa 1960- ja 70-luvuilla. Numeronsa se sai jo 1938 tienumerojärjestelmässä.

Vanha valtatie 12 kuvattuna Upon sillalta itään päin.

Lahdessa rakennettiin uusi tieyhteys Mytäjäisten risteyksestä rautatieasemalle 1960-luvun alussa. Tietä jatkettiin 1980-luvun alussa rautatieasemalta Joutjärven liittymään, jolloin valtatie 12:n ydinkeskustaosuus Hollolankatu-Aleksanterinkatu-Viipurintie siirtyi etelämmäksi.

Moottoriliikennetie Nastolaan valmistui vuonna 1985, Uuteenkylään 1988. Nykyisin tie on leveäkaistatie, mutta suunnitelmissa on ollut muuttaa se normaaliksi moottoriliikennetieksi.

Hollolan Kukonkoivussa avattiin 1993 moottoriliikennetieosuus.

Viimeisin merkittävä väylähanke saatiin päätökseen joulukuussa 2020, kun Lahden keskustaa halkova valtatie 12 siirtyi etelämmäksi.

Uusi valtatie 12:sta linjaus ja Liipolan tunnelin itäinen puoli.

Uusi tie sisältää moottoritietä 5,5 ja moottoriliikennetietä 7 km. Uusia liittymiä rakennettiin 6 ja kaksi tunnelia, joista Liipolan tunneli on maantieverkoston 4. pisin ja 2. pisin moottoritietunneli.

Mustankallion tunneli. Vuonna 1965 valmistunut tunneli oli pitkään Suomen pisin liikennetunneli. Tunnelin suuaukko olisi hyvä paikka julkiselle taiteelle.

Artikkeli on alunperin julkaistu lehdessä Hollolan Lahti 1/2021

Lahtea maailmankartalle kiskoja pitkin

Saksalaiset rautatieharrastajat vierailivat vuonna 2008 Suomen rataverkolla lättähattu-kiskobussilla kulkien. Lättä vieraili myös Lahdessa, Mytäjäisten varikolla Lahden rautatieharrastajat Topparoikan järjestämässä Rautatiepäivässä (kohdasta 12:45 eteenpäin). Tuolloin tapahtumassa oli peräti kolme liikkuvaa museojunaa (joista kaksi yleisölle) sekä tietenkin paljon muuta.
Videolla esiintyy myös topparoikkalaisten vuonna 1990 kunnostama liikuteltava muistomerkkihöyryveturi Tr1 1047 eli “Risto” (kohdassa 14:00).

Paljon on muuttunut tuosta kesästä. Topparoikka muutti Vierumäen asemalle kesällä 2015, missä Rautatiepäivä toki jatkuu. Risto-höyryveturikin muutti syksyllä 2020 Lahdesta uudelle omistajalle Lohjalle.

Video on saksankielinen, mutta tunnelmista pystyy nauttimaan ilman saksankielen taitoa. Kokonaiskesto 28:55.

[katso video]

Liikennemerkeistä

Artikkeli on kirjoitettu kepeällä mielellä, mutta jutulla on paikkansa koskien lähiympäristön havainnoimisesta. Usein kuljemme lähiympäristössä tuttuja reittejä, välillä on kuitenkin hyvä ottaa pää pois puskasta ja tarkastella mitä uutta tai vanhaa jo ennestään näennäisen tuttu ympäristö tarjoaa. Joku kenties kiinnittää huomiota vastaleikattuun nurmeen, toinen kukkaloistoon ja kolmas ehkä tuijottaa liikennemerkkejä.
Vaikka tämän jutun pääosassa ovat liikennemerkit, jotka sinänsä ovat kiinnostavia – artikkeli kannustaa oman lähiseudun tarkkailuun ja yksityiskohtien löytämiseen.

Liikennemerkkikatsaus:

1. Neljän tien risteys ja kolme kolmiota. Kolmiot ovat Neljänkaivonkadulta ja Muorikujalta sekä Kullankukkulanpolun kevyen liikenteen väylältä tultaessa.

2. Nikkarinkadun ja Sinikantien risteyksessä joka suunnalta saapuvilla on stop-merkki. Tällaisia risteyksiä näkee usein Yhdysvalloissa.

3. Orimattilan Erkko-lukion pihalla on moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajokielletty -merkki on päivitetty omatoimisesti. Nyt päivitettykin merkki on vanhentunut uuden merkin tullessa voimaan viime vuoden kesäkuussa.

4. Pysäköintikieltoaluemerkki Salpauksen pihassa on asennettu väärinpäin. En tiedä, miten tieliikennelaki tulkitsee, jos pysäköi tähän? Teillä ja turuilla -blogi on myös tarttunut aiheeseen. Mitä sanoo tieliikennelaki?

5. Kisapuistossa 3 x moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajokielletty -merkkiä lisäkilvin.

6. Tuunattu töyssyjä-merkki. Tee-se-itse-halvemmalla.

7. Sotkujen ja tagien julkaisemisen suhteen olen erittäin kielteinen, mutta teen nyt poikkeuksen. Mytäjäisen bussipysäkille pääsee myös sukellusveneellä.

8. Loviisankadulla poliisilaitoksella oli varoitusvalo ja läpiajokielto Salininkadulle, koskiko myös Hämeen poliisilaitoksen poliisiautoja? Valoa en nähnyt koskaan toiminnassa, laitos siirtyi Hennalaan vuonna 2018.

9. Radansivunkatu. Kulku kevyelle liikenteelle, ja Puksulle. Puksu on erisnimi vaunuja vetävälle traktorille eli kaupunkijunalle.

10. Ahtialassa on yhdistetty kävelytie ja autotie? Ei tieliikennelain mukainen.

11.1 Tasoristys. Kevyen liikenteen ylikäytävä pakollisella pysähdyksellä ilman tasoristeysmerkkejä (lisätty myöhemmin) Lemminkäisenkadun päässä. Lisämausteen tuovat manuaalisesti avattavat portit.

11.2 Tasoristeys. Niemenkadulla kevyttäliikennettä junasta varoittaa varoituskolmiot lisäkilvillä. Autoille tasoristeysmerkkien lisäksi vilkkuva keltainen.

Liikennevaloista

Liikennevaloista olen kirjoittanut enemmn täällä. Alla kuitenkin vielä ajankohtaiset poiminta.
Eteläisen Kehätien valmisttua viime joulukuussa, esimerkiksi Uudenmaankadun valoristeyksiin on asennettu vihdoin yksiaukkoisia vihreitä nuolia kertomaan että vastaantulevilla on punainen valo, joten vasemmalle kääntyjille on vapaa kulku.
Tällaista samanlaista olen jo aiemmin ehdottanut Vesijärvenkadun ja Hämeenkadun risteykseen, kun Hämeenkadulta käännytään idästä tullessa Vesijärvenkadulle etelään. Kuva alla.

Muita merkkejä

Karjalankadun pienkerrostalon porttikongin vanha “Varo lapsia” -merkki
Merkki lienee asennettu talon valmistuttua.

Rautatiehankkeet

Pendolino Lahden rautatieasemalla syyskuussa 2008.

Rautatiehankkeista on syksyllä paikallismedioissa kirjoitettu paljonkin, jatkan siitä vielä hieman, sivusinhan aihetta Hollolan Lahti 2/2020 -lehden pääkirjoituksessa, jossa kirjoitin: “On tärkeää palauttaa aika ajoin mieleen se, ettei rautatie ja sen rakentaminen ollut itsestäänselvyys.” “Nykyhankkeista Lahden kannalta kiinnostavin lienee Itärata, jonka yksi linjaus on suunniteltu kulkevaksi (Helsinki-Vantaa) lentoasema-Porvoo-Kouvola.”

Muutama päivä Hollolan Lahden ilmestymisen jälkeen mediassa ryöpsähti – ei suinkaan kirjoitukseni takia.

Yle otsikoi 30.9.: “Porvoo-Kouvola-reitti veti pitemmän korren itäsuunnan ratavalmistelussa”. Jutussa selviää että aiemmassa selvityksessä mukana ollut Lahti-Heinola-Mikkeli -ratalinjaus oli pudonnut pois vaikka se oli kustannus–hyöty -suhteiltaan oikoradoista paras.

Lokakuussa alkoi kuhina. Etelä-Suomen Sanomat uutisoi 2.10. : “Kaukojunaliikenne uhkaa itäradan mukana siirtyä pois Lahdesta – päijäthämäläiset päättäjät tyrmistyivät suunnitelmista” .

Yle Lahti kertoi 14.10.: “Liikenneministeriön Itärata-linjaus löi Lahden ällikällä: uusi rata veisi kaukojunavuorot kaupungista”. Jutussa liikenneministeriön neuvotteleva virkamies Kaisa Kuukasjärvi toteaa: “Alustavien keskustelujen pohjalta kävi ilmi, että alueiden ja kuntien enemmistö kannatti huomattavasti enemmän kahta muuta (Porvoo-Kouvola, Porvoo-Kotka) ratalinjausta.” Lahti ei vastausta niellyt. Jutussa Lahden kaupunkikehitysjohtaja Olli Alhon mukaan sitä ei virallisesti edes Lahdelta kysytty.

Väyläviraston toukokuussa julkaistun selvityksen jälkeen oikoratojen vaikutusalueella olevat kunnat kutsuttiin liikenneministeriöön neuvonpitoon. Kuntien piti elokuun loppuun mennessä päättää, haluavatko ne olla mukana hankeyhtiössä. Lahden kaupungin mielestä yhtiölle ei ollut tarvetta ja se päätti, ettei se ole mukana Itärata-hankeyhtiössä. Lahti vetosi keväällä tehtyyn Väyläviraston selvitykseen, jonka mukaan nykyisten ratojen kunnostaminen olisi kustannuksia ja hyötyä ajatellen paras vaihtoehto: Väyläviraston arvion mukaan pelkästään nykyisten ratojen parannus nopeuttaa matka-aikoja itään. Uudet itäiset oikoradat eivät toisi yksin merkittäviä hyötyjä matka-aikoihin.

Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan idän raideyhteyksien hankeyhtiöneuvotteluja jatketaan Porvoon ja Kouvolan kautta kulkevan linjauksen mukaisesti. Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen ihmettelikin, miksi hyötysuhteeltaan huonoksi todettua hanketta viedään nyt eteenpäin. Väylävirasto ei ole tyrmännyt mitään vaihtoehtoa vaan sysää vastuun poliitikoille.

Etelä-Suomen Sanomat on pääkirjoituksissaan ottanut voimakkaasti kantaa Itärataan tai oikeastaan sen tarpeettomuuteen ja pyrkinyt voimakkaasti kyseenalaistamaan koko hankkeen mielekkyyttä (taloudellisuutta). Tarvitaankin tervettä nurkkakuntaisuutta, onhan kyseessä suurista investoinneista ja niiden pitkäaikaisista vaikutuksista. Maakuntamme etua eivät aja ketkään muut kuin päijäthämäläiset itse. Tämä on hyvä pitää mielessä – etenkin edustakuntavaaleissa, kun äänestetään Hämeen vaalipiirissä.

Myös lahtelaisilla poliitikoilla on peiliin katsomisen paikka: Rautatietä – tai ylipäänsä mitään muutakaan – ei kannata pitää itsestäänselvyytenä; muuten se on menetetty. Tällä en suinkaan tarkoita että kerran kuussa on käytävä ratapihalla suukottelemassa kiskoja vaan että valtakunnan tasolla on istuttava oikeissa ”pöydissä” ja varmistettava alueen intressit.

Lahti on kuitenkin mukana Suomi-radan hankeyhtiössä ja radan suunnittelu saadaan käyntiin. Rata tarkoittaa Tampere-Riihimäki-välille lisäraiteen tai kokonaan uuden radan. Suunnitelmaan kuuluu myös Lentorata, joka yhdistäisi lentoaseman kaukojunaliikenteen piiriin.

Suomi-radan ja Turun tunnin junan suunnittelua varten perustetaan kaksi osakeyhtiötä: Suomi-rata Oy ja Turun Tunnin Juna Oy. Suomen valtion osuus kummassakin yhtiössä on 51 prosenttia.

Pekka Timonen toteaa: ”Suomi-radan hankeyhtiön perustaminen vahvistaa Lahden seudun kilpailukykyä ja vauhdittaa Radanvarren kehittämistä. Lahti saa Lentoradan myötä suoran ja nopean yhteyden Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja laajasti myös itäiseen ja pohjoiseen Suomeen. ”

Suomi-rata on myös mainittu Lahden kaupungintalousarviossa yhtenä vahvuutena.

Raideliikenteeseen panostaminen on tärkeää. Itäradan suunnitelmissa Liikenne- ja viestintäministeriössä tuntuu olevan luotijunavaihe päällä. Täytyy toivoa ettei vauhtisokeus peitä ministeriön silmiä ratojen hyötylaskelmilta. Pelkästään ideologisista motiiveista kumpuavat päätökset tuppaavat epäonnistumaan.

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 3/2020

 

Tulevaisuudessa Lahteen kulkevat vain paikallisjunat?

 

Rautatieviikonloppu (päiv. 14.9.)

Riihimäki-Pietari-rautatie täytti kuluvan vuoden syyskuun 11. päivänä 150 vuotta. Isot juhlat jäivät pitämättä ja juhlajunat ajamatta koronan takia. Väyläviraston nettisivulla Pietarin radalla on oma sivu, jonka kautta pääsee tutustumaan verkkonäyttelyyn.

Radanvarsikunnat ovat järjestäneet monenlaista tapahtumaa. Lahden kaupunginmuseo järjestää luentosarjan, rautatieharrastajat ja muut kulttuuritahot ovat huomioineet Lahdelle tärkeän tasavuoden omassa toiminnassaan. Lahden rautatieharrastajat ja Lahti-Seura järjestivät rautatieaiheisen näyttelyn Lahden pääkirjastoon syyskuun ajaksi. Kuulemani palaute on ollut pelkästään positiivista.

Lahden kaupunki ei tätä tärkeää päivää juurikaan huomioinut, vaikka rautatieharrastajat olivat jo viime vuonna toivoneet jonkinlaista huomionosoitusta tulevalla juhlavuodelle. Yle Lahti lähetti aiheeseen liittyviä haastatteluja (ainakin Kouvolasta), muista paikallismedioista silmään ei osunut sen suurempaa mainintaa radan tasavuosista.

Virallisen Pietarin radan vuosipäivän yhteydessä, viikonloppuna (12.-13.9.) ajettiin höyryjunalla Lahdesta Heinolaan. Vaikka matka suuntautuikin vuonna 1932 valmistunutta rataa pitkin Heinolaan, olisi ajoja voinut markkinoida kaupungin viestinnän tai matkailun sosiaalisen median eri kanavissa pienellä vaivalla.
Vierumäen kylä oli sen sijaan ajojen tiedottamisen suhteen erittäin aktiivinen. Kylän sometilit täyttyivät hienoista höyryjuna- ja tapahtumakuvista.

Viikonlopun Haapamäen museoveturiyhdistyksen Pikku-Jumbo-veturin (Tk3 1136) vetämät höyryjunat osuivat Pietarin radan vuosipäivän tienoille, liittyivät ajot Heinolan radan valmistumisen ajankohtaan. Lahden ja Heinolan välinen rautatie otettiin käyttöön 10. päivä syyskuuta 88 vuotta sitten. Topparoikka ry:n järjestämä Vierumäen rautatieaseman Heinolan rata -päivä on jokasyksyinen tapahtuma. Kokonaisuudessaan tapahtuma oli onnistunut, väkeä oli mukavasti molempina ajopäivinä ja aseman ympäristössä oli kiva kuhina.

Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n ja Museojunalla Heinolaan järjestämien Lahden seudun museojuna-ajot on todettu toimivaksi lähimatkailupalveluksi ja ne ovat vakiinnuttaneet paikkansa jokakesäisinä tapahtumakokonaisuuksina.

HMVY:n lauantain ensimmäinen juna on pysähtynyt Vierumäen rautatieasemalla. Heinolan radan -päivä houkutteli mukavasti väkeä Vierumäelle. (Kuva Sauli Hirvonen)

Juna on lähtenyt Vierumäelta kohti Heinolaa. Paikalla oli myös asiaankuuluvia ajoneuvoja. (Kuva Sauli Hirvonen)