Kadonnut Ilomäki

Hollolan Lahti -lehdessä 3/2018 oli laatimani yhteenveto Länsiharjun koulun alkutaipaleesta. Jutun yhteydessä oli harvinainen valokuva (Lahden kaupungin kuva-arkisto), näkyi mm. Kullankukkula ja kadonnut Iiliäislampi. Valokuva oli otettu etelään Ilomäen rinteeltä arviolta 1920-luvulla.

Kartassa näkyy soranottopaikka, johon johtaa pistoraide. Osakartta: Lahden Kaupunkiympäristö

Mikä on Ilomäki? Lahden Paikannimistö -kirja kertoo kyseisestä mäestä seuraavaa: ”Mäki (Ilomäki), joka oli aiemmin lähes yhtä korkea kuin Radiomäki. Sittemmin mäki on madaltunut, kun siitä on ajettu hiekkaa.” Mäellä on pidetty aikoinaan juhannusjuhlia, kuten viereisellä Kullankukkulallakin. Mäkeä tai osaa Ilomäestä on kutsuttu Santamäeksi. Liekö se uudempi nimi?

Oheisessa topografisen kartan osassa näkyy hyvin miten mäkeä on käytetty soran ottoon. Iso osa mäestä on hävinnyt, muistutuksena vain jyrkkä hiekkareuna, joka sekin tulisi myöhemmin häviämään. Havaintoni mukaan (Ilo)mäestä on jäljellä Helsingintien ja Vähätalonkadun välissä oleva kohouma. Entisen mäen jyrkkyys on nykyäänkin ha vaittavissa hyvin Kullankukkulanpolun ja Rahikankadun välillä kulkevan Tanhupolun kohdalla. Tosin en tiedä, tukeeko geologia havaintojani eli onko nuo mainitsemani kohteet laskettu aiemmin Ilomäen osiksi. Silmämääräisesti asia olisi näin.

Selailtuani internetissä Finna-palvelua silmiini osui useita mielenkiintoisia kuvia Lahden ratapihalla sijaitsevista puuaumoista. Kuvat ajoittuvat vuosille 1920-25, joten se ajoittuu
samoihin aikoihin ylläolevan kartan kanssa. Yksi sarjan kuvista on otettu Selänmäeltä Ilomäen suuntaan. Siinä olevat puuaumat ovat kuvan edustalla pääosassa, mutta niiden takana avautuu mielenkiintoinen maisema, kovin erilainen kuin mitä se on nykyään. Rautatietä ylittävää maantiesiltaa ei tuolloin ollut vaan paikalla oli tasoylikäytävä. Tie kulki etelään mäkeä ylös nykyistä Vähätalonkatua pitkin. Kuvan perusteella mäkihän on ollut nykyisen Helsingintien kohdalla hyvin jyrkkä. Tuolloin kadun nimi oli Hennalankatu, joka kulki Mytäjäisistä kasarmille.

Starkin alue vuonna 2009 (Kuva: Sauli Hirvonen)

Starkin alue vuonna 2019 kun rakennukset on purettu (Kuva: Sauli Hirvonen)

Lahdesta suoraan Helsinkiin johtanut maantie valmistui vuonna 1955 ja samalla valmistui radan ylittävä silta. Sittemmin sitä kutsuttiin Starkin sillaksi, viereisen Starckjohannin varaston mukaan. Ylemmästä kuvasta löytyy rautatien lisäksi muutakin tuttua. Oikealla radan kaarteessa on ratavartijantupa, joka on yhä nykyäänkin samalla paikalla. Molemmissa kuvissa alueen täyttää hiekka, tosin alemmassa kuvassa ta-
saisena kenttänä. Kuvien ottamisen välissä on tapahtunut paljon: Mäki on kadonnut, teollinen toiminta on loppunut ja teollisuus- ja varastorakennukset ovat purettu. Länsiharjun koulu näkyy entisen mäen takana. Alueelle nousee uusia taloja sadoil-
le asukkaille. Alueen nimeksi tulee Vahva-Jussi, Starckjohannin perustajan mukaan.

Artikkeli on julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 2/2019

Lasten Lahti – Kotikaupunki lasten silmin

Lasten Lahti on Lahti-Seuran viimeisin avaus, jolla halutaan viedä kotiseututyötä sananmukaisesti ruohonjuuritasolle lasten arkeen ja kouluihin.

Lasten tuottamasta materiaalista toteutetaan:

Valokuvanäyttely 30 valokuvaprintistä sekä lasten tekemä Lahti-pienoismalli. Näyttely on esillä kaupunginkirjastossa 14.10. alkaen 3.11. asti.
Maanantaina 14.10. ovat näyttelyn avajaiset ja lehdistötilaisuus klo 11.
Kuvat ovat myöhemmin esillä elokuvateatteri Kino Iiriksen aulassa.

Lasten Lahti- lehti, nelivärinen erikoispainos. Se julkaistaan elokuvateatteri Kino Iiriksessä 1.11.2019 klo 10. (HUOM. Ei aiemmin mainitussa Museokioskissa).
Alkukuvana näytetään lasten tekemistä lyhyistä videoklipeistä koostettu video.
Päivä on Lahden kaupungin 114-vuotispäivä.

Tulevaisuuden Lahti -maalausnäyttely muodostuu 16 värikylläisestä teoksesta. Näyttely toteutetaan verkkonäyttelynä Lahti-Seuran sivuilla ja se avautuu 1.12.2019 klo 10.

> Projektin sivusto

Lasten tekemä Lahti-pienoismalli on esille kirjastossa

 

Launeen monitoimitalolle nimiehdotus

Monitoimitalot ovat alueensa oppimis-, harrastus- ja kulttuurikeskuksia, jotka toimivat lähialueen asukkaiden ja eri-ikäisten kaupunkilaisten kohtaamispaikkoina. Lahden kaupungissa jo toimivat monitoimitalot sijaitsevat Jalkarannassa ja Liipolassa. Rakenteilla on Launeen ja Rakokiven monitoimitalot, suunnitteluvaiheessa Paavolan kampus sekä kaavasuunnitteluvaiheessa Renkomäen monitoimitalo.”

Lahdessa on Jalkarannan monitoimitalo nimi on Jalo ja Liipolassa on Onni. Launeen monitoimitalon harjannostajaisia vietettiin 8.3. Samalla käynnistyi kaikille avoin rakennuksen nimikilpailu, joka päättyi maaliskuun lopussa. Nimikilpailussa ohjeistettiin: ”Hyvä nimi on lyhyt, ytimekäs, talon toimintaa kuvaava, suomenkielinen ja mielellään alueeseen kiinnittyvä.”

Osallistuin nimikilpailuun ja nimeksi ehdotin Ilona. Toinen vaihtoehtoni oli yksinkertaisesti Aune. Alla olevat perustelut Ilona-nimelle, joilla osallistuin kilpailuun.

Marjukka Laapotin toimittaman Lahden Paikannimistökirja kertoo Laune-sanan alkuperästä seuraavaa: ”Launeen nimi juontuu alueella sijaitsevasta Launeenlähteestä, jonka toinen nimi onkin Laune. Nimi saattaa olla vanhimpia säilyneitä nimi Lahden seuduilla. Pohjana on muinaissaksalainen nimikanta launa, gootin kielen launs tai keltin launo: kaikki merkitsevät ”iloista”. Olisikohan nimenantoperusteena voinut olla iloisesti pulppuava lähde.”

Ilona olisi ollut luonnollinen jatko ”miehisille” Jalolle ja Onnille. Naisen erisnimen lisäksi Ilonahan on ilon essiivimuoto, ts. uusi monitoimitalo voi olla lahtelaisten tai launeelaisten ilona. Ja näin varmasti tulee olemaankin. Nimessä Ilona täyttyy kaikki em. vaadittavat kriteerit.

Tulevien käyttäjien, sivistyslautakunnan sekä hallinnon edustajien työryhmä valitsi toukokuussa uuden monitoimitalon nimeksi Launeen monitoimitalo Lähde. Nimen perustelut ovat luettavissa täällä.

Kuten perusteluista selviää, myös työryhmä käytti samoja perusteluja kuin itse käytin, toki lopullinen nimi eroaa omastani. Lähde on hyvä nimi!

Pyörällä päästään Lahdessa osa 3

Vaikka pyöräilen ympärivuoden, kesä on usein oivin ajankohta tehdä havaintoja ympäristöstään. Olen käsitellyt pyöräilyä useassa jutussa kuten Pyörällä päästään Lahdessa osa 1 ja osa 2. Olen kirjoittanut myös Kampusraitin avaamisesta ja sen vaikutuksista. Pyrin tarkastelemaan pyöräily-aihetta kriittisesti nimenomaan pyöräilijän näkökulmasta. Osittain jutuissa on vanhan toistoa, mutta myös uusia ajatuksia.

Tällä kertaa otan lähemmin radan varren tarjoamat mahdollisuudet pyöräteiden kehittämiselle, josta kirjoitin jo Kampusraitin vaikutuksista -artikkelissa. Siinä toin esille rautatieväylien hyödyntämistä myös polkupyöräväylien rakentamiseen. Tietyissä osissa tällaisen mahdollistaa rautatiekuljetusten loppuminen ja siirtyminen rekkakuljetuksiin. Näin esimerkiksi teollisuusrakennusten ja radan välinen tila voitaisiin hyödyntää tehokkaammin. Se tietysti vaatii maanomistajien ja kaavoittajien yhteistyötä. Lisäksi tällaiseen muutokseen on oltavat tilausta, mutta tässä tapauksessa myös tarjonnan lisääntyessä kysyntäkin lisääntyy.

Ratapihan pohjoinen puoli tuntuu olevan hukattu mahdollisuus. Radan vartta hyödyntämällä olisi saatu radanvarteen yhteinen poikittaislinja Askon alueelta matkakeskuksen kautta aina urheilukeskukseen ja satamaan asti. Useita vuosia sitten rautatieaseman ja Askon väliin suunniteltiin radanmyötäistä kevyenliikenteen väylää, mutta sittemmin näistä suunnitelmista luovuttiin(?).

Ajatusleikkiä – ja pyörätietä – voitaisiin jatkaa pidemmällekin. Radanvarsi antaa mahdollisuuden ulottaa suora väylä aina Nastolaan asti. Samalla reittiä voidaan käyttää radan huoltotienä.

Starkin alue on muuttumassa asuinalueeksi, jossa on peräti 23 asuinkerrostaloa 1900 asukkaalle. Muutama huomio. Starkin sillan länsipuolella kulkee luiska, jota kautta pääsee kulkemaan Helsingintieltä Vähäntalonkadulle. Vähäntalonkatu voitaisiin jatkaa pyörätienä sillan ali, ja niin että radan vartta pitkin pääsisi Kullankukkulanpolulle, josta Radanvarrenkatua itään sekä myös Tanhuanpolun kautta Perhepuistoon.

Hyvää loppukesää pyöräilyn(kin) merkeissä ja turvallista matkaa!

Lähiöravintolakierros

Kesäillat ovat otollisia hetkiä pyöräretkille. Pelkäksi pyöräilyksi eräs torstai-ilta ei jäänyt, sillä ajatuksena oli myös nauttia muutama olut. Kesällä tuntuu olevan hieman enemmän aikaa kirjoitella, joten miksei siis jakaisi (tyhjyyttä kumisevia) seikkailuja muillekin. Seuraavana siis Etelä-Lahteen suuntautuva reissutarina.

Anttilanmäen baari

1. Anttilanmäen baari

Ensimmäinen rasti oli Kerintiellä sijaitseva Anttilanmäen baari. Vierailu täällä oli ensimmäinen sitten vuoden 2007, kun järjestimme silloisen levy-yhtiömme kanssa
Testicals-bändin levynjulkaisukeikan. En muista ainakaan että paikka olisi juurikaan muuttunut niistä ajoista.
Baari sijaitsee 50-luvulla valmistuneessa rintamiestalon yksikerroksisessa siipirakennuksessa, jota on ilmeisesti jatkettu useampaan kertaan? Sisustus oli hyvin 80-90-luvun tyylinen. Vessat olivat hyvin saavutettavissa. Tiskin takana asiakkaita ilahdutti iso koira, joka tosin ei korvaansa letkauttanut. Onneksi.
Baarin terassi oli kotikutoinen, kuin mikä tahansa omakotitalon sekalaisin puutarhakalustein varustettu terassi. Aurinko ei sille paikalle paistanut puuston ja rakennusten ansiosta. Lisäksi oli mahdollista pitää sadetta valokatteen alla. Ainoa kostea oli paita ja tuoppi.
Baari sulkeutui klo 21.

Laune Baari

2. Laune Baari

Anttilanmäeltä matka jatkui Launeelle Laune Baariin. Rakennus on tyylikäs 50-luvulla valmistunut alunperin kirjasto- ja pankkirakennus (kuvalinkki). Olinpa joskus asioinut rakennuksen pankkikonttorissa, ja aikoinaan nykyisen pubin kohdalla oli myös urheiluliike. Pankin tiloissa oli myös myöhemmin nyt jo lopettanut kioski ja sittemmin kirjastokin muutti entisen Lähteen koulun tiloihin. Launeenkadulla ihastelimme pummppuasemaa sekä harmittelimme vanhan rakennuskannan harvenemista. Sitä on aikoinaan riittänyt, onhan Launeenkatu (iki)vanha Lahden ”sisääntuloväylä”.

Baari oli sisältä ikään kuin kaksiosainen, etuosassa ravintolapaikat, sitten tiski ja sen takana mahdollisuus biljardin peluulle. Vessat löytyivät alakerrasta.
Baarin terassilla oli iso aurinkovarjo, mutta se ei estänyt aurinkoa paistamasta suoraan silmiin. Käänsin selän auringolle, ja ei mennyt kauaakaan, kun siirtyi
Mahdollista sadetta oli mahdollista pidellä rakennuksen lipan alla.
Baari sulkeutui klo 21.

Sitten oli suuntana Keijutie, jota matkasimme Mustanmäentietä pitkin ja keskustelimme vanhoista kaupparakennuksista, joita on mm. Ali-Juhakkalankadun ja Mustanmäentien risteyksessä. Jälkimmäisen nimen alkuperä ei ole tiedossa, mutta Marjukka Laapotti (Lahden paikannimistö) arvelee sen liittyvän Liipolankallioon tai Salinkallioon.

Keiju Pubi (ravintola)

3. Ravintola Keiju

Keskellä asutusaluetta Keijutien varrella punatiilisessä rakennuksessa sijaitsee Keiju Pubi. Rakennus on valmistunut joskus 1960- tai 70-luvulla. Tässä paikassa tuli käytyä jo 1980-luvulla, ei tosin alkoholiostoksilla. Paikka on nykyään Ravintola Keiju -nimellä vaikka kansanomaisesti paikkaa taidetaan kutsua Keiju Pubiksi. Kun Hennalan Shellin vieressä ollut Pieni Talo Preerialla -ravintola loppui rakennukseen purkuun, huhujen mukaan asiakkaat siirtyivät Keiju Pubiin ja Tappara Baariin.
Ainakin sisustus oli ravintolamainen ja siisti. Keittiön vuoksi sisällä oli kuuma. Terassi oli sen verran täynnä, ettemme sinne tungeksineet. Keijussa olikin vilkkain ilta niissä kohteissa joissa vierailimme.
Terassi oli valokate sateensuojaksi, edessä tosin oli autopaikat. Sisällä oli myös biljardipöytä, jota emme pelanneet. Baari sulkeutui klo 23.

Tirra
Olihan eteläisessä Lahdessa muitakin kuppiloita, mutta Keijun jälkeen suuntasimme keskustaan, sillä kello oli jo sen verran, että osa oli jo menossa kiinni. Ensimmäinen ravintola oli etelästä saavuttaessa olikin ravintola Tirra. Ei varsinaisesti lähikuppila, mutta jotain samaa henkeä kuitenkin. Sanomattakin on selvää, että se on tullut vuosien saatossa tutuksi, vaikken ole siellä ole hetkeen käynytkään. Mielenkiintoista oli tarkistaa paikka torstai-iltana. Saavuimme sen verran myöhään, että valitettavasti terassia oltiin jo sulkemassa, joten jäimme sisälle. Ilta Tirrassa sujuikin flipperin parissa. Saimme olla lähes rauhassa, asiakkaita ei juurikaan ollut. Tirralle onkin ilmaantunut kilpailijoita sellaisista kansankuppiloista kuten Las Palmas ja Hilma. Toki Tirrankin profiili on muuttunut omistajanvaihdoksen jälkeen.
Mainittakoon että Loviisankatu 8 on julkaistu kirja, jossa isossa roolissa on toki myös Ravintola Tirra. Lukusuositus vaikken kirjaa ole vielä nähnytkään.

Matka jatkui tästä, mutta se onkin toinen tarina.