Aihearkisto: Kaupunkirakentaminen

Rakennukset, väylät ja asemakaavat

Lahden palo

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden kylän palosta tulee 19.6.2027 kuluneeksi 150 vuotta. Palosta on aikoinaan kerätty muistelutietoja, kun Lahti-Seuran jäsen Sirkka Porri (o.s. Lepistö) haastatteli vuonna 1947 kylän palon todistaneita, haastatteluaikaan jo iäkkäitä lahtelaisia. Haastatteluaineisto on kaupungin museon huomassa.

Muistolaatta palon alkamispaikalla, nykyiselle Lahden kauppatorilla.

Lahden kylän arkelogisia pelastuskaivauksia tehtiin torilla vuosina 1997-98. Näistä kaivauksista kirjoitettiin kirjasssa Nuoren kaupungin pitkä historia (1999). Kirjassa kaupunginmuseon tutkijan Hannu Takalan artikkeli ”Kuka poltti Lahden kylän?” on käytännössä ainoa tutkimus palon vaiheista. Takala käy läpi artikkelissaan palon syttymiseen liittyviä yksityiskohtia, ja samalla kumoten pitkään kiertäneen tarinan Marolan piiasta.

Toisen kerran toria tutkittiin toriparkin rakentamisen yhteydessä vuonna 2013. Kaivaukset olivat tuolloin kaikkien aikojen suurimmat arkeologiset kaivaukset Suomessa niin tutkitun alueen laajuuden kuin henkilökunnan määränkin perusteella. Löytöjen ja säilyneiden rakenteiden määrä oli suuri. Esimerkiksi löytöjä voi selvittää mm. dokumenttiaineiston tietokannasta Lahden museoiden arkistossa.

Molemmat kaivaukset valaisivat kylän aikaista elämää. Julkaisussa Raittikylästä kaupungiksi valotettiin vuoden 2013 kaivausten tuloksia ja vuosisataista lahtelaista kyläelämää sekä kyläelämän päättänyttä tulipaloa. Torikaivausten tuloksia on nähtävillä mm. historiallisen museon Hyvä paikka -näyttelyssä.

Viime vuonna julkaistiin Lahden palosta Lahden kylän palo vuonna 1877 koettuna ja uutisoituna katastrofina -niminen Toni Haaviston kandidaatintutkielma vuodelta 2024. Haavisto toteaa johdannossa: ”Käsittelen tutkielmassa sitä, miten muistitieto välittää tuolloisten lasten 
kokemuksia ja miten katastrofista uutisoitiin suomenkielisessä lehdistössä kesä-heinäkuun 1877 aikana.” Haavisto jatkaa: ”keskityn kyseiseen katastrofiin ilmiönä yksittäisten ihmisten kokemusten ja sanomalehtien välittämien uutisten kautta.” Lopuksi hän tiivistää: ”Tutkimusteni kautta selvisi, että havaittavissa oli lasten kesken jaettuja ja toistuvia kokemuksia, mutta myös yksittäisiä, joukosta eroavia kokemuksia. Välillä oli kuitenkin hankala erottaa, kertoivatko muistelijat omia lapsuuskokemuksiaan vai välittivätkö he muilta kuultua tietoa. Uutisaineiston tutkinta puolestaan osoitti, että tieto liikkui aikakaudelle tyypillisen saksijournalismin välityksellä kopioituna tai tiivistettynä 
sanomalehdestä toiseen.

Palon katastrofaalisuutta käsiteltiin eri lehdissä eri tavoin. Katastrofaalisuus ilmeni sekä monisanaisena kuvailuna 
palon kauheuksista että tiiviinä osuuksina, jotka jättivät paljon lukijan oman mielikuvituksen varaan.”

Haaviston aineistossa ei ilmennyt varsinaisesti mitään uutta tietoa, mutta tutkielmaa voidaan pitää yhteänä niistä harvoista tutkimuksista, jotka nivovat yhteen tuon historiallisesti merkittävän tapahtuman kulkulinjoja. Tutkielmaan voi tutustua Turun 
Yliopiston verkkosivujen kautta.

Toivottavasti aihe kannustaa tutkimaan jatkossakin, vaikkakin tapahtumasta on jo kohta 150 vuotta; Hollolaan kuulunut Lahden kylä paloi 19.6.1877.

Puhallettiin yhteen hiileen – siihen tarvittiin paloa

Lahden ahdas raittikylä paloi maantasalle kesällä 1877, vain muutama rakennus säilyi tulimerestä vahingoittumina. Jo heti palon jälkeen kyläläiset alkoivat rakentaa uusia asumuksia palaneiden tilalle. Viranomaiset kielsivät tämän ehdottomasti, piti odottaa uutta ruutuasemakaava, joka määrittelisi tulevan kauppalan ja kaupungin muodon.

Vuonna 2027 palosta tulee kuluneeksi 150 vuotta. Ehdotankin, että kaupunki ja kaupunkilaiset ottavat omakseen päivämäärän 19.6. vuosittaista perinnetapahtumaa varten.    Ajatus olisi tuoda nykyihmisten mieliin aika, joka oli aivan toisenlainen kuin nykyään. Kylän tuhonnut tulipalo oli tragedia, ja kotien ja omaisuuden menetyksistä huolimatta se oli uusi alku koko yhteisölle. Tapahtumapäivä symboloisi    periksiantamattomuutta, ja olisi osoitus yhteisestä ponnistelusta, lahtelaisten palosta yrittää ja rakentaa uutta.

Palosta alkoi uusi aikakausi, tosin hämäläistyyliin verkkaisesti, mutta hiljalleen Hollolan suurimmasta kylästä muodostui koko alueen keskus.

Artikkeli on alunperin julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 1/2026

Kaupunki muuttuu

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kouvolan Poikilo-museossa on viime vuosina tullut käytyä useamman kerran: onhan sinne helppo lahtelaisena mennä junalla ja museokin on aivan kävelymatkan päästä asemalta.

Marraskuussa museossa avautui ”Muuttuva kaupunkimme”, jossa kerrotaan nykyisen vuonna 2009 muodostuneen Kouvolan kaupungin taajamien ja kylien sekä Kouvolan keskustan kehityksestä esihistoriallisesta asutuksesta nykypäivään asti.

Valokuvien ja elävän kuvan kautta katsoja pääsee nauttimaan kaupunki- ja kyläkuvan muutoksista. Nimenomaan nauttimaan, sillä näyttely on taitavasti rakennettu; suurten kuvien kuvaparit jättävät katsojan vertailemaan muutosta. Näyttelyssä käydään alueiden kehitystä arjen, kaupan, liikenteen ja teollisuuden kautta. Kuvien taustaa avaa sopiva määrä tekstiä, lopun voi hakea vaikka netistä paikanpäällä, kuten itse toimin. Erikseen tarkasteluun on otettu mm. kirkot, kartanot ja kaupat.

Digitaalisuus on jätetty vähemmälle, ja tässä onkin näyttelyn vahvuus. Hieno, havainnollistava näyttely, jossa on aikaa pysähtyä.

Näyttely kestää 10.10.2027 asti ja voin sitä suositella kaikille kaupunkikulttuurista, kylätaajamien historiasta ja kehityksestä kiinnostuneille. Näyttelystä voi Kouvolasta mitään tietämätön ulkopaikkakuntalainenkin nauttia yhtä lailla.

Kaupunkikuvan muutos

Se kiinnostaa ihmisiä ja vanhat valokuvat herättävät keskusteluja. Kaupunkikuvan muutoksista käydään ajatuksen vaihtoa monissa ”vanhat valokuvat” -Facebook-ryhmissä. Aihe herättää intohimoja ja usein keskustelut liittyvät kadonneisiin paikkoihin ja purettuihin rakennuksiin.

Kartatkin ovat hyvä tapa hahmottaa muutosta. Vanhatkartat.fi on erinomainen sivusto tähän tarkoitukseen. Päällekkäin asetellut kartat eri vuosikymmeniltä auttavat kätevästi vertailemaan mennyttä vaikkapa nykyaikaan. Yhdessä Google street viewin kanssa vanhatkartat.fi -tarjoavat oivan virtuaalimatkan eri paikkoihin, kirjaimellisesti katutasolle. Katukuvia on vuodesta 2009 lähtien, joten vertailua voi tehdä lähes kahden kymmenen vuoden ajalta.

Parastahan tietysti on jalkautua itse tallentamaan muutoksia. Lahdessa asemanseutu on ollut muutosten alla pitkän ajan, ja myös Lahden ohi matkaavatkin (kenties Kouvolaan) ovat varmasti panneet merkille Lahden asemanseudun myllerryksen. Usein junalla kulkevat vieraspaikkakuntalaiset kiinnittävät huomiota kulloisenkin aseman kohdalla sen ympäristöön ja sen kohtaamiin muutoksiin – jos naama ei ole pikkuruudussa kiinni, vaan katse on toivottavasti suunnattu ulos. Ei siis ei ole ihan sama mitä aseman seudulle rakennetaan. Lahdessa on pysäköintikuutio ja rumia pysäköintitasoja, ja esimerkiksi Tikkurilassa ja Riihimäellä pitkää yksitoikkoista seinää estämässä näkymiä kaupungin suuntaan. Vaikka tämä on kärjistys, on kuitenkin radan varsien, etenkin asemien seutujen kehittäminen monellakin tavalla haastaa. Radan varsien estetiikkaan liittyvä ”ongelma” lienee yleismaailmallinen.

Lahden asemanseudulle on ollut erilaisia suunnitelmia, jotka edelleen odottavat toteutumista (Yle 16.10.2015)

Purkaminen ja rakentaminen asemanseudulla

Tällä hetkellä Lahden matkakeskuksen läheisyydessä sijaitsevat tontit odottavat rakentajiaan. Rautatieaseman viereisiltä tonteilta purettiin osa vanhasta makasiinirakennuksesta sekä vuonna 1960 valmistunut postitalo että vuonna 1963 valmistunut tullirakennus. Sen tilalle on noussut jo uusi massiivinen punatiilinen asuinkerrostalo. Talo peittää vehreän Salpausselän näkymiä radan suuntaan.

Postitaloa vastapäätä olevan kortteliin numero 27 Rautatienkadun ja Mannerheiminkadun kulmaan valmistui vuonna 1982 oikeustalorakennus. Se purettiin keväällä 2021, ja jo seuraavan vuoden lopulla piti tontilla olla uusi rakennus. (Yle 4.2.2021). Tämäkin tontti on edelleen rakentamatta.
Ennen oikeustaloa paikalla oli hotelli, joka oli rakennettu v 1904. Rakennus tuhoutui talvisodassa.

Viereisen tontin osti Lahden Uusi osuusmeijeri vuonna 1905, mutta rakentamaan päästiin vasta vuonna 1912. Tehdasta laajennettiin usein kuten vuosina 1926, 1929 ja 1948. Yrityskauppojen vuoksi nimi vaihtui monesti, mutta tunnettiin pääasiassa Lahden Vientikerman nimellä. Yli 100 vuotta paikalla ollut yritystoiminta loppui vuonna 2016 erilaisten yritysjärjestelyiden kautta (ESS 15.1.2016), ts. toiminta kävi kannattamattomaksi. Rakennusten jäätyä tyhjilleen, siellä toimi hetken aikaa keikkapaikka. Lopulta rakennukset purettiin v. 2022. Samalla katosi harmittavasti vanhaa lahtelaisteollisuushistoriaa.

Korttelissa on säilynyt Lahden keskusta-alueen vanhimpia puurakennuksia eli vuonna 1906 valmistunut ns. Teräsvaaran talo. Tontin keskellä sijainnut omalaatuisen näköinen hevoskengityskoulun rakennus purettiin muiden rakennusten mukana.
Muita korttelissa olevia rakennuksia ovat Rautatienkadun ja Loviisankadun kulmassa 1946 ja 1948 valmistuneet kerrostalot sekä Rautatienkadun alkupäässä 1961 valmistunut 8-kerroksinen betonikerrostalo.

Tontit ovat nyt tyhjiä. Aika näyttää minkälaista Lahtea näytämme ohikulkijoille tulevaisuudessa.

Radiomäeltä kuvattuna 8.3.2020 ns. Vientikerman korttelin rakennuksia.
Vasemmalla vaalea puutalo on valmistunut 1906., keskellä kengitystalli/kenkäpaja
taustalla, piipun takana vuonna 1982 valmistunut oikeustalo.
Salininkadun ja Mannerheimintien risteys. Vientikerman rakennus maaliskuussa 2020 1940-luvun asussaan. Rakennuksen vanhin osa valmistui vuonna 1912.
Oikeustalon purku käynnissä 6.2.2021.
Vientikerman rakennusten purku 22.1.2022.
Samainen kortteli kuvattunu etäpuolella 11.1.2026. Rakennus ja jälleen yksi piippu on purettu.
Etualalla näkyy vuonna 1960 valmistuneen Postin rakennuksen sokkelia. Rakennus purettiin vuonna 2018.

Artikkelin alkuosa ”Muuttuva kaupunkimme -näyttely”on alunperin julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 1/2026

Lähde: Lahden rakentaminen jatkui (Unto Tupala, 1998)

Harjun korttelin muutokset

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Aivan Lahden keskustassa kaupunkikuva tulee muuttumaan, toisaalta kulttuurihistorialliset rakennuksen tulevat säilymään. ”Kaavatyön tavoitteena on tarkistaa asemakaava Millerin talon, Janhusen talon ja Harjun koulun käsittävillä tonteilla.” Aineistoon voi tutustua Lahden kaupungin kaavasivustolla kohdassa ”Kes­ki-Lah­ti, Har­ju­ka­tu 34 ja 36, Vuo­ri­ka­tu 27 ja 29”. Havainnekuvat ovat nähtävillä täällä.

Omaleimainen Millerin talo erottuu hyvin korkeiden kivitalojen keskellä. Talon takana on entisen Harjun koulun liikuntasali. 2018.

Sivuilla kerrotaan, että ”kaupungin tavoitteena on saada tyhjillään olevat keskustakorttelin arvokkaat rakennukset uuteen käyttöön kaavamuutoksen kautta ja mahdollistaa kaupunkirakenteen tiivistäminen korttelia täydennysrakentamalla. Paikalle soveltuva uudisrakentamisen volyymi ja rakentamisen kaupunkikuvallinen laatu oli myös alusta alkaen työn keskeisiä tavoitteita.”

Kaavamuutos tai -tarkistus koskee siis Harjukadun koulun tonttia. Harjun koulun tilat tyhjenivät vuonna 2023, kun Harjun ja Tiirismaan koulut yhdistettiin ja opetus siirrettiin Paavolan kampukselle. Koulu sijaitsee tontilla 1105 ja palautetaan kahdeksi eri tontiksi eli tonteiksi 105 ja 106. Vuorikadun puolelle (tontille 105) nousemassa uudisrakennus, johon tulee asuntoja liikehuoneistoja. Sen tieltä puretaan koulun liikuntasali.

Koulurakennukseen (tontti 106) ei ole tulossa asumista vaan yksityisiä ja julkisia palveluja.
Millerin talo (tontti 103) suojellaan ja sen tontin rajoja muutetaan. Samalla suojellaan myös Mariankadun suuntainen Janhusen talo (tontti 104). Tälle tontille on tulossa lisärakentamista Mariankadun ja Harjukadun kulmaan, joka on osittain toiminut paikoitusalueena. Muutosten jälkeen kaava mahdollistaa asuin-, liike- ja toimistorakentamista. Uudisrakennukselle on tiettyjä vaatimuksia:
”Uudisrakennukseen edellytetään samaa kattolistakorkeutta kuin Harjun koulussa ja lahtelaisarkkitehti Unto Ojosen suunnittelemassa naapuritalossa (toim. huom. puistoalueen/Mariankadun seremonia-akselin toisella puolella, rakennus valmistui vuonna 1955). Lisäksi on määrätty, että uudisrakennuksen harja ei saa muodostua korkeammaksi kuin Harjukadun vastapuolisen kaupungintalon harja”.

Vasemmalla liikuntasali, sen takana koulurakennus, oikealla Janhusen talo ja Vuorikadun varrella Millerin talo. Toukokuu 2026.
Uudisrakennus nousisi Harjukadun ja puiston kulmaan. Vasemmalla Janhusen talo. Toukokuu 2026.

Historiaa

Kaavakohde kuuluu maakunnallisesti ja osittain valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristöön ”Lahden kaupungintalo, kauppatori ja Mariankadun seremonia-akseli” (Museoviraston rajaamat RKY-alueet 2009). Paikallisesti arvokkaita ovat erikseen kaikki kohdekorttelin arvorakennukset, Harjun koulu, Millerin talo ja Janhusen talo.

Lahden kaupungin perustamisaikaan korttelia 21 kaavailtiin kaupungin hallintoa varten. Tonteille 103–106 suunniteltiin vielä 1919 ns. toisen kaupungintalon rakentamista kauppakoulua ja kirjastoa varten, mutta hanke kuitenkin kaatui varojen puutteeseen.

Millerin talo, tontti 103

Piirieläinlääkäri Bruno Miller rakennutti Vuorikadun suuntaisesti päärakennuksen ja piharakennuksen tontin itäpuolelle. Ne suunnitteli Runar Eklund, ja rakennukset valmistuivat v. 1926. Miller harjoitti toimintaan kuolemaansa saakka v. 1935. Rakennuksilla oli vuosien saatossa useita omistajia. Piharakennus purettiin 1960-luvun alkupuolella. Vuonna 1963 kaupunki osti tontin. Vuodesta 1977 lähtien rakennuksessa toimi Lahden kaupunginmuseon toimisto, ja rakennuksessa kokousti mm. Lahti-Seura. Rakennus jäi tyhjilleen 2010-luvulla.

Janhusen talo, tontti 104

Kaupungininsinööri Jalmari Janhunen osti tyhjän tontin vuonna 1927 ja samana vuonna hän rakennutti siihen punatiilisen 4-kerroksisen asuinrakennuksen. Talon suunnittelija oli Georg Wikström. Talo on (ollut) kaupungin virastojen sekä toimistojen käytössä. Ainakin jossain vaiheessa vain yksi asunto.

Tyttökoulu, tontit 105 ja 106

Mikko Ukkola hankki tontin 105 vuonna 1878 ja rakennutti sille ensimmäisen rakennuksen piharakennuksineen, joista ei ole paljoakaan tietoja. Lahden kauppala osti tontin vuonna 1897. Molemmat tontit lahjoitettiin Tyttökoulun talo -osakeyhtiölle vuonna 1921 ja se rakennutti Eliel Saarisen suunnitteleman 3-kerroksisen koulurakennuksen, joka valmistui 1922. vuonna 1923 rakennuksessa aloitti toimintansa Lahden suomalainen tyttökoulu.
Rakennus sai lisäosan, kun vuonna 1958 valmistui Irma Kolsin suunnittelema juhla- ja voimistelusali. Vuonna 1963 kaupunki ostit tontit.
Harjunkoulun toiminta päättyi vuonna 2023.

Lähde: Kun Lahti rakennettiin (Unto Tupala, 1994)

Hämeenkadun ”rumilus”

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Hämeenkatu 24:n kerrostalo tyhjennettiin vuokralaisista noin kymmenen vuotta sitten. Talo on siitä lähtien houkutellut kutsumattomia vieraita. Tunkeutumiset on ylittänyt valtakunnallisen uutiskynnyksenkin. Taloa on töhritty, rikottu ja rakennuksessa on ollut tulipaloja. Suojaamistoimenpiteet olivat alkuun riittämättömät. Tapaus on hyvin tyypillinen tyhjillään olevien rakennusten kohdalla oli sitten omistaja kunta, valtio tai yksityinen taho. Suojaamistoimenpiteet jätetään usein tekemättä, koska se maksaa. Toisinaan monissa tapauksissa tuntuu että toimet vain jätetään tarkoituksella tekemättä, milloin mistäkin syystä. Pienen puurakennuksen palaminen voi olla omistajalle jopa edullisempaa kuin purkaminen. Kaupunki on vuosien saatossa patistanut omistajaa ehkäisemään ilkivaltaan suojauskeinoin. Patistusta on terästetty uhkasakolla.

Rakennuksen myyntiä on värittänyt monipolviset omistussuhteet ja -vaihdokset. Haasteeksi on koettu se, että kiinteistöllä ja tontilla on ollut eri omistaja. Vuoden 2026 alussa kaupunki teki kuitenkin ratkaisu ja osti rakennuksen ja tontin 1,5 miljoonalla eurolla. Rakennus tullaan purkamaan.

Rakennus kesäkuussa 2009.
Hämeenkatua kesäkuussa 2009.

Hämeenkatu 24 ja Vesijärvenkatu 16

Arkkitehti Unto Tupalan teoksessa Kun Lahti rakennettiin on kerrottu seikkaperäisesti tontin vaiheista. Olen tiivistänyt Tupalan käsittelemät tontit 65 ja 66 tähän artikkeliin.

Hämeenkadun ja Vesijärvenkadun kulmauksessa oleva tontti 66 kuuluu vuoden 1878 vahvistettuun asemakaavaan ja tontin ensimmäinen omistaja oli nahkuri Emanuel Forsberg. Hän hankki tontin 66 tonttihuutokaupassa 24.7.1878 ja maksoi siitä 500 markkaa. Forsberg ei sitä kuitenkaan pystynyt maksamaan ja tontti myytiin 13.3.1890 teurastaja ja makkaratehtailija Aaretti Lindenille (myöh. Nikula) 500 markalla.
Nikulalla oli siis omistuksessaan tontit 65 ja 66. Tontille 65 hän rakennutti vuonna 1890 asuinrakennuksen Aleksanterinkadun varteen ja tontin sisäkulmaan kivirakenteisen ulkorakennuksen.

Nikula rakennutti vuonna 1902 tontin 66 kulmaukseen puisen asuinrakennuksen, ja se rakennettiin ilman vahvistettuja rakennuspiirustuksia. Tonttien välissä olevat nk. palokadut poistettiin koko kaupungin kaava-alueelta virallisesti vuonna 1908. Entisen palokadun päälle tontin keskelle valmistui samana vuonna kivirakenteinen ulkorakennus. Vuonna 1909 kadun varrella olevaa puurakennusta jatkettiin 12 metrillä.

Nikula myi tontin vuonna 1917 Johannes Nikkilälle, joka ei juurikaan tehnyt muutoksia rakennuksiin. Tontit siirtyivät Nikkilän perillisille Ida Anderssonille ja Aino Wikströmille vuonna 1931 ja vuonna 1937 Lydia Anderssonille.

Vuonna 1948 tonttien 65 ja 66 yhteisomistus päättyi, kun tontin 66 osti Lahden Osuuskaupan omistama Oy Lahden Talo. Vuonna 1950 tontille rakennettiin 5-kerroksinen, osittain 6-kerroksinen asuinkerrostalo. Rakennus valmistui seuraavana vuonna ja sen on suunnitellut arkkitehti Eino Tuompo. Tupalan kirjan mukaan samassa yhteydessä tontin sisäosaan rakennettiin muusta rakennuksesta erillinen elokuvateatteri. Liekö elokuvateatteri myöhemmin muuttanut viereisen rakennuksen tiloihin. Tiloissa toimi elokuvateatteri Juko 1970-80-luvuilla. Elokuvateatterin tiloissa toimi vuodesta 1995 vuoteen 2015 Teatteri Vanha Juko. Tupalan selvityksen mukaan muita liikeyrityksiä tontilla sijainneissa rakennuksissa oli mm. Laineen kaljatehdas 1930-luvulla ja Puuseppätehdas Iriksen myymälä 1930-40-luvuilla.

Vaikka rakennus on päästetty huonoon kuntoon, ei se tarkoita että rakennus olisi ruma. Näin maallikon silmään talo näyttää hyvin tyypilliseltä 1950-luvun arkkitehtuurin tuotokselta. Pienten, sopusuhtaisten parvekkeiden ja suorakulmaisten ikkunoiden pikkuporvarillista harmoniaa rikkoo harkitusti yläkerran kolmion mallinen ikkuna, joka tuo mieleen rajoja rikkovan taiteilijan ateljee, josta yöllä kajastaa valo silloinkin, kuin muu rakennus on jo pimeänä. Nyt tuo vuonna 1951 valmistunut, ajalleen tyypillinen asuinkerrostalo on häviämässä ja tilalle tullee nousemaan tämän hetken hengen muotia ja muotoja heijasteleva rakennus.

Poimintoja Tiirismaalta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa


Tiirismaan radio- ja televioaseman koelähetykset alkoivat helmikuussa 1967. Maston rakentaminen oli aloitettu 1966 alussa ja sen peruskivi muurattiin saman vuoden toukokuussa. Radioaseman harjannostajaisia vietettiin 11. elokuuta 1966. Masto oli 302 metriä korkea. Vuonna 1988 masto uusittiin, jolloin sen korkeus nousi 327 metriin. Se jakaa Suomen korkeimman rakennelman tittelin Haapaveden maston kanssa. Tiirismaan televisio- ja radiomastossa on kaksitoista lähetintä. Masto on yleisradion neljäs sijoituspaikka Lahden seudulla Lahden Radioharrastajien Yleisradiolle siirtyneen aseman, Lahden suuraseman ensimmäisen sijoituspaikan, Lahden vanhan radioaseman ja Lahden radioaseman jälkeen.

Mastolle johtaa Arvo Hauvosentie. Arvo Hauvonen oli insinööri ja suomalainen veteraaniradioamatööri. Hän muutti 1926 Tampereelta Lahteen, ja hänestä tuli kaksi vuotta myöhemmin aloittaneen Yleisradion Lahden radioaseman päällikkö. Tästä tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1965. Hauvosen aloitteesta ryhdyttiin keräämään esineistöä radiomuseota varten; museo avattiin vuonna 1968. Lahti palkitsi Hauvosen mitalilla vuonna 1966 tekemästä työstään.

Iso Tiilijärvi ja Tiirismaan masto 1.1.2026.

Tiirismäki

Masto sijaitsee Tiirismaalla eli Tiirismäellä. Hollolassa sijaitseva mäki on Päijät-Hämeen korkein ja sen korkeus on 223 metriä merenpinnasta. Tiirismaa on jäänne muinaisesta Svekofennidien vuoristosta, joka oli nykyisten Alppien kaltainen poimuvuoristo Suomessa noin 2 mrd vuotta sitten. Vuosimiljoonien kuluessa tuo vuoristo on kulunut pois. Mäki on silti säilynyt verrattain korkeana maaston runsaan kvartsiittipitoisuuden vuoksi.

Tiirismäen eteläpuolella on kolme järveä Iso Tiilijärvi, Keski-Tiilijärvi ja Vähä Tiilijärvi.
Iso Tiilijärven pinta-ala on 51 hehtaaria ja sen syvyys on 15 metriä, Keski-Tiilijärven pinta-ala on 8,3 hehtaaria, syvin kohta kaksitoista metriä. Vähä Tiilijärven pinta-ala on 9,5 hehtaaria, sen syvin kohta on seitsemän metriä syvä.
Järvien vesi on pääasiassa pohjavettä, joka on peräisin Salpausselän harjusta ja joka tihkuu järven pohjasta edesauttaen veden virtausta. Veden näkösyvyys on useita metrejä. 

Iso-, Keski- ja Vähä Tiilijärvi kuuluvat nykyisin Salpausselkä Geoparkin vierailukohteisiin. Salpausselkä Geopark hyväksyttiin UNESCOn Global Geopark -ohjemaan vuonna 2022.
Alueella on myös Tiirismaan luonnonsuojelualue, joka sijaitsee neljässä toisiaan lähellä sijaitsevassa paikassa. Alue on kokonaisuudessaa 201 hehtaaria. Alueella sijaitsee Pirunpesä, kalliohalkeama, joka syntyi jääkauden loppuvaiheessa, noin 12 000 vuotta sitten.

Tiirismaalla oli 1960-luvulta asti laskettelukeskus, joka kilpaili läheisen Messilän laskettelukeskuksen kanssa. Tiirismaan mäki oli Messilän mäkeä korkeampi.
Se kuitenkin lakkautettiin kannattamattomana vuonna 1996 ja nykyisin se on luonnontilassa.