Pyörällä Vierumäelle ja Ämmälään (sis. video)

Viikolla 29 tein kaksi pidempää pyörälenkkiä sähköavusteisella (laina)polkupyörällä. Alkuviikosta toteutui ensimmäinen retki kolmen hengen porukalla Miekkiön ja Pennalan kautta Kujalaan, ja sieltä keskustaan. Pennalassa oli sentään tauko, jolloin nautittiin hampurilaiset. Reitti oli oikein mukava, ja vaikka se on tullut kuljettu joskus aiemminkin, se tarjosi edelleen miellyttäviä maalaismaisemia.

Jossain päin Orimattilaa….

Parin päivän päästä suuntasin omin päin Heinolaan Vierumäellä. Tarkemmin sanottuna Vierumäen rautatieasemalle, jossa oli tarkoitus talkoilla rautatieharrastamisen merkeissä. Matka alkoi Ahtialantieltä, jonka nykylinjaus noudattelee (iki)vanhaa Savontietä. Tie muuttuu Lahden ja Nastolan entisen rajan jälkeen Seestantieksi ja lopuksi Mäkeläntieksi, jonka jälkeen se yhtyy tiehen numero 140. Matkan varrelle mahtui paljon kiinnostavaa, vaikka tämäkin tie on tullut tutuksi. Matkan tekee myös kiinnostavaksi sekin seikka, että vierellä kulkee Lahdesta Heinolaan johtava rautatie. Radan varrella sijainneesta Seestan pysäkkirakennuksista ei ollut enää mitään merkkejä, mutta Seestan jälkeen olevassa Mäkelässä on sentään asemarakennus hyvässä käytössä. Seestan kartanon seutu on kulttuurihistoriallisesti merkittävää aluetta, onhan kartanon päärakennus on ollut nykyisellä paikallaan 1730-luvulta lähtien.

Mäkeläntien ja seututie 140:n risteyksessä jäin vielä tunnelmoimaan.

Mäkeläntien (jää kuvasta oikealle) ja Vierumäenraitin (nro 140) risteyksessä. Vasemmalla vanhaa Savoon johtavan tien pohjaa, joka toimii nykyisin pihatietä. Oikealla uudempi tie.

Risteyksestä kuljin jonkin matkaa Vierumäenraittia kääntyäkseni Härkäläntielle. Sekin oli vanhaa Savoon johtavaa tietä, joka kulki Härkälän kylän halki. Tie on lähes kokonaan soratie. Alitin valtatie 4:n jonka jälkeen saavuinkin Vierumäen taajamaan.

Härkäläntiellä ei kaahailla.

Vierumäen asemalle päästyäni puuhastelin aikani. Kun hommat oli tehty, alkoi paluumatka tietä nro 140 pitkin, josta siirryin jälleen Mäkeläntielle. Mäkelässä käännyin Pyhäntakaan johtavalle Vanajanraitille. Alitin Heinolan radan sillan.

Vanajanraitti kulkee Heinolan radan tyylikkään terässillan ali.

Tien pinta vaihtui hieman sillan jälkeen asfaltista soraksi ja se mutkitteli maalaismaisemissa vanhojen rakennusten välistä. Tielle näkyi Kivijärvi.

Loppumatka menikin sitten tiellä nro 140. Pientä sadetta oli, muttei häiritsevästi.

Ämmälän kylän läpi

Edellisellä viikolla olin käynyt samaisella pyörällä Ämmälän kaupunginosassa. Ensimmäisen kerran siellä tuli käytyä 13-vuotiaana, jolloin eksyin hetkeksi… Maisema on tällaiselle kaupunkilaiselle idyllinen kohde ja erityiseksi paikan tekee myös sen itäpuolta halkoval Lahti-Loviisa-rautatie. Tämänkertaisesta vierailusta otin myös pientä videonpätkää, joka on nähtävillä Lahtiwoodin YouTube-kanavalla sekä alla:

Päivitetty 20.7.: Muutettu otsikko ja lisätty video

Luonnonmukainen puisto osa 2

Julkaisin 22.5.2022 Lahen Lehessä artikkelin Luonnonmukainen puisto, jossa pohdiskelin tarvetta kaupunkiin perustettaville (puoli)luonnonmukaisille puistoille. Tämä kirjoitus on epäsuoraa jatkoa aiheelle.

Tein 12.5.2024 keväisen pyöräretken, joka suuntautui entisen Polttimon alueelle, Mukkulan ratapihan likelle ja Joutjoen rannoille. Joutjoen ja radan välisellä alueella nykyisen oppilastalon ja Mukkulankadun välissä oli käynnissä maisemointityöt. Aivan joen varteen oli rakennettu pieniä polkuja sekä asennettu penkkejä. Paikalle tulee Niemen kampuspuisto.

Kuljin joen pohjoisreunaa ja kävin kurkkimassa aitojen toiselle puolelle. Laatikkohtehtaankadun varressa entisen tiilitehtaan alueelle Joutjoen pohjoispuolelle huomasin metsäkaistaleella pienen lammen. Tätä en ollut aiemmin huomannut vaikka alueella on tullut ”pyörittyä” kovinkin tiuhaan.

Vuoden 1960 ilmakuvassa näkyy parhaillaan käynnissä oleva tiilitehtaan vesialtaiden täyttö. Alueelle nousikin myöhemmin muuta teollisuutta, ja metsittyi niiltä osin joissa ei ollut rakennuksia tai paikoitusalueita.

Joka tapauksessa tämä pieni lampi oli syntynyt ilmeisesti vahingossa, sitä ei ole merkitty Lahden karttapalvelun karttoihin, se näkyy ainoastaan ilmakuvissa. Vielä vuoden 2014 ilmakuvassa näkyy että paikalla tehdään maansiirtotöitä, ja vesistö ilmaantuu vasta toukuussa 2017. Tai että vesistö on syntynyt kevään aikana. En ole varma kuivuuko tuo pieni vesistö kesällä, ainakin heinäkuussa 2021 ehkä jonkilaisia merkkejä vedestä. Tämä pieni ”metsälampi” oli kevätretken mukava yllätys.

Lampi kuvattuna Mukkulan ratapihan suuntaan, puiden takana näkyy uusin kerrostalo.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita:
Paskurinoja 10.7.2022
Luonnonmukainen puisto 22.5.2022
Launeen sorsalampi 8.5.2022
Kevätretki Hennalaan 11.5.2022




Lahti heräsi kiskoliikenteelle (päiv. 9.12.2023)

Pikaraitiotiesuunnitelma

Vielä 1990-luvulla Lahden kaupungin runsaat teollisuusraiteet sekä laajemmin seudun rautatiet tarjosivat oikein hyviä kohteita aloittelevalle rautatieharrastajalle. Tuolloin teollisuustoiminta oli murroksessa, joka heijastui myös ratojen käyttöön: kuljetukset olivat hyvin pitkälti siirtyneet maanteillä ja rautatiekuljetukset vähenivät. Vanhassa teollisuuskaupungissa oli hyvät puitteet rautatieinfran tutkimiselle, jonka myötä heräsi ajatus hyödyntää rataverkkoa myös muuhun tarkoitukseen.

Muutaman vuoden tutkimisen ja kirjoittamisen jälkeen julkaisin vuonna 2007 suunnitelman pikaraitiotiestä Lahden seudulla, jossa esittelin pikaraitiolinjoja (joka sis. mm. duoraitiovaunumallin) hyödyntämisestä Heinolan ja Orimattilan radoilla sekä Lahden sisäisessä liikenteessä. Päivitin suunnitelmaan vuosina 2017 ja 2018 ja samalla laajensin sitä. Sarjan osat ovat luettavissa yhteenvetoa lukuunottamatta Johdanto-sivulta alkaen.

Vuonna 2007 maailmalla, pääasiassa Euroopassa elettiin raitioteiden uutta tulemista. Suomessa tuolloin oli vasta alustavia suunnitelmia, muttei juurikaan mitään konkreettista. Suurta julkista keskustelua en muista havainneeni.

Tampere oli uusista hankkeista ensimmäisinä liikkeellä. Kaupunki suunnitteli omaa raitiotieverkkoaan, joka olisi pohjautunut rautatien rataverkkoon. Lopulta rautateistä erilliseen verkostoon, joka oli raideleveydeltään 1435 mm.
Espookin sai raitiotielinjan, kun 25 km pitkä Raidejokeri avattiin vuonna 2023 Espoon Keilaniemen ja Helsingin Itäkeskuksen välillä. Raideleveys on 1000 mm, sama kuin Helsingissä.
Vantaalla on tehty päätös pikaraitiotiestä. Rakentaminen alkaa v. 2024 ja liikennöinti v. 2029. Vantaan ratikka käyttäisi myös 1000 mm raideleveyttä.
Vuonna 1977 raitiotiensä purkanut Turkukin on pohtinut uuden raitiotielinjaston rakentamista. Lopullisia päätöksiä on luvassa. Turkuun ei ole toistaiseksi saatu saatiin sentään funikylääri. Lahteenkin oli raitiotietä suunniteltu ainakin vuosina 1907 ja 1919.

Lahdessa haluttiin hyödyntää matkustajaliikenteessä satamarataa ja Mukkulan rautatietä jo 1990-luvun alussa, puhuttiin kaupunkia kiertävästä ympyräradasta. Pro Sibeliusrata -hanke käynnistyi vuoden 1994 jälkeen, kun suojeltu satamarautatie oli purettu Vesijärven aseman edustalta. Hanketta oli käynnistämässä mm. lahtelainen rautatieharrastaja Markku Meriluoto sekä muita Lahden rautatieharrastajien aktiiveja. Itse olen osallistunut hankkeeseen laatimalla suunnitelmista yhteenvedon, jota on aika-ajoin päivitetty. Hanke ei liity raitioteihin vaan nojaa rautateihin.

Vuonna 2018 julkaisin 30-vuotiaan Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n juhlavuoden innoittamana rautatieharrastajan näkökulmasta, siitä millä tavoin kaupunki voisi huomioida rautateiden merkityksen Lahden kehitykselle. Esittelen artikkelissa ”Rautatiekulttuurin vaalimista” kolme toimenpide-ehdotusta, ja toivotaan että joku niistä kantaisi hedelmää. Artikkeli ja paljon muuta rautateihin liittyvää on luettavissa tulipyörä.fi-sivustollani.

Olen myös kirjoittanut ratapohjista ja niiden hyödyntämisessä pyöräilyverkoston rakentamisessa. Hyvänä esimerkkinä on mm. Helsingissä Länsisatamaan johtaneen rautatien ratapohja, johon muodostui pyörätie Baana.

Lahti ja Lahden seutu teettää selvityksen

Lahden kaupunki ja ympäristökunnat heräsivät vihdoin seudun vähäliikenteisten rautateiden tarjoamaan mahdollisuuteen vuonna 2018. Kaupunki tiedotti selvityksen teetättämisesti 5.11.2018 julkaistussa viranhaltijapäätöksessä.

Selvityksen duoraitiotiejärjestelmän mahdollisuuksista Päijät-Hämeessä tilasivat Heinolan, Lahden ja Orimattilan kaupungit sekä Uudenmaan ELY-keskus Proxion Oy:ltä. Päijät-Hämeen liitto osallistui työn ohjausryhmään.

Viranhaltijapäätös on ladattavissa pdf-muodossa nimellä Duoraitiotie. Siinä todetaan mm. seuraavaa:

”Heinola-Lahti-Loviisa –rataosuus on vähällä käytöllä ja radan kapasiteetti mahdollistaisi henkilöliikenteen liikennöinnin Heinolan ja Orimattilan suuntiin. Raideliikenteen tehostamisella voisi olla positiivinen vaikutus Lahden kaupunkiseudun ja koko Päijät-Hämeen maakunnan kehittämisen kannalta.
Duoraitioliikenteen perusselvityksessä selvitetään seudullisen duoraitioliikenteen mahdollisuudet Heinola-Lahti-Orimattila –välillä olemassa olevaan rataverkkoon tukeutuen. Lisäksi selvitetään alustavasti mahdollisuuksia laajentaa raitiotietä Lahden kaupunkialueelle.Selvityksen kokonaishinta on 36 000 euroa (alv 0%), Lahden kaupungin osuus on 10 000€ (alv 0%).”

Vihdoin siis Lahden seudullakin herättiin kiskoliikenteen mahdollisuuksiin. Viranhaltijapäätöksen jälkeen lähetin onnittelut sähköpostitse kaupungin edustajalle sekä lisätietoa omasta suunnitelmasta (mitään kommenttia/vastausta en saanut).

Selvitys Lahden seudun duoraitioliikenteesta valmistui elokuussa 2019. Selvitys on ansiokas ja kiinnostava: ammattilaisten tekemänä, kertoen taustoista ja hankkeesta oleellisen tiivistetysti, selvittäen karkeasti duoraitiotieverkoston infrastruktuuriin, liikennemääriin, lupakysymykset, hallinnon sekä liikennöintiin liittyvät kustannukset. Silti julkaistu yleissuunnitelma noudattelee pääpiirteissään tekemääni pikaraitiosuunnitelmaa vuodelta 2007. Raportti sisältää paljon yhtäläisyyksiä ja samoja painotuksia mitä omassa visiossani esitän.

Tärkeää on, että nyt seudun kaupunkien virallisetkin tahot saaneet mustaa valkoiselle ja
kiskoliikenteestä keskusteleminen voi jatkua. Julkaistu raportti on tärkeä ylipäänsä seudullisen joukkoliikenteen kehittämisen kannalta, mihin tahansa suuntaa sitä halutaan viedä.

Lahti sai rautatien

Lahden kylä sai rautatiensä 1869 kun Riihimäki-Pietari radan osuus Riihimäeltä valmistui. Tosin kylästä rautatieasemalle kulki silloin
Samalla rakennettiin Vesijärven satama ja sille rautatie sekä rannan teollisuuslaitoksille. Kauppalan (1878-1905) sijainti houkutti yrittäjiä, ja vuonna 1900 avattiin yksityinen kapearaiteinen rautatie Niemen satamasta Loviisan Valkoon. Näin Lahti sai ”oman” merisataman. Heinolaan johtavasta radasta väännettiin vuosikymmeniä; päätös rakentamisesta tehtiin vuonna 1909, mutta rakentaminen alkoi vasta vuonna 1928 ja valmista tuli vuonna 1932. Lahdessa rautateiden rakentaminen jatkui 1950-luvun alussa ja vuonna 1953 valmistui kaupungin pohjoisosia halkova, pääasiassa Joutjokea seuraava nk. Mukkulan rata. Sen valmistuttua Lahti oli rautateiden ympäröimä eikä kaupungin keskustaan päässyt ylittämättä tai alittamatta rautatietä.
Vuonna 1958 Loviisan rautatien omistus siirtyi valtiolle ja vuonna 1960 purettiin kapearaiteinen rautatie Lahden keskustassa ja samalla rata muutettiin leveäraiteiseksi Lotilasta Loviisaan.
Vesijärven sataman teollisuuslaitokset väistyivät viimeistään 1990-luvun alussa uuden asuinalueen tieltä. Rantaan syntyi uusi kaupunginosa ja satamasta muodostui ”lahtelaisten olohuone” kahviloineen.
Satamarata purettiin Jalkanrannantieltä satamaan vuonna 1994 ja Jalkarannantieltä Salpausselänkadulle vuonna 2006.
Vuonna 2023 Mukkulan radan viimeinen käyttäjä Polttimo Oy muutti uuteen tuotantolaitokseensa Kujalaan, joten rata suljettiin liikenteeltä.

Lue:
Duoraitioliikenteen mahdollisuudet – Heinolan, Lahden ja Orimattilan duoraitioselvitys 2019 > PDF (Proxion Oy, 2019)
Pikaraitiotie Lahteen > Johdanto (Sauli Hirvonen, 2007/2017-2018)

Artikkeli julkaistu alun perin 8.11.2018, päivitetty 13.8.2019, 22.10.2022 ja 9.12.2023

Lahtiwood-päivityksiä

Lahtiwoodin sivustoa on päivitetty. Lahtiwoodin sivustolle on nyt siirtymässä Lahen Lehessä ja tulipyörä.fi-sivuston sisältöä liittyen rakentamiseen ja kaupunkikuvan kehittämiseen, kuten Lahen Lehen Kilpailut ja Visiot / Ehdotuksen-sivujen sisältö. Tulipyörä.fi-sivulle on jo keskitetty rautatiekulttuuriin liittyvät aiheet, myöhemmin niitä julkaistaan myös Lahtiwoodin sivulla.

Tapion ja Saulin ylläpitämällä verkkosivusto keskittyy (puu)rakentamiseen, kaupunkiluontoon ja maamerkkeihin. Sivuston avasi vuonna 2018 julkaistu nimiteos Lahtiwood. Ulkoilmateos sai pienoismallin kuluvan vuoden keväänä.

Pienoismalli mittakaavassa 1:87. Idea Tapion, mallin on tehnyt Sauli.

Lahtiwood-sivuston Teos-kohta on vihdoin saanut täydennystä, kun osioon on lisätty kaksi, aiemmin julkaistua suunnitelmaa Salpausselän sillat sekä Rautatien katu. Molemmat on aiemmin julkaistu tällä sivustolla. Salpausselän sillat -suunnitelmasta on tehty kaksikin artikkelia, joista ensimmäinen julkaistiin täällä vuonna 2009 ja jälkimmäinen vuonna 2015. Nuo kaksi artikkelia on nyt julkaistu yhtenä suunnitelmana täydennettynä Mannerheiminkadun vihersillalla.

Rautatien katu on julkaistu vuonna 2017 ja se osallistui Taideakseli-kilpailuun, ja nyt suunnitelmaa on päivitetty.

Nyt julkaistujen suunnitelmien lisäksi työn alla on sekä kokonaan uusia että päivitettyjä suunnitelmia, toki ennen julkaisemattomia. Osa näistä suunnitelmat havittelevat maamerkki-titteliä. Osa suunnitelmat tullaan julkaisemaan Lahtiwoodin sivulla kuluvan syksyn aikana.

Kuten aiemmin tällä sivulla on uutisoitu, Lahtiwoodin YouTube-kanavalla on julkaistu kesällä uusia rautatievideoita.

Lahtea korkealta (sis. videoita)

Lahden mäkisyys yhdessä korkeiden rakennusten kanssa mahdollistavat laajat kaupunkinäkymät. Aikoinaan yleisnäkymien tallentaminen korkeilta paikoilta eli mäiltä on ollut tavanomaista, aikana jolloin lentokoneita ja/tai drooneja ei ollut saatavilla. Tällaiset korkeilta paikoilta eri aikoina otetuilla kaupunkikuvilla onkin ollut olennainen rooli kuvaamaan kaupungin kohtaamia muutoksia.

Itsekin tykkään ”räpsiä” aina kuvia kun pääsen jonnekin korkealle, joka työtehtävissä tai muuten vaan osun paikalle. Olen koostanut ottamistani valokuvista videokoosteen, jossa kuvat on otettu enemmän tai vähemmän korkeilta paikoilta. Video koostuu yli 120 valokuvasta ja kuvat sijoittuvat vuosien 2009-2023 välille, poislukien vuodet 2011, 2012 ja 2016. Video etenee kronologisesti, ja se kestää reilut 11 minuuttia.
Parissakin tapauksessa samalle vuodelle on mahtunut samasta kohteesta kaksikin eri sarjaa. Kuvauspaikat on videolla ilmoitettu joko kuvanottopaikan tai kuvauskohteen mukaan. Videolle on valinnut vain vaakakuvia. Samaisia kuvia julkaisen myös Lahti-Seuran jäsenjulkaisu Hollolan Lahti -lehden viimeisellä aukeammalla. Mukana on myös pystykuvia. Ensimmäiset kuvat julkaisen selitysteksteineen lehdessä 2/2023, joka ilmestyy syyskuussa.

Lahtea korkealta -video on nähtävillä alla. Sen alapuolella on kaksi koostamaani videota, jotka olen kasannut Lahden kaupunkiympäristön palvelualueen arkiston kuvista.