Kalustesarjan kimpussa osa 9

Patentti- ja rekisterihallitukselta tuli lokakuussa päätös kalustesarjasta ja se myönsi mallisuojan pöydälle (PRH 09.10.2017 / Rek.nro. 26017). Päätöksen myötä voin vihdoin julkaista kuvia pöydästä. Alla yksi esimerkki, josta ilmenee pöydän käyttötarkoitus.

Lisätietoja kalustesarjan sivulta, josta voi ladata sarjan yleisesitteen.

Mallisuojan saatuani, aloin selvittää miten pöytää voisi hyödyntää taloudellisessa mielessä. Tapasin mm. Habitare-messuilla Ladecin edustajan ja mietimme yhdessä miten kokonaisuutta. Keskusteluissa tuli esille paljon hyviä ajatuksia miten asiaa voisi edistää.

Hieman tämän jälkeen osallistuin kalustesarjalla Isku90-suunnittelukilpailuun. Työ ei sijoittunut.

Tarkoitus on jatkaa pöydän markkinoimista.

 

Kotiseutu ja pienoisrautatiet

Pienoismallit ovat hyvä väline valottaa historiaa realistisesti. Historiallisessa museossa on useita pienoismalleja Lahdesta, mutta aiheeseen ovat tarttuneet myös alan harrastajat.

Lahtelainen rautatieharrastaja 
Esko Nikkanen on myös pitkänlinjan pienoisrautatieharrastaja. Lahtelaisittain mielenkiintoisia kohteita ovat hänen tekemänsä Mytäjäisten veturivarikon vesitorni, ratapihan asetinlaitintorni, Salpausselän seisakerakennus ja asemapäälliköntalo. Näiden mallien esikuvista ovat jäljellä vesitorni ja asemapäälliköntalo.

Alla kuvat Nikkasen tekemistä malleista.

Nikkasen malli vuonna 1954 valmistuneesta Mytäjäisten veturivarikon vesitornista. Mallissa on tornin pihalla aikoinaan kasvanut koivu sekä pistoraide, jossa moottoriresiina ja kiskoauto. Tornissa on ollut veturimiesten lepotilat ja Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry:n tilat. Vuonna 2015 Senaatti-Kiinteistöt myi alueen rakennuksineen yksityiselle omistajalle, jonka jälkeen torni saneerattiin yksityisasunnoksi. (Kuva Sauli Hirvonen)

Nikkasen malli vuonna 1954 valmistuneesta Mytäjäisten veturivarikon vesitornista. Mallissa on tornin pihalla aikoinaan kasvanut koivu sekä pistoraide, jossa moottoriresiina ja kiskoauto.
Tornissa on ollut veturimiesten lepotilat ja Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry:n tilat. Vuonna 2015 Senaatti-Kiinteistöt myi alueen rakennuksineen yksityiselle omistajalle, jonka jälkeen torni saneerattiin yksityisasunnoksi. (Kuva Sauli Hirvonen)

Asetinlaitetorni sijaitsi Lahden ratapihalla. Viipurista vapautunut kankiasetinlaite siirrettiin v. 1936 Lahteen. Purettu joskus 1980- Etualalla veturi Vv15.

Asetinlaitetorni sijaitsi Lahden ratapihalla. Viipurista vapautunut kankiasetinlaite siirrettiin v. 1936 Lahteen. Purettu joskus 1980-luvulla. Etualalla veturi Vv15. (Sauli Hirvonen)

Rakennus on valmistunut vuonna 1912. Piirustukset on laatinut 7.9.1912 Albert Leidenius. Sotien jälkeen talon koristeita karsittiin ja puutarhaa kutistettiin liikenneväylien tieltä. Asemapäällikön talo, sauna ja maakellari ovat kuitenkin jäljellä, samoin kuin muutamia Valtionrautateiden komeasta puisto-perinteestä muistuttavia vanhoja puita. Rakennus myytiin vuonna 2015 uudelle omistajalle. (Kuva Sauli Hirvonen)

Rakennus on valmistunut vuonna 1912. Piirustukset on laatinut 7.9.1912 Albert Leidenius.
Sotien jälkeen talon koristeita karsittiin ja puutarhaa kutistettiin liikenneväylien tieltä. Asemapäällikön talo, sauna ja maakellari ovat kuitenkin jäljellä, samoin kuin muutamia Valtionrautateiden komeasta puisto-perinteestä muistuttavia vanhoja puita. Rakennus myytiin vuonna 2015 uudelle omistajalle. (Kuva Sauli Hirvonen)

Vesijärven satamaradan varrella hiihtostadionin kohdalla pieni rautatieasemarakennus. Se valmistui vuoden 1938 hiihdon MM-kisoihin, ja purettiin n. 1970-80-luvun taitteessa. Nykyään rata päättyy seisakelaiturille, jota käyttää yhä mm. höyryjunat. Pienoismallissa seisakerakennus ja sen edessä höyryveturi Vr1 “Kana” työntää lumiauraa. (Kuva Sauli Hirvonen)

Vesijärven satamaradan varrella hiihtostadionin kohdalla pieni rautatieasemarakennus. Se valmistui vuoden 1938 hiihdon MM-kisoihin, ja purettiin n. 1970-80-luvun taitteessa. Nykyään rata päättyy seisakelaiturille, jota käyttää yhä mm. höyryjunat.
Pienoismallissa seisakerakennus ja sen edessä höyryveturi Vr1 “Kana” työntää lumiauraa. (Kuva Sauli Hirvonen)

Rakennusmateriaalina Nikkanen on käyttänyt perustuksissa balsapuusta tehtyä levyä, seinissä uritettua muovilevyä styreeniä (kauppanimi Evergreen), ikkunoiden ja ovien puitteissa muoviliuskoja, ikkunat ovat kirkasta muovilevyä. Tiiliraken-nusten tiilijäljitelmä myös myös muovilevyä. Pohjamaalaus tehty Spray-purkkimaalilla, pintamaalaukset siveltimellä.

Mallit ovat valmistuneet 2013-2015.

Salpausselän seisakerakennuksen mitat arvioitu valokuvien perusteella, koska piirustuksia ei ole ollut saatavilla. Varikon vesitornin, asetinlaitintornin ja asemapäällikön rakennuk-sen mitat saatu piirustuksista. Kaikista malleista piirretty piirustukset myös mittakaavaan 1:87.

Rakennukset ovat olleet esillä Toppa-roikan osastolla mm. Kätevä- ja Tekevä-messuilla Lahden Messuhallissa vuosina 2015-16.

Mallit ovat hyödynnettävissä, mikäli Topparoikka ry:n ns. kerhorata eli Vesijärven satama-aluetta esittävä mallia laajenetaan joskus Lahden rautatieaseman suuntaan.

Ajatuksena Nikkasella on ollut myös rakentaan Vesijärvenkadun varrella huoltoasemana (Esso) aikoinaan toimineen rakennuksen.

Toinen kohde on Vierumäen asemarakennus ja koko siihen liittyvä miljöö.

Teksti perustuu Esko Nikkasen haastatteluun.

 

Kotiseutu pienoisrautateissä
Sauli Hirvonen

Pienoisrautateiden dioraamat (maisemamallit) heijastelevat aina jotakin aikaa ja paikkaa. Malleilla voi olla historiallisia esikuvia, mutta usein ne voivat olla “vain” mielleyhtymiä paikoista joita ei ole, mutta joihin toisaalta samaistuu.

Yksityiskohta pienoisrautatiestä

Yksityiskohta Sauli Hirvosen tekemästä pienoisrautatiestä

Monesti pienoisrautateiden dioraamat huokuvat idyllistä harmoniaa ja ennakoivuutta. Ehkä ne osaltaan kertovat jonkinlaisen kadotetun ihannemaailman kaipuusta, joissa kaikilla on oma paikkansa. Alan kuvastoista poimituissa pienoisrauta-tiemaisemissa yhdistyvät historialliset oikeat esikuvat sekä omat mieltymykset ja muistikuvat. Jokaisella pienoisrautatieharrastajalla lienee tarkoitusperänsä, mitä töillään haluaa ilmentää.

Oma ns. kotiseutututkimukseni alkoi joskus 1980-90-taitteessa. Tähän antoi innoituksen rautatiet, joita Lahdessa oli runsaasti. Erityisesti 1990-luvun alun satama ja Ankkurin alue olivat jännittäviä kohteita. Teollisuustoiminta noilla seuduin oli juuri tuolloin loppunut, jäljellä olivat tyhjät teollisuusrakennukset sekä satamaan johtanut rautatie.

Niemestä Rauten teollisuuslaitokselle johtanut pistorautatie – Valko-Niemi-kapearautatien “perillinen” – oli myös miljööltään kiehtova, kulkihan se aivan keskustassa. Tästä pistoraiteesta on yhä nähtävillä merkkejä Kauppakadun varrella.

Samanlaista kiinnostusta koin Sopenkorven teollisuusaluetta kohtaan. Alueen omanlainen kerroksellisuus ja rosoisuus viehätti, ja yhä edelleenkin. Jos Lahdesta tehtäisiin film-noir-elokuva, se kuvattaisiin Sopenkorvessa.

Aikoinaan aloin rakentamaan saksa-laisten ja yhdysvaltalaisten (kuva) mal-lien mukaisia pienoisrautatiedioraamoja lähinnä niiden hyvän saatavuuden takia. Tavallaan rakensin vieraista elementeistä itselleni jotakin tuttua.

Hain vaikutteita, ehkä alitajuisestikin, asioista, joihin olin törmännyt lahtelaisessa rautatieympäristössä. Osa näistä asioista olivat jo kadonneet tai ehkä niitä ei koskaan ollutkaan, ne olivat vain omissa mielikuvissani.

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahdessa 1/2017

Kalustesarjan kimpussa osa 8

Kalustesarjan rakentaminen on edennyt siihen pisteeseen, että voinen sanoa saaneni prototyypin valmiksi. Ideaverstaalla sain koottua jakkarat sekä pöydän kansilevyn. Lisäksi maalasin kansilevyn lopulliseen muotoon. Aivan pientä hienosäätöä kansilevyn maalipinta kaipaa, mutta oikeastaan käytettävyyteen kannalta niillä ei ole merkitystä, ainoastaan visuaalista.

Kuvia en vielä tässä vaiheessa julkaista, sillä haen kalusteryhmälle mallisuojaa PRH:lta. PRH vaatii että ”tuotetta ei myös saa asettaa näytteille, eikä sitä saa muutenkaan julkaista millään tavalla ennen kuin rekisteröintihakemus on jätetty PRH:een.” Tosin hakemus on jo siis jätetty, mutta aion pantata kuvia vielä kunhan selviää saanko kalusteet esille johonkin. Se, että myönnetäänkö mallisuoja, ratkennee kevään aikana.

Julkaisin tämän kirjoitussarjan ensimmäisen blogin 8. päivä lokakuuta 2013. Vaikka projekti on kestänyt jo lähes neljättä vuotta, ei se ole vielä valmis. Kuten mainitsin, ajatuksena on, että saisin prototyypin esille johonkin, ja vielä parempaa olisi, että joku taho ottaisi asiakseen jatkojalostaa kalusteita kaupalliseen käyttöön.
Katsotaan miten käy, olen avoin kaikille vaihtoehdoille.

 

Kalustesarjan kimpussa osa 7

Jakkaran istuinosien ”päälliset” ovat nyt tulostettu Valopalkki Oy:ssä ja jälki on hyvää.

Seuraavana vuorossa on jakkaroiden kokoaminen sekä pöytälevyjen liittäminen yhteen. Lisäksi pöytälevyn yläpuolen pintamaalaus on vielä suorittamatta. Näihin puuhiin pääsen viikolla 12 paikallisessa Ideaverstaassa.

Ideaverstaalla osat valmiina kokoonpanoon

Ideaverstaalla osat valmiina kokoonpanoon

Kun nämä toimenpiteet on suoritettu, palaan uudelleen asiaan.

Toivon mukaan puuhapöydän julkistaminen tapahtuu kevään aikana, vaikken halua kiirehtiä. Aloitin kalustesarjan rakentamisen vuonna 2013, joten kuukausi sinne tänne ei liene ratkaisevaa, paitsi siihen suuntaan, että työn jälki tyydyttää.

Kalustesarjan kimpussa osa 6

Projekti on jälleen edistynyt syksyn aikana.

Jakkaroihin on sain valkoisen pintamaalin, jälleen kerran Wellamo-Opiston iltakurssilta.

Seuraavana vuorossa on tulostusmatka Valopalkkiin Hirsimetsäntielle. Kävin jo siellä teetättämässä koevedokset, ja oikein hyvältä näytti.
Enempää en kuitenkaan paljasta, ja kuviakin julkaisen vasta, kun saan projektin valmiiksi.

Kävin tutustumassa alkusyksystä aloittaneeseen Taideinstituutin vanhassa kuvanveistotilassa aloittaneeseen Ideaverstaaseen. Verstaasta on muodostunut eräänlainen protopaja, joka yhdistää opiskelijoita, mikroyrityksiä, käsityöläisiä ja muita ”alan harrastajia”.

Verstaassa on tarkoitukseni toteuttaa – vihdoin – kalusteiden, pöydän ja jakkaroiden kasaus. Lisäksi koottuun pöytälevyyn on tehtävä viimeistelymaalaus erikoismaalilla. Ajankohdaksi olen suunnitellut tammi-helmikuuta.

Näillä eväillä on kalustesarjakin sitten valmis, ja ainakin nyt näyttää että saan projektin päätökseen ensi vuoden aikana. Tarkoitus on myös esitellä projektia jossain – muualla kuin internetissä. Mutta siihen palaan, kunhan kaikki muu on valmista.