Alek­san­te­rin­ka­dun ­sil­ta – ehdokkaat

Aleksanterinkatua länteen. Aikoinaan etualalla oli Loviisan rautatien silta. Uusi rakennusten väliin tuleva silta sijoittuisi idemmäksi Sokoksen eteen.

Seurahuoneen ja Sokoksen yhdistävästä ylikulkusillasta järjestetään arkkitehtuurikutsukilpailu. Lahden kaupungin nettisivuilla on julkaistu neljä ehdotusta.

“Kilpailutehtävänä on suunnitella korkeatasoinen, visuaalisesti ja toiminnallisesti mielenkiintoinen silta.” Korkeatasoisessa sillassa alituskorkeutta on olosuhteisiin tarpeeksi, mutta mitä on “toiminnallisesti mielenkiintoinen”? Että silta toimittaa sille määrättyä tehtävää eli mahdollistaa vaivattomasti kulkijan vaihtamaan rakennuksesta toiseen? Määritelmät ovat tietysti kaupunkisuunnittelujargoniaa, ja saivartelusta siirrymme itse aiheeseen eli siltaehdokkaisiin. Alla pikakatsaus tarjontaan.

Kaikki neljä siltaa ovat keskenään tarpeeksi erilaisia – mikä on tietysti vaihtoehtojen kannalta hyvä asia. Ehdotukset voidaan jakaa kahteen leiriin, joista toisen leirin edustajat erottuvat selvästi edukseen. Omasta mielestäni parhaimmat vaihtoehdot ovat Hiljain ja Seitti. Ne ovat kevytrakenteisia, ilmavia ja läpikuultavia. Molemmista näkee hyvin ulos ja ulkoa sisään. Molemmissa on myös hillitty valaistui. Kuten Seitin tekstissä todetaan: “Sillan kevyt ja ilmava rakenne antaa keskustan katumaisemalle ja toiminnoille tilaa ja tuo samalla paikkaan omaleimaista ilmettä.”
Hiljain ja Seitti pyrkivät olemaan siltoja ja sulautumaan ympäristöön, sillä rakennelma tulee joka tapauksessa herkälle ja näkyvälle paikalle. Tarkoituksena että huomio ei kiinnity liikaa rakenteisiin vaan istuu ympäristöönsä.

HALO ja Lento ovat raskaampia, vaikka esimerkiksi Lenton julkisivun rei’itetyn heijastavan metallin kerrotaan keventävän rakennetta. Vaikka HALOkin pyrkii peilaamaan ympäristöä, raskaanoloinen silta luo enemmän varjoa kuin valoa. Lisäksi sen sisältä ei ole näkymää kadulle ja toisin päin. HALOsta todetaan: “Toisaalta outo kappale erottuu ympäristöstään epärakennuksena, joka antaa paikalle näyttävyydellään lisäarvoa.”
Lentonkin sisältä on rajallinen näkymä kadulle ja tarkoituksenmukaisesti kadulta ei näe sillan sisälle. Lentokin keskustelee ympäristönsä kanssa: “Heijastava kaksoisjulkisivu peilaa pehmeästi ympäristön sävyjä” ja “Perforoitu metallilevy suojaa ikkunoita suoralta auringonpaisteelta ja sisätilaa kuumenemiselta.” En usko että tämä on kovinkaan oleellinen ongelma, sillä siltaa ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen oleskeluun. Silti sillalta olisi voitava ihailla aamuaurinkoa ja erityisesti auringonlaskua, joka näkyy Aleksilla piirtäen hienosti itäisen kaupunginosa silhuettia. Valon, näkymän ja katutilan avaruudentunnun takia isot ikkunat olisivat ainoat vaihtoehdot.

Puuta materiaalina korostettiin lähes kaikissa vaihtoehdoissa, mikä lienee jo nykyaikana itsestäänselvyys (ainakin suunnitelmissa).

Ehdotukset pdf-muodossa:
Hiljain
HALO
Lento
SEITTI

Ehdotukset ovat esillä ja avoimesti kommentoitavissa 30.4.2021 asti.

Päivitys 27.5.: Yle Uutiset kertoi että kilpailun voittajaksi on valittu Seitti. Se on Arkkitehtuuritoimisto B & M Oy ja WSP Finland Oy:n suunnittelema ehdotus.

Siltaa on vastustettu ihan perustellusta syystä: Aleksanterinkatu halutaan pitää avoimena, myös historiallisista syistä, onhan se aikoinaan ollut osa yhden eteläisen Suomen pääväylistä.
Toinen argumentti on ollut se että sillan rakentaja on yritys, joka haluaa sillan kautta edistää liiketoimintaansa ja näin “turmelee” yhteistä omaisuutta yksityisen voitontavoittelun edellä. Tuo on toki laajempi ja hankalampi kysymys kaiken kaikkiaan.
Itselläni ei ole sen kummempaa mielipidettä asiasta. Luulen että silta on sen aikaa paikoillaan kunnes on peruskorjauksen aika, jolloin sillan omistaja haluaa purkaa sen. Ehkä tuolloin sillalle löytyy puolustajia.

Em. siltasuunnitelman lisäksi parhaillaan suunnitellaan puista siltaa osana Sairaalanmäen kaavoitusta. Näin ollen Loviisan ratapohjan ylittävän sillan kautta pääsisi kulkemaan Vesijärvenkadulta sairaalaan.
Lahden mäkinen maasto antaisi hyvät puitteet suunnitella ja rakentaa enemmänkin siltoja yhdistämään mm. ulkoilureittejä, jolloin tuettaisiin korkeatasoista puuarkkitehtuuria näyttävin valoteoksin. Olen silloista kirjoittanut täällä ja täällä.

Lahtea maailmankartalle kiskoja pitkin

Saksalaiset rautatieharrastajat vierailivat vuonna 2008 Suomen rataverkolla lättähattu-kiskobussilla kulkien. Lättä vieraili myös Lahdessa, Mytäjäisten varikolla Lahden rautatieharrastajat Topparoikan järjestämässä Rautatiepäivässä (kohdasta 12:45 eteenpäin). Tuolloin tapahtumassa oli peräti kolme liikkuvaa museojunaa (joista kaksi yleisölle) sekä tietenkin paljon muuta.
Videolla esiintyy myös topparoikkalaisten vuonna 1990 kunnostama liikuteltava muistomerkkihöyryveturi Tr1 1047 eli “Risto” (kohdassa 14:00).

Paljon on muuttunut tuosta kesästä. Topparoikka muutti Vierumäen asemalle kesällä 2015, missä Rautatiepäivä toki jatkuu. Risto-höyryveturikin muutti syksyllä 2020 Lahdesta uudelle omistajalle Lohjalle.

Video on saksankielinen, mutta tunnelmista pystyy nauttimaan ilman saksankielen taitoa. Kokonaiskesto 28:55.

[katso video]

Liikennemerkeistä

Artikkeli on kirjoitettu kepeällä mielellä, mutta jutulla on paikkansa koskien lähiympäristön havainnoimisesta. Usein kuljemme lähiympäristössä tuttuja reittejä, välillä on kuitenkin hyvä ottaa pää pois puskasta ja tarkastella mitä uutta tai vanhaa jo ennestään näennäisen tuttu ympäristö tarjoaa. Joku kenties kiinnittää huomiota vastaleikattuun nurmeen, toinen kukkaloistoon ja kolmas ehkä tuijottaa liikennemerkkejä.
Vaikka tämän jutun pääosassa ovat liikennemerkit, jotka sinänsä ovat kiinnostavia – artikkeli kannustaa oman lähiseudun tarkkailuun ja yksityiskohtien löytämiseen.

Liikennemerkkikatsaus:

1. Neljän tien risteys ja kolme kolmiota. Kolmiot ovat Neljänkaivonkadulta ja Muorikujalta sekä Kullankukkulanpolun kevyen liikenteen väylältä tultaessa.

2. Nikkarinkadun ja Sinikantien risteyksessä joka suunnalta saapuvilla on stop-merkki. Tällaisia risteyksiä näkee usein Yhdysvalloissa.

3. Orimattilan Erkko-lukion pihalla on moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajokielletty -merkki on päivitetty omatoimisesti. Nyt päivitettykin merkki on vanhentunut uuden merkin tullessa voimaan viime vuoden kesäkuussa.

4. Pysäköintikieltoaluemerkki Salpauksen pihassa on asennettu väärinpäin. En tiedä, miten tieliikennelaki tulkitsee, jos pysäköi tähän? Teillä ja turuilla -blogi on myös tarttunut aiheeseen. Mitä sanoo tieliikennelaki?

5. Kisapuistossa 3 x moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajokielletty -merkkiä lisäkilvin.

6. Tuunattu töyssyjä-merkki. Tee-se-itse-halvemmalla.

7. Sotkujen ja tagien julkaisemisen suhteen olen erittäin kielteinen, mutta teen nyt poikkeuksen. Mytäjäisen bussipysäkille pääsee myös sukellusveneellä.

8. Loviisankadulla poliisilaitoksella oli varoitusvalo ja läpiajokielto Salininkadulle, koskiko myös Hämeen poliisilaitoksen poliisiautoja? Valoa en nähnyt koskaan toiminnassa, laitos siirtyi Hennalaan vuonna 2018.

9. Radansivunkatu. Kulku kevyelle liikenteelle, ja Puksulle. Puksu on erisnimi vaunuja vetävälle traktorille eli kaupunkijunalle.

10. Ahtialassa on yhdistetty kävelytie ja autotie? Ei tieliikennelain mukainen.

11.1 Tasoristys. Kevyen liikenteen ylikäytävä pakollisella pysähdyksellä ilman tasoristeysmerkkejä (lisätty myöhemmin) Lemminkäisenkadun päässä. Lisämausteen tuovat manuaalisesti avattavat portit.

11.2 Tasoristeys. Niemenkadulla kevyttäliikennettä junasta varoittaa varoituskolmiot lisäkilvillä. Autoille tasoristeysmerkkien lisäksi vilkkuva keltainen.

Liikennevaloista

Liikennevaloista olen kirjoittanut enemmn täällä. Alla kuitenkin vielä ajankohtaiset poiminta.
Eteläisen Kehätien valmisttua viime joulukuussa, esimerkiksi Uudenmaankadun valoristeyksiin on asennettu vihdoin yksiaukkoisia vihreitä nuolia kertomaan että vastaantulevilla on punainen valo, joten vasemmalle kääntyjille on vapaa kulku.
Tällaista samanlaista olen jo aiemmin ehdottanut Vesijärvenkadun ja Hämeenkadun risteykseen, kun Hämeenkadulta käännytään idästä tullessa Vesijärvenkadulle etelään. Kuva alla.

Muita merkkejä

Karjalankadun pienkerrostalon porttikongin vanha “Varo lapsia” -merkki
Merkki lienee asennettu talon valmistuttua.

Lahti-Seura 75 vuotta

Lahti-Seura r.y. täyttää 75 vuotta. Kotiseutuyhdistyksen perustamiskokous pidettiin 12.3.1946.

Alla poimintoja seurasta ja sen toiminnasta.

Kotiseutuyhdistys Lahti-Seuran perustamiskokous pidettiin 12.3.1946. Perustamiskirjan allekirjoitti 35 lahtelaista, joista suurin osa kuului kaupungin sivistyneistöön: johtajia, tuomareita, opettajia, poliiseja ja toimittajia.

Säännöissä määriteltiin seuralle laajat tavoitteet. Seuran tarkoituksena on mm. toimia lahtelaisten yhteenliittymänä ja työskennellä toimialueensa sivistyksellisten, sosiaalisten ja taloudellisten olojen kehittämiseksi sekä viihtyisyyden lisäämiseksi alueellisen omaleimaisuuden ja paikallisten erityispiirteiden pohjalta lähtien, olla toimialueensa asukkaiden ja eri yhteisöjen yhdyssiteenä, syventää asukkaiden kotiseututuntemusta ja paikallishenkeä sekä pyrkiä kaikin tavoin lisäämään heidän kiintymystään kotiseutuunsa sekä pyrkiä kaupungin ulkonäön kohentamiseen ja kaupungin tunnetuksi tekemiseen.

Toiminnan painopisteet ovat vaihdelleet ajan saatossa, mutta ydinajatus on pysynyt: lahtelaisuuden vaaliminen. Perustamisen jälkeen seura aktivoitui nopeasti toimimaan, jo alkuvaiheessa järjestettiin piirustus-, valokuva- ja kirjoituskilpailuja eri aiheista eri-ikäisille. Seura on kommentoinut kaupungin kehitystä, tehnyt aloitteita ja antanut lausuntoja mm. asemakaavoihin, kaupunkirakentamiseen, rakennussuojeluun ja kaupunkikuvaan liittyvissä asioissa.

Seura järjesti “Suuri Lahti-ilta” -nimisen tilaisuuden jo ensimmäisenä toimintavuotenaan kaupungin perustamispäivänä. Juhlallisuuksia on järjestetty säännöllisesti eri nimellä, Lahti-päivänä ja Vuosijuhlana sekä osana Lahti-viikon tapahtumia.

Seuran aloitteesta kaupunki alkoi jakamaan Lahti-mitalia vuonna 1965 ja vuodesta 1981 seura on jakanut Vuoden lahtelainen -tunnustuksen.

Seura on ollut järjestämässä kaksi kertaa Valtakunnalliset Kotiseutupäivät -suurtapahtumaa; vuonna 1978 ja vuonna 2005, kaupungin täyttäessä 100 vuotta.

Seuran lehti Hollolan Lahti julkaistiin ensimmäisen kerran 1954, ja nykymuotoista lehteä seura alkoi julkaista Unto Tupalan aloitteesta vuonna 1980.

Seura on julkaissut myös kirjallisuutta, ensimmäisen valokuvakirjan Lahti jo vuonna 1949. Vuonna 2020 julkaistiin Lahden seutu kartoin, joka on ensimmäinen karttakirja Lahdesta. Kirjan kustantajana toimi Kustannusosakeyhtiö AtlasArt, ja Lahti-Seura toimi yhteistyökumppanina.

Seura oli aloitteentekijänä Lahti-filminäytösten käynnistämisessä elokuvateatteri Kino Iiriksessä sekä on ollut mukana aktiivisesti Albumit auki -valokuvakeräyshankkeessa. Toimintaan kuuluu filmien ja valokuvien tallentaminen ja julkaiseminen. Vuonna 1947 Sirkka Lepistö (myöh. Porri) teki aikalaishaastatteluja Pietarin radan rakentamisesta sekä Lahden kylän palosta.

Lapset ja nuoret on myös huomioitu. Vuoden nuori lahtelainen -tunnustus jaettiin vuosina 2010-2018 sekä laaja ja monipuolinen Lasten Lahti -hanke toteutettiin vuosina 2019-20.

Lisäksi seuran toimintaan kuuluu keskustelu- ja yleisötapahtumien, valokuvanäyttelyiden, elokuvanäytösten, retkien ja yritysvierailujen järjestäminen sekä tunnustusten jakaminen.

Seuran kotiseutukirjasto ja kokoustilat sijaitsevat Päijät-Hämeen elokuvakeskuksen tiloissa elokuvateatteri Kino Iiriksessä (Saimaankatu 12). Samoissa tiloissa toimii myös Lahden Videokuvaajat ry. Kolme yhdistystä tekevät tiivistä yhteistyötä ja elokuvakeskuksen ympärille on muodostunut valtakunnallisestikin ainutlaatuinen kulttuuriyhteisö, joka tuottaa vapaaehtoistyöllä tärkeää paikallista kulttuuria.

Juhlavuoteen liittyviä tapahtumia.
1.-15.10. Näyttely Lahden pääkirjaston aulassa
30.10. Lahti-päivä

Lisätietoja osoitteessa lahtiseura.fi.

Rautatiehankkeet

Pendolino Lahden rautatieasemalla syyskuussa 2008.

Rautatiehankkeista on syksyllä paikallismedioissa kirjoitettu paljonkin, jatkan siitä vielä hieman, sivusinhan aihetta Hollolan Lahti 2/2020 -lehden pääkirjoituksessa, jossa kirjoitin: “On tärkeää palauttaa aika ajoin mieleen se, ettei rautatie ja sen rakentaminen ollut itsestäänselvyys.” “Nykyhankkeista Lahden kannalta kiinnostavin lienee Itärata, jonka yksi linjaus on suunniteltu kulkevaksi (Helsinki-Vantaa) lentoasema-Porvoo-Kouvola.”

Muutama päivä Hollolan Lahden ilmestymisen jälkeen mediassa ryöpsähti – ei suinkaan kirjoitukseni takia.

Yle otsikoi 30.9.: “Porvoo-Kouvola-reitti veti pitemmän korren itäsuunnan ratavalmistelussa”. Jutussa selviää että aiemmassa selvityksessä mukana ollut Lahti-Heinola-Mikkeli -ratalinjaus oli pudonnut pois vaikka se oli kustannus–hyöty -suhteiltaan oikoradoista paras.

Lokakuussa alkoi kuhina. Etelä-Suomen Sanomat uutisoi 2.10. : “Kaukojunaliikenne uhkaa itäradan mukana siirtyä pois Lahdesta – päijäthämäläiset päättäjät tyrmistyivät suunnitelmista” .

Yle Lahti kertoi 14.10.: “Liikenneministeriön Itärata-linjaus löi Lahden ällikällä: uusi rata veisi kaukojunavuorot kaupungista”. Jutussa liikenneministeriön neuvotteleva virkamies Kaisa Kuukasjärvi toteaa: “Alustavien keskustelujen pohjalta kävi ilmi, että alueiden ja kuntien enemmistö kannatti huomattavasti enemmän kahta muuta (Porvoo-Kouvola, Porvoo-Kotka) ratalinjausta.” Lahti ei vastausta niellyt. Jutussa Lahden kaupunkikehitysjohtaja Olli Alhon mukaan sitä ei virallisesti edes Lahdelta kysytty.

Väyläviraston toukokuussa julkaistun selvityksen jälkeen oikoratojen vaikutusalueella olevat kunnat kutsuttiin liikenneministeriöön neuvonpitoon. Kuntien piti elokuun loppuun mennessä päättää, haluavatko ne olla mukana hankeyhtiössä. Lahden kaupungin mielestä yhtiölle ei ollut tarvetta ja se päätti, ettei se ole mukana Itärata-hankeyhtiössä. Lahti vetosi keväällä tehtyyn Väyläviraston selvitykseen, jonka mukaan nykyisten ratojen kunnostaminen olisi kustannuksia ja hyötyä ajatellen paras vaihtoehto: Väyläviraston arvion mukaan pelkästään nykyisten ratojen parannus nopeuttaa matka-aikoja itään. Uudet itäiset oikoradat eivät toisi yksin merkittäviä hyötyjä matka-aikoihin.

Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan idän raideyhteyksien hankeyhtiöneuvotteluja jatketaan Porvoon ja Kouvolan kautta kulkevan linjauksen mukaisesti. Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen ihmettelikin, miksi hyötysuhteeltaan huonoksi todettua hanketta viedään nyt eteenpäin. Väylävirasto ei ole tyrmännyt mitään vaihtoehtoa vaan sysää vastuun poliitikoille.

Etelä-Suomen Sanomat on pääkirjoituksissaan ottanut voimakkaasti kantaa Itärataan tai oikeastaan sen tarpeettomuuteen ja pyrkinyt voimakkaasti kyseenalaistamaan koko hankkeen mielekkyyttä (taloudellisuutta). Tarvitaankin tervettä nurkkakuntaisuutta, onhan kyseessä suurista investoinneista ja niiden pitkäaikaisista vaikutuksista. Maakuntamme etua eivät aja ketkään muut kuin päijäthämäläiset itse. Tämä on hyvä pitää mielessä – etenkin edustakuntavaaleissa, kun äänestetään Hämeen vaalipiirissä.

Myös lahtelaisilla poliitikoilla on peiliin katsomisen paikka: Rautatietä – tai ylipäänsä mitään muutakaan – ei kannata pitää itsestäänselvyytenä; muuten se on menetetty. Tällä en suinkaan tarkoita että kerran kuussa on käytävä ratapihalla suukottelemassa kiskoja vaan että valtakunnan tasolla on istuttava oikeissa ”pöydissä” ja varmistettava alueen intressit.

Lahti on kuitenkin mukana Suomi-radan hankeyhtiössä ja radan suunnittelu saadaan käyntiin. Rata tarkoittaa Tampere-Riihimäki-välille lisäraiteen tai kokonaan uuden radan. Suunnitelmaan kuuluu myös Lentorata, joka yhdistäisi lentoaseman kaukojunaliikenteen piiriin.

Suomi-radan ja Turun tunnin junan suunnittelua varten perustetaan kaksi osakeyhtiötä: Suomi-rata Oy ja Turun Tunnin Juna Oy. Suomen valtion osuus kummassakin yhtiössä on 51 prosenttia.

Pekka Timonen toteaa: ”Suomi-radan hankeyhtiön perustaminen vahvistaa Lahden seudun kilpailukykyä ja vauhdittaa Radanvarren kehittämistä. Lahti saa Lentoradan myötä suoran ja nopean yhteyden Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja laajasti myös itäiseen ja pohjoiseen Suomeen. ”

Suomi-rata on myös mainittu Lahden kaupungintalousarviossa yhtenä vahvuutena.

Raideliikenteeseen panostaminen on tärkeää. Itäradan suunnitelmissa Liikenne- ja viestintäministeriössä tuntuu olevan luotijunavaihe päällä. Täytyy toivoa ettei vauhtisokeus peitä ministeriön silmiä ratojen hyötylaskelmilta. Pelkästään ideologisista motiiveista kumpuavat päätökset tuppaavat epäonnistumaan.

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 3/2020

 

Tulevaisuudessa Lahteen kulkevat vain paikallisjunat?