Lahden ravirata toimi Kärpäsenmäellä vuosina 1908-81, aina siihen asti kun Jokimaalle avattiin uusi, nykyinen ravikeskus. Vanha ravirata onkin pitkään elänyt päällisin puolin hiljaiseloa vaikkakin alue on tarjonnut harrastusmahdollisuuksia mm. BMX-pyöräilijäille ja skeittaajille. Onpa paikalla lumen säilytystäkin, Lahdessa kun ollaan.
Paikkaa on kutsuttu toisinaan Lahden Montuksi ja raviradan kavioura on vielä selvästi havaittavissa maastossa. Hienoa että vanha ravirata on säilynyt edes jossakin käytössä, onhan alueella ollut aktiviteettejä jo lähes 120 vuoden ajan. Lahden historiassa se on pitkä aika.

Kuluvan vuoden keväällä tuli tieto että alueella järjestettäisiin kesäkuun lopulla festivaalit. Rooster Fest nimellä on järjestetty jo yli 20 vuotta kaksipäiväinen hardcore/punk-tapahtuma helmikuun tiennoilla ravintola Torvessa. Nyt vuorossa kesäfestarit samalla konseptilla viikonlopun verran. Asialla oli siis sama tekijäporukka kuin talvihässäkällä.
Myöhemmin keväällä Ant Brew’ssa avattiin vanhan raviradan alustavia suunnitelmia alueen kehittämisestä. Alueelle laaditaan asemakaava voimassaolevan yleiskaavan lisäksi. Toiminnan taustalle ollaan myös perustamassa yhdistystä (ellei ole jo perustettu).

Itselleni viikonlopun Rooster fest summer (Facebook-tapahtuma ja Instagram-tili) oli pitkään aikaan ensimmäinen kesäfestivaali, jos ei lasketa mainiota Kaupungin Äänet -kaupunkifestivaalia, joka sekin järjestetään vuosittain elokuussa Tirra-Torvessa. Tosin aiemmin kuluvan vuoden kesäkuussa kävin kokemassa Lahden sinfoniaorkesterin puistokonsertin ja se olikin pitkästä aikaa ensimmäinen ulkoilmakonsertti, vaikkei varsinainen kesäfestivaali. Hieno tapahtuma sekin. Viimeksi Lahden seudulla kävin varsinaisilla kesäfestivaaleilla Hollolan puolella, kun Messilän Juhannus tarjosi vuosina 1995 ja -96 kovat artistikattaukset. Sen jälkeen festivaalikäynnit painottuivat muualle Suomeen ja ulkomaille. Viime vuodet olen pääasiassa ollut kotona.

Tiedon kesäfestareista otin siis ilolla vastaan ja pian kahden päivän festarilippu oli taskussani (aina kun puhelin oli taskussani). En nyt varsinaisesti kirjoita keikka-arviota vaan lähinnä fiilistelen festivaalien tunnelmaa lahtelaisnäkökulmasta. Joka tapauksessa artistikattaus oli hyvin hardcorevoittoinen, vieläpä metallinen sellainen. Kovaa paahtoa kovassa paahteessa, etenkin perjantaina elohopea kohosi läkähdyttäviin lukemiin. Lauantaina ilma hieman viileni, meininki ei.

Festivaaleilla esiintyi kolmetoista bändiä, joista kolme (!) tuli ulkomailta. Festivaalin aloitti lahtelainen True Grit. Vasta parin vuoden ikäinen kokoonpano julkaisi hiljattain ensimmäisen levynsä digitaalisena julkaisuna sekä fyysisenä CD-levynä. Bändin esiintyminen oli tälläkin kertaa väkevää kautta linjan, ja lisäksi keikan loppupuolella koettiin jonkin sortin yllätys, kun vokalisti Riku pyysi St. Hoodin laulajaa Samia vierailemaan lavalle. Molemmathan ovat tuttuja vieraita mm. SMC Lähiörottien Lahden Sininen -hitissä. Duo päästeli yhdessä soittajien kanssa ilmoille lahtelaisen hardcorepioneerin Morning Afterin Back to basic -klassikon. Tässä kohtaa lahtelaiset sekosivat, myös moni ei-lahtelainen. Ehkä. Tässäkään kohtaa en mennyt ”pittiin” sillä olen aika vanha. Toki siellä näytti heiluvan moni minuakin vanhempi, joten todellinen syy lienee etten halunnut läikyttää kallista festivaaliolutta. Festivaalialue oli kokonaan K-18.
Lahtelaisittain on toki mainittava perjantailta myös em. St. Hood. Onhan bändissä muutama lahtelaissyntyinen. Bändin esiintyminen oli jälleen ns. timanttia eli kova.
Lauantaina en alkupään bändejä nähnytkään, mutta ilta tarjosi taas yhden lahtelaisbändin. Ahtialan Out of Breathille tuli juuri mittariin 20 vuotta täyteen, kova veto, se ja keikka.

Rooster Fest oli nimenomaan tapahtuma isolla T:llä (sai myös kahvia). Järjestelyt toimivat mainiosti ja paikka oli toimiva. Oli oikein antoisaa nauttia paikallista olutta mukavassa säässä ja turista niitä näitä vanhojen ja uusien tuttujen kanssa, joita oli tullut ympäri Suomea. Koko festivaalia leimasi mukava tunnelma. Isoa peukkua järjestäjille, jotka todistivat (jälleen) että Lahdessa osataan tehdä omaehtoista ja -näköistä kulttuuria. Ensi vuonna uudestaan!

Ps. Tällä positiivisella kirjoituksella en petaa itselleni vapaalippuja ensi vuoden tapahtumaan. Vaan VIP-lippuja. Ei sentään.