Jokainen paikkakunta tarvitsee oman Kari Utin. Miksikö? Siihen palataan tuonnempana.
Suuntasin keväisenä sunnuntaina naapurikaupunkiin. Tällä kertaa piti kulkea bussilla sillä (museo)junaa ei ollut tänä viikonloppuna liikenteessä. Heinolassa onkin tullut käytyä läheisen sijaintinsa ansiosta usein, niin töiden kuin harrastusten vuoksi sekä myös kulttuurin takia. Heinolan kaupunginmuseossa on parhaillaan valokuvanäyttely Kari Utti – Heinolan katuja ja rakennuksia 1970–80-luvuilta. Näyttely avautui Heinolan kotiseutupäivänä perjantaina 31.1. Kaupunginmuseossa. Näyttelyn avasi kaupunginjohtaja Jari Parkkonen.
Näin ei-heinolaisena kiinnostus Heinolan historiaan kulminoituu rautateihin. Aikoinaan kiinnostus Lahtea kohtaan ja sen historiaa alkoi nimenomaan rautateistä. Onhan Heinolassa toki muutakin, kaupungilla on pitkä historia ja kaupunkia on kohdannut muutokset, niin rakennusten, väylienkin ja siltojenkin kohdalla. Kaupunkikuvan muutos jo sinänsä on kiinnostava aihe, oli vierailulla millä tahansa paikkakunnalla.
Heinolan kameraseuran nykyinen puheenjohtajaa innosti nimenomaan 1970- ja 80-luvuilla Heinolaa kohtaava muutos, joka näkyi mm. vanhan rakennuskannan häviämisellä. Utin näyttelystä kerrotaan seuraavaa:
”Ajatus tämän näyttelyn pitämisestä lähti siitä, että on kulunut jo liki 50 vuotta Utin ensimmäisestä kuvasta. Nehän voisi julkaista nähtäväksi, etteivät jäisi pelkästään kansioihin pölyttymään.”
Juuri näin: Ensin tulee innostus tallentaa muuttuvaa kaupunkia kohtaan ja vielä sen jälkeen kuvat saatetaan yleisön nähtäville. Kuvia oli esillä lähes 40, ja lisäksi tv-näytöllä pyöri myös useita kymmeniä valokuvia Niemelän kartanon viimeisesti vaiheista, jota Utti oli ollut tallentamassa. Historiallinen kartano purettiin vuonna 1985.
Jos näyttelyä ei ehdi katsomaan, on heinolanmuseot-Instagram-tilillä nähtävillä joitakin kuvia. Näyttely kestää 9.3. asti.
Toivotaan että kuvista olisi tulossa joskus jonkinlainen painettu julkaisukin. Utin kaltaisia kotiseutuharrastajia sekä edellä mainitunlaista kotiseutuharrastamista jokainen paikkakunta kaipaa.
Heinolan kaupunginmuseon perusnäyttely on oikein kiinnostava ja taiten rakennettu. Suhteellisen pieneen tilaan on saatu kiinnostavasti etenevä näyttely, jossa lähdetään esihistoriallisesta ajasta ja kuljetaan nykypäivään saakka. Näyttelyssä nostetaan eri aiheita, tapahtumia ja ilmiöitä, joilla on ollut merkitystä Heinolan historiassa paikallisesti kuin myös valtakunnallisestikin, ja joilla on ollut vaikutuksia kaupungin nykyhetkeen.
Näyttelyssä on paljon tekstiä ja kuvia, muttei ähkyyn asti. Kulloistakin aikaa kuvaavat miljööt ovat oikein elävästi rakennettu, ja tuntuu kuin katsoja olisi siirtynyt ajassa taaksepäin. Erityismaininta Heinolan kaupungin pienoismallista, joka kertoo yhdestä aikakaudesta havainnollisesti, mutta myös kauniilla tavalla: taitavasti toteutetussa pienoismallissa on paljon katsottavaa ja tutkittavaa.
Heinolasta on julkaistu myös laadukasta kotiseutukirjallisuutta.
Toki Heinolassa käydessä myös katsahtamassa entinen työmaani, jota en kuitenkaan paljasta. Valitettavasti ulkopuolella tarkastellessa se ei ole edistynyt. Joka kerta Heinolassa käydessäni olen käynyt katsomassa kohdetta, ja tulen jatkossakin käymään.
Vakiovierailukohteisiin kuului myös Lintuhoitolan korppi, varikset ja joutsenet sekä ratapiha. Siellä olikin tekemässä lähtöä Lahteen tyhjä raakapuujuna. Ratapihalla oli myös hakevaunu, jota ei Heinolassa oltu nähty vähään aikaan (ainakaan minä). Osasin käydä kuvaamassa vaunun, sillä rautatieharrastajien keskusteluryhmässä oli ollut vinkki vaunusta saman päivän aamuna. Vaunun liepeillä liikkui myös jonkin sortin kauris(?)eläin. Valitettavasti puhelimeni kameran tekninen suoritus ei yltänyt tarpeeksi hyvälaatuiseen kuvaan. Ensi kerralla sitten.