Kustannusyhtiö AtlasArt yhteistyössä Lahti-Seuran kanssa ovat julkaisseet Lahdesta ensimmäisen karttakirjan Lahden seutu kartoin.
Kirjaa on tilattavissa myös Lahen Lehen verkkokaupassa.
Lahden seutu kartoin -kirjaesittely
Vastaa
Aihearkisto: Liikenne
Katukuvaa videon muodossa
Niin arkinen asia kuin katukuva, kertoo paljon sen hetkisistä ajasta: Ihmisten pukeutuminen, kulkuneuvot, liiketilat ja liikennemerkitkin antavat vihiä trendeistä ja jopa arvostuksista. Meistä lähes kaikki elävät tuossa ns. ”normaalissa arjessa”, niinpä myös katukuvan tallentaminen on kulttuuriteko jälkipolville.
Droone-kuvauksen yleistyessä kaupungeista on saatu hienoja ja laajoja maisemakokonaisuuksia, uusia näkökulmiakin. Autojen koelautakuvauksella päästään lähemmäksi. Eräs ahkera koelautakuvaaja on ollut Risto Ilola, jonka kuvaamia videoita on nähty Lahti-filminäytöksissä (seuraavat 11. ja 15.3.) sekä Lahtiwoodin Youtube-kanavalla. Hienoa ajankuvaa 1980-luvulta!
YouTubesta löytyy toki muitakin mielenkiintoisia kanavia. Uusin on Roads Of The Bay Productions, joka on julkaissut tätä kirjoitettaessa kahdeksan koelautakameralla kuvattu ajovideota, viimeisimmän pari päivää sitten Liipolasta.
Tuoretta kaupunkikuvaa kotiseudustaan kiinnostuneille. Ja vuosikymmenten päästä saadaan ihmetellä jälleen kaupungin muutosta. Vankka suositus!
Marraskuun ensimmäinen päivä vuonna 1869
Lahden vaakuna – Tulta iskevä junanpyörä
Lahti sai rautatien 1.11.1869 kun Pietarin radan osuus Riihimäki-Lahti rautatie avattiin virallisesti. Tuosta tapahtumasta tulee kuluneeksi 150 vuotta.
Aimo Halila tiivistää asian hyvin Lahden historia -teoksessa, jossa hän kuvaa rautatien tulemisesta Lahteen:
”Rakennustyöt edistyivät niin nopeasti, että syyskuussa 1868 Riihimäen-Lahden ratapenger oli valmis ja elokuussa 1869 veturi ensi kerran saapui Lahteen. Samanaikaisesti Lahden aseman ratapihatöiden kanssa rakennettiin liikenteen kannalta avainasemassa oleva satamarata Vesijärvelle, ei kuitenkaan Lahden kylän rantaan, joka oli ’poikkeuksellisen matala, savirantainen lahdelma’, vaan etäämmä, Kariniemen pohjoispuolelle. Riihimäen-Lahden rata, myös Lahden satamarata avattiin juhlallisesti liikenteelle 1.11.1869, Viipurin-Pietarin liikenne alkoi 1.2.1870 ja radan muun osan 11.9.1870.”
Marraskuun ensimmäinen päivä on merkittävä myös muillakin tavoin Lahdelle. Päivälleen tasan 36 vuotta Riihimäki-Lahti-rautatien avaamisesta Lahden kauppala sai kaupunkioikeudet.
Järjestyksessään kolmas rautatieasemarakennus valmistui vuonna 1935. (Kuva: Lahden Kaupunkiympäristö)
Vesijärven asema ja satamarautatie valmistuivat 1869. Asemarakennus on sittemmin laajennettu kaksi kertaa. Suojeltu satamarata purettiin Jalkarannantieltä satamaan v. 1994 ja väliltä Jalkarannantie-Salpausselänkatu v. 2006. Kuva on otettu 1990-luvun alusta, jolloin teollisuustoiminta on hiljattain loppunut. (Kuva: Lahden Kaupunkiympäristö)
Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n sivustolle kerätään vuoden 2020 aikana toteutettavia rautatieaiheisia tapahtumia.
> Pietarin rautatie 150 vuotta
Lisää aiheesta:
VR:n virkamiehelle kävi ”pikku kömmähdys” (ESS 1.11.2019)
Lahden satamarata
Sibeliusrata Lahteen
Rautatiekulttuurin vaalimista
Kotiseutu ja pienoisrautatiet
Lahden matkailuvalttina kiskot
Museojunakalusto Lahden seudulla
Lahden kaupungin perustaminen
Tulipyörä – Lahden vaakuna
Pyörällä päästään Lahdessa osa 3
Vaikka pyöräilen ympärivuoden, kesä on usein oivin ajankohta tehdä havaintoja ympäristöstään. Olen käsitellyt pyöräilyä useassa jutussa kuten Pyörällä päästään Lahdessa osa 1 ja osa 2. Olen kirjoittanut myös Kampusraitin avaamisesta ja sen vaikutuksista. Pyrin tarkastelemaan pyöräily-aihetta kriittisesti nimenomaan pyöräilijän näkökulmasta. Osittain jutuissa on vanhan toistoa, mutta myös uusia ajatuksia.
Tällä kertaa otan lähemmin radan varren tarjoamat mahdollisuudet pyöräteiden kehittämiselle, josta kirjoitin jo Kampusraitin vaikutuksista -artikkelissa. Siinä toin esille rautatieväylien hyödyntämistä myös polkupyöräväylien rakentamiseen. Tietyissä osissa tällaisen mahdollistaa rautatiekuljetusten loppuminen ja siirtyminen rekkakuljetuksiin. Näin esimerkiksi teollisuusrakennusten ja radan välinen tila voitaisiin hyödyntää tehokkaammin. Se tietysti vaatii maanomistajien ja kaavoittajien yhteistyötä. Lisäksi tällaiseen muutokseen on oltavat tilausta, mutta tässä tapauksessa myös tarjonnan lisääntyessä kysyntäkin lisääntyy.
Ratapihan pohjoinen puoli tuntuu olevan hukattu mahdollisuus. Radan vartta hyödyntämällä olisi saatu radanvarteen yhteinen poikittaislinja Askon alueelta matkakeskuksen kautta aina urheilukeskukseen ja satamaan asti. Useita vuosia sitten rautatieaseman ja Askon väliin suunniteltiin radanmyötäistä kevyenliikenteen väylää, mutta sittemmin näistä suunnitelmista luovuttiin(?).
Ajatusleikkiä – ja pyörätietä – voitaisiin jatkaa pidemmällekin. Radanvarsi antaa mahdollisuuden ulottaa suora väylä aina Nastolaan asti. Samalla reittiä voidaan käyttää radan huoltotienä.
Starkin alue on muuttumassa asuinalueeksi, jossa on peräti 23 asuinkerrostaloa 1900 asukkaalle. Muutama huomio. Starkin sillan länsipuolella kulkee luiska, jota kautta pääsee kulkemaan Helsingintieltä Vähäntalonkadulle. Vähäntalonkatu voitaisiin jatkaa pyörätienä sillan ali, ja niin että radan vartta pitkin pääsisi Kullankukkulanpolulle, josta Radanvarrenkatua itään sekä myös Tanhuanpolun kautta Perhepuistoon.
Hyvää loppukesää pyöräilyn(kin) merkeissä ja turvallista matkaa!
Lahti-Järvelä-Lahti (kesäretki 2/2)
Lähtö Lahden aseman raiteelta 4. Junaa odotellassa oli hyvää aikaa ”räpsiä” kuvia.
Kesän retkeilyt jatkuivat seuraavana maanantaina (15.7.) sunnuntaisen Nastola-matkan jälkeen. Tällä kertaa suuntasin taajamajunalla toiseen suuntaan eli Järvelään. Matka sinne kestää 17 min ja hinta on vain 2,30 euroa suuntaansa. Sopiva kohde ja erityisen siitä tekee aseman seutu. Asema kuuluu Järvelän taajamaan, joka siis sijaitsee Kärkölän kunnassa. (Tässä vaiheessa huomio, että olen Järvelästä kirjoittanut aiemminkin, mutta en ehkä muista missä julkaisin sen. Linkitän sen toki kun löydän sen).
Järvelässä sijaitsee Koskisen Oy:n puutuoteteollisuuteen keskittyvä tehdas. Puuta sinne kuljetetaan mm. junalla Venäjältä. Palaan siihen tuonnempana. Mielenkiintoiseksi Järvelän ratapihan tekee ylipäänsä sen kokonaisuus ja niistä erityisesti teollisuuden vielä käytössä olevat sivuraiteet. Lahti-Riihimäki -radalla sivuraiteet ovat käyneet vähiin. Asemarakennus on ollut jo tovin yksityisessä omistuksessa. Talon tuiman oloinen vahtikoira otti nytkin matkustajat vastaan. Onneksi aidan toisen puolen. Tein yleissilmäyksen asemalla ja siitä astelin – en lähimpään – vaan toiseksi lähimpään ravintolaan. Nautiskelin täyteläisen oluen ja somettelin puhelimelle. Olut oli varsinainen matkan tarkoitus, mutta koska paluujunaan oli aikaan reilusti, käyskentelin takaisin asemalle.
Raakapuuvaunuja. Molemmat pistoraiteet ovat saaneet uusia pölkkyjä ja uutta sepeliä. Takana vasemmalla Järvelän rautatieasemarakennus.
Kuten jo aiemmin hehkutin, ratapiha on kiinnostava, onhan siinä vielä neljä läpiajattevaa raidetta, joista kolme on sähköistetty. Neljännellä raiteella ilmeisesti lastataan sepeliä. Koskisen Oy:n käytössä ovat kaksi sivuraidetta, joista toinen on aiemmin mennyt meijerille ja toinen kiersi aikoinaan Hähkäjärven toisen puolen. Nyt se päättyi muutaman sadan metrin päähän vaihteesta. Toisella raiteella oli toistakymmentä venäläistä raakapuuvaunua, joista suurin osa oli tyhjätty. Molempia raiteita on kunnostettu, ts. vaihdettu pölkkyjä ja lisätty tukevuutta sepelillä.
G-juna Riihimäelle.
Mukava piipahtaminen naapuriin, sääkin suosi. Retkeen kului noin kaksi tuntia.