Luhdan kortteli

Suomen ensimmäinen Citymarket avattiin Paavolan kaupunginosaan vuonna 1971. Toimintaa kesti samalla paikalla vuoteen 2025 saakka, kunnes uusi rakennus valmistui kadun toisella puolella. Nykyinen Citymarket rakennettiin Kulmakadun varrelle, Kauppakadun ja Vesijärvenkadun väliin. Rakennuksen tieltä purettiin vanhempia rakennuksia ja ne kuuluivat ns. Luhdan kortteliin eli kortteliin numero 42 ja tontteihin 14 ja 18. Käyn artikkelissa läpi uuden Citymarketin tieltä purettujen rakennusten vaiheita, mutta en selvitä korttelin tonttirajoja sen tarkemmin. Kaikki tiedot löytyvät lahtelaisarkkitehdin Unto Tupalan teoksesta Lahden rakentaminen jatkui (1998), johon tämäkin artikkeli pääsiassa perustuu.

Kortteli 42

Kortteli 42 rajoittuu siis Vesijärvenkatuun, Kulmakatuun, Kauppakatuun ja Kirkkokatuun. Kortteli muodostui jo vuonna 1905 vahvistetussa asemakaavassa. Tuolloin korttelin itäpuolella kulki kapearaiteinen Loviisa-Vesijärvi-rautatie, jonka vierellä kulki Ratakatu. Rautatie purettiin 1960-luvun alussa ja samalla ratapenkka tasoitettiin. Näin kortteliin saatiin lisää tontteja ja rakannusoikeutta. Ratakatu hävisi ja korttelin keskelle muodostui Lankapolku, nykyinen Kankurinpolku. Radan purkamisen jälkeen kortteli ulottui silloiselle Savonkadulle, nykyiselle Kauppakadulle.

Vuonna 1934 Vihtori Luhtanen osti korttelin kulmatontin ja vuosina 1936-37 hän rakennutti 3-kerroksisen vaatetustehdasrakennuksen. Vuonna 1945 Kulmakadun varteen rakennettiin 5-kerroksinen rakennus, joka liitettiin aiemmin valmistuneeseen. Tontin ensimmäinen puinen rakennus vuodelta 1913 purettiin ja vuonna 1958 sen paikalle valmistui 5-kerroksinen rakennus yrityskäyttöön. Sen viereen nousi vuonna 1954 valmistui 6-kerroksinen liike- ja asuinrakennus, joka on säilynyt näihin päiviin. Aiemmin vuonna 1951 sisäpihalle oli valmistunut autotalli-varasto.
Vuonna 1969 Kulmakadun puolelle tehtiin lisärakennus ja vuonna 1972 yhdyskäytävä, jonka alapuolelta pystyi kulkemaan myös ajoneuvoilla. Vuosina 1982-83 sisäpihojen rakennuksia korotettiin.
Vuonna 1963-64 V. Luhtanen Oy rakennutti Vesijärvenkatu 15:n 5-kerroksisen, johon sijoittui HEPS-tavarataloketjun myymälä. Se oli ensimmäinen tavaratalotyyppinen myymälärakennus Lahdessa. Vuonna 1977 Tuko osti HEPS-myymälät ja seuraavana vuonna ne muuttuivat Anttiloiksi. Anttila jatkoi tässä rakennuksessa 80-luvun loppuun saakka. Samoissa tiloissa toimi myöhemmin suosittu kirpputori. Nykyisin talossa on pääasiassa toimistoja.

Kulmakadun ja Kauppakadun varrelta V. Luhtanen osti vuonna 1969 kulmatontin, joka oli muodostunut ratapenkan tasaamisen jälkeen. Tälle tontille rakennettiin vuosina 1970-71 tehdasrakennus. Tämä kulmatontin rakennus vapautui muuhun käyttöön, kun Luhta oy rakensi uudet tilat Launeelle ja Nastolaan. Tavaratalo Anttila osti rakennuksen ja muutti sen tavarataloksi vuosina 1988-89. Anttilan lisäksi rakennuksessa oli myös muitakin liiketiloja.
Anttila meni kuitenkin konkurssiin ja se lopetti vuonna 2016. Pikku hiljaa Kulmakadun muutkin liikkeet lopettivat ja toiminta rakennuksissa päättyi. Vuonna 2023 Kesko osti korttelin kaksi tonttia (14 & 18) Luhta-Kiinteistöt Oy:ltä. Vuonna 2024 kaikki rakennukset Kulmakadun varrelta oli purettu.
Kulmakadun ja Vesijärvenkadun varteen on tulossa uusi asuinrakennus ja Kauppakadun kulmaan on ollut suunnitteilla tornitalo. Tammikuun lopulla vuonna 2026 kaupunki tiedotti, että tontille aiotaan rakennetaan 16-kerroksinen hotelli. Se nousisi Kauppakadun ja Kulmakadun risteykseen.

Anttilassa oli näyttävä sisäänkäynti, ja muutenkin rakennus huokui 80-luvun estetiikkaa.
Tavaratalon takana oli eri ikäistä rakennuskantaa, ja toi kaupunkikuvaan mielenkiintoista vaihtelevaisuutta. Rakennuksessa oli erilaista toimintaa viimeisinä vuosina, kuten liikunta- ja tanssimahdollisuuksia sekä ruokajakelua.
Katutasossa oli liiketiloja.
Keskellä olevassa rakennuksessa sijaitsi HEPS/Anttila sekä myöhemmin kirpputori.
Citymarketin rakentaminen käynnissä syksyllä 2024. Keskellä on Kankurinpolku.

Juttuun lisätty 1.2. maininta tornihotellin rakentamisesta.

Lähteet:
Lahden rakentaminen jatkui (Unto Tupala, 1998)
yle.fi
Lahden kaupungin karttapalvelu

wikipedia.fi

Lahden alueliitoksia

Alueliitoskartta teoksesta Lahden historia (toim. Jouko Heinonen, 1980).

Lahden kauppalan asemakaava-alue oli 0,4 km² vuonna 1878, seuraavana vuonna alue laajeni 50 %. Kaupungiksi tulovuotena sen koko oli n 1,3 km². Sen jälkeen tärkeimmät liitokset tapahtuivat vuosina 1916, 1924, 1933 ja 1956. Laajin liitos tapahtui vuonna 2016, kun Nastola ja Lahti muodostivat yhdessä Lahden kaupungin.

Kun Lahdesta tuli kaupunki vuonna 1905, osia liitettiin mm. Selänmäeltä ja Mytäjäisistä sekä Paavolasta. Myös varsinaisen kaupunkialueen ulkopuolelta liitettiin eri osia, joita sijaitsi mm. nykyisessä Launeella, Nikkilässä, Pallaksen rannassa, Kytölässä, Möysässä ja Kolavalla. Seuraavat liitokset tapahtuivat vuonna 1916, jolloin palanen Sopenkorpea ja kaistale nykyistä Kiveriötä tulivat osaksi kaupunkia
Vuonna 1924 kaupunkiin liitettiin 6 neliökilometrin kokoinen Kartanon alue, johon kuuluivat mm. osa nykyistä Niemeä, Kivimaata ja Kiveriötä.
Vuonna 1933 kaupungin alue viisinkertaistui kun Lahteen liitettiin mm. Laune, Kujala, Möysä, Järvenpää ja Jalkaranta.
Sotien jälkeen vuonna 1956 liitettiin suuret alueet: lännessä Pirttiharju, etelässä
Okeroinen, Renkomäki ja Ämmälä, koillisessa Ahtiala ja Koiskala sekä pohjoisessa Kilpiäinen sisältäen Enonsaaren ja Karjusaaren.
Kaikki 1800- ja 1900-luvuilla liitetyistä alueista kuului Hollolaan lukuunottamatta
Renkomäki (v. 1956), joka kuului Orimattilaan ja Ahtiala, joka liitettiin (v. 1956) Nastolasta.
Vuonna 1978 Lahdesta liitettiin pienet kaistaleet Hollolaan pohjoisessa ja lännessä.

Kartta liitoksista (Wikipedia).

Vuonna 2025 kaupunki on pinta-alaltaan 517,63 km² ja se on 217:nneksi suurin. Maa-alueita on 459,55 km² ja sisävesiä 58,08 km². Vuonna 2016 liitetyn Nastolan osuus tästä oli reilu 360 km².

Nykyisin Lahdessa on 41 kaupunginosaa. Ns. vanhan Lahden alueella ovat: Keski-Lahti, Kartano, Paavola, Kiveriö, Kivimaa, Mukkula, Kilpiäinen, Pesäkallio, Niemi, Möysä, Myllypohja, Kytölä, Viuha, Kunnas, Ahtiala, Koiskala, Järvenpää, Kolava, Kujala, Asemantausta, Laune, Hennala, Okeroinen, Jokimaa, Renkomäki, Ämmälä, Nikkilä, Kerinkallio, Sopenkorpi, Kärpänen, Pirttiharju, Salpausselkä, Jalkaranta. Vuonna 2016 Nastolan kunnan myötä Lahteen perustettiin seitsemän uutta kaupunginosaa: Villähde, Nastola, Uusikylä, Immilä, Ruuhijärvi, Seesta ja Pyhäntakaa.

Lähteet:
Lahden historia (Aimo Halila, Lahden kaupunki 1955)
Lahden historia (toim. Jouko Heinonen, Lahden kaupunki 1980)
wikipedia.fi

Kalevi Oksasen värikaitafilmit

Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry sai muutama vuosi sitten kaitafilmilahjoituksen, joka sisälsi Kalevi Oksasen Lahdessa kuvattua värikaitafilmiä 1960-luvulta, ja jonkin verran myös 70-luvulta. Todennäköisesti tätä materiaalia ei ole esitetty aiemmin ainakaan julkisesti. Lahden Videokuvaajat ry:n Aatos Suomilammin suuren digitointioperaation jälkeen otin asiakseni tehdä esitettäviä koosteita materiaalista, jota olikin runsaasti ja epämääräisessä järjestyksessä. Materiaalissa korostuivat erityisesti Salpausselän kisat sekä kaupunkimaisemat.

Ensimmäinen näytös sisälsikin koosteen Salpausselän kisoista, jotka oli kuvattu pääasiassa 1960-luvulta. Näytös järjestettiin maaliskuussa 2024 Salpausselän kisojen aikaan, kuinkas muutenkaan.

Seuraavan näytöksen koostin syksyllä 2024 järjestettävälle Lahti-viikolle. Näytös sisälsi hienoa (ajan)kuvaa Lahden keskustasta ja sen tuntumasta. Tämäkin filmimateriaali ajoittuu 1960-luvun ensivuosille.

Aineistosta on tulossa huhtikuussa näytös ja esityspäivät on 4.4. ja 5.4., jälkimmäinen näytös on osana lyhytelokuvafestivaali Kinoksen ohjelmistoa. Näytöksen sisältämä kuvamateriaali sijoittuu pääasiassa 1960-luvun Möysän ympäristöön. Näytös tulee huipentumaan tänä vuonna 60 vuotta täyttävän Möysän ostoskeskuksen vihkiäisiin vuodelta 1965. Ostoskeskus tullaan purkamaan lähivuosina.

Lisäksi syksyn Lahti-viikolle (vko 44) on tulossa koostenäytös keskustan (osa 1) ja Möysän (osa 2) materiaalista.

Oksasen kuvaamaa materiaalia on jatkossa mahdollisuus käyttää esimerkiksi dokumenteissa tai muissa historiallisissa julkaisuissa. Materiaali taipuisi omaksikin dokumentikseen, mutta sen työstäminen tällaisiksi vaatisi laajempia resursseja. Joka tapauksessa yleisö on päässyt tutustumaan tähän kaupunkikuvaan ja silloista arkielämää kuvaavaan kallisarvoiseen materiaaliin.

Alla muutamia kuvakaappauksia tuosta materiaalista, jotka on ajoitettu vuosille 1962-64. Kuvat Kalevi Oksasen kaitafilmeistä.

Tuttu näky? Poliisit partioivat Alatorilla.
Vilinää ja vilskettä Vesijärvenkadun ja Aleksanterinkadun risteyksessä. Tähän risteykseen asennettiin vuonna 1965 kaupungin ensimmäiset liikennevalot.
Ruolankatu. Kerrostalojen valmistuminen käsillä. Taloja kutsutaan Seitsemäksi veljeksi.

Kalevi Oksanen -värikaitafilmikooste osa 2: 1960-luvun Möysä esitetään elokuvateatteri Kino Iiriksessä perjantaina 4.4. ja lauantaina 5.4. klo 12.00. Näytös sisältää myös muuta materiaalia kuten vanhoja TV-mainoksia. Ohjelmisto julkaistaan myöhemmin mm. tällä sivustolla.

Osa 1 esitettiin lokakuussa 2024 Lahti-viikolla, ja se sisälsi materiaalia pääasiassa keskustan alueelta. Näistä kahdesta on tulossa yhteisnäytös lokakuussa 2025 niinikään Lahti-viikolla (vko 44). Näytöksiin vapaa pääsy.


Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 3/2024, juttua päivitetty tähän artikkeliin

Kuvapoiminta: Vanha ravirata

Lahden seudulla on järjestetty raveja jo kauppalan aikaan, mm. vuonna 1908 perustetun Lahden Hevosystäväin Seuran toimesta. Samana vuonna perustettiin myös ravirata kaupungin länsipuolelle Kärpäseen.

Harvoin tuleekin ajatelleeksi että rata on jo yli sata kymmenen vuotias. Se olikin aktiivikäytössä vuoteen 1981, aina siihen saakka kun Jokimaan ravikeskus otettiin käyttöön. Radasta on nähtävillä edelleen kavioura. Muut rakennukset on purettu kuten vuoden 1974 Kuninkuusraveihin valmistunut pääkatsomorakennus.

Ravirata koko komeudessaan kenties 1970-luvun lopulla suurmäestä kuvattuna.
Lahden kaupunkiympäristön arkisto

Radalla järjestettiin Kuninkuusraveja yhteensä kymmenen kertaa, seitsemät ensimmäiset vuosina 1924–1930. Kiertävän systeemin vuoksi Kuninkuusravit pidettiin Lahdessa vuosina 1946, 1958 ja 1974. Vuonna 1975 järjestettiin ensimmäinen Suur-Hollola-ajo -suurkilpailu. Rata-aluetta kutsuttiin Lahden Montuksi.

Kuninkuusraveista on Yle Elävässä Arkistossa on tallenne (kesto 37 min) vuodelta 1974 sekä mykkäkooste (2 min) vuodelta 1958, jossa vilahtaa myös presidentti Kekkonen.

Radalla on järjestetty ilmeisesti myös moottoripyöräkilpailuja ainakin 1940-luvulla.

Nykyisin alueella on mm. BMX-pyöräilyrata ja kesällä 2024 siellä järjestettiin Rooster Summer Fest -musiikkifestivaali. Alueella säilytetään myös lunta hiihtoa varten.

Eri yhteisöjen ehdotuksesta viime vuosina alueelle on suunniteltu laajempaa käyttöä ja kaupunki on laatimassa alueella asemakaavaa. Kaavarungon suunnitelmista järjestettiin asukastilaisuus viime vuoden syyskuussa. Hankkeesta on OmaLahti-sivulla tarkempia tietoja.

Vanha ravirata n. 1970-luvulla. Lahden kaupunkiympäristön arkisto
Vanha ravirata n. 1970-luvulla. Lahden kaupunkiympäristön arkisto

Lahden kaupungin karttapalvelussa voi vertailla raviradan muutoksia vuodesta 1946 lähtien, esimerkkinä vuoden 1960 ilmakuva. Kavioura näkyy selvästi vielä vuosia radan sulkemisen jälkeen. Vasta vuoden 2011 kuvassa näkyy, että osa radasta on alkanut pusikoitumaan, erityisesti länsipäässä. Mainittakoon vielä, että vuoden 2016 ilmakuvassa (ja siitä eteenpäin) näkyy sahanpurukasa, jonka alla säilytään lunta tulevia hiihtokausia ajatellen.

Arkkitehti Unto Tupala

Unto Tupala on tullut monille lahtelaisille tutuksi erityisesti kirjoistaan Kun Lahti rakennettiin ja Kun Lahden rakentaminen jatkui. Tupala toimi myös Lahti-Seuran puheenjohtajana ja Hollolan Lahti -lehden päätoimittajana.

Arkkitehdin uralle

Arkkitehdin ura oli nuoren miehen tähtäimessä, mutta tarkemman suunnan ratkaisi kesätyöpaikka. Tupala kysyi kesätyötä kaupunginarkkitehti Kaarlo Könöseltä, mutta hän ei voinut työtä järjestää, vaan kehotti kääntymään asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaaren puoleen. Laisaari järjestikin työpaikan ja niin ratkesi tuleva ura. Yhdyskuntasuunnittelu ja kaavoitus kiinnostivat Tupalaa enemmän kuin kunnallinen talonsuunnittelu. 

Vuonna 1948 Laisaari siirtyi Turkuun ja soitti sieltä syksyllä 1949 Tupalalle tarjoten toisen apulaisasemakaava-arkkitehdin juuri perusteilla olevaa virkaa. Lopulta Tupala vietti Turussa viisi vuotta. Viimeisimpinä aikoina hän joutui mukaan seutukaavasuunnitteluun ja mm. laatimaan siihen liittyviä tilastoja. Mieli veti mielenkiintoisempiin ja haastavampiin töihin.

Joensuun kaupunginarkkitehdin virka tuli avoimeksi vuonna 1954. Tupala tuli valituksi, ja hän hoiti tuota virkaa 9 vuoden ajan vastaten niin rakennusten kuin kaavojenkin suunnittelusta. Tupala ryhtyi Joensuussa tekemään myös omia töitä, ja niiden lisäännyttyä hän luopui virasta keskittyäkseen hoitamaan omaa toimistoa. Se jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi.

Tupala palasi Lahteen Teknisen oppilaitoksen talonrakennusopin lehtoriksi elokuussa 1964. Vuoden 1966 syksystä alkaen Tupala toimi vasta perustetussa Lahden kaupungin yleiskaava-arkkitehdin virassa, kunnes vuonna 1972 tilanne teknillisessä virastossa muuttui niin, että hän päätti hakea Heinolan kaupunginarkkitehdiksi. Siitä virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 1987.

Kiinnostus kotiseutuun

Jo nuoren koululaisen harrastukset viittasivat kiinnostukseen kotiseutyötä kohtaan. Tupala luki mieluummin tietokirjoja ja varsinkin historiateoksia ja vähemmän romaaneja. Häntä kiinnosti ennen kaikkea se, miten ihmiset entisinä aikoina elivät. Kaavoittajan työ johdattaa tekijänsä perehtymään paikkakunnan historiaan, mutta harppaus kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajaksi ei ole kuitenkaan mikään itsestään selvä ratkaisu Unto Tupalankaan kohdalla.

Tupalan vanha tuttu ja seuran puheenjohtaja Mauno Uusitalo pyysi Tupalaa tulemaan Lahti-Seuran kokoukseen. Pahaa aavistamatta hän suostui ja lopulta tuli kokouksessa valituksi Lahti-Seuran puheenjohtajaksi ilman, että oli ollut jäsenenä yhdistyksessä päivääkään. Puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1978 vuoteen 1994. 

Lahden rakentaminen

Unto Tupalan kaksi merkittävintä teosta koskevat Lahden kaupungin rakentamista. Tupala oli kirjoittanut Hollolan Lahteen artikkeleita jo 1980– ja 90-luvulla keskustan tonteista, jotka sijoittuivat vuoden 1878 kaava-alueelle. Hyvän palautteen innoittamana Tupala halusi laajentaa ja koota aiheensa yksiin kansiin. Vuonna 1995 julkaistiin 400-sivuinen teos Kun Lahti rakennettiin – Lahden ydinkeskustan rakentaminen kauppalan ajoista nykypäivään. Kirjassa Tupala käy läpi ruutukaavakeskustan tonttien vuosien saatossa tapahtuneet muutokset.  

Kolme vuotta myöhemmin Tupala julkaisi kirjan Kun Lahden rakentaminen jatkui, joka oli yli 600-sivuinen! Se keskittyi vuonna 1905 vahvistetun kaavan keskustassa sijaitseviin alueisiin.

Ensimmäisen kirjan esipuheessa Tupala valottaa kirjan tarkoitusta, mikä tietysti pätee myös sarjan toiseen osaan. Tarkoituksena oli koota tiedot kaikkien halukkaiden saataville tonteista, niiden omistajista sekä rakennuksista ja rakennuttajista. Muita tarkoituksia oli herättää keskustelua Lahden keskustan kohtaamasta muutoksesta, esitellä kadonnutta kaupunkia ja herätellä muistoja.

Tupala kertoo olevansa kirjoissaan tasapuolinen, mutta ei kantaa ottamaton; Tupala harmitteleekin rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten hävittämistä. 

Noiden kahden massiivisen teoksen jälkeen ilmestyi vuonna 1997 hieman populaarimpi teos Niin oli ennen, entäs nyt?, jonka Tupala teki yhdessä Pertti Hammarin kanssa. Kaupunkikuvan muutosta esitellään hienosti kuvapareilla.

Tupala kuului myös kaupungin nimistötoimikuntaan ja hän oli mukana toimittamassa Marjukka Laapotin Lahden Paikannimistö -kirjaa. Vuonna 1994 julkaistu teos on toiminut tämänkin lehden juttujen kullanarvoisena lähteenä.

Kuten Tupala Kun Lahti rakennettiin esipuheessaan toteaa: ”Yhden sukupolven henkinen anti ei riitä hyvän, muodoiltaan ja elämyksiltään rikkaan ja virikkeellisen kaupungin luomiseen.” 

UNTO TUPALA (1924-2014)

Unto Tupala syntyi Lahdessa kotonaan Vesijärvenkatu 5:ssä vuonna 1924.

Unto Tupala valittiin Lahti-Seuran puheenjohtajaksi vuonna 1978, ja hän toimi siinä tehtävässä aina vuoteen 1994 asti.

Tupalan aloitteesta Hollolan Lahti -lehteä seura alkoi julkaista uudestaan vuonna 1980. Hän toimi lehden päätoimittajana aina 2000-luvulle asti. Tupala myös latoi ja taittoi lehden sekä tietenkin kirjoitti ahkerasti lehteen. 

Lisäksi hän julkaisi tärkeät teokset kuten “Kun Lahtea rakennettiin” ja “Lahden rakentaminen jatkui” sekä ”Niin oli ennen, entäs nyt”?

Hän toimi 12 vuotta myös Lahden taide- ja museolautakunnan puheenjohtajana sekä neljä vuotta valtakunnallisen Museoliiton keskushallituksen jäsenenä. Tupala toimi myös Päijät-Hämeen museoyhdistyksen puheenjohtajana.

Vuonna 1986 Tupala valittiin Suomen Kotiseutuliiton valtuustoon Päijät-Hämeen edustajana.

Vuonna 1995 Tupalalle myönnettiin kotiseutuneuvoksen arvonimi.

Hänet valittiin Vuoden lahtelaiseksi vuonna 1997. 

Tupala palkittiin vuonna 1999 Hämeen taide-mitalilla ja vuonna 2000 Lahti-mitalilla.

***

Artikkelissa mainitut arkkitehdit:

Olavi Laisaari (1907–1982)

Vuodesta 1945 vuoteen 1948 Lahden asemakaava-arkkitehtina sekä uudestaan vuosina 1965–1970. Vuoden 1946 kaupungin laatimassa ensimmäisessä yleiskaavassa oli mm. useita lentokenttiä.

Kaarlo Könönen (1892–1965)

Toimi Lahden kaupungiarkkitehtina vuosina 1929–1955, töitä Lahdessa mm. kaupungintalon laajennus (1934), linja-autoasema (1939), Västeråsin ja Tapanilan asuinalueet sekä Heinolassa vesitorni (1951). 

Lähteet:
Hollolan Lahti 1/1995

Hollolan Lahti  1/1996
Hollolan Lahti 1/2015
Kun Lahti rakennettiin
Lahden rakentaminen jatkui

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2024