Unto Tupala on tullut monille lahtelaisille tutuksi erityisesti kirjoistaan Kun Lahti rakennettiin ja Kun Lahden rakentaminen jatkui. Tupala toimi myös Lahti-Seuran puheenjohtajana ja Hollolan Lahti -lehden päätoimittajana.
Arkkitehdin uralle
Arkkitehdin ura oli nuoren miehen tähtäimessä, mutta tarkemman suunnan ratkaisi kesätyöpaikka. Tupala kysyi kesätyötä kaupunginarkkitehti Kaarlo Könöseltä, mutta hän ei voinut työtä järjestää, vaan kehotti kääntymään asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaaren puoleen. Laisaari järjestikin työpaikan ja niin ratkesi tuleva ura. Yhdyskuntasuunnittelu ja kaavoitus kiinnostivat Tupalaa enemmän kuin kunnallinen talonsuunnittelu.
Vuonna 1948 Laisaari siirtyi Turkuun ja soitti sieltä syksyllä 1949 Tupalalle tarjoten toisen apulaisasemakaava-arkkitehdin juuri perusteilla olevaa virkaa. Lopulta Tupala vietti Turussa viisi vuotta. Viimeisimpinä aikoina hän joutui mukaan seutukaavasuunnitteluun ja mm. laatimaan siihen liittyviä tilastoja. Mieli veti mielenkiintoisempiin ja haastavampiin töihin.
Joensuun kaupunginarkkitehdin virka tuli avoimeksi vuonna 1954. Tupala tuli valituksi, ja hän hoiti tuota virkaa 9 vuoden ajan vastaten niin rakennusten kuin kaavojenkin suunnittelusta. Tupala ryhtyi Joensuussa tekemään myös omia töitä, ja niiden lisäännyttyä hän luopui virasta keskittyäkseen hoitamaan omaa toimistoa. Se jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi.
Tupala palasi Lahteen Teknisen oppilaitoksen talonrakennusopin lehtoriksi elokuussa 1964. Vuoden 1966 syksystä alkaen Tupala toimi vasta perustetussa Lahden kaupungin yleiskaava-arkkitehdin virassa, kunnes vuonna 1972 tilanne teknillisessä virastossa muuttui niin, että hän päätti hakea Heinolan kaupunginarkkitehdiksi. Siitä virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 1987.
Kiinnostus kotiseutuun
Jo nuoren koululaisen harrastukset viittasivat kiinnostukseen kotiseutyötä kohtaan. Tupala luki mieluummin tietokirjoja ja varsinkin historiateoksia ja vähemmän romaaneja. Häntä kiinnosti ennen kaikkea se, miten ihmiset entisinä aikoina elivät. Kaavoittajan työ johdattaa tekijänsä perehtymään paikkakunnan historiaan, mutta harppaus kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajaksi ei ole kuitenkaan mikään itsestään selvä ratkaisu Unto Tupalankaan kohdalla.
Tupalan vanha tuttu ja seuran puheenjohtaja Mauno Uusitalo pyysi Tupalaa tulemaan Lahti-Seuran kokoukseen. Pahaa aavistamatta hän suostui ja lopulta tuli kokouksessa valituksi Lahti-Seuran puheenjohtajaksi ilman, että oli ollut jäsenenä yhdistyksessä päivääkään. Puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1978 vuoteen 1994.

Lahden rakentaminen
Unto Tupalan kaksi merkittävintä teosta koskevat Lahden kaupungin rakentamista. Tupala oli kirjoittanut Hollolan Lahteen artikkeleita jo 1980– ja 90-luvulla keskustan tonteista, jotka sijoittuivat vuoden 1878 kaava-alueelle. Hyvän palautteen innoittamana Tupala halusi laajentaa ja koota aiheensa yksiin kansiin. Vuonna 1995 julkaistiin 400-sivuinen teos Kun Lahti rakennettiin – Lahden ydinkeskustan rakentaminen kauppalan ajoista nykypäivään. Kirjassa Tupala käy läpi ruutukaavakeskustan tonttien vuosien saatossa tapahtuneet muutokset.
Kolme vuotta myöhemmin Tupala julkaisi kirjan Kun Lahden rakentaminen jatkui, joka oli yli 600-sivuinen! Se keskittyi vuonna 1905 vahvistetun kaavan keskustassa sijaitseviin alueisiin.
Ensimmäisen kirjan esipuheessa Tupala valottaa kirjan tarkoitusta, mikä tietysti pätee myös sarjan toiseen osaan. Tarkoituksena oli koota tiedot kaikkien halukkaiden saataville tonteista, niiden omistajista sekä rakennuksista ja rakennuttajista. Muita tarkoituksia oli herättää keskustelua Lahden keskustan kohtaamasta muutoksesta, esitellä kadonnutta kaupunkia ja herätellä muistoja.
Tupala kertoo olevansa kirjoissaan tasapuolinen, mutta ei kantaa ottamaton; Tupala harmitteleekin rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten hävittämistä.
Noiden kahden massiivisen teoksen jälkeen ilmestyi vuonna 1997 hieman populaarimpi teos Niin oli ennen, entäs nyt?, jonka Tupala teki yhdessä Pertti Hammarin kanssa. Kaupunkikuvan muutosta esitellään hienosti kuvapareilla.
Tupala kuului myös kaupungin nimistötoimikuntaan ja hän oli mukana toimittamassa Marjukka Laapotin Lahden Paikannimistö -kirjaa. Vuonna 1994 julkaistu teos on toiminut tämänkin lehden juttujen kullanarvoisena lähteenä.
Kuten Tupala Kun Lahti rakennettiin esipuheessaan toteaa: ”Yhden sukupolven henkinen anti ei riitä hyvän, muodoiltaan ja elämyksiltään rikkaan ja virikkeellisen kaupungin luomiseen.”
UNTO TUPALA (1924-2014)
Unto Tupala syntyi Lahdessa kotonaan Vesijärvenkatu 5:ssä vuonna 1924.
Unto Tupala valittiin Lahti-Seuran puheenjohtajaksi vuonna 1978, ja hän toimi siinä tehtävässä aina vuoteen 1994 asti.
Tupalan aloitteesta Hollolan Lahti -lehteä seura alkoi julkaista uudestaan vuonna 1980. Hän toimi lehden päätoimittajana aina 2000-luvulle asti. Tupala myös latoi ja taittoi lehden sekä tietenkin kirjoitti ahkerasti lehteen.
Lisäksi hän julkaisi tärkeät teokset kuten “Kun Lahtea rakennettiin” ja “Lahden rakentaminen jatkui” sekä ”Niin oli ennen, entäs nyt”?
Hän toimi 12 vuotta myös Lahden taide- ja museolautakunnan puheenjohtajana sekä neljä vuotta valtakunnallisen Museoliiton keskushallituksen jäsenenä. Tupala toimi myös Päijät-Hämeen museoyhdistyksen puheenjohtajana.
Vuonna 1986 Tupala valittiin Suomen Kotiseutuliiton valtuustoon Päijät-Hämeen edustajana.
Vuonna 1995 Tupalalle myönnettiin kotiseutuneuvoksen arvonimi.
Hänet valittiin Vuoden lahtelaiseksi vuonna 1997.
Tupala palkittiin vuonna 1999 Hämeen taide-mitalilla ja vuonna 2000 Lahti-mitalilla.
***
Artikkelissa mainitut arkkitehdit:
Olavi Laisaari (1907–1982)
Vuodesta 1945 vuoteen 1948 Lahden asemakaava-arkkitehtina sekä uudestaan vuosina 1965–1970. Vuoden 1946 kaupungin laatimassa ensimmäisessä yleiskaavassa oli mm. useita lentokenttiä.
Kaarlo Könönen (1892–1965)
Toimi Lahden kaupungiarkkitehtina vuosina 1929–1955, töitä Lahdessa mm. kaupungintalon laajennus (1934), linja-autoasema (1939), Västeråsin ja Tapanilan asuinalueet sekä Heinolassa vesitorni (1951).
Lähteet:
Hollolan Lahti 1/1995
Hollolan Lahti 1/1996
Hollolan Lahti 1/2015
Kun Lahti rakennettiin
Lahden rakentaminen jatkui
Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2024