Paperinen Lahen Lehti tulossa

Lahen Lehen ensimmäisen numero näki päivänvalon vuonna 2008. Tämän jälkeen lehti on vaikuttanut ainoastaan internetissä, mutta nyt kahdeksan vuoden tauon jälkeen lehti palaa uudella julkaisuajatuksella ja formaatilla. Julkaisu pysyy edelleen ilmaisjakelulehtenä ja lehdestä julkaistaan myös sähköinen näköislehti Lahen Lehen nettisivuilla.
Seuraava lehti ilmestyy marraskuussa, ja tulevien lehtien ilmestymisaikataulu julkaistaan tällä sivulla myöhemmin.

Lehti kertoo uutismaisen tiiviisti lahtelaisista asioista, ilmiöistä, ihmisistä ja tapahtumista. Vuoden 2016 ensimmäisessä numerossa on aiheena mm. Lahden seudun höyryjuna-ajot, Tirran stand up -club, kotiseututatuoinnit, Lahti-filmit ja -valokuvat.

Elokuussa ilmestyvän lehden mainospaikat ovat varattu. Lisää ilmoitustilaa tarjolla tulevissa lehdissä. Ilmoitus näkyy myös näköislehdessä.

Lehteä on saatavilla mm. elokuun höyryjunista, VisitLahti-toimipisteestä, elokuvateatteri Kino Iiriksestä, ravintola Tirrasta sekä muista myöhemmin ilmoitetuista toimipisteistä Lahden seudulla.

Lisätietoja numerosta 1/2016

Kirja-arvio: Poimintoja Päijät-Hämeestä

kansi2015Päijät-Hämeen Tutkimusseuran vuosikirja 2014 perehtyi Lahden paikkoihin, vuonna 2015 tarkastelussa oli koko Päijät-Häme.

Vuonna 2011 Päijät-Hämeen liitto julkaisi silloiseen UusiKunta-kuntaliitosprosessiin liittyen Jouko Heinosen tekemän Päijäthämäläinen kuntaidentiteetti – Kuntien palvelurakenteiden kehittämisprojekti.

Heinosen yllättävän kuoleman takia Esa Hassinen saattoi tutkimuksen loppuun.  Tutkimuksessa Heinonen pohti päijäthämäläistä identiteettiä.

Samaa aihetta sivuaa Tutkimusseuran vuosikirja, joka nostaa eri kirjoittajien toimesta paikallisesti ja seudullisesti mielenkiintoisia poimintoja ympäri maakuntaa. Kirja on erinomainen esittely Päijät-Hämeestä, sen eri kolkkien ominaisuuksista ja ilmiöistä, joiden kautta rakentuu päijäthämäläisyys ja sen rikkaus, kuin myös kuntakentällä kohdatut haasteet.

Alkusanoista vastaa Tutkimusseuran puheenjohtaja Ville Marjomäki ja johdannon on kirjoittanut Matti Oijala. Kirjan ovat toimittaneet Oijala, Jukka Oksa, Saara Hakaste ja Ossi Nummela.

Kirjaan on kirjoittanut 16 henkilöä, ja jokainen kirjoittaja on tuonut oman näkymyksen tietystä aiheesta liittyen omakohtaisiin kokemuksiin ja/tai tutkimuksiin ja tilastoihin.

Jostain syystä, ehkä kiinnostavien aiheiden puolesta, kirjasta nousee kaksi kuntaa selkeästi esille: Sysmä ja Asikkala. Molemmassa on toki tullut vierailtua useamman kerran, mutta kirjoitusten kautta molemmista kunnista avautuu lahtelaiselle aivan uusia asioita.

Sysmä on Päijät-Hämeen itsenäinen (itsepäinen?) entinen Suur-Sysmä. Heikki Helinin tyyli kirjoittaa aiheesta on innostava, tarjoten kunnallistaloudellista faktaa.

Sysmästä kirjoittaa myös Heidi Andersson, joka valottaa ruotsikielisten sysmäläisten vaiheita.

Pauli Leimion kirjoittaa koko kansan rakastamasta viihdetaiteilijasta Olavi Virrasta ja hänen merkityksestään kunnalle, mikä kulminoitui Sysmään pystytettyyn patsaaseen.

Asikkalasta kirjoittavat Anneli Mäkelä-Alitalo ja Tapio Blåfield (toim. Liisa Tarjanne).

Mäkelä-Alitalo pohtii Asikkaan identiteettiä. Blåfield käy läpi Asikkalan kirkkomäkeä ja siihen liittyvää kulttuurihistoriaa, jonka yksi osa hävisi vuonna 2007, kun vanha, mutta hyväkuntoinen seurakuntatalo purettiin.

Asikkalasta jatkaa Matti Oijala, joka valottaa Asikkalan ja Nastolan vartiomäkiä. Oijalan kirjoitus on mielenkiintoinen yhdistelmä historiallista faktaa ja pohdintaa vanhasta viestintämuodosta, jota on harjoitettu aina esihistorialliselta ajalta 1700-luvulle asti.

Kirjassa olevia selkeitä luontoaiheita ovat Matti Verran kirjoitus, jossa hehkutetaan Etelä-Päijänteen puhtautta, ja Antti Hovi kertoo Lahden seudun ketokasvillisuudesta.

Kulttuuriin ja esittävään taiteeseen liittyy useampikin kirjoitus.

Marja Mattlar kirjoittaa matkasta Vuorenkylästä Pariisiin ja matkan vaikutuksista musiikkiinsa.
Timo Taulon teatteri on valjastettu kylän yhteisöllisyyden rakentajaksi, lisäksi Petri Görman ja Juha Pihanen kirjoittavat kansantanssista “vientituotteena”.

Lahteen liittyvässä artikkelissa Saara Hakaste kirjoittaa perusteellisesti Viipurin perinnöstä kaupunkimme musiikkielämälle(kin).

Tapio Mattler kirjoittaa Hartolan Vuodenkylän perinnemaisemasta, jonka Maatiainen valitsi vuonna 2013 vuoden perinnemaisemaksi. Artikkeli tuo esille Harjun maiden ja tilan vaiheita aina 1500-luvulta nykypäivään asti.

Nimistön kimppuun käy Jouko Mattila pohtien: miten nimet ovat muodostuneet ja miten nimet vaikuttavat identiteettiin.

Merja Taavila kertoo Päijät-Häme-wikistä ja lopuksi Jukka-Pekka Teiton Ursan havaintokeskuksesta Artjärvellä.

Poimintoja Päijät-Hämeestä on hyvä ja monipuolinen katsaus maakuntaamme. Kirja kertoo hyvin niistä asioista jotka ovat tärkeitä ja tunnettuja asioita paikallisesti, samalla vähemmän tunnettuja muualla maakunnassa.

Tutkimusseuran vuosikirja johdattaa pohtimaan tai syventämään tietämystämme maakunnastamme.

Miksi Päijät-Häme koetaan alisuoriutujana? Onko meillä rohkeutta löytää vihreästä järvien maakunnasta yhteistä hyvää ja samalla korostaa niitä erityisominaisuuksia, joita kuhunkin paikkaan liitetään, Lahden toimiessa Salpausselällä porttina Etelä-Suomen ja Keski-Suomen välissä.

Artikkeli on julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 1/2016

Kalustesarjan kimpussa osa 5

Tämänkertaisessa katsauksessa ei paljon ole kerrottavaa, mutta jatkan kuitenkin kirjoitussarjaa. Kuviakaan en ottanut, sillä aihe on tuttu viime kirjoituksesta.

Tällä kertaa kävin huhtikuussa Wellamo-opistolla jälleen maalaushommissa. Opisto tarjosi edukkaasti kolme arki-iltaa puu- ja ja metallitöihin.

Iltapajojen ensimmäinen ilta meni tyystin hiontatouhuissa. Hiottavaa oli sen verran että, paperia piti hakea lisää ”paikallisesta sekatavarakaupasta”. Aiemmasta maalauskerrasta jääneet muutamat valumat piti hioa pois. Toisaalta maalia ei ollut tarpeeksi joissakin pinnoissa.

Keskiviikkona pääsin varsinaisin tositoimiin. Opettajan pienellä avustuksella kävimme läpi maalauksen vaiheet sekä ruiskun toimivuuden. Lisäksi opettaja sekoitti ohenteen ja maalin, saadakseen maalille halutun viskositeetin.

Tällä kertaa ruiskumaalaus sujui varmemmin ottein. Selvästi kehitystä edelliseen kertaan. Työ sujui paremmin kuin viimeksi, ja nopeammin. Jälkikin vaikutti paremmalta.

Torstaina hain osat pois niiden kuivutta vuorokauden. Täysin tyytyväinen en ollut ollut, joten vielä kuten edelliseen kertaan. Parantamisen varaa vielä jäi. Jotkin kalustesarjan osat kaipaavat vielä kolmannen maalikerroksen.

Joka tapauksessa projekti etenee – hitaasti – mutta ”eteenpäin on menty”.

Lahti110-juhlavuosi – kooste

Vuoden 2015 syksy oli mm. kotiseutuyhdistys Lahti-Seuran osalta hyvinkin tapahtumarikas: perinteisen vuosijuhlan lisäksi juhlittiin tällä kertaa 110-vuotiasta Lahtea. Lahden kaupunki täyttää 1. päivä marraskuuta vuosia, ja viime vuonna kyseessä oli “juhlallinen” tasavuosi eli 110 vuotta.

Juhlavuoden epävirallisen logon suunnitteli Sauli Hirvonen

Juhlavuoden epävirallisen logon suunnitteli Sauli Hirvonen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lahden kaupunginmuseon ylläpitämällä Kuka, mitä, Lahti -sivusto kertoo kaupungin syntyvaiheista seuraavaa:

Keisari Nikolai II antoi asetuksen Lahden kaupungin perustamiseksi Pietarhovissa marraskuun ensimmäisenä päivänä 1905. Tapaus jäi pahasti meneillään olleen suurlakon varjoon. Lakon seurauksena myöskin tieto kaupunginoikeuksien saamisesta tuli Lahteen vasta kahden viikon kuluttua päätöksestä. Kauppalanhallitus merkitsi kokouksessaan 18.11. lakonisesti tiedokseen, että ‘kauppala on juuri saanut kaupunginoikeudet’.”

Kaupungin syntyvaiheista on luettavissa tiivistelmä täällä.

Satavuotiaan kaupungin juhlistaminen oli tietenkin oma merkkipaalu Lahden historiassa, mutta vuosi 2015 jää sikälikin historialliseksi, että nyt juhlittiin viimeisen kerran “vanhaa Lahtea”. Vaikka kaupungin rajat ovat muuttuneet kaupungiksi tulon jälkeen, tuleva kahden itsenäisen kunnan liitos on historiallinen.

Vuoden alusta voimaan astunut kuntaliitos Nastolan kanssa tuo oman lisämausteen myös tulevien vuosien merkkipäivään.

Juhlallisuuksista

Kaupunki ei varsinaisia juhlallallisuuksia järjestänyt, mutta sosiaalisessa mediassa on kuluvana vuonna pyörinyt LiveLoveLahti -kampanja. Siinä esitellään lahtelaisia eri toimissaan ja samalla kysellään kuulumisia. Syksyllä Lahden kaupunki toteutti juhlavuotensa kunniaksi kaupunkilaisten unelmia.

Lahden museo julkisti sivuillaan juhlavuoden ohjelmiston, ja se sisältääkin monipuolista tapahtumaa. Museo on mm. toteutettanut Etelä-Suomen Sanomien kanssa “11 lehtikirjoitusta 110-vuotiaasta Lahdesta”. Julkaistut jutut ovat luettavissa pdf-muotoisena museon sivuilta.

Museo julkaisi Albumit auki -sivulla Lahti110-postikorttikokoelman.

Kaupungissa tapahtui tietysti paljon muuta. Useat tahot ovat järjestämässä juhlavuoteen liittyviä tempauksia ja tapahtumia sekä juhlintaan liittyvää oheisohjelmaa. Yksi tällainen on taho oli Lahti 110v – Potrettikuvaamo Marttinen.

Juhlaviikonloppu 

Lahti-Seura oli monessa mukana järjestäjänä tai ainakin jollain tavalla yhteistyössä järjestämässä erityyppistä ohjelmaa mm. juhlaviikonlopulle 31.10.-1.11.2015.

Syntymäpäivän aattona lauantaina järjestetttiin entisessä teatteriravintola Tirrassa “viralliset epäviralliset” juhlat kaupungin kunniaksi.

Alkuillasta on yleisöä viihdytti Jump’n Blues Society, joka tanssitti juhlaväkeä. Kolmessa osassa esiintynyt JBS oli erittäin viihdyttävä kokemus ja ilo oli myös katsella tanssahtelevia pareja. Orkesterin yhtenä artistina toimi itse potrettikuvaamon leidi, joka esitti ikivihreitä suomalaisklassikoita.
Samaan aikaan itsensä pystyi kuvauttamaan Lahti110v.-potrettikuvaamossa.

Tirrassa paikalla oli myös Lihamukiäijät, jotka myivät lahtelaista “perinneruokaa”, lihamukia.
Tapahtumassa riitti väkeä tungokseen asti.

Illan ohjelmisto koostui live-musiikin ohella Lahen Elmun vuosittaisessa gaalasta, jossa palkittiin Päijät-Hämeen musiikkivaikuttajia mm. pitkän uran tehnyt Tapani Ripatti. Illan esiintyvät artistit olivat niinikään paikallisia. Illan aloitti nuori artisti Assi Ilona, joka säväytti hienolla soulahtavalla otteella. Toisena Club De Lay, joka poppimainen katusaundi sopii ravintolatunnelmaan. Illan päätti vauhdikas ja kokenut punkbändi Flippin’ Beans.

Päivän tapahtuman järjestivät Lahti-Seura ry, Lahenlehti.net, Lahen Elmu ja Tirra.

Mainittakoon, että juhlinta ei rajoittunut yhteen kerrokseen vaan alakerrassa ravintola Torvessa Lahtiblogi järjesti oman tapahtuman, jossa kerättiin varoja Antti Sepposen Lahtikirjalle. Kirja julkaistiinkin 2.12.2015

Lahti-Seuran vuosijuhla

Vuosijuhla on järjestetty perinteisesti kaupungin syntymäpäivänä eli ensimmäisenä päivänä marraskuuta, ja tänä vuonna se osui sunnuntaille. Juhlapaikkana toimi elokuvateatteri Kino Iiris.

Viime kesänä Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry muutti teatterisalin viereissä olevaan Tammisaliin. Samoihin tiloihin saatiin myös kuvien ja filmien digitointiin omat tilat, joissa toimivat myös Lahden Videokuvaajat ry ja Lahti-Seura. Niinpä juhlat järjestettiin luonnollisesti samassa talossa, ja olihan juhlan jälkeen tarkoitus katsoa Lahti-filmejä.

Tämän vuotinen juhla oli sikäli erityinen, sillä samalla kun juhlittiin 110-vuotista Lahden kaupunkia, myös Lahtea nykymuodossaan viimeistä kertaa.

Tilaisuuteen oli lupautunut juhlapuhujaksi kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta. Hän pitikin erinomaisen puheen, joka on luettavissa Hollolan Lahti -lehdessä 3/2015.

Allekirjoittaneen (Lahti-Seuran puheenjohtajan ominaisuudessa) tervetuloasanojen jälkeen, puheenvuoron sai Nastola-seuran puheenjohtaja Matti Oijala. Hän kertoi laatimastaan uuden Lahden visiosta ja esitti paikalla olleelle kaupunginjohtajalle kutsun keväiseen kotiseutuseminaariin, jossa on tarkoitus käsitellä uuden kaupungin visiota ja haasteita.

Tilaisuudessa jaettiin Vuoden lahtelainen -tunnustus. Vuoden lahtelainen 2015 on Onerva Vartiainen.

Juhlan musiikkiesityksestä vastasi Duo Karhos. Klarinetissa Väinö Verneri, jota Matti Karhos säesti pianolla. Duo esitti kaksi erinomaista kappaletta.

Kuluvan vuoden vuosijuhlassa juhlistetaan 70-vuotiasta Lahti-Seuraa.

Lahti-filmejä 

Vuosijuhlan jälkeen viides Lahti-filmi -iltama. Näytöksen kattava ohjelmisto järjestettiin yhdessä Päijät-Hämeen Elokuvakeskuksen ja Lahden Videokuvaajien kanssa sekä Kansallinen Audiovisuaalinen Instituutti (KAVI) kanssa.

Keijo Skippari esitti näytöksen avaussanat ja kertoi mm. Albumit auki -hankkeesta.

Samana päivänä avautui Kino Iiriksen aulassa valokuvanäyttely, joka vaihtuu alkuun kuukausittain, myöhemmin joka toinen kuukausi.

Juhla ja filminäytös olivat erittäin onnistuneita ja ihmiset olivatkin tyytyväisiä näkemäänsä.

Seuraava Lahti-filminäytös järjestetään 28.2.2016 ja se on osana Nostalgiakino-tapahtumaa.

Valokuvaseminaari kirjastossa

Albumit auki -hankkeeseen liittyen seura järjesti yhteistyössä kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kanssa valokuviin keskittyvän seminaarin ja keskustelutilaisuuden Lahden pääkirjaston auditoriossa 1.12.

Merja Taavila kertoi Päijät-Häme wikistä. Janne Ridanpää, joka on myös Lahti-Seuran hallituksen jäsen, kertoi digitoinnista ja arkistoinnista. Ridanpään jälkeen oli vuorossa Sari Kainulainen Lahden kaupunginmuseon kuva-arkistosta, esitteli museon toimintaperiaatteista. Lopuksi Keijo Skippari ja allekirjoittanut esittelivät Albumit auki -hankkeen.
Tilaisuudessa kuultiin mielenkiintoisia puheenvuoroja sekä keskustelua aiheesta.

Lahtelaisen sanakirjan julkaisu

Hannu Kivilän Lahtelaisen sanakirja julkistamistilaisuus järjestettiin Lahden Historiallisella museolla 2.12. Samana päivänä kirja tuli myös myyntiin.

Kirjan myynti alkoi heti vilkkaasti ja se saatiinkin “pois käsistä” jo ennen joulua. Kirjasto onkin tulossa toinen painos. Kirjasta lisää täällä.

Hannu Kivilä: Lahtelaisen sanakirja

Loppuvuodesta 2015 saatiin jatkoa Hannu Kivilän vuonna 2007 julkaistulle Lahtelaisen lukukirjalle, kun Lahti-Seuran ja Lahden kaupunginmuseon kustantama Lahtelaisen sanakirja julkaistiin. Lukukirja on kiinnostanut lahtelaisia edelleenkin.

Lahtelaisen sanakirjan julkistaminen tapahtui Lahden historiallisessa museossa keskiviikkona 2.12. Kaupunginmuseon Hannu Takala, ja allekirjoittanut Lahti-Seuran puheenjohtajan ominaisuudessa, sanoimme alkuun muutaman sanan kirjan julkaisusta. Paikalla oli myös kirjan taittaja Hannu Laitinen.
Alustuspuheenvuorojen jälkeen Hannu Kivilä kertoi kirjan synnystä, jonka yhteydessä paikallaolijat esittivät hänelle kysymyksiä. Kivilän puheenvuoron jälkeen syntyikin keskustelua.

Tilaisuudessa Lahden kartanonystävät järjesti erinomaisen kahvitarjoilun.

Kirja oli tullut myyntiin julkaisupäivän aamulla ja sitä on vielä muutama kappale myynnissä Lahden museokaupasta sekä elokuvateatteri Kino Iiriksen lipunmyyntipisteestä (teatterin aukioloaikoina). Lisäksi kirjaa oli saatavilla Pro Puu -gallerian myymälästä, Suomalaisesta kirjakaupasta, torin joulukylästä ja Aleksanterinkadun Pop Up Centeristä.

Lahti-Seuran osuus hupeni todella nopeasti ja joulukuun puolivälissä seuran varasto oli jo käytännössä myyty. Toinen painos on tulossa helmikuussa.
lahtelaisensanakirja_kansi

Lahtelaisen sanakirja

Hannu Kivilän Lahtelaisen Sanakirja kertoo kaupungista asioita monipuolisesti ja samalla lyhyesti ja ytimekkäästi. Kysymyksessä ei ole murresanakirja eikä varsinainen tietosanakirjakaan. Opus keskittyy sanakirjamaisen tiiviisti Lahteen olennaisesti liittyviin asioihin kuten esimerkiksi henkilöihin, yrityksiin, ravintoloihin, rakennuksiin, paikallisiin erikoisuuksiin, kulttuuriin ja urheiluun.

Kivilä on käyttänyt tietolähteenä mm. kirjallisuutta, sanomalehdistöä, joitakin haastatteluja, nettiä, karttoja, puhelinluetteloita. Sanakirjan on tarkoitus toimia myös eräänlaisena täydentävänä elementtinä aiemmin Kivilän laatimaan Lahtelaisen lukukirjaan, joka julkaistiin vuonna 2007.

Sisältö pyrkii olemaan tasapuolinen aihepiireihin ja eri vuosikymmeniin nähden. Esimerkiksi mainitsemisen arvoisia lahtelaisia tai esimerkiksi lahtelaisia yrityksiä on satoja. Mukana on vain henkilöitä, joilla on kaupungissa laajemminkin tunnettu lempinimi, ja yrityksistä Kivilä on kirjannut mukaan lähinnä vain sellaisia, joilla on tunnettavuutta Lahden ulkopuolella tai joiden toimiala tai nimi on persoonallinen tai joihin liittyy muita kuriositeetteja. Paikan- ja kadunnimistä on aikoinaan julkaistu kaiken kattava tutkimus, joten siltä saralta on mukana vain joitakin kirjoittajan mielestä kiinnostavimpia esimerkkejä.

Hannu Kivilä toivoo, että kirjan kansien välistä löytyisi vastaukset mahdollisimman moneen kaupunkiamme koskevaan kysymykseen, tai että sisältö kokonaisuudessaan herättäisi paljon erilaisia muistoja, tunnelmia tai jutustelun aiheita.

Artikkeli on julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 3/2015. Osa tekstistä perustuu Hannu Kivilän esipuheeseen