Kalustesarjan kimpussa osa 4

Kolme vuotta sitten alkaneessa kalusteprojektissa tapahtui jälleen pientä edistymistä. Tai oikeastaan aika paljonkin ja näkyvääkin.
Ilmottauduin Wellamo-Opiston yhden päivän puutyökurssille. Mahdollisuutta oli toki useammalle päivälle, mutta ajattelin että yksi päivä riittäisi tähän tarkoitukseen. No, kaksihan siihen olisi tarvittu.

Kalusteet tai tässä vaiheessa vielä sen osat, oli tarkoitus ruiskumaalata. Maalin olin hankkinut jo aikapäiviä sitten. Maalina käytin Futura 40 (uretaanialkydi, puolikiiltävä), jonka ohenteena käytin Teknosolv 9500 (lakkabensiinä).

Ruiskumaalausta olin kokeillut aiemmin vain kerran jokunen vuosi sitten puuseppäkoulutuksessa, jonka yhteyteen kuului myös lyhyt pintakäsittelykurssi. Se olikin aiheeseen pinnallinen käsittely, niinpä tiesin tarvitsevani maalauksessa hieman opastusta.
Olin hankkinut itselle halpiskynäruiskun pienoisrautatietä varten, mutta en ollut vielä päässyt sitä testaamaan.

Aikuiskoulutuskeskuksen puusepänverstaasta löytyi perinteiset höyläpenkit, konesalista mm. pöytäsirkkeli ja vannesaha sekä sorvaukseen, höyläämiseen ja hiomiseen tarvittavat koneet. Samassa pajassa tehdään myös metallitöitä, ja niillekin löytyivät omat asianmukaiset tilat. Kuten myös maalaamiseen.
16042015006

Heti aamusta, lämmittelynä pilkoin pöytäsirkkelillä muutaman täysikokoisen vanerin muihin tarpeisiin. Päivän varsinaiseen toimeen pääsin, kun aamun ensimmäinen ruiskumaalaja oli saanut oman urakkansa päätökseen. Häneltä sain opastusta ruiskun toimintaan, joka ei ollutkaan niin vaikea mitä muistin.
Ilmanpaineen säätämiseen vaikutti mm. se, mikä oli maalin viskositeetti ja minkälaista pintaa haluttiin. Tässä tapauksessa mentiin kuitenkin oletusasetuksilla.

Sekoitin maalin ja opettaja lisäsi ohenteen, jota ohjeen mukaan tarvittiin noin 10-15 %.
Siitä tulikin hyvin juoksevaa, hieman maitomaista. Tämän jälkeen testasin muutamaan em. vanerinpalaan ruiskun toimintaa, samalla hain tuntumaan. Kun testit oli tehty, olikin jo aika ryhtyä hommiin, sillä kuluisi 4 tuntia ennen kuin osat olisivat kosketuskuivia ja pois vietävissä.

Minulla oli mukana kaikki kaluston osat eli neljän jakkaran istuimet, jalat ja niiden yläsarjat. Pöytälevy oli vielä kahdessa osassa. Pöydän jalat olivat kiinni yläsarjassa (mutta purettavissa osiin), jotta sen käsittely olisi helpompaa tilanteen mukaan. Se olikin maalausvaiheessa etu että jalat olivat jo valmiiksi pystyssä. Haastellisempia olivat pienet osat, kuten jakkararoiden sarjat ja jalat.

Kaikki osat sain maalattua, vaikka tuntui että pidin turhaa kiirettä. Aivan tyytyväinen en lopputulokseen ole: joissakin kohdissa on selkeitä valumia, jossakin taas maalia liian niukalta. Kuitenkin välihionnan jälkeisen maalauksen jälkeen uskaltaa sanoa mikä on lopputulos. Nyt sain paljon kokemusta ja ensi kerralla osaan ottaa huomioon monia sellaisia asioita, joihin nyt ei ehkä osannut varautua. Osaan suunnitella paremmin aikataulun sekä maalausolosuhteisiin on hyvä tutustua tarkasti etukäteen.
Seuraavasta maalausprojektista sitten myöhemmin.

Vastaa