Suomessa asemanseudut ovat olleet viime vuosina voimakkaiden uudistusten kohteina, useinmiten tämä liittyy tavaraliikenteen vähenemiseen, kun kuormaus ja muu teollisuustoiminta radan varrella lakkaa. Teollisuusrakennuksille löydetään uutta käyttöä tai ne puretaan, ja lisää tonttimaata saadaan, kun käyttämättömät kiskot puretaan. Maankäyttöä halutaan tehostaa ja näin radan varsille muodostuu uutta toimintaa.

Tavaratapiha tullee väistymään rakentamisen tieltä jossain vaiheessa. Lahden maamerkit Salpausselkä ja radiomasto(t). (Kuva: Sauli Hirvonen)

Yhtenä hyvänä esimerkkinä Tikkurila, jossa lentokenttäradan rakentamisen yhteydessä aseman viereen on noussut uusia rakennuksia, mm. tornitalo. Vantaa haluaa nostaa profiiliaan ja yleisestikin kaupungit haluavat viestittää että junamatkalainen saapuu nimenomaan kaupunkiin. Tietysti tällaisessä tilanteessa kaupungit alkavat toistamaan tiettyjä rakennemalleja, jolloin aseman seuduista muodostuu yksitoikkoisia. Toki yksitoikkoisuuden perinne on jo niiltä ajoilta, kun rautateitä on rakennettu: onhan useat asemat rakennettu samoin piirustuksin. Tässä on tietysti se ero, että asemat puistoineen olivat omia yksiköitä ja kokonaisuuksia, jotka olivat valtion omistuksessa.
Nykyään asemanseudut, ainakin isommissa kaupungeissa halutaan liittää selkeästi osaksi taajamaa.

Nykyään teiden suunnittelussa pyritään ottamaan huomioon maisemalliset asiat. Esimerkiksi Lahdessa kehätien suunnittelussakin on otettu huomioon maisemaseikat, nimenomaan autoilijan kannalta. Ei ole enää yhdentekevää miltä teiden reunustat sekä muut rakenteet näyttävät.

Miten tämä sama toteutuu radanvarsien suunnittelussa? Radanvarret ovat jokaisen kaupungin käyntikortteja, luoden mielikuvaa kulloisestakin ohitettavasta kaupungista. Vilkkailla rataosuuksilla kulkee päivittäin useita tuhansia matkustajia, joten miltä kukin kaupunki näyttäytyy junamatkustajan silmin, vaikkapa välillä Helsinki-Lappeenranta?
Usein radan varteen on sijoittunut runsaasti teollisuutta ja niiden yleisilme on usein epäsiisti tai ainakin koetaan. Itse en näe tällaisia ”rosoisia takapiha” -näkymiä sinänsä ongelmallisina, niissä on kuitenkin elämisen makua. Toki on ymmärrettävä, ettei edellä mainittua näkemystä ei jaa välttämättä kovinkaan moni. Lahdessakin uutta rakentamista on keskittynyt vanhoille teollisuusalueille, mm. Tornatoriin.

Suurempana ongelmana näen suljetut seinäalat, jotka eivät kerro kaupungista mitään. Tietysti niiden rakentaminen lähtee käytännöllisistä lähtikohdista, toimien mm. melusuojana. Tosin nykyään junat ovat hiljaisia ja ongelmaksi muodostuukin ääntä enemmän tärinä, joka korostunee savisilla mailla. Jos junasta joutuu katselmaan pitkän matkaa yksinkertaista seinää, ei sellainen luo kovin mielikuvaa dynaamisesta kaupungista. Ja mitä kaupunki haluaa piilotella?

Lahden radanvarsi

Entä miten Lahdessa radan varrelle kuuluu? Olen sivunnut aihetta aiemmin kahdesti (aiheesta Radanvarren ideakilpailu ja Salpausselän sillat osa 2). Edellisistä kirjoituksista on paljon tapahtunut: Matkakeskus on valmistumassa ja aseman itäpuolelle, ensimmäisen ”HTC-talon” viereen on noussut toinen. Robottiparkkitalo on noussut aivan radan viereen.

Asemanpäällikön talosta on käynnissä parhaillaan tarjouskilpailu. Rakennuksen ja tontin säilyttäminen rahoittaa aluetta huomattavasti, ja luo omaleimaisuutta, erottuen muista copypaste-asemaseuduista.

Idemmäksi mentäessä, entisen Askon alue, on kuuma aihe. Renorin omistamalle rakennuksille suunnitellaan kokonaan uutta kaupunginosaa. Alue on ollut myös osana radanvarren kokonaissuunnitelmaa.

Askon tehtaat vuonna 2006. (Kuva: Sauli Hirvonen)

Rautatieaseman länsipuoli vuonna 2009. (Kuva: Sauli Hirvonen)

Kaupunkin on laatinut asemakaavan aseman länsipuolelle. Siinä postitalo puretaan ja tilalle nousee useita 7-8-kerroksisia kerrostaloja, ja yksi 10-kerroksinen tornitalo. Hyvä että aseman seutu liitetään osaksi kaupunkikeskustaa ja se, että alueella saadaan uusia palveluja ja muuta liiketoimintaa. Valtatie 12 siirto etelämäksi tullee rauhoittamaan liikennettä. Aseman länsipuolen(kin) suunnittelu ja rakentaminen jatkuu tulevina vuosikymmeninä, kun ratapiha siirtyy ja rakentamiseen vapautuu lisää tonttimaata. Radan eteläpuolella Starkin alueen kaava on jo pitkällä.

Aseman välittömässä läheisyydessä olevat Keski-Lahden kaupunginosan kortteleille 165 ja 166 on siis nousemassa uusia rakennuksia. Lahti-Seura ry on antanut oman lausuntonsa kaavasta. Siinä mm. todetaan: ”Kaupunki- ja maisemakuvallisesti on tärkeää, että Mannerheimintien varrelle nousevien talojen korkeus eivät etelästä ja kaakosta katsottuna estä näkymää Radiomäelle. Salpausselkä ja Radiomäki kuuluvat olennaisesti Lahden kaupunki-identiteettiin, joiden merkityksen kaupunkiin saapuva huomioi.
Tämä seikka on hyvä ottaa huomioon myös jatkossa länteen suuntautuvassa radanvarren suunnittelutyössä.”

Lahdessa ja Lahdesta jää mieleen vihreä Salpausselkä radiomastoineen, jonka juurella sijaitsee tiivis, urbaani kaupunkikeskusta. Radiomäen nämä näkymät (erityisesti etelään) on säilytettävä jatkossakin. Onhan Lahti Salpausselän kaupunki.