Salpausselän sillat osa 2

Kirjoitin elokuussa 2009 artikkelin Salpausselän sillat, jonka tarkoituksena oli esitellä niitä mahdollisuuksia, joita maastollinen vaihtelevaisuus Lahdelle luo, kulminoituen Salpausselkään. Tässä artikkelissä jatkojalostetaan tuota silta-ajatusta radanvarren suunnittelussa. Sen kaava-alue on nähtävillä kaupungin sivuilla.

Kaupunki järjesti vuonna 2012 radanvarren suunnittelukilpailun, josta kirjoitin jo saman vuoden elokuussa ja joulukuussa. Kiinnitin huomion pääasiassa Salpausselän ja radan väliseen alueeseen, johon jää Mannerheiminkadun eteläpuolelle kapeahko kaistale, siitäkin huolimatta, jos ratapihan toiminnnot siirtyvät alueelta: ”Selän ja radan välissä Mannerheiminkatu kulkisi ikäänkuin kuilussa. Yksi ehdotus olisi kattaa tie tältä kapeimmalta osuudelta ja ulottaa radiomäen vihervyöhyke radalle asti, niin kuin se oli ennen tien rakentamista. Näin saataisiin yhteinäinen puisto jatkumaan radiomäeltä radalle, josta voitaisiin rakentaa radan ali/yli kevyen liikenteen väylä Launeen puistoon.”

Käyn läpi suunnittelukilpailun palkitut työt juuri tuon tavararatapihakaistaleen osalta, joka ulottuu Starkin sillalta ja rautatieaseman länsireunaan. Tarkastelen suunnitelmia myös kahden alueella olevan rakennuksen kannalta, tavaramakasiinin ja sillan kupeessa sijaitsevan punatiilisen rakennuksen, jossa sijaitsee mm. VR:n tiloja. Näihin palaan tuonnempana.
Lisäksi olen huomioinut yhteyden radan yli/ali etelään. Lopuksi esitän oman ehdotuksen.

Makasiinarakennus. Kuva Sauli Hirvonen.

Makasiinarakennus ja Salpausselkä. Kuva Sauli Hirvonen.

Four Quarter Strip (pdf)
Suunnitelmisssa kaistale on rakennettu, mutta Mannerheiminkadun varsi on jätetty vihreäksi, ajatuksena ilmeisesti liittää se osaksi Radiomäkeä. Kaistale on yhdistetty radan eteläpuoleen kolmella tunnelilla.
Molemmat vanhat rakennukset on säilytetty.

Ketju (pdf)
Tässä suunnitelmassa kaistale hengittää vapaammin, väljää rakentamista ja paljon viheralueita. Radan ali on rakennettu kaksi uutta tunnelia.
Makasiini on säilytetty, muttei punatiilirakennusta.

Krokotiili (pdf)
Vihreämpää toteutusta edustaa Krokotiili, jossa on runsaasti viherterassitaloja. Kortteleiden välistä säilyy näköyhteys etelästä Salpausselkään. Mannerheiminkatu jää käytävään.
Kaksi uutta yhteyttä etelään: tunneli ja siltayhteys.
Vanhaa ei ole säilytetty.

Plug in city (pdf)
Laajoja viheralueita, rakennukset ”rönsyilevät” alueella. Ainoastaan Mannerheimintien varrelle on rakennettu nauhamaisia rakennuksia, jotka muodostavat suunnitelmista selkeimmin käytävän Salpausselän ja rakennusten väliin.
Alueen molemmat vanhemmat rakennukset on säilytetty.

Preludi (pdf)
Kaistaleelle on suunniteltu runsaasti persoonatonta rakennusmassaa, silti paljon viherkäytäviä. Mitään vanhaa ei ole säilytetty.
Entisen makasiinin kohdalta ylikulku radan yli etelään.

Siemen (pdf)
Myös tässä suunnitelmassa rakennusten väliin on jätetty tilaa. Radan ali on rakennettu suora yhteys Launeen keskuspuistoon.
Molemmat vanhat rakennukset on säilytetty ja makasiinin seutu on väljää ja vihreää.

Omat huomiot
Em. suunnitelmat ns. kaistaleen osalta ovat aika samantyyppisiä. Vaikka vihreää puistoaluetta on alueelle pyritty muodostamaan rakennusten ja väylien väliin, luo korkea ja runsas rakentaminen Salpausselän juurelle selkeän vastinperin vehreälle reunamuodostelmalle. Tämä ei välttämättä ole hyvä, sillä Radiomäen dominoiva olemus kaupungin keskellä tärkeä on osa lahtelaista maisemallista kaupunkiympäristöä ja osana identiteettiä.

Lahden maamerkki Salpausselkä. Kuva Sauli Hirvonen

Lahden maamerkki Salpausselkä. Kuva Sauli Hirvonen

Jos ja kun tavararatapihan toiminnot siirretään tulevaisuudessa muualle, kaipaa nykytilanne toki muutosta. Matkakeskuksen länsiosasta on jo laadittu kaavaluonnos ja Starkin alueesta prosessi on käynnistymässä.

Radan varren suunnitelussa olisi myös toivottavaa että alueella olevia rakennuksia pystyttäisiin säilyttämään. Tämän toiveen voi laajentaa koskettamaan kaikkia niitä alueita, joissa on jo olemassa olevaa rakennuskantaa ja johon suunnitellaan uutta runsasta rakentamista.

Lähtökohtana on, että radan varren pohjoisella puolella oleva makasiini, sen toimistorakennus säilytetään, kuin myös punatiilinen rakennus sillan kupeessa. Vanhat rakennukset tuovat alueelle omaleimaisuutta ja rikastuttavat arkkitehtoorista ilmettä uusien samantyyppisten rakennusmassojen välissä, edellyttäen että vanhoille rakennuksille löytyy mielekästä käyttöä kustannustehokkaasti.

Vanhat, yksittäisetkin rakennukset rikkovat uusien ulkoisesti samantyyppisten rakennuskortteleiden harmoniaa ja ajallisen kerrostuman yksipuolisuutta, luoden mielenkiintoisen jännitteen aiemman historian ja nykyisten toimintojen välille.

Useissa suunnitelmissa Mannerheiminkatu muodostaa käytävän Salpausselän ja rakennusten väliin. Eteläisen kehätien valmistuessa Mannerheiminkadulta siirtyy keskustaa rasittava (raskas) läpiajoliikenne ja katu palvelee jatkossa enemmän paikallista liikennettä.

Olisikin luonnollista, että kaistan kapeimmalta kohdalta – jota kuinkin keskeltä Radiomäkeä Mannerheiminkadun päälle rakennettaisin viherkäytävä (katu tunneliin), jolloin mäki jatkuisi vihreänä käytävän radan varteen asti. Rakentamista voisi silti osoittaa radan pohjoiselle puolelle, mutta niin, ettei se kilpailisi Salpausselän kanssa.

Viherkäytävän jatkeena olisi kevyen liikenteen silta, joka jatkuisi radan yli. Näin muodostuisi uusi väylä Radiomäen ja Launeen välille. Alikulku on huonompi vaihtoehto, etenkin kun tunnelit koetaan usein turvattomaksi ja epäviihtyisiksi. Lisäksi tunnelin pituutta pidentäisi leveä ratapiha, jolloin tunneli olisi leveämpi kuin aseman laitureiden kohdalla. Lopullinen tunnelin pituus tietysti riippuu siitä, kuinka monta raideparia ratapihalle lopulta jää.
Radan ylityksessä mallia voidaan ottaa Turusta, jossa aseman vierestä kulkee silta koko ratapihan yli. Tällainen silta voisi toimia myös kaupunkiin tuleville ja lähteville junille porttina. Silta tietysti rakennettaisin puusta ja valaistaisiin pimeään aikaan.

Vastaa