Aihearkisto: Artikkelit

Ilmiöt, tapahtumat ja muut Lahteen liittyvät katsaukset

Kirja: Lahden paikka, Lahden paikat

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Päijät-Hämeen Tutkimusseuran vuosikirja 2014 on nimeltään Lahden paikka, Lahden paikat. “Millaisessa paikassa ollaan, kun Lahdessa ollaan? Millaisia paikkoja Lahdessa on? Mikä on Lahden paikka?”

Näiden kysymysten äärellä ovat kirjan 22 kirjoittajaa, jotka peilaavat lahtelaisuutta omien kokemusten ja tutkimusten kautta. Kirjoittajille on annettu vapaat kädet, ja tavoitteena oli, että Lahtea paikannetaan mahdollisimman monesta näkökulmasta. Kirjoittajat muodostavat moninaisen joukon: nykyisiä lahtelaisia, entisiä lahtelaisia, Lahdessa kävijöitä, tutkijoita, journalisteja ja taiteilijoita. Tämä on kirjan vahvuus.

Kirjan lopussa kirjoittajista on lyhyet esittelyt, joista viimeistään paljastuu heidän suhteensa Lahteen.

Kirjan aiheet

Kirja etenee yksityisestä yleiseen. Seuraavassa kirjoittajat ja heidän aiheensa lyhyesti esiteltynä.

Ilkka Malmberg kulkee Rautatienkadulla.

Matti Salminen palaa 50-60-lukujen Sopenkorpeen, teollisuuden ja rautateiden puristukseen.

Mervi Kaarninen valottaa Launeen koulua sekä kaupunkimme yliopistomuutta.

Marjaana Seppäselle Liipola avautuu sen historian kautta.

Kaisa Salmi kertoo Fellmanin pellon performanssista.

Terhi Pietiläinen kertoo lapsuus- ja nuoruusmuistoja Mukkulankadun mummolasta.

Jukka Mallinen pohtii uusikyläläisenä, miltä Lahti näytti 60-luvun pyörteissä.

Veli-Pekka Leppäsen Lyseon urheiluharrastukset vaihtuivat ajansaatossa kirjoittamiseen, täydentäen kuitenkin toisiaan.

Riitta Niskasen tekstissä kuvataan Olavinlinnaa eli virkailijataloa, jossa kaupungin työntekijät muodostivat oman yhteisönsä.

Heikki Hiilamon Lahti avautuu yrittäjäsuvun kautta, elinkeinorakenteen muutos on havaittavissa Niemenkadulla sijaitsevan rakennuksen kautta.

Antti Karisto kertoo oikeasta ja alkuperäisestä Karistosta.

Veikko Anttosen kiinnostava artikkeli käsittelee Pyhätöntä, jossa pyhän etymologia vie lukijan kauas menneeseen.

Kirjan kiintoisinta antia on Anna Kouhian Lahti-blogi. Blogi näyttäytyy maanläheisenä jopa -alaisena, itseironisena ja rujon huumoristisena. Asiat näytetään niin kuin ne on.

Arto Haapala pohtii kaupungin kauneutta tai sen puuttumista ja sitä, miten se muotoutuu.

Kirsti Nenyelle Lahti ei heti auennut selkeänä yhteisönä, mutta on sittemmin asettunut taloksi.

Markku Koski analysoi lahtelaista rocklyriikkaa Sleeper Sleepersin välityksellä.

Antti Kujala pohtii alueen väkivaltaisuutta 1700-luvulla, jolloin kolmen eri läänin rajaseudut antoivat turvaa lainsuojattomille.

Vili Uusikallio käy läpi toteutemattomia kuntaliitoksia ja kuntien identiteettejä.

Heikki Helin kirjoittaa taloudesta kiinnostavasti ja kansantajuisesti tilastoja apuna käyttäen. Miten on, onko Lahti sittenkin mainettaan parempi?

Pekka Laaksonen käy läpi paikannimistöä, Ahtialassa viivytään hetki pidempään. Aiheena myös Hollolan kuuluisat diftongit.

Pirkko Nuolijärvi analysoi mielen- kiintoisesti Hollolan (seudun) murretta, joka luetaan kaakkohämäläiseen murrealueeseen. Lahti on idän ja lännen välissä kielellisesti ja kulttuurisesti.

Veijo Meri asui hetken Lahdessa, ja Meren Lahtea esittelee Petri Tamminen. Kirjoissa Morsiamen sisar, Yhden yön tarina ja Everstin autonkuljettaja Lahti näyttäytyy läpikulkupaikkana.

Yhteenveto

Kirjan ovat toimittaneet Antti Karisto ja Riitta Niskanen, alustuksessaan pohtien Lahden paikkaa ja samalla avaten kirjan tekstejä.
Lahden paikka levittäytyy hahmottomasti eri tasoille, silti kaupungista löytyy jotakin yhteistä ja tunnistettavaa.

Karisto ja Niskanen toteavat, että Lahti on kiinnittynyt Uudenmaan ja Järvi-Suomen välissä olevaan Salpausselän saranaan. Lahdessa kulttuurirajat kulkevat itä-länsisuuntaisesti. Alustajat nostavat esimerkeiksi kielen ja ruuan. Kielen “leimaton omaleimaisuus” nousee hyvin esille esimerkiksi Laaksosen ja Nuolijärven kirjoituksissa. 
Kuten Tamminenkin toteaa Veijo Meren Lahti on “läpikulkupaikka Lahti” , jonka Tamminen muotoilee “kulkureittien imuksi ja tuuleksi”.

Tutkimusseuran vuosikirja sukeltaa syvälle Lahden paikkoihin, fyysisiin ja mentaalisiin. Lukija saa poimittua Lahden identiteetin osia, muodostaen käsityksen omiin kokemuksiin ja havaintoihin peilaten. Ja kun oma paikka löytyy, löytyy Lahdenkin paikka.

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2015

Kirja: Likidemokratiaa!

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tämän vuoden alussa julkaistu Likidemokratiaa! -kirja on yhteenveto hankkeesta Yhdessä tulevaan – asukkaat, kylät, yhdistykset ja kunnat, joka toteutettiin vuosina 2013-2014. Hämeen Kylät ry ja Päijät-Hämeen Kylät ry toimivat hankkeessa linkkeinä kylien yhdistysten välillä.

Kirjan ovat toimittaneet kyläasiamies Timo Taulo ja Elina Leppänen. Kirja “sisältää kirjoituksia hämäläisestä kyläelämästä”, peruslahtelaiselle tai ehkä peruskaupunkilaiselle kirja tarjoaa oivan tutusmismatkan (päijät-)hämäläiseen kyläelämään.

Lahdessa perinteistä kylämaisemaa on vielä nähtävillä ainakin Renkomäessä ja Ämmälässä. Uudempaa kyläajattelua rakentamisessa edustaa Karisto. Se miten kyläidea toimiikäytännöntasolla, on moni-säikeisempi asia. Liipolassa on aktiivinen “kyläyhteisö” ja Päijät-Hämeen kylät ry valitsi sen Vuoden kyläksi vuonna 2008.

Kirja ei ole pelkästään kyläläisille, vaan se tarjoaa kaksi tärkeää asiaa kaupunkilaisella (kaupunginosa tai asukasyhdistykselle, miksei kotiseutuyhdistykselle) ja kuten sanottu, erityisesti kunnallispoliitikolle. Lahden ja Nastolan kuntaliitos ensi vuoden alusta tuo kylätoiminnan ja lähidemokratian toimivuuden tarkasteluun. Kirjassa käsitellään laajasti lähidemokratian toteutumista suuremmassa kuntakkokonaisuudessa.

Toinen huomio kiinnittyy itse kylien toi-mintaan eli siihen miten muodostuvat aktiiviset kyläyhteisöt ja niiden toimintamuodot. Kirjan ja hankkeen tarkoituksena on ollut innostaa ja auttaa asukkaita paikalliseen toimintaan. Se antaa vinkkejä myös lähivaikuttamiseen ja kansalaisyhteistyöhön. Lisäksi kirjassa sivutaan myös alueiden ja kylien identiteettejä: “Yhteisöllisyys ja paikallinen identiteetti saa uusia merkityksiä viimeistään silloin, kuntia ollaan yhdistämässä.”

Ratkaisevaa onkin, onko kunnan sisällä kylätoiminta likidemokratiaa vai liki demokratiaa?

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2015

Kuntajakoselvitysten vaiheet tiivistettynä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa
Kaupungintalo vuonna 2009 (Kuva Sauli Hirvonen)

Kaupungintalo vuonna 2009 (Kuva Sauli Hirvonen)

Suomessa kuntaliitoksia tehtiin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikoihin runsaasti, kun valtion kunta- ja palvelurakenneuudistushanke sai alkunsa. Vuonna 2007 voimaan tullut puitelaki kannusti kuntia liitoksiin.

Päijät-Hämeessä alkoi vuonna 2007 UusiKunta -kuntajakoselvitys, mutta vasta vuonna 2015 seudulla saatiin aikaiseksi kaksi liitosta neljän kunnan välillä.

Seuraavassa esitettynä vuosien varrella tehtyjen kuntajakoselvityksien pääkohdat.

UusiKunta

Joulukuussa 2007 seitsemän Lahden seudun kuntaa lähtivät selvittämään kuntaliitoksen mahdollisuuksia. Seuraavan vuoden kesäkuussa valmistui 2008 esiselvitys, jonka jälkeen käynnistyi varsinainen selvitysvaihe. Vuonna 2009 mukaan liittyivät kesällä Heinola ja Kuhmoinen sekä syksyllä Asikkala.

Marraskuussa 2009 kuntien pyynnöstä valtiovarainministeriö asetti Päijät-Hämeeseen kuntajakoselvityksen kymmenen kunnan alueella. Kuitenkin jo seuraavan vuoden maalikuussa Kuhmoinen irtautui selvityksestä.

Selvittäjänä toimi Osmo Soininvaara ja sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta Markku Lehto.

Päijät-Hämeen erityinen kuntakoselvityksen selvittäjien ehdotus julkaistiin kesäkuussa 2010.

Kunnanvaltuustot päättivät 13.9.2010 Lahtea lukuun ottamatta, ettei uutta kuntaa nykyisessä muodossa Päijät-Hämeeseen synny.

UusiKunta-selvityksestä lisätietoja Päijät-Hämeen liiton internetsivuilta.

Salpauskunta

Kuntajaon selvitystyö perustui kesällä 2013 voimaan tulleeseen kuntarakennelakiin, jonka keskeisin sisällöllinen muutos on lakiin lisätty uusi, määräaikainen luku kuntarakenneuudistuksen toteuttamisesta vuosina 2013–2016.

Kuntaselvittäjänä aloitti Kärkölän entinen kunnanjohtaja Seppo Huldén. Toisena selvittäjänä toimi huhtikuussa 2014 aloittanut filosofian kandidaatti, kaupunkineuvos Rolf Paqvalin.

Selvitystyö sai alkunsa vuonna 2013 Iitin, Kärkölän, Lahden ja Nastolan aloitteesta. Koska kuntajakoselvityksen oli koskettava yhtenäistä aluetta, pyysi valtiovarainministeriä Hollolalta lausuntoa mukaan tulosta. Lisäksi ministeriö varasi Asikkalalle, Hämeenkoskelle, Orimattilalle ja Padasjoelle selvitykseen. Asikkala ja Orimattila eivät halunneet osallistua, Padasjoki olisi ollut valmis tullut mukaan.

Valtiovarainministeriö määräsi 1. päivä marraskuuta alkaneeseen erityiseen kuntajakoselvitykseen mukaan myös Hollolan ja Hämeenkosken kunnat.

Huhtikuussa kuntajakoselvityksen työryhmät julkaisivat väliraporttinsa. Loppuraportit julkaistiin 10.6.

Selvityksen johtoryhmä esitti, että selvittäjät huomioivat raportit selvityksen valmistelussa. Seppo Huldén kuitenkin totesi, että selvittäjien tehtävänä on arvioida kokonaisuutta, joten työryhmien linjaukset ei sellaisenaan päätyneet selvitysraporttiin tai yhdistymissopimukseen.

Kesäkuussa Lahdessa kevään viimeisessä kokouksessa käytiin keskustelua liitoksen eduista ja haitoista.

Elokuun 6. päivä selvittäjät luovuttivat ehdotuksensa kuntajohtajille.

Syyskuun 29. päivänä Lahden, Nastolan, Kärkölän ja Hämeenkosken valtuustot olivat kuuden kunnan yhdistymisen kannalla. Hollola ja Iitti torjuivat uuden kuntajaon.

Valtuustot äänestivät seuraavasti: Lahden myönteinen päätös syntyi äänin 54-5, Nastolan äänin 25-18, Kärkölän 18-9 ja Hämeenkosken 12-9. Hollolassa kielteinen päätös tehtiin äänin 27-16 ja Iitissä 14-13.

Koska kaksi kuntaa äänesti sopimusta kuntaliitosta vastaan, esitetty yhdistymissopimus ei näin ollen astu sellaisenaan voimaan.

Uusi kunta olisi aloittanut heti vuoden 2017 alussa. Uuden 154 000 asukkaan kunta olisi ollut Suomen 7. suurin kaupunki.

Jatkoselvityksen vaiheet

Kuntajakoselvittäjät Seppo Huldén ja Rolf Paqvalin esittivät 30.9.2014 Hollolan, Hämeenkosken, Iitin, Kärkölän ja Nastolan kuntia sekä Lahden kaupunkia koskeneen erityisen kuntajakoselvityksen päätyttyä selvityksen jatkamista.

Selvityksessä jatkettiin alueen kuntarakennevaihtoehtojen selvittämistä ottaen huomioon kuntien tekemät päätökset ja lausunnot.

Valtiovarainministeri pyysi lausunnot erityisen kuntajakoselvityksen toimikauden jatkamisesta.

Hollolan, Hämeenkosken, Kärkölän, Lahden ja Nastolan kunnanhallitukset päättivät puoltaa kuntajakoselvityksen toimikauden jatkamista. Iitin valtuusto päätti 20.10. jättäytyä jatkoselvityksen ulkopuolelle.

Kärkölän kunta ilmoitti haluavansa olla mukana jatkoselvityksessä, joka käsitti Nastolan ja Lahden kunnat.

Hollola ja Hämeenkoski linjasivat lausunnoissaan, että selvityksen tulee sisältää kuntaliitosvaihtoehto näiden kuntien osalta.

Ministeri asetti kuntajakoselvittäjäksi Rolf Paqvalinin.

Jatkoselvitys käynnistyi 22.10.2014. Salpausselän kuntajakoselvityksen johtoryhmä totesi 27.10., että selvitystä voidaan viedä eteenpäin kahden uuden kunnan muodostamista: Hollola ja Hämeenkoski sekä Nastola, Kärkölä ja Lahti.

Selvitysmies Paqvalin jatkoselvitys valmistui 15.12.2014. Kärkölä jäi selvittäjän ehdotuksesta pois.

Kuntalaiskuulemiset järjestettiin vuoden 2015 alussa, Lahdessa 7.1. ja Nastolassa 8.1.

Tammikuun 26. päivä Lahden kaupunginvaltuusto oli päätöksessä yksimielinen ja Nastolan kunnanvaltuusto äänesti uuden kunnan muodostamisen puolesta äänin 22-21.

Näin ollen Lahden ja Nastolan kunnat lakkaavat ja tilalle perustetaan uusi Lahden kaupunki, joka aloittaa 1.1.2016.

Nastolan kunnan yhdstymispäätöksestä tehty valitus käsitellään Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa.

Valtioneuvoston on vielä hyväksyttävä kuntaliitos.

Uusi Lahti

Lahden ja Nastolan yhdistymisen arvioidaan tuovan hallinnossa 4 milj. euron vuotuiset säästöt, ja uuden kaupungin investointikulut vähenevät arviolta 5 milj. euroa. Uusi kaupunki saa valtion yhdistymisavustusta neljä miljoonaa euroa. Uusi kaupunki pyrkii toimimaan 20,25 prosentin kunnallisverolla ainakin vuoteen 2020.

Tavoitteena on, että olennaisimmat vaikutukset tulevat alueen elinvoiman kasvuna, parempana yhdyskuntarakenteena ja alueiden hyödyntämisenä sekä palvelutuotannon yhteensovittamisessa saatavina hyötyinä.

Liitoksen on tarkoitus vahvistaa Lahden alueen elinvoimaisuutta, kilpailukykyä ja vetovoimaa. Laajentuva, 120 000 asukkaan Lahden kaupunki on entistä vakuuttavampi elinkeinopolitiikassa ja luo alueelle uuden kasvun kierteen: yritystoimintaa, työpaikkoja ja asutusta.

Koko kaupunkiseudun yhteistyötä on tarkoitus vahvistaa. Uuden Lahden ja Hollolan lisäksi olisivat mukana Orimattila sekä mahdollisesti Kärkölä ja Asikkala. Maakunnan kattava yhteistyötä halutaan tiivistää eri toimialoilla, esimerkiksi uusien sosiaali- ja terveydenhuollon mallien muodostamisessa.

Lahden ja Nastolan yhdistymissopimusta sekä uuden kaupungin strategiaa, henkilöstösuunnitelmaa ja talousarviota lähtee toteuttamaan 13-jäseninen yhdistymishallitus. Sen kokoonpanosta päätettiin kummankin kunnan valtuustojen kokouksissa 9.2. Uutta kaupunkia koskevat päätökset käsitellään yhdistymishallituksessa ja se jatkaa uuden Lahden kaupunginhallituksena vuoden 2016 alusta.

Yhdistetty valtuusto työskentelee seminaarimuotoisesti ennen virallista päätöksentekorooliaan.

Valtuustossa istuu yhteensä 102 valtuutettua vuoden 2017 kuntavaaleihin asti. Silloin uuden Lahden valtuustoon valitaan 59 valtuutettua.

Lähteet:
www.salpauskunta.fi
www.paijat-hame.fi
www.ess.fi

Lahden ensimmäisistä kaavoista

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa
Topografinen kartta vuodelta 1931 mittakaavassa 1:20000. Läntisiä kaunginosia.

Topografinen kartta vuodelta 1931 mittakaavassa 1:20000. Läntisiä kaupunginosia.

Kun Riihimäki-Pietari rautatien ja Vääksyn kanavan rakentaminen oli saatu päätökseen, pidettiin selvänä että Lahti kohoaisi kaupungiksi. Jo helmikuussa 1870 määrättiin toimeenpantavaksi ”lähempi tarkastus sopivan kaupunginpaikan löytämiseksi”. Ensimmäinen ehdotus kylästä itään sijaitseva laakso (nyk. Paavola), mutta sitä pidettiin liian ahtaana ja kosteana. Lisäksi sitä häiritsi likellä olevat Lahden kylän rappeutuneet rakennukset ja moraali. Kaupunki päätettiin rakentaa nykyiselle paikalle.

Kaupunkihankkeet kuitenkin pysähtyivät siltä osin, mutta ne virisivät uudelleen vuonna 1872. Uutta paikkaa ehdotettiin: lahden pohjukan rantaa Vesijärven satamarautatien vieressä. Tähänkään ei tyydytty vaan kaupunkihankkeesta oltiin jo luopumassa, merkittävimpinä syynä oli tuolloin vallinnut pula-aika.

Kuitenkin uutta paikkaa etsittiin jo vuonna 1876, joilloin todettiin kylän nykyisen paikan olevan soveltuvin kaupungille. Koko kylää ei kuitenkaan tarvinnut purkaa tai siirtää, sillä se paloi kesällä 1877. Lahdesta tuli kauppala 5.6.1878 ja sille ajanmukaisen ruutukaavan laati läänin arkkitehti Alfred Caween.

Lahti kaupungiksi –tiivistelmä (Lahen Lehti 1.11.2014).

Kauppalan laajennus asemalle

Kauppalan kaava-alueen ensimmäistä laajennusta ajoi rautatiehallitus. Se huomautti jo keväällä 1878 että kauppalan ja rautatieaseman väliin jäisi useiden tilallisten kuuluva alue. Rautatiehallitus painotti että villisti kasvava esikaupunkialue rautatieaseman ja kauppalan välillä ei olisi kenenkään etu vaan aiheuttaisi monia ongelmia viimeistään silloin, kun Lahdesta tulisi kaupunki ja liikehdintä lisääntyisi. Tästä oltiin yhtä mieltä ja laajennuskaava vahvistettiin 1882. Sitä päivitettiin vuonna 1896. Kaava-alueelle ei kuitenkaan rakennettu, koska rakentaminen keskusta-alueella edistyi hitaasti ja oman haasteensa toi myös suunniteltu Loviisa-Wesijärvi rautatie, joka halkoi tontit kauppalan itäpuolelta.

Vuonna 1899 tuli tämän alueen asemakaavan muutos jälleen esiin: kaupunkihankkeet olivat esillä ja tonttien kysyntä kasvoi. Lisäksi kaupunkioikeuksia hakiessa, senaattiin tuli jättää asemakaavan laajenemissuunnitelmat. Lopulta kaava oli valmis joulukuussa 1899 ja lopulta senaatti vahvisti sen 14.10.1901.

Kartanon osto

Lahden kaupungin alue ei ollut laajentunut oikeaan suuntaan, näin siksi, että Vesijärven ja kauppalan välinen maa-alue oli kartanon omistuksessa. Pyrkimyksiä hankkia kartanon maat kaupungille oli esiintynyt vuosina mm. 1899 ja 1906. Vuonna 1908 kartanon omistaja August Fellman pyysi alueesta 2 milj.markkaa, kaupunki tarjosi 1 milj. markkaa. Kaupunki yritti pakkolunastuksen kautta hankkia varasto- ja satama-aluetta. Lunastukseen oli kuulunut myös kartanon päärakennus, josta olisi tullut kaupungintalo. Vuonna 1912 Fellmanilla oli kolme vaihtoehto kaupungille: 1) koko alue 2) Hollolan kk:n maantien ja Vesijärven välisen alueen 3) vain kaupungille välttämätön alue, 20 ha. Sopimuksen syntyminen kariutui sahan alueeseen, jonka kaupunki olisi tietyin ehdoin Fellmanilta lunastanut.

Uuden käänteen hanke sai vuonna, jolloin August Fellman kuoli. Neuvottelut jatkuivat myyjää edustaneet Arthur Fellmanin kanssa, jolla oli tarjota jälleen kolme vaihtoehtoa: 1) koko kartano (2,25 mmk); 2) supistettu alue (1,8 mm); 3) 1,0 mmk. Huolellisten pohdintojen jälkeen asia kuitenkin raukesi tälläkin kertaa.

Vuonna 1914 puhjennut maailmansota lamaannutti laajentumishankkeen neljäksi vuodeksi. Tällöin oli Arthur Fellman kuollut ja kartano oli perikunnan omistuksessa osakeyhtiönä. Kaupungin taloudellinen tilanne sodan jälkeisessä lamassa oli heikko ja raskas velkataakka painoi Lahden kunnallistaloutta, eikä kaupungilla ollut tarjota kartanon pyytämää hintaa.

Kului kaksi vuotta ennen kuin asiasta päästiin eteenpäin. Kartanon maa-alueet myytiin kahdella liikemiehelle jotka oli velvoitettu tarjoamaan niitä kaupungille mikäli aikoivat ne myydä. Kaupugille tarjottavan alueen hinnaksi tuli 3,9 mmk ilman tehtaita. Tämä sopi Lahdelle.

Alueliitos ei kuitenkaan tapahtunut välittömästi, vaan se haluttiin kytkeä ajankohtaiseen esikaupunkikysymykseen. Kun tämän ratkaisu näytti viivästyvän, puolsi viranomaiset liitospäätöstä ja se tuli voimaan 1.1.1924. Lahden pinta-alaksi tuli nyt 1551 ha sen ollessa vuonna 1905 756 ha. 25 vuotta kestänyt hanke saatiin näin päätökseen.

Kartanon maiden siirtymisestä Lahden kaupungille luettavissa myös täällä (Lahen Lehti 29.10.2014).

Kartanon kaavasuunnitelmat 1908-1924

Edelle kerrottiin että kaupunki pyrki v. 1908 pakkolunastuksin hankkimaan itselleen kartanon maat, koska varsinaista kauppasopimuksesta ei päästy yhteisymmärrykseen. Tätä pakkolunastusta varten saman vuoden maaliskuussa päivätyssä W.O. Lillen laatimassa kartassa on merkitty liitetyt alueet ja lisäksi hän oli piirtänyt alueelle kaavan. Ehdotus käsittelee aluetta Mytäjäisistä Kariniemen pohjoispuolelle asti. Kaava ei saanut koskaan vahvistusta, sillä pakkolunastusta ei siis tapahtunut. Siitä huolimatta kaavalla oli vaikutuksia myöhempiin kaavoihin.

Vasta hankitulla (v. 1919) kartanon alueella päätettiin heti laatia asemakaava. Jo kymmenen vuotta aiemmin arkkitehti Armas Lindberg kiinnitti huomiota Lahden asemakaavan kehittämiseen. Yksitoikkoisuuden lieventämiseksi tuli Lahdesta luoda kaupunki, jolla ei olisi ”sama persoonaton, kuolettavan kuiva leima, joka niin monta maamme kaupunkia on pilannut.” Lahden kaupunki päätti järjestää kaavakilpailun.

Kilpailuohjelmaa kuvasi arkkitehti Birger Brunila Arkkitehtilehdessä muun muassa seuraavasti: ”…Kilpailijoille oli luvallista uudistella kaupungin nykyistä asemakaavaa sekä suotiin heille oikeus suunnitella kaavamainen yleisasemakaavaehdotus kaikista Lahden omistamista maista, mikäli siihen katsottiin syytä olevan.” Palkintolautakunnalla (jossa mm. Eliel Saarinen) jätettiin 14 ehdotusta, joista ykköspalkinnon jakoivat ehdotukset nro 10 (Carolus Lindberg) ja nro 11 (Berndt Aminoff & Max Franzell).

Lahden varsinaisen asemakaavan sai laatiakseen Carolus Lindberg. Kaava oli pienin muutoksin sama kuin kilpailuehdotus ja se valmistui toukokuussa v. 1922. Kaava vahvistettiin v. 1924. Lahden uuden asemakaavan suurta merkitystä osoittaa se, että Lindberg piti valtuuston juhlasalissa esitelmän asemakaavastaan.

Lindbergin kaava jäi toteutumatta pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta. Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti 27.10.1932 Lindbergin kaavasta seuraavasti:

”Kuten tunnettua, laati aikaisemman kaupunkimme uudistetun asemakaavan arkkitehti Carolus Lindberg. Sitä pidettiin niin hyvänä ja tarkoituksenmukaisena, ettei siihen tarvitsisi tehdä mitään muutoksia. Käytännössä havaittiin se kuitenkin ennen pitkää monessa kohden mahdottomaksi. Sen käytäntöön sovelluttaminen olisi tullut kaupungille kalliiksi, jota paitsi se ei ollut yhdenmukainen vanhemman asemakaavan kanssa.”

Artikkeli Lahden ensimmäisistä kaavoituksista. Se on referoitu ”Kaupunki rakenteen kehitys Lahdessa vv. 1878-1938” (Päijät-Hämeen seutukaavaliitto 7/1981) -julkaisusta.
Artikkeli on alunperin julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 4/2007 ”Kartanon maat kaupungille” -otsikolla. 

Lahden kartanon maat

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden kylä kasvoi jo keskiajalla suurkyläksi maa- ja vesireittien solmukohtaan. Aikoinaan Vesijärvi oli kirkas ja kalainen järvi, joka toimii reittinä pohjoiseen. Järvellä ja sen ominaisuuksilla on varmasti ollut vaikutuksia taajaman syntymiseen juuri sille kohdalle, jossa se säilyi vuosisatoja tiiviinä kylänä ja josta myöhemmin muodostui alueen keskus.

Palaneen kylän paikalle vuonna 1878 perustettu kauppala sijoittui pieneen ruutukaavaan, jonka rajat eivät ulottuneet järvelle asti. Kauppalalla ei ollut edes omaa satamaa, Vesijärven satamakin sijaitsi kaukana kylästä huonojen kulkuyhteyksien päässä. Myöhemmin kaupunki havitteli omaa satamaa, joka jäi yrityksistä huolimatta toteuttamatta.

Vasta kun kaupunki osti monimutkaisten vaiheiden jälkeen kartanon maat vuonna 1924, sai kaupunki sai vihdoin rantaviivaa ja Lahdesta tuli järvenrantakaupunki.
Kartanon maille laadittiin useita suunnitelmia, joiden tarkoituksena oli tehdä Lahdesta todellinen rantakaupunki. Jotkin suunnitelmat olivat niin suurisuuntaisia, että vain osia niistä toteutettiin:
Pikku-Vesijärven ympärillä olevasta jättömaasta tehtiin virkistysalue ja Fellmanin pelloista tehtiin puisto niinkin myöhään kuin 1950-luvulla.

Jalkarannantie keskustan suuntaan joulukuussa 2008. Etualalla (Kuva Sauli Hirvonen)

Jalkarannantietä keskustan suuntaan joulukuussa 2008. Etualalla Matti Koskelan Läpi päivän -veistos.
(Kuva Sauli Hirvonen)

Keskustan ja rannan väliin jääneen alueen suunnittelu ja rakentaminen nousivat esiin uudella vuosituhannella esille, kun paikoitusalueena toimineen asfalttikentän sekä Jalkarannantien ja Kyösti Kallion kadun väliselle alueelle haluttiin kaavoittaa asumista.
Alueesta järjestettiin suunnitelukilpailu, joka ratkesi vuonna 2005.
Ranta-Kartanon rakentaminen aloitetaan aikaisintaan vuonna 2015.

Kartanon liittäminen kaupunkiin

Vuonna 1878 perustetun kauppalan pinta-ala oli pieni. Kun Lahdesta tuli kaupunki vuonna 1905, ei kaupungin alue ulottunut Vesijärvelle asti, vaikka kaupungilla oli venevalkama-alue satamaradan ja Pallaksenniemen välillä.

Kaupunki alkoi laajentaa kohti rantaa, niinpä se jo vuonna 1906 harkitsi kaupungin ja Vesijärven maa-alueen ostoa ja liittämistä kaupunkiin.
Alueen omisti hovioikeudenneuvos August Fellman, ja siihen kuului Mytäjäisen peltoalue, nykyään Sopenkorven teollisuus- ja asuntoalue. Ostohanketta jatkettiin vuonna 1908, jolloin Fellman pyysi 2 milj. mk, kaupunki tarjosi 1 milj. mk.
Kaupunki ryhtyi valmistelemaan pakkolunastusta, samalla olisi lunastettu kartanokin, josta olisi tullut kaupungintalo.
Samaan aikaan W. O. Lille laati mm. lunastettavaksi esitetyn alueen asemakaavan. Lillen kaavaa ei vahvistettu, koska pakkolunastus jäi tekemättä. Esitys oli kuitenkin merkittävä, koska sen vaikutuksia on näkyvissä myöhemmissä kaavoissa.

Vuonna 1911 senaatti oikeutti Lahden kaupungin pakkolunastamaan Lahden kartanosta mm. Vesijärven ja Pikku-Vesijärven ranta-alueita. Fellman tarjosi kolmea vaihtoehtoista aluetta. Kauppoja ei syntynyt.
Aiemmin samana vuonna Lahti oli kuitenkin ostanut Sopenkorven alueen pääasiassa teollisuusrakentamiseen.

August Fellman kuoli 1912, Lahden kartanoa edusti vuonna 1913 jatkuneissa neuvotteluissa Arthur Fellman. Nyt kaupungille tarjottiin kolmea vaihtoehtoa, yhdessä vaihtoehdossa koko kartanon alueesta 2,25 milj. mk, kaupunki tarjosi 1,5 milj. mk. Asia raukesi tälläkin kertaa.

Seuraavan kerran kauppaa yritettiin v. 1917. Tällä välin omistussuhteet olivat siirtyneet perikunnalle osakeyhtiönä. Perikunta halusi myydä kartanon lisäksi sen omistamat teollisuuslaitokset, hinnaksi tuli 14,425 milj. mk. Kaupunki tarjosi 10,6 milj. markkaa. Kauppoja ei syntynyt.

Asiaan saatiin uusi vaihe vuonna 1919, kun liikemiehet J. Ranta-Knuuttila ja Emanuel Sirkkunen ostivat kartanon teollisuuslaitoksineen. Uudet omistajat tarjosivat kartanon maita ilman teollisuuslaitoksia. Hinta oli 3,9 milj. mk ja tällä kertaa valtuusto hyväksyi tarjouksen sellaisenaan.
Jo vuonna 1920 alueesta järjestet-tiin asemakaavakilpailu. Ohjelmassa kiinnitettiin huomiota erityisesti satamajärjestelyihin sekä vanhan ja uuden kaupunkialueen yhteyden luomiseen. Kaikkiaan jätettiin 14 ehdotusta.
Varsinaisen asemakaavan sai laatiakseen Carolus Lindberg.
Erästä palkittua ehdotusta palkintolautakunta kommentoi mm. seuraavasti:  “Pikku-Vesijärvi on täytetty ja täten syntynyt ala käytety korkeita rakennuksia varten, miklä voi olla hyvinkin edullista…”
Lindberg laati vuonna 1922 alueelle kaavan, joka vahvistettiin 30.1.1924. Kaava ei toteutunut.

Kartanon alue liitettiin kaupungin hallinnolliseen alueeseen 1.1.1924, ja näin kaupunki sai lopulta maa-alueensa ulottumaan Vesijärven rantaan.

Vuonna 1931 (vahvistettiin 1934) Otto-Iivari Meurman laati kaavan, joka käsitti nk. Fellmanin peltojen alueen. Kaavassa oli vielä klassismin  aiheita, mutta pääosin se oli jo funktionalistinen: asukkaille haluttiin taata oikeus valoon ja ilmaan.
Liikenteen merkitys kasvoi, esimerkiksi Hevosmiehenkatu (nyk. Hollolankatu) oli leveä etelä-pohjoissuuntainen valtaväylä.
Kaava toteutui vain vähäisiltä osin.

Sotien välisenä aikana pyrittiin kaavamuutoksilla auttamaan rakennustoimintaa. Esimerkiksi Fellmanin pellon kaavamuutos vuonna 1941 laadittiin nimenomaan luomaan paremmat edellytykset silloiselle rakennustoiminnan rahoitusjärjestelmille. Fellmanin pellolle oli vuonna 1924 vahvistettu umpikorttelikaava ja Meurmanin laatima muutoskaava, johon oli sijoitettu avoimet korttelit ja 3-5-kerroksiset rakennukset.

Kaupunginarkkitehti Kaarlo Könö-nen ehdotti vuonna 1945, että entinen kaupungin asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaari kutsuttaisiin laatimaan suunnitelma pohjoisessa Vesijärveen, idässä valtion satama-rataan ja etelässä Salpausselän suurtiehen rajoittuvalle alueelle. Laisaari suostui, ja sen johdosta valmistui Laisaaren suunnittelema Lahden ensimmäinen yleiskaava 1946. Kaavassa korostuivat liikenneväylien lisäksi puistot ja vapaa-ajan alueet.

Uusi kaava vuonna 2012

Ranta-Kartanon alueesta järjestettiin vuonna 2005 suunnittelukilpailu. Voittajatyön pohjalta kaupunki aloitti alueen suunnittelun.

Ranta-Kartanon asemakaavassa alueelle on sijoitettu seitsemän 2-3 kerroksista umpikorttelia, joiden nurkissa on yhteensä seitsemän kahdeksankerroksista tornitaloa. Nykyisen Jalkarannantien paikalle rakennetaan puistovyöhyke kevyen liikenteen väylineen. Kaava mahdollistaa myös uuden taidemuseon. Asemakaava tuli lainvoimaiseksi 6.9.2012.

Tämän jälkeen rakennusliike on selvityksissään päätynyt hakemaan omistamalleen korttelille kaavamuutosta. Muutoshakemuksessaan yhtiö esittää tutkittavaksi vaihtoehtoa, että nyt asemakaavassa kolmekerroksiseksi osoitetut korttelin osat olisi mahdollista rakentaa nelikerroksisina.
Asemakaavamuutoksen käynnistämisen johdosta asuntorakentamisen aloitus Ranta-Kartanon alueella alkaa aikaisintaan loppuvuonna 2015.

Suunnitelmista enemmän osoitteessa Lahti uudistuu -sivulla.

Rakennuksia ja paikkoja

Lahden kartano joulukuussa 2008. (Kuva Sauli Hirvonen)

Lahden kartano joulukuussa 2008. (Kuva Sauli Hirvonen)

Kartano

Kartanon ratsutila oli aatelissuvun omistuksessa 1860-luvulle asti.
Uuden päärakennuksen rakennutti hovineuvos August Fellman 1897-1898 arkkitehti Hjalmar Åbergin piirustusten mukaan.

Fellmanin pellot ja puisto

Keväällä 1918 Lahteen tuotiin noin 20 000 antautunutta punaista. Heitä sijoiteltiin aluksi koulurakennuksiin ja teollisuuslaitoksiin. Näiden täyttyessä tuhansia vankeja tavaroineen ja hevosineen koottiin Fellmanin pelloille, josta heidät vietiin Hennalaan.
Vuonna 1978 paljastettiin kuvanveistäjä Erkki Kannoston suurikokoinen Punavankien muistomerkki.

Pelloilla järjestettiin useana vuonna mm. maatalousmessuja, sisääntuloportti sijaitsi Pellonkulman ja Suojalinnan välissä.

Vuonna 1958 kaupunginhallitus päätti, että Fellmanin peltoalue kunnostetaan kansanpuistoksi. Kaupunginpuutarhuri Erkki Kivivuori sai tehtäväkseen puiston rakentamisen kaupungin työllisyystöinä.
Puiston koko on noin viisi hehtaaria.
Lammen lähellä paljastettiin vuonna 1961 Jussi Mäntysen kolmea lentoon lähtevää joutsenta esittävä pronssipatsas Ylös kirkkauteen.
Puistoa uudistettiin vuonna 1994.

Linja-autoasema

Linja-autoasema valmistui 1939 kaupunginarkkitehti Kaarlo Könö-sen laatimien piirustusten mukaan. Kolmesta osasta koostuvaa rakennusta hallitsee 28 metriä korkea mainos- ja kellotorni.
Aseman toiminnot siirtyvät vuonna 2015 valmistuvaan matkakeskukseen.

Suojalinna ja Pellonkulma

Aleksia kuljettaessa Urheilukeskukseen, Fellmanin puiston “sisääntuloa” hallitsevat lahtelaisen arkkitehti Unto Ojosen suunnitelmien mukaan 1953 valmistunut yhdeksänkerroksinen asuin- ja liiketalo Pellonkulma ja Viipurista Lahteen siirtyneen arkkitehti Jalmari Lankisen 1945 suunnittelema, vuonna 1947 valmistunut yhdeksänkerroksinen asuin- ja liikerakennus Suojalinna. Unto Ojonen suunnitteli 1949 Suojalinnan jatkoksi 1951 valmistuneen kaupungin työntekijöille tarkoitetun asuinrakennuksen.
Rakennukset muodostavat porttimaisen kokonaisuuden. Porttiaihe esiintyy jo insinööri W.O. Lillen vuodelta 1908 olevassa kaupungin läntisten osien asemakaavassa.
Rakennukset ovat osa Fellmanin pellolle jälleenrakennuskaudella syntynyttä rakennettua ympäristöä.

Urheilutalo

Urheilutalo avattiin vuonna 1957, jolloin sen pienempi palloilusali valmistui. Hallia laajennettiin vuonna 1967, jolloin valmistui suurempi, lähes 1500 ihmistä vetävä urheilusali.
Vuonna 2012 kaupunginhallitus teki päätöksen purkaa urheilutalo syksyyn 2013 mennessä. Purkutyöt viimeisteltiin vuoden 2014 alussa.
Hallin toiminnot siirtyivät osaltaan Lahden suurhalliin.

Pikku-Vesijärven puisto

Vesijärven poukama ulottui ennen nykyisen linja-autoaseman kohdille.
1600-luvun loppupuolella aloitettiin vedenpinnan korkeuden säännöstelyä, jolla pyrittiin hillitsemään tulvatuhoja. 1800-luvulla järven pintaa laskettiin ja pinta laski lähes 3 metriä.

Pikku-Vesijärvi syntyi, kun vuonna 1869 rakennettiin pistoraide Lahden asemalta Vesijärvella sijaitseville teollisuuslaitoksille.
Näin ratapenkka erotti Pikku-Vesijärven omaksi lammekseen, säilyttäen kuitenkin yhteyden Vesijärveen.

Pikku-Vesijärveen laskettiin 1919-1931 kaksi kolmannesta Lahden kaupungin likavesistä, ja sen täyttämistä suunniteltiin useaan otteeseen.

Asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaari ehdotti vuonna 1946, että Pikku-Vesijärven ranta kaavoitettaisiin virkistyskeitaaksi. Laisaaren idea toteutui 1950-luvun alussa.

Pienen järven pohja saastui, ja sinne kerrostui suuria määriä ravinteita ja muita epäpuhtauksia. Vuonna 1998 Pikku-Vesijärvi ruopattiin ja sadevesiviemärit siirrettiin Vesijärven puolelle. Samalla rakennettiin soivat vesiurut.

Pikku-Vesijärven ympärillä levittäytyvässä puulajipuistossa kasvaa yli 40 puulajia.

Kisapuisto

Lahden Kisapuiston jalkapallostadion rakennettiin vuoden 1952 Helsingin olympialaisia varten, joiden aikana siellä pelattiin kaksi alkusarjan jalkapallo-ottelua sekä yksi jatko-ottelu.
Olympiarenkaat eteläisellä sisääntuloportilla ovat muistuttamassa noista otteluista.
Kisapuiston katsomorakenteita on ehostettu viime vuosina, ja syksyllä 2014 jalkapallostadion sai valot.
Suunnitelmissa on rakentaa tulevaisuudessa uusia katsomo-osia.

Purettuja rakennuksia

Aikoinaan Pikku-Vesijärven rannalla on sijainnut nk. Myllykylä, paikalla olleen myllyn mukaan. Pikku-Vesijärven rannalla radan likellä sijaitsi mm. työläisten asuntoloita vielä 1950-luvulla.
Sittemmin kylä ja rannan muuta rakennukse tpurettiin. 1950-luvun aikana Kartanon alueella Pikku-Vesijärvi, Fellmannin puisto ja Kisapuisto saivat suunnilleen nykyisen muotonsa.

Viime vuosina alueelta on purettu useita rakennuksia, kuten aiemmin mainittu urheilutalo.
Paikoitusalueella sijainnut grilli, joka rakennettiin mahdollisesti 1970-luvulla(?), purettiin kaavamuutoksen johdosta.
Aiemmin 2000-luvun alussa Jalkarannantien varrelta oli purettu kaksi huoltamoa, jotka oli rakennettu joskus 1950-luvulla.
Alueen kolmas huoltamorakennus on toistaiseksi pystyssä. Alueen rakentaminen aloitetaan huoltamon tontilta.

Lähteet:
http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4842
http://www.paijat-hame.fi/fi/tehtavat/aluesuunnittelu/mary/alueet/paasikiven_aukio
http://lahtiuudistuu.fi/ranta-kartano
http://www.lahdenmuseot.fi/kuka-mita-lahti
http://www.vesku.net/vapaa-aika/pikku-vesku
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lahden_urheilutalo
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fellmaninpuisto
http://kartta.lahti.fi/ims
Lahden Historia 2
HL 2/1986
HL 2/1988

Artikkeli julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 3/2014