Aihearkisto: Artikkelit

Ilmiöt, tapahtumat ja muut Lahteen liittyvät katsaukset

Kirja: Kylästä kaupungiksi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahtelaisen Pertti Hammarin arkiston Lahti-kuvista on jälleen koostettu tuhti valokuvateos. Hammar on aikaisemminkin julkaissut kuvateoksia.

Vuonna 1997 Hammar julkaisi yhdessä Unto Tupalan kanssa kirjan Niin oli ennen, entäs nyt. Kirja vertaili mennyttä ja kadotettua kaupunkikuvaa nykyiseen (v. -97). Kirja oli erinomaisesti toimitettu, kuvatekstit toivat tilanteisiin lisähistoriaa.

Vuonna 2005 Hammar julkaisi Muistikuvia Lahdesta, ja se on toteutettu hieman samantyyppisesti kuin tämä kyseessä oleva kuvateos.

Kylästä kaupungiksi -kirja sisältää mahtavat 356 sivua, kuvia on aukeamalla 2-3. Osa kuvista on väritetty, kuten aiemmin oli tapana.

Kirja alkaa kauppalan aikaisilla kuvilla jotka on otettu Selänmäeltä (nyk. Radiomäeltä). Sen jälkeen tulee tori ja keskusta ja sen lähialueet, kuten asemanseutu. Yhdelle aseman seudun kuvalle on lipsahtanut virhe. Kuvatekstissä kuvanottovuodeksi on mainittu vuosi 1870, mutta se on lähempänä 1910-lukua [ehkä lähemmin 1900-luvun taitteesta. Toim. huom].

Yksittäisiä julkisia rakennuksia on runsaasti. Puretul-le puukirkolle on kirjassa pyhitetty useampikin sivu. Koulut, kansanopisto, kaupunginsairaala, kartanon ja kaupungintalo lähialueineen käydään läpi.

Kiinnostavia ovat myös koko-naiset alueet keskustan ulkopuolella. Niemi, Mukkula, Joutjärvi, Jalkaranta/Pallaksenranta/Teivaanmäki näyttävät Lahtea laajemmalta alueelta, kuin mitä yleensä vanhojen kuvien kautta. Myös rautatiet saavat tilaa, mikä on tietysti Lahden alueella perusteltua. Valokuvien lisäksi matkatodistuksia, rahtikirja ja postimerkkejä.

Kuvia on myös eri tapahtumista, viimeisimpänä kokoelma Salpausselän kisoista. Mukana on myös julisteita ja postileimoja.

Parasta antia ovat kuvien vertailukuvat, jossa näkyy kehitys matalasta puuvaltaisesta kaupungista kivitalovaltaiseksi alueen keskukseksi. Siis kylästä kaupungiksi. Jo vuosisadan alusta kaupunki on muuttunut hurjasti 1900-luvun puoliväliin mennessä, ja monissa kuvapareissa se näkyy selvästi.

Muutamia kriittisiä huomioita.

Vaikka kyseessä on selkeästi kuvateos, sen suurin puute on kuvatekstien toimituksellinen osuus. Useasta kuvasta on vain niukasti tietoa. Tottakai kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta monestikaan historialliset kuvat eivät aukea jälkikäteen.

Toiseksi, koska kuvia ja sivuja kirjassa paljon, jonkinlainen hakemisto olisi ollut tarpeellinen.

Kolmanneksi, kirjan paremmalla tiedottamisella ja markkinoinnilla kirja tulisi laajempaan tietoisuuteen.

Tärkeää on, että kuvat saadaan esille. Kylästä kaupungiksi -kirja on erinomainen kulttuuriteko. Sitä voi suositella lämpimästi kaikille Lahdesta ja ylipäänsä historiasta kiinnostuneille.

Kirja: Lahden paikka, Lahden paikat

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Päijät-Hämeen Tutkimusseuran vuosikirja 2014 on nimeltään Lahden paikka, Lahden paikat. “Millaisessa paikassa ollaan, kun Lahdessa ollaan? Millaisia paikkoja Lahdessa on? Mikä on Lahden paikka?”

Näiden kysymysten äärellä ovat kirjan 22 kirjoittajaa, jotka peilaavat lahtelaisuutta omien kokemusten ja tutkimusten kautta. Kirjoittajille on annettu vapaat kädet, ja tavoitteena oli, että Lahtea paikannetaan mahdollisimman monesta näkökulmasta. Kirjoittajat muodostavat moninaisen joukon: nykyisiä lahtelaisia, entisiä lahtelaisia, Lahdessa kävijöitä, tutkijoita, journalisteja ja taiteilijoita. Tämä on kirjan vahvuus.

Kirjan lopussa kirjoittajista on lyhyet esittelyt, joista viimeistään paljastuu heidän suhteensa Lahteen.

Kirjan aiheet

Kirja etenee yksityisestä yleiseen. Seuraavassa kirjoittajat ja heidän aiheensa lyhyesti esiteltynä.

Ilkka Malmberg kulkee Rautatienkadulla.

Matti Salminen palaa 50-60-lukujen Sopenkorpeen, teollisuuden ja rautateiden puristukseen.

Mervi Kaarninen valottaa Launeen koulua sekä kaupunkimme yliopistomuutta.

Marjaana Seppäselle Liipola avautuu sen historian kautta.

Kaisa Salmi kertoo Fellmanin pellon performanssista.

Terhi Pietiläinen kertoo lapsuus- ja nuoruusmuistoja Mukkulankadun mummolasta.

Jukka Mallinen pohtii uusikyläläisenä, miltä Lahti näytti 60-luvun pyörteissä.

Veli-Pekka Leppäsen Lyseon urheiluharrastukset vaihtuivat ajansaatossa kirjoittamiseen, täydentäen kuitenkin toisiaan.

Riitta Niskasen tekstissä kuvataan Olavinlinnaa eli virkailijataloa, jossa kaupungin työntekijät muodostivat oman yhteisönsä.

Heikki Hiilamon Lahti avautuu yrittäjäsuvun kautta, elinkeinorakenteen muutos on havaittavissa Niemenkadulla sijaitsevan rakennuksen kautta.

Antti Karisto kertoo oikeasta ja alkuperäisestä Karistosta.

Veikko Anttosen kiinnostava artikkeli käsittelee Pyhätöntä, jossa pyhän etymologia vie lukijan kauas menneeseen.

Kirjan kiintoisinta antia on Anna Kouhian Lahti-blogi. Blogi näyttäytyy maanläheisenä jopa -alaisena, itseironisena ja rujon huumoristisena. Asiat näytetään niin kuin ne on.

Arto Haapala pohtii kaupungin kauneutta tai sen puuttumista ja sitä, miten se muotoutuu.

Kirsti Nenyelle Lahti ei heti auennut selkeänä yhteisönä, mutta on sittemmin asettunut taloksi.

Markku Koski analysoi lahtelaista rocklyriikkaa Sleeper Sleepersin välityksellä.

Antti Kujala pohtii alueen väkivaltaisuutta 1700-luvulla, jolloin kolmen eri läänin rajaseudut antoivat turvaa lainsuojattomille.

Vili Uusikallio käy läpi toteutemattomia kuntaliitoksia ja kuntien identiteettejä.

Heikki Helin kirjoittaa taloudesta kiinnostavasti ja kansantajuisesti tilastoja apuna käyttäen. Miten on, onko Lahti sittenkin mainettaan parempi?

Pekka Laaksonen käy läpi paikannimistöä, Ahtialassa viivytään hetki pidempään. Aiheena myös Hollolan kuuluisat diftongit.

Pirkko Nuolijärvi analysoi mielen- kiintoisesti Hollolan (seudun) murretta, joka luetaan kaakkohämäläiseen murrealueeseen. Lahti on idän ja lännen välissä kielellisesti ja kulttuurisesti.

Veijo Meri asui hetken Lahdessa, ja Meren Lahtea esittelee Petri Tamminen. Kirjoissa Morsiamen sisar, Yhden yön tarina ja Everstin autonkuljettaja Lahti näyttäytyy läpikulkupaikkana.

Yhteenveto

Kirjan ovat toimittaneet Antti Karisto ja Riitta Niskanen, alustuksessaan pohtien Lahden paikkaa ja samalla avaten kirjan tekstejä.
Lahden paikka levittäytyy hahmottomasti eri tasoille, silti kaupungista löytyy jotakin yhteistä ja tunnistettavaa.

Karisto ja Niskanen toteavat, että Lahti on kiinnittynyt Uudenmaan ja Järvi-Suomen välissä olevaan Salpausselän saranaan. Lahdessa kulttuurirajat kulkevat itä-länsisuuntaisesti. Alustajat nostavat esimerkeiksi kielen ja ruuan. Kielen “leimaton omaleimaisuus” nousee hyvin esille esimerkiksi Laaksosen ja Nuolijärven kirjoituksissa. 
Kuten Tamminenkin toteaa Veijo Meren Lahti on “läpikulkupaikka Lahti” , jonka Tamminen muotoilee “kulkureittien imuksi ja tuuleksi”.

Tutkimusseuran vuosikirja sukeltaa syvälle Lahden paikkoihin, fyysisiin ja mentaalisiin. Lukija saa poimittua Lahden identiteetin osia, muodostaen käsityksen omiin kokemuksiin ja havaintoihin peilaten. Ja kun oma paikka löytyy, löytyy Lahdenkin paikka.

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2015

Kirja: Likidemokratiaa!

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tämän vuoden alussa julkaistu Likidemokratiaa! -kirja on yhteenveto hankkeesta Yhdessä tulevaan – asukkaat, kylät, yhdistykset ja kunnat, joka toteutettiin vuosina 2013-2014. Hämeen Kylät ry ja Päijät-Hämeen Kylät ry toimivat hankkeessa linkkeinä kylien yhdistysten välillä.

Kirjan ovat toimittaneet kyläasiamies Timo Taulo ja Elina Leppänen. Kirja “sisältää kirjoituksia hämäläisestä kyläelämästä”, peruslahtelaiselle tai ehkä peruskaupunkilaiselle kirja tarjoaa oivan tutusmismatkan (päijät-)hämäläiseen kyläelämään.

Lahdessa perinteistä kylämaisemaa on vielä nähtävillä ainakin Renkomäessä ja Ämmälässä. Uudempaa kyläajattelua rakentamisessa edustaa Karisto. Se miten kyläidea toimiikäytännöntasolla, on moni-säikeisempi asia. Liipolassa on aktiivinen “kyläyhteisö” ja Päijät-Hämeen kylät ry valitsi sen Vuoden kyläksi vuonna 2008.

Kirja ei ole pelkästään kyläläisille, vaan se tarjoaa kaksi tärkeää asiaa kaupunkilaisella (kaupunginosa tai asukasyhdistykselle, miksei kotiseutuyhdistykselle) ja kuten sanottu, erityisesti kunnallispoliitikolle. Lahden ja Nastolan kuntaliitos ensi vuoden alusta tuo kylätoiminnan ja lähidemokratian toimivuuden tarkasteluun. Kirjassa käsitellään laajasti lähidemokratian toteutumista suuremmassa kuntakkokonaisuudessa.

Toinen huomio kiinnittyy itse kylien toi-mintaan eli siihen miten muodostuvat aktiiviset kyläyhteisöt ja niiden toimintamuodot. Kirjan ja hankkeen tarkoituksena on ollut innostaa ja auttaa asukkaita paikalliseen toimintaan. Se antaa vinkkejä myös lähivaikuttamiseen ja kansalaisyhteistyöhön. Lisäksi kirjassa sivutaan myös alueiden ja kylien identiteettejä: “Yhteisöllisyys ja paikallinen identiteetti saa uusia merkityksiä viimeistään silloin, kuntia ollaan yhdistämässä.”

Ratkaisevaa onkin, onko kunnan sisällä kylätoiminta likidemokratiaa vai liki demokratiaa?

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2015

Kuntajakoselvitysten vaiheet tiivistettynä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa
Kaupungintalo vuonna 2009 (Kuva Sauli Hirvonen)

Kaupungintalo vuonna 2009 (Kuva Sauli Hirvonen)

Suomessa kuntaliitoksia tehtiin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikoihin runsaasti, kun valtion kunta- ja palvelurakenneuudistushanke sai alkunsa. Vuonna 2007 voimaan tullut puitelaki kannusti kuntia liitoksiin.

Päijät-Hämeessä alkoi vuonna 2007 UusiKunta -kuntajakoselvitys, mutta vasta vuonna 2015 seudulla saatiin aikaiseksi kaksi liitosta neljän kunnan välillä.

Seuraavassa esitettynä vuosien varrella tehtyjen kuntajakoselvityksien pääkohdat.

UusiKunta

Joulukuussa 2007 seitsemän Lahden seudun kuntaa lähtivät selvittämään kuntaliitoksen mahdollisuuksia. Seuraavan vuoden kesäkuussa valmistui 2008 esiselvitys, jonka jälkeen käynnistyi varsinainen selvitysvaihe. Vuonna 2009 mukaan liittyivät kesällä Heinola ja Kuhmoinen sekä syksyllä Asikkala.

Marraskuussa 2009 kuntien pyynnöstä valtiovarainministeriö asetti Päijät-Hämeeseen kuntajakoselvityksen kymmenen kunnan alueella. Kuitenkin jo seuraavan vuoden maalikuussa Kuhmoinen irtautui selvityksestä.

Selvittäjänä toimi Osmo Soininvaara ja sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta Markku Lehto.

Päijät-Hämeen erityinen kuntakoselvityksen selvittäjien ehdotus julkaistiin kesäkuussa 2010.

Kunnanvaltuustot päättivät 13.9.2010 Lahtea lukuun ottamatta, ettei uutta kuntaa nykyisessä muodossa Päijät-Hämeeseen synny.

UusiKunta-selvityksestä lisätietoja Päijät-Hämeen liiton internetsivuilta.

Salpauskunta

Kuntajaon selvitystyö perustui kesällä 2013 voimaan tulleeseen kuntarakennelakiin, jonka keskeisin sisällöllinen muutos on lakiin lisätty uusi, määräaikainen luku kuntarakenneuudistuksen toteuttamisesta vuosina 2013–2016.

Kuntaselvittäjänä aloitti Kärkölän entinen kunnanjohtaja Seppo Huldén. Toisena selvittäjänä toimi huhtikuussa 2014 aloittanut filosofian kandidaatti, kaupunkineuvos Rolf Paqvalin.

Selvitystyö sai alkunsa vuonna 2013 Iitin, Kärkölän, Lahden ja Nastolan aloitteesta. Koska kuntajakoselvityksen oli koskettava yhtenäistä aluetta, pyysi valtiovarainministeriä Hollolalta lausuntoa mukaan tulosta. Lisäksi ministeriö varasi Asikkalalle, Hämeenkoskelle, Orimattilalle ja Padasjoelle selvitykseen. Asikkala ja Orimattila eivät halunneet osallistua, Padasjoki olisi ollut valmis tullut mukaan.

Valtiovarainministeriö määräsi 1. päivä marraskuuta alkaneeseen erityiseen kuntajakoselvitykseen mukaan myös Hollolan ja Hämeenkosken kunnat.

Huhtikuussa kuntajakoselvityksen työryhmät julkaisivat väliraporttinsa. Loppuraportit julkaistiin 10.6.

Selvityksen johtoryhmä esitti, että selvittäjät huomioivat raportit selvityksen valmistelussa. Seppo Huldén kuitenkin totesi, että selvittäjien tehtävänä on arvioida kokonaisuutta, joten työryhmien linjaukset ei sellaisenaan päätyneet selvitysraporttiin tai yhdistymissopimukseen.

Kesäkuussa Lahdessa kevään viimeisessä kokouksessa käytiin keskustelua liitoksen eduista ja haitoista.

Elokuun 6. päivä selvittäjät luovuttivat ehdotuksensa kuntajohtajille.

Syyskuun 29. päivänä Lahden, Nastolan, Kärkölän ja Hämeenkosken valtuustot olivat kuuden kunnan yhdistymisen kannalla. Hollola ja Iitti torjuivat uuden kuntajaon.

Valtuustot äänestivät seuraavasti: Lahden myönteinen päätös syntyi äänin 54-5, Nastolan äänin 25-18, Kärkölän 18-9 ja Hämeenkosken 12-9. Hollolassa kielteinen päätös tehtiin äänin 27-16 ja Iitissä 14-13.

Koska kaksi kuntaa äänesti sopimusta kuntaliitosta vastaan, esitetty yhdistymissopimus ei näin ollen astu sellaisenaan voimaan.

Uusi kunta olisi aloittanut heti vuoden 2017 alussa. Uuden 154 000 asukkaan kunta olisi ollut Suomen 7. suurin kaupunki.

Jatkoselvityksen vaiheet

Kuntajakoselvittäjät Seppo Huldén ja Rolf Paqvalin esittivät 30.9.2014 Hollolan, Hämeenkosken, Iitin, Kärkölän ja Nastolan kuntia sekä Lahden kaupunkia koskeneen erityisen kuntajakoselvityksen päätyttyä selvityksen jatkamista.

Selvityksessä jatkettiin alueen kuntarakennevaihtoehtojen selvittämistä ottaen huomioon kuntien tekemät päätökset ja lausunnot.

Valtiovarainministeri pyysi lausunnot erityisen kuntajakoselvityksen toimikauden jatkamisesta.

Hollolan, Hämeenkosken, Kärkölän, Lahden ja Nastolan kunnanhallitukset päättivät puoltaa kuntajakoselvityksen toimikauden jatkamista. Iitin valtuusto päätti 20.10. jättäytyä jatkoselvityksen ulkopuolelle.

Kärkölän kunta ilmoitti haluavansa olla mukana jatkoselvityksessä, joka käsitti Nastolan ja Lahden kunnat.

Hollola ja Hämeenkoski linjasivat lausunnoissaan, että selvityksen tulee sisältää kuntaliitosvaihtoehto näiden kuntien osalta.

Ministeri asetti kuntajakoselvittäjäksi Rolf Paqvalinin.

Jatkoselvitys käynnistyi 22.10.2014. Salpausselän kuntajakoselvityksen johtoryhmä totesi 27.10., että selvitystä voidaan viedä eteenpäin kahden uuden kunnan muodostamista: Hollola ja Hämeenkoski sekä Nastola, Kärkölä ja Lahti.

Selvitysmies Paqvalin jatkoselvitys valmistui 15.12.2014. Kärkölä jäi selvittäjän ehdotuksesta pois.

Kuntalaiskuulemiset järjestettiin vuoden 2015 alussa, Lahdessa 7.1. ja Nastolassa 8.1.

Tammikuun 26. päivä Lahden kaupunginvaltuusto oli päätöksessä yksimielinen ja Nastolan kunnanvaltuusto äänesti uuden kunnan muodostamisen puolesta äänin 22-21.

Näin ollen Lahden ja Nastolan kunnat lakkaavat ja tilalle perustetaan uusi Lahden kaupunki, joka aloittaa 1.1.2016.

Nastolan kunnan yhdstymispäätöksestä tehty valitus käsitellään Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa.

Valtioneuvoston on vielä hyväksyttävä kuntaliitos.

Uusi Lahti

Lahden ja Nastolan yhdistymisen arvioidaan tuovan hallinnossa 4 milj. euron vuotuiset säästöt, ja uuden kaupungin investointikulut vähenevät arviolta 5 milj. euroa. Uusi kaupunki saa valtion yhdistymisavustusta neljä miljoonaa euroa. Uusi kaupunki pyrkii toimimaan 20,25 prosentin kunnallisverolla ainakin vuoteen 2020.

Tavoitteena on, että olennaisimmat vaikutukset tulevat alueen elinvoiman kasvuna, parempana yhdyskuntarakenteena ja alueiden hyödyntämisenä sekä palvelutuotannon yhteensovittamisessa saatavina hyötyinä.

Liitoksen on tarkoitus vahvistaa Lahden alueen elinvoimaisuutta, kilpailukykyä ja vetovoimaa. Laajentuva, 120 000 asukkaan Lahden kaupunki on entistä vakuuttavampi elinkeinopolitiikassa ja luo alueelle uuden kasvun kierteen: yritystoimintaa, työpaikkoja ja asutusta.

Koko kaupunkiseudun yhteistyötä on tarkoitus vahvistaa. Uuden Lahden ja Hollolan lisäksi olisivat mukana Orimattila sekä mahdollisesti Kärkölä ja Asikkala. Maakunnan kattava yhteistyötä halutaan tiivistää eri toimialoilla, esimerkiksi uusien sosiaali- ja terveydenhuollon mallien muodostamisessa.

Lahden ja Nastolan yhdistymissopimusta sekä uuden kaupungin strategiaa, henkilöstösuunnitelmaa ja talousarviota lähtee toteuttamaan 13-jäseninen yhdistymishallitus. Sen kokoonpanosta päätettiin kummankin kunnan valtuustojen kokouksissa 9.2. Uutta kaupunkia koskevat päätökset käsitellään yhdistymishallituksessa ja se jatkaa uuden Lahden kaupunginhallituksena vuoden 2016 alusta.

Yhdistetty valtuusto työskentelee seminaarimuotoisesti ennen virallista päätöksentekorooliaan.

Valtuustossa istuu yhteensä 102 valtuutettua vuoden 2017 kuntavaaleihin asti. Silloin uuden Lahden valtuustoon valitaan 59 valtuutettua.

Lähteet:
www.salpauskunta.fi
www.paijat-hame.fi
www.ess.fi

Lahden ensimmäisistä kaavoista

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa
Topografinen kartta vuodelta 1931 mittakaavassa 1:20000. Läntisiä kaunginosia.

Topografinen kartta vuodelta 1931 mittakaavassa 1:20000. Läntisiä kaupunginosia.

Kun Riihimäki-Pietari rautatien ja Vääksyn kanavan rakentaminen oli saatu päätökseen, pidettiin selvänä että Lahti kohoaisi kaupungiksi. Jo helmikuussa 1870 määrättiin toimeenpantavaksi ”lähempi tarkastus sopivan kaupunginpaikan löytämiseksi”. Ensimmäinen ehdotus kylästä itään sijaitseva laakso (nyk. Paavola), mutta sitä pidettiin liian ahtaana ja kosteana. Lisäksi sitä häiritsi likellä olevat Lahden kylän rappeutuneet rakennukset ja moraali. Kaupunki päätettiin rakentaa nykyiselle paikalle.

Kaupunkihankkeet kuitenkin pysähtyivät siltä osin, mutta ne virisivät uudelleen vuonna 1872. Uutta paikkaa ehdotettiin: lahden pohjukan rantaa Vesijärven satamarautatien vieressä. Tähänkään ei tyydytty vaan kaupunkihankkeesta oltiin jo luopumassa, merkittävimpinä syynä oli tuolloin vallinnut pula-aika.

Kuitenkin uutta paikkaa etsittiin jo vuonna 1876, joilloin todettiin kylän nykyisen paikan olevan soveltuvin kaupungille. Koko kylää ei kuitenkaan tarvinnut purkaa tai siirtää, sillä se paloi kesällä 1877. Lahdesta tuli kauppala 5.6.1878 ja sille ajanmukaisen ruutukaavan laati läänin arkkitehti Alfred Caween.

Lahti kaupungiksi –tiivistelmä (Lahen Lehti 1.11.2014).

Kauppalan laajennus asemalle

Kauppalan kaava-alueen ensimmäistä laajennusta ajoi rautatiehallitus. Se huomautti jo keväällä 1878 että kauppalan ja rautatieaseman väliin jäisi useiden tilallisten kuuluva alue. Rautatiehallitus painotti että villisti kasvava esikaupunkialue rautatieaseman ja kauppalan välillä ei olisi kenenkään etu vaan aiheuttaisi monia ongelmia viimeistään silloin, kun Lahdesta tulisi kaupunki ja liikehdintä lisääntyisi. Tästä oltiin yhtä mieltä ja laajennuskaava vahvistettiin 1882. Sitä päivitettiin vuonna 1896. Kaava-alueelle ei kuitenkaan rakennettu, koska rakentaminen keskusta-alueella edistyi hitaasti ja oman haasteensa toi myös suunniteltu Loviisa-Wesijärvi rautatie, joka halkoi tontit kauppalan itäpuolelta.

Vuonna 1899 tuli tämän alueen asemakaavan muutos jälleen esiin: kaupunkihankkeet olivat esillä ja tonttien kysyntä kasvoi. Lisäksi kaupunkioikeuksia hakiessa, senaattiin tuli jättää asemakaavan laajenemissuunnitelmat. Lopulta kaava oli valmis joulukuussa 1899 ja lopulta senaatti vahvisti sen 14.10.1901.

Kartanon osto

Lahden kaupungin alue ei ollut laajentunut oikeaan suuntaan, näin siksi, että Vesijärven ja kauppalan välinen maa-alue oli kartanon omistuksessa. Pyrkimyksiä hankkia kartanon maat kaupungille oli esiintynyt vuosina mm. 1899 ja 1906. Vuonna 1908 kartanon omistaja August Fellman pyysi alueesta 2 milj.markkaa, kaupunki tarjosi 1 milj. markkaa. Kaupunki yritti pakkolunastuksen kautta hankkia varasto- ja satama-aluetta. Lunastukseen oli kuulunut myös kartanon päärakennus, josta olisi tullut kaupungintalo. Vuonna 1912 Fellmanilla oli kolme vaihtoehto kaupungille: 1) koko alue 2) Hollolan kk:n maantien ja Vesijärven välisen alueen 3) vain kaupungille välttämätön alue, 20 ha. Sopimuksen syntyminen kariutui sahan alueeseen, jonka kaupunki olisi tietyin ehdoin Fellmanilta lunastanut.

Uuden käänteen hanke sai vuonna, jolloin August Fellman kuoli. Neuvottelut jatkuivat myyjää edustaneet Arthur Fellmanin kanssa, jolla oli tarjota jälleen kolme vaihtoehtoa: 1) koko kartano (2,25 mmk); 2) supistettu alue (1,8 mm); 3) 1,0 mmk. Huolellisten pohdintojen jälkeen asia kuitenkin raukesi tälläkin kertaa.

Vuonna 1914 puhjennut maailmansota lamaannutti laajentumishankkeen neljäksi vuodeksi. Tällöin oli Arthur Fellman kuollut ja kartano oli perikunnan omistuksessa osakeyhtiönä. Kaupungin taloudellinen tilanne sodan jälkeisessä lamassa oli heikko ja raskas velkataakka painoi Lahden kunnallistaloutta, eikä kaupungilla ollut tarjota kartanon pyytämää hintaa.

Kului kaksi vuotta ennen kuin asiasta päästiin eteenpäin. Kartanon maa-alueet myytiin kahdella liikemiehelle jotka oli velvoitettu tarjoamaan niitä kaupungille mikäli aikoivat ne myydä. Kaupugille tarjottavan alueen hinnaksi tuli 3,9 mmk ilman tehtaita. Tämä sopi Lahdelle.

Alueliitos ei kuitenkaan tapahtunut välittömästi, vaan se haluttiin kytkeä ajankohtaiseen esikaupunkikysymykseen. Kun tämän ratkaisu näytti viivästyvän, puolsi viranomaiset liitospäätöstä ja se tuli voimaan 1.1.1924. Lahden pinta-alaksi tuli nyt 1551 ha sen ollessa vuonna 1905 756 ha. 25 vuotta kestänyt hanke saatiin näin päätökseen.

Kartanon maiden siirtymisestä Lahden kaupungille luettavissa myös täällä (Lahen Lehti 29.10.2014).

Kartanon kaavasuunnitelmat 1908-1924

Edelle kerrottiin että kaupunki pyrki v. 1908 pakkolunastuksin hankkimaan itselleen kartanon maat, koska varsinaista kauppasopimuksesta ei päästy yhteisymmärrykseen. Tätä pakkolunastusta varten saman vuoden maaliskuussa päivätyssä W.O. Lillen laatimassa kartassa on merkitty liitetyt alueet ja lisäksi hän oli piirtänyt alueelle kaavan. Ehdotus käsittelee aluetta Mytäjäisistä Kariniemen pohjoispuolelle asti. Kaava ei saanut koskaan vahvistusta, sillä pakkolunastusta ei siis tapahtunut. Siitä huolimatta kaavalla oli vaikutuksia myöhempiin kaavoihin.

Vasta hankitulla (v. 1919) kartanon alueella päätettiin heti laatia asemakaava. Jo kymmenen vuotta aiemmin arkkitehti Armas Lindberg kiinnitti huomiota Lahden asemakaavan kehittämiseen. Yksitoikkoisuuden lieventämiseksi tuli Lahdesta luoda kaupunki, jolla ei olisi ”sama persoonaton, kuolettavan kuiva leima, joka niin monta maamme kaupunkia on pilannut.” Lahden kaupunki päätti järjestää kaavakilpailun.

Kilpailuohjelmaa kuvasi arkkitehti Birger Brunila Arkkitehtilehdessä muun muassa seuraavasti: ”…Kilpailijoille oli luvallista uudistella kaupungin nykyistä asemakaavaa sekä suotiin heille oikeus suunnitella kaavamainen yleisasemakaavaehdotus kaikista Lahden omistamista maista, mikäli siihen katsottiin syytä olevan.” Palkintolautakunnalla (jossa mm. Eliel Saarinen) jätettiin 14 ehdotusta, joista ykköspalkinnon jakoivat ehdotukset nro 10 (Carolus Lindberg) ja nro 11 (Berndt Aminoff & Max Franzell).

Lahden varsinaisen asemakaavan sai laatiakseen Carolus Lindberg. Kaava oli pienin muutoksin sama kuin kilpailuehdotus ja se valmistui toukokuussa v. 1922. Kaava vahvistettiin v. 1924. Lahden uuden asemakaavan suurta merkitystä osoittaa se, että Lindberg piti valtuuston juhlasalissa esitelmän asemakaavastaan.

Lindbergin kaava jäi toteutumatta pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta. Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti 27.10.1932 Lindbergin kaavasta seuraavasti:

”Kuten tunnettua, laati aikaisemman kaupunkimme uudistetun asemakaavan arkkitehti Carolus Lindberg. Sitä pidettiin niin hyvänä ja tarkoituksenmukaisena, ettei siihen tarvitsisi tehdä mitään muutoksia. Käytännössä havaittiin se kuitenkin ennen pitkää monessa kohden mahdottomaksi. Sen käytäntöön sovelluttaminen olisi tullut kaupungille kalliiksi, jota paitsi se ei ollut yhdenmukainen vanhemman asemakaavan kanssa.”

Artikkeli Lahden ensimmäisistä kaavoituksista. Se on referoitu ”Kaupunki rakenteen kehitys Lahdessa vv. 1878-1938” (Päijät-Hämeen seutukaavaliitto 7/1981) -julkaisusta.
Artikkeli on alunperin julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 4/2007 ”Kartanon maat kaupungille” -otsikolla.