Topografinen kartta vuodelta 1931 mittakaavassa 1:20000. Läntisiä kaupunginosia.
Kun Riihimäki-Pietari rautatien ja Vääksyn kanavan rakentaminen oli saatu päätökseen, pidettiin selvänä että Lahti kohoaisi kaupungiksi. Jo helmikuussa 1870 määrättiin toimeenpantavaksi ”lähempi tarkastus sopivan kaupunginpaikan löytämiseksi”. Ensimmäinen ehdotus kylästä itään sijaitseva laakso (nyk. Paavola), mutta sitä pidettiin liian ahtaana ja kosteana. Lisäksi sitä häiritsi likellä olevat Lahden kylän rappeutuneet rakennukset ja moraali. Kaupunki päätettiin rakentaa nykyiselle paikalle.
Kaupunkihankkeet kuitenkin pysähtyivät siltä osin, mutta ne virisivät uudelleen vuonna 1872. Uutta paikkaa ehdotettiin: lahden pohjukan rantaa Vesijärven satamarautatien vieressä. Tähänkään ei tyydytty vaan kaupunkihankkeesta oltiin jo luopumassa, merkittävimpinä syynä oli tuolloin vallinnut pula-aika.
Kuitenkin uutta paikkaa etsittiin jo vuonna 1876, joilloin todettiin kylän nykyisen paikan olevan soveltuvin kaupungille. Koko kylää ei kuitenkaan tarvinnut purkaa tai siirtää, sillä se paloi kesällä 1877. Lahdesta tuli kauppala 5.6.1878 ja sille ajanmukaisen ruutukaavan laati läänin arkkitehti Alfred Caween.
Lahti kaupungiksi –tiivistelmä (Lahen Lehti 1.11.2014).
Kauppalan laajennus asemalle
Kauppalan kaava-alueen ensimmäistä laajennusta ajoi rautatiehallitus. Se huomautti jo keväällä 1878 että kauppalan ja rautatieaseman väliin jäisi useiden tilallisten kuuluva alue. Rautatiehallitus painotti että villisti kasvava esikaupunkialue rautatieaseman ja kauppalan välillä ei olisi kenenkään etu vaan aiheuttaisi monia ongelmia viimeistään silloin, kun Lahdesta tulisi kaupunki ja liikehdintä lisääntyisi. Tästä oltiin yhtä mieltä ja laajennuskaava vahvistettiin 1882. Sitä päivitettiin vuonna 1896. Kaava-alueelle ei kuitenkaan rakennettu, koska rakentaminen keskusta-alueella edistyi hitaasti ja oman haasteensa toi myös suunniteltu Loviisa-Wesijärvi rautatie, joka halkoi tontit kauppalan itäpuolelta.
Vuonna 1899 tuli tämän alueen asemakaavan muutos jälleen esiin: kaupunkihankkeet olivat esillä ja tonttien kysyntä kasvoi. Lisäksi kaupunkioikeuksia hakiessa, senaattiin tuli jättää asemakaavan laajenemissuunnitelmat. Lopulta kaava oli valmis joulukuussa 1899 ja lopulta senaatti vahvisti sen 14.10.1901.
Kartanon osto
Lahden kaupungin alue ei ollut laajentunut oikeaan suuntaan, näin siksi, että Vesijärven ja kauppalan välinen maa-alue oli kartanon omistuksessa. Pyrkimyksiä hankkia kartanon maat kaupungille oli esiintynyt vuosina mm. 1899 ja 1906. Vuonna 1908 kartanon omistaja August Fellman pyysi alueesta 2 milj.markkaa, kaupunki tarjosi 1 milj. markkaa. Kaupunki yritti pakkolunastuksen kautta hankkia varasto- ja satama-aluetta. Lunastukseen oli kuulunut myös kartanon päärakennus, josta olisi tullut kaupungintalo. Vuonna 1912 Fellmanilla oli kolme vaihtoehto kaupungille: 1) koko alue 2) Hollolan kk:n maantien ja Vesijärven välisen alueen 3) vain kaupungille välttämätön alue, 20 ha. Sopimuksen syntyminen kariutui sahan alueeseen, jonka kaupunki olisi tietyin ehdoin Fellmanilta lunastanut.
Uuden käänteen hanke sai vuonna, jolloin August Fellman kuoli. Neuvottelut jatkuivat myyjää edustaneet Arthur Fellmanin kanssa, jolla oli tarjota jälleen kolme vaihtoehtoa: 1) koko kartano (2,25 mmk); 2) supistettu alue (1,8 mm); 3) 1,0 mmk. Huolellisten pohdintojen jälkeen asia kuitenkin raukesi tälläkin kertaa.
Vuonna 1914 puhjennut maailmansota lamaannutti laajentumishankkeen neljäksi vuodeksi. Tällöin oli Arthur Fellman kuollut ja kartano oli perikunnan omistuksessa osakeyhtiönä. Kaupungin taloudellinen tilanne sodan jälkeisessä lamassa oli heikko ja raskas velkataakka painoi Lahden kunnallistaloutta, eikä kaupungilla ollut tarjota kartanon pyytämää hintaa.
Kului kaksi vuotta ennen kuin asiasta päästiin eteenpäin. Kartanon maa-alueet myytiin kahdella liikemiehelle jotka oli velvoitettu tarjoamaan niitä kaupungille mikäli aikoivat ne myydä. Kaupugille tarjottavan alueen hinnaksi tuli 3,9 mmk ilman tehtaita. Tämä sopi Lahdelle.
Alueliitos ei kuitenkaan tapahtunut välittömästi, vaan se haluttiin kytkeä ajankohtaiseen esikaupunkikysymykseen. Kun tämän ratkaisu näytti viivästyvän, puolsi viranomaiset liitospäätöstä ja se tuli voimaan 1.1.1924. Lahden pinta-alaksi tuli nyt 1551 ha sen ollessa vuonna 1905 756 ha. 25 vuotta kestänyt hanke saatiin näin päätökseen.
Kartanon maiden siirtymisestä Lahden kaupungille luettavissa myös täällä (Lahen Lehti 29.10.2014).
Kartanon kaavasuunnitelmat 1908-1924
Edelle kerrottiin että kaupunki pyrki v. 1908 pakkolunastuksin hankkimaan itselleen kartanon maat, koska varsinaista kauppasopimuksesta ei päästy yhteisymmärrykseen. Tätä pakkolunastusta varten saman vuoden maaliskuussa päivätyssä W.O. Lillen laatimassa kartassa on merkitty liitetyt alueet ja lisäksi hän oli piirtänyt alueelle kaavan. Ehdotus käsittelee aluetta Mytäjäisistä Kariniemen pohjoispuolelle asti. Kaava ei saanut koskaan vahvistusta, sillä pakkolunastusta ei siis tapahtunut. Siitä huolimatta kaavalla oli vaikutuksia myöhempiin kaavoihin.
Vasta hankitulla (v. 1919) kartanon alueella päätettiin heti laatia asemakaava. Jo kymmenen vuotta aiemmin arkkitehti Armas Lindberg kiinnitti huomiota Lahden asemakaavan kehittämiseen. Yksitoikkoisuuden lieventämiseksi tuli Lahdesta luoda kaupunki, jolla ei olisi ”sama persoonaton, kuolettavan kuiva leima, joka niin monta maamme kaupunkia on pilannut.” Lahden kaupunki päätti järjestää kaavakilpailun.
Kilpailuohjelmaa kuvasi arkkitehti Birger Brunila Arkkitehtilehdessä muun muassa seuraavasti: ”…Kilpailijoille oli luvallista uudistella kaupungin nykyistä asemakaavaa sekä suotiin heille oikeus suunnitella kaavamainen yleisasemakaavaehdotus kaikista Lahden omistamista maista, mikäli siihen katsottiin syytä olevan.” Palkintolautakunnalla (jossa mm. Eliel Saarinen) jätettiin 14 ehdotusta, joista ykköspalkinnon jakoivat ehdotukset nro 10 (Carolus Lindberg) ja nro 11 (Berndt Aminoff & Max Franzell).
Lahden varsinaisen asemakaavan sai laatiakseen Carolus Lindberg. Kaava oli pienin muutoksin sama kuin kilpailuehdotus ja se valmistui toukokuussa v. 1922. Kaava vahvistettiin v. 1924. Lahden uuden asemakaavan suurta merkitystä osoittaa se, että Lindberg piti valtuuston juhlasalissa esitelmän asemakaavastaan.
Lindbergin kaava jäi toteutumatta pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta. Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti 27.10.1932 Lindbergin kaavasta seuraavasti:
”Kuten tunnettua, laati aikaisemman kaupunkimme uudistetun asemakaavan arkkitehti Carolus Lindberg. Sitä pidettiin niin hyvänä ja tarkoituksenmukaisena, ettei siihen tarvitsisi tehdä mitään muutoksia. Käytännössä havaittiin se kuitenkin ennen pitkää monessa kohden mahdottomaksi. Sen käytäntöön sovelluttaminen olisi tullut kaupungille kalliiksi, jota paitsi se ei ollut yhdenmukainen vanhemman asemakaavan kanssa.”
Artikkeli Lahden ensimmäisistä kaavoituksista. Se on referoitu ”Kaupunki rakenteen kehitys Lahdessa vv. 1878-1938” (Päijät-Hämeen seutukaavaliitto 7/1981) -julkaisusta.
Artikkeli on alunperin julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 4/2007 ”Kartanon maat kaupungille” -otsikolla.