Näyttelyitä, elokuvaa ja flipperiä

Sadepäivinä on hyvä käyttää aikansa vaikkapa museossa, näyttelyssä, elokuvissa tai vaikkapa flipperin parissa.

Näyttelyitä

Lahden kaupunginmuseo juhlistaa 110 vuotta täyttävää kaupunkia Aika on Lahden -näyttelyn muodossa. Se on katsaus museon kokoelmiin vuodesta 1905 alkaen aina 2010-luvulle saakka. Entisestä Viipurin taidemuseosta saadut teokset ovat Lahden taidemuseon vanhinta ja arvokkainta osaa, ja tähän kokoelmaan kuuluu 7000 teosta. Viipuri-kokoelman ansiosta Lahteen perustettiin taidemuseo vuonna 1950.

Näyttelytilan ensimmäisessä kerroksessa on Lahtea kuvaavaa taidetta, ja täytyy myötää että ensimmäisten teosten kohdalla kylmät väreet kulkivat pitkin selkää. Värikylläiset maalaukset – joista vanhin on vuodelta 1921 – toivat entisajan Lahden konkreettisesti silmien eteen.

Lahden ”edustajia” näyttelyssä ovat Kosti Ahonen, Risto Leppänen, Thelma Salo, Jyrki Savonlaine, Pentti Melanen, Martti Peippo, Reino Partanen, Yrjö Forsen, Aarne Heinonen, Väinö Hämäläinen ja Maija Melanen. Erityisesti mieleen jäivät Väinö Hämäläisen maalaukset 1920-luvulta, Martti Peipon utuiset kaupunkinäkymät sekä Maija Melasen talvinen kaupunkimaisema. Lisäksi Thelma Salon naiivistinen lähestymistapa herättää huomiota. Salo muuten valittiin vuonna 1991 Lahti-Seuran toimesta Vuoden lahtelaiseksi.

Aika on Lahden voi suositella erityisesti Lahden, maalaustaiteen, veistosten ja grafiikan ystäville. Näyttely kestää 19.9. asti.

Sibeliustalon Metsähallissa ja Puusepän verstaassa alkoi 26.6. Mauno Hartmanin Hirsi Soikoon II -niminen näyttely. Sen avajaisia vietettiin torstaina 25.6. kakkukahvien muodossa runsain joukoin. Hartman täyttää tänä kesänä 85 vuotta ja samalla hänen taiteilijauransa alkamisesta on kulunut yli 60 vuotta. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Lahden taidemuseon ja Sibeliustalon kanssa.

Näyttelytilana korkea Metsähalli on edukseen Hartmannin töille. Asettelu toimii mainiosti ja Sibeliustalon puu ja lasi korostavat töitä, jotka ovat viimeistelemättöman oloisia ja tuntuisia, mutta silti huolitellun valmiita. Hartmanin työt muistuttavat jotain rakennelmaa, esinettä tai asiaa, mutta eivät ole sitä. Siinä mielestäni piilee töiden viehättävyys. Museon sivuilla kerrotaan, miten Hartman löysi tyyliinsä: ”Vuonna 1960 hän näki Turussa, kuinka vanhaa puutaloa purettiin. Rakennuksesta oli jäljellä enää pelkkä hirsirakenne ja kattotuolit hirsien päällä.” Materiaalin ja muodon vaikutteet Hartmanin töissä näkee selvästi.
Näyttely on avoinna 10.8. asti.

Mainittakoon vielä museon nettisivuilla oleva kuvagalleria Lahdessa olevasta graffittitaiteesta. Katutaidetta Lahdessa on erikoistutkija Heikki Herlinin koostama katsaus lahtelaiseen graffittitaiteeseen: ”Graffiti ei ole enää vain luvatta seinään tehty töherrys. Lahdessa on runsaasti laillisia ja taiteellisia ansioitakin omaavia graffiteja, jotka kaunistavat ympäristöään.” Galleriaan voi tutustua museon sivuilla linkin kautta.

Elokuvaa

Sadepäivien vakio-ohjelmistoon kuuluvat myös elokuvat. Elokuvateatteri Kino Iiriksessä esitetty Maggie loppui kesätaukoon, mutta sain mahdollisuuden nähdä sen yksityisnäytöksenä.

Maggie on zombie-elokuva, jossa pääosassa on Arnold Schwarzenegger. Itse en ole kovinkaan kiinnostunut ”elävistä kuolleista”, paitsi poikkeuksena Left 4 dead -tietokonepeli, jota tuli joskus pelailtua. Siinä oli kyllä omat jännittävät hetkensä…

Tässä tapauksessa oli lähinnä kiinnostavaa Arnoldin rooli. Ennakkoon elokuvaan tutustuessani, selvisi, ettei elokuva suinkaan ollut veri- ja eritemässäily, vaan kertomus isän ja tyttären suhteesta, ja erillisyyden kokemuksesta. Maltillisten kauhuelementtien lisäksi, elokuva on perhedraamaa, sisältäen myös teinielokuville tyypillisiä kohtauksia leirinuotioineen. Elokuvassa seurataan hitaasti, mutta vääjäämättömästi etenevää tyttären sairautta. Tunnelma on enemmänkin ahdistava kuin pelottava. Jo alussa tulee selväksi ettei elokuvalla voi olla ”onnellista” loppua.
Arskan näyttelemän maanviljelijän ulosanti on kaurismäkeläisen minimalistinen, joka sopii hänelle.
Elokuva oli ”ihan hyvä”, ja erilainen, kun vertaa Schwarzeneggerin aiempiin elokuviin. Kesän ykköstapaus on luultavammin Terminator Genisys, jossa Arska palaa T-800-rooliin.
Jännän äärellä elätään, sillä elokuva on saanut vaihtelevia arvioita, ja se tullee jakamaan kriitikoiden ja mukakriitikoiden mielipiteitä. Saa nähdä mitä on luvassa.

Muuta kulttuuriharrastetta

Ravintola Tirra hankki talvella kaksi flipperiä, ja päätin niitä eräs päivä huvikseni kokeilla. Edellisen kerran flipperiä olen ”hakannut” varmaan kaksikymmentä vuotta sitten, en muista mitä ja missä.

Kuten aina, Tirrankin flipperitkin ovat teemoitettu. Toinen on tv-sarjaan perustuva Walking Dead ja toinen Metallica. Hauska kokemus molemmilla peleillä, vaikkakin Metallicassa tuli selvästi paremmat pisteet, n. 70 miljoonaa. Näissä peleissä onnistumisesta voi kiittää omaa taitoa, epäonnistumisessa syyttää huonoa tuuria. Toivottavasti ei kuitenkaan, pelissä ja elämässä yleensä.
Taitoahan nuo vaativat ja omasta mielestä flipperissä korostuu juuri sen fyysinen ulottuvuus, etenkin nykyään, kaikki pelaamisen tulokset on nähtävillä vain ykkösinä ja nollina. Esimerkkinä tästä on Paluu Tulevaisuuteen elokuvatrilogian kakkososassa Marty McFly matkustaa 1980-luvulta vuoteen 2015(!). Verestellen videopelitaitojaan Cafe80’s -paikassa, paikalliset (paikka ja aika) pikkunassikat pitävät käsien käyttöä vanhanaikaisena.

Pelit olivat koukuttavia, ja koneiden hankkiminen on todellakin hatunnostonarvoinen kulttuuriteko. Omalla kohdalla pelikerta ei varmastikaan ollut viimeinen.

Valokuvia 1990-luvulta

Siivouksen yhteydessä löysin nipun paperivalokuvia, jotka luulin jo kadonneeksi. Nipussa
oli puolen sataa kuvaa 1990-luvun lopulta. Suurin osa kuvista olivat Ankkurin rakentamiseen liittyviä, mutta kuvia olen napsinut ympäri kaupunkia. Salpausselältä otettuja oli myös huomattavan paljon. Muistan jotakuinkin kuvausretket, ja kaikki kuvat on otettu jokseenkin aika lyhyellä aikavälillä.

Alla muutamia poimintoja. [lisäys 20.7.2015] Vihdoin sain julkaistua osan kuvista, noin kolmekymmentä, Lahden Albumit auki -sivulla. Toivottavasti niistä on iloa kenties muillekin.
Julkaisematta jäi toistaiseksi Ankkurin alueen kuvat. Ne lisään myöhemmin.

Lahden jäähallin eli katetun tekojääradan ensimmäinen iso remontti käynnissä. (Kuva Sauli Hirvonen)

Lahden jäähallin eli katetun tekojääradan ensimmäinen iso remontti käynnissä. (Kuva Sauli Hirvonen)

Puutalot vielä jäljellä Kymintien alkupäässä. Nykyään paikalla asuinkerrostaloja. (Kuva Sauli Hirvonen)

Puutalot vielä jäljellä Kymintien alkupäässä. Nykyään paikalla asuinkerrostaloja. (Kuva Sauli Hirvonen)

Pikku-Vesijärven ruoppaus. Taustalla näkyy toimissa oleva urheilutalo. (Kuva Sauli Hirvonen)

Pikku-Vesijärven ruoppaus. Taustalla näkyy toiminnassa oleva urheilutalo. (Kuva Sauli Hirvonen)

Junia ja kiskoja Lahdessa

Jatketaan rautatieaiheella. Vaikka rautatieliikenne on hiipunut huippuvuosista, ratoja suljettu ja purettu, riittää Lahdessa kuvattavaa. Kirjoitin aiheesta aiemmin otsikolla Rautatievideoita Lahden seudulta (Lahen Lehti 20.7.2012).

Lahden rautateiden tilasta kirjoitin Kiiltävät kiskot -kuva-artikkelissa (Lahen Lehti 29.7.2008). Artikkelissa mainituista pistoraiteista ei ole enää nykyään käytössä.
Alla päivitetty katsaus rautateiden tilasta Lahden alueella. Rautatiekuvia Lahdesta on nähtävillä myös vaunut.org-sivulla.

Mukkulanrata
Rataa käytetään vielä puukuljetuksiin sekä Viking Maltin (ts. Polttimo) omiin raaka-ainekuljetuksiin.
Niemen ratapihalla vielä paljon raiteita, vaikka viime vuosina niitä on muutamia poistettu.
Mukkulanradalta puretiin hiljattain Iskun kaksi vaihdetta. Holman Prisman kohdalla oli pistoraide. Rata oli jäljellä siihen saakka, kun automarketti rakennettiin, vaihde oli purettu jo aikaisemmin. Radasta vieläkin kiskoja ja pölkkyjä jäljellä.
Kymijärven voimalaitokseen on yhä vaihteet ja useita ajettavia raiteita, mutta ei liikennettä.
Jäljellä on myös Esan Kirjanpainon/Keskon vaihde. Tosin pistoraide on pusikoitunut ja Yhdyskadun tasoristeys poistettu.
Onnisen raide on vielä jäljellä ja kiskot menevät tontille.

Yrittäjänkadun vaihde vuonna 2005. (Kuva Sauli Hirvonen)

Yrittäjänkadun vaihde vuonna 2005. (Kuva Sauli Hirvonen)

Aiemmin oli purettu Yrittäjänkadun vaihde, kiskoitusta jäljellä. Pistoraide oli tosin asfaltoitu jo aiemmin kadun kohdalta.
Myös Merivaaraan vaihde Joutjärvellä on purettiin hiljattain, kiskoitus ja päätepuskin on yhä paikallaan.

Pääradanvarsi
Sotkan vaihde yhä paikallaan Heinolan radan vaihteen kohdin, tosin rata pusikoitunut. Muutama vuosi sitten raiteella oli vielä avotavaravaunu. Sittemmin poistettu?
Radan eteläpuolella oli pistoraide romuliikkeeseen(?), hieman ennen sitä kohtaa, missä Loviisan rata erkanee pääradasta. Käsittääkseni purettiin oikoradan rakentamisen yhteydessä.
Entisen Upon valimolta lähtee läpiajettava raide, mutta ei ole ollut käytössä, vaikka osa siitä rakennettiin uudestaan. Pihalla asfaltin sekaan jäänyt raiteita.
Eteläpuolella Askon raiteet on vielä paikallaan. Käytössä oli vielä muutama vuosi sitten.
Asemalla ja tavararatapihalla pääasiassa raiteet jossain käytössä. Tullin raide purettaneen lähitulevaisuudessa, nyt raiteellä lähinnä säilytetään vaunukalustoa.
Starkin raiteet ja vaihde jäljellä. Seis-levy ja sen jälkeen tuleva portti estää ajon tontille. Raiteet olivat vielä käytässä muutamia vuosia sitten.
Ei-käytössä olevaa kiskoitusta jäljellä tontilla ja sen liepeillä.

Asemanseutua 1973. Tullin raiteella vaunu. Kuva Hirvonen-Rajaharju -arkisto)

Asemanseutua 1973. Aivan alareunassa tullin raiteella vaunu.
(Kuva Hirvonen-Rajaharju -arkisto)

Tornatorilla vielä jäljellä kiskoitusta rakennusten välissä. Alueen, pääradan puolella, läpi menevä raide purettiin muutamia vuosia sitten. Stora Enson teollisuusalueen eteläpuolella on kiskoitusta vielä jäljellä. Tehtaalla oli käytössän oma veturi. Alueelle menevä raide on katkaistu teollisuusalueen portilla.
Sama raide kulkee omana raiteena Lasitehtaalle asti, jossa on kaksi läpiajettavaa raidetta. Raide jatkuu porttien sisälle aina teollisuushallin läpi. Lasitehtaalla oli oma veturi.

Loviisanrata
Loviisan radalta erkanee vaihde BE Groupille. Rata on käytössä ja raiteilla on usein vaunuja odottamassa.

Loviisan radalta erkaneva Be Groupin pistoraide vuonna 2005. (Kuva Sauli Hirvonen)

Loviisan radalta erkaneva Be Groupin pistoraide vuonna 2005. (Kuva Sauli Hirvonen)

Varikko/Salpausselkä
Varikon ns. kolmioraide on säilynyt ja säilynnee tulevaisuudessa. Satamarata päättyy Salpausselänkadulle, Salpausselän seisakkeelle.
Rata Salpausseläntieltä Jalkarannantielle purettiin vuonna 2006. Suurhallin paikoitusalueen asfaltin alle jäänyt voimalaitoksen raide, sitä nähtävillä Salpausselänkadulla. Lisäksi kiskoitusta on säilynyt kahdessa entisen teollisuuslaitoksen pihassa.
Lahden satamanradan palauttamisesta ja sen valjastamisesta matkailukäyttöön on aktiivisten rautatieharrastajien toimesta tehty selvityksiä jo 1990-luvulta asti. Lisää Sibeliusrata-suunnitelmasta Topparoikan sivuilta.

Mytäjäisen kolmion länsiraiteilla Topparoikan kunnostamaa museojunakalustoa ja museoveturi Risto (Tr1 1047). Veturitallin kääntöpöytä edelleen toimii (käsikäyttöisesti) ja useaan pilttuuseen menee vielä kiskot sekä pöydän viuhkaan. Raiteiden kohtalo on tosin avoin.

Sopenkorpi
Sopenkorvessa on vielä käytössä läpiajettavat raiteet. Viimeksi olen näillä raiteilla nähnyt sepelivaunuja ratatyökoneineen.
Sopenkorven alueen sisälle menevä raide on jäljellä, mutta pusikoitunut, aidattu ja osittain hävinnyt. Radalla oli aikoinaan runsaasti vaihteita ja raiteita eri teollisuuslaitoksille. Radan kiskoitusta jäljellä aivan Takojankadulle asti. Ahjokadun tasoristeys hävisi aikoinaan, kun kiskojen päälle rakennettiin hidastetöyssy.

Kuvauspaikkoja

Lahdesta siis löytyy runsaasti ja monipuolisesti paikkoja liikkuvan rautatiekaluston kuvaamista ajatellen. Erityisesti Heinolaan ja Loviisaan johtavat teollisuuskäytössä olevat radat ovat harrastajille oivia kuvauskohteita. Myös museojunat ovat näillä osuuksilla kesäisin tuttu näky.
Junien seuraaminen on nykyään teknologian ansiosta helppoa, junien kulkutiedot on nähtävillä netissä reaaliaikaisesti.
Kuten edellä kuvailin, kohteita on paljon myös ns. rautatierappioromantiikan ystäville, muistuttamassa rautateiden vaikutuksesta kaupunkiin.

Ohessa video, joka on koottuu neljänä eri ajankohtana kuvatuista otoksista Lahden asemalla ja sen liepeillä.

Lättähatulla Lahdesta

Haapamäen Museoveturiyhdistys ry ajoi 13.-14.6. Lahdesta Heinolaan kolme edestakaista matkaa Dm7:lla eli tuttavallisesti lättähatulla. Lahden seudun museojuna-ajot on pääasiassa hoidettu höyryveturikalustolla, joten nyt oli oiva tilaisuus päästä kokemaan kiskobussitunnelmaa. Lähtö tapahtui tuttuun tyyliin Salpausselän seisakkeelta.

Aikoinaan lättähatuilla hoidettiin Lahden lähiliikennettä 1950-luvulta asti. Sähköistämisen jälkeen siirryttiin Sm1 ja Sm2 -kalustoon. Lättähatut liikennöivät vähäliikenteisillä radoilla ja niillä pääsi myös Heinolaan ja Loviisaan. Heinolaan suuntautunut matkustajaliikenne lopetettiin kuitenkin vuonna 1968 ja Loviisaan 1970-lopulla.

Ensimmäisen kerran pääsin lätän kyytiin (vasta) muutamia vuosi sitten, jolloin ajo tapahtui Nastolan Uudenkylän sisällä. Matka suuntautui Uudenkylän uudelta asemalta teollisuusraiteille ja takaisin.

Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka kokousti lauantaina 13.6. Vierumäen asemalla, joten osa porukasta matkasi Vierumäelle (ja takaisin) lättähatulla. Matkustaminen lättähatussa tutulla radalla oli erittäin miellyttävä kokemus. Lätässä on maanläheinen tunnelma, ja osittain tähän vaikuttaa päätyikkunat. Maisema avautuu lätällä matkustettaessa aivan toisella tavalla kuin höyryjunassa, puhumattakaan nykyisestä kalustosta.

Tunnelmia lauantain toiselta ajolta oheisella videolla.

Mikä tämä on?

Kuvakaappaus Lahden karttapalvelun ilmakuvasta vuodelta 1946

Kuvakaappaus Lahden karttapalvelun ilmakuvasta vuodelta 1946

Selailin Lahden karttapalvelun ilmakuvaa vuodelta 1946. Silmiini osui mielenkiintoinen yksityiskohta, jota en ollut aiemmin huomannut. Nikkilässä näyttää kello olevan 10:48.

Onko jollain selitystä tälle? Nopeasti vilkaistuna, ajattelin ensin, että kyseessä on joku palvelun ”aikaleima” (outo sellainen). Onko kuvaa kenties jälkeen päin muokattu? Vai onko se sittenkin maastossa? Miksi?
Kuka osaa kertoa? Totuus on tuolla alhaalla.

[päivitys 3.6.]
Asia selvisikin Tekninen ja ympäristötoimiala, Maankäyttö -asiakaspalvelusta, josta vastattiin: ”Ortokuvamosaiikki muodostetaan yhdistelemällä useita eri kuvia, tyypillisesti kuvat ovat limittäin noin 30-80%. Tässä tapauksessa ortokuvamosaiikkiin on jäänyt jonkun kuvan reunalta tuo mainitsemasi kellotaulun osa. Kuvaus on tehty vuonna 1946 puolustusvoimien toimesta, alun perin kartan tekoa varten.”