Tulevia Lahti-kirjoja

Kolmas ja viimeisin julkaisemani Lahti-kirja oli Liikennemerkkejä Lahdessa – ja muita havaintoja teiden varsilta, jonka julkaisin kuluvan vuoden maaliskuussa. Ensimmäinen Lahti-kirja oli Kotiseututatuoinnit: Lahti vuodelta 2019. Kirja esitteli vuosina 2013-14 käynnistämääni Kotiseututatuoinnit-hankkeen yhteydessä saatuja kuvia. Hankkeeseen liittyi valokuvanäyttely Lahden historiallisessa museossa syksyllä 2017. Näyttelyn ja kirjan valokuvat oli ottanut Mika Lintunen. Toinen valokuvakirjani keskittyi kaupunkikuviin ja Tunnelmia Lahdesta esitteli ottamiani valokuvia kolmelta vuosikymmeneltä.

Alunperin suunnittelin Lahti-valokuvakirjoista trilogiaa, joka sisältäisi em. Lahti-tatuoinnit ja Tunnelmia Lahdesta ja kolmantena julkaisisin Rautateiden Lahti -nimisen kirjan, joka nimensä mukaisesti koostuisi Lahden seudulta otetuista kuvista sekä lyhyistä artikkeleista rautatieharrastajan näkökulmasta. Kirjan suuren aineistomäärän vuoksi sen tekeminen on viivästynyt, niinpä olen ”siinä sivussa” toteuttanut muita kirjaprojekteja. Esimerkiksi Liikennemerkkejä Lahdessa syntyi ikään kuin Tunnelmia Lahdesta -kirjan sivutuotteena: en ollut aikonut sellaista julkaista, mutta liikennemerkkikuvia oli kertynyt sen verran, että aloin koostamaan aineistoa kirjaa varten.

Olen aloittanut jo jonkin aikaa sitten kolmen uuden Lahti-kirjan työstämisen. Kaksi niistä ovat jatkoa kuvakirjojen sarjalle ja todennäköisesti julkaisen ne vuoden kahden kuluttua. Tänä vuonna on kuitenkin tarkoitus julkaista Lahteen liittyvä kirjoituskokoelma. Siitä seuraavana.

Identiteettiä ja ideoita

Ajatus Lahdesta. Identiteettiä ja ideoita -kirja on kokoelma aiemmin julkaistuista Lahti-aiheisista teksteistä sekä erilaisista kaupunkiin liittyvistä ehdotuksista. Kirja noudattelee joillakin tapaa aiemmin julkaisemaani Kokoelma-kirjasarjaa, joihin keräsin pääasissa aiemmin julkaistuja eri tyylilajin kuuluvia juttujani sekalaisista aiheista.

Samanlaista ajatusta olen lähtenyt jalostamaan tulevan kirjan kohdalla. Kirja on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen Identeettiä sisältää mielipiteitä, pohdiskelua ja ehdotuksia kuin myös puhdasta fiktiota, mutta toisaalta vähän faktaakin. Monia tekstejä on höystetty huumorilla, joka toimii pateettisen pohdiskelun ja liiallisen vakavuuden vastapainona.

Kaikki tekstit on julkaistu tässä verkkolehdessä. Kirjassa julkaisupäiväksi olen merkinnyt blogin aikaleiman, toki monet artikkelit on julkaistu aiemmin joissakin muissa yhteyksissä kuten yhdistysten jäsenlehdissä. Kirjassa uudelleen julkaistavien juttujen sisältöön en ole puuttunut tai muuttanut niiden perusrakennetta, vaikka tuntuu että monien kirjoitusten sävy tai tyyli on hieman vanhentunut (omasta mielestäni). Päivitän tekstejä paremmin kirjaan sopivaksi.

Ideoita-osio sisältää kuusi erilaista ehdotusta tai visiota. Ne liittyvät Lahden kaupunkiin nimistön tai fyysisten rakenteiden ja rakennelmien kautta. Tosin Olet tässä -infotolppaa voidaan käyttää kaupunkiympäristössä missä päin maailmaa. Kirjassa esittelemiäni ideoita olen kerännyt ja julkaissut alunperin Tapio Kangasniemen ideoiman Lahtiwood-nimen alla, jonka nimisivustoa lahtiwood.com ylläpidämme. Sivustolta on muutakin rakantamiseen ja kaupunkikulttuuriin liittyvää aineistoa.

Kuvitukseksi olen valinnut Lahteen liittyvää tekemääni grafiikkaa, joka rytmittää tekstisisältöä. Aineistoon kuuluvat mm. postikortit, t-paidat, logot ja puutyöt, joista osa on nähtävillä verkkokaupassani. Valokuvat ovat tässä kirjassa vähemmistössä. Niitä on toki mukana, kuten neljän postikortin sarja sekä muutama kuva Lahti-tatuoinneistani. Valokuvia on myös pienoismalleistani, jotka liittyvät suoraan kirjan artikkeliin. Lisäksi Lahtiwoodin esittelyn yhteydessä on valokuvia.

Tunnelmia Lahdesta osat 2 ja 3

Kuten jo alussa mainitsin, julkaisin Tunnelmia Lahdesta -kirjan vuonna 2020. Sen ”sivutuotteena” syntyi liikennemerkkikirja, jonka julkaisin siis viime maaliskuussa. Puolestaan tämän kirjan tekemisen yhteydessä sain idean tehdä jatko-osan Tunnelmia Lahdesta -kirjalle. Samaan aikaan kun viimeistelin liikennemerkkikirjaa, aloin keräämään materiaalia tulevaa Tunnelmia Lahdesta -kirjan kakkososaa varten.

Pian huomasin että kuvia oli kerääntynyt sen verran, että yhden kirjan tarpeiksi niitä oli enemmän kuin tarpeeksi, joten päätin jakaa materiaalin kahdeksi kirjaksi. Eli työstäisin Tunnelmia Lahdesta -kirjasarjan ”Paluu tulevaisuuteen” -elokuvien tyylin, niin että ensin julkaistaan irrallinen ykkösosa, mutta sen jälkeen jatko-osat ovat tehty samaan aikaan.
Ensimmäinen jatko-osa todennäköisesti sisältää kolme teemaa joita ovat Muuttuvaa kaupunkikuvaa, Teollisuuden merkkejä ja Lahtea korkealta. Tuosta viimeisestä olen tehnyt myös videon joka on katsottavissa Lahtiwoodin YouTube-kanavalla. Toinen jatko-osa sisältänee teemat Rakennuksia ja katuja, Elinkeinoelämää ja Yksityiskohtia, rakennelmia ja luontoa. Nämä voivat vielä muuttua tekovaiheessa.

Aiottu Lahti-valokuvatrilogia on siis paisunut moneksi kirjaksi, ja sarjan kolmanneksi osaksi suunniteltu Rautateiden Lahti julkaistaan edelleen sarjan viimeisenä, mutta järjestysluku on vielä epävarma. Kirja on ollut jo pitkään ”työn alla”, mutta kuvien ja teemojen läpikäymistä lukuunottamatta en ole saanut muuta aikaiseksi. Toki olen kirjoittanut vuosien saatossa rautatieaiheisia tekstejä ja artikkeleita, joita olen julkaissut mm. Lahti-Seuran Hollolan Lahti -lehdessä, Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n Topparoikka-lehdessä ja täällä Lahen Lehessä. Artikkeita on luettavissa rautateihin painottuvassa tulipyörä.fi-sivustollani.

Paikalliskirjallisuutta

Lahdessa julkaistaan aika ajoin tasokasta ja mielenkiintoista kotiseutukirjallisuutta, ja seuraavana esittelyssä neljä hiljattain julkaistua kirjaa. Järjestyksessä ensimmäisenä on Lahti-Seuran ja Lahden kaupunginmuseon julkaisema Hannu Kivilän Lahtelaisen lukukirja. Kirja on julkaistu jo vuonna 2007, joten kyseessä on toinen painos.
Päijät-Hämeen Tutkimusseuran perinteinen vuosijulkaisujen sarja jatkui syksyllä: tasokkaana kuten tähänkin saakka, ja nyt myös kovakantisena. Monipuolinen teos kertoo Lahden teatterin vaiheista.
Viime syksynä julkaistiin myös Nikkilän ”kaupunginosakirja”. Kirja kertoo Nikkilän vaiheista, tapahtumista ja henkilöistä. Sen on toimittanut Anneli Peltokukka.
Sauli Hirvonen julkaisi maaliskuussa kirjan liikennemerkeistä ja niiden käytöstä Lahdessa.

Lahtelaisen lukukirja / Hannu Kivilä
Lahti-Seura ry ja Lahden kaupunginmuseo, 2024

Vuonna 2007 julkaistu Hannu Kivilän Lahtelaisen lukukirja myytiin suhteellisen nopeassa ajassa loppuun, ja sittemmin siitä on tullut tasaiseen tahtiin kyselyjä. Kirjan kustantajina ovat edelleen Lahden kaupunginmuseo ja Lahti-Seura.

Uusinta painosta on edelliseen verrattuna täydennetty maltillisesti. Tärkeimpiä tapahtumia on lisätty, sekä muutama asiavirhe korjattu. Lisätyn tiedon tärkeimpinä tietolähteinä ovat olleet internet ja paikalliset sanomalehdet.

Lahtelaisen lukukirja sisältää aiemmin monessa eri yhteydessä julki tuotua faktaa tiivisteltynä ja ryhmiteltynä kätevään muotoon. Kivilä on kahlannut läpi melkoisen määrän Lahdesta vuosikymmenien mittaan kirjoitettua ja yhdistänyt olennaisimmat palat tiiviiksi kokonaisuuksiksi. Näitä kokonaisuuksia on kansien välissä toista sataa, ryhmiteltyinä mm. katuihin, kaupunginosiin, rakennuksiin sekä teollisuus- ja liikelaitoksiin.

Tekstiä on elävöitetty valokuvien sijasta Kivilän piirroksilla sekä vanhoilla ilmoituksilla ja mainoksilla. Kirjan eräänä innoittajana on ollut 1960-luvulla ilmestynyt Olli Järvisen Lahti ennen meitä, sekä lukuisat kävelyretket, jotka ovat herättäneet kiinnostuksen milloin mihinkin Lahti-aiheiseen asiaan.

Kokoelma on toteutettu mahdollisimman monipuolisesti kaikkia menneitä vuosikymmeniä tasapuolisesti kunnioittaen. Kirja ei halua ottaa kantaa, eikä se arvostele menneitten sukupolvien tekemisiä – siitä huolimatta antoisia lukuhetkiä.

Vuonna 2015 Kivilä julkaisi Lahtelaisen sanakirjan, ja suositusta kirjasta on otettu jo kolme painosta.

Teksti: Lahti-Seura

Liikennemerkkejä Lahdessa – ja muita havaintoja teiden varsilta / Sauli Hirvonen
Pekka Productions, 2023

Lahti-Seuran puheenjohtaja Sauli Hirvonen on laatinut muutamia varsin mielenkiintoisia omakustanteita, joissa hän on tutkaillut Lahtea hieman tavanomaisesta poikkeavammista kuvakulmista. Uusin kirja käsittelee kaupunkia liikennemerkkien näkövinkkelistä. Aihe on yhtä aikaa sekä hauska että mielenkiintoinen. Mielenkiintoiseksi kirjan tekee mm. se, että Hirvosella on liikennemerkkeihin monta näkökulmaa: joissakin kuvissa on pääosassa selvästi merkkejä enemmän sommittelu tai tunnelma, joissakin kuvissa korostuu puolestaan liikennemerkin ikä ja kunto, tai esimerkiksi lisäkilven persoonallinen, jopa hymyä nostattava teksti. Muutamissa kuvissa havisee koskettavalla tavalla patina ja historia. Kirja osoittaa, että värikkäät liikennemerkit tekstikilpineen ovat samalla tavalla osa elävää kaupunkikuvaa kuin esim. mainostaulut tai liikkeiden valomainokset ja nimikyltit logoineen.

Vaikka kirjan pääpainotus on vuosina 2005-23 otetuissa valokuvissa, on sivuilla paljon tietoa myös Lahden liikenneväylien historiasta ja mielenkiintoisista yksityiskohdista, sekä liikennemerkkien varhaisvaiheista ja yleistymisestä. Hirvonen pohtii myös liikennemerkkien tulevaisuutta nyt, kun tekoäly on tekemässä kovasti tuloaan. Sivuilta löytyy myös muutamia liikenteenohjaukseen liittyviä yksityiskohtia, jotka kiireiseltä kulkijalta saattaa jäädä huomaamatta. 180-sivuinen kokonaisuus on visuaalisesti ja taitollisesti hyvin toimiva, ja laadukkaat tekstiosat täydentävät siitä oivallisen tietopaketin etenkin Lahden liikennehistoriasta kiinnostuneille.

Teksti: Hannu Kivilä

Näyttämöillä – Vuosisata teatteria Päijät-Hämeessä
Päijät-Hämeen Tutkimusseura ry, 2023

Päijät-Hämeen Tutkimusseuran vuosikirja 2023 keskittyy maakunnalliseen teatteritoimintaan. Kirja valottaa kattavasti teatteriverkostoa, johon kuuluvat niin ammattilaiset kuin harrastajat sekä alan opiskelijat ja taiteilijat. Kirjassa painotetaan myös sitä seikkaa, miten harrastustoiminta ja koulutus ovat olleet alueellisia vahvuuksia.

Kuten odottaa saattaa, kirjan sisältö on tutkimusseuran linjan mukaisesti laadukasta, ansiantuntevaa ja runsasta. Sisältö on jaettu seitsemään osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään historiaa, toisessa käydään läpi vaikuttajia. Kolmannessa puidaan näyttämösuhteita ja neljännessä johtamista ja hallintoa. Viides osio kertoo koulutuksesta. Kuudennessa ruoditaan kesäteattereita ja seitsemännessä esitellään harrastajateattereita ja seurantaloja.

Vuosikirja on järjestyksessään 36. Sivuja kirjassa on 243 ja se on kovakantinen. Kirjoittajia on yhteensä 31 ja kirjan ovat toimittaneet Helena Ahonen, Stina Saanila ja Timo Taulo. Kirjaa saa suoraan tutkimusseuralta.

Vuonna 2023 Lahden kaupunginteatteri täytti sata vuotta ja Paavolan teatterirakennus 40 vuotta.

Teksti: Sauli Hirvonen

Nikkilä – Kartanosta Lahden kaupunginosaksi
Nikkilän asukas- ja omakotitaloyhdistys ry, 2023

Loppusyksystä 2023 julkaistiin kaupunginosakirja Nikkilästä. Kirja on ”aikamatka Nikkilän kartanosta ja siitä muodostuneen asutusalueen historiasta nykypäivään, vireäksi ja suosituksi asuinalueeksi ja Lahden kaupunginosaksi.”

Kaupunginosakirjat ovat tärkeitä dokumentteja hahmottamaan alueen historiaa ja toimintaa, niin ulkopuolisille, kuin sen asukkaille: entisille, nykyisille ja tuleville. Kirja kattaakin alueen historiaa näihin päiviin saakka, niin tallennetun tiedon kuin muisteluidenkin muodossa.

Myös paikallisesta kotiseutuhistoriasta yleisesti kiinnostuneille kirja on hyvä opus, johon kuuluvat alueen eri vaiheet sekä asukkaiden roolit näissä vaiheissa. Vaikka kirjassa esiintyvät nimet eivät juurikaan kertoisi ulkopuolisille lukijoille mitään, kirja valottaa asukasaktiivien toimintaa ja aikaansaannoksia, antaen tulevillekin asukkaille hyvän esimerkin alueen pitkästä ja ansiokkaasta historiasta.

Pieni loppusilaus oikoluvun suhteen olisi ollut paikallaan: kirjasta löytyy välilyönti-, ja muitakin pieniä lyöntivirheitä.

Kirjassa on mukavasti valokuvia ja karttoja tukemaan mm. haastatteluja. Sivuja kirjassa on 148. Kirjaa voi tiedustella kirjan toimittaneelta Anneli Peltokukalta.

Teksti: Sauli Hirvonen


Kirjaesittelyt on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2024

Lahden rautatieharrastajat 35 vuotta

Lahden täyttäessä tänä vuonna 118 vuotta marraskuun ensimmäisenä päivänä, myös järjestäytyneellä rautatieharrastamisella on silloin Lahdessa vuosipäivä.. Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n perustamiskokous pidettiin Lahden kaupungin perustamispäivänä, mutta vuosi oli 1988. Tuolloin oli kulunut päivälleen 119 vuotta Riihimäen ja Lahden välisen rautatien avaamisesta liikenteelle ja 83 vuotta Lahden kaupunkioikeuksista.

Tänä vuonna yhdistyksellä tulee täyteen 35 vuotta, mutta varsinaisia juhlia ei järjestetä, muunlaista toimintaa kylläkin. Yhdistyksen yhteistyössä muiden tahojen kanssa järjestämät museojunat ovat kulkeneet Heinolan radalla jo kesästä saakka, ja ajot jatkuvat syksylläkin.
Lisäksi pääkirjaston aulassa järjestetään joulukuussa näyttely, jossa pääpaino on Mukkulan radassa. Näyttelyyn on tulossa radan historiaa, valokuvia sekä vitriiniin rautatieaiheista aineistoa. Vuonna 1953 valmistunut rata suljettiin kuluvan vuoden alussa. Edellinen kirjastossa järjestetty rautatieaiheinen näyttely oli Rautateiden Lahti vuonna 2020. Tulevasta näyttelystä tiedotetaan mm. Topparoikan sivuilla. Mainittakoon vielä että yhdistys julkaisi hiljattain rautatieaiheisen kalenterin vuodelle 2024.

Seuraavana valikoituja vaiheita yhdistyksen historiasta, lisää voi lukea Topparoikan sivuilta.

Topparoikan toimintaa lyhyesti

Yhdistyksen toimitilat olivat vuosina 1990-2011 Mytäjäisten veturivarikon vesitornissa. Varikon ympäristössä yhdistys pääsi toteuttamaan tavoitteitaan: kunnostamaan museojunakalustoa ja järjestämään rautatietapahtumia kuten vuodesta 2006 alkaen järjestettyä Rautatiepäivää, joka houkutti vuosien saatossa monipuoliseen tapahtumaan tuhansia ihmisiä, myös Lahden ulkopuolelta.

Yhdistyksen tilat olivat Lahdessa Mytäjäisten veturivarikon vesitornissa vuosina 1990-2011. Vuonna 2015 yhdistys muutti Vierumäen rautatieasemalle.
Yhdistyksen kalustoa kunnostettavana varikon raiteistolla. Kalusto siirrettiin sittemmin Vierumäelle, jossa kunnostuksia jatkettiin.

Valtionomisteisten rautatiekiinteistöjen myynti aiheutti vuonna 2010 epävarman tilanteen myös Lahdessa Mytäjäisten veturivarikon silloisille vuokralaisille; ei ollut tietoa alueen kehittämisestä tai vuokrasuhteiden jatkamisesta. Tuolloin Topparoikan aktiivit perustivat nettisivuston sekä julkaisivat lehden kertomaan varikon historiasta ja sen vaiheista sekä kertoivat Topparoikka-yhdistyksen kannan siitä, miten aluetta voisi kehittää. Samassa yhteydessä Topparoikan ehdotuksesta kulttuurihistoriallisesti arvokas varikkoalue valittiin Yle Teeman Suojele Minut -ohjelmaan vuonna 2011. Lopulta kuitenkin varikko tyhjennettiin vuokralaisista ja myytiin uudelle omistajalle. Yhdistys löysi uudet tilat vuonna 2015 Vierumäen rautatieasemalta Heinolan radan varrelta.

Lahdessa yhdistys on ollut järjestämässä ja osallisena erilaisissa tapahtumissa monin eri tavoin. Valtakunnalliset Pienoisrautatiepäivät on Lahdessa järjestetty kaksi kertaa vuosina 1991 ja 1995. Lisäksi yhdistys on osallistunut vuosikymmenten saatossa omalla osastollaan valtakunnallisiin pienoisrautatie- ja rautatietapahtumiin ympäri Suomen, jossa yhdistys on esitellyt toimintaansa sekä vuonna 1991 valmistunutta Vesijärven satamaa kuvaavaa pienoisrautatietä. Nk. kerhorata tehtiin alunperin Lahden kaupunginmuseon näyttelyyn, josta se siirtyi Topparoikalle.

Mäkelän tila oli yhtenä osana suunnitelmissa perustaa Lahteen Pietarin radan museo varikkoalueelle, joka ei kuitenkaan toteutunut sellaisenaan. Pienimuotoisia tapahtumia kuitenkin järjestettiin: Pietarin Radan museon avoimet ovet pidettiin 15.5.1991 Länsiharjun koululla sekä 10.3.1993 Topparoikka ry:n toimitiloissa.

Vuonna 1991 Yleisradion Lahden toimittajat valitsivat yhdistyksen yhteisöjen vuoden tiedottajaksi.

Alkuvuosien yhteistyö Postin kanssa tuotti lisäksi väripostikortin ja erikoisleiman.

Vuodesta 1993 lähtien Topparoikan aktiivit ovat pitäneet esillä satamaradan palauttamista Vesijärven asemalle. Uudelleen rakennettu rata palvelisi museojuna-ajoja sekä tilausjunia mm. Sibeliustalon tapahtumiin.

Vuonna 2006 yhdistys oli mukana juhlistamassa Lahti-Kerava-oikorataa mm. kaupungin järjestämässä Kiskojen vuosi -tapahtumakokonaisuudessa Sibeliustalossa.

Lahden Rautatiepäivä järjestettiin vuosina 2006-2009 Mytäjäisten varikolla ja myöhemmin uusissa tiloissa Vierumäen asemalla.

Vuonna 2007 Topparoikan edustajat olivat kertomassa rautatieharrastuksesta Länsiharjun koululla. Päivän aikana esittelyn kuulivat kaikki koulun oppilaat, esillä oli aiemmin mainittu pienoisrautatie sekä yhdistyksen esittelyvideo. Elokuvateatteri Kino Iiriksessä yhdistys on ollut järjestämässä yleisölle avoimia Kiskojen Viemää -nimisiä dokumenttiesityksiä. Topparoikka toimittaa ja kustantaa nimeään kantavaa jäsenlehteä.

Rautatiepäivä ja erilaista kalustoa Lahden varikolla.

Yhdistyksen museojunakalustoa on ollut esillä urheilukeskuksessa Salpausselän seisakkeella mm. Classic Motorshow ja Moottoripyörämessujen yhteydessä.

Yksi tärkeimmistä tehtävistä yhdistyksellä on ollut museaalisen junakaluston kunnostaminen. Vuonna 1990 se aloitti Tr1 1047 -höyryveturin kunnostuksen liikuteltavaksi muistomerkkiveturiksi. Kunnostuksen valmistuttua ”Risto”-niminen veturi siirtyi symbolisesti kaupungille seremoniassa, josta uutisoitiin valtakunnan mediassa. Vuonna 2020 VR:n omistama veturi siirtyi Mytäjäisten varikolta uudelle omistajalle Lohjalle.

Vasemmalla yhdistyksen kunnostama liikuteltava muistomerkkiveturi Tr1, oikealla liikkuva höyryveturi Hr1.

Yhdistys on kunnostanut myös vaunuja liikenteeseen. Efi-tunnuksellisen konduktöörivaunu muutettiin 1990-luvulla kahvilavaunuksi. Vaunu on nykyisin osana VR:n ja Rautatiemuseon Valtteri-museojunarunkoa, jota käytetään suurissa yleisötapahtumissa.

Viime vuosikymmenellä yksi näkyvimmistä kunnostuskohteista oli yli satavuotiaan koneellisen/miehitetyn Etv-Rto-lumiauran kunnostus. Aura edustaa harvinaista säilynyttä kalustotyyppiä. Kunnostuksen jälkeen se siirtyi Haapamäelle vuonna 2013.

Päijänne Leader ry:n myöntämän kolmivuotisen (2019-2022) avustuksen turvin yhdistys hankki omistukseensa 1990-luvulta saakka ollutta kunnostuksenalaista VR:n museovaunukalustoa. Saadun avustuksen ansiosta jatkettiin Ei-lähiliikennevaunun ja Fo-konduktöörivaunun kunnostusta liikennöimiskelpoiseksi. Vaunuista mm. korjattiin runkoja ja ne kunnostettiin sisä- ja ulkopuolelta; paneleita ja ikkunoita vaihdettiin sekä sähköjä uusittiin, ja akkuja ja lämmitysjärjestelmiä testattiin. Molemmat vaunut katsastettiin vuonna 2023 ja todettiin liikennöintikelpoiseksi. Samalla vaunukalustoa varten hankittiin Tve3 473 -dieselveturi.

Topparoikan veturi Tve3 Hyvinkäällä.

Päijänne Leader myönsi hankkeen päätyttyä Topparoikalle Sisu-tunnustuksen perinnejunan kunnostamisesta. Kalustolla on tarkoitus liikennöidä Heinolan radalla.

Yhdistyksen aloitteesta Lahden seudulla oli alkanut jo vuonna 2007 jokakesäiset museojuna-ajot. Vaikka tuolloin yhdistyksellä ei ollut omaa liikkuvaa kalustoa, tehtiin ajot yhteistyössä muiden museojunaoperaattoreiden kanssa, kuten Haapamäen Museveturiyhdistys ry:n, Sinisten vaunujen ystävät ry:n, Höyryveturimatkat1009 Oy:n ja Porvoon Museorautatie ry (PMR). Kesällä 2007 yhdistys oli mm. järjestämässä ensimmäisen museojuna-ajon oikoradalla. Mäntsälän asemalla oli kansanjuhla ja Lahden Mytäjäisissä juna otettiin vastaan torvisoittokunnan voimin, kun juna saapui Rautatiepäivä-tapahtumaan. Jo seuraavana kesänä Lahdessa nähtiin kaksi höyryjunaa kun Ukko-Pekka saapui Helsingistä Mytäjäisiin, josta Heinolaan jatkoi matkaa Pikku-Jumbo. Yhdistys on ollut mukana järjestämässä matkoja niin Mukkulaan kuin Loviisaankin.

Höyryjuna on lähes jokakesäinen näky Vierumäen asemalla.
Veturina Haapamäen Museoveturiyhdistys ry:n Tk3 eli Pikku-Jumbo.
Kiskobusseilla hoidettiin Heinolan radan matkustajajunaliikennettä vuoteen 1968 asti. Tässä ollaan museojunatunnelmissa Vierumäellä.

Vuosien saatossa Topparoikan järjestämistä museojuna-ajoista on muodostunut seudulle merkittävä jokavuotinen kesätapahtuma, joka on hoidettu talkoovoimin. Erityisesti Heinolaan suuntauvasta museojunaliikenteestä on ollut Lahden seudun matkailullinen kulttuurielämys. Ajojen asematapahtumat Ahtialassa, Mäkelässä ja Vierumäellä täydentävät kokonaisuutta, ja museojuna-ajoista on tullut merkittävä vetonaula maakuntien välille, jonka lähes jokainen lahtelainen tuntee. Jatkossa yhdistyksen on mahdollista hoitaa museojunaliikennettä myös omalla veturilla ja vaunuilla.

Teksti ja kuvat: Sauli Hirvonen
Kirjoittaja on Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n puheenjohtaja

Pienoismallit näyttelyssä

Lahdessa viidennettätoista kertaan järjestetty Lahden Pienoismallinäyttely keräsi jälleen runsaasti aiheesta kiinnostunutta osallistujaa Lahden yhteiskoulun liikuntasaliin. Pienoismallinäyttely kokoaa vuosittain erityisesti sotakaluston, autojen, lentokoneiden ja fantasiahahmojen pienoismallirakentajia. Myös RC-autoja oli esillä. Näyttelyn yhteydessä pidetään myös kilpailu, jossa palkitaan parhaimmat mallit.

Eri ”lajien” pienoismalliharrastajille on omat näyttelynsä. Pienoisrautatieharrastajilla on omat tapahtumansa ja harvoin mallirakentajat tuppaavat samoille apajille. Nyt kuitenkin päätimme lähteä pienoismallinäyttelyyn esittelemään Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n pienoisrautateitä. Yhdistys oli osallistunut kerran aiemmin näyttelyyn ja nyt pitkän tauon jälkeen lähdimme Eskon kanssa esittelypuuhiin. Toki otimme mukaan omia tekemiämme malleja/dioraamoja. Eskohan on keskittynyt kotimaisiin ja paikallisiin kohteisiin; Eskon Lahti-dioraamoista on oma juttunsa täällä.
Itse olen tehnyt vähän sitä sun tätä. Omia dioraamojani olen esitellyt tulipyörä.fi-sivustolla. Näyttelyyn kantohyllyssäni matkasi kahdeksan dioraamaa. Näyttelyssä myös pienoisrautatiet ja mittakaava 1:87 kiinnostivat, pöydän äärellä kävi useita aiheesta kiinnostuneita, ja keskusteluakin syntyi. Eräs jopa tiedusteli tekisinkö hänelle pienoismalleja tilaustöinä. Vastasin etten tee.

Saulin dioraamat esittelypöydällä.

Näyttely keräsi oikein mukavasti väkeä. Erityisesti aamulla oli jopa tungosta. Kun aamun ruuhka hälveni, pääsin itsekin kiertelemään (useampaan kertaan) tarjontaa katsastamaan ja vaihtemaan mallikuulumisia muutamien tuttujen kanssa. Esillä oli paljon taidokkaita töitä ja niistä sai omaan tekemiseensäkin ideoita. Hieno tapahtuma!

Lahtiwood-päivityksiä

Lahtiwoodin sivustoa on päivitetty. Lahtiwoodin sivustolle on nyt siirtymässä Lahen Lehessä ja tulipyörä.fi-sivuston sisältöä liittyen rakentamiseen ja kaupunkikuvan kehittämiseen, kuten Lahen Lehen Kilpailut ja Visiot / Ehdotuksen-sivujen sisältö. Tulipyörä.fi-sivulle on jo keskitetty rautatiekulttuuriin liittyvät aiheet, myöhemmin niitä julkaistaan myös Lahtiwoodin sivulla.

Tapion ja Saulin ylläpitämällä verkkosivusto keskittyy (puu)rakentamiseen, kaupunkiluontoon ja maamerkkeihin. Sivuston avasi vuonna 2018 julkaistu nimiteos Lahtiwood. Ulkoilmateos sai pienoismallin kuluvan vuoden keväänä.

Pienoismalli mittakaavassa 1:87. Idea Tapion, mallin on tehnyt Sauli.

Lahtiwood-sivuston Teos-kohta on vihdoin saanut täydennystä, kun osioon on lisätty kaksi, aiemmin julkaistua suunnitelmaa Salpausselän sillat sekä Rautatien katu. Molemmat on aiemmin julkaistu tällä sivustolla. Salpausselän sillat -suunnitelmasta on tehty kaksikin artikkelia, joista ensimmäinen julkaistiin täällä vuonna 2009 ja jälkimmäinen vuonna 2015. Nuo kaksi artikkelia on nyt julkaistu yhtenä suunnitelmana täydennettynä Mannerheiminkadun vihersillalla.

Rautatien katu on julkaistu vuonna 2017 ja se osallistui Taideakseli-kilpailuun, ja nyt suunnitelmaa on päivitetty.

Nyt julkaistujen suunnitelmien lisäksi työn alla on sekä kokonaan uusia että päivitettyjä suunnitelmia, toki ennen julkaisemattomia. Osa näistä suunnitelmat havittelevat maamerkki-titteliä. Osa suunnitelmat tullaan julkaisemaan Lahtiwoodin sivulla kuluvan syksyn aikana.

Kuten aiemmin tällä sivulla on uutisoitu, Lahtiwoodin YouTube-kanavalla on julkaistu kesällä uusia rautatievideoita.