Aihearkisto: Historia

Historian lehtien havinaa Lahessa

”Street running” Lahdessa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Otsikolla ei viitata juoksukilpailuihin vaan sitä käytetään rautatieliikenteen yhteydessä, ja oikeastaan se on myös kutsumanimi eräälle rautatieharrastamisen muodolle.

Kuten sanottu, rautatiet tarjoavat laajan skaalan erilaisia harrastamisen muotoja. Yksi tällainen on Pohjois-Amerikassa (Yhdysvalloissa) pääasiassa vaikuttava ns. ”street running” -ilmiö. Sillä tarkoitetaan kadulle tai katutilaan rakennettua rautatietä, jossa junat kulkevat muun liikenteen seassa. Ilmiö tuntuu kiinnostavan alan harrastajia, niin myös minua. Jostain syystä aihe on kiinnostava ja Facebookiin on perustettu harrastusta varten ”American street running” -ryhmä. Olen julkaissut siellä tässäkin jutussa olevat kuvat Lahden Niemestä. Lisäksi YouTubesta löytää runsaasti aiheeseen liittyviä videoita. ”Street running” on myös pienoisrautatiedioraamassani, johon olen rakentanut rautatien teollisuusalueella sijaitsevalle kadulle. Alla kuva.

Dioraama amerikkalaispyyppisestä teollisuusmiljööstä mittakaavassa 1:87. Punainen vaunu seisoo kadulla kulkevalla rautatiellä.

Suomessa street running -termille ei ole oikein selvää suomenkielistä vastinetta, sillä ilmiö on Suomessa harvinainen. Sanayhdistelmä voisi kääntyä esimerkiksi muotoon ”kadulla kulkevat junat” tai lyhyemmin ”katurautatie”. ”Katujunasta” tulee mieleen traktori, joka on naamioitu veturiksi, jonka perässä on kumipyöräisiä vaunuja kuten Lahden Puksu. Esimerkiksi ”katurata” tai ”katuajo” viittaavat enemmän moottoriurheiluun.

Suomessa katutilassa olleita ja osittain katuja pitkin kulkevia rautateitä on ollut Helsingissä ainakin Katajanokalla, Sörnäisissä ja Ruoholahdessa. Esimerkiksi Helsingin Kauppatoria halkoi Katajanokan satamaan johtanut rautatie. Siitä on vielä pieni pätkä nähtävillä. Viimeiset tällaiset teollisuusradat purettiin viimeistään 1990-luvun aikana. Suomessa on ollut yhdistettyjä maantie- ja rautatiesiltoja, jossa autot ja junat käyttivät sillan samaa kantta. Tietenkin eri aikaa, niin että autot väistivät junaa.

En ole varma miksi juuri Yhdysvalloissa ilmiö on vahva. Luultavasti siihen on useita syitä. Ehkä siksi että siellä on leveät kadut. Monesti teollisuutta muodostuu jo rakennetun ympäristön sisälle, joten radat täytyy rakentaa katuja pitkin. Ehkä yksityisten maanomistajien oikeuksilla on vaikutuksia ratojen rakentamiseen? Vaikea sanoa.

Niemen raiteet

Lahdessa lähelle ”street running” -ilmiötä päästään Niemenkadulla. Kadun ylittää kolmet raiteet (Kuva 1), joista kaksi menevät polttimolle. Kolmas eli pisin raide on entisen vaneritehtaan raide ja se kulkee Niemenkadun lisäksi Tervatehtaankadun yli. Rata kulki vaneritehtaan lastauslaiturille.

Aiemmin Niemenkadun ylitti viisi raideparia, joista kaksi on purettu vuosikymmeniä sitten. Toinen meni vaneritehtaan tontille ja toinen jatkui Niemenkatua ja rantaa seuraten Rauma-Repolan tehtaille sekä aivan Lahden keskustaan Rauten tontille. Nykyisin raiteista vain yksi on käytössä, Polttimon tehtaan sisäpihalle vievä, jossa lastataan mallasohraa Venäjälle vietäväksi. Sodan takia kuljetukset ovat toistaiseksi jäissä ja vuonna 2023 tehdas siirtyy Kujalan, joten rautatiekuljetukset Niemeen loppuvat. Polttimon toinen raide ollut viljan tuontia varten, mutta sittemmin kaikki vilja on kulkenut rekkakuljetuksin.
Kolmas raide (Kuva 2 ja kuva 3) on ollut UPM-Kymmenen vaneritehtaan (v. 1925-70 Fennia Vaneri Oy) lastauslaiturit.

Tehdasrakennukset purettiin muutama vuosi sitten uuden asuinalueen tieltä. Rata kulkee edelleen aivan UPM Biocompositesen toimistorakennuksen editse päättyen hiekkakenttään.

Kuva 1 (v. 2022): Polttimon edestä kuvattu Niemenkadun ja Aniankadun yli Mukkulan ratapihan suuntaan. Vasemman puoleisin rata menee tehdasalueelle, keskimmäinen viljan purkuvarastoon ja oikean puoleisin entiselle vaneritehtaalle.
Kuva 2: Vaneritehtaan entinen raide ylittää Niemenkadun ja Tervatehtaankadun sekä toimistorakennuksen piha-alueen. Tällä raiteella kulkenut veturi/juna voitaneen Suomen oloissa luokitella ”street running”-osastoon.
Kuva 3: Entinen vaneritehtaan raide päättyy hiekkakenttään.

En usko että edellämainittu ”street running” -aihe sinänsä on monellekaan kiinnostava. Laajemmassa kontekstissa Niemenkadun seutu ja sen varrella olevat rakennukset ja väylät liittyvät lahtelaiseen rautatie- ja teollisuushistoriaan. Alue tullee muuttumaan radikaalisti ja teollisuuden ja rautatien merkit tulevat häviämään.

Mukkulanrata otettiin käyttöön vuonna 1954 ja todennäköisesti sen käyttö loppuu vuonna 2023. Radan ainoa käyttäjä Wiking Malt siirtyy ensi vuonna uusiin tiloihin Kujalaan ja alueelta puretaan lähes kaikki teollisuusrakennukset asuinrakennusten tieltä.

Todennäköisesti Mukkulanrata ensin suljetaan (viimeistään vuonna 2023) ja lopulta puretaan sekä luultavasti muutetaan kevyen liikenteen väyläksi. Nyt on viimeisiä hetkiä käydä tallentamassa katoavaa teollisuushistoriaa. Radan viimeisten vuosien tallentamisessa on erityisesti kunnostautunut lahtelaisharrastaja Jarno Piltti, jonka kuvia vaunut.org-sivustolla.

Teivaan voimalaitoksen raide

Aiemmin Lahdessa on ollut useita satoja metrejä asfaltissa kulkevaa rautatietä. Vesijärven satamaan johtavan rautatien varteen valmistui 1960-luvun lopulla Teivaanmäen voimalaitos. Se käytti mm. polttoöljyä, jonka purkua varten laitoksen yhteyteen rakennettin öljynpurkuhalli. Halliin rakennettiin raiteet, jonka vaihde sijoitettiin Salpausselän seisakkeen jälkeen (kuva 4). Vuonna 1981 valmistui urheilukeskukseen Suurhalli ja sille paikoitusalue. Koska rautatiekuljetuksia piti jatkaa, parkkipaikkaa jäi halkomaan voimalaitoksen pistoraide. Lahden karttapalvelun ilmakuvassa vuodelta 1986 näkyy kuinka raide kulkee autoja täynnä olevan parkkipaikan keskeltä. Rataa kulki asfaltissa lähes 300 metriä, johon sisältyi kaksi tasoristeystä, Salpausseläntiellä sekä Teivaalaan johtavan tiellä (nyk. Teivaankatu). Rata katkaistiin kun suurhallin jatkoksi alettiin rakentaa uutta messuhallia ennen 1990-luvun puoliväliä. Suurhallin lisäosa valmistui vuonna 1994. Halli on edelleen olemassa ja se on nähtävillä Google Street viewissä.

En tiedä kuinka paljon radalla oli liikennettä, enkä ole juurikaan kuvia nähnyt liikenteestä. Toukokuussa 1991 raiteella oli esiteltävänä Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n kunnostama muistomerkkiveturi ”Risto” eli Tr1 1047. Markku Meriluodon ottamassa kuvassa näkyy hyvin paikoitusalueen ruudut.

Kaikki alla olevat kuvat ovat elokuulta 2005. Nykyisin rata päättyy ennen Salpausselänkatua, ja kiskot on asfaltoitu Suurhallin paikoitusalueen alle.

Kuva 4: Vaihde Teivaan voimalaitokselle, jonka jälkeen Salpausseläntien tasoristeys. Taustalla näkyy vaalean sininen purkuhalli, jonka läpi raiteet kulkivat.
Kuva 5: Tästä satamarata jatkui Jalkarannantielle asti, kunnes osuus purettiin vuonna 2006.
Kuva 6: Suurhalli ja sen takana messuhalli, jonka sisäänkäynti korostuu lasilla ja punaisella tehostevärillä. Kuvan oikeassa laidassa näkyy purkuhalli.
Raiteiden välinen rako on täytetty kumitiivisteellä.
Kuva 7: Messuhallin sisäänkäynnin edestä kuvattu Salpausselän suuntaan. Paikoitusalueen asfaltin päällä näkyy vuoden 1997 World Gamesin asfaltoitu rullaluistelurata.

Kesällä 2025 asfaltin alla olleet pölkyt ja raiteet purettiin.



Artikkeli on julkaistu 30.5.2022, päivitetty 21.5.2023 – Teivaan voimalaitoksen raide

Vanhat kartat

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vanhatkartat.fi-sivusto on ollut ahkerassa käytössäni. Vuonna 2020 avattu karttapalvelu sisältää yli 10 000 vanhaa karttalehteä vuosilta 1870 – 1997 lähes koko Suomesta. Sivusto koostuu Maanmittauslaitoksen ja Topografikunnan julkaisemista 1:20 000 ja 1:50 000 -mittakaavaisista digitaalisista, eri ikäisistä kartoista. Kartat on asemoitu eli georeferoitu (kiinnitetty) niin, että ne eri-ikäisten ja -tyyppisten karttojen valitut kiintopisteet asettuvat kohdakkain. Tehtävä ei välttämättä ole niin helppoa kuin voisi äkkiseltään luulla.
”Alimpana” on uusin Maanmittauslaitoksen maastokartta, jolloin ”päällä” olevaa vanhempaa karttaa voi helposti liuttamalla verrata nykyiseen tilanteeseen. Karttojen tarkkuus ja laatu vaihtelee. Kartan vuosiluku ilmaisee karttalehden julkaisuvuoden.
Palvelua ylläpitää Mikko Kutilainen ja hän kertoo tekemästään sivustosta Yle uutisten haastattelussa, joka on julkaistu viime vuoden lokakuulta.

Lahden seutu

Sivusto on tarjonnut paljon mielenkiintoisia hetkiä ja sen parissa on tullut vietettyä paljon aikaa. Erityisesti teiden ja rautateiden muutokset ovat kiinnostavia, ja yhdessä Google street viewin kanssa on tullut kierrettyä monissa kohteissa. Lahden seutu on ollut tietysti tärkein kohde. Palvelussa kartoista vanhin on vuodelta 1875 oleva Senaatin kartasto. Venäjä kartoitti eteläisen Suomen vuosina 1870-1907 ja Lahden kyläkin mahtui mukaan.

Senaatin kartta vuodelta 1875, jotka keskittyvät pääasiassa Etelä-Suomeen. ”alla” viimeisin

Yllä olevassa kuvakaappauksessa näkyy juuri kartan raja, alempana Senaatin kartta ja ylemäpänä uusin maastokartta. Lahden keskustan alueella voi tarkastella karttoja vuosilta 1963, -64, -78, -83, -91 ja -92. Kartoista löytää aina löytää tutkittavaa ja mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Yhdessä Lahden kaupungin karttapalvelun ilmakuvien kanssa karttasivusto on mainio yhdistelmä tutkia muuttunut kaupunkia.

Vuonna 2020 Kustannusosakeyhtiö AtlasArt ja Lahti-Seura julkaisivat karttakirjan Lahdesta.

Lahti ja liikennemerkit

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen ollut kiinnostunut pienestä pitäen liikennemerkeistä ja muista liikenteenohjaukseen liittyvistä merkeistä sekä katutyömaiden puomeista, varoitusvaloista yms., puhumattakaan tasoristeysten valoista yms. Kotini seinää koristaa mm. Väyläviraston Liikennemerkit-juliste. Liikennemerkkejä ja niiden sijoittelua Lahdessa esittelin aiemmin tässä jutussa. Nyt työn alla on kirja(nen) Lahden liikennemerkeistä, johon palaan tuonnempana.

Väyläviraston liikennemerkkivertailutaulussa on lueteltu käytössä olevat liikennemerkit ja vertailun vuoksi kannattaa tutustua Wikipedian luetteloon käytöstä poistetuista merkeistä. Se ei ole aivan täydellinen, mutta antaa hyvän kuvan siitä miten merkit ovat muuttuneet vuosien varrella. Viimeisin iso muutos merkkien kohdalla tapahtui 1.6.2020 kun uusi tieliikennelaki tuli voimaan. Vanhat merkit ovat tosin voimassa vielä 2030 asti. Sen sijaan keltaiset katumerkinnät on maalattava valkoisiksi tämän vuoden loppuun mennessä.

Liikennemerkeistä kiinnostunut kannattaa myös tutustua Olavi Pakarisen Tieopasteet kautta aikojen -kirjaan. Kirja on erinomainen perusteos liikennemerkkien kehityksestä.

Instagramissa on erinomainen vanhat_liikennemerkit-niminen tili, johon olen itsekin lähettänyt muutamia kuvia julkaistavaksi. Tein tilin taustahenkilöstä haastattelun Topparoikka-lehteen 1/2022, ja tulen julkaisemaan haastattelun lähiaikoina tulipyörä.fi-sivustollani. Sivusto ja sen tulipyora.fi-Instagram-tili keskittyy maantie- ja rautatieliikenteeseen ja väyliin.

Tällainen pysäköintikieltomerkki oli käytössä vuosina 1937-1969.
Ja on edelleen käytössä Rauhankadulla Lahdessa. Kuvattu 20.5.2022.

Olen siis parhaillani työstämässä Liikennemerkkejä Lahdessa -kuvakirjaa. Kaupunkikuvia järjestellessäni, huomasin että monissa kuvissa oli myös liikennemerkkejä, usein tarkoitukselle, toisinaan vahingossa. Vaikka liikennemerkit ovat aina kiinnostaneet, viime vuosina innostus on vain kasvanut, erityisesti vanhoja merkkejä kohtaan. Suurin yksittäinen syy tälle lienee tili vanhat_liikennemerkit, joka on toiminut inspiraation lähteenä, ja viime aikoina olenkin tarkastellut merkkejä juuri tästä näkökulmasta.

Idean kirjaan sain kun kävin läpi kuviani. Monissa ottamissani kaupunkikuvissa oli liikennemerkkejä, joko vahingossa tai tarkoituksella kuvattuna. Kirjaan tulee neljä eri teemaa, ja näillä näkymin suurin määrällinen osuus koskee ns. vanhoja merkkejä. Tiedän muutamia merkkejä, jotka täytyy vielä käydä kuvaamassa kirjaa varten. Kirjassa esitellään myös erikoisia ja epävirallisia merkkejä sekä muita mielenkiintoisia tapauksia. Liikennemerkkikirjan kuvien määrä tullee olemaan noin 70-90, teknisesti kuvat ovat hyvin eritasoisia.

Kirja on tarkoitus julkaista ensi syksynä ja sen formaatti on samantyyppinen kuin Tunnelmia Lahdesta, mutta ei ole virallista ns. Lahti-valokuvakirjojen trilogiaa. Tuon kirjasarjan kolmas ja viimeinen osa Rautateiden Lahti ilmestyy näillä näkymin vuonna 2023.

Terveiset 2040-luvulle

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Miksi nostan esille jo tässä vaiheessa 2040-luvun, joka tuntuu olevan kaukana tulevaisuudessa? Kahdestakin syystä.

Lahden kylän jäänteitä kaivettiin esille torilla vuonna 2013.

Ensinnäkin.
Ensimmäinen asiakirjamaininta Lahdesta on vuodelta 1445, jolloin Hollolan käräjille osallistui lautamies Kalkku Lahden kylästä (Kalku Lachtis). Toki on viitteitä siitä, että Lahden kylä on ollut jo pitkään (?) olemassa ennen tuota kirjallista mainintaa.
Asian ydin on kuitenkin se, että tuosta tapahtumasta tulee vuonna 2045 kuluneeksi 600 vuotta. Ehdotankin jo nyt, että tuo vuosi omistetaan Lahdelle teemavuoden ominaisuudessa työnimellä ”Lahti mainittu – torille!”. Nimeä esitän pilke silmäkulmassa, mutta perustellusti. Lahden nykyinen tori ja sen lähiympäristö ovat olleet vuosisatoja Lahden kylän ydinaluetta. Nimeen liittyy humoristinen toteamus ”torille kokoontumiseksi”, jota käytetään aina kun Suomi (tai Lahti) on mainittu ulkolaisissa tiedotusvälineissä.
Juhlavuosi voisi nimenomaan keskittyä käsittelemään Lahden mainetta, miten Lahti on koettu eri aikoina, miten lahtelaiset ovat kokeneet asuinpaikkansa ja miten se on näkynyt ulospäin sekä miten Lahti (kylänä, kauppalana ja kaupunkina) on koettu aikoinaan ulkopuolisten silmin. Miten maine sekä myös identiteetti ovat muotoutuneet nykypäivään asti?

Toinen syy on kotiseutuyhdistys Lahti-Seura. Juuri kun seuran 75-vuotisjuhlista on selvitty, katseet on käännetty jo vuoteen 2046. Tuolloinhan seura täyttää kunnioitettavat sata vuotta.

Eli tässä terveiset 2040-luvulle. Se tulee loppujen lopuksi hyvin nopeasti…

Lahti-näyttelyiden trilogia

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vuosina 2019-2021 järjestetty ”Lahti-näyttelyiden trilogia” on päättynyt. Noina vuosina pääkirjaston aulan näyttelytila toimi erinomaisena paikkana kolmen yhdistyksen toiminnan esittelyyn. Jokaisen näyttelyn pontimena oli tasavuosi, jonka yhteydessä esiteltiin kulloisenkin tahon toimintaa. Lahti-trilogiaksi nuo näyttelyt muodostuivat sattumalta ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Niitä tosin yhdisti se, että olin kaikissa näyttelyissä aloitteentekijänä ja lisäksi rooliini kuului myös näyttelyn kokonaisuuden suunnittelu ja tiedottaminen. Tuotin näyttelyihin myös aineistoa ja taitoin esillepannut julisteet. Ehkä juuri roolini takia näyttelyt noudattelivat samaa toteutustapaa.

Esittelen nyt nuo kolme näyttelyä lyhyesti, jotta muutkin yhdistykset innostuisivat kertomaan tarinaansa kirjastossa. Luultavasti olen jatkossakin järjestämässä kirjastoon näyttelyitä, aiheet tosin eivät ole vielä tiedossa.
Artikkelin lopuksi vielä kerron muistakin näyttelyistä joita olen ollut tekemässä.

Lahden karate 40-vuotta (syyskuu 2019)
Suomen paras karateseura (myös vuonna 2021 SM-mitalien perusteella) Lahden Karate on perustettu vuonna 1979. Vuonna 2019 vietettiin menestyksekkään ja perinteikkään seuran 40-vuotisjuhlia.
Itsekin olen karateharrastaja ja osallistun jonkin verran muuhunkin toimintaan kuten treenien ohjaamiseen. Lisäksi olen puuhannut mm. julisteita ja muuta materiaalia seuran markkinointikäyttöön. Vuoden 2017 tienoilla olin saanut tehtäväkseni laatia seuralla ns. leikekirjan, jota varten skannasimme seuran toiminnasta kertovia kymmeniä lehtileikkeitä ja valokuvia vuosien varrelta. Materiaalia kertyi runsaasti, joten ehdotin samassa yhteydessä seurasta kertovaa näyttelyä kirjastoon, olihan seuran juhlavuosikin oli tulossa. Ehdotus sai hyvän vastaanoton ja perustimme työryhmän viemään hanketta eteenpäin. Oma tehtäväni oli kerätä ja kirjoittaa aineistoa kasaan ja julkaistavaan muotoon. Erityisesti valokuvia ja lehtileikkeitä kertyikin runsaasti.

Kolme työryhmän jäsentä pääsi pystyttämään näyttelyä, mukana oli mm. Lahden karaten sensei ja yksi seuran perustajista Tuomo Heinonen. Heinosilta näyttely sai mojovan esillepanon seuran saamista palkinnoista sekä henkilökohtaisesti tunnustuksista.

Näyttely sai mukavasti positiivista palautetta.

Saman vuoden syksyllä seuran puheenjohtaja ja kansainvälisen tason tuomari Pirkko Heinonen sai Lahden kaupungin myöntämän Vuoden lahtelainen urheiluteko -tunnustuksen.

Näyttelyn julisteessa sensei (valmentaja) Tuomo Heinonen
Seuran menestystä vitriinissä
Lahden karate on viime vuosinaan menestynyt kansallisissa kilpailuissa


Rautateiden Lahti (Pietarin rautatie 150 v) (syyskuu 2020)
Riihimäeltä Pietariin valmistui rautatie koko matkaltaan vuonna 1870; Riihimäeltä oli Lahteen päässyt veturilla jo syksyllä 1869. Vuonna 2020 rata täytti 150 vuotta ja tarkoitus oli juhlistaa tärkeän väylän historiaa monin eri tavoin. Muun muassa radan varren kunnat, Väylä ja rautatieharrastajatahot suunnittelivat erityyppisiä tapahtumia.
Lahdessa aloitteen radan vuosipäivän huomioimiseksi teki Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry. Kävimme pitkän linjan rautatieharrastajan Markku Meriluodon kanssa keskustelemassa kaupungin edustajien kanssa mahdollisesta juhlien ohjelmasta. Meriluodolla oli jo ohjelmarunkoluonnos, joka noudatteli radan 125-vuotisjuhlia. Kuten tiedämme, koronan takia lähes kaikki juhlallisuudet jäivät lopulta pitämättä.

Topparoikka sentään piti rautateiden lippua korkealla Lahdessa ja järjestimme tapahtumia, toki turvallisuus edelle. Yksi näistä oli rautatieaiheinen näyttely kirjastossa syyskuussa 2020.
Sermeihin olin koostanut tietoa Lahden rautateistä ja Topparoikka-yhdistyksestä. Vitriiniin aseteltiin erilaista esineistöä ja pienoisrautateitä kuten Esko Nikkasen Lahti-pienoismalleja ja omia pienoisrautatiedioraamojani sekä Jonne Seppäsen tekemä Heinolan rata -infotaulu.

Mukana Topparoikan lisäksi oli Lahti-Seura sekä tulipyörä.fi-sivustoni.

Rautateiden Lahti -näyttelyn esittelyjuliste
Vitriinissä pienoisrautateitä ja muuta esineistöä
Esillä pienoismalleja, tietoja Rautatiepäivästä ja Heinolan rautatiestä


Lahti-Seura 75 vuotta (1.-15.10.2021)
Kolmas näyttely oli Lahti-Seuran 75-vuotisjuhlanäyttely, jonka sisältöä tosin laajennettiin koskemaan koko Lahtea. Seuran perustamiskokous pidettiin maaliskuussa 1946, näyttely pidettiin lokakuussa. Näyttelyn rakenne oli samanlainen kuin aikaisemmat, sillä miksi vaihtaa hyväksi havaittua konseptia: Sermeissä kerrottiin seuran toiminnasta ja vitriineissä esiteltiin Lahtea ja lahtelaisuutta esineistön kautta. Esineistö oli koottu Lahti-Seuran ja Tiitu Saastamoisen sekä omista tavaroistani, kuten kirjoista, postikorteista ja t-paidoista (kts. myöhemmin Ehtaa Lahtea).

Työryhmässä olivat itseni lisäksi Saastamoinen ja Ari-Veli Isonikkilä.

Näyttelyn pystytystä
Seuran vitriini ja Vuoden kotiseututeko -tunnustus
Kirjoittajan tuottamaa Lahti-aineistoa


Muita näyttelyitä

Hardcore/metallibändimme Generation XXX -julkaisi ensimmäisen ja ainoan levynsä vuonna 2007. Se ei sinänsä ollut mikään merkittävä asia. Enemmänkin se, miten teimme sen. Normaalisti levynjulkaisutapahtuma on keikka, mutta tällä kertaa halusin jotain muuta: Levyn julkaisu tapahtui levynjulkaisunäyttelynä.
Näyttely toteutettiin silloisen Taidepanimon Laboratorio-huoneessa kesällä 2007. Luulen että tämä on ollut suuritöisin näyttely, jota olen ollut ideoimassa ja tekemässä. Kävimme mm. kuvaamassa levyn kannet Helsingissä, kiitos siitä Nina Erwekselle.
Näyttelyn avajaistilaisuudesta meistä ei ollut ketään paikalla, joten paikallislehdessäkin oli vain maininta: ”Generation XXX Laboratorio-tilassa” tms.
En tiedä onko vastaavaa levynjulkaisukonseptia toteutettu muualla ennen meitä tai meidän jälkeen. Hauska kokemus joka tapauksessa.

Huomioarvoltaan varmasti merkittävin näyttelyni oli Kotiseututatuoinnit: Lahti Lahden historiallisessa museossa syksyllä 2017. Kotiseututatuointinäyttelyn yhteyteen halusin esille muutakin lahtelaisuuteen liittyvää, joten näyttely laajeni yhteistyökumppaneiden avulla.
Mukaan tulivat videotaiteilija Seppo Pessan videoteos ja muotoilija Marianne Valolan töitä, kuten Lahen Raita. Lahti-esineistöä nähtiin Ehtaa Lahtea -nimisessä näyttelyssä, joka toteutettiin yhteistyössä Aatetila ry:n ja Lahti-Seuran kanssa.
Kotiseutunäyttelyyn sain Lahden kaupungilta tähän saakka ainoan henkilökohtaisen apurahan: Se meni kokonaisuudessaan verojen jälkeen valokuvaaja Mika Lintuselle.

Lahden rautatieharrastajat Topparoikka on esitellyt toimintaansa useissa näyttelyissä. Yksi tällainen oli Sibeliustalon Metsähallissa vuonna 2006 järjestetty Radan vuosi -tapahtuma. Esillä oli mm. resiina sekä Vesijärven sataman pienoisrautatie.
Vuonna 2018 yhdistyksen täyttäessä 30 vuotta, järjestimme juhlanäyttelyn Kansantalon kioskin ikkunoissa yhteistyössä em. Aatetilan kanssa.

Lahti-Seuran on ollut järjestämässä tai yhtenä osallisena monissa näyttelyissä, kuten jo aiemmin mainittu Ehtaa Lahtea. Vuonna 2014 co/Malskin tiloissa järjestimme Luovat ry:n kanssa Kai R. Lehtosen ilmavalokuvista valokuvanäyttelyn.
Ulla Koskinen-Laine ja Ulla Lilius käynnistivät seuran nimissä Lasten Lahti -hankkeen, johon kuului syksyllä 2019 järjestetty valokuva- ja pienoismallinäyttely Lahden kaupunginkirjaston lasten ja nuorten osastolla. Näyttelyn pääarkkitehdit olivat yhdessä koululaisten kanssa koonneet valokuvakokoelman, josta muodostui hieno näyttely. Lasten piirustuksia oli tarkoitus hyödyntää Lahden kaupunginmuseon näyttelyssä, mutta korona siirsi näyttelyn verkkoon.
Lahti-Seura oli järjestämässä tammikuussa 2018 Lahden kaupunkiympäristön kartoista näyttelyn kirjaston aulaan. Näyttely voitaisiin laskea Lahti-näyttelyksi, mutta jätin sen nyt pois laskuista, sillä emme hyödyntäneet tuossa näyttelyssä vitriiniä.
Kartat olivat esillä myöhemmin myös elokuvateatteri Kino Iiriksen aulassa.

Vuosien saatossa Kino Iiriksen aula on toiminutkin tilana monille valokuvanäyttelyille, kuten Albumit auki -hankkeen valokuville. Aulassa on esitelty myös yksityishenkilöiden valokuvakokoelmia kuten omiani Lahti-kuvia ja rautatiekuviani Kituvat kiskot -nimellä.

Mainittakoon vielä, että Lahti-valokuvakirjatrilogian kolmas osa Rautateiden Lahti on käynnistynyt verkkaisesti. Joka tapauksessa sen valmistuessa järjestän kirjan julkaisemisen yhteydessä aiheeseen liittyvän valokuvanäyttelyn.