Lahden rautatieharrastajat 35 vuotta

Lahden täyttäessä tänä vuonna 118 vuotta marraskuun ensimmäisenä päivänä, myös järjestäytyneellä rautatieharrastamisella on silloin Lahdessa vuosipäivä.. Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n perustamiskokous pidettiin Lahden kaupungin perustamispäivänä, mutta vuosi oli 1988. Tuolloin oli kulunut päivälleen 119 vuotta Riihimäen ja Lahden välisen rautatien avaamisesta liikenteelle ja 83 vuotta Lahden kaupunkioikeuksista.

Tänä vuonna yhdistyksellä tulee täyteen 35 vuotta, mutta varsinaisia juhlia ei järjestetä, muunlaista toimintaa kylläkin. Yhdistyksen yhteistyössä muiden tahojen kanssa järjestämät museojunat ovat kulkeneet Heinolan radalla jo kesästä saakka, ja ajot jatkuvat syksylläkin.
Lisäksi pääkirjaston aulassa järjestetään joulukuussa näyttely, jossa pääpaino on Mukkulan radassa. Näyttelyyn on tulossa radan historiaa, valokuvia sekä vitriiniin rautatieaiheista aineistoa. Vuonna 1953 valmistunut rata suljettiin kuluvan vuoden alussa. Edellinen kirjastossa järjestetty rautatieaiheinen näyttely oli Rautateiden Lahti vuonna 2020. Tulevasta näyttelystä tiedotetaan mm. Topparoikan sivuilla. Mainittakoon vielä että yhdistys julkaisi hiljattain rautatieaiheisen kalenterin vuodelle 2024.

Seuraavana valikoituja vaiheita yhdistyksen historiasta, lisää voi lukea Topparoikan sivuilta.

Topparoikan toimintaa lyhyesti

Yhdistyksen toimitilat olivat vuosina 1990-2011 Mytäjäisten veturivarikon vesitornissa. Varikon ympäristössä yhdistys pääsi toteuttamaan tavoitteitaan: kunnostamaan museojunakalustoa ja järjestämään rautatietapahtumia kuten vuodesta 2006 alkaen järjestettyä Rautatiepäivää, joka houkutti vuosien saatossa monipuoliseen tapahtumaan tuhansia ihmisiä, myös Lahden ulkopuolelta.

Yhdistyksen tilat olivat Lahdessa Mytäjäisten veturivarikon vesitornissa vuosina 1990-2011. Vuonna 2015 yhdistys muutti Vierumäen rautatieasemalle.
Yhdistyksen kalustoa kunnostettavana varikon raiteistolla. Kalusto siirrettiin sittemmin Vierumäelle, jossa kunnostuksia jatkettiin.

Valtionomisteisten rautatiekiinteistöjen myynti aiheutti vuonna 2010 epävarman tilanteen myös Lahdessa Mytäjäisten veturivarikon silloisille vuokralaisille; ei ollut tietoa alueen kehittämisestä tai vuokrasuhteiden jatkamisesta. Tuolloin Topparoikan aktiivit perustivat nettisivuston sekä julkaisivat lehden kertomaan varikon historiasta ja sen vaiheista sekä kertoivat Topparoikka-yhdistyksen kannan siitä, miten aluetta voisi kehittää. Samassa yhteydessä Topparoikan ehdotuksesta kulttuurihistoriallisesti arvokas varikkoalue valittiin Yle Teeman Suojele Minut -ohjelmaan vuonna 2011. Lopulta kuitenkin varikko tyhjennettiin vuokralaisista ja myytiin uudelle omistajalle. Yhdistys löysi uudet tilat vuonna 2015 Vierumäen rautatieasemalta Heinolan radan varrelta.

Lahdessa yhdistys on ollut järjestämässä ja osallisena erilaisissa tapahtumissa monin eri tavoin. Valtakunnalliset Pienoisrautatiepäivät on Lahdessa järjestetty kaksi kertaa vuosina 1991 ja 1995. Lisäksi yhdistys on osallistunut vuosikymmenten saatossa omalla osastollaan valtakunnallisiin pienoisrautatie- ja rautatietapahtumiin ympäri Suomen, jossa yhdistys on esitellyt toimintaansa sekä vuonna 1991 valmistunutta Vesijärven satamaa kuvaavaa pienoisrautatietä. Nk. kerhorata tehtiin alunperin Lahden kaupunginmuseon näyttelyyn, josta se siirtyi Topparoikalle.

Mäkelän tila oli yhtenä osana suunnitelmissa perustaa Lahteen Pietarin radan museo varikkoalueelle, joka ei kuitenkaan toteutunut sellaisenaan. Pienimuotoisia tapahtumia kuitenkin järjestettiin: Pietarin Radan museon avoimet ovet pidettiin 15.5.1991 Länsiharjun koululla sekä 10.3.1993 Topparoikka ry:n toimitiloissa.

Vuonna 1991 Yleisradion Lahden toimittajat valitsivat yhdistyksen yhteisöjen vuoden tiedottajaksi.

Alkuvuosien yhteistyö Postin kanssa tuotti lisäksi väripostikortin ja erikoisleiman.

Vuodesta 1993 lähtien Topparoikan aktiivit ovat pitäneet esillä satamaradan palauttamista Vesijärven asemalle. Uudelleen rakennettu rata palvelisi museojuna-ajoja sekä tilausjunia mm. Sibeliustalon tapahtumiin.

Vuonna 2006 yhdistys oli mukana juhlistamassa Lahti-Kerava-oikorataa mm. kaupungin järjestämässä Kiskojen vuosi -tapahtumakokonaisuudessa Sibeliustalossa.

Lahden Rautatiepäivä järjestettiin vuosina 2006-2009 Mytäjäisten varikolla ja myöhemmin uusissa tiloissa Vierumäen asemalla.

Vuonna 2007 Topparoikan edustajat olivat kertomassa rautatieharrastuksesta Länsiharjun koululla. Päivän aikana esittelyn kuulivat kaikki koulun oppilaat, esillä oli aiemmin mainittu pienoisrautatie sekä yhdistyksen esittelyvideo. Elokuvateatteri Kino Iiriksessä yhdistys on ollut järjestämässä yleisölle avoimia Kiskojen Viemää -nimisiä dokumenttiesityksiä. Topparoikka toimittaa ja kustantaa nimeään kantavaa jäsenlehteä.

Rautatiepäivä ja erilaista kalustoa Lahden varikolla.

Yhdistyksen museojunakalustoa on ollut esillä urheilukeskuksessa Salpausselän seisakkeella mm. Classic Motorshow ja Moottoripyörämessujen yhteydessä.

Yksi tärkeimmistä tehtävistä yhdistyksellä on ollut museaalisen junakaluston kunnostaminen. Vuonna 1990 se aloitti Tr1 1047 -höyryveturin kunnostuksen liikuteltavaksi muistomerkkiveturiksi. Kunnostuksen valmistuttua ”Risto”-niminen veturi siirtyi symbolisesti kaupungille seremoniassa, josta uutisoitiin valtakunnan mediassa. Vuonna 2020 VR:n omistama veturi siirtyi Mytäjäisten varikolta uudelle omistajalle Lohjalle.

Vasemmalla yhdistyksen kunnostama liikuteltava muistomerkkiveturi Tr1, oikealla liikkuva höyryveturi Hr1.

Yhdistys on kunnostanut myös vaunuja liikenteeseen. Efi-tunnuksellisen konduktöörivaunu muutettiin 1990-luvulla kahvilavaunuksi. Vaunu on nykyisin osana VR:n ja Rautatiemuseon Valtteri-museojunarunkoa, jota käytetään suurissa yleisötapahtumissa.

Viime vuosikymmenellä yksi näkyvimmistä kunnostuskohteista oli yli satavuotiaan koneellisen/miehitetyn Etv-Rto-lumiauran kunnostus. Aura edustaa harvinaista säilynyttä kalustotyyppiä. Kunnostuksen jälkeen se siirtyi Haapamäelle vuonna 2013.

Päijänne Leader ry:n myöntämän kolmivuotisen (2019-2022) avustuksen turvin yhdistys hankki omistukseensa 1990-luvulta saakka ollutta kunnostuksenalaista VR:n museovaunukalustoa. Saadun avustuksen ansiosta jatkettiin Ei-lähiliikennevaunun ja Fo-konduktöörivaunun kunnostusta liikennöimiskelpoiseksi. Vaunuista mm. korjattiin runkoja ja ne kunnostettiin sisä- ja ulkopuolelta; paneleita ja ikkunoita vaihdettiin sekä sähköjä uusittiin, ja akkuja ja lämmitysjärjestelmiä testattiin. Molemmat vaunut katsastettiin vuonna 2023 ja todettiin liikennöintikelpoiseksi. Samalla vaunukalustoa varten hankittiin Tve3 473 -dieselveturi.

Topparoikan veturi Tve3 Hyvinkäällä.

Päijänne Leader myönsi hankkeen päätyttyä Topparoikalle Sisu-tunnustuksen perinnejunan kunnostamisesta. Kalustolla on tarkoitus liikennöidä Heinolan radalla.

Yhdistyksen aloitteesta Lahden seudulla oli alkanut jo vuonna 2007 jokakesäiset museojuna-ajot. Vaikka tuolloin yhdistyksellä ei ollut omaa liikkuvaa kalustoa, tehtiin ajot yhteistyössä muiden museojunaoperaattoreiden kanssa, kuten Haapamäen Museveturiyhdistys ry:n, Sinisten vaunujen ystävät ry:n, Höyryveturimatkat1009 Oy:n ja Porvoon Museorautatie ry (PMR). Kesällä 2007 yhdistys oli mm. järjestämässä ensimmäisen museojuna-ajon oikoradalla. Mäntsälän asemalla oli kansanjuhla ja Lahden Mytäjäisissä juna otettiin vastaan torvisoittokunnan voimin, kun juna saapui Rautatiepäivä-tapahtumaan. Jo seuraavana kesänä Lahdessa nähtiin kaksi höyryjunaa kun Ukko-Pekka saapui Helsingistä Mytäjäisiin, josta Heinolaan jatkoi matkaa Pikku-Jumbo. Yhdistys on ollut mukana järjestämässä matkoja niin Mukkulaan kuin Loviisaankin.

Höyryjuna on lähes jokakesäinen näky Vierumäen asemalla.
Veturina Haapamäen Museoveturiyhdistys ry:n Tk3 eli Pikku-Jumbo.
Kiskobusseilla hoidettiin Heinolan radan matkustajajunaliikennettä vuoteen 1968 asti. Tässä ollaan museojunatunnelmissa Vierumäellä.

Vuosien saatossa Topparoikan järjestämistä museojuna-ajoista on muodostunut seudulle merkittävä jokavuotinen kesätapahtuma, joka on hoidettu talkoovoimin. Erityisesti Heinolaan suuntauvasta museojunaliikenteestä on ollut Lahden seudun matkailullinen kulttuurielämys. Ajojen asematapahtumat Ahtialassa, Mäkelässä ja Vierumäellä täydentävät kokonaisuutta, ja museojuna-ajoista on tullut merkittävä vetonaula maakuntien välille, jonka lähes jokainen lahtelainen tuntee. Jatkossa yhdistyksen on mahdollista hoitaa museojunaliikennettä myös omalla veturilla ja vaunuilla.

Teksti ja kuvat: Sauli Hirvonen
Kirjoittaja on Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n puheenjohtaja

Rautatieharrastamiskuulumisia (sis. videoita)

Lahden seudun kesän ensimmäiset museojuna-ajot ajettiin Haapamäen Museoveturiyhdistys ry:n kalustolla Heinolaan heinäkuun 15. ja 16. päivä yhteistyössä Museojunalla Heinolaan ja Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n kanssa. Vetokalustona oli dieselveturit (Dv15 ja Dv16). Viikonloppuna oli mm. Mäkelän ja Vierumäen asemilla tapahtumat. Viikonlopun viimeisestä ajosta on nähtävillä video alempana.
Museojunakyytiä on luultavasti tarjolla syksylläkin: Heinolan radan -juhlapäivänä 10.9. Ajoista enemmän sekä lisätiedustelut osoitteessa museojunallaheinolaan.fi.

Museojuna-ajot käynnistyivät jo toukokuussa, kun Sinisten vaunujen ystävät ry ajoi Heinolassa ja Vierumäellä yleisölle avoimia ajoja 6.-7.5. Kalustona toimi kaksi Tka7-ratakuorma-autoa ja siniset Ein-vaunut.

Facebook-ryhmään Tasoristeyksiä / Railroad crossings olen kesän aikana lisäillyt uusia kuvia Lahden seudulta.

Rautatieharrastaminen oli esillä myös Ylellä Lahden Radiossa. Toimittaja Mikko Tuomikoski kävi haastattelemassa Topparoikan aktiiveja Jonne Seppästä (vpj) ja Janne Ridanpäätä, jotka kertoivat yhdistystoiminnasta ja harrastamisesta. Jutun tekstiversio on luettavissa täällä.

Alla muutamia rautatievideoita tältä kesältä (16.6) ja keväältä sekä aiemmilta vuosilta. Toukokuulta 2023 on tavarajunan ohitus Vierumäen asemalta ja vuodelta 2015 Tka8 vaihtotyöt Lahden ratapihalla sekä Ukko-Pekan matka Lahdesta Heinolaan. Videot on katsottavissa alta sekä Lahtiwoodin YouTube-kanavalla. Ne ovat tulipyörä.fi-sivuston Rautateiden Lahti -videoiden sarjaa.

Artikkeli on julkaistu 7.7.2023 ja päivitetty 17.7.2023

Vaunu Vesijärven satamaan?

Helsingin Sanomat uutisoi 17.5.2023 Katajanokalle sijoitettavista junanvaunuista. Katajanokan satamaan oli rautatieliikennettä vuoteen 1980 saakka. Raiteet näkyvät
vanhatkartat.fi-sivuston vuoden 1979 kartassa, ja kuvia on nähtävillä mm. vaunut.org-sivustolla (hakusanalla Katajanokka). Nyt alueen rautatiehistoriaa halutaan tuoda esille asettamalla kiskojen päälle kolme vanhaa avovaunua terassikäyttöön.

Samantyyppistä olen ehdottanut Lahden satamaan jo aiemmin. Ehdotus on luettavissa tulipyörä.fi-sivustoltani. Totean siinä, että Lahdelle tärkeää teollisuus- ja rautatiehistoriaa voitaisiin tuoda esille sijoittamalla museotavaravaunu satamaan. Vaunu voisi olla esimerkiksi vanha (G-tunnuksellinen) umpitavaravaunu. Vaunu ei olisi pelkästään staattinen muistomerkki vaan sitä voitaisiin käyttää vaikkapa esiintymislavana sataman tapahtumissa tai muuna tilana.

Vaunu olisi konkreettinen muistutus Lahden kehitykseen vaikuttaneista seikoista kuten rannan teollisuudesta, itse satamasta ja sinne johtaneesta rautatiestä. Lisäksi puinen junanvaunu sopisi hyvin koko satama-alueen puuteollisuushistoriaan ja tavaravaunu tukisi myös ranta-alueen teollisuusrakennusten historiaa sekä niiden uudelleenkäyttöä.

Vesijärveen satamaan sopisi vaikkapa tämäntyylinen Gb-umpitavaravaunu.
Kuvan vaunun omistaa Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry.

Lahden sataman suojeltu rautatie purettiin vuonna 1994 Jalkarannantieltä saakka
Vuoden 1992 kartassa se vielä näkyy pistoraiteineen.

Komeita punatiilirakennuksia puusepäntehdasta, tulitikkutehdasta ja margariinitehdasta sekä lasitehtaan savupiippua lukuunottamatta kaikki muu on hävinnyt. Niemenkadun entinen paloasema on muistutuksena teollisuusajoista. Syksyllä 2022 ilmeni, että lasitehtaan savupiipun olemassaolo on uhattunu. Totesin Hollolan Lahti -lehden 1/2023 pääkirjoituksessa:
”Kuten viime pääkirjoituksessa kirjoitin, Lahden sataman viimeisiä teollisuusajan merkkejä ovat punatiilinen puusepäntehdas sekä lasitehtaan vanha piippu, joka on rakennettu vuonna 1954. Kaikki muu Ankkurinkadun/Satamakadun ja järven väliltä on purettu, asemarakennusta ja makasiinia lukuunottamatta. Lasitehtaan piipun kunto vaatii sen purkamista tai korjaamista. Rakennusvalvonta ei antanut omistajalle aiemmin lupaa piipun purkamiseen. Ankkurin piippu on tärkeä symboliarvo koko Lahdelle: Onhan koko savupiipputeollisuudella ollut suuri merkitys Lahden kehitykselle, ja sitä kautta se on myös lahtelaisen identiteetin peruspalikoita. Savupiiput olivat myös Werner von Hausenin kaupungin vaakunaehdotuksen aiheena vuonna 1910.”

Lasitehtaan piippu Ankkurissa.


Kirjapoimintoja Lahdesta

Syksyllä on julkaistu paikalliskirjallisuutta, mm. kaupunginmuseo julkaisi Hyvä paikka – Aikakaaria Päijät-Hämeen historiaan -teoksen 3.11.2022. Kirja liittyy näyttelyyn, joka avataan historiallisessa museossa keväällä 2024.

Hannu Kivilän Lahtelaisen sanakirjasta on juuri otettu kolmas painos. Kirja julkaistiin alunperin vuonna 2015, ja sittemmin myytiin loppuun jo vuosia sitten. Nyt on vuorossa kolmas paino. Kustantajina toimivat Lahti-Seura ja Lahden kaupunginmuseo. Lisätietoja kirjasta ja myyntipaikoista löytyy seuran sivuilta.

Mainittakoon vielä hieno uutinen, että Timo Taulon kirja Kaikkien aikojen hiihtoseura – LHS 1922–2021 (Timo Taulo, LHS) on valittu Vuoden urheilukirja -finaaliin. Kilpailun järjestää Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus TAHTO.

Esittelen lyhyesti kuitenkin kaksi muuta kirjaa, jotka ovat omalla sarallaan tärkeitä teoksia.

Pertti Hammarin edellisestä valokuvakirjasta Kanava keskellä kylää on kulunut kolme vuotta ja nyt vuorossa on jälleen Lahteen sijoittuva valokuvateos. Edellinen oli Lahti-kirja Kylästä kaupungiksi nautti suurta suosiota. Hammarin kirjat ovat aina herättäneet yleisössä kiinnostusta.

Päijät-Hämeen Tutkimusseura ry:n vuosikirja julkaistiin marraskuussa. Tänä vuonna kirjassa pureudutaan paikalliseen mm. kouluun, koulutukseen ja koululaitokseen.

Pertti Hammar: Lahti – historian kertomaa

Pertti Hammar julkaisi syksyllä 2022 valokuvakirjan Lahti – historian kertomaa. Kattava teos sisältää 420 kuvaa, jotka painottuvat aikaan ennen 1960-lukua. Aiempaan Lahti-kirjaansa verrattuna, Hammar on panostanut kuvatekstien sisältöihin. Valokuvien lisäksi kirja sisältää runsaasti aikakauteen liittyviä mainoksia ja ilmoituksia.

Historian kertomaa on yli 280 sivuinen, korkeatasoinen kuvateos Lahdesta. Kirjan pariin voi palata myöhemmin, yhdellä lukukerralla ei välttämättä huomioi kaikkia, kirjan runsaita yksityiskohtia; aina voi löytää jotain uutta, ja vanhaa. Hammarin Lahti-valokuvakirjojen sarjalla on tärkeä asema paikallishistoriaa avaavien kuvateosten joukossa.

Päijät-Hämeen tutkimusseura vuosikirja: Opinteillä – kirjoituksia koulutuksesta

Päijät-Hämeen Tutkimusseuran vuosikirja 2022 Opinteillä – kirjoituksia koulutuksesta julkaistiin Tiedepäivässä 24.11. Kokouksessa edustin Lahti-Seuraa, joka on vuonna 1978 perustetun Tutkimusseuran yhteisöjäsen. Tämän vuoksi pääsin osallistumaan Lahden Palvelutorilla järjestettyyn vuosikokoukseen. Kokouksen aluksi tutkimusseuran hallituksen jäsen, TTT, tuotantotalouden dosentti (LUT) Jussi T. S. Heikkilä piti esitelmän aiheesta: ”Päijät-Häme mainittu! – alueellisen tutkimustiedon hakutekniikat ja tietolähteet verkossa”. Esitelmä oli maallikollekin erittäin valaiseva ja antoi uutta tietoa ja vinkkejä tutkimustiedon ja tutkimusten hakumenetelmistä.

Kokouksen jälkeen pääsin tutustumaan tämän vuoden vuosikirjaan. Kirjaa seura luonnehtii seuraavasti: ”Kaleidoskooppimaisena avautuva artikkelikokoelma esittelee ja analysoi koulutusinstituutioita, koulutuskäytäntöjä, opettajia ja koulurakennuksiakin yli sadan vuoden ajalta.”

Teoksen kirjoittajat ovat päijäthämäläisiä tai päijäthämäläistaustaisia tutkijoita ja opetuksen asiantuntijoita. Julkaisun ovat toimittaneet Jorma Ahonen, Senja Jouttimäki, Antti Karisto, Riitta Niskanen ja Terhi Pietiläinen.

Kirja jatkaa erinomaista Tutkimusseuran vuosikirjojen sarjaa. Lisätietoja kirjasta seuran verkkosivuilta.

Osa artikkelista on julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 3/2022

Populaarikulttuuria Lahdessa – katso traileri

Elokuvateatteri Kino Iiriksessä sai ensi-iltansa 29.11.2022 Kari Vähävuoren ja Tertta Saarikon dokumentti Populaarikulttuuria Lahdessa.

Elokuvaan on haastateltu populaarikulttuurin tekijöitä ja kokijoita sekä paikallista nuorisoa menneinä vuosikymmeninä.

Elokuva on kertomus nuorisokulttuurin heräämisestä. 1950–60-lukujen vaihteessa nuoriso alkoi katsoa länteen. Kaupunkilaisnuorisolle vaikutteet tulivat Ruotsista ja Yhdysvalloista. 1960-luvulla television tulo oli suuri mullistus, joka heijastui perheen ajankäyttöön. Populaarikulttuuri alkoi määrittämään pukeutumista. Muotipalstoilla kysyttiin, oletko In vai Out ja kaikki oli ”pop”. Seuraavina vuosikymmeninä populaarikulttuuri pirstoutui yksilöllisempään suuntaan.

Seuraavat esitykset Kino Iiriksessä 30.11., 1.12. 3.12. ja 5.12. Näytöksiin on vapaa pääsy. Dokumentti kestää 70 minuuttia.

Dokumentin traileri.