Kotiseutuneuvos Pertti Hammar

Lahti on saanut uuden kotiseutuneuvoksen. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi 25.5.2023 päivätyllä avoimella kirjeellä Pertti Hammarille kotiseutuneuvoksen nimen ja arvon.

Arvonimen hakuprosessia hoiti varatuomari Tarmo Pipatti ja suosittelijoina toimivat silloinen Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen sekä Lahti-Seuran puheenjohtaja Sauli Hirvonen.

Toimitusjohtaja Pertti Hammar on pitkän linjan yrittäjä, joka on toiminut jo 50 vuotta ja jatkaa edelleen yritystoiminnassa. Lisäksi hän on toiminut useissa luottamustoimissa. Myös maanpuolustusasiat on ollut Hammarille läheistä koko aikuisikänsä. Hammar on höyrylaivaperinteen vaalijana on kunnostanut Suomen yhden vanhimman höyrylaivan s/s Halla IX (1896), ja hänet valittiin Vuoden Varustajaksi vuonna 2009. Hammar on ollut tekemässä kahta höyrylaivoihin keskittyvää kirjaa.

Suurelle yleisölle Hammar on tullut tutuksi erityisesti Lahden historiaan liittyvillä teoksillaan. Hän oli tekemässä yhdessä arkkitehti Unto Tupalan kanssa Niin oli ennen, entäs nyt -kirjaa kaupungin 90-vuotisjuhliin. Vuonna 2005 kaupungin täyttäessä 100 vuotta Hammar julkaisi kirjan Muistikuvia Lahdesta. Seuraavat kuvakirjat olivat Lahti kylästä kaupungiksi (v. 2014) ja Kanava keskellä kylää (v. 2019), joka kertoi 150 vuotta täyttävästä Vääksyn kanavasta. Viimeisin Hammarin kuvateos Lahti historian kertomaa julkaistiin vuonna 2022.

Kotiseutuneuvoksen arvonimiä on myönnetty muutamalle lahtelaiselle, joten kyseessä on lahtelaisittainkin harvinainen nimitys.

Vuonna 2020 Lahti-Seura valitsi Pertti Hammarin vuoden lahtelaiseksi. Perustelut on luettavissa seuran sivuilta.

Avoin haku Iiriksen Aaveisiin

Onko taiteesi audiovisuaalista? Haluatko esittää videoteoksesi tai lyhytelokuvan elokuvateatterissa? Vai voisiko katsomo taikka lipunmyyntipiste tarjota oivallisen pohjan installoinnille? Miten olisi live-esitys valkokankaan edessä videoteoksella höystettynä?

Koronavuosien jälkeen Iiriksen Aaveet jälleen 24.11.2023 Klo 20 alkaen Lahden elokuvateatteri Kino Iiriksessä. Kansantalon alakerta tarjoutuu audiovisuaalisen taiteen, installaatioiden ja musiikin alustaksi yhden illan ajaksi. Avoin haku avautuu nyt! Kuka vain voi hakea osaksi Iiriksen AaVeiden ohjelmistoa.

Ehdota:
– Audiovisuaalista teostasi osaksi näytöstä
– Installaatiotasi tai ideaasi siitä
– Musiikkiesitystäsi

Iiriksen AaVeet ovat vain yhden illan ja katoavat ennen seuraavaa päivää. Tilaisuus tunnelmaltaan vastaa taidenäyttelyiden avajaisia, jossa katsotaan yhdessä videoteoksia eri näytöskokonaisuuksissa. Taiteilijoita toivotaan pääsemään paikan päälle.

Hakuohjeet

Lähetä video tai kuvia teoksestasi ja kerro kuinka se voisi olla osa Iiriksen AaVeita (näytöksessä, installaatio, live-esitys) teostietoineen
15.10.23 mennessä –> iiriksenaaveet@gmail.com

Voit ehdottaa useampaakin teosta. Ilmoitamme hakijoille valinnoista lokakuun loppuun mennessä. Tapahtuma järjestetään talkoovoimin ja tapahtumaan on vapaa pääsy. Kohtuullisia matkakorvauksia valituille voidaan korvata.

Lisätietoja em. sähköpostisoitteesta.

Heikki Luostarinen: Lahti vuonna 1976

Heikki Luostarinen kirjoittanut 81-sivuisen artikkelin Lahden vuodesta 1976. Eri aiheista koostuva julkaisu on sekoitus Luostarisen omia muistelmia sekä yleisiä historiallisia tapahtumia. Kustantajana toimii Lahti-Seura ry ja artikkeli on ladattavissa (pdf) seuran sivuilta.

Puu-Paavolaa. Kuva: Lahden kaupunkiympäristön palvelualue

Lahden kauhea ja loistava vuosi 1976

Lahden 1970-lukua ajatellaan usein rikollisuuden ja työttömyyden kasvun sekä synkkien betonilähiöiden rakentamisen ajaksi. Koko Suomea koettelivat silloin inflaatio, lakkoaallot, energiakriisi ja yleinen harmaus.

Mutta mitä Lahdessa todella tapahtui lamavuonna 1976? Mitä purettiin ja mitä rakennettiin, kuinka meni ihmisillä, kulttuurilla ja taloudella? Millaista tulevaisuutta suunniteltiin?

Heikki Luostarinen alkoi kerätä tietoa tuosta vuodesta, jolloin hän kirjoitti ylioppilaaksi Kannaksen yhteislyseosta. Hän käytti aineistona Helsingin Sanomien ja Etelä-Suomen Sanomien juttuja, Lahtea koskevaa tutkimusta ja omia kokemuksiaan. Tavoitteena oli nivoa Lahden arki Suomen ja maailman muutokseen.

Syntyi 81-sivuinen kokoelma tietoja, kuvia ja tunnelmia Lahden elämästä vuoden 1976 tienoilla. Kyseessä ei ole tutkimus, mutta faktat on yritetty saada kohdalleen – oikein hyvän jutun kohdalla kuitenkin hieman joustavammin ja vakavuutta välttäen. Lahti on nimittäin kaupunki, joka lähtee välittömästi käpälämäkeen, jos totisuus ja juhlavuus uhkaavat lähestyä.

Mitä löytyi? Löytyi purkuaalto ja purkukiistoja. Vuonna 1976 hävitettiin Lahden funkishelmenä pidetty Lasipalatsi, jonka tilalle tehtiin parkkipaikkoja.

Löytyi Lahden Reipas, jonka pelaajat perustivat kesällä 1976 pelaajaneuvoston pinnalla olleen työpaikkademokratian hengessä ja saivatkin erotettua valmentaja Keijo Voutilaisen.

Ahtialaan suunniteltiin 50 000–60 000 asukkaan aluekeskusta ja yliopistoa. Hollola ja Nastola pelkäsivät Lahden kasvavan niin nopeasti, ettei kumpaankaan kuntaan jäisi kuin yksi elintarvikemyymälä.

Mallasjuoma yritti haudata kaatopaikalle 42 000 ruosteeseen mennyt oluttölkkiä, mutta jokainen niistä kavettiin esiin ja katosi janoisiin suihin Lahden suuren kaljakuumeen aikana.

Vuosi 1976 oli hetki, jolloin Lahden huiman nopea kasvu rauhoittui ja kaupunki alkoi panostaa elämän ja ympäristön laatuun. Vesijärven likaaminen päättyi ja kulttuurielämän kehittäminen alkoi.

Teksti: Heikki Luostarinen

Lahti-Seura 75 vuotta

Lahti-Seura r.y. täyttää 75 vuotta. Kotiseutuyhdistyksen perustamiskokous pidettiin 12.3.1946.

Alla poimintoja seurasta ja sen toiminnasta.

Kotiseutuyhdistys Lahti-Seuran perustamiskokous pidettiin 12.3.1946. Perustamiskirjan allekirjoitti 35 lahtelaista, joista suurin osa kuului kaupungin sivistyneistöön: johtajia, tuomareita, opettajia, poliiseja ja toimittajia.

Säännöissä määriteltiin seuralle laajat tavoitteet. Seuran tarkoituksena on mm. toimia lahtelaisten yhteenliittymänä ja työskennellä toimialueensa sivistyksellisten, sosiaalisten ja taloudellisten olojen kehittämiseksi sekä viihtyisyyden lisäämiseksi alueellisen omaleimaisuuden ja paikallisten erityispiirteiden pohjalta lähtien, olla toimialueensa asukkaiden ja eri yhteisöjen yhdyssiteenä, syventää asukkaiden kotiseututuntemusta ja paikallishenkeä sekä pyrkiä kaikin tavoin lisäämään heidän kiintymystään kotiseutuunsa sekä pyrkiä kaupungin ulkonäön kohentamiseen ja kaupungin tunnetuksi tekemiseen.

Toiminnan painopisteet ovat vaihdelleet ajan saatossa, mutta ydinajatus on pysynyt: lahtelaisuuden vaaliminen. Perustamisen jälkeen seura aktivoitui nopeasti toimimaan, jo alkuvaiheessa järjestettiin piirustus-, valokuva- ja kirjoituskilpailuja eri aiheista eri-ikäisille. Seura on kommentoinut kaupungin kehitystä, tehnyt aloitteita ja antanut lausuntoja mm. asemakaavoihin, kaupunkirakentamiseen, rakennussuojeluun ja kaupunkikuvaan liittyvissä asioissa.

Seura järjesti “Suuri Lahti-ilta” -nimisen tilaisuuden jo ensimmäisenä toimintavuotenaan kaupungin perustamispäivänä. Juhlallisuuksia on järjestetty säännöllisesti eri nimellä, Lahti-päivänä ja Vuosijuhlana sekä osana Lahti-viikon tapahtumia.

Seuran aloitteesta kaupunki alkoi jakamaan Lahti-mitalia vuonna 1965 ja vuodesta 1981 seura on jakanut Vuoden lahtelainen -tunnustuksen.

Seura on ollut järjestämässä kaksi kertaa Valtakunnalliset Kotiseutupäivät -suurtapahtumaa; vuonna 1978 ja vuonna 2005, kaupungin täyttäessä 100 vuotta.

Seuran lehti Hollolan Lahti julkaistiin ensimmäisen kerran 1954, ja nykymuotoista lehteä seura alkoi julkaista Unto Tupalan aloitteesta vuonna 1980.

Seura on julkaissut myös kirjallisuutta, ensimmäisen valokuvakirjan Lahti jo vuonna 1949. Vuonna 2020 julkaistiin Lahden seutu kartoin, joka on ensimmäinen karttakirja Lahdesta. Kirjan kustantajana toimi Kustannusosakeyhtiö AtlasArt, ja Lahti-Seura toimi yhteistyökumppanina.

Seura oli aloitteentekijänä Lahti-filminäytösten käynnistämisessä elokuvateatteri Kino Iiriksessä sekä on ollut mukana aktiivisesti Albumit auki -valokuvakeräyshankkeessa. Toimintaan kuuluu filmien ja valokuvien tallentaminen ja julkaiseminen. Vuonna 1947 Sirkka Lepistö (myöh. Porri) teki aikalaishaastatteluja Pietarin radan rakentamisesta sekä Lahden kylän palosta.

Lapset ja nuoret on myös huomioitu. Vuoden nuori lahtelainen -tunnustus jaettiin vuosina 2010-2018 sekä laaja ja monipuolinen Lasten Lahti -hanke toteutettiin vuosina 2019-20.

Lisäksi seuran toimintaan kuuluu keskustelu- ja yleisötapahtumien, valokuvanäyttelyiden, elokuvanäytösten, retkien ja yritysvierailujen järjestäminen sekä tunnustusten jakaminen.

Seuran kotiseutukirjasto ja kokoustilat sijaitsevat Päijät-Hämeen elokuvakeskuksen tiloissa elokuvateatteri Kino Iiriksessä (Saimaankatu 12). Samoissa tiloissa toimii myös Lahden Videokuvaajat ry. Kolme yhdistystä tekevät tiivistä yhteistyötä ja elokuvakeskuksen ympärille on muodostunut valtakunnallisestikin ainutlaatuinen kulttuuriyhteisö, joka tuottaa vapaaehtoistyöllä tärkeää paikallista kulttuuria.

Juhlavuoteen liittyviä tapahtumia.
1.-15.10. Näyttely Lahden pääkirjaston aulassa
30.10. Lahti-päivä

Lisätietoja osoitteessa lahtiseura.fi.

Kirja-arvio: Tunnelmia Lahdesta

Vihdoinkin erilainen kuvakirja – pääosassa ”kuvauksellisen rouheat” kohteet

Tunnelmia Lahdesta on valokuvateos, joka sisältää näkymiä kaupungista kolmelta eri vuosikymmeneltä. Se siis havainnollistaa kaupungin jatkuvaa muutosta yhden lyhyehkön aikakauden kautta. Kuvat pistävät pohtimaan esim. rakennusten purkamisen syitä ja yleensä kaupunkikuvan muuttumiseen johtavia tapahtumia. Kirja sisältää 172 kuvaa, ja sen sisältö on jaettu neljään teemaan. Suurin osa kuvista on otettu vuosien 2007 ja 2019 välisenä aikana, ja niiden pääpainotus on rakennetussa kaupunkiympäristössä, jossa ihmiset ovat tällä kertaa sivuroolissa. Kysymyksessä on konstailematon kuvakirja, jolla tekijä haluaa jakaa sen lahtelaisuuden, jonka on itse kokenut omakseen. Sivuilta aistii selvästi tekijän kiintymyksen kotikaupunkiinsa. Erilaisen Tunnelmia Lahdesta -teoksesta tekee kaikkien aikaisempien Lahti-aiheisten kuvateosten joukossa se, että Hirvonen on taltioinut kaupunkia monipuolisesti ja juuri sellaisena kun se on kuvaushetkellä sattunut näyttäytymään, oli sää tai rakennusten kunto mikä tahansa. Kuvat eivät siis pyri korostamaan pelkästään näkymien ja rakennusten edustavuutta tai sopusuhtaisuutta, vaan mukana on useita ”kuvauksellisen rouheita” kohteita esimerkiksi joiltakin vanhoilta teollisuusalueilta. Niissä eivät korostu Lahden näyttävät puolet, vaan huomio kiinnittyy esim. miljöön karuun karheuteen ja kuvaajan luontevaan sommittelukykyyn. Ylipäätään kuvien aiheet ovat mukavasti arkisia ja rosoisia, mutta hyvällä silmällä valittuja. Odotin ehkä enemmän vain katoamassa olevia vanhojen esikaupunkien näkymiä.

Kirjan kuvia on käsitelty varsin maltillisesti – niistä aistii että tekijä on halunnut korostaa enemmän kohteen tunnelmaa kuin itse valokuvaa. Vain muutaman otoksen kohdalla jäin kaipaamaan hieman harkitumpaa kontrastia tai valotusta. Kirja tyydyttää hyvin nostalgia-nälkää, mutta toisaalta sivuja tutkaillessa nälkä kasvaa syödessä, eli olisipa tällaisia hyvässä mielessä ”arkisia” kaupunkikuvakirjoja tehty aiempinakin vuosikymmeninä.

Hannu Kivilä
Kirjoittaja on lahtelainen tietokirjailija

Lisätietoja kirjasta