Kulttuuripoimintoja

Lahden kaupunki täyttää 117 vuotta. Lahti-Seura on juhlistanut kaupunkia perustamisestaan (v. 1946) lähtien. Lahti-päivä on järjestetty neljä kertaa, käytännön järjestelyiden vuoksi yleensä kaupungin perustamispäivää (1.11.) edeltävänä lauantaina. Perustamispäivänä järjestettiin tapahtuman edeltäjä Vuosijuhla, jonka sisältö oli hieman eri tyyppinen. Tälle vuodelle Lahti-päivän ohjelmaa muutettiin aiempaan verrattuna, sillä kaupunki järjestää syntymäpäiväjuhlat Lahden torilla, mikä on hieno juttu.

Lahti-päivän seminaari

Lahti-Seuran järjestämä Lahti-päivä järjestetään tänä vuonna lauantaina 29.10.2022. Kaupungin perustamisen kunniaksi järjestettävä tapahtuma pidetään tuttuun tapaan elokuvateatteri Kino Iiriksessä. Seuran puheenjohtajana olen kasannut ohjelmiston tänäkin vuonna ja seminaarissa on kolme esitelmöitsijää seuraavine aiheineen.

Timo Taulo (VTM) pitää aiheesta ”Lahtelaisen ammattiteatterin esinäytös 1890-1946”. Kulttuurin moniottelijalta Taulolta ilmestyy tammikuussa Lahden Teatteri 100 vuotta -kirja.
Tampereella nykyisin asuva emeritusprofessori Heikki Luostarinen kertoo aiheenaan  ”Lahti vuonna 1976”. Luostarisen esitelmä on osa laajempaa kirjoituskokonaisuutta, joka julkaistaan sähköisenä versiona 1.11.2022. Tästä tiedotetaan myöhemmin.
Janne Nykänen on tehnyt monipuolisen uran videokuvaaja, ohjaajana ja käsikirjoittajana lukuisten eri projektien parissa. Syksyllä häneltä valmistui Perhereissu-elokuva, ja Nykänen kertookin ”Kuinka tehdä pitkä elokuva Lahdessa”. Elokuvan traileri on katsottavissa YouTubessa.
Jokaisen esitelmöitsijän puheenvuoro on n. 20-25 min, ja lopuksi on yhteinen keskustelupaneeli, johon yleisökin voi osallistua. Seminaarin vetäjänä toimii Erpo Heinolainen.

Seminaarin jälkipuoliskolla esitetään vanhoja tv-mainosfilmejä Iskulta, Askolta ja Mallasjuomalta 1950-80-luvuilta. Olen koostanut tämän Lahti-aiheisen mainoskokoelman Elonet.fi-sivustolta Kansallisen Audiovisuaalisen Instituutin digitoimista filmeistä, joita on mahdollisa katsella selaimella.
Aiemmin tänä vuonna koostin vanhoista mainoksista 45 minuuttia kestävän näytöksen Kino Iirikseen osana Mastofestareiden ohjelmistoa (2.-3.9.). Vanhoja olut- ja virvoitusjuomamainoksia on tulossa näytille Ant Festiin, josta enemmän tuonnempana.

Lahti-päivän tilaisuus on kaikille avoin ja siihen vapaa pääsy.

Lahti-päivän juliste. (Sauli Hirvonen)

Vuoden lahtelainen -tunnustus julkistetaan 1.11. toritapahtumassa

Tänä vuonna myös Lahden kaupunki järjestää oman juhlansa kaupungin perustamisen vuosipäivänä 1.11. Torilla järjestettävä tapahtuma koostuu monipuolisesta ohjelmasta, mm. Lahti-Seura jakaa Vuoden lahtelainen -tunnustuksen. Tunnustus on jaettu jo vuodesta 1981 lähtien. Samassa tilaisuudessa haastatellaan myös Lahti-mitalin saajaa. Mitalia alettiin myöntämään aikoinaan Lahti-Seuran aloitteesta.
Syntymäpäiväjuhlat ovat kaikille avoin ja maksuton koko perheen tapahtuma.

Kaupungin toritapahtuman tiedote. (Lahden kaupunki)

Ant Fest ja Päijännegalleria

Elokuvateatteri Kino Iiris on ollut näyttämönä monenlaisilla dokumenttiesityksiä, mutta aika ajoin on hyvä ”jalkautua” muihinkin tiloihin. Lahtelainen Ant Fest on profiloitunut olutfestivaalina, mutta tapahtuma sisältää paljon muutakin kiinnostavaa kulttuuria.
Tapahtuma järjestetään tänä vuonna 4.-5.11. Malski-keskuksessa eli puitteet ovat oikein otolliset hienolle kulttuuritapahtumalle.

Malvan Päijännegalleriassa järjestetään Ovi Kummaan, joka tarjoaa monenlaisia kulttuurielämyksiä, kuten koostamani nostalgiakimara, joka sisältää vanhoja olut- ja virviotusjuomamainoksia. Näytös on lauantaina klo 16-17.

Lisätietoja ja tarkempi ohjelma on nähtävillä Ant Festin Facebook-tapahtumasivulla ja Ovi kummaan -tapahtuman Facebook-sivulla.

Malski-keskus ja Malva. Ovi kummaan on entisen tehdasrakennuksen ja uudisrakennuksen välissä.
(Sauli Hirvonen)

Mukkulan Toimarissa valokuvanäyttely

Vuonna 2019 Lahti-Seura toteutti yhdessä (Möysän ja Myllypohjan) oppilaiden kanssa Lasten Lahti -hankkeen. Hanke sai jatkoa tänä syksynä, kun 8.10. avautui valokuvanäyttely Mukkulan Toimintakeskuksessa.
Kuvat olivat ensimmäisen kerran esillä Lahden kaupunginkirjaston lasten osastolla lokakuussa 2019.

Toimarin valokuvanäyttely. (Sauli Hirvonen)

Lasten valokuvat on nähtävillä Mukkulan Toimarilla 8.10.–30.10.2022.

Toimarin sisäänkäynti Ritaniemenkadulla. (Sauli Hirvonen)

Esittelyssä Lahti-elokuvia

Jutussa käyn lyhyesti läpi kaksi kokopitkää elokuvaa sekä yhden dokumentin, joita kaikkia yhdistää Lahti. Lahdessahan on laadukasta dokumenttituotantoa, ja monissa tuotannoissa on ollut mukana Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry, jonka ylläpitämä elokuvateatteri Kino Iiris on paikallisille (dokumentti)elokuville ja ylipäänsä paikalliselle tuotannolle tärkeä esityspaikka.

Elokuvakeskus, yhdessä Lahden Videokuvaajien kanssa, on tuottamassa parhaillaan useampaakin paikallisdokumenttia. Viimeistelyä vaille valmis on Kari Vähävuoren ja Tertta Saarikon Lahden populaarikulttuurista kertova dokumentti. Lisäksi taiteilija Olavi Lanusta on tekeillä dokumentti, jota työstää Keijo Skippari. Sitä tullaan esittämään mm. Kino Iiriksessä.

Lahti on jäänyt hieman paitsioon näytelmäelokuvatuotantojen suhteen, Lahden sijaintia Helsingin läheisyydessä ei ole pystytty hyödyntämään. Suomen elokuvatuotanto on käytännön syistä (mm. logistiikka) keskittynyt Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle. Poikkeuksiakin on. Poria ”tallensi” 1980-luvulla Visa Mäkinen, joka kuvasi useita näytelmäelokuvia kotikaupungissaan kuten uusintaversiot Pekka Puupää -elokuvista.

Yle Areenaan tuli juuri katsottavaksi Mona ja palavan rakkauden aika -elokuva vuodelta 1983. Elokuva on kuvattu Lahdessa, ja se tulee selväksi jo ensimmäisissä kuvissa.

Viimeisimmät Lahdessa kuvatut (suurituotantoiset) elokuvat ovat Laitapuolen hyökkääjä, joka kertoo jääkiekkoilijan Marko Jantusen päihdekierteestä ja siitä selviytymistä. Kuulemani mukaan kuvauspäiviä Lahdessa ei kuitenkaan kertynyt kuin muutamia. ”Iso elokuva” oli myös Cheek-elokuva Veljeni vartija. Hiljattain sai ensi-iltansa lahtelaisen Janne Nykäsen Perhereissu-elokuva. Kokoperheen elokuvan pääosassa ovat lahtelaistubettajat Elina ja Sofia, ja ainakin elokuvan trailerissa näkyy tuttuja paikkoja Lahdesta.

Cheek-elokuvan tunnelmissa paikalliset poliitikot haaveilivat Lahdesta elokuvakaupunkina. Ehkä Lahti tarvitsisi oman visamäkisen, joka haluaisi toteuttaa (elo)kuvallisia visioitaan kaupungissamme.

Kuuma Kissa? (1968, 75 min)

Kevättalvella Yle Areenassa julkaistiin elokuva Kuuma Kissa? Se on sikäli harvoja täysimittaisia näytelmäelokuvia, joka on kuvattu Lahdessa. Tämä asia herätti keskustelua Facebookin Lahti-ryhmissä, joissa monet mm. muistelivat olleensa todistamassa elokuvan kuvauksia.

Elokuvan käsikirjoituksen on tehnyt Kerttu-Kaarina Suosalmi oman Neitsyt-romaaninsa pohjalta. Suosalmi tuli itselleni tutuksi vasta Irma Willman kirjoituksen myötä.

Elokuva on valmistunut vuonna 1968, jolloin Lahti oli voimakkaasti kasvava teollisuuskaupunki. Elokuva kertoo oppilaan ja opettajan suhteesta ja siihen liittyvistä mutkikkaista ihmissuhteista.

Elokuva alkaa kuvilla entisestä Niemen satamasta, jonka jälkeen kuljetaan jo satamaradalla. Pääosassa on nykyinen Salpausselän lukio, Iso-Paavolankatu sekä tietenkin keskusta. Elokuvan kaupunki esitetään Lahtena, ei vain tuntemattomana suomalaiskaupunkina.

Elokuva tarjoaa mielenkiintoista ajankuvaa.

Etsivätoimisto Henkka ja Kivimutka (2022, 97 min)

Lahdessa kuvattu fiktiivinen lastenelokuva Etsivätoimisto Henkka ja Kivimutka perustuu lahtelaiskirjailijan Kalle Veirron kirjasarjaan. En ole kirjoja lukenut, mutta tuotanto on etäisesti tuttu.

Elokuvan ovat ohjanneet ja käsikirjoittaneet Väinö Weckström ja Jarkko Felin. Päänäyttelijöistä Veetu Hietanen (JiiKoo) on lahtelainen; muita lahtelaisnäyttelijöitä elovassa ovat mm. Tapani Kalliomäki, Satu Säävälä ja Rami Rusinen.

Elokuvaa mainostetaan koko perheen elokuvana, mutta itse en saanut kovinkaan paljoa irti elokuvasta, kenties lapsille voisin sitä suositella.

Kiinnostavinta elokuvassa onkin kuvauspaikat, jotka sijoittuvat pääasiassa Launeelle ja Kerinkalliolle. Salinkallion entisestä koulusta on tehty Lahden koulu. Elokuva alkaa hienolla radiomastokuvalla, jossa nuori päätähti roikkuu toisessa mastossa tavoitellen sinne lentänyttä leijaa. En kerro, miten siinä lopulta kävi, mutta itse tykkäsin alun huimasta kiipeilykohdasta, ja se antoi mukavan potkun elokuvalle.

Tämäkin elokuva (kirjojen mukaisesti) sijoittuu Lahteen, johon viitataankin useissa yhteyksissä. Eräästäkin grillistä on saatavilla lihamukia.

Äitee – Sisulla voittoon (2022, 62 min)

Reilun tunnin pituinen dokumentti kertoo suomalaisen hiihtäjälegendan Siiri Rantasen tarinan. Mukana on runsaasti arkistomateriaalia useilta vuosikymmeniä ”Äiteen” uran varrelta. Uudempi videomateriaali koostuu useista lyhyistä haastatteluista, joissa useat Äiteen uraa seuranneet henkilöt antavat dokumentille runsautta. Yleiskuvauksissa on erityisesti hyödynnetty droonekuvauksia, ja dokumentti soljuu hyvin eteenpäin. Ajoittain palataan menneisiin kisoihin, pohditaan naisten takavuosien asemaa (hiihdossa), toisessa hetkessä käydään läpi hauskoja sattumuksia ja pohditaan Rantasen roolia niin hiihtäjänä kuin ihmisenäkin.

Dokumenttia esitettiin elokuvateatteri Kino Iiriksessä kesällä ja syksyllä, ja vapaaehtoiset lippumaksut lahjoitettiin lyhentämättömänä Lahden Hiihtoseuran nuorisourheilun hyväksi.

Elokuva on jatkossa nähtävillä vain tilausnäytöksinä.

Lahti-Seura valitsi vuonna 2020 Siiri Rantasen Vuoden lahtelaiseksi.

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2022

Kotiseutudokumentointia (video)

Elokuvateatteri Kino Iiris tarjoaa erityyppisille erikoisnäytöksille erinomaiset puitteet. Joustavuuden ansiosta teatterin ohjelmia rikastuttaa monet näytökset, joita ei muualla isolta kankaalta näkisi. Erityisesti paikallisuus on korostunut erikoisnäytösten sisällössä.

Vuodesta 2013 lähtien Kino Iiriksessä on järjestetty säännöllisesti Lahti-dokumenttinäytöksiä, joista viimeisin näyttelyssä esittelyssä jutussa tuonnempana. Teatterilla on pitkät perinteet omien korkeatasoisten elokuvakerhojen järjestämisestä, mitä ylläpitää nykyään mm. Iiriksen Ajattomat -sarja. Vaahterasalissa esitetään edelleen elokuvia 35 mm filmiltä Reel Lahti -näytöksissä.

Vuodesta 2003 lähtien Lahdessa on järjestetty oma elokuvafestivaali Kinos. Sen sivutuotteena syntyi myös Nostalgiakino, joka keskittyy vanhoihin kotimaisiin lyhytdokumentteihin.

Kino Iiris järjestää näytöksiä myös osana tapahtumakokonaisuuksien ohjelmistoa. Tänä vuonna taidelauantain/Fringen perillinen Mastofestarit järjestettiin syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna 3.-4.9., ja yhdessä Lahti-Seuran kanssa elokuvakeskus osallistui ohjelmiston tuottamiseen: koostin vanhoista kotimaisista (tv-)mainoksista kokoelman, joita esitettiin kahdessa ilmaisnäytöksessä. Väkeä näytöksissä oli oikein runsaasti

Vanhoja mainoksia esitetään myös Lahti-Seuran Lahti-päivässä lauantaina 29.10. Näytös koostuu Iskun, Askon ja Mallasjuoman mainoksista.

Lahti-näytös

Lahti-dokumenttinäytökset jatkuivat kuluvana keväänä kahden vuoden tauon jälkeen. Keväällä 2020 oli tarkoitus esittää valokuvaaja Erkki Hämäläisen 150 vuotta Nastolaa -valokuvakooste, mutta koronan takia kaikki erikoisnäytökset peruttiin/siirrettiin.

Sunnuntaina 22.5.2022 näytös vihdoin onnistui, ja sen alusti Hämäläinen. Hän
taustoitti videoteoksensa syntymiseen johtavia seikkoja, ja juuret juontavat Nastolan historia IV -teoksen tekoon, johon Hämäläinen antoi ja kuvasi valokuvia. Kirja julkaistiin vuonna 2020.

Hämäläinen on kuvannut vuosikymmeniä ahkerasti Nastolaa ja hänen arkistonsa käsittävät käsittämättömän määrän kuvia. Kirjan tekemisen oheistuotteena osasta kuvista Hämäläinen koosti 31-minuuttisen DVD-julkaisun. Videoon onkin mahtunut vain murto-osa Hämäläisen omistamista ja ottamista kuvia. Tosin tekijällä ajatus ei ole ollutkaan ahtaa mahdollisimman paljon kuvia, vaan luoda tasapainoinen esitys 150 vuotiaasta Nastolasta. Tässä on onnistuttu; eloisa teos on miellyttävää katseltavaa ja tekstit tuovat lisätietoa, erityisesti ei-paikallisille.
Yleisöä näytöksessä oli lähes 30 henkeä ja Hämäläisen video herätti mukavasti keskustelua. Koostetta tullaan esittämään myöhemminkin, luultavasti myös Kino Iiriksessä.

Näytöksessä esitimme alkukuvana Lahden kaupunkiympäristön panoraamavalokuvista videokoosteen. Heidän kuvistaan olen koostanut aiemmin videon Valokuvia Lahdesta 1960-80-luvuilta. Molemmat videot on nähtävillä Lahtiwoodin YouTube-kanavalla, panoraamakooste on nähtävillä myös tuossa alla.

Kino Iiriksessä esitettiin Äitee – Sisulla voittoon -dokumenttielokuva kesällä ja syksyllä. Näytökseen oli vapaaehtoinen pääsymaksu, jonka tuotto meni Lahden Hiihtoseuran nuorisourheilun hyväksi. Dokumentin on ohjannut Jani Wallenius. Elokuvaa on nähtävillä

Äitee-elokuvasta sekä kahdesta näytelmäelokuvasta lisää myöhemmin julkaistavassa artikkelissa.

Julkaistu 27.5.2022, päivitetty 4.10.2022

Laituri viidennelle raiteelle?

Lahden rautatieaseman laitureiden numerointi on järjestetty niin, että asemaa lähin laituri on neljä ja kauimmaisin yksi. Lähimpänä asemarakennusta on viitosraite, joka on virallisesti raide numero 705. Radalla kulkee pääasiassa tavararatapihan junat, ykkönen ja nelonen ovat pitkille kaukojunille sekä sitä käyttävät junat, jotka ajavat Lahden läpi. Lyhyemmät laiturit 2 ja 3 ovat lähijunille.

Nykyiset laiturijärjestelyt ovat vuodelta 2006, jolloin ne valmistuivat oikoradan rakentamisen ja ratapiharemontin yhteydessä. Ennen remonttia laiturin eteläisen laiturin puolelta kulki kaksi raidetta, joista toinen oli ohitusraide. Jossakin vaiheessa asema-alueen kulki kuudeskin raide, mutta se lienee poistettu joskus 1980-luvun lopulla tai 1990-luvun alussa.

Lahden asemarakennus ja laiturit vuonna 1962. Lähimpänä asemaa on dieselmoottorivaunut (Dm7) eli ns. Lättähatut.
Kuva: Suomen Rautatiemuseon valokuvakokoelma

Asemalaitureiden turvallisuus parani, kun vuonna 1974 aseman raiteet ylittävät laituripolut korvattiin alikulkutunneleilla. Vihdinpolun puolen päähän tunneli rakennettiin 1979 aikana. Vielä nykyäänkin siellä on laituripolut, mutta kulku Askonkadulle estettiin pari vuotta sitten portilla. Kulku tapahtuu jalan alikulun kautta.

Sähköratavika

Lahden ratapihalla sattui rautatien sähköratavaurio torstaina 14.7., jonka vuoksi kaukojunat ja lähijunat eivät pysty pysähtymään Lahden asemalla. Tarkempaa tietoa viasta en löytänyt. En tiedä liittyykö tähän tapaukseen, mutta käsittääkseni helteillä ajolangat voivat kärsiä lämpölaajenemisen tuomista haasteista.

Joka tapauksessa vika esti matkustajajunien pääsyn Lahden asemalle, sillä junat seisoivat asemalla. Lähimmät (pääte)asemat olivat Hennassa, Herralassa ja Villähteellä, joista matkustajat kuljetettiin bussilla Lahteen. Junat pääsivät ainoastaan ajamaan Lahden läpi vitosraiteen eli raiteen 705 kautta (katso video ohiajosta). Vika saatiin korjattua seuraavana päivänä.

Miksei siis ”vitosraiteelle” voisi rakentaa varalaituria? Aseman raiteiden muutostöiden ja oikoradan rakentamisen yhteydessä kyseltiin, voisiko raiteiden numerointia kääntää niin, että lähimmältä eli ykkösraiteelta voisi nousta suoraan junaan. Asia ei saanut kannatusta, sillä tavararatapihan liikenne koettiin häiriintyvän liiaksi.

Tavarajuna ohittaa Lahden vitosraidetta pitkin.

Asiassa painoi myös turvallisuus. Tällä hetkellä radan varressa kulkee huonokuntoinen kevyen liikenteen väylä, jonka erottaa radasta aita. Jos aita poistuu ja radan varteen rakennetaan laituri, on tärkeää tehdä se selväksi että kulkija liikkuu laiturialueella. Aita siirrettäisiin joka tapauksessa vitos- ja nelosraiteiden väliin estämään luvattomia radan ylityksiä.

Asemalaitureilla ohiajavista junista varoitetaan kuulutuksin. Tosin joskus kuulutukset tulevat turhan aikaisin tai vasta sitten, kun juna on jo ohittanut aseman. Läpiajavat junat kulkevat raiteiden 1 ja 4 kautta, usein 60 km/h.

Tavararatapihan liikenne on vähentynyt huippuvuosista ja aika ajoin ratapihan siirtoakin on väläytelty asuinrakentamisen tieltä. Raidetta 705 käyttää tavarajunat, jotka ajavat Kouvolan suunnasta ratapihalla sekä ratapihalta Heinolaan ja Loviisaan. Viimeistään mahdollisen ratapihan siirron yhteydessä matkustajalaiturin rakentamista voisi tosissaan harkita.

Hennalaan ja Kujalaan laiturit?

Hennalassa oli seisake 1990-luvun alkuun saakka, mikä näkyy vuoden 1986 Lahden kaupungin karttapalvelun ilmakuvassa. Seisakkeen tai laiturin palauttaminen on noussut esille silloin tällöin, mutta mitään konkreettisia päätöksiä puoleen ja toiseen ei ole tehty.

Entistä Hennalankadun (nyk.Seisakekatu) kevyen liikenteen väylää.
Radan ylittävä tasoristeys oli suoraan edessä, seisakelaituri sijaitsi kuvassa oikealle.

Myös Kujalaan sijoitettavasta matkustajalaiturista on ollut joitakin ideoita. Se ilmeisesti tulisi Kujalankadun sillan tienoille. Laituri palvelisi mm. Kujalaan muodostunutta ja edelleen rakenteilla olevaa suurta yrityskeskittymää ja sen työntekijöitä.
Hennalan ja Kujalan pysäkit parantaisivat entisestään raideliikenteen saatavuutta Lahden seudulla.

Paskurinoja

Kevään ja kesän aikana olen seurannut työmatkani varrella sijainnutta Paskurinojan kunnostustyömaata Ajokadun ja Launeen Citymarketin välisellä alueella. Paikalla on pyörinyt monenlaista maansiirtokonetta, mutta hiljattain koneet olivat hävinneet.

Eräs kaunis sunnuntaipäivä päätin käydä katselemassa tarkemmin työn tuloksia. Ja oikein hyvältähän se näytti. Uomaa oli avattu ja reunoille aseteltu kiviä ja istutuksia. Tällainen vesialueiden korostaminen piristää mukavasti, erityisesti ankean arkkitehtuurin ja asfalttikenttin puristuksissa. Kunhan kasvillisuus pääsee kukoistamaan, luulen että alueesta tulee entistäkin viihtyisämpi.

Lahden Paikat -kirjassa (Marjukka Laapotti, 1994) kerrotaan että Paskurinoja saa alkunsa Lotilasta laskien Porvoonjokeen. Rinnakkaisnimiä ovat mm. Lotisevanoja ja Ruopanoja. Perimätiedon mukaan oja on aina ollut sameaa ja likaista ”kautta aikain”, mistä nimikin.

Pohjoiselta Liipolankadulta kuvattuna.
Paskurinoja sukeltaa putkeen, mistä se tulee esille vasta Uudenmaankadun kohdin tontin toisella puolella.

Kaupunkiympäristössä tällaisia projekteja soisi enemmänkin toteutettavan.

Päivitys 20.8.2023

Kuljin lauantaina 19.8.2023 Pohjoista Liipolankatua ja samalla tulin katsahtaneeksi Paskurinojan tilannetta. Se näyttikin oikein hyvältä. Ojan reunukset olivat saaneet vehreää kasvustoa ja vesi virtasi iloisesti. Kuten totesinkin, kasvillisuuden lisääntyessä, ojasta on muodostunut oikein piristävä keidas ajoratojen keskelle. Ainakin sorsat ja västäräkit näyttivät nauttivan ojan antimista.

Oja on saanut vehreyttä.