Lahden oman lyhytelokuvafestivaali KINOS palaa muutaman vuoden tauon jälkeen. Tapahtuma järjestään lauantaina 1.4.2023 ja pääpaikkana toimii tuttuun tapaan elokuvateatteri Kino Iiris.
Lahden oma, erityisesti lyhytelokuviin keskittyvä elokuvafestivaali KINOS järjestetään vuosittain kevät-talven tietämillä. Tapahtumaa tuottaa vapaaehtoisista koostuva työryhmä ja Päijät-Hämeen elokuvakeskus yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa. KINOS-festivaalin ohjelmistossa vuorottelevat perinteisesti kotivideotasoiset tekeleet ammattimaisten tuotantojen kanssa. KINOS rakastaa lyhytelokuvia, musiikkivideoita, animaatioita, sekä kokeellista elokuva- ja mediataidetta. KINOS ei kaihda amatööritöitä eikä oudoimpiakaan pätkiä.
Julkaisin valokuvakirjan Tunnelmia Lahdesta vuonna 2020. Kirja sisältää 172 valokuvaa ja kirjan sisältö on jaettu neljään teemaan. Kolmen ensimmäisen teeman valokuvat sijoittuvat vuosien 2007 ja 2019 välille: ”Rakennuksia, katuja ja yksityiskohtia”, ”Teollisuutta” ja ”Luontoa ja maalaismaisemia”. Neljännen teeman filmivalokuvat koostuvat 1990-luvun lopun Lahdesta. Kirjaa on edelleen saatavilla verkkokaupastani.
Suunnittelin tekeväni jo kirjan julkaisemisen aikoihin joistakin kirjan kuvista postikortteja. Vasta hiljattain sain vihdoin käytyä läpi kirjan kuvia, joista valitsin toistakymmentä potentiaalista korttivaihtoehtoa. Pienen työstön ja miettimisen jälkeen valitsin kolme kirjan kuvaa. Kuvat kuuluvat ensimmäiseen neljän kortin sarjaan, jonka julkaisen kuluvan kuun alussa. Sarjan neljäs kortti on suunnittelemani Lahti’s-kortti, joka etäisesti muistutta erästä tuttua logoa. Kortit ovat kokoa 105×148 mm eli A6. Toisen erän teetän mahdollisesti alkuvuodesta.
Kortit tulevat myyntiin verkkokauppaan ja niitä on saatavilla myös suoraan minulta.
Hiljainen Aleksanterinkatu jouluaattona. Katu sai kausivalonsa vuonna 1983. Lahden pääkatu on Ylisen Viipurintien perillinen, joka kulki aikoinaan ahtaasti rakennetun Lahden kylän läpi. Katu oli kaupungin läpiajettava pääväylä 1980-luvun alkuun saakka. Sittemmin katu on muutettu yksisuuntaiseksi ajettavaksi idästä länteen ja samalla keskustan kävelyalueita on laajennettu. (Sauli Hirvonen, 2010)
Tyyni Vesijärvi Lahden satamassa. Taustalla Niemen entisen sataman paikalle rakennettu Ruoriniemen asuinalue. Massiivinen Lahden Polttimon siilorakennus erottuu selvästi, mutta tämäkin maisema tullee muuttumaan teollisuuden väistyttyä asuinrakentamisen tieltä. (Sauli Hirvonen, 2017)
(Sauli Hirvonen, 2022)
Betoni on myös taidetta. Liisa Ruusuvaaran Kukkatervehdys-veistos vuodelta 1973 kurkottelee auringonlaskuun Lahden kaupunginsairaalan pihassa. Teos oltiin purkamassa, mutta sen kunnosti Lahden Rakentajien yhdistys. Teos siirrettiin ennen sairaalan perussaneerausta ja palautettiin vuonna 2018 lähelle alkuperäispaikkaa. (Sauli Hirvonen, 2008)
Elokuvateatteri Kino Iiriksessä sai ensi-iltansa 29.11.2022 Kari Vähävuoren ja Tertta Saarikon dokumentti Populaarikulttuuria Lahdessa.
Elokuvaan on haastateltu populaarikulttuurin tekijöitä ja kokijoita sekä paikallista nuorisoa menneinä vuosikymmeninä.
Elokuva on kertomus nuorisokulttuurin heräämisestä. 1950–60-lukujen vaihteessa nuoriso alkoi katsoa länteen. Kaupunkilaisnuorisolle vaikutteet tulivat Ruotsista ja Yhdysvalloista. 1960-luvulla television tulo oli suuri mullistus, joka heijastui perheen ajankäyttöön. Populaarikulttuuri alkoi määrittämään pukeutumista. Muotipalstoilla kysyttiin, oletko In vai Out ja kaikki oli ”pop”. Seuraavina vuosikymmeninä populaarikulttuuri pirstoutui yksilöllisempään suuntaan.
Seuraavat esitykset Kino Iiriksessä 30.11., 1.12. 3.12. ja 5.12. Näytöksiin on vapaa pääsy. Dokumentti kestää 70 minuuttia.
Heikki Luostarinen kirjoittanut 81-sivuisen artikkelin Lahden vuodesta 1976. Eri aiheista koostuva julkaisu on sekoitus Luostarisen omia muistelmia sekä yleisiä historiallisia tapahtumia. Kustantajana toimii Lahti-Seura ry ja artikkeli on ladattavissa (pdf) seuran sivuilta.
Puu-Paavolaa. Kuva: Lahden kaupunkiympäristön palvelualue
Lahden kauhea ja loistava vuosi 1976
Lahden 1970-lukua ajatellaan usein rikollisuuden ja työttömyyden kasvun sekä synkkien betonilähiöiden rakentamisen ajaksi. Koko Suomea koettelivat silloin inflaatio, lakkoaallot, energiakriisi ja yleinen harmaus.
Mutta mitä Lahdessa todella tapahtui lamavuonna 1976? Mitä purettiin ja mitä rakennettiin, kuinka meni ihmisillä, kulttuurilla ja taloudella? Millaista tulevaisuutta suunniteltiin?
Heikki Luostarinen alkoi kerätä tietoa tuosta vuodesta, jolloin hän kirjoitti ylioppilaaksi Kannaksen yhteislyseosta. Hän käytti aineistona Helsingin Sanomien ja Etelä-Suomen Sanomien juttuja, Lahtea koskevaa tutkimusta ja omia kokemuksiaan. Tavoitteena oli nivoa Lahden arki Suomen ja maailman muutokseen.
Syntyi 81-sivuinen kokoelma tietoja, kuvia ja tunnelmia Lahden elämästä vuoden 1976 tienoilla. Kyseessä ei ole tutkimus, mutta faktat on yritetty saada kohdalleen – oikein hyvän jutun kohdalla kuitenkin hieman joustavammin ja vakavuutta välttäen. Lahti on nimittäin kaupunki, joka lähtee välittömästi käpälämäkeen, jos totisuus ja juhlavuus uhkaavat lähestyä.
Mitä löytyi? Löytyi purkuaalto ja purkukiistoja. Vuonna 1976 hävitettiin Lahden funkishelmenä pidetty Lasipalatsi, jonka tilalle tehtiin parkkipaikkoja.
Löytyi Lahden Reipas, jonka pelaajat perustivat kesällä 1976 pelaajaneuvoston pinnalla olleen työpaikkademokratian hengessä ja saivatkin erotettua valmentaja Keijo Voutilaisen.
Ahtialaan suunniteltiin 50 000–60 000 asukkaan aluekeskusta ja yliopistoa. Hollola ja Nastola pelkäsivät Lahden kasvavan niin nopeasti, ettei kumpaankaan kuntaan jäisi kuin yksi elintarvikemyymälä.
Mallasjuoma yritti haudata kaatopaikalle 42 000 ruosteeseen mennyt oluttölkkiä, mutta jokainen niistä kavettiin esiin ja katosi janoisiin suihin Lahden suuren kaljakuumeen aikana.
Vuosi 1976 oli hetki, jolloin Lahden huiman nopea kasvu rauhoittui ja kaupunki alkoi panostaa elämän ja ympäristön laatuun. Vesijärven likaaminen päättyi ja kulttuurielämän kehittäminen alkoi.
Lahtelaiskirjailijan vaikuttavan tuotantoon kuuluvat Osmo Kekki -sarjan jännitysromaanit Mustamäki ja Kostonkierre on nyt puristettu yhdeksi Kostonkierre-nimikseksi näytelmäksi.
Sauli Hirvonen kyseli sähköpostitse Timo Sandbergin kuulumisia ennen näytelmän ensi-iltaa, joka oli 1. päivä lokakuuta Lahden kaupuginteatterissa. Näytelmää esitetään ensi vuoden helmikuuhun saakka. Haastattelu on julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 2/2022.
Miten kirja(sarja)si päättyi näytelmäksi?
Taustalla on varmastikin se, että lähihistoriaa käsittelevä Kekki-sarja (nimitetään myös Lahti-sarjaksi) on ollut melkoisen suosittu. Näin erityisesti Lahden seudulla, mutta myös muualla, esimerkiksi Helsingin Sanomissa on ollut monia erittäin myönteisiä arvioita sarjan kirjoista.
Lahden kaupunginteatterin näytelmähanke käynnistyi siten, että teatterinjohtaja Ilkka Laasonen ja ohjaaja Tommi Kainulainen ottivat minuun yhteyttä. He kertoivat, että teatterissa suunniteltiin kirjasarjan pohjalta näytelmää, jonka dramatisoisi Aila Lavaste.
Tehtiin sopimus, jonka jälkeen asia eteni nopeasti. Käsikirjoitus syntyi, lukuharjoituksia tehtiin, lavasteita rakennettiin. Näytelmä alkoi olla jo valmiina, kun korona tuli väliin. Esitysaikaa siirrettiin useaan otteeseen. Aloin jo pelätä, että koko homma kariutuu.
Vihdoin tautitilanne hellitti ja nyt näyttää vahvasti siltä, että syyskausi toteutuu suunnitelmien mukaan.
Onko kirjoistasi aiemmin ollut suunnitelmia näytelmä- tai elokuvasovituksiksi. Tai onko sellaisia suunnitelmissa lisää?
Matkan varrella on eri lehdissä ollut useitakin kommentteja, että kirjojen tarinat toimisivat näytelminä tai elokuvina. Sarjan ensimmäisestä kirjasta, Mustamäestä, näytelmähanke oli jo vahvasti vireillä, mutta ei kuitenkaan toteutunut. Yksi elokuvayhtiökin tutkaili sarjan kirjoja, mutta siellä todettiin, että homma tulisi turhan kalliiksi mm. kuvausympäristön rakentamisen vuoksi.
Miten olet ollut mukana näytelmän teossa, ja minkälaisia odotuksia sinulla on näytelmästä? Oletko kenties saanut jotain uusia ideoita kirjoihisi näytelmän myötä?
Olen kommentoinut jonkin verran käsikirjoitusta. Olen myös osallistunut näytelmän tekoa käsitteleviin palavereihin ja alkuvaiheessa seurasin joskus harjoituksia.
Päätin kuitenkin jo alkuvaiheessa, etten sekaannu näytelmän tekoon juuri mitenkään. Siinä on hyvä käsikirjoitus, taitava ohjaaja ja hienot näyttelijät. Minä olen tavallaan oman osuuteni tehnyt. Näytelmä on teatterin ammattilaisten näkemys kirjasarjan joistakin tapahtumista. Asennoidun niin että se on kokonaan uusi taideteos, jonka näkemistä odotan todella innolla.
Näytelmästä en ole varsinaisesti saanut uusia ideoita, mutta sen synnyttämä kiinnostus ja myönteinen julkisuus innosti minua pohtimaan, mitä kirjan henkilöille tapahtui sodan jälkeen. Se johti arkistokäynteihin ja melko kiivastahtiseen kirjoittamiseen. Niinpä Kekki-sarjan seuraava kirja on vain viimeistelyä vailla ja se ilmestyy ensi keväänä.
Luuletko että näytelmän painotukset eroavat kirjoistasi?
Käsikirjoituksen perusteella suuria painotuseroja ei ole. Pieniä eroja voi olla ja pitääkin olla. Koetan kirjoittaa niin, että en selitä asioita puhki, vaan haluan jättää tilaa myös lukijan mielikuvitukselle ja ehkä tässä tapauksessa näytelmäsovituksen tekijöille.
Kaikkiaan olen todella tyytyväinen tästä Kostonkierre-näytelmästä. Se lisää kiinnostusta koko kirjasarjaa kohtaan ja toivottavasti virittää lisää samantyylisiä hankkeita.
Minkälaisia terveisiä haluat katsojille, niille, jotka eivät kenties ole lukeneet kirjojasi.
Kannattaa tulla avoimin mielin. Näytelmä on kokonaisuus, joka ei vaadi kirjoihin tutustumista. Se kertoo kuitenkin siivun Suomen historian vaiheista, jotka uskoakseni kiinnostavat kaikkia riippumatta siitä missä asuu. Lahtelaiset katsojat ovat tietysti siinä suhteessa paremmissa asemissa, että he ehkä tuntevat tapahtumapaikat, joista monet ovat sijainneet aivan teatterin läheisyydessä.
Reunanpalsta-näyttelyn esineistöä kaupunginteatterissa. Kuva Sauli Hirvonen
Kostonkierre-näytelmä jaReunan palsta -näyttely
Kostonkierre-näytelmä perustuu tällä hetkellä kuusiosaisen sarjan kirjoista erityisesti kahteen. Nimiromaanin ohella keskiössä on Suomen Dekkariseuran palkitsema Mustamäki-salapoliisiromaani. Tapahtumat sijoittuvat 1920–1940-luvuille. Kekkiä näyttelee Tommi Rantamäki. Näytelmän on dramatisoinut Aila Lavaste, ja sen ohjaa Tommi Kainulainen.
Kaupunginteatterin ja Historiallisen museon yhteistyönäyttelyssä näyttelyssä Reunanpalsta – Elämää kaupungin sylissä luodaan katsaus nuoren kaupungin kortteleihin. Lähtökohdaksi näyttelysuunnittelussa otettiin Kostonkierre-näytelmän tapahtumapaikkojen taustoittaminen. Näyttelyssä seikkailee hahmoja, joihin voi törmätä myös teatterin lavalla. Näyttely kestää 15.12.2022 asti.
Teksti: Sini Ojala ja Ilkka Kuhanen(Lahden historiallinen museo)
Näytelmän yhteydessä on myös järjestetty Saunottaja-Lyytin opastetuttuja linjurikierroksia Lahti-sarjan romaanien maisemiin.
