Vuosia sitten loppuun myydyn Hannu Kivilän Lahtelaisen lukukirja toinen painos julkaistaan tammikuussa 2024. Kirja julkaistiin alunperin vuonna 2007, ja sen kustantajina ovat uusimmassakin painoksessa Lahden kaupunginmuseo ja Lahti-Seura. Uusinta painosta on edelliseen verrattuna täydennetty maltillisesti. Tärkeimpiä tapahtumia on lisätty, sekä muutama asiavirhe korjattu. Lisätyn tiedon tärkeimpinä tietolähteinä ovat olleet internet ja paikalliset sanomalehdet.
Lahtelaisen lukukirja sisältää aiemmin monessa eri yhteydessä julki tuotua faktaa tiivisteltynä ja ryhmiteltynä kätevään muotoon. Kivilä on kahlannut läpi melkoisen määrän Lahdesta vuosikymmenien mittaan kirjoitettua, ja yhdistänyt olennaisimmat palat tiiviiksi kokonaisuuksiksi. Näitä kokonaisuuksia on kansien välissä toista sataa, ryhmiteltyinä mm. katuihin, kaupunginosiin, rakennuksiin sekä teollisuus- ja liikelaitoksiin.
Tekstiä on elävöitetty valokuvien sijasta Kivilän piirroksilla sekä vanhoilla ilmoituksilla ja mainoksilla. Kirjan eräänä innoittajana on ollut 1960-luvulla ilmestynyt Olli Järvisen Lahti ennen meitä sekä lukuisat kävelyretket, jotka ovat herättäneet tekijän kiinnostuksen milloin mihinkin Lahti-aiheiseen asiaan.
Kokoelma on toteutettu mahdollisimman monipuolisesti kaikkia menneitä vuosikymmeniä tasapuolisesti kunnioittaen. Jos jokin aihepiiri on lukijan mielestä jäänyt liian vähälle huomiolle, on se puhtaasti tekijän valinta. Kirja ei halua ottaa kantaa, eikä se arvostele menneitten sukupolvien tekemisiä – siitä huolimatta kirjoittaja ja kustantajat toivottavat antoisia lukuhetkiä.
Kirjaa on saatavilla elokuvateatteri Kino Iiriksen lipunmyynnistä. Viikosta kuusi lähtien sitä on saatavilla Suomalaisesta kirjakaupasta ja Lahden museokaupoista.
Vuonna 2015 Kivilä julkaisi Lahtelaisen sanakirjan, ja suositusta kirjasta on otettu jo kolme painosta. Kirjaa on edelleen saatavilla.
Suomalaiset Historiapäivät järjestetään 9.–10.2.2024 Lahden Sibeliustalossa yleisötapahtumana, johon yleisöllä on vapaa pääsy. Koko ohjelma striimataan suorana kaikkialla nähtäväksi ja halukkaiden esiintyjien esitelmien tallenteet tulevat kuukauden ajaksi katsottaviksi Suomalaiset Historiapäivät -nettsivuille. Esitykset striimataan Videomakers Oy:n toimesta.
Ohjelma on julkaistu hiljattain, ja lahtelaisittain mielenkiintoinen osuus osuu lauantai-iltapäivälle. Puusepänsalissa klo 14.45 alkavan tilaisuuden pääotsikkona on ”Lahti – Kerrostumia risteyskaupungin historiassa”, ja se sisältää kolme luentoa: Lahden kylä, risteysasema, dosentti Mikko-Olavi Seppälä. Lahden kolme liikkeellelähtöä, professori Antti Karisto. Karjalan perintö Lahdessa, dosentti Hannu Takala. Tilaisuuden puheenjohtajana toimii FM, tutkija Janne Ridanpää.
Historiapäivät alkaa perjantaina 9.2. klo 13.30 tapahtuman avaussanoilla. Tapahtumaan kuuluu kymmenen eri aiheista luentokokonaisuutta ja keskustelutilaisuutta. Loppukeskustelu käydään lauantaina klo 16.45-17.45 ja aiheena on ”Historian tietämyksen merkitys”.
Tapahtuman järjestävät Suomalaiset Historiapäivät -yhdistys / Historiska Föreningen i Finland.
Juttusarja kansalaispalautteen antamisesta. Artikkeli on päivitetty 31.1.2025.
Olen antanut useasti palautetta Lahden kaupungin verkkosivujen lomakkeen kautta. Kysymyksiin on aina vastannut kaupungin liikenneinsinööri – yleensä jo seuraavana päivänä. Aiheet ovat koskeneet pääasiassa liikennettä.
Palautteen antaminen virallisia kanavia pitkin on tärkeää, näin kaupungin edustajien ja kaupunkilaisten välillä syntyy vuorovaikusta, riippumatta siitä että lopputulokset eivät välttämättä palautteenantajan mielestä toivotunlaisia. Joissakin tapauksessa olen asian ymmärtänyt itse joiltakin osin väärin, joten tällainen vuoropuhelu lisää myös kaupunkilaisen ymmärrystä asioista.
Olen lähettänyt kaupungin edustajille muutamia palautteita. Lahden torin uuteen kiveykseen kommentoin suoraan kaupungin edustajalle kuten myös Lahden pika-/duoraitiosuunnitelmia. Vastausta en saanut vaikka kommentit liittyivät oleellisesti asiaan. Viimeksi tiedustelin eräästä asiasta kaupungintaloon liittyen, mitään vastausta en saanut tässäkään tapauksessa.
Osa 7: Pysäköinti Trion edustalla (päivitetty 31.1.2025)
Lähetin oheisen tekstin 8.12.2023 Lahden pysäköinnin ja Trion kiinteistöpäällikön sähköpostiin. Olen tähän juttuun laajentanut sitä hieman. Ensimmäisen kerran annoin asiasta palautetta kaksi vuotta sitten. Vastaus on alempana (Osa 5). Mitään ei tuolloin tehty asian eteen.
Aleksanterinkadulla Trion edustalla kadun päässä on pysähtymiskieltomerkki (C37). Viime vuosina ruuankuljetuksen myötä liikenne ts. pysäköinti on lisääntynyt Trion edustalla. Tällä hetkellä pyörätielle on ajettu lumet. Alla oleva kuva on otettu torstaina 7.2.2023 klo 21.30. Kuvassa näkyy viisi autoa pyörätien ja kadun välissä pysäköitynä. Tulkitsin että autot ovat pitkäaikaisessa pysäköinnissä, etummaisessa autossa oli kaiken lisäksi tuulilasisuoja. Kuvanottohetkellä pyörätietä ei voinut siis käyttää.
Pysäköintiä Aleksanterinkadulla
Kiinnitin asiaan jo viime talvena (2022-23), mutta ajattelin että asia varmasti hoituisi kiinteistön ja/tai pysäköinnin valvonnan toimesta. Ollaanhan hyvin vilkkaalla alueella kaupungin keskustassa.
Toivottavasti asialle tehdään jotain, sillä Wolt- ja pitsakuskien ajelu tuntuu olevan pyörätien vieressä tai ajoittain pyörätiellä holtitonta. Ehkä tien varren pysäköintiä olisi selkeyttää (nythän se ei ole merkin mukaan edes sallittua).
Itse kuljen kaupungilla liikkuessani jalan, pyörällä ja toisinaan autolla, joten palaute ei ole annettu tietyn liikkumismuodon edustajana vaan sen takia että kaupunki ja muut tahot noudattavat tiettyjä kriteerejä (ja lakia) liikenneturvallisuuteen liittyen.
Mitään vastausta en saanut. Mutta vuoden 2024 alussa pysäköinti oli tyystin loppunut. Liekö palautteella ollut tehoa?
Päivitys tilanteeseen 31.1.2025
Vuoden 2024 aikana pysäköinti palasi kuitenkin ”normaaliksi” eikä asialle tuntunut tapahtuvan mitään. Vielä vuoden joulunaikana kaistaleella oli useampi ajoneuvo ”pitkäaikaispysäköity.” Vuoden 2025 oli sentään jotain saatu aikaiseksi: liikennejärjestelyt olivat muuttuneet ja kadun varteen oli noussut useampi liikennemerkki. Kadun päähän oli vaihdettu isompi pysähtymiskieltomerkki pienemmän tilalle, mutta suurin muutos koski pysäköinnin ja pysähtymisen sallimista paikalla, joka siis oli aiemmin kielletty. Nyt kaistaleen kohdin voi pysäköidä maksulliselle paikalle puoleksi tunniksi. Ennen suojatietä on jälleen pysähtymiskieltomerkki, joten väliin mahtunee kaksi-kolme ajoneuvoa. Aiemmin viime vuonna samalle kaistaleelle oli katuun maalaamalla merkitty sähköskuuttien pysäkointipaikka.
Muuttuneet liikennejärjestelyt Aleksilla.
Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan miten pysäköinninvalvonta toimii jatkossa; kovin hyvin ei näyttänyt toimivan tähän asti.
Trion edustan liikennevalot ovat olleet kokeilumielessä pois käytöstä. Toivottavasti ne koeajan jälkeen poistetaan, sillä niiden merkitys on vähentynyt; katuosuuden liikenne on vähentynyt ja nopeudet ovat muutenkin laskeneet. Tammikuun viimeisenä päivänä huomasin että tolpista oli irroitettu valot, joten ilmeisesti nyt liikennevalot ovat vihdoin poistuneet käytöstä.
Osa 6: Suomenkadun yksisuuntaisuus (26.7.2022)
Suomenkatua ajettaessa pohjoisesta etelään (Mukkulankadulle) kadun loppuosa muuttuu yksisuuntaiseksi. Mukkulankadulta ajettaessa kadun päässä on siis kielletty ajosuunta -merkki. Kadulla lienee paljon polkupyöräliikennette, joten onko kielletty ajosuunta -merkille tulossa lisäkilpeä Ei koske pyöriä vai täytyykö tuolla osuudella pyörä jatkossakin taluttaa? Linkki paikasta Google Street viewissä vuodelta 2009.
Vastaus: Voimassa olevien liikennesääntöjen mukaan kyseinen liikennemerkki; kielletty ajosuunta, koskee myös pyöräilijöitä. Lisämerkillä H12.10 voidaan sallia polkupyörällä ajo mutta tällä hetkellä selliaisesta ei ole suunnitelmaa ja viranomaispäätöstä.
Osa 5: Pysäköinti Trion edustalla (25.3.2021)
Miten kaupunki aikoo parantaa turvallisuutta Kauppakadun ja Siltapuistonpolun välillä Aleksanterinkadun pohjoisreunalla? Kadun ja pyörätien väliselle alueelle ennen liikennevaloja – usein myös pyörätielle – on pysäköity autoja. Erityisesti tilanne korostuu näin korona-aikana ruuan noutamisen lisäännyttyä. Osuutta on käytetty useita vuosia lyhytaikaiseen pysäköintiin ja pysähtyneet autot voivat aiheetta pyörätien pyörille. Katuosuudella on pysähtymiskielto, mutta sitä käytetään myös taksi- ja huoltoajoihin – toisaalta osuudella on reunakiveä on madallettu. Katualueen turvallisuutta olisi hyvä parantaa ja selkeyttää pysähtymisen ehtoja. Vastauksessaan kaupungin edustaja toteaa yksinkertaisesti esimerkin olevan väärinpysäköinti, johon kaupungin pysäköinnintarkastajat tai liikennevalvontaa tekevä poliisi voi puuttua pysäköintivirhemaksun muodossa. Vastaaja pohtii onko pysähtymiskieltomerkki riittävän näkyvällä paikalla, ja totetaa, että yleensä rajoitusmerkit sijoitetaan risteysalueen jälkeen, jotta kuljettajille jää aikaa havannoida liikenteenohjauslaitteita. Ilmeisesti asiaan ei siis ainakaan vielä ole tulossa muutoksia, mutta katsotaan miten tilanne kenties etenee.
Osa 4: Nuolivalo Hämeenkadun ja Vesijärvenkadun risteykseen (25.3.2021) Onko Vesijärvenkadun ja Hämeenkadun valo-ohjattuun risteykseen harkittu yksiaukkoista nuolta Hämeenkatua ajettaessa idästä ja käännyttäessä Vesijärvenkadulle etelään? Hämeenkadulla ajettaessa lännestä itään, valot vaihtuvat aikaisemmin punaisella, kuin idästä länteen ajettaessa. Näin ollen viimeiseksi mainitusta suunnasta tuleville voitaisiin lisätä yksiaukkoinen vihreä nuoli etelään käännyttäessä osoittamaan että vastaantulijoilla on punainen valo. Se sujuvoittaisi kulkua, erityisesti kun valoristeyksen eteläpuolella ei ole suojatietä. Kaupungilta todetaan insinöörin vastauksessa, että asiaa on kyllä selvitetty ja käytännössä mahdollinen. Hämeenkadulta idän suunnasta lähestyville on liikennevalo-ohelmiin ohjelmoitu muutaman sekunnin pidempi aika. Tuolla muutaman sekunnnin pidennyksellä voisi palaa vasemmalle kääntyville vihreä nuolivalo. Nuolivalo pitäisi olla sekä liikennevalojen pääopastimessa ja toisto-opastimessa. LIikennevalojen suunnitteluohjeen mukaan pääopastimet pitäisi olla erillisinä molemmille kaistoille. Nykytilanteessa pelkän opastimen lisääminen ei siis riitä. Kyseisellä liittymäalueella on alkamassa kaupungin sairaalan pysäköintilaitoksen rakentaminen, joten liittymään on tulossa todennäköisesti joitain työaikaisia poikkeusjärjestelyjä.
Osa 3: Pysäköinti Yrjönkadulla (3.11.2020)
Kesällä Yrjönkadulle saatiin uutta asfalttia ja uudet katumerkinnät. Tarkastelin uusia katumerkintöjä, erityisesti Yrjönkadun eteläisen puolen pysäköintiä, jossa ruudun viiva on merkitty lähes kiinni suojatiehen. Ennen viivojen merkitsemistä kohdassa on ollut usein auto pysäköitynä kiinni suojatiehen (usein alle 5 m), näkyvyys on muutenkin huono rakennuksen takia ja alueella liikkuu paljon lapsia. Tällaista palautetta lähetin kaupungille ja jo muutaman päivän päästä insinööri vastasi selittäen kärsivällisesti.
”Tässä kohteessa on poikkeuksena Vuoksenkadun jalkakäytävän jatkuminen Yrjönkadun ajoradalle saakka, jolloin Yrjönkadun pysäköintipaikka on pysäköintitaskussa. Suojatien merkinnän paikka ja reunakivijärjestelyt mahdollistavat pysäköintipaikan merkitsemisen suojatien eteen saakka vaikka voi olla hankala tulkittava tienkäyttäjälle tieliikennelain mukaisesti kun 5 metriä ennen suojatietä on pysäköintikielto. Vastaavia kohteita on käytetty muuallakin ja ilman suojatien reunakivellistä korotusta. Käytännössä on siis mahdollinen pysäköintipaikka ja pysäköintiviivat on tehty havainnollistamaan sallittua pysäköintipaikkaa.”
Näin opin taas jotain uutta tieliikennelaista. Seuraava kuulostaa selittelyltä, mutta myönnän että minulla oli käynyt mielessä, että ehkä jalkakäytävän jatkuminen pysäköintitaskun leveyden verran voi vaikuttaa siihen, että auton voi pysäköidä 5 metirä lähemmäksi suojatietä. Halusin kuitenkin varmistuksen asiantuntijalta ja enkä halunnut lähteä spekuloimaan palautetta antaessa.
Asukas ei siis aina ole oikeasssa, vaikkei se ehkä olekaan olennainen asia, vaan että asialle tuli selvyys nopean vastauksen muodossa.
Osa 2: Torin pysäkit(18.5.2019)
Monet lahtelaiset tuntevat torin linja-autopysäkkien paikat, mutta vaikka olen itse syntyperäinen, joudun välillä muistelemaan missä sijaitseen minkäkin linjan lähtöpysäkki. Tällä hetkellä pysäkin tunnus näkyy vain yhteen suuntaan (sinne mistä linja-auto saapuu). Tämä tuntuisi olevan hankalaa erityisesti ei-lahtelaisille. Ehdotin Lahden kaupungin nettisivujen kautta, että pysäkit varustetaan selkein kirjaimin, niin että ne näkyvät jokaiseen ilmansuuntaan. Lisäsin, että kirjaimet voisi toteuttaa oivaltavasti tai muuten kaupunkikuvaan istuvaksi. Tämä auttaisi hahmottamaan oikeat pysäkit jo kaukaa.
Kaupungin insinööri vastasi jo seuraavana(!) päivänä palautteeseen.
Hän totesi, että asiasta on tullut kaupungille palautetta aikaisemminkin, mutta tätä pysäkkien tunnistettavuuden lisäämistä useammasta suunnasta on jäänyt hoitamatta. Insinööri totesi vastauksessaan, että kauppatorin pysäkkikatoksen rungot ovat paksua metallia, johon tällaiset pysäkkitunnukset tulisivat porattavaksi ja kiinnitettäväksi läpipulteilla. Muunlaista ratkaisua ei kaupungilla ole vielä ehditty miettiä.
Ehkä kirjaintunnukselle oma tolppa joka pysäkille? Se toki vaatiin toripintaan muutoksia, erityisesti jos sen haluaisi valaista. Voisiko tolppa/kyltti olla osana valaistusta?
Luultavasti joudumme vain odottelemaan uusia pysäkkikatoksia, johon kirjaimet saadaan kiinni. Vaatimattoman rakennusmiehen kokemuksella, en tosin usko että se olisi nytkään ongelma.
Päivitys 6.11. Kiinnitys ei ollutkaan ongelma, sillä syksyinä iltana huomasin että pysäkkikatoksiin oli kiinnitetty pienet kylti, johon oli merkitty pysäkin kirjain. Hienoa!
Osa 1: Hennalankatu (10.9.2018)
Työskentelin noin vuoden verran Hennalassa entisen varuskunnan muonitusrakennuksessa, joka saaneerattiin täysin Hämeen Poliisilaitoksen tiloiksi. Tarkoituksena oli ajaa töihin polkupyörällä, mutta tekniset ongelmat tuntuivat olevan ylivoimaiset. Saamattomuuttani pyörän korjaus viivästyi, ja lisäksi hukkasin pyöränavaimen, joten kuljin lähes koko työssäoloaikani linja-autolla.
Keskustasta Hennalaan päästäkseni minulla oli oikeastaan kaksi linjavaihtoehtoa. Aamulla töihin mennessäni käytin bussia numeroa 12, joka sopi aikataulullisesti paremmin. Jäin Helsingintien Hennalan Shell-kylmäasemaa vastapäätä olevalle pysäkille. Töistä lähdettäessä hyppäsin bussiin numero 2, joka ajoi Metsä-Pietilästä torille. Kakkosta käyttäessäni, huomioin, että juuri entisen varuskunnan kohdalla oli pysäkkien mentävä aukko. Joskus aikoinaan Hennalankatu toimi linjan 12:n päätepysäkkinä. Tämä päätepysäkkimerkki on vieläkin pystyssä Stora Enson paikoitusalueen nurkassa, aivan aidan vieressä. Lähimmät pysäkit olivat kuitenkin kaukana toisistaan, kuten alla olevasta vuosien 2017-18 linjakartasta näkyy (itseasiassa kartasta puuttuu nykyinen ns. Stora Enson pysäkki, joka oli kyllä oikeasti tien varressa).
Linjakartta keväällä 2018. Linjan 2 pysäkit Hennalankadulla. Kuten näkyy, on varuskunnan kohdalla pitkä pysäkitön väli. Tilanne muuttui uusien aikataulujen myötä syksyllä 2018. (Kuva lsl.fi)
Asia ei ollut merkittävä henkilökohtaisesti, paitsi silloin kun satoi räntää tai vettä. Tulevan poliisilaitoksen palveluja ja ”palveluja” käyttäisivät monet, jotka liikkuisivat henkilöauton sijasta linja-autolla, joten ajattelin että hyvää asiakaspalvelua olisi sijoittaa aseman lähettyville kaksi pysäkkiä lisää. Lähetin palautepalvelun kautta kaupungille ehdotuksen Hennalankadun lisäpysäkeistä. Viestiin vastattiin: ”Olemme tänä vuonna laatimassa uutta runkolinjasuunnitelmaa ja Hennalankadun joukkoliikenne on mukana suunnitelmissa. Otamme palautteenne huomioon reitti- ja aikataulusuunnittelussa.”
Hennalankadun uudet pysäkit 13.8.2018 alkaen. (Kuva Sauli Hirvonen)
Elokuussa postiluukusta kolahti uusi Lahden seudun liikenteen aikatauluvihko. Otin linjakartan esille, ja kuinka ollakaan: Hennalankatu oli saanut uudet pysäkit (kuva yllä). Toki pysäkkiasia oli kaupungin joukkoliikennesuunnittelijoilla tiedossa, mutta näin tavallisena lahtelaisena tunnen nyt päässeni vaikuttamaan. Ainakin palauttaseen vastattiin eli kaupunkinlaista kuunneltiin. Se lämmitti.
Vielä 1990-luvulla Lahden kaupungin runsaat teollisuusraiteet sekä laajemmin seudun rautatiet tarjosivat oikein hyviä kohteita aloittelevalle rautatieharrastajalle. Tuolloin teollisuustoiminta oli murroksessa, joka heijastui myös ratojen käyttöön: kuljetukset olivat hyvin pitkälti siirtyneet maanteillä ja rautatiekuljetukset vähenivät. Vanhassa teollisuuskaupungissa oli hyvät puitteet rautatieinfran tutkimiselle, jonka myötä heräsi ajatus hyödyntää rataverkkoa myös muuhun tarkoitukseen.
Muutaman vuoden tutkimisen ja kirjoittamisen jälkeen julkaisin vuonna 2007 suunnitelman pikaraitiotiestä Lahden seudulla, jossa esittelin pikaraitiolinjoja (joka sis. mm. duoraitiovaunumallin) hyödyntämisestä Heinolan ja Orimattilan radoilla sekä Lahden sisäisessä liikenteessä. Päivitin suunnitelmaan vuosina 2017 ja 2018 ja samalla laajensin sitä. Sarjan osat ovat luettavissa yhteenvetoa lukuunottamatta Johdanto-sivulta alkaen.
Vuonna 2007 maailmalla, pääasiassa Euroopassa elettiin raitioteiden uutta tulemista. Suomessa tuolloin oli vasta alustavia suunnitelmia, muttei juurikaan mitään konkreettista. Suurta julkista keskustelua en muista havainneeni.
Tampere oli uusista hankkeista ensimmäisinä liikkeellä. Kaupunki suunnitteli omaa raitiotieverkkoaan, joka olisi pohjautunut rautatien rataverkkoon. Lopulta rautateistä erilliseen verkostoon, joka oli raideleveydeltään 1435 mm.
Espookin sai raitiotielinjan, kun 25 km pitkä Raidejokeri avattiin vuonna 2023 Espoon Keilaniemen ja Helsingin Itäkeskuksen välillä. Raideleveys on 1000 mm, sama kuin Helsingissä.
Vantaalla on tehty päätös pikaraitiotiestä. Rakentaminen alkaa v. 2024 ja liikennöinti v. 2029. Vantaan ratikka käyttäisi myös 1000 mm raideleveyttä.
Vuonna 1977 raitiotiensä purkanut Turkukin on pohtinut uuden raitiotielinjaston rakentamista. Lopullisia päätöksiä on luvassa. Turkuun ei ole toistaiseksi saatu saatiin sentään funikylääri. Lahteenkin oli raitiotietä suunniteltu ainakin vuosina 1907 ja 1919.
Lahdessa haluttiin hyödyntää matkustajaliikenteessä satamarataa ja Mukkulan rautatietä jo 1990-luvun alussa, puhuttiin kaupunkia kiertävästä ympyräradasta. Pro Sibeliusrata -hanke käynnistyi vuoden 1994 jälkeen, kun suojeltu satamarautatie oli purettu Vesijärven aseman edustalta. Hanketta oli käynnistämässä mm. lahtelainen rautatieharrastaja Markku Meriluoto sekä muita Lahden rautatieharrastajien aktiiveja. Itse olen osallistunut hankkeeseen laatimalla suunnitelmista yhteenvedon, jota on aika-ajoin päivitetty. Hanke ei liity raitioteihin vaan nojaa rautateihin.
Vuonna 2018 julkaisin 30-vuotiaan Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n juhlavuoden innoittamana rautatieharrastajan näkökulmasta, siitä millä tavoin kaupunki voisi huomioida rautateiden merkityksen Lahden kehitykselle. Esittelen artikkelissa ”Rautatiekulttuurin vaalimista” kolme toimenpide-ehdotusta, ja toivotaan että joku niistä kantaisi hedelmää. Artikkeli ja paljon muuta rautateihin liittyvää on luettavissa tulipyörä.fi-sivustollani.
Olen myös kirjoittanut ratapohjista ja niiden hyödyntämisessä pyöräilyverkoston rakentamisessa. Hyvänä esimerkkinä on mm. Helsingissä Länsisatamaan johtaneen rautatien ratapohja, johon muodostui pyörätie Baana.
Lahti ja Lahden seutu teettää selvityksen
Lahden kaupunki ja ympäristökunnat heräsivät vihdoin seudun vähäliikenteisten rautateiden tarjoamaan mahdollisuuteen vuonna 2018. Kaupunki tiedotti selvityksen teetättämisesti 5.11.2018 julkaistussa viranhaltijapäätöksessä.
Selvityksen duoraitiotiejärjestelmän mahdollisuuksista Päijät-Hämeessä tilasivat Heinolan, Lahden ja Orimattilan kaupungit sekä Uudenmaan ELY-keskus Proxion Oy:ltä. Päijät-Hämeen liitto osallistui työn ohjausryhmään.
Viranhaltijapäätös on ladattavissa pdf-muodossa nimellä Duoraitiotie. Siinä todetaan mm. seuraavaa:
”Heinola-Lahti-Loviisa –rataosuus on vähällä käytöllä ja radan kapasiteetti mahdollistaisi henkilöliikenteen liikennöinnin Heinolan ja Orimattilan suuntiin. Raideliikenteen tehostamisella voisi olla positiivinen vaikutus Lahden kaupunkiseudun ja koko Päijät-Hämeen maakunnan kehittämisen kannalta.
Duoraitioliikenteen perusselvityksessä selvitetään seudullisen duoraitioliikenteen mahdollisuudet Heinola-Lahti-Orimattila –välillä olemassa olevaan rataverkkoon tukeutuen. Lisäksi selvitetään alustavasti mahdollisuuksia laajentaa raitiotietä Lahden kaupunkialueelle.Selvityksen kokonaishinta on 36 000 euroa (alv 0%), Lahden kaupungin osuus on 10 000€ (alv 0%).”
Vihdoin siis Lahden seudullakin herättiin kiskoliikenteen mahdollisuuksiin. Viranhaltijapäätöksen jälkeen lähetin onnittelut sähköpostitse kaupungin edustajalle sekä lisätietoa omasta suunnitelmasta (mitään kommenttia/vastausta en saanut).
Selvitys Lahden seudun duoraitioliikenteesta valmistui elokuussa 2019. Selvitys on ansiokas ja kiinnostava: ammattilaisten tekemänä, kertoen taustoista ja hankkeesta oleellisen tiivistetysti, selvittäen karkeasti duoraitiotieverkoston infrastruktuuriin, liikennemääriin, lupakysymykset, hallinnon sekä liikennöintiin liittyvät kustannukset. Silti julkaistu yleissuunnitelma noudattelee pääpiirteissään tekemääni pikaraitiosuunnitelmaa vuodelta 2007. Raportti sisältää paljon yhtäläisyyksiä ja samoja painotuksia mitä omassa visiossani esitän.
Tärkeää on, että nyt seudun kaupunkien virallisetkin tahot saaneet mustaa valkoiselle ja
kiskoliikenteestä keskusteleminen voi jatkua. Julkaistu raportti on tärkeä ylipäänsä seudullisen joukkoliikenteen kehittämisen kannalta, mihin tahansa suuntaa sitä halutaan viedä.
Lahti sai rautatien
Lahden kylä sai rautatiensä 1869 kun Riihimäki-Pietari radan osuus Riihimäeltä valmistui. Tosin kylästä rautatieasemalle kulki silloin
Samalla rakennettiin Vesijärven satama ja sille rautatie sekä rannan teollisuuslaitoksille. Kauppalan (1878-1905) sijainti houkutti yrittäjiä, ja vuonna 1900 avattiin yksityinen kapearaiteinen rautatie Niemen satamasta Loviisan Valkoon. Näin Lahti sai ”oman” merisataman. Heinolaan johtavasta radasta väännettiin vuosikymmeniä; päätös rakentamisesta tehtiin vuonna 1909, mutta rakentaminen alkoi vasta vuonna 1928 ja valmista tuli vuonna 1932. Lahdessa rautateiden rakentaminen jatkui 1950-luvun alussa ja vuonna 1953 valmistui kaupungin pohjoisosia halkova, pääasiassa Joutjokea seuraava nk. Mukkulan rata. Sen valmistuttua Lahti oli rautateiden ympäröimä eikä kaupungin keskustaan päässyt ylittämättä tai alittamatta rautatietä.
Vuonna 1958 Loviisan rautatien omistus siirtyi valtiolle ja vuonna 1960 purettiin kapearaiteinen rautatie Lahden keskustassa ja samalla rata muutettiin leveäraiteiseksi Lotilasta Loviisaan.
Vesijärven sataman teollisuuslaitokset väistyivät viimeistään 1990-luvun alussa uuden asuinalueen tieltä. Rantaan syntyi uusi kaupunginosa ja satamasta muodostui ”lahtelaisten olohuone” kahviloineen.
Satamarata purettiin Jalkanrannantieltä satamaan vuonna 1994 ja Jalkarannantieltä Salpausselänkadulle vuonna 2006.
Vuonna 2023 Mukkulan radan viimeinen käyttäjä Polttimo Oy muutti uuteen tuotantolaitokseensa Kujalaan, joten rata suljettiin liikenteeltä.
Lue:
– Duoraitioliikenteen mahdollisuudet – Heinolan, Lahden ja Orimattilan duoraitioselvitys 2019 > PDF (Proxion Oy, 2019) –Pikaraitiotie Lahteen > Johdanto (Sauli Hirvonen, 2007/2017-2018)
Artikkeli julkaistu alun perin 8.11.2018, päivitetty 13.8.2019, 22.10.2022 ja 9.12.2023
Lahden pääkirjaston aulassa järjestetään 1.-29.12.2023 näyttely Mukkulan rautatie 1953-2023.
Näyttelyssä kerrotaan 70 vuotta käytössä olleesta nk. Mukkulan radasta, joka halkoo Lahden pohjoisia kaupungin osia. Teollisuuskäyttöön tarkoitettu rata erkaantuu vuonna 1932 valmistuneesta Heinolan rautatiestä Joutjärven kaupunginosassa. Rata avattiin liikenteelle virallisesti 1. helmikuuta 1954.
Radan käyttö päättyi vuonna 2022 ja se suljettiin alkuvuodesta 2023. Radan toistaiseksi viimeinen käyttäjä oli Polttimo-yhtiöt. Radalle ei viimeisimmän tiedon mukaan ole tulossa uusia käyttäjiä.
Näyttelyn pääpaino on harrastajien ottamissa kuvissa. Vitriinissä on radan ratakaaviot vuosilta 1979 ja 1986. Niistä selviää hyvin minkälaisia teollisuutta tuolloin radan varrelle on muodostunut. Pistoraiteiden ja vaihteiden määrä kertoo että rataa on käyttänyt useat teollisuusyritykset ja -laitokset. Liikenteen vuoksi Mukkulaan rakennettiin myös useampi raiteinen ratapiha.
Lisäksi näyttelyssä kerrotaan Lahdesta Heinolaan johtavasta rautatiestä sekä seudun museojuna-ajoista, joita on järjestetty vuodesta 2007 lähtien joka kesä. Ajoja on ollut järjestämässä kuluvana vuonna 35 vuotta täyttänyt Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry.
Yhdistys on myös näyttelyn järjestäjä. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Museojunalla Heinolaan ja tulipyörä.fi:n kanssa. Vuonna 2020 pääkirjastossa pidettiin samojen tahojen Rautateiden Lahti -näyttely, joka pureutui laajemmin Lahden rautateihin ja rautatieharrastamiseen. Tuolloin Pietarin rata täytti 150 vuotta.
Työryhmässä ovat Sauli Hirvonen, Jarno Piltti, Jarmo Hirviniemi ja Tomi Hämäläinen. Lisätietoja sauli.hirvonen@gmail.com.
Alla vuonna 2013 höyryveturi Hr1 1009:n eli Ukko-Pekan keulasta kuvattu video näyttää koko radan aina Niemestä Salpausselän seisakkeelle saakka. Kuvaus Sauli Hirvonen ja Markus Lehtinen, editointi Sauli Hirvonen. Video on nähtävillä Lahtiwoodin Youtube-kanavalla, mistä löytyy muitakin rautatie- ja Lahti-aiheisia videoita.
