Rautatienkadusta kävelykatu

Rautatienkatu sopii hyvin kävelykaduksi: se on kapea ja sen varrella on paljon pieniä liikehuoneistoja ja putiikkeja. Harmittavasti kadun kehittämiseen ei ole rakenteellisesti panostettu. Kulttuurillisia ja kaupallisia tempauksia sen sijaan on järjestetty, mikä kertonee kadun luonteesta.
Katu on toki huomioitu keskustan liikennesuunnitelmissa.

Katua on pyrittävä kehittämään huokuttelevaksi myös matkakeskuksesta tulevilta. Pyörätien pääreitti kulkee joka tapauksessa Vesijärvenkadulla. Kadun mäkisyys on koettu rasitteena, mutta kävelykadulle se ei ole este, se vain tuo omaleimaisuutta. Onhan tästä jo kokemuksia kadun tapahtumien yhteydessä.

Artikkelissa kuljetaan Rautatienkadun läpi pohjoisesta etelään ja tarkastellaan mitä kultakin katuosuudelta löytyy.

Kirkkokatu-Vapaudenkatu
Tällä hetkellä kaksisuuntainen ahdas katu, jossa pysäköintiä molemmin puolin. Kapeat jalkakäytävät. Voitaisiin muuttaa yksisuuntaiseksi pohjoisesta etelään ja jättää vain toiselle puolelle pysäköinti. Tällöin jalkakäytäviä voitaisiin leventää, lisätä penkkejä ja istutuksia; rinnehän on etelään päin. Näin saataisiin mielekkäämpi yhteys Kirkkopuiston ja keskuskorttelin välille.

Rautatienkatu etelään joulukuussa 2008 (Kuva Sauli Hirvonen)

Rautatienkatu etelään joulukuussa 2008 (Kuva Sauli Hirvonen)

Vapaudenkatu-Aleksanterinkatu
Tunnetaan nimellä Lanun aukio, ahkerassa käytössä hyvässä ja pahassa, jälkimmäisessä erityisesti aamuyöstä. Toriparkkityömaan takia tai ansiosta paikalla kahvila. Useita ravintoloita. Jonkin verran huoltoliikennettä.
Aleksanterinkadun joukkoliikennekadun ylitys kadun levyisellä korotetulla suojatiellä.

Aleksanterikatu-Hämeenkatu
Koko osuuden ongelmallisin lienee Sokoksen huoltoajo kadun läpi. Lisäksi ajoittain tunnelmaa latistaa isoja näyteikkunoita sulkevat teippaukset.
Ilmettä on pyritty parantamaan kukilla, pollareilla ja penkeillä. Kesäisin osuudella ravintolan terassi.
Hämeenkadun ylitys kadun levyisellä korotetulla suojatiellä.

Hämeenkatu-Vuorikatu
Kadun jyrkin osuus. Kapea ja paljon liikehuoneistoja, tunnelmallinen alkupää vanhojen kivitalojen ansiosta. Kaikin puolin hieno kävelykatumiljöö. Kadulla ei myöskään tarvetta järjestää huoltoajoa tonttien sisälle tai pysäköintikellareihin.

Kulmassa olevan ravintolan terassi voitaisiin sijoittaa kadun keskelle, porrastaen. Sen yhteyteen esimerkiksi vesitaideteos. Kulku sivuilta luiskia pitkin, joista toinen mitoitettu pelastuslaitoksen kalustolle.
Ylempänä sisäpiha ja (ravintolan) tasanne voitaisiin yhdistää.
Vuorikadun ylitys kadun levyisellä korotetulla suojatiellä.

Vuorikatu-Harjukatu
Aikomuksena leventää katuja, vanhan jugendtalon tilalle noussut uudisrakennus Rautatienkatu 9:ssä on vedetty katulinjasta sisään. Tälle kohtaan saisi pienen aukion. Kadulla on paljon pieniä liikkeitä ja ravintoloita. Katu kapenee etelään mennessä, kahden vanhan rakennuksen välissä aikaa tunnelmoida.
Tontilleajo Rautatiekatu 12:sta Harjukadun kautta.
Harjukadun ylitys kahdella suojatiellä.

Rautatienkatu tammikuussa 2009 (Kuva Sauli Hirvonen)

Rautatienkatu tammikuussa 2009 (Kuva Sauli Hirvonen)

Harjukatu-Puistokatu-Loviisankatu-Mannerheiminkatu
Puistojen yhdistäminen tapahtuisi poistamalla Rautatienkadun ylittävät kolme suojatietä ja rakentamalla tilalle yksi leveä.

Autoliikenne voisi katuosuudella jatkua.

Rautatienkadun levein osuus, jossa tosin ei ole edes pyörällä ajo mahdollisuutta, vaan se pitää tehdä ajoradalla. Nykyisin bussilinja kulkee Vesijärvenkadulta Loviisankadun kautta Mannerheimintielle.
Paljon liikkeitä, joiden sisältämät palvelut herättävät aika ajoin närkästystä. Alueella kuitenkin potentiaalia, kadulla ja sen läheisyydessä mm. ruoka- ja musiikkiravintoloita, teatteri, grilli(!). Kadun leveys mahdollistaisi runsaalle ja korkealaatuiselle katu- ja/tai ympäristötaiteelle.

Monelle matkakeskukseen saapuville Rautatienkadun alkupää portti Lahden keskustaan.

Ps. Talvisin hiihtokilpailut matkakeskukselta kirkkopuistoon, tapahtumalle nimeksi Rautatienlatu

Lahden matkailuvalttina kiskot

Pikku-Jumbo lähdössä Mytäjäisten varikolta Heinolaan kesällä 2008. Kuva Sauli Hirvonen

Pikku-Jumbo lähdössä Mytäjäisten varikolta Heinolaan kesällä 2008. Kuva Sauli Hirvonen

Vuonna 1985 Lahti-Heinola -hyöryjunamatkat valittiin Suomen hauskimmaksi matkakohteeksi. 1980-luvulla Pikku-Jumbon (Tk3 1150) vetämä museojuna ajoi useana kesänä Lahdesta Heinolaan. Veturin keulassa olivat kaupunkien vaakunat sekä liehuvat Suomen liput.
Muistan itsekin matkustaneeni tällaisella 80-luvulla, tarkkaa vuotta en muista. Reissusta jäi hämärästi mieleen Vesijärven hiljainen asema sekä junassa järjestetty “Villin lännen” näytelmä, johon matkustajat (ainakin pienimmät) pystyivät osallitumaan.
Vielä vuonna 1989 teimme 4. luokan kanssa luokkaretken Heinolaan Pikku-Jumbon kyydillä. Tämä taisi olla viimeisiä kertoja, kun Jumbo ajoi Lahdesta Heinolaan.
Vielä tuolloin lähdöt Lahdesta tapahtuivat oikeasta paikasta eli Vesijärven asemalta. Sittemmin suojeltu rata purettiin vahingossa Jalkarannantieltä asemalle. Rata luvattiin VR:n toimesta palauttaa, jos se koettaisiin tarpeelliseksi. Ei toistaiseksi ole koettu, ja vuonna 2006 EU:n huippukokouksen alla rata purettiin välillä Jalkarannantie-Salpausselänkatu. Nykyään rata päättyy Salpausselän seisakkeelle, joka perustettiin vuoden 1938 hiihdon MM-kisoihin.
Radan palauttaminen Vesijärven asemalle saakka on edelleen paikallisten rautatieharrastajien asialistalla (Sibeliusrata Lahteen).

Sittemmin Lahden ja Heinolan kaupungeilla ei ole ollut intresseissä kehittää seudullista museojunaliikennettä, vaan vastuu siitä on siirtynyt kolmannelle sektorille, tässä tapauksessa Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry:lle. Yhteistyössä kahden (höyryveturi)liikennöitsijän – Haapamäen Museoveturiyhdistys ry:n ja Höyryveturimatkat1009 Oy:n – kanssa Topparoikka on onnistunut vakiinnuttamaan Lahteen jokakesäisen museojunaelämyksen.

Lahden sijanti on optimaalinen museojunille, myös ratojen teollinen arkikäyttö sekä rakenne tukevat mahdollisuuksia harjoittaa säännöllistä museojunaliikennettä.
Lahdesta lähtee rautatie jokaiseen ilmansuuntaan, joista Heinolaan (ja Mukkulaan) sekä Loviisaan johtavat teollisuuskäytössä olevat sähköistämättömät radat ovat museojunaliikenteellisesti ihanteellisia.

Heinolan 37 km pitkä rata valmistui vuonna 1932. Radan varrelle ei ole muodostunut suuria asukaskeskittymiä, mutta radalla oli aikoinaan useitakin asemia ja pysäkkejä. Henkilöjunaliikenne loppui vuonna 1968. Viime vuosina eri tahojen yhteistyön hedelmänä Ahtialan ja Vierumäen asemille on museojuna-ajojen yhteydessä järjestetty erilaista tapahtumaa.

Loviisaan eli etelään suuntautuva n. 80 km pitkä rata valmistui vuonna 1900. Se toteutettiin yksityisenä rautatienä raideleveyden ollessa 750 mm. Vuonna 1952 rata siirtyi Valtionrautateille, ja vuonna 1960 raideleveys muutettiin 1524 mm.
Lahdesta Loviisaan museojunia on kulkenut harvemmin kuin Heinolaan ja osaltaan tähän vaikuttanee radan pituus. Kokemukset kuitenkin kertovat että tälläkin rataosuudella on maakunnat ylittävää elämysmatkailupontentiaalia.

Lahden Rautatiepäivä järjestettiin Mytäjäisten varikolla vuosina 2006-2009. Kesäkuussa 2007 Topparoikka järjesti yhdessä Helsingistä Lahden kautta Heinolaan Höyryveturimatkat1009:n kanssa oikoradan läpi ensimmäisen höyryjunamatkan. Erityisesti Mäntsälässä höyryveturi Ukko-Pekka synnytti asemalle varsinaisen kansanjuhlan.
Näin museojunaliikenne elvytettiin Lahden seudulla.

Museojunaliikenteen kannalta Mytäjäisten varikon tilanne on myös kiinnostava. Varikko tyhjennettiin vuokralaisista vuonna 2010 ja alue on ollut siitä asti tyhjänä. Asemakaavaa alueelle ei ole toistaiseksi saatu. Alue on Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa.
Useiden eri tahojen tulevaisuuden visioissa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan alueen yhdeksi toiminnan pilariksi haluttaisiin museojunat.
Se kuinka realistisia tällaiset suunnitelmat ovat, aika näyttää. Joka tapauksessa, Lahdessa kulkevat taas museojunat.

Seuraavan kerran museojunat jyskyttävät Lahdessa elokuussa. Lisätietoa seudun museojuna-ajoista Lahden rautatieharrastajien nettisivuilta.

[päivitys 15.9.2014]
Kuvia 1980-luvun museojuna-ajoista löytyy mm. Vaunut.org-sivulta. Alla muuta esimerkkikuva vuodelta 1987, kuvaaja Jukka Martio:
Pikku-Jumbo saapuu Vesijärven asemalle
Veturi vaihtotöissä aseman edustalla
Juna Heinolaan satamaradan penkereellä

Lähteet:
www.topparoikka.net
www.vaunut.org
Wikipedia

Artikkeli on aiemmin julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 2/2014 [artikkeliin on tehty muutamia lisäyksiä]

Lahti-filmit talteen ja esille

Lahti-Seura ry:n aloitteesta käynnistettiin vuonna 2012 Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry:n ja Lahden Videokuvaajat ry:n kanssa hanke, jonka tarkoituksena on kerätä lahtelaisten yksityishenkilöiden, yritysten, yhteisöjen ym. tahojen hallussa olevaa filmi-, video-, äänite- ja valokuvamateriaalia, jolla on paikallishistoriallista ja -kulttuurillista arvoa.

Hankkeelle luovutettu materiaali, kaitafilmit, vhs, diat, paperikuvat, äänitallenteet (haastattelut) yms., siirretään digimuotoon ja osasta materiaalista muokataan esityskelpoisia dokumentteja, joiden avulla valotetaan Lahden seudun kulttuurin, arkkitehtuurin, teollisuuden sekä talouden kehitystä vuosikymmenien ajalta tähän päivään saakka. Mukaan kelpaavat myös fiktiot, musiikkivideot ja taide-elokuvat, jos niissä ilmenee Lahti, lahtelaisuus tai Päijät-Häme jollain tavalla.

Projektin esittelyfilmi nähtävillä Youtubessa, se on koostettu Kai R. Lehtosen ja Erkki Halmeen vuosina 1958-59 tekemästä lyhytfilmistä Masto.

Kai R. Lehtosen ja Erkki Halmeen vuosina 1958-59 tekemä lyhytfilmi Masto Masto nähtävillä YouTubessa

Kuvakaappaus lyhytfilmistä Masto.

Arkistoon ja esitettäväksi

Hankkeen tarkoituksena on luoda Päijät-Hämeeseen jatkuva audiovisuaalisen perinnemateriaalin tuotantojärjestelmä ja digitaalinen tallennus- ja arkistointijärjestelmä. Dokumentit olisivat saatavilla asukkaiden, järjestöjen ja tutkijoiden käyttöön internetissä, jolloin materiaalia voidaan hyödyntää mm. paikallishistoriatutkimuksessa. Hankkeen ansiosta pelastetaan vanhaa, kenties jo unohtunutta filmimateriaalia aineistoa jälkipolville, kansalaisten ja tutkijoiden käyttöön.
Valmista esitysmateriaalia esitetään säännöllisesti myös erilaisten maakunnallisten teemapäivien ja -tapahtumien yhteydessä elokuvateatterissa, kulttuuri- ja kotiseututilaisuuksissa.

Digitointi tarpeen

Alkuun hankkeesta on tiedotettu lähinnä yhdistysten omien nettisivujen kautta sekä projektissa olevien henkilöiden omien kontaktien kautta. Hankkeeseen on kuitenkin luovutettu runsaasti filmimateriaalia.
Lahden Videokuvaajien Aatos Suomilammi on tehnyt saadusta materiaalista kaksi dvd-julkaisua ja osa dvd:llä olevasta materiaalista on esitetty Lahti-filmi -iltamissa, josta tuonnempana.
Päijät-Hämeessä tiedetään olevan paljon filmimateriaalia, eri yhteisöjen arkistoissa sekä mahdollisesti myös yksityishenkilöiden hallussa.  Tällainen “pölyttyvä” materiaali olisi tarpeellista siirtää pikaisesti digimuotoon, ja turvata sen säilyminen tulevaisuudessakin.

Projektille avataan kesän lopullaoma nettisivusto, jonka yhteyteen tulee kuva- ja videogalleria. Lisäksi sivulla annetaan seikkaperäisempää tietoa projektista, sen etenemisestä sekä tulevista Lahti-filmi -iltamista.
Tällä hetkellä projektin internetsivut ovat Lahti-Seuran sivujen yhteydessä.

Hankkeelle avustusta

Kuten edellä mainittiin, hanketta on viety toistaiseksi eteenpäin kaikessa hiljaisuudessa rajallisten resurssien puitteissa.
Tilanteeseen saatiin huima parannus kun 3.4.2014 Päijät-Hämeen rahasto myönsi Suomen Kulttuurirahaston 75-vuotisjuhlavuoden apurahana 20 000 euroa paikallishistoriallisen perinne-elokuva- ja dokumenttiprojektin toteuttamiseen.
Videokuvaajien ja PHEK:n edustajat vastaanottivat apurahan vuosijuhlassa Lahden Sibeliustalolla 3.5.2014.

Avustuksen ansiosta saatua ja saatavilla olevaa materiaalia päästään kuluvana ja tulevina vuosina siir-tämään digimuotoon ja saattamaan arkistointi- ja esityskuntoon.

Lahti-filmi -iltamat Kino Iiriksessä

Perinnefilmiprojektin sivutuotteena syntyi  Lahti-Seuran ja Elokuvakeskuksen käynnistämät Lahti-filmi -iltamat elokuvateatteri Kino Iirikseen. Iltamien tarkoitus on näyttää lahtelaisia ja lahtelaisten tekemiä filmejä, dokumentteja ja tallenteita. Osiin näytettävistä filmeistä on saatu esitysoikeus vain Lahti-filmi -näytöksiin, osa on koostettu kotiseutufilmihankkeeseen saadusta materiaalista. Näytökset valottavat paikallishistoriaa eri vuosikymmeniltä koottujen lyhytfilmien avulla sekä dokumenteissä esiintyvien henkilöiden ja tapahtumien kautta. Jokaisen näytöksen ohjelmisto pyritään muodostamaan mahdollisimman laajaksi ja monipuoliseksi.

Ensimmäinen näytös järjestettiin tiistaina 2.4.2013, ja se oli osana Kinos-elokuvafestivaalia. Ohjelmiston pääpaino oli vanhoissa lahtelaisissa esittelyfilmeissä.

Toinen näytös järjestettiin maanantaina 28.10. Tällä kertaa näytös koostui monipuolisesti erityyppisistä lyhytelokuvista, dokumenteista ja puolifiktiivisistä esittelyvideoista.
Näytöksen alusti historian harrastaja Unto Rönkkönen, joka on ollut tekemässä ja julkaisemassa mm. Lahden historiakalentereita.

Kolmas iltama järjestettiin niin ikään Kinos-elokuvafestivaalin yhteydessä, keskiviikkona 2.4.2014. Näytös sisälsi neljä lyhytfilmiä ja kokonaisuudessaan se kesti noin tunnin. Väkeä saapui paikalle runsaasti, niin että saliin tarvittiin lisäpenkkejä, jotta kaikki halukkaat pääsivät istumaan. Katsojia oli lopulta yli 120 henkeä.

Illan aloitti “Sulo ja Valentin”, joka on Riitta Jalosen tekemä dokumentti vuodelta 2013 lahtelaisen sotaveteraanin Sulo Antikaisen paluusta Karjalaan entiseen kotitaloonsa.
Tarina kertoo ystävyydestä yli rajojen.
“Kaitafilmejä Lahdesta 1960-luvulta” on kooste Jukka Ingelinin värifilmeistä 1960-luvulta. Sen on tehnyt Aatos Suomilammi Ossi Salmisen kuvaamasta materiaalista. Näytöksessä esitettiin lyhennetty versio, se on kokonaisuudessaan nähtävillä Suomilammin tekemällä dvd-julkaisulla.

Kolmas lyhytfilmi oli “Filmiseppo esittää: Lahtelaisia rakentajia” vuodelta 1960. Mustavalkoisella filmillä esitellään Lahden kaupungin rakentamista.

Viimeisenä esitetty “PR esittää: Katoavaa kaupunkia” on huikaiseva aikamatka 1950-luvun lopun Lahteen värifilmin avulla. Pentti Ruohoniemi kuvasi eri puolilla Lahtea vuonna 1958. Vaikka teoksessa ei ollut ääntä, kertoivat kuvat tarkasti senaikaisesta Lahdesta.

Kahdessa ensimmäisessä Lahti-filmi -iltamassa oli runsaasti Lahti-filmeistä kiinnostuneita katsojia, ja kolmannessa näytöksessä sali oli ääriään myöten täynnä: Tällaiselle kulttuuritapahtumalle on Lahdessa selvästi kysyntää.

Iltamat jatkunevat syksyllä 2014 ja luvassa on muutakin ohjelmaa liittyen projektiin sekä 25-vuotiaan Elokuvakeskuksen toimintaan.

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2014
[päivitetty 27.6.2014]

Kuntajakoselvityksen kuntalaistapaaminen

Tiistaina 22.4. järjestettiin Lahden kaupunginkirjaston auditoriossa Salpausselän kuntajakoselvityksen kuntalaistapaaminen lahtelaisille.
Tilaisuuden avasi puhemiehenä toiminut kyläasiamies Timo Taulo
seitsenminuuttisella Salpausselän tarinalla:

Esittelyn jälkeen pääsivät ääneen selvityksen toinen selvitysmies Seppo Huldén (toinen Rolf Paqvalin) sekä kaupungin hallituksen puheenjohtaja Ilkka Viljanen. Paikalla oli myös selvityksen eri työryhmien jäseniä sekä tietysti kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta.
Huldén esitteli selvityksen pääkohdat pähkinänkuoressa. Selvitykseen liittyvät väliraportit julkaistiin 7.4., jotka on luettavissa nettisivuilla pdf-muodossa:
*Demokratiatyöryhmä
*Palveluverkkotyöryhmä
*Talous- ja henkilöstötyöryhmä
*Tulevaisuustyöryhmä
Raportit valmistuvat 10.6. mennessä.

Auditorion eteen istutettiin työryhmien edustajat vastailemaan yleisön esittämiin kysymyksiin, joita oli jo mahdollista lähettää ennakkoon selvittäjille netin kautta.
Väkeä ei juurikaan ollut paikalla, mutta hyviä kysymyksiä esitettiin ja keskusteluakin syntyi. Pääkohtina mieleen jäi lähinnä (turhan) byrokratian karsiminen, palveluiden joustavuus, lähidemokratian toimivuus sekä tietenkin mikä olisi uuden kunnan nimi.
Joka tapauksessa Lahti on kuntaliitoksen kannalla, kuten oli edellisenkin kerran syksyllä 2010.

Valitettavasti jouduin poistumaan paikalta tunnin kohdalla, juuri silloin kun keskustelu siirtyi Lahti-passeihin ja tietulleihin… (asiasta uutisoi myös ess.fi)

Lahti uudistuu – osa 1

Lahtiuudistuu.fi sivu avattiin menneenä talvena. Sivuilla voi seurata ja kommentoida ajankohtaisia kaupungin rakennushankkeita. Samat hankkeet on nähtävillä tietenkin Lahden kaupungin verkkosivustolla, mutta Lahtiuudistuu.fi on populäärimpi ja kenties helposti lähestyttävämpi sivusto. Sivun ylläpitäjät kaipaavat kansalaisilta kommentteja ja palautetta.
Uudistushankkeet ulottuvat keskustasta kaupungin eri osiin. Tälle hetkellä sellaisilla kohteilla kuten, Ydinkeskusta, Radanvarsi, Matkakeskus, Ranta-Kartano, Hennala, Niemi, Liipola ja Jalkaranta on oma hanke-esittely sivustolla. Esittelystä puuttuu sellaista tärkeät kohteet Mytäjäisten varikkoalue sekä Malski tai tarkemmin Panimon alue. Tärkeitä siksi, että niillä kulttuurihistoriallista arvoa ja lisäksi molempien alueiden ”kehitystyö” on viivästynyt ja siitä syystä osittain jäänyt muiden hankkeiden varjoon.

Panimon viereen Kulmakadulle nousee uusi asuinkerrostalo. Nosturin asennustyöt käynnissä huhtikuussa 2014. (Kuva Sauli Hirvonen)

Panimon viereen Kulmakadulle nousee uusi asuinkerrostalo. Nosturin asennustyöt käynnissä huhtikuussa 2014. (Kuva Sauli Hirvonen)

Toriparkin pinnasta havainnekuvat

Keskustan näkyvin ja puhutuin rakennushanke Toriparkki on edennyt aikataulussaan. Hiljattain Lahtiuudistuu.fi-sivulla julkaistiin havainnekuvat torista ja sen tulevasta kivipinnasta, sekä uusista pysyvistä rakennuksista eli neljä porrashuoneesta. Vapaudenkadun puoleisiin porrashuoneisiin yhdistetään toritoimintojen tiloja, joita kaupunki vuokraa.
Porrashuoneiden muotoa ja materiaalivalintoja kannattaa miettiä tarkkaan, jotta käytännössä vältytään torimiljöötä rumentavilta ”peltisiltä huoltokopeilta”. Voiko niihin yhdistää joitain muita toimintoja, esimerkiksi tapahtumien tai markkinoiden aikaan tai onko kohteet oivallinen paikka julkiselle taiteelle? Kyseessä on kuitenkin torin pysyvät rakenteet.
Ns. arkitorin puolelle, Torikadun reunalle on kaavailtu taide-elementtiä, joka toimisi osaltaan esiintymiskorokkeena pienille tapahtumille.

Torin pintaa on ehditty kritisoimaan (mm. sosiaalisessa mediassa) tylsäksi ja eleettömäksi. On ehdotettu että Lahden kylän vanhojen talojen paikat voitaisiin merkitä torin kiveykseen. Ehdotin jo talvella torille Viipurintien muistomerkkiä, jossa ”tien” linjauksessa käytettäisiin erilajista kiveä korvaamaan punaista graniittia, harmaan kiven toimiessa tilanjakajana kuten muuallakin torilla. Näin pieni kaistala rikkoisi torin kiveyksen symmetriää, tuoden kylän historian esille.