Harvinainen d-äänne

Murrejaottelussa Lahti kuuluu Hollolan ryhmään (3A), joka taas kuuluu kaakkoishämäläisiin murteisiin. Hollolan ryhmän rajat noudattelevat nykyisen Päijät-Hämeen länsi-, etelä- ja itärajaa. Kaksi muuta ryhmää on Porvoo ja Iitti. Kaakkoishämäläiset ryhmät kuuluvat yhteen yksi neljästä hämäläismurteiden alaryhmästä.

Wikipediassa kerrotaan, että hämäläismurteiden alue on melko epäyhtenäinen, ja sen eri alueilla on paljon piirteitä naapurimurteista. Hämäläismurteet ovat olleet tiheässä vuorovaikutuksessa muiden murteiden kanssa, ja hämäläismurteiden alue on laaja ja siten melko hajanainen. Sellaiset murrepiirteet, joita löydetään ainoastaan hämäläismurteiden alueelta on vähän. Niistäkin moni piirre ei ole tyypillinen murrealueen kaikilla alueilla. Voidaankin todeta, että yleishämäläinen ja leimallisesti hämäläinen piirre on joskus ollut yleiskielen d:n vastineina, kuten l (palan, lehlen) tai r (paran, lehren). Ne ovat kuitenkin pitkälti väistyneet muiden varianttien tieltä. Toinen leimallinen hämäläisyys on äite, ”äiti” (äilen/äiren).

Hollolan murteella oltiin siis joskus ”Lahlesta”, nyt ollaan lahtelaisittain ”Lahesta”.  

Ylen kysely

Yle selvitti syksyllä 2025 yhdessä Itä-Suomen yliopiston suomen kielen oppiaineen kanssa, kuuluuko suomalaisten puheessa d silloin, kun sanomme sanat meidänveden tai tehdä
Kysymykseen vastasi yli 123 000 ihmistä ja kyselyn vastauksista muodostettiin kartta, jossa näkyy alueittain em. sanojen taivutusmuodot.

Vuonna 2013 julkaistussa Ylen jutussa kerrotaan, että Suomen kielessä ei alkujaan ole ollut d-äännettä vaan th-äänne. D tuli ruotsin kielestä 1700-luvulla th:n tilalle nimenomaan kirjoitettuun yleiskieleen. Puhekieleen d ei tullut laajalti käyttöön.

Viimeisintä kyselyä kommentoi Ylen haastattelema professori Hanna Lappalainen. Hän kertoo, että ”vielä sata vuotta sitten d:tä oli vain aivan pienellä alueella Porin seudulla, mutta nyt Häme, Uusimaa ja Varsinais-Suomi ovat vahvasti d-aluetta.”

Karkeasti d-äänteen jako kulkee Kaakkois-Suomesta Uudenkaarlepyyn kohdille, niin että rajan etelä-/lounaispuolella puhutaan runsaammin d:n kanssa. Silmämääräisesti voidaankin todeta että hämäläismurteet sisältyvät näihin d-äänteisiin paikkoihin, erityisesti jako on hyvin selvä sanan ”veden” kohdalla, lähes koko Päijät-Häme ja oikeastaan läntinen Suomi puhuu ”vedestä”, Etelä-Pohjanmaalla ”verestä”. Lähes koko muu Suomi puhuu ”veestä”.
Sana ”tehdä” ei ole niin selvä. Lahden seudulla se on ”tehä”, kuten lähes kaikkialla muuallakin Suomessa, lukuunottamatta läntistä Suomea, jossa se on ”tehdä” sekä jälleen Etelä-Pohjanmaata, jossa sanotaan ”teherä”. Erityisesti yli 55-vuotiaat sanovat lähes koko Länsi-Suomessa ”tehdä”.
”Meidän” kohdalla jako Päijät-Hämeessä tapahtuu ”meiän” ja ”meijän” välillä, mm. Okeroisissa, Mäkelässä ja Vierumäellä se on ”meidän”.

Aiemmin Yle on tehnyt kaksi samantyyppistä kyselyä, jotka koskivat minä-sanan muotoja (2022) ja tervehtimistä (2023).

Lahti-Seura täyttää 80 vuotta

Kotiseutuyhdistys Lahti-Seura ry täyttää kuluvana vuonna kunnioitettavat 80 vuotta. Seuran näkyvimpiä toimintamuotoja on mm. Vuoden lahtelainen -tunnustuksen jakaminen, Hollolan Lahti -jäsenlehden julkaisu kolmasti vuodessa, Lahti-päivän (aiemmin Vuosijuhla) järjestäminen kaupungin perustamisen kunniaksi, Lahti-dokumenttinäytösten koostaminen elokuvateatteri Kino Iirikseen, kotiseutukirjallisuuden julkaiseminen (mm. Lahtelaisen sanakirja ja Lahtelaisen lukukirja) sekä monet muut kotiseutuhankkeet toteutettuna joko itsenäisesti tai yhteistyössä muiden tahojen kanssa.

Kun seura täytti vuonna 1956 kymmenen vuotta, julkaistiin Hollolan Lahti -lehdessä alla oleva pääkirjoitus. Tuosta on kulunut 70 vuotta, mutta monet sen kohdat pitävät paikkansa nykyisessäkin kotiseututyössä; vain kokemusta on tullut enemmän.

Lahti-Seuran sääntöihin on kirjattu seikkaperäisesti seuran tarkoitus sekä ne asiat, joilla täytetään tuo tarkoitus. Alla muutamia esimerkkejä sääntöjen kohdista, jotka ovat määritelleen yhdistyksen toimintaa vuosikymmeniä.

Seuran tarkoituksena on Lahden kaupungin asukkaiden yhteenliittymänä työskennellä toimialueensa sivistyksellisten, sosiaalisten ja taloudellisten olojen kehittämiseksi sekä viihtyisyyden lisäämiseksi alueellisen omaleimaisuuden ja paikallisten erityispiirteidenpohjalta lähtien, toimia kokonaisvaltaisen kotiseututyön tavoitteiden saavuttamiseksi paikalliskulttuurin, ympäristönsuojelun ja maisemanhoidon sekä matkailun aloilla, olla toimialueensa asukkaiden ja eri yhteisöjen yhdyssiteenä, syventää asukkaidenkotiseututuntemusta ja paikallishenkeä sekä pyrkiä kaikin tavoin lisäämään heidän kiintymystään kotiseutuunsa sekä pyrkiä kaupungin ulkonäön jatkuvaan kohentamiseen ja kaunistamiseen ja kaupungin tunnetuksi tekemiseen.

Säännöt on laadittu vuonna 1946, mutta ei ole tiedossa kuinka monta kertaa niitä on päivitetty. Todennäköisesti useampaan kertaan, viimeisimmät muutokset sääntöihin on tehty syksyllä 2025. Muutoksia tehtiin selkeyttämään toiminnan raameja, niin että ne päivitetty vastaamaan ”ajan henkeä” ja palvelemaan paremmin seuran toimintaa. Varsinaisesti tavoitteita tai toiminnan toteuttamismalleja ei ole tarvinnut juurikaan muuttaa.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi seura osallistuu kaupungin aluetta koskevaan suunnitteluun ja pyrkii vaikuttamaan päätöksentekoon tekemällä aloitteita ja antamalla lausuntoja viranomaisille, järjestää kokouksia, luento- ja esitelmätilaisuuksia sekä muuta seuran sisäistä ja ulospäin suuntautuvaa koulutus- ja tiedotustoimintaa ja on yhteistyössä kotiseututyönkeskus-järjestöjen ja muiden samoja päämääriä toteuttavien yhteisöjen kanssa, suorittaa ja tukee kaupunkia ja kaupunkiseutua koskevan historian tutkimusta sekä tutkimusaineiston ja perinteen tallentamista ja harjoittaa julkaisutoimintaa, järjestää kotiseutujuhlia ja taide- ja viihdetilaisuuksia, toimeenpanee retkiä, opintomatkoja ja näyttelyitä ja tukee seuran tarkoitusperiä toteuttavaa muiden paikallisten yhteisöjen tai henkilöiden toimintaa, pyrkii kaupungin rakennetun ja luonnonympäristön omaleimaisuuden säilyttämiseen ja kehittämiseen ja niihin liittyvien perinne-, kauneus- ja viihtyvyysarvojen suojelemiseen, tukee kaupungin tunnetuksi tekemistä edistävää museo-, taide-, urheilu-, matkailu- tms. toimintaa.
Seuralla on oikeus toimintansa tukemiseksi omistaa ja hallita toimintaansa varten tarpeellista kiinteää ja irtainta omaisuutta, harjoittaa kustannus- ja julkaisutoimintaa, esitys- ja näyttelytoimintaa.

Tosin seuran säännöissä käytetään paljon sanamuotoja, jotka voivat kuulostaa nykyihmiselle ehkä hieman vanhahtavilta. Tärkeintä kuitenkin on, että asiat tulevat ymmärretyksi, ja ne tukevat yhdistyksen rutiineja ja perustoimintaa.

Kirjoittaja on seuran puheenjohtaja

Poimintoja Tiirismaalta


Tiirismaan radio- ja televioaseman koelähetykset alkoivat helmikuussa 1967. Maston rakentaminen oli aloitettu 1966 alussa ja sen peruskivi muurattiin saman vuoden toukokuussa. Radioaseman harjannostajaisia vietettiin 11. elokuuta 1966. Masto oli 302 metriä korkea. Vuonna 1988 masto uusittiin, jolloin sen korkeus nousi 327 metriin. Se jakaa Suomen korkeimman rakennelman tittelin Haapaveden maston kanssa. Tiirismaan televisio- ja radiomastossa on kaksitoista lähetintä. Masto on yleisradion neljäs sijoituspaikka Lahden seudulla Lahden Radioharrastajien Yleisradiolle siirtyneen aseman, Lahden suuraseman ensimmäisen sijoituspaikan, Lahden vanhan radioaseman ja Lahden radioaseman jälkeen.

Mastolle johtaa Arvo Hauvosentie. Arvo Hauvonen oli insinööri ja suomalainen veteraaniradioamatööri. Hän muutti 1926 Tampereelta Lahteen, ja hänestä tuli kaksi vuotta myöhemmin aloittaneen Yleisradion Lahden radioaseman päällikkö. Tästä tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1965. Hauvosen aloitteesta ryhdyttiin keräämään esineistöä radiomuseota varten; museo avattiin vuonna 1968. Lahti palkitsi Hauvosen mitalilla vuonna 1966 tekemästä työstään.

Iso Tiilijärvi ja Tiirismaan masto 1.1.2026.

Tiirismäki

Masto sijaitsee Tiirismaalla eli Tiirismäellä. Hollolassa sijaitseva mäki on Päijät-Hämeen korkein ja sen korkeus on 223 metriä merenpinnasta. Tiirismaa on jäänne muinaisesta Svekofennidien vuoristosta, joka oli nykyisten Alppien kaltainen poimuvuoristo Suomessa noin 2 mrd vuotta sitten. Vuosimiljoonien kuluessa tuo vuoristo on kulunut pois. Mäki on silti säilynyt verrattain korkeana maaston runsaan kvartsiittipitoisuuden vuoksi.

Tiirismäen eteläpuolella on kolme järveä Iso Tiilijärvi, Keski-Tiilijärvi ja Vähä Tiilijärvi.
Iso Tiilijärven pinta-ala on 51 hehtaaria ja sen syvyys on 15 metriä, Keski-Tiilijärven pinta-ala on 8,3 hehtaaria, syvin kohta kaksitoista metriä. Vähä Tiilijärven pinta-ala on 9,5 hehtaaria, sen syvin kohta on seitsemän metriä syvä.
Järvien vesi on pääasiassa pohjavettä, joka on peräisin Salpausselän harjusta ja joka tihkuu järven pohjasta edesauttaen veden virtausta. Veden näkösyvyys on useita metrejä. 

Iso-, Keski- ja Vähä Tiilijärvi kuuluvat nykyisin Salpausselkä Geoparkin vierailukohteisiin. Salpausselkä Geopark hyväksyttiin UNESCOn Global Geopark -ohjemaan vuonna 2022.
Alueella on myös Tiirismaan luonnonsuojelualue, joka sijaitsee neljässä toisiaan lähellä sijaitsevassa paikassa. Alue on kokonaisuudessaa 201 hehtaaria. Alueella sijaitsee Pirunpesä, kalliohalkeama, joka syntyi jääkauden loppuvaiheessa, noin 12 000 vuotta sitten.

Tiirismaalla oli 1960-luvulta asti laskettelukeskus, joka kilpaili läheisen Messilän laskettelukeskuksen kanssa. Tiirismaan mäki oli Messilän mäkeä korkeampi.
Se kuitenkin lakkautettiin kannattamattomana vuonna 1996 ja nykyisin se on luonnontilassa.

Luhdan kortteli

Suomen ensimmäinen Citymarket avattiin Paavolan kaupunginosaan vuonna 1971. Toimintaa kesti samalla paikalla vuoteen 2025 saakka, kunnes uusi rakennus valmistui kadun toisella puolella. Nykyinen Citymarket rakennettiin Kulmakadun varrelle, Kauppakadun ja Vesijärvenkadun väliin. Rakennuksen tieltä purettiin vanhempia rakennuksia ja ne kuuluivat ns. Luhdan kortteliin eli kortteliin numero 42 ja tontteihin 14 ja 18. Käyn artikkelissa läpi uuden Citymarketin tieltä purettujen rakennusten vaiheita, mutta en selvitä korttelin tonttirajoja sen tarkemmin. Kaikki tiedot löytyvät lahtelaisarkkitehdin Unto Tupalan teoksesta Lahden rakentaminen jatkui (1998), johon tämäkin artikkeli pääsiassa perustuu.

Kortteli 42

Kortteli 42 rajoittuu siis Vesijärvenkatuun, Kulmakatuun, Kauppakatuun ja Kirkkokatuun. Kortteli muodostui jo vuonna 1905 vahvistetussa asemakaavassa. Tuolloin korttelin itäpuolella kulki kapearaiteinen Loviisa-Vesijärvi-rautatie, jonka vierellä kulki Ratakatu. Rautatie purettiin 1960-luvun alussa ja samalla ratapenkka tasoitettiin. Näin kortteliin saatiin lisää tontteja ja rakannusoikeutta. Ratakatu hävisi ja korttelin keskelle muodostui Lankapolku, nykyinen Kankurinpolku. Radan purkamisen jälkeen kortteli ulottui silloiselle Savonkadulle, nykyiselle Kauppakadulle.

Vuonna 1934 Vihtori Luhtanen osti korttelin kulmatontin ja vuosina 1936-37 hän rakennutti 3-kerroksisen vaatetustehdasrakennuksen. Vuonna 1945 Kulmakadun varteen rakennettiin 5-kerroksinen rakennus, joka liitettiin aiemmin valmistuneeseen. Tontin ensimmäinen puinen rakennus vuodelta 1913 purettiin ja vuonna 1958 sen paikalle valmistui 5-kerroksinen rakennus yrityskäyttöön. Sen viereen nousi vuonna 1954 valmistui 6-kerroksinen liike- ja asuinrakennus, joka on säilynyt näihin päiviin. Aiemmin vuonna 1951 sisäpihalle oli valmistunut autotalli-varasto.
Vuonna 1969 Kulmakadun puolelle tehtiin lisärakennus ja vuonna 1972 yhdyskäytävä, jonka alapuolelta pystyi kulkemaan myös ajoneuvoilla. Vuosina 1982-83 sisäpihojen rakennuksia korotettiin.
Vuonna 1963-64 V. Luhtanen Oy rakennutti Vesijärvenkatu 15:n 5-kerroksisen, johon sijoittui HEPS-tavarataloketjun myymälä. Se oli ensimmäinen tavaratalotyyppinen myymälärakennus Lahdessa. Vuonna 1977 Tuko osti HEPS-myymälät ja seuraavana vuonna ne muuttuivat Anttiloiksi. Anttila jatkoi tässä rakennuksessa 80-luvun loppuun saakka. Samoissa tiloissa toimi myöhemmin suosittu kirpputori. Nykyisin talossa on pääasiassa toimistoja.

Kulmakadun ja Kauppakadun varrelta V. Luhtanen osti vuonna 1969 kulmatontin, joka oli muodostunut ratapenkan tasaamisen jälkeen. Tälle tontille rakennettiin vuosina 1970-71 tehdasrakennus. Tämä kulmatontin rakennus vapautui muuhun käyttöön, kun Luhta oy rakensi uudet tilat Launeelle ja Nastolaan. Tavaratalo Anttila osti rakennuksen ja muutti sen tavarataloksi vuosina 1988-89. Anttilan lisäksi rakennuksessa oli myös muitakin liiketiloja.
Anttila meni kuitenkin konkurssiin ja se lopetti vuonna 2016. Pikku hiljaa Kulmakadun muutkin liikkeet lopettivat ja toiminta rakennuksissa päättyi. Vuonna 2023 Kesko osti korttelin kaksi tonttia (14 & 18) Luhta-Kiinteistöt Oy:ltä. Vuonna 2024 kaikki rakennukset Kulmakadun varrelta oli purettu.
Kulmakadun ja Vesijärvenkadun varteen on tulossa uusi asuinrakennus ja Kauppakadun kulmaan on ollut suunnitteilla tornitalo. Tammikuun lopulla vuonna 2026 kaupunki tiedotti, että tontille aiotaan rakennetaan 16-kerroksinen hotelli. Se nousisi Kauppakadun ja Kulmakadun risteykseen.

Anttilassa oli näyttävä sisäänkäynti, ja muutenkin rakennus huokui 80-luvun estetiikkaa.
Tavaratalon takana oli eri ikäistä rakennuskantaa, ja toi kaupunkikuvaan mielenkiintoista vaihtelevaisuutta. Rakennuksessa oli erilaista toimintaa viimeisinä vuosina, kuten liikunta- ja tanssimahdollisuuksia sekä ruokajakelua.
Katutasossa oli liiketiloja.
Keskellä olevassa rakennuksessa sijaitsi HEPS/Anttila sekä myöhemmin kirpputori.
Citymarketin rakentaminen käynnissä syksyllä 2024. Keskellä on Kankurinpolku.

Juttuun lisätty 1.2. maininta tornihotellin rakentamisesta.

Lähteet:
Lahden rakentaminen jatkui (Unto Tupala, 1998)
yle.fi
Lahden kaupungin karttapalvelu

wikipedia.fi

Lahden alueliitoksia

Alueliitoskartta teoksesta Lahden historia (toim. Jouko Heinonen, 1980).

Lahden kauppalan asemakaava-alue oli 0,4 km² vuonna 1878, seuraavana vuonna alue laajeni 50 %. Kaupungiksi tulovuotena sen koko oli n 1,3 km². Sen jälkeen tärkeimmät liitokset tapahtuivat vuosina 1916, 1924, 1933 ja 1956. Laajin liitos tapahtui vuonna 2016, kun Nastola ja Lahti muodostivat yhdessä Lahden kaupungin.

Kun Lahdesta tuli kaupunki vuonna 1905, osia liitettiin mm. Selänmäeltä ja Mytäjäisistä sekä Paavolasta. Myös varsinaisen kaupunkialueen ulkopuolelta liitettiin eri osia, joita sijaitsi mm. nykyisessä Launeella, Nikkilässä, Pallaksen rannassa, Kytölässä, Möysässä ja Kolavalla. Seuraavat liitokset tapahtuivat vuonna 1916, jolloin palanen Sopenkorpea ja kaistale nykyistä Kiveriötä tulivat osaksi kaupunkia
Vuonna 1924 kaupunkiin liitettiin 6 neliökilometrin kokoinen Kartanon alue, johon kuuluivat mm. osa nykyistä Niemeä, Kivimaata ja Kiveriötä.
Vuonna 1933 kaupungin alue viisinkertaistui kun Lahteen liitettiin mm. Laune, Kujala, Möysä, Järvenpää ja Jalkaranta.
Sotien jälkeen vuonna 1956 liitettiin suuret alueet: lännessä Pirttiharju, etelässä
Okeroinen, Renkomäki ja Ämmälä, koillisessa Ahtiala ja Koiskala sekä pohjoisessa Kilpiäinen sisältäen Enonsaaren ja Karjusaaren.
Kaikki 1800- ja 1900-luvuilla liitetyistä alueista kuului Hollolaan lukuunottamatta
Renkomäki (v. 1956), joka kuului Orimattilaan ja Ahtiala, joka liitettiin (v. 1956) Nastolasta.
Vuonna 1978 Lahdesta liitettiin pienet kaistaleet Hollolaan pohjoisessa ja lännessä.

Kartta liitoksista (Wikipedia).

Vuonna 2025 kaupunki on pinta-alaltaan 517,63 km² ja se on 217:nneksi suurin. Maa-alueita on 459,55 km² ja sisävesiä 58,08 km². Vuonna 2016 liitetyn Nastolan osuus tästä oli reilu 360 km².

Nykyisin Lahdessa on 41 kaupunginosaa. Ns. vanhan Lahden alueella ovat: Keski-Lahti, Kartano, Paavola, Kiveriö, Kivimaa, Mukkula, Kilpiäinen, Pesäkallio, Niemi, Möysä, Myllypohja, Kytölä, Viuha, Kunnas, Ahtiala, Koiskala, Järvenpää, Kolava, Kujala, Asemantausta, Laune, Hennala, Okeroinen, Jokimaa, Renkomäki, Ämmälä, Nikkilä, Kerinkallio, Sopenkorpi, Kärpänen, Pirttiharju, Salpausselkä, Jalkaranta. Vuonna 2016 Nastolan kunnan myötä Lahteen perustettiin seitsemän uutta kaupunginosaa: Villähde, Nastola, Uusikylä, Immilä, Ruuhijärvi, Seesta ja Pyhäntakaa.

Lähteet:
Lahden historia (Aimo Halila, Lahden kaupunki 1955)
Lahden historia (toim. Jouko Heinonen, Lahden kaupunki 1980)
wikipedia.fi