Aihearkisto: Kaupunkirakentaminen

Rakennukset, väylät ja asemakaavat

Kullankukkulan ympäristö

Julkaistu , kirjoittanut
1

Kävin ala-asteen Länsiharjun koulussa 1980- ja 90-luvuilla. Samalla Kullankukkulan seutu tuli tutuksi, ja paikka tuntuikin hyvin jännittävältä: kukkulan ympärillä oli jäljellä vielä vanhoja puutaloja ja kivijalkoja sekä Neljänkaivonkadun varrella kaivoja ja maakellareita. Viereiselle pellolle, silloiselle Rahikankadulle oli vasta aloitettu rakentamaan perhepuistoa. Tiet olivat, jos eivät hiekkaa, niin öljysoraa.
Kukkula oli hyvä paikka talvisin harrastaa pulkalla tai minisuksilla laskua. Vieressä kulki latu pellon ympäri.

Kullankukkulan alueella tarkoitan tässä tapauksessa aluetta, joka rajautuu jota kuinkin Helsingintiehen,Tapparankatuun, Kaarikatuun/Rahikankatuun ja rautatiehen. Lisäksi olen jakanut Kullankukkulan karkeasti itä- ja länsipuoleen.
Lopuksi vielä pieni katsaus nykyhetkeen.

Aloitin kouluni vuonna 1986 Länsiharjun koulussa ja onkin ilahduttavaa että Lahden
karttapalvelun ilmakuvista löytyy aineisto juuri tuolta vuodelta. Koulun aloittamisen jälkeen Kullankukkulan ympäristö tuli entistäkin tutummaksi.

Omien muistikuvien tukena olen käyttänyt Lahden Paikannimistö -kirjaa (toim. Marjukka Laapotti, v. 1995), kursivoidut tekstit ovat suoria lainauksia, muut omia havaintojani kokemuksiin sekä lähdeaineistoon perustuen.

Kullankukkula > on mäki, jossa Tornatorin asukkailla, varsinkin nuorilla, oli tapana käydä huvittelemassa. Nimen kerrotaan tulleen tästä, sillä lahtelaisilta on kerätty laulelma, jossa sanotaan, että ”Korkealta Kullan Kukkulalta naimaan aion mennä. Sieltä tuon miniän mammallein, ai mammallein, ai mammallein, jos ehta punaposken saan…” (Hollolan Lahti 1956).
Lahtelaisilla on ennen vanhaan ollut mäennimien perusteella yleinen tapa juhlia harjuilla ja kukkuloilla: ajanvietteenä on ollut tanssi, kokon polttaminen ja keinuminen. Kullankukkulan toinen nimi oli Rahikanmäki, sillä Rahikan torppa sijaitsi sen kupeella. Torppa kuului Marolan tilalle ja hävisi 1930-luvulla.
Kullankukkula-nimen määriteosa voisi tietysti sisältää maastotermin kullas, joka on germaaninen lainasana ja tarkoittaa ”kumpua, vuopren lakea” tms. (Vahtola 1980: 119-120). Sana tunnetaan juuri Kaakkois-Hämeessä. Kulla-sana tarkoittaa ”hatun kupua, koppaa; (vanh.) pääkallo, -laki. Nykyruotsin koll ”huippu, kumpu” jne. 

Länsipuoli

Senaatinkartta vuodelta 1875.

Senaatinkartta vuodelta 1875. Santamäki ja alempana Kullankukkula.

Radan varteen oli noussut Starckjohannin teollisuusalue ja paikalla ollut Santamäki oli muisto vain. Se oli joskus muinoin ollut kuulemma korkea soramäki. Neljänkaivonkadun ja Helsingintien risteyksessä oli silloin vielä R-Kioski. Se oli ”Ylä-Ärrä”, ”Ala-Ärrä” sijaitsi Tapparakadulla.
1980-luvun puolivälin jälkeen Keijutien Kullankukkulan pää oli saanut omat modernit rivitalonsa, kadun päässä tosin oli vielä ainakin kolme vanhaa rakennusta jäljellä. Yksi oli ollut pitkään autiotalona, yhdessä oli asukkaita aivan sen purkamiseen saakka.
Aluetta dominoivat Kansakoulunkadun pienkerrostalot sekä ”Milkin” (Miljoona)talot sekä tietenkin Länsiharjun koulu.
Kansankoulunkadulla asui lukuisia kavereita, ja Milkin kenttä tuli talvisin tutuksi, kun jääkiekkoharrastus tuli mukaan elämään.

Asemakaavakartta vuodelta 1925.

Asemakaavakartta vuodelta 1925.

Topografinen kartta vuodelta 1931.

Topografinen kartta vuodelta 1931.

Osoitekartta vuodelta 1952.

Osoitekartta vuodelta 1952.

Santamäki > on osa Ilomäestä, joka oli aikoinaan lähes yhtä korkea kuin Radiomäki (ent. Selänmäki). Sittemmin mäki on madaltunut kun siitä on ajettu hiekkaa. Mäellä pidettiin juhannusjuhlia, kuten läheisellä Kullankukkulalla. Alueella kulkee nykyisin Helsingintie ja entisen Starckjohannin toimisto- ja varastoalue.

Kouluni kävin siis Länsiharjun ala-asteella, joka oli vuonna 1932 rakennettu Länsiharjun (kansa)koulu (Läntinen kansakoulu). Koulua laajennettiin etelään 1980-lopulla, ja muutenkin koulu remontoitiin perusteellisesti, myös pihan osalta. Muista vielä ensimmäiseltä luokalta pihan portaat jota tuli kuljettu pääoville. Sittemmin ne hävisivät laajennuksen myötä. Koulun tontin itäpuolella oli vielä 1990-luvun vaihteessa asuinrakennus ja siihen kuuluva piharakennus. Ne sittemmin väistyvät erillisen koulun lisärakennuksen tieltä.

Koulun pihalla oli 80-luvulla oli ruohittunut hiekkakenttä, jossa välituntisin oli hyvä pelata jalkapalloa. Myöhemmin kenttä kunnostettiin oikeaksi pelikentäksi. Jo silloin tiesimme, että aiemmin sillä paikalla oli ollut lampi tai suo. Entisen lammen paikka oli hyvin nähtävissä: rinteet nousivat tasaiselta aukealta. Lisäksi muistan kuulleeni tarinoita, että suosta oli joskus aikoinaan löydetty naisen ruumis. En tiedä kuinka paikkaansapitävä tarina oli.

Vuodelta 1931 olevassa topografisessa kartassa lammen kohta on merkitty vesiperäiseksi, vuoden 1938 topografisessa kartassa se on suo/räme. Vuoden 1938 opaskartassa se on merkitty lammeksi, ja vuoden 1952 osoitekartassa epämääräinen suo. Ilmeisesti lampi umpeenkasvoi ja lopulta täytettiin (kts. alla). Kirjallisissa lähteissä täyttövuodeksi on ilmoitettu 1928, mutta sitä myöhemmissä kartoissa kohta on merkitty lammeksi tai suoksi. Onko lampi sitten ollut ennen vuotta 1928 laajempi, kuin tuo kartoissa näkyvä, ja siitä on jäänyt osa, joka sittemmin umpeenkasvoi? Vuoden 1963 peruskartassa vesi- tai suoalueesta ei ole viitteitä.

Nyt tällä lammen paikalla on koulun kakkosrakennus. Siellä vierailimme Lahden rautatieharrastajien edustajina vuonna 2009 kertomassa harrastuksestamme. Päivän aikana esitystä kävi kuuntelemassa kaikki koulun oppilaat.
Samassa yhteydessä pääsin pitkästä aikaa käymään kierroksella vanhassa koulurakennuksessa. Kovin oli tuttua, eikä koulu tuntunut juurikaan muuttuneen 17 vuodessa.

Kullankukkulanlampi / Illiäisenpassi / Illiäinen > on entinen suurehko ja syvä lampi, jossa oli iilimatoja. Lampi täytettiin v. 1928 ja paikalle rakennettiin myöhemmin Länsiharjun koulu. Vuoden 1791 kartassa Iilijäis.

Läntinen Kansakoulu (Päijät-Häme-wiki) > Lahden kylän ensimmäisen kansakoulun perusti kartanonisäntä, kapteeni August Fellman. Se rakennettiin vuonna 1873 talollisten päivätöinä Fellmanin lahjoittamalle tontille. Nykyisen Länsiharjun koulun valmistuttua 1932 koulun toiminta siirrettiin Länsiharjulle.

Koulun tontin ja entisen lammen ympärillä oli vielä 80-luvun lopulla puutaloja. Niissä majaili laitapuolenkulkijoita, mutta aivan loppuaikana ne olivat ilmeisesti tyhjillään. Pikkupoikina hylätyt talot kiinnostivat, ja liiallisen uteliaisuuden takia taisi tulla huutiakin.
Taloja oli myös entisen Kullankukkulantien ja Neljänkaivonkadun risteyksessä. Nämä talot purettiin 90-luvulla kun Starckjohann laajensi toimintaansa etelään. Erään talon aidan perustukset ovat vielä nähtävillä nykyäänkin Kullankukkulanpolun varrella.

Kullankukkulanpolku > Kullankukkulan länsipuolella. Aiemmin nimellä Kullankukkulantie. Vuoden 1952 opaskartassa tie alkaa Keijutieltä ja kulkee Jalkamiehenkadun ja Neljänkaivonkadun risteykseen. Nykyisin tie on Kullankukkulanpolku ja se kulkee Keijutieltä Rahikankadun ja Neljänkaivonkadun risteykseen.

Jalkamiehenkatu > Nimi kuvaa ilmeisesti tien käyttöä. Tie suunniteltiin vuoden 1951 asemakaavassa kulkemaan Launeenpeltojen halki Anttilanmäkeen asti. Sittemmin se sijoitettiin Kullankukkulan itäpuolelle.
Myöhemmin osa katua on nykyisin Tanhupolku sekä länsipuolella katu on nykyään Tornatorinkatu ja Länsiharjunkuja, joista viimeinen kulkee hieman alempana kuin Jalkamiehenkadun alkuperäinen linjaus.

Itäpuoli

Kullankukkulan rinteessä Launeen peltojen puolella oli vanhoja puutaloja. Kerrottiinpa että eräässä talossa kummitteli. En tiedä oliko se yleinen uskomus vai jonkun kaverin päähänpisto. Sorsalammen ympäristö oli turvallinen ympäristö tarkkailla kummitustaloja, vaikka talvisin jäällä pyöräilyssä oli omat riskinsä. Erään kerran jäällä ollut kaatui pyörällä ja pyörä liukui avantoon. Sieltä se sitten nostettiin oksien avulla.
Tekolammen kohdalla oli ollut aikoinaan Vähän-Saksalan tila sekä pieni lammikko. Näistä ei vielä tuolloin ollut tietoakaan, tekolampi ja sen vieressä ollut leikkipuisto kiinnostivat.

Kullankukkulankatu > Sijaitsee Kullankukkulan itäpuolella.

Kullankukkulankadulle oli rakennettu korkea kerrostalo puutaloalueen keskelle ilmeisesti 1970-luvulla. Tässä talossa asui 80-luvulla isovanhempani jonkin aikaa, joten lähitienoot tulivat tutuksi. Vielä 90-luvulla Tanhutiellä erään puutalon pihassa oli mm. hanhia. Tanhupolku (ent. Jalkamiehentie) sai vuosituhannen vaihteen jälkeen uusi rakennuksia, mutta alueella on säilynyt useita puurakennuksia.

Neljänkaivonkadulla oli 1980-90-luvuilla kaivoja ja maakellareita pikkupojille ihmetteleväksi. Osa pumppukaivoista jopa toimi, ja tulihan niitä ”ränkättyä” kyllästymiseen (ja kastumiseen) asti.
Puutalot olivat jo tuolloin väistymässä: Rahikankadun länsipuolelle oli rakennettu siis kerrostalo ja itäpuolella linja-autohallit, jotka tosin purettiin kun Asemantaustaan rakennettiin uusia pienkerrostaloja.

Neljänkaivonkatu / Kaivokatu > Kadun varrella oli aiemmin neljä kaivoa. Kadun nimi oli myös Kaivokatu, Tehtaankatu, Radan sivu. Katu mainitaan ensimmäisen kerran isojaon järjestelykartassa v. 1898. Sittemmin tie Hennalan varuskuntaan kulki tätä kautta. Kadun nimikin oli Hennalan kylätie. Vuonna 1926 se ”määrättiin paikallistieksi” (ESS 25.7.1973). Vuonna 1937 kadun osan nimi, osa oli Jalkamiehentietä. Koko kadun nimeksi.

Rahikankatu > Torpannimi Rahikka. Torpassa asui Rahikan Iita. Rakennus purettiin 1930-luvulla. Aluetta on sanottu Rahikan kulmakunnaksi. Osa kadusta on nykyisin Kaarikatu.

Tanhutie > Kukkulalla on ennen tanhuttu ja pidetty juhlia.

Muorinkuja > Nimetty erään rautatieläisen vaimon mukaan. 

Marola / Iso-Marola / Yli-Marola > Osa Marolan kantataloa. Ennen Lahdenkylän paloa Yli- ja Ali-Marola sijaitsivat torin paikkeilla. Lahden kylän kantatalo jakaantui Ali- ja Yli-Marolaksi, joista ensimmäinen siirtyi palon jälkeen Kujalaan ja jälkimmäinen Asemantaustaan, sitä on sanuttu pelkästään Marolaksi.

Vähä-Saksala > Entinen talo, joka lohkaistiin v. 1852 Saksalan kantatalosta. Sorsapassi sijaitsi talon päärakennuksen vieressä. Aikaisemmin talosta kulki nykyisen Launeen kirkon kohdalle ns. Vähän-Saksalan kuja. Talon ympäristöä sanottiin ennen Saksalankulmaksi, sittemmin Kirkonkulmaksi.

Sorsapassi / Kolmenkoivunlampi / Rahikanpassi / Sorsalampi > Vähä-Saksalan tilan alueella ollut lammikko tai suopanne. Yksi nimi on tullut kolmesta suuresta koivusta. Lammessa oli tapana liottaa Yli-Marolan pellavia. Lähellä oli Rahikantorppa, ja sorsat viihtyivät lammikossa, kuten nykyisessä tekolammessakin.

Nykyhetki

Alue on muuttunut sitten 1980-luvun. Kaarikadun varteen on tulossa uusi asuinalue kaupungin puutarhan siirryttyä alueelta. Tapparankadun varrella vanhalla pellolla ollut vanha latokin purettiin muutama vuosi sitten ja tilalle on tullut uusia pienkerrostaloja. Vuonna 1953 valmistunut Launeen kirkko on sai 1990-luvun puolivälissä viereensä punatiilisen Esikoislestadiolaisten rukoushuoneen.

Kaupunki möi muutama vuosi sitten nykyisen Yläportinkadun kolme vanhaa asuintaloa piharakennuksineen. Neljäs oli jo aiemmin palanut. Tämän vuoden aikana viimeinenkin kolmesta talosta on purettu, ja tilalle nousee uudisrakennus. Kadulla on myös muita tontteja, joille parhaillaan nousee ainakin yksi uusi talo.

Alueen alkuperäinen puutalo kesällä 2013 Kullankukkulan rinteessä (nyk. Yläportinkatu), joka sittemmin korvattiin uudisrakennuksella. (Kuva Sauli Hirvonen)

Alueen alkuperäinen puutalo kesällä 2013 Kullankukkulan rinteessä (nyk. Yläportinkatu), joka sittemmin korvattiin uudisrakennuksella. (Kuva Sauli Hirvonen)

Alueen alkuperäinen puutalo kesällä 2013 Kullankukkulan rinteessä (nyk. Yläportinkatu). Talo purettiin kokonaan kesällä 2015, vaikka sen korjaaminen oli jo aloitettu. (Kuva Sauli Hirvonen)

Alueen alkuperäinen puutalo kesällä 2013 Kullankukkulan rinteessä (nyk. Yläportinkatu). Talo purettiin kokonaan kesällä 2015, vaikka sen korjaaminen oli jo aloitettu. (Kuva Sauli Hirvonen)

Tanhupolun (ent. Jalkamiehenkadun) ja Tanhutien varrella on säilynyt useita puutaloja.

Kullankukkulanpolun (ent. Kullankukkulantien) varrella ei ole muuta jäljellä kuin erään rakennuksen aidan perustukset nähtävillä. Starckjohannin ja koulun laajennuksen myötä kaikki ympäristöstä olevat talon hävinnyt.

Kaarinkadun ja Rahikankadun risteyksessä on vielä pystyssä vihreä, suuri puutalo.

Muorinkujalla on vielä alkuperäisiä rakennuksia jäljellä. Muut alueen rakennuksista on uudisrakennuksia.

Vähän-Saksalan tila on hävinnyt, mutta Marolan tila on onneksi säilynyt näihin päiviin asti. Kesäisin siellä toimii kotieläinpuisto.

Launeen perhepuiston ympärille on rakentunut Lahden keskuspuisto, monenlaiseen leikkiin ja harrastamiseen. Tai sitten voi hiljentyä sorsalammen äärellä ja tutkiskella alueen useita erilaisia kasvi- ja puulajikkeita.

Radan varrella Starkin (ent. Starckjohann) teollisuusrakennukset ja -hallit ovat väistymässä uuden asuinalueen tieltä. Hanke on jo kaavaluonnosvaiheessa ja havaintokuvien perusteella alueelta säilyy ainoastaan BE Groupin betoninen pääkonttorirakennus. Muuten alueelle on tulossa pääasiassa asuntoja, Helsingintien varteen liikerakentamista.

Katsaus torille

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Uusi tori avattiin huhtikuussa. Torin alla on nyt 600 autopaikkaa. Pysäköintiä varten tarvittiin neljä porraskäytävää, joissa toimii samalla ilmanvaihtokoneet. Käytävät sijoitettiin jota kuinkin torin nurkkiin, Vapaudenkadun puolelle niiden yhteyteen rakennettiin myös huolto- ja liiketiloja.

Jo ennen rakentamista porraskäytävien ulkonäöstä käytiin pienimuotoista keskustelua. Tarkoituksena niistä oli tehdä huomaamattomat, niin että ”ne eivät herättäisi liikaa huomiota” kulttuurihistoriallisella seremoniakselilla. Keskustelu lähinnä kiihtyi niiden ollessa jo lähes valmiit.
Oulussa on lähdetty liikkeelle toisenlaisesta näkökulmasta.

Tori sai takaisin pääpiirteissään myös vanhan kiveyksenkin. Joku ehdotti että palaneen kylän talot merkittäisiin torille nupukiviin jollain tavalla. Kirjoitin (Lahen Lehti 26.12.2013) jo toista vuotta sitten Ylisen Viipurintien muistomerkistä, joka olisi saatu rakennettua samalla vaivalla muun torikiveyksen kanssa.

Kiveyksellä olisi ollut tietysti symbolista merkitystä, mutta näin osa kylän pitkää historiaa olisi ”kaivettu” konkreettisesti esille ja samalla tuonut historiattomaan kaupunkiin häivähdyksen vuosisataista kulkureittiä, jonka varrelle muodostui kylä ja myöhemmin kaupunki.

Nyt kiveyksessä tyydyttiin koko alalta toki käytännölliseen, muttta persoonattomaan symmetriaan (Lahti uudistuu), joka peittää allensa ”vanhinta Lahtea”. Tästä enemmän seuraavassa kappaleessa.

Parhaillaan työn alla olevasta Alatorista olen kirjoittanut useasti, viimeisin täällä (Lahen Lehti 29.11.2014).

Alatori ja Vesijärvi. (Kuva Sauli Hirvonen)

Alatori ja Vesijärvi. (Kuva Sauli Hirvonen)

Jotain omaleimaista, jotain lainattua

Rikas kaupunkikuva koostunee korkeatasoisesta arkkitehtuurista, kulttuurihistoriallisista kerrostumista. Kaupunkikuvan ei tarvitse olla näin mahtipontista, vaan se koostuu myös omaleimaisista pienistä oivalluksista ja yksityiskohdista, jotka ammentavat paikan historiasta, toiminnasta ja yksilöistä. Suuret mittakaavat, pinnat, ja pitkät välimatkat kaupunkirakenteessa sekä yhdyskunnan toimintojen hajauttaminen etäännyttävät ihmisen tilasta, jolloin tila on vain tilaa vailla tarkoituksenmukaisuutta.

On tietysti houkuttelevaa muuntaa tai jopa kopioida omaan toiminta- ja kulttuuriympäristöön jotain ympäri maailmaa hyväksi havaittua konseptia. Kulttuuri syntyy myös vuorovaikutuksesta, mutta jos sorrutaan yhdenmukaisuuden ”helposti myyvään” muottiin tai tietyllä ajanjaksolla vaikuttavien muodikkaiden ideologioiden pauloihin, on se pahimmillaan paikalliskulttuuria köyhdyttävää.

Miten tämä liittyy Lahden toriin? Toriparkki-konsepti ei ole lahtelainen, se on väline joka mahdollistaa Lahden keskustaan rakenteellisia muutoksia. Torin kulttuurihistoriallinen arvo muodostuu sen toiminnasta ja ympäristöstä, onhan se seremoniakselin keskiössä, kaupungin keskellä. Kaupunki, joka oli kasvanut maakunnan keskukseksi. Kaikki sai alkunsa pienestä kylästä, joka oli syntynyt valtakunnan nurkat yhdistäneen maantien varrelle.

Valokuvia 1990-luvulta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Siivouksen yhteydessä löysin nipun paperivalokuvia, jotka luulin jo kadonneeksi. Nipussa
oli puolen sataa kuvaa 1990-luvun lopulta. Suurin osa kuvista olivat Ankkurin rakentamiseen liittyviä, mutta kuvia olen napsinut ympäri kaupunkia. Salpausselältä otettuja oli myös huomattavan paljon. Muistan jotakuinkin kuvausretket, ja kaikki kuvat on otettu jokseenkin aika lyhyellä aikavälillä.

Alla muutamia poimintoja. [lisäys 20.7.2015] Vihdoin sain julkaistua osan kuvista, noin kolmekymmentä, Lahden Albumit auki -sivulla. Toivottavasti niistä on iloa kenties muillekin.
Julkaisematta jäi toistaiseksi Ankkurin alueen kuvat. Ne lisään myöhemmin.

Lahden jäähallin eli katetun tekojääradan ensimmäinen iso remontti käynnissä. (Kuva Sauli Hirvonen)

Lahden jäähallin eli katetun tekojääradan ensimmäinen iso remontti käynnissä. (Kuva Sauli Hirvonen)

Puutalot vielä jäljellä Kymintien alkupäässä. Nykyään paikalla asuinkerrostaloja. (Kuva Sauli Hirvonen)

Puutalot vielä jäljellä Kymintien alkupäässä. Nykyään paikalla asuinkerrostaloja. (Kuva Sauli Hirvonen)

Pikku-Vesijärven ruoppaus. Taustalla näkyy toimissa oleva urheilutalo. (Kuva Sauli Hirvonen)

Pikku-Vesijärven ruoppaus. Taustalla näkyy toiminnassa oleva urheilutalo. (Kuva Sauli Hirvonen)

Aleksanterikatu 2/2

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden keskustan yleissuunnittelun 2. vaihe on saatu päätökseen. Työn ensimmäisessä vaiheessa esitetyt keskustan liikenteelliset ja toiminnalliset periaatteet on hyväksytty kaupunginhallituksen päätöksellä, johon myöhemmin tarkennetut katuratkaisut.

Keskustan yleissuunnitelmaan voi tutustua Lahtiuudistuu.fi-sivulla. Suunnitelma on seitsenkohtainen, jossa käydään läpi mm. lähtökohdat ja tavoitteet, yleisesti keskustan liikenneverkko, katusuunnitelmat (ratkaisut), kaupunkikuvalliset asiat, vaikutukset ja riskit sekä kustannukset ja hankkeen aikataulu.

Yleissuunnitelman tiivistelmässä todetaan, että ”Lahden kaupunginhallitus on 18.2.2013 linjannut keskustan liikennesuunnitelman periaatteita, joissa mm. keskustan läpiajoliikennettä vähennetään, Aleksanterinkatu on kävely- ja joukkoliikennepainotteinen, keskustan joukkoliikennereitit kulkevat Kauppatorin kautta. Tässä keskustan kokonaissuunnitelmassa on tavoitteena luoda edellytykset elinvoimaiselle kävely- ja joukkoliikennepainotteiselle kaupunkikeskustalle. Esitetty kokonaisratkaisu palvelee vaiheittaista katutilojen kehittämistä ja muita keskustan kehittämiseen liittyvien hankkeiden tavoiteasettelua.”

Kokonaisuutena tavoitteena on kehittää vetovoimainen ja houkuttelevaksi kehittyvä keskusta-alue sekä ympäristökaupungin viihtyisä ja terveellinen ympäristö.

Ydinkeskustan katuratkaisujen kustannukset ovat yhteensä 9,3 M€, ja yleissuunnitelman mukaan katujen uudet liikennejärjestelyt on tarkoitus valmistua vuoden 2020 tienoilla.

Aleksanterinkatu

Kirjoitin jo aiemmin Aleksanterinkadun vaiheista täällä (Lahenlehti.net 18.11.2014).

Marraskuussa 2014 Lahden valtuusto päätti  Aleksanterinkadun yksisuuntaisemisesta äänin 30-29. Päätöksen mukaan Aleksanterinkatua kehitetään kävely- ja joukkoliikennepainotteisena katuna Rauhankadun ja Vesijärvenkadun välillä.

Aleksanterinkadun katusuunnitelman muutosehdotus välillä Lahdenkatu – Vesijärvenkatu ja Vesijärvenkadun liittymä on nähtävillä 3.6.2015 asti, mm. verkossa.

Nyt julkaistussa yleissuunitelmassa todetaan:
”Nykyisin keskustan tärkeimpänä pääkatuna toimiva Aleksanterinkatu muuttuu yksisuuntaiseksi ja pääsoin yksikaistaiseksi kävely- ja joukkoliikennepainotteiseksi hitaan liikenteen kaduksi. Aleksille sijoittuu myös pyöräilyn laatukäytävään kuuluva kaksisuuntainen pyöräväylä. Väylän varrelle tehdään merkittävä määrä pyöräpysäköintiä. Aleksin muutos näkyy ennen kaikkea kävelyalueiden kasvamisena. Tällöin korostuu kävelyakseli Kauppatorin ja Trio-kauppakeskuksen välillä.”

Erityisen haastava on Vesijärvenkadun ja Aleksanterinkadun risteys. Tosin Vesijärvenkatu väliltä Aleksanterikatu-Kirkkokatu tullee muuttumaan joukkoliikennekaduksi ja keskustan läpiajoliikenne on tarkoitus ohjata keskustaa kiertävälle kehälle. Tämä antaa mm. mahdollisuuden kaventaa Vesijärvenkadun ajorataa Keskuskorttelin ja Trion väliltä, jolloin tilaa jää enemmän kevyelle liikenteelle.

Jalankulun ja pyöräilyn kannalta uudistus on tervetullut, silti haluaisin nostaa esille muutaman huomion.
Kirjoitin risteyksestä jo aiemmin artikkelissä Pyörällä päästään (kohta 3).

Veskun ja Aleksin risteys

Kevyelle liikenteelle Kauppakadun ja Vesijärvenkadun välillä Aleksin pohjoispuoli on Trion vuoksi tärkeä. Jalankulkijat ja pyöräilijät pääasiassa (oma huomio) kulkevat Veskun ja Aleksin yli, Trion puolelta Sokoksen puolelle. Juuri tämä risteävä liikenne on risteyksessä on haaste.  Vaikka tulevaisuudessa yhä useampi luultavasti tullee käyttämään Aleksin pohjoispuolta, eteläpuoli on edelleen tärkeä, etenkin siksi, että pyörätie sijaitsee sillä puolen.

Ohessa on risteyksestä koskeva yleissuunnitelman osa risteyksestä.

Aleksi etelästä. Lähde: Yleissuunnitelma: 2. keskustan liikenneverkko -pdf

Aleksi etelästä. Lähde: Yleissuunnitelma: 2. keskustan liikenneverkko -pdf

Sen rinnalle olen tehnyt omani havainnekuvan, miten risteyksen voisi toteuttaa. Siinä olen merkinnyt pyörätiet sinisellä ja jalankulun vihreällä.Aleksi

Kuten oikeassa yleissuunitelmassa näkyy, Aleksin pohjoinen pyörätie loppuu kuin seinää Veskulle. Se tekee 90 asteen koukkauksen risteyksen yli. Tätä pohjoista reittiä voisi jatkaa heti Veskun yli, josta se jatkuisi Aleksin yli Sokoksen puolelle. Pyöräilijälle tämä on selkeää ja lisää joustavuutta. Lisäksi pyörätien ylitys voisi tapahtua lähempänä ajorataa, koska pyörätie ei välttämättä tarvitse keskikoroketta ja kääntyvän autoilijan on joka tapauksessa väistettävä pyöräilijää. Sama koskee myös risteyksen eteläistä ylitystä. Lisäksi pyöräliikenteelle voisi myös tehdä risteykseen oma liikennevalo-ohjauksen.

Toinen perustelu on siirtää pyörätie kulkemaan pohjoista reittiä, on se, että alkuvaiheessa keskustan kiertävä kehä kulkee Vesijärvenkadulta Aleksanterinkatua itään Saimaankadulle. Liikenne siis kulkee Veskulta itään Aleksille, jonka yli keskustan pääpyörätieverkko ylittää keskustan kehän. Tämä voi aiheuttaa jonoutumista, ellei kääntyville autoille ole nuolivaloa oikealle.

Lisäksi pohjoista reittiä kulkeva pyörätien kadun ylitys on lyhyempi kuin eteläinen, jossa on enemmän kaistoja. Myös liikennemäärät tuntuisivat suunnitelmien pohjalta vähäisimmiltä pohjois- kuin etäläpuolella juuri keskustan kehäliikenteen takia.

Pyörätien siirtäminen pohjoispuolelle sisältää kuitenkin haasteita. Idästä tullessa Aleksin bussiliikenne käyttää pohjoista kaistaa länteen päin mentäessä, ja sama kaista on pohjoiseen kääntyville. Jos pyörätie vedetään aivan kadun reunaan, pohjoiseen kääntyvillä ei ole odotustilaa, jolloin suoraan Aleksia jatkavat joutuvat odottamaan kääntyviä pyörätien ja suojatien takia.
On epäselvää kuinka paljon (joukko)liikennettä kulkee idästä pohjoiseen risteyksen kautta.

Liikenne- ja kaupunkisuunnittelu on kokonaisuuksien hahmottamasti, ja pienilläkin, näennäisesti mitättömillä yksityiskohdilla voi olla vaikutuksia aivan toisaalla.
Mutta koska Aleksanteri on kaupallinen pääkatu ja strategiassa jalankulkuyhteyttä korostetaan, on hyvä huomioida risteyksen käyttö nimenomaan kevyen liikenteen näkökulmasta.

Salpausselän sillat osa 2

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kirjoitin elokuussa 2009 artikkelin Salpausselän sillat, jonka tarkoituksena oli esitellä niitä mahdollisuuksia, joita maastollinen vaihtelevaisuus Lahdelle luo, kulminoituen Salpausselkään. Tässä artikkelissä jatkojalostetaan tuota silta-ajatusta radanvarren suunnittelussa. Sen kaava-alue on nähtävillä kaupungin sivuilla.

Kaupunki järjesti vuonna 2012 radanvarren suunnittelukilpailun, josta kirjoitin jo saman vuoden elokuussa ja joulukuussa. Kiinnitin huomion pääasiassa Salpausselän ja radan väliseen alueeseen, johon jää Mannerheiminkadun eteläpuolelle kapeahko kaistale, siitäkin huolimatta, jos ratapihan toiminnnot siirtyvät alueelta: ”Selän ja radan välissä Mannerheiminkatu kulkisi ikäänkuin kuilussa. Yksi ehdotus olisi kattaa tie tältä kapeimmalta osuudelta ja ulottaa radiomäen vihervyöhyke radalle asti, niin kuin se oli ennen tien rakentamista. Näin saataisiin yhteinäinen puisto jatkumaan radiomäeltä radalle, josta voitaisiin rakentaa radan ali/yli kevyen liikenteen väylä Launeen puistoon.”

Käyn läpi suunnittelukilpailun palkitut työt juuri tuon tavararatapihakaistaleen osalta, joka ulottuu Starkin sillalta ja rautatieaseman länsireunaan. Tarkastelen suunnitelmia myös kahden alueella olevan rakennuksen kannalta, tavaramakasiinin ja sillan kupeessa sijaitsevan punatiilisen rakennuksen, jossa sijaitsee mm. VR:n tiloja. Näihin palaan tuonnempana.
Lisäksi olen huomioinut yhteyden radan yli/ali etelään. Lopuksi esitän oman ehdotuksen.

Makasiinarakennus. Kuva Sauli Hirvonen.

Makasiinarakennus ja Salpausselkä. Kuva Sauli Hirvonen.

Four Quarter Strip (pdf)
Suunnitelmisssa kaistale on rakennettu, mutta Mannerheiminkadun varsi on jätetty vihreäksi, ajatuksena ilmeisesti liittää se osaksi Radiomäkeä. Kaistale on yhdistetty radan eteläpuoleen kolmella tunnelilla.
Molemmat vanhat rakennukset on säilytetty.

Ketju (pdf)
Tässä suunnitelmassa kaistale hengittää vapaammin, väljää rakentamista ja paljon viheralueita. Radan ali on rakennettu kaksi uutta tunnelia.
Makasiini on säilytetty, muttei punatiilirakennusta.

Krokotiili (pdf)
Vihreämpää toteutusta edustaa Krokotiili, jossa on runsaasti viherterassitaloja. Kortteleiden välistä säilyy näköyhteys etelästä Salpausselkään. Mannerheiminkatu jää käytävään.
Kaksi uutta yhteyttä etelään: tunneli ja siltayhteys.
Vanhaa ei ole säilytetty.

Plug in city (pdf)
Laajoja viheralueita, rakennukset ”rönsyilevät” alueella. Ainoastaan Mannerheimintien varrelle on rakennettu nauhamaisia rakennuksia, jotka muodostavat suunnitelmista selkeimmin käytävän Salpausselän ja rakennusten väliin.
Alueen molemmat vanhemmat rakennukset on säilytetty.

Preludi (pdf)
Kaistaleelle on suunniteltu runsaasti persoonatonta rakennusmassaa, silti paljon viherkäytäviä. Mitään vanhaa ei ole säilytetty.
Entisen makasiinin kohdalta ylikulku radan yli etelään.

Siemen (pdf)
Myös tässä suunnitelmassa rakennusten väliin on jätetty tilaa. Radan ali on rakennettu suora yhteys Launeen keskuspuistoon.
Molemmat vanhat rakennukset on säilytetty ja makasiinin seutu on väljää ja vihreää.

Omat huomiot
Em. suunnitelmat ns. kaistaleen osalta ovat aika samantyyppisiä. Vaikka vihreää puistoaluetta on alueelle pyritty muodostamaan rakennusten ja väylien väliin, luo korkea ja runsas rakentaminen Salpausselän juurelle selkeän vastinperin vehreälle reunamuodostelmalle. Tämä ei välttämättä ole hyvä, sillä Radiomäen dominoiva olemus kaupungin keskellä tärkeä on osa lahtelaista maisemallista kaupunkiympäristöä ja osana identiteettiä.

Lahden maamerkki Salpausselkä. Kuva Sauli Hirvonen

Lahden maamerkki Salpausselkä. Kuva Sauli Hirvonen

Jos ja kun tavararatapihan toiminnot siirretään tulevaisuudessa muualle, kaipaa nykytilanne toki muutosta. Matkakeskuksen länsiosasta on jo laadittu kaavaluonnos ja Starkin alueesta prosessi on käynnistymässä.

Radan varren suunnitelussa olisi myös toivottavaa että alueella olevia rakennuksia pystyttäisiin säilyttämään. Tämän toiveen voi laajentaa koskettamaan kaikkia niitä alueita, joissa on jo olemassa olevaa rakennuskantaa ja johon suunnitellaan uutta runsasta rakentamista.

Lähtökohtana on, että radan varren pohjoisella puolella oleva makasiini, sen toimistorakennus säilytetään, kuin myös punatiilinen rakennus sillan kupeessa. Vanhat rakennukset tuovat alueelle omaleimaisuutta ja rikastuttavat arkkitehtoorista ilmettä uusien samantyyppisten rakennusmassojen välissä, edellyttäen että vanhoille rakennuksille löytyy mielekästä käyttöä kustannustehokkaasti.

Vanhat, yksittäisetkin rakennukset rikkovat uusien ulkoisesti samantyyppisten rakennuskortteleiden harmoniaa ja ajallisen kerrostuman yksipuolisuutta, luoden mielenkiintoisen jännitteen aiemman historian ja nykyisten toimintojen välille.

Useissa suunnitelmissa Mannerheiminkatu muodostaa käytävän Salpausselän ja rakennusten väliin. Eteläisen kehätien valmistuessa Mannerheiminkadulta siirtyy keskustaa rasittava (raskas) läpiajoliikenne ja katu palvelee jatkossa enemmän paikallista liikennettä.

Olisikin luonnollista, että kaistan kapeimmalta kohdalta – jota kuinkin keskeltä Radiomäkeä Mannerheiminkadun päälle rakennettaisin viherkäytävä (katu tunneliin), jolloin mäki jatkuisi vihreänä käytävän radan varteen asti. Rakentamista voisi silti osoittaa radan pohjoiselle puolelle, mutta niin, ettei se kilpailisi Salpausselän kanssa.

Viherkäytävän jatkeena olisi kevyen liikenteen silta, joka jatkuisi radan yli. Näin muodostuisi uusi väylä Radiomäen ja Launeen välille. Alikulku on huonompi vaihtoehto, etenkin kun tunnelit koetaan usein turvattomaksi ja epäviihtyisiksi. Lisäksi tunnelin pituutta pidentäisi leveä ratapiha, jolloin tunneli olisi leveämpi kuin aseman laitureiden kohdalla. Lopullinen tunnelin pituus tietysti riippuu siitä, kuinka monta raideparia ratapihalle lopulta jää.
Radan ylityksessä mallia voidaan ottaa Turusta, jossa aseman vierestä kulkee silta koko ratapihan yli. Tällainen silta voisi toimia myös kaupunkiin tuleville ja lähteville junille porttina. Silta tietysti rakennettaisin puusta ja valaistaisiin pimeään aikaan.