Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry sai muutama vuosi sitten kaitafilmilahjoituksen, joka sisälsi Kalevi Oksasen Lahdessa kuvattua värikaitafilmiä 1960-luvulta, ja jonkin verran myös 70-luvulta. Todennäköisesti tätä materiaalia ei ole esitetty aiemmin ainakaan julkisesti. Lahden Videokuvaajat ry:n Aatos Suomilammin suuren digitointioperaation jälkeen otin asiakseni tehdä esitettäviä koosteita materiaalista, jota olikin runsaasti ja epämääräisessä järjestyksessä. Materiaalissa korostuivat erityisesti Salpausselän kisat sekä kaupunkimaisemat.
Ensimmäinen näytös sisälsikin koosteen Salpausselän kisoista, jotka oli kuvattu pääasiassa 1960-luvulta. Näytös järjestettiin maaliskuussa 2024 Salpausselän kisojen aikaan, kuinkas muutenkaan.
Seuraavan näytöksen koostin syksyllä 2024 järjestettävälle Lahti-viikolle. Näytös sisälsi hienoa (ajan)kuvaa Lahden keskustasta ja sen tuntumasta. Tämäkin filmimateriaali ajoittuu 1960-luvun ensivuosille.
Aineistosta on tulossa huhtikuussa näytös ja esityspäivät on 4.4. ja 5.4., jälkimmäinen näytös on osana lyhytelokuvafestivaali Kinoksen ohjelmistoa. Näytöksen sisältämä kuvamateriaali sijoittuu pääasiassa 1960-luvun Möysän ympäristöön. Näytös tulee huipentumaan tänä vuonna 60 vuotta täyttävän Möysän ostoskeskuksen vihkiäisiin vuodelta 1965. Ostoskeskus tullaan purkamaan lähivuosina.
Lisäksi syksyn Lahti-viikolle (vko 44) on tulossa koostenäytös keskustan (osa 1) ja Möysän (osa 2) materiaalista.
Oksasen kuvaamaa materiaalia on jatkossa mahdollisuus käyttää esimerkiksi dokumenteissa tai muissa historiallisissa julkaisuissa. Materiaali taipuisi omaksikin dokumentikseen, mutta sen työstäminen tällaisiksi vaatisi laajempia resursseja. Joka tapauksessa yleisö on päässyt tutustumaan tähän kaupunkikuvaan ja silloista arkielämää kuvaavaan kallisarvoiseen materiaaliin.
Alla muutamia kuvakaappauksia tuosta materiaalista, jotka on ajoitettu vuosille 1962-64. Kuvat Kalevi Oksasen kaitafilmeistä.
Tuttu näky? Poliisit partioivat Alatorilla.Vilinää ja vilskettä Vesijärvenkadun ja Aleksanterinkadun risteyksessä. Tähän risteykseen asennettiin vuonna 1965 kaupungin ensimmäiset liikennevalot.Ruolankatu. Kerrostalojen valmistuminen käsillä. Taloja kutsutaan Seitsemäksi veljeksi.
Kalevi Oksanen -värikaitafilmikooste osa 2: 1960-luvun Möysä esitetään elokuvateatteri Kino Iiriksessä perjantaina 4.4. ja lauantaina 5.4. klo 12.00. Näytös sisältää myös muuta materiaalia kuten vanhoja TV-mainoksia. Ohjelmisto julkaistaan myöhemmin mm. tällä sivustolla.
Osa 1 esitettiin lokakuussa 2024 Lahti-viikolla, ja se sisälsi materiaalia pääasiassa keskustan alueelta. Näistä kahdesta on tulossa yhteisnäytös lokakuussa 2025 niinikään Lahti-viikolla (vko 44). Näytöksiin vapaa pääsy.
Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 3/2024, juttua päivitetty tähän artikkeliin
Lahden seudulla on järjestetty raveja jo kauppalan aikaan, mm. vuonna 1908 perustetun Lahden Hevosystäväin Seuran toimesta. Samana vuonna perustettiin myös ravirata kaupungin länsipuolelle Kärpäseen.
Harvoin tuleekin ajatelleeksi että rata on jo yli sata kymmenen vuotias. Se olikin aktiivikäytössä vuoteen 1981, aina siihen saakka kun Jokimaan ravikeskus otettiin käyttöön. Radasta on nähtävillä edelleen kavioura. Muut rakennukset on purettu kuten vuoden 1974 Kuninkuusraveihin valmistunut pääkatsomorakennus.
Ravirata koko komeudessaan kenties 1970-luvun lopulla suurmäestä kuvattuna. Lahden kaupunkiympäristön arkisto
Radalla järjestettiin Kuninkuusraveja yhteensä kymmenen kertaa, seitsemät ensimmäiset vuosina 1924–1930. Kiertävän systeemin vuoksi Kuninkuusravit pidettiin Lahdessa vuosina 1946, 1958 ja 1974. Vuonna 1975 järjestettiin ensimmäinen Suur-Hollola-ajo -suurkilpailu. Rata-aluetta kutsuttiin Lahden Montuksi.
Kuninkuusraveista on Yle Elävässä Arkistossa on tallenne (kesto 37 min) vuodelta 1974 sekä mykkäkooste (2 min) vuodelta 1958, jossa vilahtaa myös presidentti Kekkonen.
Nykyisin alueella on mm. BMX-pyöräilyrata ja kesällä 2024 siellä järjestettiin Rooster Summer Fest -musiikkifestivaali. Alueella säilytetään myös lunta hiihtoa varten.
Eri yhteisöjen ehdotuksesta viime vuosina alueelle on suunniteltu laajempaa käyttöä ja kaupunki on laatimassa alueella asemakaavaa. Kaavarungon suunnitelmista järjestettiin asukastilaisuus viime vuoden syyskuussa. Hankkeesta on OmaLahti-sivulla tarkempia tietoja.
Vanha ravirata n. 1970-luvulla. Lahden kaupunkiympäristön arkistoVanha ravirata n. 1970-luvulla. Lahden kaupunkiympäristön arkisto
Lahden kaupungin karttapalvelussa voi vertailla raviradan muutoksia vuodesta 1946 lähtien, esimerkkinä vuoden 1960 ilmakuva. Kavioura näkyy selvästi vielä vuosia radan sulkemisen jälkeen. Vasta vuoden 2011 kuvassa näkyy, että osa radasta on alkanut pusikoitumaan, erityisesti länsipäässä. Mainittakoon vielä, että vuoden 2016 ilmakuvassa (ja siitä eteenpäin) näkyy sahanpurukasa, jonka alla säilytään lunta tulevia hiihtokausia ajatellen.
Kaupunkikummitukset tai ainakin niistä kertovat tarinat ovat olleet viime vuosina kovasti esillä. Lahdessa on monia “todistettuja” kummitustapauksia paikoissa kuten Kansanopistossa, teatterirakennuksissa ja Hennalan vanhalla kasarmialueella. Useinhan tällaisten tarinoiden pohjalla on paikallisten (merkki)henkilöihin liittyviä tapahtumia tai valitettavasti usein suuremman mittaluokan inhimillisiä tragedioita.
Lahdessa suosiosta kertoo omalta osaltaankin se, että Lahti-oppaiden Erja Wiik on järjestänyt kummituskierroksia (Lahden seudun sukututkijat ry) mm. kaupungintalolla sekä kummitusbussikierroksia (Uusi Lahti), jossa kierretään ympäri kaupunkia ”mystisten tapauksien ja levottomien sielujen äärelle” (Uusi Lahti 25.10.2024), tarkoitus on kuitenkin tutustua alueen historiaan ja kansanuskomuksiin.
Kaupunkikummitukset tai ainakin niistä kertovat tarinat ovat olleet viime vuosina kovasti esillä. Lahdessakin suosiosta kertoo omalta osaltaankin se,
Keskellä Kansanopiston rakennus (Kuva Sauli Hirvonen, 2009)
Dokumentteja tapauksista
Lahden kuuluisin ja luultavasti aikoinaan yksi Suomen kuuluisimmista kummitustapauksessa on ns. Paavolan kummitus vuodelta 1974. Nykyisellä Sammonkadulla oli aikoinaan puutalo, jossa kummitusta jahtasivat niin viranomaiset, papit kuin lehtimiehetkin. Asiasta kirjoittivat iltapäivälehdet (Ilta-Sanomat). Tämänkin tapauksen taustalla on traaginen tositapahtuma. Tapauksen pohjalta on tehty lyhytdokumentti sekä jopa jonkinlainen tutkimus vuonna 1977.
Toukokuussa 2024 julkaistiin Pauliina Motturin käsikirjoittama ja ohjaama Täällä liikkuu jo -radiodokumentti (nykykielellä podcast), jossa tutustutaan useisiin Lahden kummitustapauksiin, joita on sattunut mm. pikkuteatterissa ja kaupunginteatterissa. Dokumentin kesto on 44 minuuttia.
Kummitustarinat osana paikallishistoriaa
Tällaisia “ei-virallisia” kotiseutuhistoriikkejä kuulisi mielellään enemmänkin. Harvoin tällaisista epäselvistä tilanteista ja olosuhteista on kirjoitettua historiaa, ainoastaan suullista perinnetietoa. Tarinat ovat kuitenkin oleellinen osa seudun identiteettiä ja kansanperinnettä. Täällä liikkuu joku -dokumentti onkin hyvä esimerkki siitä, että tarinat – pitivät paikkansa tai eivät – ovat antaneet oman paikalle leimansa; onhan kummitustapauksiin liitetyillä tapahtumilla usein historiallista todellisuuspohjaa.
(Päivitetty 5.4.2025)
Hennalassa kerrotaan kummittelevan. (Kuva Sauli Hirvonen, 2010)
Aavedata Ghostfest -tapahtuman mainosvideo vuodelta 2023.
Hollolan Lahti on Lahti-Seura ry:n jäsenlehti, jonka näytenumero julkaistiin vuonna 1954. Jatkuva ilmestyminen alkoi seuraavana vuonna ja lehti ilmestyikin vuoteen 1962 asti. Vuotta 1959 lukuunottamatta lehti ilmestyi 4-6 kertaa vuodessa 32-sivuisena Lahti-Seuran toimittamana ja kaksi viimeistä vuotta sen kustantamanakin.
Säännöllisesti lehti alkoi ilmestymään 70 vuotta sitten vuonna 1955. Nykymuotoinen lehti täyttää tänä vuonna 45 vuotta, kun Unto Tupala herätti Hollolan Lahden eloon vuonna 1980 uudella julkaisuajatuksella. Tuolloin lehti nähtiin myös tärkeänä osana seuran yhteydenpitoa varten. Tuolloin uudelleen syntynyt lehti oli 1950-60-luvuilla ilmestyneen Hollolan Lahti -lehden perillinen, joten johtokunta päätti jatkaa samalla nimellä. Nimeen ei liittynyt ylikunnallisia pyrkimyksiä, vaan kertoo pikemminkin Lahden pitkästä historiasta Hollolan yhdistä kylistä, josta sittemmin muodostui koko maakunnan keskus.
Lehden voi tilata liittymällä Lahti-Seuran jäseneksi.
Lahti-Seuran jäsenlehti 3/1955
Vanhoissa Hollolan Lahti -lehdissä on valtavasti tärkeää perinnetietoa ja ajankuvaa, mm. haastatteluiden muodossa. Lehdet myös valottavat Lahti-Seuran toimintaa kulloisenakin aikana sekä kertovat seuran ajankohtaisista asioista. Vuonna 1954 julkaistiin Hollolan Lahti -lehden näytenumero, joka on digitoitu ja se on luettavissa seuran sivuilta.
Tässä esitellään vuoden 1955 numero 3, jonka kansi on alla.
Vuonna 1955 Lahden kaupunki täytti 50 vuotta. Kyseisen vuoden lehtien aiheetkin liittyivät juhlallisuuksiin, ja erityisesti lehden toimituskunta ja seuran hallitus suorastaan patisti lahtelaisia tekemään ja osallistumaan juhliin.
Esimerkkiartikkelissa Lahti-Seuran puheenjohtajana tuolloin toiminut Ensio Partanen pohdiskelee historian vaikutuksia nimistöön, ja tekee omia ehdotuksiaan. – Näissä nimissä säilyisi myös hyvin Lahden kylän ahkerien ja rohkeiden isäntämiesten, oikeiden suomalaisten talonpoikien, rehti maine, Partanen toteaa.
Kuinka moni lukija tunnistaa viimeisessä kappaleessa mainitut nimet ja osaa sijoittaa ne kartalle?
Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2024 , mutta sitä on tässä yhteydessä hieman muokattu
Unto Tupala on tullut monille lahtelaisille tutuksi erityisesti kirjoistaan Kun Lahti rakennettiin ja Kun Lahden rakentaminen jatkui. Tupala toimi myös Lahti-Seuran puheenjohtajana ja Hollolan Lahti -lehden päätoimittajana.
Arkkitehdin uralle
Arkkitehdin ura oli nuoren miehen tähtäimessä, mutta tarkemman suunnan ratkaisi kesätyöpaikka. Tupala kysyi kesätyötä kaupunginarkkitehti Kaarlo Könöseltä, mutta hän ei voinut työtä järjestää, vaan kehotti kääntymään asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaaren puoleen. Laisaari järjestikin työpaikan ja niin ratkesi tuleva ura. Yhdyskuntasuunnittelu ja kaavoitus kiinnostivat Tupalaa enemmän kuin kunnallinen talonsuunnittelu.
Vuonna 1948 Laisaari siirtyi Turkuun ja soitti sieltä syksyllä 1949 Tupalalle tarjoten toisen apulaisasemakaava-arkkitehdin juuri perusteilla olevaa virkaa. Lopulta Tupala vietti Turussa viisi vuotta. Viimeisimpinä aikoina hän joutui mukaan seutukaavasuunnitteluun ja mm. laatimaan siihen liittyviä tilastoja. Mieli veti mielenkiintoisempiin ja haastavampiin töihin.
Joensuun kaupunginarkkitehdin virka tuli avoimeksi vuonna 1954. Tupala tuli valituksi, ja hän hoiti tuota virkaa 9 vuoden ajan vastaten niin rakennusten kuin kaavojenkin suunnittelusta. Tupala ryhtyi Joensuussa tekemään myös omia töitä, ja niiden lisäännyttyä hän luopui virasta keskittyäkseen hoitamaan omaa toimistoa. Se jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi.
Tupala palasi Lahteen Teknisen oppilaitoksen talonrakennusopin lehtoriksi elokuussa 1964. Vuoden 1966 syksystä alkaen Tupala toimi vasta perustetussa Lahden kaupungin yleiskaava-arkkitehdin virassa, kunnes vuonna 1972 tilanne teknillisessä virastossa muuttui niin, että hän päätti hakea Heinolan kaupunginarkkitehdiksi. Siitä virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 1987.
Kiinnostus kotiseutuun
Jo nuoren koululaisen harrastukset viittasivat kiinnostukseen kotiseutyötä kohtaan. Tupala luki mieluummin tietokirjoja ja varsinkin historiateoksia ja vähemmän romaaneja. Häntä kiinnosti ennen kaikkea se, miten ihmiset entisinä aikoina elivät. Kaavoittajan työ johdattaa tekijänsä perehtymään paikkakunnan historiaan, mutta harppaus kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajaksi ei ole kuitenkaan mikään itsestään selvä ratkaisu Unto Tupalankaan kohdalla.
Tupalan vanha tuttu ja seuran puheenjohtaja Mauno Uusitalo pyysi Tupalaa tulemaan Lahti-Seuran kokoukseen. Pahaa aavistamatta hän suostui ja lopulta tuli kokouksessa valituksi Lahti-Seuran puheenjohtajaksi ilman, että oli ollut jäsenenä yhdistyksessä päivääkään. Puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1978 vuoteen 1994.
Lahden rakentaminen
Unto Tupalan kaksi merkittävintä teosta koskevat Lahden kaupungin rakentamista. Tupala oli kirjoittanut Hollolan Lahteen artikkeleita jo 1980– ja 90-luvulla keskustan tonteista, jotka sijoittuivat vuoden 1878 kaava-alueelle. Hyvän palautteen innoittamana Tupala halusi laajentaa ja koota aiheensa yksiin kansiin. Vuonna 1995 julkaistiin 400-sivuinen teos Kun Lahti rakennettiin – Lahden ydinkeskustan rakentaminen kauppalan ajoista nykypäivään. Kirjassa Tupala käy läpi ruutukaavakeskustan tonttien vuosien saatossa tapahtuneet muutokset.
Kolme vuotta myöhemmin Tupala julkaisi kirjan Kun Lahden rakentaminen jatkui, joka oli yli 600-sivuinen! Se keskittyi vuonna 1905 vahvistetun kaavan keskustassa sijaitseviin alueisiin.
Ensimmäisen kirjan esipuheessa Tupala valottaa kirjan tarkoitusta, mikä tietysti pätee myös sarjan toiseen osaan. Tarkoituksena oli koota tiedot kaikkien halukkaiden saataville tonteista, niiden omistajista sekä rakennuksista ja rakennuttajista. Muita tarkoituksia oli herättää keskustelua Lahden keskustan kohtaamasta muutoksesta, esitellä kadonnutta kaupunkia ja herätellä muistoja.
Tupala kertoo olevansa kirjoissaan tasapuolinen, mutta ei kantaa ottamaton; Tupala harmitteleekin rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten hävittämistä.
Noiden kahden massiivisen teoksen jälkeen ilmestyi vuonna 1997 hieman populaarimpi teos Niin oli ennen, entäs nyt?, jonka Tupala teki yhdessä Pertti Hammarin kanssa. Kaupunkikuvan muutosta esitellään hienosti kuvapareilla.
Tupala kuului myös kaupungin nimistötoimikuntaan ja hän oli mukana toimittamassa Marjukka Laapotin Lahden Paikannimistö -kirjaa. Vuonna 1994 julkaistu teos on toiminut tämänkin lehden juttujen kullanarvoisena lähteenä.
Kuten Tupala Kun Lahti rakennettiin esipuheessaan toteaa: ”Yhden sukupolven henkinen anti ei riitä hyvän, muodoiltaan ja elämyksiltään rikkaan ja virikkeellisen kaupungin luomiseen.”
UNTO TUPALA (1924-2014)
Unto Tupala syntyi Lahdessa kotonaan Vesijärvenkatu 5:ssä vuonna 1924.
Unto Tupala valittiin Lahti-Seuran puheenjohtajaksi vuonna 1978, ja hän toimi siinä tehtävässä aina vuoteen 1994 asti.
Tupalan aloitteesta Hollolan Lahti -lehteä seura alkoi julkaista uudestaan vuonna 1980. Hän toimi lehden päätoimittajana aina 2000-luvulle asti. Tupala myös latoi ja taittoi lehden sekä tietenkin kirjoitti ahkerasti lehteen.
Lisäksi hän julkaisi tärkeät teokset kuten “Kun Lahtea rakennettiin” ja “Lahden rakentaminen jatkui” sekä ”Niin oli ennen, entäs nyt”?
Hän toimi 12 vuotta myös Lahden taide- ja museolautakunnan puheenjohtajana sekä neljä vuotta valtakunnallisen Museoliiton keskushallituksen jäsenenä. Tupala toimi myös Päijät-Hämeen museoyhdistyksen puheenjohtajana.
Vuonna 1986 Tupala valittiin Suomen Kotiseutuliiton valtuustoon Päijät-Hämeen edustajana.
Vuonna 1995 Tupalalle myönnettiin kotiseutuneuvoksen arvonimi.
Hänet valittiin Vuoden lahtelaiseksi vuonna 1997.
Tupala palkittiin vuonna 1999 Hämeen taide-mitalilla ja vuonna 2000 Lahti-mitalilla.
***
Artikkelissa mainitut arkkitehdit:
Olavi Laisaari (1907–1982)
Vuodesta 1945 vuoteen 1948 Lahden asemakaava-arkkitehtina sekä uudestaan vuosina 1965–1970. Vuoden 1946 kaupungin laatimassa ensimmäisessä yleiskaavassa oli mm. useita lentokenttiä.
Kaarlo Könönen (1892–1965)
Toimi Lahden kaupungiarkkitehtina vuosina 1929–1955, töitä Lahdessa mm. kaupungintalon laajennus (1934), linja-autoasema (1939), Västeråsin ja Tapanilan asuinalueet sekä Heinolassa vesitorni (1951).
Lähteet: Hollolan Lahti 1/1995 Hollolan Lahti 1/1996 Hollolan Lahti 1/2015 Kun Lahti rakennettiin Lahden rakentaminen jatkui
Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2024
