Kaupunkikummitukset tai ainakin niistä kertovat tarinat ovat olleet viime vuosina kovasti esillä. Lahdessa on monia “todistettuja” kummitustapauksia paikoissa kuten Kansanopistossa, teatterirakennuksissa ja Hennalan vanhalla kasarmialueella. Useinhan tällaisten tarinoiden pohjalla on paikallisten (merkki)henkilöihin liittyviä tapahtumia tai valitettavasti usein suuremman mittaluokan inhimillisiä tragedioita.
Lahdessa suosiosta kertoo omalta osaltaankin se, että Lahti-oppaiden Erja Wiik on järjestänyt kummituskierroksia (Lahden seudun sukututkijat ry) mm. kaupungintalolla sekä kummitusbussikierroksia (Uusi Lahti), jossa kierretään ympäri kaupunkia ”mystisten tapauksien ja levottomien sielujen äärelle” (Uusi Lahti 25.10.2024), tarkoitus on kuitenkin tutustua alueen historiaan ja kansanuskomuksiin.
Kaupunkikummitukset tai ainakin niistä kertovat tarinat ovat olleet viime vuosina kovasti esillä. Lahdessakin suosiosta kertoo omalta osaltaankin se,
Keskellä Kansanopiston rakennus (Kuva Sauli Hirvonen, 2009)
Dokumentteja tapauksista
Lahden kuuluisin ja luultavasti aikoinaan yksi Suomen kuuluisimmista kummitustapauksessa on ns. Paavolan kummitus vuodelta 1974. Nykyisellä Sammonkadulla oli aikoinaan puutalo, jossa kummitusta jahtasivat niin viranomaiset, papit kuin lehtimiehetkin. Asiasta kirjoittivat iltapäivälehdet (Ilta-Sanomat). Tämänkin tapauksen taustalla on traaginen tositapahtuma. Tapauksen pohjalta on tehty lyhytdokumentti sekä jopa jonkinlainen tutkimus vuonna 1977.
Toukokuussa 2024 julkaistiin Pauliina Motturin käsikirjoittama ja ohjaama Täällä liikkuu jo -radiodokumentti (nykykielellä podcast), jossa tutustutaan useisiin Lahden kummitustapauksiin, joita on sattunut mm. pikkuteatterissa ja kaupunginteatterissa. Dokumentin kesto on 44 minuuttia.
Kummitustarinat osana paikallishistoriaa
Tällaisia “ei-virallisia” kotiseutuhistoriikkejä kuulisi mielellään enemmänkin. Harvoin tällaisista epäselvistä tilanteista ja olosuhteista on kirjoitettua historiaa, ainoastaan suullista perinnetietoa. Tarinat ovat kuitenkin oleellinen osa seudun identiteettiä ja kansanperinnettä. Täällä liikkuu joku -dokumentti onkin hyvä esimerkki siitä, että tarinat – pitivät paikkansa tai eivät – ovat antaneet oman paikalle leimansa; onhan kummitustapauksiin liitetyillä tapahtumilla usein historiallista todellisuuspohjaa.
(Päivitetty 5.4.2025)
Hennalassa kerrotaan kummittelevan. (Kuva Sauli Hirvonen, 2010)
Aavedata Ghostfest -tapahtuman mainosvideo vuodelta 2023.
Hollolan Lahti on Lahti-Seura ry:n jäsenlehti, jonka näytenumero julkaistiin vuonna 1954. Jatkuva ilmestyminen alkoi seuraavana vuonna ja lehti ilmestyikin vuoteen 1962 asti. Vuotta 1959 lukuunottamatta lehti ilmestyi 4-6 kertaa vuodessa 32-sivuisena Lahti-Seuran toimittamana ja kaksi viimeistä vuotta sen kustantamanakin.
Säännöllisesti lehti alkoi ilmestymään 70 vuotta sitten vuonna 1955. Nykymuotoinen lehti täyttää tänä vuonna 45 vuotta, kun Unto Tupala herätti Hollolan Lahden eloon vuonna 1980 uudella julkaisuajatuksella. Tuolloin lehti nähtiin myös tärkeänä osana seuran yhteydenpitoa varten. Tuolloin uudelleen syntynyt lehti oli 1950-60-luvuilla ilmestyneen Hollolan Lahti -lehden perillinen, joten johtokunta päätti jatkaa samalla nimellä. Nimeen ei liittynyt ylikunnallisia pyrkimyksiä, vaan kertoo pikemminkin Lahden pitkästä historiasta Hollolan yhdistä kylistä, josta sittemmin muodostui koko maakunnan keskus.
Lehden voi tilata liittymällä Lahti-Seuran jäseneksi.
Lahti-Seuran jäsenlehti 3/1955
Vanhoissa Hollolan Lahti -lehdissä on valtavasti tärkeää perinnetietoa ja ajankuvaa, mm. haastatteluiden muodossa. Lehdet myös valottavat Lahti-Seuran toimintaa kulloisenakin aikana sekä kertovat seuran ajankohtaisista asioista. Vuonna 1954 julkaistiin Hollolan Lahti -lehden näytenumero, joka on digitoitu ja se on luettavissa seuran sivuilta.
Tässä esitellään vuoden 1955 numero 3, jonka kansi on alla.
Vuonna 1955 Lahden kaupunki täytti 50 vuotta. Kyseisen vuoden lehtien aiheetkin liittyivät juhlallisuuksiin, ja erityisesti lehden toimituskunta ja seuran hallitus suorastaan patisti lahtelaisia tekemään ja osallistumaan juhliin.
Esimerkkiartikkelissa Lahti-Seuran puheenjohtajana tuolloin toiminut Ensio Partanen pohdiskelee historian vaikutuksia nimistöön, ja tekee omia ehdotuksiaan. – Näissä nimissä säilyisi myös hyvin Lahden kylän ahkerien ja rohkeiden isäntämiesten, oikeiden suomalaisten talonpoikien, rehti maine, Partanen toteaa.
Kuinka moni lukija tunnistaa viimeisessä kappaleessa mainitut nimet ja osaa sijoittaa ne kartalle?
Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2024 , mutta sitä on tässä yhteydessä hieman muokattu
Unto Tupala on tullut monille lahtelaisille tutuksi erityisesti kirjoistaan Kun Lahti rakennettiin ja Kun Lahden rakentaminen jatkui. Tupala toimi myös Lahti-Seuran puheenjohtajana ja Hollolan Lahti -lehden päätoimittajana.
Arkkitehdin uralle
Arkkitehdin ura oli nuoren miehen tähtäimessä, mutta tarkemman suunnan ratkaisi kesätyöpaikka. Tupala kysyi kesätyötä kaupunginarkkitehti Kaarlo Könöseltä, mutta hän ei voinut työtä järjestää, vaan kehotti kääntymään asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaaren puoleen. Laisaari järjestikin työpaikan ja niin ratkesi tuleva ura. Yhdyskuntasuunnittelu ja kaavoitus kiinnostivat Tupalaa enemmän kuin kunnallinen talonsuunnittelu.
Vuonna 1948 Laisaari siirtyi Turkuun ja soitti sieltä syksyllä 1949 Tupalalle tarjoten toisen apulaisasemakaava-arkkitehdin juuri perusteilla olevaa virkaa. Lopulta Tupala vietti Turussa viisi vuotta. Viimeisimpinä aikoina hän joutui mukaan seutukaavasuunnitteluun ja mm. laatimaan siihen liittyviä tilastoja. Mieli veti mielenkiintoisempiin ja haastavampiin töihin.
Joensuun kaupunginarkkitehdin virka tuli avoimeksi vuonna 1954. Tupala tuli valituksi, ja hän hoiti tuota virkaa 9 vuoden ajan vastaten niin rakennusten kuin kaavojenkin suunnittelusta. Tupala ryhtyi Joensuussa tekemään myös omia töitä, ja niiden lisäännyttyä hän luopui virasta keskittyäkseen hoitamaan omaa toimistoa. Se jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi.
Tupala palasi Lahteen Teknisen oppilaitoksen talonrakennusopin lehtoriksi elokuussa 1964. Vuoden 1966 syksystä alkaen Tupala toimi vasta perustetussa Lahden kaupungin yleiskaava-arkkitehdin virassa, kunnes vuonna 1972 tilanne teknillisessä virastossa muuttui niin, että hän päätti hakea Heinolan kaupunginarkkitehdiksi. Siitä virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 1987.
Kiinnostus kotiseutuun
Jo nuoren koululaisen harrastukset viittasivat kiinnostukseen kotiseutyötä kohtaan. Tupala luki mieluummin tietokirjoja ja varsinkin historiateoksia ja vähemmän romaaneja. Häntä kiinnosti ennen kaikkea se, miten ihmiset entisinä aikoina elivät. Kaavoittajan työ johdattaa tekijänsä perehtymään paikkakunnan historiaan, mutta harppaus kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajaksi ei ole kuitenkaan mikään itsestään selvä ratkaisu Unto Tupalankaan kohdalla.
Tupalan vanha tuttu ja seuran puheenjohtaja Mauno Uusitalo pyysi Tupalaa tulemaan Lahti-Seuran kokoukseen. Pahaa aavistamatta hän suostui ja lopulta tuli kokouksessa valituksi Lahti-Seuran puheenjohtajaksi ilman, että oli ollut jäsenenä yhdistyksessä päivääkään. Puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1978 vuoteen 1994.
Lahden rakentaminen
Unto Tupalan kaksi merkittävintä teosta koskevat Lahden kaupungin rakentamista. Tupala oli kirjoittanut Hollolan Lahteen artikkeleita jo 1980– ja 90-luvulla keskustan tonteista, jotka sijoittuivat vuoden 1878 kaava-alueelle. Hyvän palautteen innoittamana Tupala halusi laajentaa ja koota aiheensa yksiin kansiin. Vuonna 1995 julkaistiin 400-sivuinen teos Kun Lahti rakennettiin – Lahden ydinkeskustan rakentaminen kauppalan ajoista nykypäivään. Kirjassa Tupala käy läpi ruutukaavakeskustan tonttien vuosien saatossa tapahtuneet muutokset.
Kolme vuotta myöhemmin Tupala julkaisi kirjan Kun Lahden rakentaminen jatkui, joka oli yli 600-sivuinen! Se keskittyi vuonna 1905 vahvistetun kaavan keskustassa sijaitseviin alueisiin.
Ensimmäisen kirjan esipuheessa Tupala valottaa kirjan tarkoitusta, mikä tietysti pätee myös sarjan toiseen osaan. Tarkoituksena oli koota tiedot kaikkien halukkaiden saataville tonteista, niiden omistajista sekä rakennuksista ja rakennuttajista. Muita tarkoituksia oli herättää keskustelua Lahden keskustan kohtaamasta muutoksesta, esitellä kadonnutta kaupunkia ja herätellä muistoja.
Tupala kertoo olevansa kirjoissaan tasapuolinen, mutta ei kantaa ottamaton; Tupala harmitteleekin rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten hävittämistä.
Noiden kahden massiivisen teoksen jälkeen ilmestyi vuonna 1997 hieman populaarimpi teos Niin oli ennen, entäs nyt?, jonka Tupala teki yhdessä Pertti Hammarin kanssa. Kaupunkikuvan muutosta esitellään hienosti kuvapareilla.
Tupala kuului myös kaupungin nimistötoimikuntaan ja hän oli mukana toimittamassa Marjukka Laapotin Lahden Paikannimistö -kirjaa. Vuonna 1994 julkaistu teos on toiminut tämänkin lehden juttujen kullanarvoisena lähteenä.
Kuten Tupala Kun Lahti rakennettiin esipuheessaan toteaa: ”Yhden sukupolven henkinen anti ei riitä hyvän, muodoiltaan ja elämyksiltään rikkaan ja virikkeellisen kaupungin luomiseen.”
UNTO TUPALA (1924-2014)
Unto Tupala syntyi Lahdessa kotonaan Vesijärvenkatu 5:ssä vuonna 1924.
Unto Tupala valittiin Lahti-Seuran puheenjohtajaksi vuonna 1978, ja hän toimi siinä tehtävässä aina vuoteen 1994 asti.
Tupalan aloitteesta Hollolan Lahti -lehteä seura alkoi julkaista uudestaan vuonna 1980. Hän toimi lehden päätoimittajana aina 2000-luvulle asti. Tupala myös latoi ja taittoi lehden sekä tietenkin kirjoitti ahkerasti lehteen.
Lisäksi hän julkaisi tärkeät teokset kuten “Kun Lahtea rakennettiin” ja “Lahden rakentaminen jatkui” sekä ”Niin oli ennen, entäs nyt”?
Hän toimi 12 vuotta myös Lahden taide- ja museolautakunnan puheenjohtajana sekä neljä vuotta valtakunnallisen Museoliiton keskushallituksen jäsenenä. Tupala toimi myös Päijät-Hämeen museoyhdistyksen puheenjohtajana.
Vuonna 1986 Tupala valittiin Suomen Kotiseutuliiton valtuustoon Päijät-Hämeen edustajana.
Vuonna 1995 Tupalalle myönnettiin kotiseutuneuvoksen arvonimi.
Hänet valittiin Vuoden lahtelaiseksi vuonna 1997.
Tupala palkittiin vuonna 1999 Hämeen taide-mitalilla ja vuonna 2000 Lahti-mitalilla.
***
Artikkelissa mainitut arkkitehdit:
Olavi Laisaari (1907–1982)
Vuodesta 1945 vuoteen 1948 Lahden asemakaava-arkkitehtina sekä uudestaan vuosina 1965–1970. Vuoden 1946 kaupungin laatimassa ensimmäisessä yleiskaavassa oli mm. useita lentokenttiä.
Kaarlo Könönen (1892–1965)
Toimi Lahden kaupungiarkkitehtina vuosina 1929–1955, töitä Lahdessa mm. kaupungintalon laajennus (1934), linja-autoasema (1939), Västeråsin ja Tapanilan asuinalueet sekä Heinolassa vesitorni (1951).
Lähteet: Hollolan Lahti 1/1995 Hollolan Lahti 1/1996 Hollolan Lahti 1/2015 Kun Lahti rakennettiin Lahden rakentaminen jatkui
Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2024
Artikkelissa lyhyitä poimintoja eteläisessä Lahdessa sijaitsevasta Nikkilän kaupunginosasta. Viime vuoden lopulla Nikkilästä julkaistiin kirja johon paneudun tässä artikkelissa. Jaan myös omia Nikkilä-kokemuksiani, mutta ensin pieni katsaus tuohon kirjaan.
Kaupunginosakirja
Loppusyksystä 2023 julkaistiin kaupunginosakirja Nikkilän kartanosta Lahden kaupunginosaksi. Kirja on ”aikamatka Nikkilän kartanosta ja siitä muodostuneen asutusalueen historiasta nykypäivään, vireäksi ja suosituksi asuinalueeksi ja Lahden kaupunginosaksi.”
Kaupunginosakirjat ovat tärkeitä dokumentteja hahmottamaan alueen historiaa ja toimintaa, niin ulkopuolisille kuin sen asukkaille: entisille, nykyisille ja tuleville. Kirja kattaakin alueen historiaa näihin päiviin saakka, niin tallennetun tiedon kuin muisteluidenkin muodossa.
Myös paikallisesta kotiseutuhistoriasta yleisesti kiinnostuneille kirja on hyvä opus, johon kuuluvat alueen eri vaiheet sekä asukkaiden roolit näissä vaiheissa. Vaikka kirjassa esiintyvät nimet eivät juurikaan kertoisi ulkopuolisille lukijoille mitään, kirja valottaa asukasaktiivien toimintaa ja aikaansaannoksia, antaen tulevillekin asukkaille hyvän esimerkin alueen pitkästä ja ansiokkaasta historiasta.
Pieni loppusilaus oikoluvun suhteen olisi ollut paikallaan: kirjasta löytyy välilyönti-, ja muitakin pieniä lyöntivirheitä.
Kirjassa on mukavasti valokuvia ja karttoja tukemaan mm. haastatteluja. Sivuja kirjassa on 148. Kirjaa voi tiedustella kirjan toimittaneelta Anneli Peltokukalta.
Taustaa
Nikkilän historiaa lyhyesti, ja tässäkin tapauksessa lähteenä toimii Lahden Paikannimistö -kirja (Toim. Laapotti, 1994):
Nikkilä oli Lahden kartanon entinen sivukartano, joka sijaitsi ennen kylän paloa Keski-Lahdessa. 1634 talo mainitaan Lahden kylän talojen joukossa, vuodesta 1644 rälssi eli vapaatila. Kapteeni Fellman osti tilan 1800-luvun lopulla ja litti sen Kartanon maihin. Talo sijaitsi Launeen ja Renkomäen lähellä. Nikkilän omakotitaloalue syntyi sodan jälkeen. Nimeä oli käytetty jo ennen sotaa.
Muistoja Nikkilästä
Tässä yhteydessä jakaa oman Nikkilä-muistoni.
Äitini vanhemmat asuivat Metsätiellä (vuodesta 1966 1990-luvun alkuun) ja heidätkin mainitaan sukunimeltä myös Nikkilä-kirjassa, joten alueella tuli 1980- ja 90-luvuilla vietettyä paljon aikaa. Asuimme tuohon aikaa Launeella. Ehkä kuitenkin Nikkilän pohjois- ja länsiosat tulivat paremmin tutuiksi kuten Sokeritoppa ja Launeen koulun ympäristö. Sokeritopalle tuli usein kiivettyä ja ihailtua maisemia. Erityisen tutuksi tuli myös Metsätien ja Orimattilantien (nykyisen Ajokadun) risteyksen Siwan valikoimat. Vielä 1980–90-luvuilla Tasangon tilan tontilla oli lehmiä, paikalla jossa nykyisin on Lähteen koulun urheilupaikat ja -kenttä. Kun isovanhempani muuttivat Nikkilästä keskustaan 90-luvun alussa, alue jäi vähemmälle huomiolle, mutta silti siellä tuli käytyä aika ajoin – ainakin läpiajomatkalla, esim. Renkomäkeen tai Ämmälään.
Nikkilään ”palasin” vasta vuonna 2016 kun olin työkomennuksella, jossa tehtävänä oli Launeen koulun sisätilojen purkaminen (kuva alla). Koulu tulikin hyvin tutuksi viikkojen aikana.
Launeen koulun purkua elokuussa 2016.Nikkilän entinen kioski kesällä 2024.
Kirjaesittely on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2024
Julkaisin 22.5.2022 Lahen Lehessä artikkelin Luonnonmukainen puisto, jossa pohdiskelin tarvetta kaupunkiin perustettaville (puoli)luonnonmukaisille puistoille. Tämä kirjoitus on epäsuoraa jatkoa aiheelle.
Tein 12.5.2024 keväisen pyöräretken, joka suuntautui entisen Polttimon alueelle, Mukkulan ratapihan likelle ja Joutjoen rannoille. Joutjoen ja radan välisellä alueella nykyisen oppilastalon ja Mukkulankadun välissä oli käynnissä maisemointityöt. Aivan joen varteen oli rakennettu pieniä polkuja sekä asennettu penkkejä. Paikalle tulee Niemen kampuspuisto.
Kuljin joen pohjoisreunaa ja kävin kurkkimassa aitojen toiselle puolelle. Laatikkohtehtaankadun varressa entisen tiilitehtaan alueelle Joutjoen pohjoispuolelle huomasin metsäkaistaleella pienen lammen. Tätä en ollut aiemmin huomannut vaikka alueella on tullut ”pyörittyä” kovinkin tiuhaan.
Vuoden 1960 ilmakuvassa näkyy parhaillaan käynnissä oleva tiilitehtaan vesialtaiden täyttö. Alueelle nousikin myöhemmin muuta teollisuutta, ja metsittyi niiltä osin joissa ei ollut rakennuksia tai paikoitusalueita.
Joka tapauksessa tämä pieni lampi oli syntynyt ilmeisesti vahingossa, sitä ei ole merkitty Lahden karttapalvelun karttoihin, se näkyy ainoastaan ilmakuvissa. Vielä vuoden 2014 ilmakuvassa näkyy että paikalla tehdään maansiirtotöitä, ja vesistö ilmaantuu vasta toukuussa 2017. Tai että vesistö on syntynyt kevään aikana. En ole varma kuivuuko tuo pieni vesistö kesällä, ainakin heinäkuussa 2021 ehkä jonkilaisia merkkejä vedestä. Tämä pieni ”metsälampi” oli kevätretken mukava yllätys.
Lampi kuvattuna Mukkulan ratapihan suuntaan, puiden takana näkyy uusin kerrostalo.
